YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (kolmas jaosto)
15 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Euroopan sosiaalirahasto - Hyväksymispäätös - Rahoitustuen pienentäminen -Tuensaajan kuuleminen ennakolta - Jäsenvaltion kuuleminen -Luottamuksensuoja - Oikeusvarmuus - Perustelut - Ilmeinen arviointivirhe
Yhdistetyissä asioissa T-180/96 ja T-181/96,
Mediocurso - Estabelecimento de ensino particular, Ld.², Portugalin oikeudenmukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Lissabon, edustajinaan asianajajat CarlosBotelho Moniz ja Paulo Moura Pinheiro, Lissabon, prosessiosoite Luxemburgissaasianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehetMaria Teresa Figueira ja Knut Simonsson, prosessiosoite Luxemburgissa c/ooikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,Kirchberg,
jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuintakumoamaan 22.3.1989 tehdyllä päätöksellä C (89) 0570 myönnetyn tuen määränpienentämisestä 14 päivänä elokuuta 1996 tehdyn komission päätöksen C (96) 1185ja 22.3.1989 tehdyllä päätöksellä C (89) 0570 myönnetyn tuen määränpienentämisestä 14 päivänä elokuuta 1996 tehdyn komission päätöksen C (96) 1186,EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEENTUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit C. P. Briëtja A. Potocki,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies B. Pastor,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.6.1998 pidetyssä suullisessakäsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Sovellettava lainsäädäntö
- 1.
- Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä 17 päivänä lokakuuta 1983 tehdyn neuvostonpäätöksen 83/516/ETY (EYVL L 289, s. 38; jäljempänä päätös 83/516/ETY)1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan rahasto osallistuu sellaisten toimienrahoittamiseen, jotka koskevat ammatillista koulutusta ja ammatinvalintaa.Päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että asianomaisten jäsenvaltioidenon taattava toimenpiteiden moitteeton toteuttaminen.
- 2.
- Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä tehdyn päätöksen 83/516/ETY soveltamisesta17 päivänä lokakuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2950/83(EYVL L 289, s. 1; jäljempänä asetus N:o 2950/83) 1 artiklassa mainitaan nekustannukset, joihin voidaan myöntää Euroopan sosiaalirahaston (jäljempänä ESR)tukea.
- 3.
- Asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 1 kohdan mukaan rahoitushakemusta koskevanESR:n hyväksymispäätöksen perusteella maksetaan ennakkona 50 prosenttia tuenmäärästä sinä päivänä, jona koulutusohjelman toteuttaminen on määrä aloittaa.Saman artiklan 4 kohdan mukaan tuen loppuosan maksupyyntöön on liitettäväyksityiskohtainen selvitys kyseisen koulutusohjelman sisällöstä, tuloksista sekärahoitusnäkökohdista, ja asianomaisen jäsenvaltion on vahvistettava, ettämaksupyynnöissä olevat tiedot ovat paikkansapitäviä ja perustuvat tositteisiin.
- 4.
- Asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos ESR:n tukea eiole käytetty hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti, komissio voikeskeyttää tuen maksamisen, pienentää sen määrää taikka peruuttaa tuenvarattuaan asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden tulla kuulluksi. Tämän artiklan2 kohdassa säädetään, että maksetut summat, joita ei ole käytettyhyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti, on palautettava.
- 5.
- Euroopan sosiaalirahaston hoidosta 22 päivänä joulukuuta 1983 tehdyn komissionpäätöksen 83/673/ETY (EYVL L 377, s. 1; jäljempänä päätös 83/673/ETY)6 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että jäsenvaltioiden maksupyynnöt ontoimitettava komissiolle kymmenen kuukauden kuluessa toiminnan päättymisestä.Tukea ei makseta, jos tukihakemus jätetään tämän määräajan jälkeen.
- 6.
- Saman päätöksen 7 artiklan mukaan jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolleviipymättä, jos sellaisen toiminnan, johon on myönnetty tukea, hoitoa tutkitaanoletettujen epäkohtien vuoksi.
Riidan perustana olevat tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
- 7.
- Kantaja on liikeyritys, jonka pääasiallinen toimiala on ammatillisten
kurssien ja teknisten erikoistumiskurssien järjestäminen.
- 8.
- Departamento para os Assuntos do Fundo Social Europeu (ESR:ää koskeviaasioita käsittelevä virasto; jäljempänä DAFSE) jätti ESR:n yksiköille vuonna 1988useita varainhoitovuotta 1989 koskevia, kantajan hyväksi tehtyjä hakemuksia, joillahaettiin tukea erilaisille ammatillisille koulutushankkeille.
- 9.
- Ensimmäinen suunnitelma, jolle tukea haettiin, kirjattiin asianumerolle 890583 P1(jäljempänä ensimmäinen hanke), ja asia T-180/96 koskee sitä. Toinen suunnitelmakirjattiin asianumerolle 890588 P1 (jäljempänä toinen hanke) ja siitä on kyse asiassaT-181/96.
- 10.
- Ensimmäisen hankkeen yhteydessä haettiin tukea lasikuidulla vahvistettuunpolyesteriin erikoistuneiden teknikkojen, sähköautomaattilaiteteknikkojen sekämarkkinointi- ja mainosteknikkojen koulutusohjelman toteuttamiseksi; tähänkoulutusohjelmaan piti alun perin osallistua 30 henkilöä. Tukihakemuksessa haettiin9 592 058:aa Portugalin escudoa (PTE). DAFSE:n pyynnöstä osallistujienlukumäärää vähennettiin 23:een.
- 11.
- Ensimmäinen hanke hyväksyttiin näin muutettuna liitteessä olevan ilmoituksenmukaisesti komission päätöksellä, joka annettiin kantajalle tiedoksi DAFSE:n10.4.1989 päivätyllä kirjeellä (nro 8149). Päätöksessä vahvistettiin ESR:n tuenmääräksi 7 468 207 PTE. Portugalin hallitus puolestaan sitoutui rahoittamaankyseistä suunnitelmaa 6 110 351 PTE:lla Orçamento da Segurança Social/Institutode Gestão Financeira da Segurança Social (sosiaaliturvabudjetti / sosiaaliturvantaloushallintoa koskeva instituutti; jäljempänä OSS/IGFSS) -nimisen elimenvälityksellä.
- 12.
- Kantaja sai asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti elokuussa 1989ennakkona 50 % ESR:n myöntämän tuen sekä OSS/IGFSS:n myöntämän tuenmääristä, eli vastaavasti 3 734 103 PTE ja 3 055 175 PTE.
- 13.
- Toisen hankkeen yhteydessä haettiin tukea kauppa- ja mainosteknikkojen sekämainosalan ja graafisen alan teknikkojen kahden koulutusohjelman toteuttamiseksi;näihin ohjelmiin piti alun perin osallistua 22 henkilöä. Tukihakemuksessa haettiin8 627 355 PTE:a. DAFSE:n pyynnöstä osallistujien lukumäärää vähennettiin 17:ään.
- 14.
- Toinen hanke hyväksyttiin näin muutettuna liitteessä olevan ilmoituksenmukaisesti komission päätöksellä, joka annettiin kantajalle tiedoksi DAFSE:n10.4.1989 päivätyllä kirjeellä (nro 8154). Päätöksessä vahvistettiin ESR:n tuenmääräksi 6 890 635 PTE. Portugalin hallitus puolestaan sitoutui rahoittamaan edellämainittua suunnitelmaa 5 637 792 PTE:lla OSS/IGFSS:n välityksellä.
- 15.
- Kantaja sai asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti elokuussa 1989ennakkona 50 prosenttia ESR:n myöntämän tuen sekä OSS/IGFSS:n myöntämäntuen määristä, eli vastaavasti 3 445 317 PTE ja 2 818 896 PTE.
- 16.
- Näiden kahden hankkeen mukaiset koulutusohjelmat toteutettiin vuoden 1989heinäkuun ja joulukuun välisenä aikana.
- 17.
- Toteutettuaan koulutusohjelmat, joiden kokonaiskustannukset jäivät alhaisemmiksikuin suunnitelmissa oli ilmoitettu, kantaja esitti kummankin hankkeen osalta tuenloppuosan maksupyynnön DAFSE:lle. Kantaja pyysi, että sille maksettaisiinensimmäisen hankkeen osalta 3 337 539 PTE ja toisen hankkeen osalta3 286 799 PTE.
- 18.
- Maksupyynnöistä ilmenee, että ensimmäiseen hankkeeseen kuuluvankoulutusohjelman suoritti loppuun 15 henkilöä ja toiseen hankkeeseen kuuluvankoulutusohjelman 12 henkilöä.
- 19.
- DAFSE ilmoitti näitä kumpaakin hanketta koskevassa, 11.4.1990 päivätyssäkirjeessään kantajalle, että se aikoi lykätä maksuunpanomääräysten antamista [- -]ja tehdä mahdollisia korjauksia tuen loppuosan osalta sellaisten rahoitustarkastustenjälkeen, jotka kohdistuisivat [kantajan] kyseisten hankkeiden yhteydessätoteuttamien koulutusohjelmien täytäntöönpanoon.
- 20.
- Portugalin viranomaiset vahvistivat 30.10.1990 asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan4 kohdan mukaisesti, että kantajan näissä kahdessa hankkeessa esittämät tuenloppuosan maksupyynnöt olivat paikkansapitäviä ja perustuivat tositteisiin. Kirjeissä,joissa nämä maksupyynnöt annettiin komissiolle tiedoksi, DAFSE kuitenkin ilmoitti,että maksupyynnöissä olevien tietojen varmistaminen jäisi riippumaan myöhemmintehtävästä rahoitustarkastuksesta.
- 21.
- DAFSE ilmoitti 25.1.1991 päivätyillä täysin samanlaisilla kirjeillä kantajalle, ettäAudite-nimisen tilintarkastustoimiston tehtäväksi oli annettu kyseisen kahdenhankkeen osalta tarkastaa, että maksupyynnöt olivat paikkansapitäviä ja perustuivattositteisiin.
- 22.
- DAFSE lähetti 28.1.1991 kantajalle kirjeen, jossa se täsmensi näitä kahta hankettakoskevan lopullisen päätöksensä riippuvan rahoitustarkastuksessa tehdyistäjohtopäätöksistä.
- 23.
- Audite-yhtiö toimitti 20.2.1991 DAFSE:lle kaksi tilintarkastuskertomusta eli yhdenkertomuksen kummankin hankkeen osalta.
- 24.
- Kantaja, DAFSE ja Audite-yhtiön edustajat pitivät tämän jälkeen 10.9.1991kokouksen keskustellakseen näistä kahdesta hankkeesta.
- 25.
- DAFSE lähetti 11.9.1991 kantajalle kirjeen, jossa se ilmoitti tälle suoritetuntilintarkastuksen johtopäätökset. DAFSE vaati kantajaa myös palauttamaan määrät,joita tilintarkastusyhtiö piti sellaisina, ettei niiden osalta voida myöntää tukea.Kantaja riitautti välittömästi tämän päätöksen Portugalin hallintotuomioistuimissa.Se ei sitä vastoin ilmoittanut DAFSE:lle erillisellä asiakirjalla niitä syitä, joidenperusteella se vastusti 11.9.1991 päivätyssä kirjeessä ilmoitettuja tuen määränpienennyksiä.
- 26.
- Tämän jälkeen DAFSE odotti kantajan 11.9.1991 päivätystä kirjeestä nostamankanteen käsittelyn päättymistä aina 22.9.1995 saakka.
- 27.
- DAFSE ilmoitti 22.9.1995 päivätyssä kirjeessään komissiolle vuonna 1991 tehdyntilintarkastuksen tulokset ja esitti tämän johdosta uudelleen komissiolle tuenloppuosan maksupyynnöt, joita oli korjattu kyseisen tilintarkastuksen tulostenmukaisiksi.
- 28.
- DAFSE ilmoitti 6.3.1996 kantajalle, että komissio oli ratkaissut kantajan kaksi tuenloppuosan maksupyyntöä ja vahvistanut rahoitustarkastuksen tulokset, jotka oliilmoitettu kantajalle jo 11.9.1991.
- 29.
- Kantaja pyysi 4.4.1996 DAFSE:lta jäljennöksen komission päätöksistä. Kantajamyös pyysi saada tutustua ESR:n hallinnolliseen asiakirjavihkoon. Kantajalleannettiin tilaisuus tutustua tähän asiakirjavihkoon 24.4.1996, ja kantaja totesi, ettäainoat päätösluonteiset toimet olivat komission veloituslaskelmia, joissa todettiin nemäärät, jotka kantajan oli palautettava kyseisen kahden hankkeen osalta.
- 30.
- Kantaja nosti tämän johdosta yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimessa näistä toimista kanteet, jotka kirjattiin asianumeroilla T-70/96 jaT-72/96. Komissio kuitenkin peruutti omasta aloitteestaan nämä veloituslaskelmatja korvasi ne kahdella 14.8.1996 tehdyllä päätöksellä, joista näissä kanteissa on kyse.Tämän vuoksi toisen jaoston puheenjohtaja määräsi 12.11.1996 antamillaanmääräyksillä asiat T-70/96 ja T-72/96 poistettavaksi ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen rekisteristä ja velvoitti komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 31.
- Komissio teki 14.8.1996 ensimmäistä hanketta koskevan päätöksen C (96) 1185.DAFSE antoi tämän päätöksen tiedoksi kantajalle 20.9.1996.
- 32.
- Päätöksessä todetaan seuraavaa:
[- -] sekä katsoo, että Portugalin hallitus on 30.10.1990 esittänyt komissiolle3 337 532 PTE:n suuruisen tuen loppuosan maksupyynnön ja vahvistanut asetuksenN:o 2950/83 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että pyynnöissä esitetyt tiedot ovatpaikkansapitäviä ja perustuvat tositteisiin;
jäsenvaltio on sen jälkeen, kun se on havainnut erilaisia sääntöjenvastaisuuksiaESR:n rahoittamien hankkeiden täytäntöönpanossa, päättänyt komissiolle asiastailmoitettuaan tutkia uudelleen tietyn määrän hankkeita; tässä yhteydessä, senjälkeen kun hankkeessa nro 890583 P1 esitetyn tuen loppuosan maksupyyntöä ontarkasteltu uudelleen hankkeen kirjanpitoa koskevan tarkastuksen perusteella, osaaMediocurson [- -] esittämistä menoista ei voida hyväksyä syistä, jotka esitetäänjäsenvaltion 22.9.1995 lähettämässä kirjeessä nro 10992;
jäsenvaltio on ilmoittanut Mediocursolle [- -] tilintarkastajan tekemän tarkastuksentulokset (11.9.1991 päivätty kirje nro 8739) eikä Mediocurso [- -] ole esittänythuomautuksia;
Mediocurso on jättänyt käyttämättä 396 572 PTE komission hankkeellenro 890583 P1 hyväksymän tuen kokonaismäärästä, joka oli 7 468 207 PTE [- -],ja tietyt Mediocurson [- -] esittämät menot eivät täytä hyväksymispäätöksessäasetettuja ehtoja, joten tuen määrää on vielä pienennettävä 4 819 741 PTE jaESR:n tuen määräksi on näin ollen vahvistettava 2 251 894 PTE syistä, jotkaesitetään:
- tilintarkastajan tarkastuskertomuksessa ja
- 22.9.1995 päivätyssä DAFSE:n kirjeessä nro 10 992 ja sen liitteissä;
[- -],
on tehnyt seuraavan päätöksen:
1 artiklaESR:stä Mediocursolle [- -] 22.3.1989 tehdyllä komission päätöksellä C (89) 0570myönnetyn 7 468 207 PTE:n suuruisen tuen määrä pienennetään2 251 894 PTE:aan.
2 artiklaKomissiolle on maksettava takaisin 1 482 209 PTE [- -].
- 33.
- Komissio teki 14.8.1996 myös toista hanketta koskevan päätöksen C (96) 1186.Tämä päätös on olennaisilta osin täysin samanlainen kuin ensimmäistä hankettakoskeva päätös. DAFSE antoi tämän päätöksen tiedoksi kantajalle 20.9.1996.
- 34.
- Päätöksen määräysosa kuuluu seuraavasti: 1 artikla
ESR:stä Mediocursolle [- -] 22.3.1989 tehdyllä komission päätöksellä C (89) 0570myönnetyn 6 890 635 PTE:n suuruisen tuen määrä pienennetään2 174 072 PTE:aan.
2 artiklaKomissiolle on maksettava takaisin 1 271 245 PTE [- -].
- 35.
- Kantaja on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 14.10.1996 jättämälläänkanteella vaatinut tätä tuomioistuinta kumoamaan ensimmäistä hanketta koskevan14.8.1996 tehdyn komission päätöksen, mikä on kirjattu rekisteriin asiana T-180/96.
- 36.
- Kantaja on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 14.10.1996 jättämälläänkanteella vaatinut tätä tuomioistuinta kumoamaan toista hanketta koskevan14.8.1996 tehdyn komission päätöksen, mikä on kirjattu rekisteriin asiana T-181/96.
- 37.
- Asianosaisia kehotettiin 24.3.1998 päivätyssä kirjeessä esittämään huomautuksensaasioiden T-180/96 ja T-181/96 yhdistämisestä. Asianosaiset ilmoittivat, etteivät nevastusta asioiden yhdistämistä. Asiat T-180/96 ja T-181/96 on siten yhdistettävä tätätuomiota varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen50 artiklan mukaisesti.
- 38.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarinkertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asianselvittämistoimia. Se päätti kuitenkin prosessinjohtotoimena kehottaa asianosaisiavastaamaan tiettyihin kysymyksiin kirjallisesti. Asianosaiset vastasivat näihinkysymyksiin.
- 39.
- Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 11.6.1998 pidetyssä istunnossa.
Asianosaisten vaatimukset
Asia T-180/96
- 40.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- velvoittaa esittämään komission hallinnollisen asiakirjavihkon ja DAFSE:nasiakirjavihkon, jotta ne liitetään asiakirja-aineistoon;
- kumoaa 14.8.1996 tehdyn komission päätöksen C (96) 1185 ja
- velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 41.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteen perusteettomana ja
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Asia T-181/96
- 42.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- velvoittaa esittämään komission hallinnollisen asiakirjavihkon ja DAFSE:nasiakirjavihkon, jotta ne liitetään asiakirja-aineistoon;
- kumoaa 14.8.1996 tehdyn komission päätöksen C (96) 1186 ja
- velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 43.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteen perusteettomana ja
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Pääasia
- 44.
- Kantaja esittää kummassakin asiassa viisi kanneperustetta:
- ensimmäinen kanneperuste koskee kantajan puolustautumisoikeuksienloukkaamista;
- toinen kanneperuste koskee sitä, ettei hankkeessa ole toimittu kohtuullisessaajassa;
- kolmas kanneperuste koskee asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdanrikkomista, sillä Portugalin valtiolle ei kantajan mukaan ole annettutilaisuutta esittää huomautuksiaan ennen kanteen kohteena olevienpäätösten tekemistä;
- neljäs kanneperuste koskee oikeusvarmuuden periaatteen jaluottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, sillä kanteen kohteena olevatpäätökset ovat kantajan mukaan ristiriidassa tuen loppuosanmaksupyynnöissä ilmoitettujen tietojen aiemman vahvistamisen kanssa;
- viides kanneperuste koskee perusteluvelvollisuuden ja tiettyjen yleistenoikeusperiaatteiden loukkaamista sekä tiettyjä tosiseikkojen arvioinnissatapahtuneita virheitä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee kantajan puolustautumisoikeuksienloukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 45.
- Kantaja katsoo ensinnäkin, ettei komissio ole antanut sille tilaisuutta esittäähuomautuksiaan kyseisten rahoitustukien määrän pienentämisistä.Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jonkapäätteeksi voidaan tehdä asianomaiselle vastainen toimi, on kantajan mukaankuitenkin yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen periaate (asia T-450/93, Lisrestalym. v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 6.12.1994,Kok. 1994, s. II-1177, 42 kohta). Tällä periaatteella on kantajan mukaan erityinenmerkitys nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kanteen kohteena olevillapäätöksillä pienennetään alun perin myönnetyn rahoitustuen määrää (asia C-189/90,Cipeke v. komissio, tuomio 4.6.1992, Kok. 1992, s. I-3573, 16-18 kohta).
- 46.
- Kantaja huomauttaa, että asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan mukaankomissiolla on valta keskeyttää ESR:n tuen maksaminen, pienentää sen määräätaikka peruuttaa tuki. Kantajan mukaan komission olisi tämän vuoksi pitänyt itsejärjestää kantajan kuuleminen ennen kanteen kohteena olevien päätöstentekemistä.
- 47.
- Kantaja myöntää, että sen kuuleminen oli mahdollista jonkin DAFSE:n kaltaisentoisen yksikön toimesta ennen kuin komissio otti alustavan kannan asiaan. Tällaisenetukäteen tapahtuvan kuulemisen hyödyllisyys voitaisiin kuitenkin taata vain, joskuulemisessa esiin tulleet seikat saatettaisiin komission tietoon, mitä ei ole tässätapauksessa tehty.
- 48.
- Komissio korostaa, että koska kantajalla oli vuonna 1991 ollut tilaisuus esittäähuomautuksensa kirjallisesti sekä sen jälkeen, kun DAFSE oli toimittanut sillerahoitustarkastuksen tulokset, että useissa DAFSE:n kanssa pidetyissä kokouksissa,on katsottava, että sille oli annettu tilaisuus ilmaista tehokkaasti kantansasuunnitelluista tuen pienennyksistä edellä mainitussa asiassa Lisrestal ym. vastaankomissio annetun tuomion mukaisesti (49 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 49.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ESR:n tuensaajan puolustautumisoikeuksiaon kunnioitettava, kun komissio pienentää tällaisen tuen määrää (ks. mm. asiaC-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., tuomio 24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5373,21-44 kohta).
- 50.
- On lisäksi korostettava, että edellä mainitussa asiassa Lisrestal ym. vastaan komissioantamassaan tuomiossa (49 kohta) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi,että komissio, joka yksin on ESR:n tuensaajaan nähden oikeudellisessa vastuussakyseisen tuen määrän pienentämistä koskevista päätöksistä, ei voi tehdä tällaistapäätöstä antamatta tuensaajalle etukäteen tilaisuutta esittää tehokkaastimielipidettään aiotusta pienentämisestä tai varmistamatta, että tuensaajalle onannettu tällainen tilaisuus; yhteisöjen tuomioistuin ei edellä mainitussa asiassakomissio vastaan Lisrestal ym. 24.10.1996 antamassaan tuomiossa muuttanutensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisua tältä osin.
- 51.
- Kantaja on sekä vaatimuksissaan että niissä vastauksissa, jotka se antoiensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen sille kirjallisesti esittämään kysymykseen,myöntänyt, että DAFSE kuuli sitä ennen 11.9.1991 päivätyn kirjeen laatimista.Tässä kirjeessä DAFSE ei ole ottanut huomioon kaikkia niitä huomautuksia, jotkakantaja esitti DAFSE:n suunnittelemista tuen määrän pienennyksistä.
- 52.
- On kuitenkin todettava, että kantaja ei ole nimenomaisesti esittänyt huomautuksiatästä kirjeestä, kuten kanteen kohteena olevissa päätöksissä perustellustitäsmennetään. Kantaja on nimittäin tyytynyt tekemään tästä kirjeestä valituksenPortugalin hallintotuomioistuimille. Kantajan olisi tässä asiassa kuitenkin pitänytesittää myös nimenomaisesti tällaisia huomautuksia, jotta DAFSE olisi voinutvälittää ne komissiolle. Kantaja ei näin ollen voi vedota siihen, ettei hänenmahdollisesti esittämiään huomautuksia ole välitetty komissiolle, koska niidenvälittämättä jääminen johtuu kantajan omasta laiminlyönnistä.
- 53.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajalle on näin ollenannettu edellä mainitussa asiassa Lisrestal ym. vastaan komissio annetussaensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa tarkoitettu tilaisuus esittäätehokkaasti kantansa seikoista, joita on käytetty kantajaa vastaan.
- 54.
- Edellä esitettyjen syiden johdosta ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että tapauksessa ei ole toimittu kohtuullisessaajassa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 55.
- Kantaja katsoo, että asetus N:o 2950/83 ja päätös N:o 83/673/ETY ovatpuutteellisia, koska niissä ei säädetä määräajasta, jossa komission on tehtävä päätösESR:n tuen loppuosan maksupyynnöstä. Kantajan mukaan ei voida lähteä siitä, ettäyhteisön lainsäätäjä sallisi tällaisten päätösten lykkäämisen loputtomasti. Kantajakorostaa, että yhteisöjen tuomioistuin on tämän tyyppisten ongelmienratkaisemiseksi vahvistanut kohtuullisen ajan arviointiperusteet (asia 59/70,Alankomaat v. komissio, tuomio 6.7.1971, Kok. 1971, s. 639 ja asia 120/73, Lorenz,tuomio 11.12.1973, Kok. 1973, s. 1471).
- 56.
- Kantaja päättelee, että koska sovellettavassa lainsäädännössä ja tosiseikastossa eiole mitään sellaisia tekijöitä, joista ilmenisi, että kyseiset hankkeet olivat erityisenvaikeita, komissio on loukannut luottamuksensuojan periaatetta, koska se tekipäätöksensä vasta seitsemän vuoden pituisen ajan kuluttua.
- 57.
- Lopuksi kantaja toteaa, ettei sillä ole merkitystä, että sille on ilmoitettu niistäepäilyistä, joita DAFSE:lla oli tiettyjen menojen tukikelpoisuudesta.Oikeusvarmuuden periaatteella pyritään kantajan mukaan nimittäin juuri estämäänepävarman tilanteen jatkuminen.
- 58.
- Komissio korostaa ensinnäkin, ettei asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdassasäädetään mistään määräajasta, joka rajoittaisi sen oikeutta pienentää ESR:n tuenmäärää. Komissio katsoo tämän kuvastavan sitä, että lainsäätäjä ei ole halunnutasettaa sääntöjenvastaisuuksia koskevien olettamusten vuoksi tehtävien tuenmäärien pienennysten edellytykseksi määräaikojen noudattamista. Kantaja ei näinollen voinut perustellusti odottaa, ettei tuen määrän pienennyksestä tehtäisipäätöstä.
- 59.
- Toiseksi komissio korostaa, että asiassa T-73/95, Oliveira vastaan komissio,19.3.1997 antamassaan tuomiossa (Kok. 1997, s. II-381, 45-47 kohta) ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuin täsmensi, että kuluneen ajan kohtuullisuus riippuutoteutettavista toimenpiteistä sekä kullekin tapaukselle tyypillisistä satunnaisistatekijöistä.
- 60.
- Lopuksi komissio katsoo, ettei riidanalaista ajanjaksoa voida tässä tapauksessa pitääliian pitkänä, koska kantajalle ilmoitettiin melko aikaisessa vaiheessarahoitustarkastuksen tulokset. Lisäksi kantaja tiesi, että tiettyjä menoja pidettiinsellaisina, ettei niihin voitu myöntää tukea.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 61.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hallinnollisen menettelyn kestonkohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian erityispiirteet huomioon ottaen, jaarvioinnissa on otettava huomioon muun muassa asiayhteys, eri menettelyvaiheet,asian vaikeus sekä asian merkitys eri osapuolille (yhdistetyt asiat T-213/95 jaT-18/96, SCK ja FNK v. komissio, tuomio 22.10.1997, Kok. 1997, s. II-1739,57 kohta ja em. asia Oliveira v. komissio, tuomion 45 kohta).
- 62.
- Juuri tältä kannalta onkin arvioitava sen ajan kohtuullisuutta, joka on kulunut sillävälin, kun kantaja esitti tuen loppuosan maksupyynnön joulukuussa 1989 ja kanteenkohteena olevat päätökset tehtiin 14.8.1996.
- 63.
- DAFSE suoritti vuoden 1989 joulukuun ja vuoden 1991 syyskuun välillä yhteistyössäAudite-yhtiön kanssa rahoitustarkastuksen, jolla pyrittiin varmistamaan, ettäkantajalle aiheutuneet menot olivat paikkansapitäviä ja perustuivat tositteisiin.
- 64.
- Vuoden 1991 syyskuun ja 22.9.1995 välisen ajan - jälkimmäisenä ajankohtanatarkastuksen tulokset ilmoitettiin komissiolle - DAFSE odotti ymmärrettävistäsyistä, että Portugalin hallintotuomioistuimet ratkaisivat kantajan itsensä 11.9.1991päivätystä kirjeestä tekemän valituksen.
- 65.
- Tämän jälkeen DAFSE ilmoitti kantajalle 6.3.1996 päivätyllä kirjeellä, että komissioon tehnyt päätöksensä kantajan esittämistä tuen loppuosan maksupyynnöistä.
- 66.
- Asiassa T-85/94 (122), komissio vastaan Branco, 13.12.1995 annetun tuomion(Kok. 1995, s. II-2993) johdosta komissio peruutti nämä päätökset ja korvasi nekanteen kohteena olevilla päätöksillä, joissa yksityiskohtaisesti mainitaan syyt, joidentakia ESR:n tukien määriä oli päätetty pienentää.
- 67.
- Tästä tapahtumien kulusta ilmenee, että kaikki kanteen kohteena olevien päätöstentekemistä edeltävät menettelyvaiheet oli viety päätökseen kohtuullisessa ajassaniihin seikkoihin nähden, jotka ESR:n hoidosta vastaavat kansalliset yksiköt jayhteisön yksiköt saattoivat perustellusti ottaa huomioon tuen loppuosanmaksupyyntöjä tarkastellessaan.
- 68.
- Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee sitä, että asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan1 kohtaa on rikottu, koska Portugalin hallitukselle ei ole annettu tilaisuutta esittäähuomautuksiaan ennen kanteen kohteena olevien päätösten tekemistä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 69.
- Kantaja korostaa, että komissio voi asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdannojalla keskeyttää tuen maksamisen, pienentää tuen määrää tai peruuttaa tuenvarattuaan kyseiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden esittää huomautuksensa.
- 70.
- Kantaja katsoo tässä tapauksessa, että komissio teki riidanalaiset päätöksensäantamatta Portugalin viranomaisille tilaisuutta esittää huomautuksiaan päätöstensisällöstä, mikä kantajan mukaan merkitsee olennaisten menettelymääräystenrikkomista (asia C-304/89, Oliveira v. komissio, tuomio 7.5.1991, Kok. 1995,s. I-2283).
- 71.
- Komissio katsoo, että kanteen kohteena olevissa päätöksissä vahvistetaan DAFSE:ntekemät tuen määrän pienennystä koskevat ehdotukset. Näin ollen asetuksenN:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä on katsottavanoudatetun.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 72.
- Kolmannella kanneperusteellaan kantaja lähinnä moittii komissiota siitä, ettei tämäole antanut DAFSE:lle tilaisuutta esittää uudelleen huomautuksiaan komissionsuunnittelemista tuen määrän pienennyksistä.
- 73.
- Asiassa C-200/89, FUNOC vastaan komissio, 11.10.1990 annetusta tuomiosta(Kok. 1990, s. 3669, 17 kohta) kuitenkin ilmenee, että silloin, kun komissio jakansalliset viranomaiset, jotka ovat esittäneet huomautuksensa ennen lopullisenpäätöksen tekemistä, ovat olleet kirjeenvaihdossa ennen nyt tarkasteltavienkaltaisten päätösten tekemistä, jäsenvaltion kuulemista koskevan velvoitteen onkatsottava täyttyneen.
- 74.
- Lisäksi on selvää, että DAFSE, joka edustaa Portugalin valtiota ESR:n hoidossa,toimitti komissiolle kyseisiä hankkeita koskevan arvionsa 22.9.1995 päivätyssäkirjeessä.
- 75.
- Lisäksi kanteen kohteena olevien päätösten perusteluista ilmenee, että komissionnäissä päätöksissä omaksumat kannat merkitsevät vain DAFSE:n tekemien tuenmäärän pienennystä koskevien ehdotusten vahvistamista.
- 76.
- Jäsenvaltion kuulemista koskevan velvoitteen on näin ollen katsottavan tulleentäytetyksi pelkästään sillä, että kyseinen jäsenvaltio ilmoitti tuen määränpienennystä koskevat ehdotuksensa ennen kuin lopulliset päätökset tehtiin14.8.1996.
- 77.
- Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Neljäs kanneperuste, joka koskee sitä, että oikeusvarmuuden periaatetta jaluottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska kanteen kohteena olevat päätöksetovat ristiriidassa tuen loppuosan maksupyynnöissä ilmoitettujen tietojen aiemmintehdyn vahvistamisen kanssa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 78.
- Kantaja korostaa, että Portugalin viranomaiset ovat asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistaneet, että tuen loppuosan maksupyynnöissäolevat tiedot ovat paikkansapitäviä ja perustuvat tositteisiin. Kantaja toteaa, ettäkanteen kohteena olevat päätökset ovat ristiriidassa tämän vahvistamisen kanssasiltä osin kuin päätöksissä asetetaan epäilyksen alaiseksi tiettyjen menojentosiasiallisuus ja aiemmin hyväksytty kirjanpidollinen luokittelu.
- 79.
- Se, että samaan asiaan otetaan peräkkäin erilainen kanta, merkitsee kantajanmukaan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista.Tietojen vahvistaminen on kantajan mukaan toimenpide, jolla lopullisestimääritellään kantajan oikeudellinen asema. Vahvistaminen ei kantajan mukaantosin estä komissiota peruuttamasta alun perin myönnettyä tukea tai pienentämästäsen määrää, kunhan komissio ei kuitenkaan kiistä sitä, että kyseiset menot ovattosiaankin aiheutuneet, eikä riitauta niiden kirjanpidollista luokittelua.
- 80.
- Kantaja huomauttaa, että komissio on vasta ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä väittänyt, että Portugalinviranomaisten suorittama vahvistaminen oli ehdollinen, vaikka kanteen kohteenaolevissa päätöksissä ei ollut mitään mainintaa tästä. Sovellettavassa lainsäädännössäei kantajan mukaan myöskään säädetä mahdollisuudesta suorittaa tällaistaehdollista vahvistamista.
- 81.
- Kantaja katsoo, että kansallisilla viranomaisilla, joille on esitetty tuen loppuosanmaksupyyntö, on vain kaksi mahdollisuutta: vahvistaa tai olla vahvistamatta. Koskaasetuksessa N:o 2950/83 säädetään määräaika vahvistamiselle, Portugalinviranomaiset eivät voineet tehdä ehdollista vahvistamista ja kiertää näin tätäpakottavaa määräaikaa.
- 82.
- Komissio puolestaan korostaa, että Portugalin viranomaiset ovat juuri kantajanetujen suojelemiseksi ja päätöksen 83/673/ETY 6 artiklan 1 kohdassa määrätynkymmenen kuukauden määräajan noudattamiseksi vahvistaneet kyseisetmaksupyynnöt täsmentäen samalla, että lopullinen päätös riippuu myöhemmintehtävästä rahoitustarkastuksesta.
- 83.
- Komissio korostaa lisäksi, että asetuksen N:o 2950/83 7 artiklan mukaan tuenloppuosan maksupyynnöt voidaan tarkastaa myöhemmin jäsenvaltioiden tekemistätarkastuksista huolimatta. Lisäksi oikeuskäytännön mukaan juuri komissio onvastuussa ESR:n rahoitustuen määrän pienentämisestä riippumatta siitä, onkokyseinen kansallinen viranomainen ehdottanut pienennystä (em. asia komissio v.Branco, tuomion 23 ja 24 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 84.
- Aluksi on muistettava, että 30.10.1990 tehdyn tietojen vahvistamisen jälkeenDAFSE ilmoitti 25. ja 28.1.1991 päivätyillä kirjeillä kantajalle, että Audite-yhtiöntehtäväksi oli annettu sen tarkastaminen, että toteutuneet menot olivatpaikkansapitäviä ja perustuivat tositteisiin, ja että DAFSE ratkaisi asian lopullisestivasta rahoitustarkastuksessa tehtyjen johtopäätöksien perusteella. Kantajalle on siispikaisesti ilmoitettu siitä, että aiheutuneiksi väitettyjen menojen tukikelpoisuuttaepäiltiin vakavasti.
- 85.
- Tämän jälkeen on määriteltävä, missä määrin se, että kansalliset viranomaiset ovatvahvistaneet tietyt menot, merkitsee tältä osin kyseisten viranomaisten lopullistakannanottoa tuensaajaan nähden, ja sitooko tällainen kannanotto komissiota.
- 86.
- Jäsenvaltion antama vahvistus ei kuitenkaan vapauta jäsenvaltiota muistasovellettavassa yhteisön lainsäädännössä asetetuista velvoitteista. Niinpä jäsenvaltionon päätöksen 83/516/ETY 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti edelleen taattava ESR:ntoimenpiteiden moitteeton toteuttaminen. Lisäksi päätöksen 83/673/ETY 7 artiklanmukaan jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä, jos sellaisen toiminnan,johon on myönnetty tukea, hoitoa tutkitaan oletettujen epäkohtien vuoksi.
- 87.
- Koska näiden velvoitteiden noudattamiselle ole asetettu mitään määräaikoja, nesitovat kansallisia viranomaisia niin kauan, kun komissio ei ole tehnyt lopullistapäätöstä tuen loppuosasta.
- 88.
- Asetuksen N:o 2950/83 6 ja 7 artiklasta, joissa säädetään menettelystä, jota onnoudatettava, kun komissio toteaa, ettei tuen myöntämisen yhteydessä asetettujaehtoja ole noudatettu, tai kun komissio haluaa tehdä tiettyjä tarkastuksia tuenloppuosan maksupyynnön esittämisen jälkeen, ilmenee lisäksi, että jäsenvaltiota onpidettävä komission ensisijaisena keskustelukumppanina ESR:n hoitoa koskevissaasioissa.
- 89.
- Tämän vuoksi on katsottava, että tietyt velvoitteet, erityisesti velvoite ilmoittaakaikki ESR:n hoidossa esiintyneet epäkohdat, sitovat jäsenvaltiota senkin jälkeenkun se on vahvistanut, että tiedot ovat paikkansapitäviä ja perustuvat tositteisiin,mistä säädetään asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 4 kohdassa. Kantajanoikeudellista asemaa ei siis ollut lopullisesti määritelty sille aiheutuneiden menojenvahvistamisella.
- 90.
- Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissiolla on yksinomainen vastuu tuenmäärän pienentämispäätöksestä riippumatta siitä, onko asianomainen kansallinenviranomainen tehnyt tämän suuntaisen ehdotuksen (em. asia Lisrestal ym. v.komissio, tuomion 29 kohta ja em. asia komissio v. Branco, tuomion 23 ja24 kohta). Asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetullavahvistamisella ei voi olla merkitystä komission yksinomaisen toimivallan käytönkannalta. Komissiolla nimittäin on täysi vapaus pienentää yhteisön myöntämän tuenmäärää, vaikka jäsenvaltio onkin vahvistanut kaikkien tuen loppuosanmaksupyynnön tueksi esitettyjen tietojen olevan paikkansapitäviä ja perustuvantositteisiin, edellyttäen, että komissio perustelee riittävästi pienentämispäätöstäänpoiketessaan kansallisten viranomaisten tekemän ehdotuksen sisällöstä.
- 91.
- Näin ollen ei siis voida hyväksyä kantajan väitettä, jonka mukaan komissiontoimivaltaa oli tässä tapauksessa rajattu siltä osin kuin kyse oli siitä, minkälaisistatuen määrän pienennyksistä tai tuen peruutuksista komissiolla oli oikeus päättääsen jälkeen, kun oli vahvistettu, että aiheutuneet menot ovat paikkansapitäviä japerustuvat tositteisiin.
- 92.
- Ottaen huomioon kansallisilla viranomaisilla päätöksen 83/516/ETY 2 artiklan2 kohdan nojalla oleva velvollisuus taata ESR:n toimenpiteiden moitteetontoteuttaminen ja päätöksen 83/673/ETY 7 artiklassa määrätty kyseistenviranomaisten velvollisuus ilmoittaa komissiolle kaikki epäkohtia koskevat epäilyt,asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua vahvistamista onpidettävä toimenpiteenä, jonka kansalliset viranomaiset suorittavat kaikin varauksin.Jos tulkinta ei olisi tällainen, vaarannettaisiin kansallisilla viranomaisilla olevan,ESR:n hoidossa todettujen epäkohtien ilmoittamisvelvollisuuden tehokas vaikutus.Vahvistamisella ei siis ole vaikutusta muihin toimivaltuuksiin, joita kansallistenviranomaisten ja komission on voitava edelleenkin käyttää taatakseen ERS:n tukienhyvä hoito.
- 93.
- Edellä esitetyistä huomioista seuraa, että DAFSE on asianmukaisesti täyttänytvelvollisuutensa valvoa ESR:n myöntämien tukien hoitoa, kun se vaati Audite-yhtiötä suorittamaan kantajalle aiheutuneita menoja koskevan tarkastuksen senjälkeen, kun se itse oli vahvistanut näiden menojen olevan paikkansapitäviä japerustuvan tositteisiin.
- 94.
- Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Viides kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden ja tiettyjen yleistenoikeusperiaatteiden loukkaamista sekä tiettyjä tosiseikkojen arvioinnissa tapahtuneitavirheitä
Viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee perustamissopimuksen190 artiklan rikkomista
- Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 95.
- Kantaja muistuttaa, että kanteen kohteena olevat kaksi päätöstä perustuvattoisaalta Audite-yhtiön kummastakin hankkeesta laatimaan kertomukseen jatoisaalta DAFSE:n 22.9.1995 päivättyyn kirjeeseen.
- 96.
- Kantaja toteaa kuitenkin, ettei se tiedä, mihin kertomukseen komissio tarkkaanottaen viittaa kummankin hankkeen osalta. Audite-yhtiö on kantajan mukaansuorittanut useita tarkastuksia kantajan toimitiloissa ja laatinut useita kertomuksia,jotka sisältävät toisinaan ristiriitaisia johtopäätöksiä. Audite-yhtiö on kantajanmukaan lisäksi myöhemmin muuttanut jokaista laatimaansa kertomusta. Kantajakorostaa myös, että ne määrät, jotka komissio vaatii kahdessa kanteen kohteenaolevassa päätöksessä maksettavaksi takaisin, eivät vastaa Audite-yhtiönkertomuksissa mainittuja määriä.
- 97.
- Lopuksi kantaja korostaa, että vaikka yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen oikeuskäytännössä on hyväksytty periaate, jonka mukaan perustelutvoidaan esittää tekemällä viittauksia, oikeuskäytännössä edellytetään, että näinperustellussa päätöksessä viitataan riittävän selvästi siihen asiakirjaan, josta selityslöytyy (em. asia komissio v. Branco, tuomion 27 kohta). Tässä tapauksessatilintarkastuskertomuksiin tehdyt viittaukset eivät kuitenkaan täytä tätä edellytystä,koska näitä kertomuksia ei ollut riittävästi yksilöity tai koska niiden sisältöä ei ollutetukäteen annettu kantajalle tiedoksi. Kanteen kohteena olevat päätökset ovatkantajan mukaan näin ollen perustamissopimuksen 190 artiklan vastaisia.
- 98.
- Komissio katsoo, että kanteen kohteena olevissa päätöksissä mainittiin selvästi,mitkä tarkkaan ottaen olivat ne asiakirjat, joihin päätökset perustuivat.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 99.
- Aluksi on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaanperustamissopimuksen 190 artiklassa määrätyissä perusteluissa on selkeästi jayksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän toimenpiteen perustelutsiten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sen syyt, ja että yhteisöjentuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta (asia C-22/94, Irish FarmersAssociation ym., tuomio 15.4.1997, Kok. 1994, s. I-1809, 39 kohta ja asia T-81/95,Interhotel v. komissio, tuomio 14.7.1997, Kok. 1997, s. II-1265, 72 kohta). Tämänvelvollisuuden laajuus riippuu kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteenluonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on tehty.
- 100.
- Toisaalta asiassa T-85/94, Branco vastaan komissio, 12.1.1995 annetun tuomion(Kok. 1995, s. II-45, 36 kohta) mukaan tutkittavana olevan kaltaisessa tapauksessa,jossa komissio ainoastaan vahvistaa jäsenvaltion ehdotuksen pienentää alun perinmyönnetyn tuen määrää, komission päätöstä voidaan pitää perustamissopimuksen190 artiklassa tarkoitetulla tavalla asianmukaisesti perusteltuna, kun tuen määränpienentämiseen oikeuttavat perusteet ilmenevät selvästi päätöksestä itsestään taikun ne eivät ilmene päätöksestä, siinä viitataan riittävän selvästi asianomaisenjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätökseen, säädökseen tai muuhuntoimeen, jossa kansalliset viranomaiset selvästi esittävät perusteet tuen määränpienentämiselle.
- 101.
- Kantajan väitteitä ja niiden perusteluja on tarkasteltava näiden periaatteidenvalossa.
- 102.
- Aluksi on kuitenkin todettava, että kantajan väite, jonka mukaan kummankinhankkeen osalta olisi olemassa useita keskenään ristiriitaisiatilintarkastuskertomuksia, ei ole perusteltu. Audite-yhtiön on nimittäin laatinutkummastakin hankkeesta vain yhden kertomuksen. Nämä kaksi kertomusta, jotkaon kummassakin asiassa liitetty vastineeseen, kirjattiin saapuneeksi DAFSE:en20.2.1991.
- 103.
- Näissä kahdessa tilintarkastuskertomuksessa ja kanteen kohteena olevissapäätöksissä mainittujen määrien väliset erot puolestaan johtuvat niistä muutoksista,joita tosin tehtiin sen jälkeen, kun kertomukset oli jätetty DAFSE:lle muttakuitenkin ennen kuin kantajalle annettiin 11.9.1991 tiedoksi lopulliset tuloksetDAFSE:n teettämästä tarkastuksesta, johon kantaja sitä paitsi osallistui kiinteästi.
- 104.
- Kantaja on lisäksi myöntänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiinantamissaan kirjallisissa vastauksissa sekä istunnossa, että Audite-yhtiön laatimientilintarkastuskertomusten olennainen sisältö on annettu sille tiedoksi 11.9.1991päivätyssä kirjeessä, vaikkei kirjeen yhteydessä toimitettu jäljennöksiäkertomuksista.
- 105.
- Kantajalle on siis annettu tilaisuus tutustua niihin perusteluihin, joihin komissioviittaa kanteen kohteena olevissa päätöksissä, varsinkin kun komission päätöksissäviitattiin myös DAFSE:n 22.9.1995 päivättyyn kirjeeseen, jossa myös selvitettiinyksityiskohtaisesti ne syyt, joiden vuoksi riidanalaiset tuen määrän pienennyksettehtiin.
- 106.
- Edellä esitetystä seuraa, että jollei kirjanpidon yksittäisten kohtien tarkastelusta,joka suoritetaan jäljempänä tämän kanneperusteen kolmannen osan tarkastelunyhteydessä, muuta johdu, kanteen kohteena olevista päätöksistä ilmenee selvästi jayksiselitteisesti komission käyttämä yleinen päättelytapa, siltä osin kuin näissäpäätöksissä kokonaisvaltaisesti viitataan selvästi yksilöityihin DAFSE:n asiakirjoihin.
- 107.
- Tämä viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.
Viidennen kanneperusteen toinen osa, joka koskee luottamuksensuojan jaoikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista
- Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 108.
- Kantaja korostaa, että kanteen kohteena olevat päätökset tosiasiassa perustuvatjoko esitetyissä tositteissa oleviin epäselvyyksiin tai kyseisten menojen virheellisenkirjanpidolliseen luokitteluun. Kantaja katsoo, että tällaiset varaumat tuen käytönsuhteen olisi pitänyt saada tietää viimeistään tukihakemuksen hyväksymishetkelläja että niitä ei voida asettaa jälkikäteen tuen loppuosan maksamishetkellä kutentässä tapauksessa on tehty. Kantaja muistuttaa tältä osin, että asetuksenN:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi keskeyttää tuen maksun,pienentää sen määrää tai peruuttaa sen ainoastaan siinä tapauksessa, ettei tukeaole käytetty hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti.
- 109.
- Tämän vuoksi useat kanteen kohteena oleviin päätöksiin sisältyvät tuenperuuttamiset ovat kantajan mukaan luottamuksensuojan ja oikeusvarmuudenperiaatteiden vastaisia, koska kyseiset peruutukset eivät perustu tuenmyöntämishetkellä tiedossa olleisiin oikeussääntöihin (asia 170/86, Von Deetzen,tuomio 28.4.1988, Kok. 1988, s. 2355 ja asia 84/85, Yhdistynyt kuningaskunta v.komissio, tuomio 1.10.1987, Kok. 1987, s. 3765).
- 110.
- Komissio katsoo, ettei kantaja voi väittää, että oikeusvarmuuden jaluottamuksensuojan periaatteita olisi loukattu. Tuensaajalle voihyväksymispäätöksen nojalla nimittäin syntyä perusteltu luottamus vain siinätapauksessa, että tuki on käytetty tällaisessa päätöksessä asetettujen ehtojenmukaisesti. Tässä tapauksessa kyseisiä tukia on komission mukaan kuitenkin vainosittain käytetty näiden ehtojen mukaisesti.
- 111.
- Komissio korostaa lisäksi, että 18.2.1988 päivätyssä Diàrio da Repùblicassajulkaistussa päätöksessä nro 6/88 määrätään seuraavaa:
1. DAFSE hyväksyy kyseisissä hankkeissa aiheutuneita menoja koskeviksitositteiksi vain laskuja ja kuitteja.
2. Edellisessä kohdassa mainituissa asiakirjoissa on oltava tarpeellisetperustelut ja ESR:n tuen loppuosan maksupyyntölomakkeen 14 kohdassavahvistettuja nimikkeitä vastaavat luokittelut.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 112.
- Ottaen huomioon jäsenvaltiolle ja komissiolle annetut tarkastuksia ja valvontaakoskevat toimivaltuudet (ks. edellä 84-93 kohta), sekä jäsenvaltiolle että komissiolleon voitava ilmoittaa kaikista niistä tilanteista, joissa tuensaaja on jättänytnoudattamatta yhteisön rahoitustuen myöntämisen yhteydessä asetettuja ehtoja,tapahtuipa noudattamatta jättäminen vilpillisesti tai ei.
- 113.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että tuen myöntämistäkoskevien päätösten hyväksymisilmoituksissa, jotka kantaja on allekirjoittanut(näissä kahdessa asiassa esitettyjen kannekirjelmien liite 9, kohta 1.b), kantaja itseon sitoutunut noudattamaan sovellettavia kansallisia säännöksiä ja yhteisönsäännöksiä.
- 114.
- Lisäksi on selvää, että sekä Portugalin oikeuden että yhteisön oikeuden mukaanjulkisten varojen käytön edellytyksenä on varojen moitteeton hoito. Komissio ontämän johdosta viitannut kirjelmissään päätökseen nro 6/88 (ks. edellä 111 kohta),jossa juuri edellytetään, että tuensaaja toimittaa kyseisissä hankkeissa kertyneitämenoja koskevat tositteet ja ilmoittaa, mihin kirjanpidon kohtiin ne kuuluvat.
- 115.
- Päinvastoin kuin kantaja väittää, ilmoitetut epäkohdat eivät siis perustu sellaiseenkriteeriin, jota ei olisi mainittu tuen myöntämisen yhteydessä asetetuissa ehdoissa,joiden noudattaminen oli kyseisten tukien maksamisen edellytyksenä. Lisäksi ontodettava, että tuensaajalle aiheutuneiden menojen kohtuullisuutta ja tuen hyväähallinnointia koskevien kriteerien soveltaminen kuuluu selvästi siihentarkastukseen, joka jäsenvaltion on päätöksen 83/673/ETY 7 artiklan mukaantehtävä, kun sillä on epäkohtia koskevia epäilyjä. Näiden kriteerien soveltaminennimittäin merkitsee yksinomaan sen tarkastamista, että menot, joita tuensaajalle onväitetty aiheutuneen, todella vastaavat niitä suorituksia, joista ne ovat kertyneet.
- 116.
- Näistä syistä viidennen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.
Viidennen kanneperusteen kolmas osa, joka lähinnä koskee niitä ilmeisiäarviointivirheitä, joita komissio on tehnyt päättäessään DAFSE:n 22.9.1995 päivätynkirjeen mukaisesti pienentää alun perin myönnetyn tuen määrää
- Alustavat toteamukset
- 117.
- Kummassakin asiassa esittämänsä viidennen kanneperusteen kolmannessa osassakantaja väittää lähinnä, että komissio on tehnyt oikeudellisia virheitä jatosiseikkojen arviointivirheitä hyväksyessään DAFSE:n 22.9.1995 päivätyn kirjeensisällön. Kantaja moittii komissiota lähinnä siitä, että tämä on pienentänyt alunperin myönnettyjen tukien määrää perustellen päätöstään virheellisesti niilläDAFSE:n toteamuksilla, joissa asetetaan kyseenalaiseksi se erilaisten menojenluokittelu, jonka kantaja on tehnyt tuen loppuosan maksupyynnöissään, ja/tai niidentodisteiden näyttöarvo, jotka kantaja on esittänyt perustellakseen näitä menoja.
- 118.
- Ennen kuin tarkastellaan kantajan näissä kahdessa asiassa tältä osin esittämiäväitteitä ja niiden perusteluja, on aluksi muistettava, että kuten edellä on jokorostettu, asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kun ESR:ntukea ei ole käytetty hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti,komissio voi keskeyttää tuen maksun, pienentää sen määrää tai peruuttaa sen.
- 119.
- Lisäksi komissio voi keskeyttää ESR:n tuen maksun, pienentää tuen määrää taiperuuttaa sen ja näin tehdessään viitata johonkin kansalliseen sääntöön tai yhteisönsääntöön, jota sen mukaan ei ole noudatettu kyseisen hankkeen toteutuksessa.Tältä osin on muistettava, että hyväksymispäätösten hyväksymisasiakirjoissa kantajaon ilmoittanut, että tuet käytettäisiin sovellettavien kansallisten sääntöjen jayhteisön sääntöjen mukaisesti (ks. edellä 113 kohta).
- 120.
- Lisäksi asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan soveltaminen voi edellyttää sitä,että komissio arvioi monitahoisia tosiseikkoja ja kirjanpidollisia tilanteita. Tällaistaarviointia tehdessään komissiolla on näin ollen oltava laaja harkintavalta.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tätä kanneperusteen osaa tutkiessaanrajattava valvontansa tämän vuoksi koskemaan sen tarkastamista, että komissio eiole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä kyseisten seikkojen suhteen (ks. vastaavasti asiaC-122/94, komissio v. neuvosto, tuomio 29.2.1996, Kok. 1996, s. I-881, 18 kohta jayhdistetyt asiat T-39/92 ja T-40/92, CB ja Europay v. komissio, tuomio 23.2.1994,Kok. 1994, s. II-49, 109 kohta).
- 121.
- Kanteen kohteena olevat päätökset perustuvat nyt käsiteltävässä asiassa kokonaanDAFSE:n 11.9.1991 päivättyyn kirjeeseen, jossa toistetaan Audite-yhtiön laatimientilintarkastuskertomusten olennainen osa, sekä 22.9.1995 päivättyyn kirjeeseen. Näinollen on tarkasteltava, onko komissio tehnyt ilmeisen arviointivirheen ottaessaanhuomioon näiden DAFSE:n kirjeiden sisällön.
- Kantajan asiassa T-180/96 esittämien väitteiden ja niiden perusteluidenpaikkansapitävyys
- 122.
- Opetusmateriaalin (alakohta 14.2.1) osalta kantaja väittää ensinnäkin, ettei seymmärrä, miksi tuolien ja pöytien ostoon liittyviä menoja on pidetty sellaisina, etteiniihin voida myöntää tukea, päinvastoin kuin aiemmin oli käytäntönä.
- 123.
- Komissio katsoo, että näitä huonekaluja on pidettävä kestokulutushyödykkeinä.Kyseiset summat olisi näin ollen pitänyt kirjata kohtaan 14.6 normaalitkuoletukset ja niihin olisi pitänyt soveltaa 10 prosentin suuruista poistoprosenttia.
- 124.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei komissio ole tehnyt ilmeistävirhettä katsoessaan tuolien ja pöytien olevan kestokulutushyödykkeitä eikäopetusmateriaalia ja siirtäessään tämän vuoksi näihin hyödykkeisiin liittyvät summatnormaalien kuoletusten kohtaan.
- 125.
- Toisaalta se, että meno on aiemmin hyväksytty luokiteltavaksi tiettyyn kirjanpidonkohtaan, ei välttämättä merkitse, että tällainen samanlainen luokittelu olisi myösmyöhemmin hyväksyttävä, jos se ei ole yhteensopiva hyväksymispäätöksessäasetettujen ehtojen taikka kansallisen oikeuden tai yhteisön oikeuden säännöstenkanssa. Tältä osin on huomattava, ettei mahdollinen aiemmin tehty lainvastaisuusvoi missään tapauksessa synnyttää kantajalle perusteltua luottamusta (ks. vastaavastiasia T-156/89, Valverde Mordt v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 27.6.1991,Kok. 1991, s. II-407, 76 kohta).
- 126.
- Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.
- 127.
- Toiseksi erityistehtävien (alakohta 14.2.7) osalta kantaja katsoo, ettei asiassa ollutsyytä rajoittaa niiden teknikkojen palkkioita, jotka suorittivat kurssien valmisteluunja käsikirjojen laatimiseen liittyviä erityispalveluja. Tämän jälkeen kantaja korostaasisällyttäneensä tähän alakohtaan myös 374 400 PTE:n suuruisen summan, josta onolemassa lasku. Lasku koskee kantajan mukaan sellaisia palveluita, jotka onkirjattava useisiin kirjanpidon kohtiin; tällaista kirjaamista ei missään säännöksessäkielletä.
- 128.
- Komissio väittää näiden teknikkojen palkkioiden pienentämisen perustuvan niidenneljän kuitin tarkasteluun, jotka liittyvät siihen, että kantaja on laatinut käsikirjojaja tehtäväkirjoja. Kuitteja ei komission mukaan ole kirjattu asianmukaiseenkirjanpidolliseen kohtaan eikä niissä myöskään ole täsmällistä mainintaa siitä, mitäne koskevat. Tämän vuoksi on sovellettu rationaalisuuskriteeriä. Mitä tulee374 400 PTE:n suuruiseen summaan, komissio korostaa, että esitetyssä laskussa onniin vähän tietoja, että sitä on pidetty kokonaisuudessaan sellaisena, ettei sen osaltavoida myöntää tukea.
- 129.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa, että kuten asiakirjavihkostailmenee, kyseiset laskut eivät ole riittävän yksityiskohtaisia, jotta niillä voitaisiinnäyttää toteen niiden menojen tosiasiallisuus, joita niillä yritetään perustella.Komissio ei näin ollen ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä soveltaessaan tähänmenoon 22.9.1995 päivätyn kirjeen 14.2.7 kohdassa esitettyä rationaalisuuskriteeriä.Lisäksi C. Peres Feio, Ltd.a -nimisen yhtiön laatima 374 400 PTE:n suuruinenlasku (kanteen liite 20) on tältä osin epäselvä, joten komissio ei ole voinut tehdäilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että kyseisessä laskussa mainittu määrä olikokonaisuudessaan sellainen, ettei sen osalta voida myöntää tukea.
- 130.
- Toinen väite on näin ollen hylättävä.
- 131.
- Kolmanneksi opetushenkilökunnan palkkioiden (alakohta 14.3.1a) osalta kantajaon eri mieltä siitä, onko 4 363 684 PTE:n suuruinen meno kokonaisuudessaansellainen, ettei siihen voida myöntää tukea. Kantaja myöntää, että sen toimittamissayhteenvetotaulukoissa (kannekirjelmän liite 21) ei jaotella tunteja teoriatunteihinja käytännön tunteihin, mutta kantaja väittää, ettei se ymmärrä sitä johtopäätöstä,jonka DAFSE on tästä seikasta tehnyt.
- 132.
- Kantaja huomauttaa, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla kyseisissäohjelmissa kertyneet menot voidaan näyttää toteen vain laskuilla tai kuiteilla.Kantaja kuitenkin katsoo, että ottaen huomioon sen toimittamat kuitit(kannekirjelmän liite 22), ja se, että tunnit on varmuudella pidetty, tässäalakohdassa mainitun määrän osalta tukea ei voida peruuttaa millään perusteella.Vaikka olisikin olemassa pidettyjen tuntien lajia koskevia epäilyjä,suhteellisuusperiaate edellyttää, että perusteltuna pidettäisiin ainakin sellaistamenojen määrää, joka kaikkien tuntien osalta perustuu alhaisimpaan palkkioon, eliettä kaikkia tunteja pidettäisiin käytännön tunteina.
- 133.
- Komissio katsoo, ettei kantaja ole esittänyt näyttöä siitä, että esitetyt kuititliittyisivät jollain tavalla kyseisiin tunteihin, koska esitetyissä asiakirjoissa ei selvästiilmoitettu ohjaajien nimeä eikä pidettyjen tuntien lajia. Esitetyissä menotositteissailmoitettujen menojen yhteenlaskettu määrä ei myöskään vastaa ilmoitettua määrää.Komissio huomauttaa lopuksi, että päätöksessä nro 18/MTSS/87, joka julkaistiinDiàrio da Repùblicassa 11.5.1987, määrättiin, että tukea saavien elinten onpidettävä harjoittelijoiden ja ohjaajien läsnäolosta sekä opetusohjelmastahankekohtaista luetteloa, jossa erotellaan teoriatunnit käytännön tunneista.
- 134.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että niiden asiakirjojen, jotkakantaja on esittänyt näyttääkseen toteen minkälaisista tunneista ensimmäisenhankkeen osalta oli kyse ja keitä siihen osallistuneet ohjaajat olivat (kannekirjelmänliitteet 21 ja 22), tarkastelusta ilmenee, että nämä asiakirjat ovat siinä määrinepätäsmällisiä, että ne herättävät vakavia epäilyjä siitä, onko kyseisiä tuntejatosiasiassa pidetty, mitä DAFSE:kin on perustellusti epäillyt 22.9.1995 päivätynkirjeensä 14.3.1a kohdassa. Komissio ei näin ollen ole tehnyt ilmeistäarviointivirhettä katsoessaan, että kantaja, joka on järjestänyt useita erilaisiakoulutusohjelmia, joihin osallistui useita ohjaajia, ei ollut osoittanut, että sentoimittamat asiakirjat liittyisivät ensimmäiseen hankkeeseen kuuluvaan ohjelmaan,eikä komissio ole tehnyt tällaista virhettä myöskään kieltäytyessään tämän johdostaottamasta huomioon kaikkia tätä varten esitettyjä menoja.
- 135.
- Kolmas väite on näin ollen hylättävä.
- 136.
- Neljänneksi hallintohenkilöstön (alakohta 14.3.1.c) osalta kantaja katsoo, ettäkomission tämän kohdan osalta tekemä tuen määrän pienennys perustuuväärinkäsitykseen, koska riidanalaiset kuitit on allekirjoitettu ja leimattu, kutenkannekirjelmän liitteestä 23 ilmenee. Kantaja katsoo, että vaikka kuitteja ei olisiallekirjoitettu tai leimattu, tällä ei olisi missään tapauksessa merkitystä kyseistenkuittien näyttöarvon kannalta.
- 137.
- Komissio toteaa, että tämä tuen määrän pienennys perustui siihen, etteivät kyseisetkuitit olleet leimattuja eikä allekirjoitettuja silloin, kun rahoitustarkastus tehtiin.
- 138.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantaja ei ole näyttänyt toteen,että se olisi toimittanut DAFSE:lle kannekirjelmänsä liitteinä olevat leimatut jaallekirjoitetut asiakirjat ennen kuin DAFSE oli päättänyt rahoitustarkastuksensa.Komissio ei siten ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä kieltäytyessään ottamastahuomioon sellaisia kuitteja, jotka eivät niiden esittämishetkellä vastanneetkansallisissa laeissa asetettuja edellytyksiä, koska näillä edellytyksillä pyritään muunmuassa varmistamaan se, että tällaiset kuitit liittyvät tosiasiallisesti aiheutuneisiinmenoihin.
- 139.
- Neljäs väite on näin ollen hylättävä.
- 140.
- Viidenneksi erityistehtävien (alakohta 14.3.8) osalta kantaja katsoo, ettäkannekirjelmän liitteenä 20 olevassa laskussa näytetään toteen hylätyt menot.Kantaja väittää edelleen, että yksi kuitti voi hyvin käsittää suorituksia, jotkakuuluvat kohtiin kirjanpidossa.
- 141.
- Komissio huomauttaa tältä osin, että kirjanpidon kyseistä kohtaa ei ole otettuhuomioon, koska ei ole esitetty asiakirjoja, joiden perusteella näin voitaisiin tehdä,sillä kantajan esittämä lasku liittyy muihin kohtiin.
- 142.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajan kannekirjelmänliitteenä 20 olevissa asiakirjoissa mainitut määrät eivät vastaa niitä määriä, jotka seon ilmoittanut tuen loppuosan maksupyynnössä. Komissio ei näin ollen ole tehnytilmeistä arviointivirhettä kieltäytyessään ottamasta huomioon kyseisiä asiakirjojamäärittäessään kantajalle maksettavan tuen loppuosan määrää.
- 143.
- Viides väite on näin ollen hylättävä.
- 144.
- Kuudenneksi kiinteän ja irtaimen omaisuuden vuokrien (alakohta 14.3.9) osaltakantaja katsoo, ettei 22.9.1995 päivätyn kirjeen perusteluista käy ilmi syitä, joidenjohdosta komissio on tehnyt kaksi ensimmäistä tuen määrän pienennystäkirjanpidon kyseisen kohdan osalta. Kolmannen tuen määrän pienennyksen osaltakantaja viittaa alakohdan 14.2.7. osalta esittämiinsä huomautuksiin (ks. edellä127 kohta).
- 145.
- Komissio katsoo, että ensimmäinen tuen määrän pienennys koski sellaistenkestokulutushyödykkeiden hankkimista, joita ei sovellettavan kansallisenlainsäädännön mukaisesti voitu poistaa kokonaan niiden hankintavuonna. Toinenmäärä liittyi design-kurssiin, joka ei kuulunut ensimmäiseen hankkeeseen. Kolmasmäärä on komission mukaan hylätty siitä syystä, että siihen liittyneessä laskussa eiollut ilmoitettu suoritettuja palveluja asianmukaisella tavalla.
- 146.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että DAFSE:n 11.9.1991 ja22.9.1995 päivätyissä kirjeissään näiden tätä kohtaa koskevan kahden ensimmäisentuen määrän pienennyksen osalta ilmoittamat perustelut olivat yleisluonteisia muttaettä niiden perusteella kantaja, joka tiesi kaikki kyseisen hankkeen yksityiskohdat,pystyi kaikesta huolimatta riitauttamaan niiden sisällön. Kantaja ei kuitenkaan oleesittänyt mitään näyttöä osoittaakseen, että komissio olisi tehnyt ilmeisenarviointivirheen tässä yhteydessä. Tuen määrän kolmannen pienennyksen osaltaensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittaa edellä kohdassa 129 esitettyyn.
- 147.
- Kuudes väite on näin ollen hylättävä.
- 148.
- Seitsemänneksi raaka-aineiden, lisätarvikkeiden ja kulutustavaroiden(alakohta 14.3.12) osalta kantaja huomauttaa, että Portugalin sosiaalilainsäädännönnojalla on hyväksyttävä sellaiset menot, joita koskevat laskut on päivätty viimeistäänmenojen toteutumisvuotta seuraavan vuoden tammikuun viidentenä työpäivänä.Riidanalainen lasku (kannekirjelmän liite 24) täyttää kantajan mukaan tämänedellytyksen.
- 149.
- Komissio katsoo, että tämä lasku ei koske ajanjaksoa, jolta ohjelmaa tosiasiallisestirahoitettiin. Kansallisen arvonlisäverolain mukaan tällainen lasku olisi nimittäinpitänyt antaa kyseisten hyödykkeiden toimitushetkellä ja sen liitteenä olisi pitänytolla lähetyslistat. Kumpikaan näistä edellytyksistä ei kuitenkaan täyty tässätapauksessa.
- 150.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että se ei voi asiakirjakirja-aineiston, kanteen kohteena olevan päätöksen sekä DAFSE:n 11.9.1991 päivätynkirjeen - jossa lähinnä toistetaan Audite-yhtiön kertomuksessa esitetythuomautukset - ja 22.9.1995 päivätyn kirjeen sekä tässä päätöksessä tarkoitettujenasiakirjojen valossa saada selville, mitkä tarkkaan ottaen olivat komission perustelutja se kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella komissio hylkäsi riidanalaisestalaskusta ilmenevän menon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollenpysty harjoittamaan edellä 99 kohdassa mainitun oikeuskäytännön edellyttämäätuomioistuinvalvontaa pyydetyllä tavalla kanteen kohteena olevan päätöksensuhteen. Kanteen kohteena oleva päätös on tämän vuoksi perustamissopimuksen190 artiklan vastainen siltä osin kuin se koskee tuen loppuosan maksupyynnönalakohtaa 14.3.12.
- 151.
- Seitsemäs väite on näin ollen hyväksyttävä. Kanteen kohteena oleva päätös onkumottava siltä osin kuin se koskee alakohtaa 14.3.12.
- 152.
- Kahdeksanneksi verojen ja maksujen (alakohta 14.3.13) osalta kantaja huomauttaakirjanneensa kirjanpidon tähän kohtaan arvonlisäverovelvollisille opettajillearvonlisäveron osalta maksetut määrät, jotka on vähennetty alakohtaan 14.3.1.akirjatuista opettajien palkkioista.
- 153.
- Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on edellä (134 kohta) katsonut, ettäkomissio ei ollut tehnyt ilmeistä arviointivirhettä kieltäytyessään ottamastahuomioon opettajien palkkioihin liittyviä menoja, jotka kantaja on ilmoittanut, tämäkahdeksas väite, joka koskee näihin palkkioihin sovellettavaa arvonlisäveroa, onhylättävä näistä samoista syistä.
- 154.
- Lopuksi on todettava, että normaalien kuoletusten (alakohta 14.6) osalta kantajakiistää sen, että sen toimintaa voitaisiin arvioida käyttäen ainoanaarviointiperusteena palkattujen työntekijöiden lukumäärää, sillä tämä lukumääräon erityisen alhainen kantajan omassa yrityksessä, koska kyseisessä yrityksessätilapäisillä palvelujen tarjoajilla on merkittävä osuus.
- 155.
- Komissio korostaa, että DAFSE on soveltanut kirjanpidon tähän kohtaantavanomaista arviointiperustetta eli ajallista ja fyysistä kerrointa, joka ilmentääkoulutuksen osuutta jonkun yrityksen normaalissa toiminnassa.
- 156.
- Vaikka tosiasiassa on ajateltavissa, kuten kantaja väittää, että laadittaisiinpoistomenetelmiä, jotka perustuisivat erityisesti siihen, mikä koulutuksentosiasiallinen osuus jonkun yrityksen liikevaihdosta on, pikemminkin kuin tällaisiinkoulutustoimintoihin määrättyjen työntekijöiden lukumäärään, ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuin katsoo, että DAFSE:n tässä tapauksessa käyttämässäperinteisessä menetelmässä, jonka myös komissio on hyväksynyt, otetaan joriittävästi huomioon koulutuksen yleinen merkitys ESR:n kaikkien tuensaajientoiminnassa. Koska käytetty menetelmä on järkevä, komissio ei ole tehnyt ilmeistäarviointivirhettä soveltaessaan sitä.
- 157.
- Tämä viimeinen väite on näin ollen hylättävä.
Kantajan asiassa T-181/96 esittämien väitteiden paikkansapitävyys
- 158.
- Ensiksi opetusmateriaalin (alakohta 14.2.1) osalta kantaja korostaa DAFSE:nkatsoneen virheellisesti, että osa tästä materiaalista olisi kestokulutushyödykkeitä,jonka osalta ei voida myöntää opetusmateriaalille tarkoitettua tukea. Näidenmenojen jättämiselle tuen ulkopuolelle ei ole nimittäin mitään oikeusperustaa.
- 159.
- Komissio korostaa, että kantaja on kirjannut kohtaan opetusmateriaali tuolien,kaappien, työpöytien ja muiden pöytien ostot, vaikka kyseiset hyödykkeet ovatkestokulutushyödykkeitä.
- 160.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio ei ole tehnyt ilmeistävirhettä katsoessaan, että kyseiset tuolit, kaapit, työpöydät ja muut pöydät olivatkestokulutushyödykkeitä eivätkä opetusmateriaalia ja siirtäessään tämän johdostanäitä hyödykkeitä koskevat määrät kohtaan normaalit kuoletukset (ks. edellä 124ja 125 kohta).
- 161.
- Tämä ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.
- 162.
- Toiseksi kursseista ilmoittamisen ja harjoittelijoiden valitsemisen (alakohdat 14.2.2ja 14.2.3) osalta kantaja katsoo, ettei voida vaatia, kuten DAFSE on tehnyt22.9.1995 päivätyssä kirjeessään, että laskuissa, jotka liittyvät sanomalehtienilmoituspalveluihin, mainittaisiin julkaistujen ilmoitusten sisältö. Kantaja väittää, ettäesitetyissä laskuissa ja kuiteissa (kannekirjelmän liite 18) ilmoitetaan täsmällisestine sanomalehdet, joissa ilmoitukset julkaistiin.
- 163.
- Komissio väittää, että kantajan esittämissä kuiteissa ei kuvailla kyseisten menojenluonnetta ja sisältöä. Kantaja ei komission mukaan ole myöskään liittänyt näihinkuitteihin jäljennöksiä kyseisistä ilmoituksista, mikä komission mukaan onkäytäntönä.
- 164.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei ole kohtuutonta edellyttääESR:n tuensaajalta, että se esittää jäljennöksen ilmoituksista, joita se on julkaissutsanomalehdissä mainostaakseen koulutusohjelmiaan. Tällä edellytyksellä nimittäinpyritään ainoastaan varmistamaan tästä aiheutuneiden menojen tosiasiallisuus.Komissio ei näin ollen ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä hyväksyessään DAFSE:n22.9.1995 päivätyssä kirjeessä omaksuman tämänsuuntaisen kannan.
- 165.
- Tämä toinen väite on näin ollen hylättävä.
- 166.
- Kolmanneksi erityistehtävien (alakohta 14.2.7) osalta kantaja väittää, että 22.9.1995päivätyssä kirjeessä täsmennetään, että esitetyissä laskuissa ei todeta tuntimääriäeikä käytettyä tekniikkaa. Tällaista edellytystä ei kuitenkaan aseteta tapaukseensovellettavassa Portugalin verolainsäädännössä. Mitä erityisesti tulee TV Europanlaskuun (kannekirjelmän liite 20), suoritettujen palvelujen sisältö ilmenee kantajanmukaan selvästi tässä laskussa olevasta ilmaisusta sähkölaitteiden korjaus.
- 167.
- Komissio katsoo, että TV Europan laatimassa kuitissa ei täsmennetä kyseisenmenon laatua. Sikäli kuin meno olisi koskenut kuvanauhurin korjausta, menoa eivoitaisi missään tapauksessa pitää sellaisena, että siihen voitaisiin myöntää tukea.
- 168.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantaja ei ole esittänyt näyttöä,joka kiistatta näyttäisi toteen, että DAFSE:lle toimitetut laskut olisivat riittävänyksityiskohtaisia, jotta kyseinen hallintoviranomainen voisi niiden perusteellatarkastaa, että kyseiset menot ovat tosiasiallisia. Mitä erityisesti tulee TV Europa-yhtiön laskuun, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että siinä eimitenkään mainita, mihin nimenomaiseen korjauksen lajiin se liittyy. Komissio einäin ollen ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä hyväksyessään kannan, jonka DAFSEon näiden erilaisten tuen määrän pienennysten suhteen omaksunut 22.9.1995päivätyssä kirjeessään.
- 169.
- Kolmas väite on näin ollen hylättävä.
- 170.
- Neljänneksi opetushenkilökunnan palkkioiden (alakohta 14.3.1.a) osalta kantaja oneri mieltä arviosta, jonka mukaan koko tähän nimikkeeseen liittyvä summa onsellainen, ettei sen osalta voida myöntää tukea. Tätä varten kantaja toistaa edelläasiassa T-180/96 esittämiensä perustelujen (ks. 131 ja 132 kohta) kanssa täysinsamanlaiset perustelut.
- 171.
- Komissio katsoo, että kantaja ei ole esittänyt näyttöä, joka osoittaisi, että esitetytkuitit liittyisivät jollain tavalla kyseisiin kursseihin.
- 172.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, kuten se jo on todennut asiassaT-180/96 (134 kohta), että niistä asiakirjoista, jotka kantaja on esittänytnäyttääkseen toteen, minkälaisesta kurssista toisessa hankkeessa oli kyse ja ketäsiihen osallistuneet kouluttajat olivat, että asiakirjat ovat tältä osin niinepätäsmällisiä, että ne herättävät vakavia epäilyjä siitä, onko kyseisiä tuntejatosiasiassa pidetty laisinkaan, mitä DAFSE on perustellusti epäillyt 22.9.1995päivätyn kirjeensä 14.3.1 a kohdassa. Komissio ei näin ollen ole tehnyt ilmeistäarviointivirhettä katsoessaan, että kantaja, joka on järjestänyt suuren määränerilaisia koulutuskursseja, joihin on osallistunut useita ohjaajia, ei ollut näyttänyttoteen, että sen esittämät asiakirjat liittyivät juuri siihen kurssiin, jota toinen hankekoski, ja kieltäytyessään tämän vuoksi ottamasta huomioon kaikki tätä vartenesitettyjä menoja.
- 173.
- Neljäs väite on näin ollen hylättävä.
- 174.
- Viidenneksi hallintohenkilöstön (alakohta 14.3.1.c) osalta kantaja huomauttaa, ettäIrene Vaz Lopes on tosin ollut yhdellä kurssilla ja samanaikaisesti osallistunutkouluttamiseen toisella kurssilla, mutta kantaja kiistää sen, että tämä seikkamerkitsisi sitä, että kyseinen henkilö ei olisi voinut toimia avustajana kyseisellätoisella kurssilla.
- 175.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että koska yksi ja sama henkilö eivoi osallistua yhdelle kurssille ja toimia samanaikaisesti avustajana
toisella kurssilla, komissio ei ole voinut tehdä ilmeistä arviointivirhettäkieltäytyessään ottamasta huomioon palkkiota, jonka kyseinen henkilö onhallinnollisena avustajana saanut.
- 176.
- Viides väite on näin ollen hylättävä.
- 177.
- Kuudenneksi hallinnon ja varainhoidon osalta (alakohta 14.3.7) kantaja myöntääkirjanneensa virheellisesti yhden kuitin (kannekirjelmän liite 24) kohtaan 14.3.1,vaikka se olisi pitänyt kirjata kohtaan 14.3.7. Kantaja katsoo kuitenkin, ettätilintarkastajille oli ilmoitettu tästä seikasta riittävän ajoissa.
- 178.
- Komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käytävänoikeudenkäynnin aikana esitettyä kuittia ei voida ottaa huomioon.
- 179.
- Koska kantaja ei ole onnistunut näyttämään toteen, että se olisi, kuten se väittää,esittänyt kannekirjelmänsä liitteenä olevan kuitin DAFSE:n hallinnollisessamenettelyssä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio ei oletehnyt ilmeistä arviointivirhettä kieltäytyessään ottamasta huomioon vastaavaamäärää.
- 180.
- Kuudes väite on näin ollen hylättävä.
- 181.
- Seitsemänneksi erityistehtävien (alakohta 14.3.8) osalta kantaja huomauttaa, ettäDAFSE on katsonut, ettei Novafarm-nimisen yhtiön laatima lasku ollut tarpeeksieritelty. Suoritettujen palvelujen kuvaus on kantajan mukaan tehty yleisluonteisestikuitenkin siitä syystä, että tällainen kuvaus on sen mukaan riittävä verotusta varten.
- 182.
- Koska kantaja itse myöntää, että kyseinen lasku on ylimalkainen, komissio ei olevoinut tehdä ilmeistä arviointivirhettä kieltäytyessään ottamasta huomioon kyseistämenoa.
- 183.
- Seitsemäs väite on näin ollen hylättävä.
- 184.
- Kahdeksanneksi kiinteän ja irtaimen omaisuuden vuokrien (alakohta 14.3.9) osaltakritiikki kohdistuu kahteen kuittiin. Ensimmäinen kuitti on kantajan mukaankirjattu tähän kohtaan DAFSE:n omasta ehdotuksesta. Kantaja väittää lisäksi, etteise ymmärrä, minkä oikeusperusteen nojalla toista kuittia on pidetty osittainsellaisena, ettei sen osalta voida myöntää tukea, sillä sovellettu rationaalisuuskriteeriei ollut sen tiedossa.
- 185.
- Komissio korostaa, että ensimmäisessä kuitissa mainittu summa on siirretty kohtaannormaalit kuoletukset (alakohta 14.6), koska se koski kestokulutushyödykettä.Toinen summa vastaa tietokoneiden vuokrausta koskevan kuitin, johon onsovellettu rationaalisuuskriteeriä, sitä osaa, jonka osalta tukea ei voida myöntää.
- 186.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo ensimmäisen kuitin osalta, jonkaosalta ei ole kiistetty sitä, että se koskee tietojenkäsittelylaitteistoa, että komissioei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan tällaisen laitteiston olevankestokulutushyödyke, joka on kirjattava kohtaan 14.6 normaalit kuoletukset.Toisen kuitin osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajanväitteet eivät ole riittävän yksityiskohtaisia, jotta ne voisivat täyttää ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassasäädetyt edellytykset, joiden mukaan kanteessa on oltava muun muassa yhteenvetokanteen oikeudellisista perusteista. Tältä osin kantaja kuitenkin tyytyy lähinnäväittämään, ettei se ymmärrä sovelletun rationaalisuuskriteerin perustetta, vaikkase on selostettu kantajalle yksityiskohtaisesti 22.9.1995 päivätyssä kirjeessä. Tämänjohdosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi kantajan väitteiden ja niidenperustelujen, sellaisena kuin ne on esitetty kannekirjelmässä ja sellaisina kuin niitäon kehitelty vastauskirjelmässä, perusteella tutkia niiden paikkansapitävyyttä (ks.vastaavasti asia T-84/96, Cipeke v. komissio, tuomio 7.11.1997, Kok. 1997, s. II-2081,30 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 187.
- Kahdeksas väite on näin ollen hylättävä.
- 188.
- Yhdeksänneksi kantaja huomauttaa sellaisen tarvikkeiston ja sellaistenhyödykkeiden osalta, jotka kerryttävät tuloja lyhyen ajan (alakohta 14.3.10), ettäkieltäytyessään hyväksymästä tätä toimistotarvikkeiden hankintamenoa DAFSE onjättänyt huomiotta sen seikan, että kurssien hoidosta ja toiminnasta välttämättäkinsyntyy tämäntyyppisen tarvikkeiston hankintakuluja.
- 189.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kyseinen summa on jätettyperustellusti hyväksymättä siltä osin kuin se merkitsisi kohtaan 14.2.3 (160 kohta)sisällytettyjen menojen kaksinkertaista kirjaamista. Komissio ei näin ollen ole tehnytilmeistä arviointivirhettä jättäessään hyväksymättä tätä menoa.
- 190.
- Yhdeksäs väite on näin ollen hylättävä.
- 191.
- Kymmenenneksi verojen ja maksujen (alakohta 14.3.13) osalta kantaja huomauttaakirjanneensa tähän nimikkeeseen arvonlisäverovelvollisille opettajillearvonlisäverona maksetut määrät, jotka on vähennetty alakohtaan 14.3.1.akirjatuista opettajien palkkioista.
- 192.
- Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on edellä (172 kohta) katsonut, ettäkomissio ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä kieltäytyessään ottamasta huomioonopettajien palkkioihin liittyviä menoja, jotka kantaja on ilmoittanut, tämä kymmenesväite, joka koskee näihin palkkioihin sovellettavaa arvolisäveroa, on hylättävä näistäsamoista syistä.
- 193.
- Yhdenneksitoista yleisten hallintokulujen (alakohta 14.3.14) kantaja korostaa, ettätoimistotarvikkeet ovat tarpeellisia koulutuksen eri vaiheiden kannalta, minkävuoksi tämäntyyppisten tarvikkeiden menojen kirjaaminen eri kohtiin onperusteltua.
- 194.
- Komissio tyytyy toteamaan, että koska kyseiset summat on jo kirjattu kohtiin 14.2.32ja 14.3.10, niitä ei voida katsoa sellaisiksi, että niiden osalta tukea voitaisiin myöntääkahdesti.
- 195.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että koska kantaja ei ole näyttänyttoteen, että päinvastoin kuin 22.9.1995 päivätyssä kirjeessä ilmoitetaan, menoja,jotka se on kirjannut tähän kohtaan, ei jo olisi sisällytetty muihin kohtiin, komissioei ole voinut tehdä ilmeistä arviointivirhettä kieltäytyessään ottamasta huomioontoisen kerran samanlaisia menoja kohdassa 14.3.14.
- 196.
- Yhdestoista väite on näin ollen hylättävä.
- 197.
- Kahdenneksitoista muiden toiminta- ja hallinnointikulujen (alakohta 14.3.15) osaltakantaja kiistää sen, että ensimmäistä riidanalaista summaa koskevaa laskua ei olisiesitetty. Kaksi muuta hyväksymättä jäänyttä määrää liittyvät kantajan mukaantarvikkeistoon, joka oli tarkoitettu käytettäväksi kursseilla, eikäkestokulutushyödykkeisiin.
- 198.
- Komissio väittää, että ensimmäistä määrää koskevaa näyttöä ei ole esitetty riittävänajoissa. Kaksi muuta määrää koskevat komission mukaan kohtaan normaalitkuoletukset kuuluvaa kalustoa, johon komission mukaan on sovellettu vuosittaista10 prosentin suuruista poistoprosenttia.
- 199.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että koska asiassa ei ole esitettyasiakirjoja, jotka näyttäisivät toteen, että ensimmäinen kuitti olisi esitetty DAFSE:llehallinnollisessa menettelyssä ja että kaksi muuta kyseessä olevaa määrää koskisivathyödykkeitä, jotka kerryttävät tuloja lyhyen ajan, kantaja ei ole näyttänyt toteen,että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen jättäessään hyväksymättä kyseisetmenot.
- 200.
- Kahdestoista väite on näin ollen hylättävä.
- 201.
- Lopuksi normaalien kuoletusten (alakohta 14.6) osalta kantaja väittää, ettei seymmärrä laskentatapaa, jonka avulla DAFSE on päätynyt pitämään tiettyjä määriävahvistamattomina. Kantaja toistaa tämän jälkeen täysin samanlaiset perustelutkuin asiassa T-180/96 (ks. 154 kohta).
- 202.
- Komissio korostaa, että DAFSE on soveltanut tähän kohtaan tavanomaista kriteeriäeli ajallista ja fyysistä kerrointa, joka ilmentää koulutuksen osuutta jonkin yrityksennormaalissa toiminnassa.
- 203.
- Vaikka tosiasiassa on ajateltavissa, kuten kantaja väittää, että laadittaisiinpoistomenetelmiä, jotka perustuisivat erityisesti siihen, mikä koulutuksentosiasiallinen osuus jonkun yrityksen liikevaihdosta on pikemminkin kuin tällaisiinkoulutustoimintoihin määrättyjen työntekijöiden lukumäärään, ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuin katsoo, että DAFSE:n nyt käsiteltävässä asiassakäyttämässä perinteisessä menetelmässä, jonka myös komissio on hyväksynyt,otetaan jo riittävästi huomioon koulutuksen yleinen merkitys ESR:n kaikkientuensaajien toiminnassa. Koska käytetty menetelmä on järkevä, komissio ei oletehnyt ilmeistä arviointivirhettä soveltaessaan sitä.
- 204.
- Viimeinen väite on näin ollen hylättävä.
Asiakirjojen esittämistä koskeva vaatimus
- 205.
- Kummassakin asiassa esittämissään kannekirjelmissä kantaja vaatii, ettäensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoittaa esittämään toisaalta komissionhallinnolliset asiakirjavihkot ja toisaalta DAFSE:n hallinnolliset asiakirjavihkot.
- 206.
- Edellä esitettyjen seikkojen johdosta näyttää siltä, että ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin on voinut asianmukaisesti ratkaista nämä kanteet niiden asiakirjojennojalla, jotka asianosaiset ovat esittäneet menettelyn kirjallisessa vaiheessa ja jotkakomissio on esittänyt prosessinjohtotoimia koskevan määräyksen perusteella.
- 207.
- Näin ollen ei ole syytä määrätä komissiota esittämään näihin kahteen asiaan liittyviähallinnollisia asiakirjavihkoja.
- 208.
- Ei myöskään ole tarpeellista vaatia EY:n tuomioistuimen perussäännön 21 artiklantoisen kohdan mukaisesti Portugalin viranomaisia esittämään näihin kahteenhankkeeseen liittyviä kansallisia hallinnollisia asiakirjavihkoja kokonaisuudessaan.
- 209.
- Kantajan esittämä asiakirjojen esittämistä koskeva pyyntö on näiden syiden johdostahylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 210.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdanmukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan3 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi kuitenkin määrätäoikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken, jos asiassa osa vaatimuksistaratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi.
- 211.
- Koska kanne asiassa T-180/96 on hyväksytty osittain ja koska kumpikinasianosainen on vaatinut toisen asianosaisen velvoittamista korvaamaanoikeudenkäyntikulut, on määrättävä, että kumpikin asianosainen vastaa omistaoikeudenkäyntikuluistaan tässä asiassa.
- 212.
- Koska kantaja on hävinnyt asian T-181/96 ja komissio on vaatinutoikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaanoikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN(kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Asiat T-180/96 ja T-181/96 yhdistetään tuomiota varten.
2) Asiassa T-180/96 komission 14.8.1996 tehty päätös C (96) 1185 kumotaan,siltä osin kuin se koskee kantajan esittämän tuen loppuosan maksupyynnönalakohtaa 14.3.12. Muilta osin kanne hylätään tässä asiassa.
3) Kanne asiassa T-181/96 hylätään.
4) Kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassaT-180/96.
5) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut asiassa T-181/96.
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 1998.
H. Jung
V. Tiili
kirjaaja
kolmannen jaoston puheenjohtaja