Kanne 19.4.2024 – Euroopan komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-275/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Hottiaux, I. Zaloguin ja M. Wasmeier)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

toteaa, että jättäessään panematta asianmukaisesti täytäntöön

oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU (EUVL 2013, L 294, s. 1) 5 artiklan 2 ja 4 kohdan säännöksiä

ja saman direktiivin 5 artiklan 2 ja 4 kohdan säännöksiä, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 10 artiklan 3 kohdan kanssa, sikäli kuin on kyse eurooppalaista pidätysmääräystä koskevista menettelyistä

Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut kyseisen direktiivin mukaisia velvoitteitaan

velvoittaa Luxemburgin suurherttuakunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä kanne koskee sitä, että Luxemburg ei ole pannut asianmukaisesti täytäntöön direktiivin 2013/48 5 artiklan 2 ja 4 kohtaa luettuina erikseen sekä yhdessä saman direktiivin 10 artiklan 3 kohdan kanssa. Kyseisessä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä, jotka koskevat rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyn tai syytetyn ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa puitepäätöksessä 2002/584/YOS tarkoitetun menettelyn kohteena olevan henkilön oikeuksia käyttää avustajaa, saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle henkilölle sekä pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin.

Tutkittuaan niiden kansallisten täytäntöönpanotoimien yhdenmukaisuutta, joista Luxemburg oli ilmoittanut koskien direktiivin 2013/48 saattamista osaksi kansallista oikeusjärjestystä, komissio on katsonut, että nuorison suojelusta 10.8.1992 annettu laki, sellaisena kuin Luxemburg on siitä ilmoittanut direktiivin täytäntöönpanoon liittyen, ja joka koskee alaikäisten osalta tehtyjen toimenpiteiden soveltamista oikeudenkäynneissä Luxemburgissa, ei heijasta kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisia velvollisuuksia (luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 10 artiklan 3 kohdan kanssa sikäli kuin on kyse eurooppalaista pidätysmääräystä koskevista menettelyistä).

Komissio aloitti rikkomusmenettelyn Luxemburgia vastaan marraskuussa 2021 ja lähetti sille perustellun lausunnon kesäkuussa 2023. Koska komissio ei ollut tyytyväinen annettuihin vastauksiin, se päätti nostaa nyt kyseessä olevan kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa.

____________