Asia T-698/21
Georgios Paraskevaidis
vastaan
Euroopan komissio
ja
Euroopan unionin neuvosto
(laajennettu yhdeksäs jaosto) 26.6.2024
Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Koulutuslisä – Epääminen – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 artiklan 1 kohta – Ammatillinen koulutus – Korkea-asteen koulutus – Toimivallan siirto – Siirretyn toimivallan takaisinotto – Toimivaltainen nimittävä viranomainen
1. Henkilöstökanne – Riidanalaisen toimen toteuttajan toimivallan puuttumista koskeva peruste – Oikeusjärjestyksen perusteita koskeva peruste
(ks. 35 ja 36 kohta)
2. Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Hallinnon päätös – Riidanalainen toimi, jonka henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto (PMO) on tehnyt Euroopan unionin neuvoston sille siirtämän toimivallan nojalla – Toimivaltansa siirtäneen viranomaisen toimivalta ratkaista valitus – Edellytys – Siirretyn toimivallan takaisinotto Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun päätöksen nojalla
(Henkilöstösääntöjen 2 artiklan 2 kohta sekä 90c ja 91a artikla; neuvoston päätöksen 2019/792 1 artiklan 2 kohta)
(ks. 43–54 kohta)
3. Virkamiehet – Yksittäistapausta koskeva päätös – Tiedoksiannon viivästyminen – Vaikutukset
(Henkilöstösääntöjen 25 artikla)
(ks. 61 kohta)
4. Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Koulutuslisä – Myöntämisen edellytykset – Opetuksen saaminen oppilaitoksessa – Annetun koulutuksen ammatillisella luonteella ei ole vaikutusta
(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 3 artiklan 1 kohta)
(ks. 75–78 kohta)
Tiivistelmä
Euroopan unionin neuvoston virkamiehen nostamaa kannetta laajennetussa jaostossa käsitellyt unionin yleinen tuomioistuin kumoaa kyseisen toimielimen päätöksen, jolla kantajalta evättiin koulutuslisä sillä perusteella, että koulutusohjelmaa, johon hänen tyttärensä osallistui, ei voitu pitää korkeakoulussa annettavana opetuksena Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä VII olevan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Unionin yleisen tuomioistuimen oli tämän kanteen johdosta määritettävä, mikä viranomainen on toimivaltainen ja mitä tointa on pidettävä asianomaiselle vastaisena toimena, kun toimielin ottaa takaisin toiselle toimielimelle siirtämänsä toimivallan oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kuluessa ja yksittäistapauksessa. Unionin yleinen tuomioistuin lausuu myös siitä, onko henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sen nojalla voidaan maksaa koulutuslisää siinä tapauksessa, että saatu koulutus on luonteeltaan ammatillista.
Neuvosto siirsi koulutuslisien myöntämistä ja hallinnointia koskevan toimivaltansa henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimistolle 13.5.2019 annetulla päätöksellä(1). Kyseisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan PMO:n on luovuttava sille neuvostolta siirretystä toimivallasta, jos neuvoston nimittävä viranomainen yksittäistapauksessa sitä pyytää.
Tässä tapauksessa kantajan tytär oli osallistunut psykopedagogian koulutusohjelmaan marraskuusta 2019 elokuulle 2020. Kantajalle maksettiin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 artiklan nojalla koulutusohjelman ajalta koulutuslisää. PMO antoi helmikuussa 2021 kantajalle tiedoksi päätöksen, jolla häneltä evättiin oikeus koulutuslisään sillä perusteella, ettei kyseinen koulutusohjelma ollut korkea-asteen koulutusta. Näin ollen hänelle koulutuslisinä maksetut määrät oli perittävä takaisin.
Vastauksena kantajan tekemään uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön PMO uudisti päätöksensä. Kantaja teki neuvostolle valituksen PMO:n päätöksistä. Hän teki myös samansisältöisen valituksen komissiolle. Neuvosto hylkäsi valituksen ja ilmoitti samalla kantajalle siirretyn toimivallan takaisinotosta.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Aluksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että neuvosto on valitusta koskevassa päätöksessä kokonaan muuttanut PMO:n päätöksissä esitettyjä perusteluja arvioidessaan kantajan tilannetta uudelleen. Kyseinen päätös on siis sisällöltään itsenäinen ja ulottuvuudeltaan erilainen kuin PMO:n päätökset, eikä sillä voida katsoa vain vahvistetun viimeksi mainittuja päätöksiä. Valitusta koskeva päätös on siten korvannut PMO:n päätökset ja on nyt käsiteltävässä asiassa kantajalle vastainen toimi.
Sikäli kuin on kyse neuvoston toimivallasta ottaa siirtämänsä toimivalta yksittäistapauksessa takaisin, unionin yleinen tuomioistuin toteaa yhtäältä, ettei lainsäätäjä ole henkilöstösäännöissä nimenomaisesti sulkenut pois tätä mahdollisuutta Toisaalta oikeusvarmuuden periaate, joka on toimivallan siirtojen muodollisen luonteen taustalla, edellyttää toimivaltansa siirtäneen viranomaisen ensin päättävän siirretyn toimivaltansa takaisinotosta nimenomaisella toimella. Samalla tavoin kuin toimivallan siirto edellyttää nimenomaista toimea, jolla kyseessä oleva toimivalta siirretään, siirretyn toimivallan takaisinotto on siis myös tehtävä nimenomaisella toimella. Lisäksi hyvän hallinnon periaate edellyttää, että henkilöstöhallintoa koskeva toimivallan jako määritellään selvästi ja julkaistaan asianmukaisesti.
Tässä asiassa siirretty toimivalta otettiin takaisin oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvien vaatimusten mukaisesti. Päätöksen 2019/792 1 artiklan 2 kohdassa näet ensinnäkin nimenomaisesti valtuutetaan neuvosto ottamaan siirretty toimivalta takaisin juuri yksittäistapauksissa ja silloin, kun valitus on jo tehty. Toiseksi kyseinen päätös on asianmukaisesti julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kolmanneksi neuvosto käytti toimivaltaansa vasta sen jälkeen, kun se oli nimenomaisella edeltävällä toimella pyytänyt PMO:ta luopumaan siirretyn toimivallan käyttämisestä nyt käsiteltävässä asiassa, mihin PMO oli suostunut. Vaikka tieto siirretyn toimivallan takaisinotosta annettiin kantajalle vasta sen päätöksen yhteydessä, jolla valitus hylättiin, valittajan oikeuksia ei kuitenkaan loukattu, sillä hän oli tehnyt valituksen myös neuvostolle.
Näin ollen muun muassa sitä seikkaa, että siirrettyä toimivaltaa koskevat vaatimukset ja valitukset jätetään henkilöstösääntöjen 90c artiklan mukaan nimittävän viranomaisen siirretyn toimivallan haltijalle, ei voida pitää säädännäisenä kieltona sille, että toimivallan haltija ottaa tuon toimivallan takaisin joko kokonaan tai osittain. Mainitun säännöksen ei myöskään voida katsoa kieltävän siirretyn toimivallan takaisinottoa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana, kun otetaan huomioon erityisesti mainitun menettelyn muuttuva luonne.
Koulutuksen ammatillisen luonteen osalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei sillä ole vaikutusta henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koulutuslisän maksamiseen, kunhan opetusta annetaan oppilaitoksessa.
Kyseisessä säännöksessä näet asetetaan kolme edellytystä koulutuslisän myöntämiseksi, nimittäin ensinnäkin opetusta on saatava oppilaitoksessa, toiseksi opetuksen on oltava säännöllistä ja kolmanneksi se on oltava täysipäiväistä.
Lainsäätäjä ei ole maininnut korkeakoulussa annettavan opetuksen luonnetta henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 3 artiklan 1 kohdassa siten kuin se on tehnyt samassa liitteessä olevan 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa, eikä sen paremmin asianomaisen toimielimen nimittävä viranomainen kuin unionin yleinen tuomioistuin voi asettaa koulutuksen luonnetta lisäedellytykseksi.
Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 3 kohdan b alakohdasta ilmenevällä koulunkäynnin ja ammatillisen koulutuksen erottelulla on siis toki tehty mahdolliseksi se, ettei samassa liitteessä olevassa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua koulutuslisää makseta, jos huollettavana oleva lapsi on ammatillisessa koulutuksessa, jolla ei ole mitään liityntää oppilaitokseen. Sen sijaan tämä erottelu ei ole esteenä koulutuslisän maksamiselle, kun huollettavana oleva lapsi saa säännöllisesti ja täysipäiväisesti ammatillista koulutusta korkeakoulussa.