Language of document : ECLI:EU:T:2016:421

Asia T‑483/13

(julkaistu otteina)

Athanassios Oikonomopoulos

vastaan

Euroopan komissio

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Komission OLAFin tutkimuksen yhteydessä aiheuttamat ja OLAFin aiheuttamat vahingot – Vahingonkorvauskanne – Vaatimus sen toteamisesta, että OLAFin toimet ovat oikeudellisesti mitättömiä eikä niitä voida hyväksyä todistusaineistoksi kansallisissa viranomaisissa – Tutkittavaksi ottaminen – Harkintavallan väärinkäyttö – Henkilötietojen käsittely – Puolustautumisoikeudet

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 20.7.2016

1.      Vahingonkorvauskanne – Vahingonkorvauskanteen itsenäisyys kumoamiskanteeseen nähden – Rajat – Kanne, jolla unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että unionin toimet ovat mitättömiä – Tutkimatta jättäminen – Tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta sekä hyvän oikeudenhoidon ja prosessiekonomian periaatteita ei ole loukattu

(SEU 19 artiklan 1 kohta; SEUT 263, SEUT 267, SEUT 268 ja SEUT 277 artikla sekä SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artikla)

2.      Vahingonkorvauskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Rajat – Toimivaltaa lausua todisteista, jotka on jätettävä tutkimatta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimusta koskevassa rikosoikeudenkäynnissä kansallisissa tuomioistuimissa, ei ole

(SEUT 267 ja SEUT 268 artikla)

3.      Vahingonkorvauskanne – Kohde – Vaatimus Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksen aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta – Aikaisempi vaatimus toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn, joka koskee kantajan mahdollisen vastuun määrittämistä, päättämisestä – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 268 artikla)

4.      Euroopan unionin toimielimet – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Asetus N:o 45/2001 – Henkilötietojen käsittely – Käsite – Se, että Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) toimittaa kansalliselle viranomaiselle henkilötietoja sisältävän tutkintakertomuksen, kuuluu kyseisen käsitteen soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 45/2001 2 artiklan a ja b alakohta ja 5 artikla)

5.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen – Henkilötietojen käsittely asiasta ennalta asianomaisen toimielimen tietosuojasta vastaavalle henkilölle ilmoittamatta – Soveltamisalaan kuuluminen

(SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 45/2001 johdanto-osan 14 perustelukappale, 25 artiklan 1 kohta ja 27 artikla)

6.      Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Johdetun oikeuden tulkinta EUT-sopimuksen mukaisesti – Tulkinta asiayhteyden ja tarkoituksen perusteella

7.      Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) – Toimivalta – Tutkimukset – Toimivalta suorittaa tutkimus, joka koskee puiteohjelman täytäntöönpanemiseksi tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoa

(SEUT 325 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 johdanto-osan 12 perustelukappale ja 12 artiklan 3 kohta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 2321/2002 20 artikla)

8.      Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) – Tutkimukset – Aloittaminen – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 5 artikla)

9.      Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) – Toimivalta – Tutkimukset – Toimivalta järjestää keskusteluja ulkoisten tutkimusten yhteydessä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 2 ja 4 artikla; neuvoston asetuksen N:o 2185/96 7 artikla)

10.    Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) – Toimivalta – Tutkimukset – Toimivalta suorittaa tutkimus kolmannen henkilön luona

(Neuvoston asetuksen N:o 2185/96 5 artiklan kolmas kohta)

11.    Euroopan unionin omat varat – Yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta annettu asetus – Sääntöjenvastaisuuksia koskevat seuraamusmenettelyt – Vanhentumisaika – Vanhentumisaikaa ei sovelleta unionin oikeuden mukaan toteutettuihin toimenpiteisiin tai seuraamuksiin

(Neuvoston asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohta)

12.    Euroopan unionin omat varat – Unionin taloudellisten etujen suojaamisesta annettu asetus – Sääntöjenvastaisuuksia koskevat seuraamusmenettelyt – Vanhentumisaika – Vanhentumisajan katkaiseva toimi – Toimivaltaisen viranomaisen toimi, joka saatetaan asianomaisen henkilön tietoon ja joka koskee sääntöjenvastaisuuden tutkimista tai siihen liittyvää seuraamusmenettelyä – Käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta)

13.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Hallinnollinen menettely – Arviointiperusteet

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 6 artiklan 5 kohta)

14.    Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) – Tutkimukset – Aloittaminen – Velvollisuus informoida asianomaisia henkilöitä ulkoisten tutkimusten yhteydessä – Ulottuvuus – Rajat

(Komission päätöksen 1999/396 4 artikla)

15.    Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) – Tutkimukset – Oikeus saada tutustua asiakirja-aineistoon ja loppukertomukseen – Velvollisuutta antaa ulkoisen tutkimuksen kohteena olevan henkilön tutustua tutkimusasiakirjoihin ei ole

(Komission päätös 1999/396)

1.      Vahingonkorvauskanne on itsenäinen oikeussuojakeino, jolla on oma tehtävänsä oikeussuojakeinojen järjestelmässä ja jonka nostamisen edellytykset määräytyvät sen erityisen tarkoituksen perusteella.

Vaatimus sen toteamisesta, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) toteuttamat toimenpiteet ovat oikeudellisesti mitättömiä, merkitsee todellisuudessa sitä, että unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan samalla sekä kumoamaan OLAFin toimenpiteet että toteamaan niiden olevan vailla minkäänlaista oikeusvaikutusta. Tämä ylittää pelkän lainvastaisuutta koskevan toteamuksen, jonka unionin yleinen tuomioistuin voi tehdä vahingonkorvauskanteen yhteydessä. Tämä toteamus tutkimatta jättämisestä ei merkitse tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden saati hyvän oikeudenhoidon ja prosessiekonomian periaatteiden loukkaamista. Kuten SEU 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee, Euroopan unionin tuomioistuin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet varmistavat unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskevan tuomioistuinvalvonnan. Tätä varten EUT-sopimuksella eli yhtäältä SEUT 263 ja SEUT 277 artiklalla sekä toisaalta SEUT 267 artiklalla on luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta antamalla se unionin tuomioistuimien tehtäväksi. Kansallisten viranomaisten OLAFin tietojen perusteella tekemistä päätöksistä on voitava nostaa kanne kansallisissa tuomioistuimissa, joilla puolestaan on mahdollisuus esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin oikeuden säännösten tulkinnasta, jota ne pitävät tarpeellisena tuomionsa antamista varten.

Näin ollen pelkästään se, että yksi vaatimus on jätetty tutkimatta, ei riitä osoittamaan, että oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan tai hyvän oikeudenhoidon ja prosessiekonomian periaatteita olisi loukattu.

(ks. 26, 27, 29 ja 31 kohta)

2.      Toimenpiteet, joihin kansalliset viranomaiset ryhtyvät Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) niille toimittamien tietojen johdosta, ovat pelkästään ja kokonaisuudessaan niiden vastuulla ja kyseisten viranomaisten on itse tutkittava, onko rikossyytteiden nostaminen tällaisten tietojen nojalla perusteltua tai välttämätöntä. Näin ollen oikeussuoja tällaisia syytteitä vastaan on varmistettava kansallisella tasolla kaikkine kansallisessa lainsäädännössä säädettyine takeineen mukaan lukien ne, jotka seuraavat perusoikeuksista, ja tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, mahdollisuus osoittaa unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisupyyntö. Mikäli kansalliset viranomaiset päättäisivät aloittaa tutkimuksen, ne arvioisivat OLAFin mahdollisten lainvastaisuuksien seurauksia, ja tämä arviointi voitaisiin saattaa kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Mikäli rikosmenettelyä ei saatettaisi vireille tai se päätyisi vapauttavaan tuomioon, unionin tuomioistuimissa nostettu vahingonkorvauskanne riittäisi varmistamaan asianomaisen henkilön etujen suojelun, koska hän voisi saada korvauksen kaikesta OLAFin lainvastaisesta toiminnasta aiheutuneesta vahingosta.

Tästä on todettava, että vahingonkorvauskanteen yhteydessä unionin tuomioistuinten ratkaisu, jonka mukaan kansallisille viranomaisille toimitettuja todisteita ei hyväksytä todistusaineistoksi, jäisi selvästi niiden toimivallan ulkopuolelle. Unionin tuomioistuimilla ei siten ole toimivaltaa ratkaista, että asianomaisen henkilön tietoja ja kaikkia asiaa koskevia todisteita, jotka on toimitettu kansallisille viranomaisille, ei voida hyväksyä todistusaineistoksi kansallisissa tuomioistuimissa.

(ks. 33 ja 34 kohta)

3.      Vahingonkorvauskannetta, jolla pyritään sellaisen vahingon korvaamiseen, jonka väitetään aiheutuneen siksi, että Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) toimitti kantajaa koskevan tutkintakertomuksen kansallisille viranomaisille, ei voida pitää ennenaikaisena siksi, että kansallinen oikeudenkäyntimenettely on vielä kesken, koska kyseisen menettelyn mahdolliset tulokset eivät voi vaikuttaa menettelyyn unionin tuomioistuimissa. Kyse ei nimittäin ole siitä, onko kantaja syyllistynyt sääntöjenvastaisuuteen tai petokseen, vaan sen tutkimisesta, millä tavoin OLAF on suorittanut ja päättänyt tutkimuksen, jossa kantaja mainitaan nimeltä ja jossa hänen mahdollisesti katsotaan olevan vastuussa sääntöjenvastaisuuksista, sekä sen tutkimisesta, millä tavoin komissio on menetellyt tämän tutkimuksen yhteydessä. Se, että kansalliset oikeusviranomaiset toteaisivat kantajan syyttömäksi, ei myöskään välttämättä korvaa mahdollista vahinkoa, jonka se on jo kärsinyt.

(ks. 37 kohta)

4.      Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen N:o 45/2001 säännökset ovat oikeussääntöjä, joilla on tarkoitus antaa oikeuksia henkilöille, joita unionin toimielinten ja elinten hallussa olevat henkilötiedot koskevat. Näiden sääntöjen tavoitteena itsessään on suojata näitä henkilöitä heitä koskevien tietojen mahdolliselta lainvastaiselta käsittelyltä.

Tämän osalta on todettava, että kun Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) toimittaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja sisältävän tutkintakertomuksen kansallisille viranomaisille, kyseiset tiedot ovat henkilötietoja ja OLAF on käsitellyt niitä asetuksen N:o 45/2001 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(ks. 51 ja 53 kohta)

5.      Unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun alalla on niin, että kun yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen N:o 45/2001 25 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska kyseiset tiedot on ilmoitettu tietosuojasta vastaavalle henkilölle niiden käsittelyn jälkeen, on todettava, että asianomainen toimielin on rikkonut oikeussääntöä, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia henkilöille, joita unionin toimielinten ja elinten hallussa olevat henkilötiedot koskevat. Kysymys on kuitenkin siitä, voidaanko tällaista rikkomista pitää riittävän ilmeisenä. Tältä osin on yhtäältä korostettava, että asetuksen N:o 45/2001 mukaan tietosuojasta vastaavan henkilön tehtävänä on varmistaa, että henkilötietojen käsittely ei loukkaa niiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia, joita kyseinen käsittely koskee. Tässä yhteydessä hänen tehtävänään on muun muassa varoittaa Euroopan tietosuojavaltuutettua henkilötietojen käsittelystä, joka voi merkitä asetuksen N:o 45/2001 27 artiklassa tarkoitettua vaaraa. Tästä seuraa, että jos henkilötietojen käsittelystä ei ilmoiteta tietosuojasta vastaavalle henkilölle, tämä ei voi itse ilmoittaa siitä Euroopan tietosuojavaltuutetulle eikä siten täyttää tehokkaasti Euroopan lainsäätäjältä saamaansa valvontatehtävää.

Toisaalta – kuten asetuksen N:o 45/2001 johdanto-osan 14 perustelukappaleessa todetaan – kyseisen asetuksen säännöksiä sovelletaan kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn, jota toimielimet suorittavat. Unionin toimielimillä ja elimillä ei siten ole lainkaan harkintavaltaa asetuksen N:o 45/2001 soveltamisen osalta. Kun otetaan huomioon nämä seikat – tietosuojasta vastaavan henkilön valvontatehtävän olennainen luonne ja unionin toimielinten ja elinten harkintavallan puuttuminen kokonaan –, on todettava, että pelkkä asetuksen N:o 45/2001 25 artiklan 1 kohdan rikkominen riittää tässä tapauksessa osoittamaan sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeisen rikkomisen, jolla on tarkoitus antaa yksityisille oikeuksia.

(ks. 100–102 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 140–142 kohta)

7.      Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 säännöksistä ilmenee, että OLAFille on annettu laaja toimivalta petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisia etuja vahingoittavan laittoman toiminnan torjunnassa. Jotta SEUT 325 artiklassa tarkoitettu unionin taloudellisten etujen suojelu olisi tehokasta, petoksia ja muita väärinkäytöksiä on välttämätöntä ehkäistä ja torjua kaikilla tasoilla ja kaikessa toiminnassa, jossa tällaiset ilmiöt voivat vaikuttaa kyseisiin etuihin. Toteuttaakseen tämän tavoitteen mahdollisimman hyvin komissio on säätänyt, että OLAF käyttää komission toimivaltuuksia ulkoisten hallinnollisten tutkimusten alalla.

Vastaavasti säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista Euroopan yhteisön kuudennen puiteohjelman toteuttamiseen sekä sen tutkimustulosten levittämistä, annetun asetuksen N:o 2321/2002 20 artiklassa säädettiin konkreettisesti, että komissio varmistaa, että unionin taloudelliset edut suojataan tehokkain tarkastuksin asetuksen N:o 1073/1999 mukaisesti. Juuri tässä viimeksi mainitussa asetuksessa säädetään, että OLAF käyttää komissiolle komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi annetulla asetuksella N:o 2185/96 myönnettyä toimivaltaa toteuttaa tarkastuksia ja todentamisia paikalla jäsenvaltioissa.

Näin ollen unionin ja sellaisten oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden, joiden epäillään harjoittavan laitonta toimintaa, välisellä sopimussuhteella ei ole vaikutusta OLAFin tutkintavaltuuksiin. OLAF voi suorittaa tutkimuksia näistä henkilöistä, jos heitä epäillään petoksesta tai laittomasta toiminnasta, riippumatta siitä, onko edellä mainittujen osapuolten välillä tehty sopimusta. Tässä yhteydessä OLAFin riippumattomuutta ei voida kyseenalaistaa väittämällä, että komissiolla on intressiristiriita tilanteessa, jossa se on tehnyt unionin puolesta sopimuksen. Asetuksen N:o 1073/1999 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa tuodaan nimittäin esille tarve varmistaa OLAFin riippumattomuus sille kyseisellä asetuksella uskotuissa tehtävissä antamalla OLAFin johtajalle mahdollisuus aloittaa tutkimus omasta aloitteestaan. Saman asetuksen 12 artiklan 3 kohdassa kyseisen perustelukappale pannaan täytäntöön.

(ks. 144–147 ja 149 kohta)

8.      Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) johtaja ei voi päättää aloittaa tutkimusta – eivätkä myöskään perussopimuksilla tai niiden perusteella perustetut toimielimet ja elimet voi päättää vaatia tällaisen tutkimuksen aloittamista – ilman riittävän vakavia epäilyjä petoksista, lahjonnasta tai unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta muusta laittomasta toiminnasta.

(ks. 175 kohta)

9.      Toisin kuin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 4 artiklassa säädetään sisäisistä tutkimuksista, yhdessäkään säännöksessä ei nimenomaisesti säädetä, että OLAFilla olisi mahdollisuus pyytää ulkoisissa tutkimuksissa suullisia tietoja. Sitä, että tältä osin ei ole olemassa yhtään nimenomaista säännöstä, ei voida kuitenkaan tulkita siten, että OLAFia olisi kielletty järjestämästä keskusteluja ulkoisten tutkimusten yhteydessä. Oikeus suorittaa tarkastuksia ja todentamisia paikan päällä merkitsee kiistatta oikeutta järjestää keskusteluja sellaisten henkilöiden kanssa, joita nämä tarkastukset ja todentamiset koskevat. OLAFin järjestämät keskustelut eivät sitä paitsi ole velvoittavia, vaan asianomaisilla henkilöillä on oikeus kieltäytyä niihin osallistumisesta tai tiettyihin kysymyksiin vastaamisesta.

Lisäksi on todettava, että komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi annetun asetuksen N:o 2185/96 7 artiklassa ja asetuksen N:o 1073/1999 2 artiklassa yhdessä tarkasteltuina säädetään, että OLAFilla on samoin edellytyksin kuin kansallisilla hallinnollisilla tarkastajilla ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeus saada käyttöönsä kaikki kyseisiin toimiin liittyvät tiedot ja asiakirjat, jotka osoittautuvat tarpeellisiksi paikan päällä suoritettavien tarkastusten ja todennusten kannalta.

(ks. 188–190 kohta)

10.    Yhdessäkään komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi annetun asetuksen N:o 2185/96 tai minkään muunkaan asetuksen säännöksessä ei estetä komissiota tai Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) suorittamasta tarkastusta ja todentamista paikan päällä alihankkijan luona suorittamatta etukäteen tarkastusta ja todentamista paikan päällä petoksesta epäillyn taloudellisen toimijan luona. OLAF voi suorittaa tarkastuksen ja todentamisen paikan päällä muiden taloudellisten toimijoiden luona, jos se on ehdottoman välttämätöntä sääntöjenvastaisuuden toteamiseksi. Se, että tarkastus päätetään tehdä kyseisen alihankkijan luona ennen petoksesta epäillyn talouden toimijan luona tehtävää tarkastusta, on perusteltavissa yllätysvaikutuksen aikaansaamiseksi. Mikäli tarkastukset ovat asetuksen N:o 2185/96 mukaisia, niiden aikajärjestyksestä päättäminen kuuluu joka tapauksessa yksinomaan komission ja OLAFin harkintavaltaan.

(ks. 197 ja 199 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 213–215 kohta)

12.    Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan asianomaista henkilöä vastaan esitettyjen syytteiden vanhentumisaika voi katketa ainoastaan tälle tiedoksi annetulla toimella. Kun henkilölle ilmoitetaan kirjeitse, että häntä pidetään Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksen kohteena olevana henkilönä, ja kun hänellä on ollut yhteyksiä OLAFin edustajiin, on katsottava, että kyseinen kirje on katkaissut vanhentumisajan ja että sen vaikutuksesta uusi neljän vuoden vanhentumisaika on alkanut kulua kyseisen kirjeen päivämäärästä.

(ks. 217 kohta)

13.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 219 kohta)

14.    Missään säännöstössä ei velvoiteta informoimaan asianomaisia henkilöitä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ulkoisten tutkimusten yhteydessä. Petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen 1999/396 4 artiklassa säädetään sitä vastoin sisäisistä tutkimuksista, että asianomaiselle on ilmoitettava tästä nopeasti, jos ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta, paitsi jos on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta. Koska puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on taattu riittävästi OLAFin sisäisessä tutkimuksessa, jos OLAF noudattaa päätöksen 1999/396 4 artiklaa, sama koskee OLAFin ulkoista tutkimusmenettelyä. Näin ollen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen taataan riittävästi tällaisessa tutkimuksessa, jos päätöksen 1999/396 4 artiklassa säädetyn mukaisesti asianomaiselle ilmoitetaan nopeasti siitä, että häneen voi kohdistua henkilöön kohdistuvia epäilyjä petoksesta, lahjonnasta tai unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta toiminnasta, jos ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta.

(ks. 229–231 kohta)

15.    Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF) ei ole velvollisuutta antaa ulkoisen tutkimuksen kohteena olevalle henkilölle oikeutta tutustua tällaisen tutkimuksen kohteena oleviin asiakirjoihin tai OLAFin tässä yhteydessä laatimiin asiakirjoihin, sillä muutoin OLAFille annetun tehtävän tehokkuus ja luottamuksellisuus sekä OLAFin riippumattomuus voisivat vaarantua. Tällaisen henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on nimittäin taattu riittävällä tavalla hänen käytettävissään olleilla tiedoilla ja sillä, että häntä on kuultu OLAFin kuulemistilaisuudessa. Samoin ulkoisen tutkimuksen loppukertomukseen tutustumisesta on todettava, ettei yhdessäkään säännöksessä säädetä, että OLAFilla olisi tällainen velvollisuus. Siltä osin kuin kyse on kontradiktorisesta periaatteesta, lainvastaisuuden olemassaolo OLAFin osalta voitaisiin todeta vain siinä tapauksessa, että loppukertomus julkaistaisiin tai että sitä seuraisi asianomaiselle vastaisen päätöksen tekeminen.

Siltä osin kuin loppukertomusten vastaanottajat – eli komissio ja kansalliset oikeusviranomaiset – ovat aikoneet tehdä tällaisen päätöksen asianomaisen henkilön osalta loppukertomuksen perusteella, näiden muiden viranomaisten eikä OLAFin on tarvittaessa annettava asianomaiselle henkilölle oikeus tutustua niihin omien menettelysääntöjensä mukaisesti.

(ks. 239–241 kohta)