Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
29 päivänä toukokuuta 2024 (*)
Ympäristö – Ruskohiilen louhinta avolouhoksessa – Turówin (Puola) ruskohiilikaivos – Toimielimiä koskeva oikeus – Unionin tuomioistuimen sellaisen määräyksen täytäntöönpanon laiminlyönti, jolla velvoitetaan toimimaan tietyllä tavalla – Uhkasakko – Saamisten perintä kuittaamalla – Asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 101 artiklan 1 kohta ja 102 artikla – Pääasian poistaminen rekisteristä – Taannehtivaa vaikutusta määrättyihin välitoimiin ei ole – Perusteluvelvollisuus
Asioissa T‑200/22 ja T‑314/22,
Puolan tasavalta, asiamiehenään B. Majczyna,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Estrada de Solà, O. Verheecke ja K. Herrmann,
vastaajana,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Marcoulli, sekä tuomarit V. Tomljenović, R. Norkus, W. Valasidis (esittelevä tuomari) ja L. Spangsberg Grønfeldt,
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole esittäneet istunnon järjestämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 SEUT 263 artiklaan perustuvilla kanteillaan Puolan tasavalta vaatii kumoamaan Euroopan komission 7. ja 8.2.2022 sekä 16. ja 31.2.2022 asiassa T‑200/22 ja komission 16.5.2022 asiassa T‑314/22 antamat päätökset (jäljempänä yhdessä riidanalaiset päätökset), joilla komissio peri kuittaamalla summat, jotka Puolan tasavallan oli maksettava päiväkohtaisina uhkasakkoina, jotka unionin tuomioistuimen varapresidentti oli määrännyt 20.9.2021 antamassaan määräyksessä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) yhtäältä ajanjakson 20.9.2021–17.1.2022 ja toisaalta ajanjakson 18.1.2022–3.2.2022 osalta.
Asian tausta
Menettely unionin tuomioistuimessa
2 Tšekin tasavalta nosti 26.2.2021 SEUT 259 artiklan nojalla kanteen, jolla unionin tuomioistuinta vaadittiin toteamaan, että Puolan tasavalta ei ollut noudattanut unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, koska se oli laajentanut ja jatkanut ruskohiilen louhintatoimintaa Turówin (Puola) avolouhoksessa, joka sijaitsee Tšekin tasavallan ja Saksan liittotasavallan rajojen läheisyydessä (asia C‑121/21).
3 Samanaikaisesti Tšekin tasavalta teki välitoimihakemuksen, jossa unionin tuomioistuinta vaadittiin määräämään, että Puolan tasavalta lakkauttaa välittömästi ruskohiilen louhintatoiminnan Turówin kaivoksella siihen saakka, kunnes unionin tuomioistuin on antanut tuomionsa pääasiassa.
4 Unionin tuomioistuimen varapresidentti hyväksyi kyseisen vaatimuksen 21.5.2021 antamallaan määräyksellä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) ja velvoitti Puolan tasavallan lakkauttamaan välittömästi ja siihen saakka, kunnes oikeudenkäynnin päättävä tuomio asiassa C‑121/21 annetaan, louhintatoiminnan kyseisellä kaivoksella.
5 Tšekin tasavalta katsoi, ettei Puolan tasavalta ollut noudattanut 21.5.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) mukaisia velvoitteitaan, joten se teki 7.6.2021 uuden välitoimihakemuksen, jossa se vaatii Puolan tasavallan velvoittamista maksamaan unionin talousarvioon 5 miljoonan euron päiväkohtainen uhkasakko.
6 Puolan tasavalta vaati erillisellä asiakirjalla, joka toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 29.6.2021, 21.5.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) peruuttamista unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 163 artiklan nojalla.
7 Unionin tuomioistuimen varapresidentti yhtäältä hylkäsi 20.9.2021 antamallaan määräyksellä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) Puolan tasavallan vaatimuksen, jossa vaadittiin 21.5.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) peruuttamista, ja toisaalta velvoitti tämän maksamaan komissiolle 500 000 euron suuruisen päiväkohtaisen uhkasakon kyseisen määräyksen tiedoksiantamisesta Puolan tasavallalle siihen saakka, kunnes kyseinen jäsenvaltio noudattaa 21.5.2021 annettua määräystä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420).
Riidanalaisten päätösten antamiseen johtanut menettely
8 Komissio vaati 19.10.2021 päivätyllä kirjeellä Puolan viranomaisia esittämään näyttöä ruskohiilen louhintatoiminnan lakkauttamisesta Turówin kaivoksella. Se täsmensi samassa kirjeessä, että jos kyseistä näyttöä ei esitettäisi, se lähettäisi 3.11.2021 lähtien ja kunkin 30 vuorokauden jälkeen maksupyyntöjä 20.9.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) täytäntöön panemiseksi.
9 Eri kirjeillä, jotka lähetettiin 5.11.2021 ja 8.3.2022 välisenä aikana, komissio pyysi Puolan tasavaltaa maksamaan erisuuruiset summat, jotka oli maksettava päiväkohtaisina uhkasakkoina.
10 Tämän jälkeen komissio lähetti Puolan tasavallalle virallisen huomautuksen, kehotti tätä maksamaan kyseiset summat viivästyskorkoineen ja totesi tälle, että jos maksua ei suoritettaisi, se ryhtyisi perimään niitä kuittaamalla unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1) (jäljempänä varainhoitoasetus) 101 artiklan 1 kohdan ja 102 artiklan nojalla.
11 Riidanalaisilla päätöksillä komissio ilmoitti Puolalle, että se perisi velkansa kuittaamalla sen eri saamisilla, jotka Puolalla oli unionilta. Kuittaamalla tällä tavoin peritty summa nousee pääoman osalta 68 500 000 euroon ja vastaa päiväkohtaisia uhkasakkoja, jotka oli maksettava ajanjaksolla 20.9.2021–3.2.2022.
Sovinto ja asian C‑121/21 rekisteristä poistaminen
12 Tšekin tasavalta ja Puolan tasavalta tekivät 3.2.2022 sovinnon, jonka tarkoituksena oli asiaan C‑121/21 johtaneen oikeusriidan päättäminen (jäljempänä sovinto).
13 Kyseiset jäsenvaltiot ilmoittivat 4.2.2022 unionin tuomioistuimelle, että saavutetun sovinnon seurauksena ne luopuisivat kaikista vaatimuksista asiassa C‑121/21. Samana päivänä Puolan viranomaiset pyysivät komissiota päättämään unionin tuomioistuimen määräämien uhkasakkojen täytäntöönpanomenettelyn ja ne liittivät pyyntöönsä sovinnon tekstin.
14 Asia C‑121/21 poistettiin rekisteristä 4.2.2022 annetulla määräyksellä Tšekin tasavalta v. Puola (Turówin kaivos) (C‑121/21, ei julkaistu, EU:C:2022:82). Asian rekisteristä poistamista koskeva määräys annettiin tiedoksi komissiolle 8.2.2022.
15 Samana päivänä Puolan tasavalta esitti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 163 artiklan nojalla hakemuksen 20.9.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) peruuttamisesta.
16 Puolan viranomaiset pyysivät 11.2.20221 komissiolta uudelleen uhkasakkojen täytäntöönpanomenettelyn päättämistä ja ensimmäisen ja toisen riidanalaisen päätöksen peruuttamista asian C‑121/21 unionin tuomioistuimen rekisteristä poistamisen vuoksi.
17 Vastauksena 4. ja 11.2.2022 päivättyihin kirjeisiin komissio totesi Puolan viranomaisille 22.2.2022, että niin kauan kuin 20.9.2021 annettua määräystä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) ei ollut ”kumottu”, se aikoi jatkaa summien, jotka oli maksettava 3.2.2022 saakka, perimistä kuittaamalla.
18 Puolan tasavallan vaatimus 20.9.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) peruuttamisesta hylättiin 19.5.2022 annetulla määräyksellä Tšekin tasavalta v. Puola (Túrowin kaivos) (C‑121/21 R, ei julkaistu, EU:C:2022:408).
Asianosaisten vaatimukset
19 Puolan tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaiset päätökset
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa Puolan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
21 Unionin yleinen tuomioistuin päätti asianosaisia tästä seikasta kuultuaan yhdistää käsiteltävät asiat tuomion antamista varten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
22 Kumoamiskanteidensa tueksi Puolan tasavalta esittää kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee varainhoitoasetuksen 101 artiklan 1 kohdan ja 102 artiklan rikkomista, tarkasteltuina yhdessä saman asetuksen 98 artiklan kanssa, ja toinen SEUT 296 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 47 artiklan rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee varainhoitoasetuksen 101 ja 102 artiklan rikkomista, tarkasteltuina yhdessä saman asetuksen 98 artiklan kanssa
23 Puolan tasavalta väittää, että kun komissio antoi riidanalaiset päätökset, se ylitti varanhoitoasetuksen 101 ja 102 artiklan mukaisen toimivaltansa, kun kyseisiä artikloja tarkastellaan yhdessä saman asetuksen 98 artiklan kanssa.
24 Puolan tasavalta väittää erityisesti, että sovinnon tekeminen ja asian C‑121/21 rekisteristä poistaminen merkitsevät sitä, että kyseisessä asiassa määrättyjen välitoimien vaikutukset lakkaavat taannehtivasti. Se katsoo, että tällainen tulkinta saa vahvistuksen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan unionin tuomioistuinten antaman toimen kumoamisella on taannehtivia vaikutuksia, joten sillä poistetaan kumottu toimi taannehtivasti oikeusjärjestyksestä. Kyseinen tulkinta saa Puolan tasavallan mukaan vahvistuksen jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä. Se lisää, että välitoimien täytäntöönpanon jatkaminen asian C‑121/21 rekisteristä poistamisesta huolimatta menisi kyseisillä toimenpiteillä tavoiteltua päämäärää pidemmälle.
25 Puolan tasavalta väittää myös, että koska 20.9.2021 annetussa määräyksessä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) määrättyä välitoimea ei enää sovelleta, maksupyynnöissä esiintyvät määrät eivät ole varainhoitoasetuksen 98 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua olemassa olevaa velkaa. Komission olisi siis pitänyt peruuttaa todetut velat ja pidättyä niiden takaisinperimisestä.
26 Puolan tasavalta katsoo, että jos komission velvollisuutena olisi jatkaa takaisinperintämenettelyä sovinnon tekemisestä ja asian C‑121/21 unionin rekisteristä poistamisesta huolimatta, tämä saisi osapuolet olemaan löytämättä sovintoratkaisua erimielisyyksiinsä. Velkaa olevan valtion olisi tällöin vastattava sekä sovinnon vaikutuksista että maksuista, jotka liittyvät määrättyjä uhkasakkoja vastaavan saamisen perimiseen.
27 Puolan tasavalta väittää lopuksi, että varainhoitoasetuksen 101 artiklan 6 kohtaa voitaisiin tulkita siten, että toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi peruuttaa vahvistetun saamisen ottamalla huomioon seikat, jotka ovat ilmenneet saamisen vahvistamisen ja maksettavien summien perimistä koskevan päätöksen tekemisen välisenä aikana.
28 Komissio kiistää Puolan tasavallan väitteet.
Alustavat huomautukset
29 On todettava, että Puolan tasavalta pyrkii siihen, että unionin yleinen tuomioistuin toteaisi, että asian C‑121/21 rekisteristä poistamisen, joka tapahtui 4.2.2022, vuoksi kyseisessä asiassa määrättyjen välitoimien taloudelliset seuraukset päättyivät taannehtivasti. Tämän seurauksena velka lakkaisi olemasta olemassa ja varainhoitoasetuksen 101 ja 102 artiklan nojalla tapahtuva takaisinperintä olisi lainvastaista.
30 Ennen sen tutkimista, ovatko Puolan tasavallan argumentit perusteltuja, on tarkasteltava yhtäältä välitoimiin liitettyjen uhkasakkojen luonnetta ja päämäärää ja toisaalta välitoimimenettelyn ulottuvuutta SEUT 279 artiklan kannalta.
– SEUT 279 artiklan nojalla määrättyjen uhkasakkojen luonne ja päämäärä
31 SEUT 279 artiklassa annetaan unionin tuomioistuimelle toimivalta päättää tarpeellisiksi katsomistaan välitoimista, jotta se voi taata lopullisen ratkaisun täyden tehokkuuden (määräys 20.11.2017, komissio v. Puola, C‑441/17 R, EU:C:2017:877, 97 kohta ja määräys 27.10.2021, komissio v. Puola (C‑204/21 R, EU:C:2021:878, 19 kohta). Erityisesti välitoimista päättävän tuomarin on pystyttävä varmistamaan asianosaiselle SEUT 279 artiklan nojalla osoitetun velvoitteen tehokkuus toteuttamalla toimenpiteet, joiden tavoitteena on saada kyseinen asianosainen noudattamaan välitoimia koskevassa määräyksessä vahvistettuja velvoitteita. Tällaisella toimenpiteellä voidaan muun muassa määrätä uhkasakko tilanteessa, jossa velvoitetta ei noudateta (ks. vastaavasti määräys 27.10.2021, komissio v. Puola (C‑204/21 P, EU:C:2021:878, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Sillä, että määrätään uhkasakko välitoimista päättävän tuomarin hyväksymien välitoimien noudattamisen varmistamiseksi, pyritään lisäksi varmistamaan unionin oikeuden tehokas soveltaminen, joka kuuluu olennaisena osana SEU 2 artiklassa vahvistettuun ja unionin perustana olevaan arvoon, joka on oikeusvaltio (ks. vastaavasti määräys 20.11.2017, komissio v. Puola (C‑441/17 R, EU:C:2017:877, 102 kohta).
33 Tästä seuraa, että välitoimiin liitettyä uhkasakkoa ei voida pitää seuraamuksena vaan pakottavan luonteisena keinona, minkä tämän oikeusriidan molemmat asianosaiset ovat nimenomaisesti myöntäneet.
34 Näin ollen käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen varapresidentti määräsi uhkasakon ”jotta [Puolan tasavalta] saataisiin luopumaan siitä, että se viivyttää toimintansa saattamista [21.5.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420)] kanssa yhteensoveltuvaksi.”.
– Välitoimimenettelyn ulottuvuus SEUT 279 artiklan kannalta
35 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 162 artiklan 3 kohdan mukaisesti välitoimen voimassaolo päättyy määräyksessä, jolla se annettiin, vahvistettuna päivänä tai muussa tapauksessa silloin, kun tuomio, jolla asia lopullisesti ratkaistaan, julistetaan.
36 Kuten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee, koska välitoimimenettely on pääasiaan nähden liitännäinen, välitoimimenettelyssä vahvistettujen välitoimien voimassaolo päättyy, kun pääasia saatetaan päätökseen eli muun muassa, kun viimeksi mainittuun menettelyyn liittyvästä asiasta on annettu sen rekisteristä poistamista koskeva määräys (ks. vastaavasti määräys 19.5.2022, Tšekin tasavalta v. Puola (Turówin kaivos), C‑121/21 R, EU:C:2022:408, 25 kohta).
37 Kun otetaan huomioon välitoimimenettelyn liitännäinen luonne pääasiaan nähden, 21.5.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) ja 20.9.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) voimassaolo päättyi 4.2.2022 lähtien. Lisäksi 19.5.2022 annetussa määräyksessä Tšekin tasavalta v. Puola (Turówin kaivos) (C‑121/21 R, ei julkaistu, EU:C:2022:408, 26 kohta) todetaan nimenomaisesti, että 4.2.2022 lähtien, jolloin annettiin määräys asian C‑121/21 poistamisesta unionin tuomioistuimen rekisteristä, Puolan tasavallan velvollisuutena ei enää ollut lakkauttaa välittömästi ruskohiilen louhintatoiminta Turówin kaivoksella. Koska kyseinen välitoimi ei ollut enää voimassa, on katsottava, että asianomaisen jäsenvaltion velvoittaminen maksamaan komissiolle 500 000 euron suuruinen päiväkohtainen uhkasakko mainitun toiminnan lopettamiseen saakka oli rauennut kyseisestä päivämäärästä lähtien.
38 Puolan tasavallan väitteitä on tarkasteltava edellä mainitut päätelmät huomioiden.
Pääasian rekisteristä poistamisen seuraukset Puolan tasavallan velan olemassa olon kannalta
39 Riidanalaiset päätökset ovat päätöksiä sellaisten summien kuittaamisesta, jotka Puolan tasavallan on maksettava päiväkohtaisena uhkasakkona, jonka unionin tuomioistuimen varapresidentti määräsi 20.9.2021 antamassaan määräyksessä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) ajanjaksolta 20.9.2021–3.2.2022. Komissio täsmensi erityisesti, että niin kauan kuin kyseistä määräystä ei ollut ”kumottu”, sen velvollisuutena oli panna se täytäntöön ajanjaksolta 20.9.2021–3.2.2022.
40 Tämän osalta on todettava, että ensinnäkään 4.2.2022 annetussa määräyksessä Tšekin tasavalta v. Puola (Turówin kaivos) (C‑121/21, ei julkaistu, EU:C:2022:82) ei mainita 21.5.2021 annetulla määräyksellä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) määrättyjä välitoimia eikä SEUT 279 artiklan nojalla määrättyä päiväkohtaista uhkasakkoa. Toiseksi Puolan tasavallan vaatimus siitä, että 20.9.2021 annettu määräys Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) peruutetaan, hylättiin. Kolmanneksi 19.5.2022 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (Turówin kaivos) (C‑121/21 R, ei julkaistu, EU:C:2022:408) 26 kohdasta ilmenee selvästi, että on katsottava, että Puolan tasavallan velvoittaminen maksamaan komissiolle 500 000 euron suuruinen päiväkohtainen uhkasakko mainitun toiminnan lopettamiseen saakka raukesi 4.2.2022. Toisin sanoen unionin tuomioistuimen varapresidentin 20.9.2021 antamassa määräyksessä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) määräämän päiväkohtaisen uhkasakon vaikutukset lakkasivat 4.2.2022 lukien.
41 Päiväkohtainen uhkasakko todella siis kertyi 20.9.2021 annetun määräyksen Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) tiedoksi antamisen ja asian C‑121/21 rekisteristä poistamisen välisenä aikana.
42 Tästä seuraa, että vaikka pääasian rekisteristä poistaminen vaikutti uhkasakon kertymiseen, sen vaikutuksena ei voinut olla Puolan tasavallan uhkasakon määrää koskevan maksuvelvollisuuden poistaminen, toisin kuin tämä väittää. Toisenlaisen päätelmän tekeminen merkitsisi uhkasakon päämäärän syrjäyttämistä, koska sillä varmistetaan unionin oikeuden tehokas soveltaminen, joka kuuluu olennaisena osana SEU 2 artiklassa vahvistettuun ja unionin perustana olevaan arvoon, joka on oikeusvaltio (ks. edellä 32 kohta).
43 Millään Puolan tasavallan esittämistä argumenteista ei voida horjuttaa tätä päätelmää.
44 Mitä tulee ensinnäkin sen oikeuskäytännön soveltamiseen analogisesti, joka koskee unionin tuomioistuinten toimen kumoamisen vaikutuksia ja johon viitataan edellä 24 kohdassa, on todettava, että kyseistä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska 20.9.2021 annetusta määräyksestä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) ei voida valittaa, minkä vuoksi sitä ei siis voida kumota taannehtivasti.
45 Toiseksi argumentista, jonka mukaan useimmista kansallisista oikeusjärjestelmistä ilmenee, että turvaamistoimet, jotka on määrätty lopullista ratkaisua odotettaessa, lakkaavat taannehtivasti tuottamasta vaikutuksia, kun pääasia menettää kohteensa, on todettava, että viittauksella kansallisiin menettelysääntöihin ei ole merkitystä, koska riidanalaisten päätösten laillisuutta on tarkasteltava yksinomaan unionin oikeuden säännöt huomioiden. Kuten Puolan tasavalta sitä paitsi itse myöntää, jäsenvaltioiden menettelysäännöt eivät sido unionin tuomioistuimia.
46 On joka tapauksessa niin, että vaikka tietyissä kansallisissa oikeusjärjestelmissä lopullista ratkaisua odotettaessa määrätyt turvaamistoimet lakkaisivat taannehtivasti tuottamasta vaikutuksia, kun pääasia menettää kohteensa, tämä toteamus ei riitä osoittamaan, että kyseiset menettelysäännöt kuuluvat jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteeseen ja voivat tämän vuoksi kuulua Euroopan unionin oikeusjärjestykseen oikeuslähteenä.
47 Kolmanneksi Puolan tasavallan argumentista, jonka mukaan välitoimien täytäntöönpanon jatkaminen asian C‑121/21 rekisteristä poistamisesta huolimatta menisi kyseisillä toimilla tavoiteltua ainoaa päämäärää eli pääasian tehokkuuden varmistamista pidemmälle, on todettava, että – toisin kuin Puolan tasavalta väittää – käsiteltävässä asiassa SEUT 279 artiklan nojalla määrätyillä uhkasakoilla ei pyritty yksinomaan varmistamaan pääasian tehokkuutta vaan myös saamaan Puolan tasavalta noudattamaan 21.5.2021 annetulla määräyksellä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) määrättyjä välitoimia ja saamaan tämä olemaan viivyttelemättä toimintansa saattamisessa kyseisen määräyksen mukaiseksi.
48 Jos Puolan tasavallan argumentti hyväksyttäisiin, SEUT 279 artiklan nojalla määrätty uhkasakkomekanismi menettäisi merkityksensä, koska tämä merkitsisi sen hyväksymistä, että velvoitettu osapuoli eli käsiteltävässä asiassa Puolan tasavalta jättää tahallaan noudattamatta velvoitetta noudattaa välitoimimenettelyssä määrättyjä välitoimia pääasian ratkaisemiseen saakka ja vaarantaa näin ollen unionin oikeuden tehokkuuden.
49 Neljänneksi on hylättävä Puolan tasavallan argumentti, jonka mukaan uhkasakkojen täytäntöönpanon vuoksi sovinnon tekeminen ei ole yhtä houkuttelevaa, mikä haittaa hyvien naapuruussuhteiden kehittämistä. On nimittäin todettava, että välitoimiin liitettyjen uhkasakkojen päämääränä ei ole sovintoratkaisun eikä hyvien naapuruussuhteiden edistäminen, vaan kuten edellä 47 kohdassa todettiin, sen varmistaminen, että välitoimia noudatetaan. On myös todettava, että sovinnon tekemisellä ja asian C‑121/21 rekisteristä poistamisella oli hyödyllisiä vaikutuksia Puolan tasavallalle, koska päiväkohtaisten uhkasakkojen kertyminen päättyi 4.2.2022 eikä unionin tuomioistuimen asiassa C‑121/21 antaman tuomion julistamispäivänä.
50 Viidenneksi on hylättävä Puolan tasavallan argumentti, joka koskee varainhoitoasetuksen 101 artiklan 6 kohdan ensimmäistä alakohtaa. Kyseisen säännöksen sanamuoto on nimittäin seuraava: ”Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi peruuttaa vahvistetun saamisen kokonaan tai osittain.” Ei siis ole kyse komission velvollisuudesta peruuttaa vahvistettu saaminen. On lisäksi muistutettava, että käsiteltävässä asiassa edellytykset takaisinperimiseksi kuittaamalla täyttyivät. Komission toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä nimittäin varmisti, että Puolan tasavallan velka oli olemassa, ja määritti sen määrän.
51 Tästä seuraa, että komissio ei rikkonut varainhoitoasetuksen 101 ja 102 artiklaa, tarkasteltuina yhdessä saman asetuksen 98 artiklan kanssa.
52 Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee SEUT 296 artiklan sekä perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 47 artiklan rikkomista
53 Puolan tasavalta väittää, että komissio laiminlöi SEUT 296 artiklaan perustuvaa perusteluvelvollisuuttaan. Se väittää, että se ei pysty riidanalaisten päätösten perusteella ymmärtämään syitä, joiden vuoksi komissio jatkoi takaisinperintää kuittaamalla koskevaa menettelyä sovinnon tekemisestä ja asian C‑121/21 rekisteristä poistamisesta huolimatta.
54 Puolan tasavalta lisää, että riidanalaiset päätökset eivät kuulu komission päätöskäytäntöön, koska komissio ei ollut sen mukaan milloinkaan aiemmin perinyt uhkasakkoja SEUT 279 artiklan nojalla. Tämän vuoksi riidanalaiset päätökset edellyttivät sen mukaan nimenomaisia perusteluja. Puolan tasavallan mukaan riidanalaisissa päätöksissä ei kuitenkaan mainita oikeusperustaa, jonka nojalla komissiolla oli toimivalta periä päiväkohtaiset uhkasakot, jotka määrättiin 20.9.2021 annetussa määräyksessä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752), vaikka kyseisen määräyksen oikeusvaikutukset ovat lakanneet. Puolan tasavalta korosti myös, että yhtäältä perusteluvelvollisuuden ja toisaalta tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden välillä on läheinen yhteys
55 Komissio kiistää Puolan tasavallan väitteet.
56 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen unionin toimielinten toimien perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen mukaan ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien kaikkien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, voi olla saada selvennystä tilanteeseen (ks. tuomio HeidelbergCement v. komissio, C‑247/14 P, EU:C:2016:149, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
57 Toimen oikeusperustan ilmoittamista koskeva velvollisuus kuuluu perusteluvelvollisuuteen (ks. tuomio 1.10.2009, komissio v. neuvosto, C‑370/07, EU:C:2009:590, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, ovatko toimen perustelut SEUT 296 artiklan mukaisia, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio komissio v. Di Bernardo, C‑114/19 P, EU:C:2020:457, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Kun on kyse saamisten kuittaamista koskevasta päätöksestä, kuitattavat saamiset on voitava yksilöidä tarkasti vaadittavien perustelujen avulla, mutta ei voida vaatia, että kunkin saamisen vahvistamisen tueksi esitetyt perustelut toistetaan kuittaamista koskevassa päätöksessä (ks. tuomio 6.10.2015, Technion ja Technion Research & Development Foundation v. komissio, T‑216/12, EU:T:2015:746, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Kysymystä siitä, onko perusteluvelvollisuutta noudatettu, on lähtökohtaisesti arvioitava niiden tietojen perusteella, jotka kantajalla oli viimeistään kanteen nostamishetkellä. Perusteluja ei siis voida täsmentää ensimmäistä kertaa ja jälkikäteen tuomioistuimissa lukuun ottamatta poikkeuksellisia olosuhteita (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2017, European Dynamics Luxembourg ym. v. Euroopan unionin rautatievirasto, T‑392/15, EU:T:2017:462, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Nämä toteamukset huomioiden on määriteltävä, onko riidanalaiset päätökset perusteltu riittävästi.
62 Tämän osalta on todettava, että kun kanteet asioissa T‑200/22 ja T‑314/22 nostettiin, eli 19.4. ja 25.5.2022 Puolan tasavalta oli tietoinen 22.2.2022 päivätystä kirjeestä, joka sille oli lähetetty vastauksena sen 4. ja 11.2.2022 päivättyihin kirjeisiin (ks. edellä 17 kohta).
63 Edellä 60 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaisesti sitä, noudattiko komissio perusteluvelvollisuuttaan, on arvioitava riidanalaiset päätökset ja 22.2.2022 päivätty kirje huomioiden.
64 Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että Puolan tasavalta saattoi yksilöidä täsmällisesti kuitattavat saamiset riidanalaisten päätösten perusteella. Niiden liitteenä oli nimittä asiakirja, joka sisälsi kuittausta ja viivästyskorkoja koskevan laskelman. On myös todettava, että riidanalaisissa päätöksissä mainitaan oikeusperusta, johon ne perustuvat ja joka käsiteltävässä asiassa on varainhoitoasetuksen 101 ja 102 artikla.
65 Toiseksi ja toisin kuin Puolan tasavalta väittää, se pystyy 22.2.2022 päivätyn kirjeen perusteella ymmärtämään syyt, joiden vuoksi komissio oli päättänyt vaatia edelleen sen velan maksamista, joka perustui 20.9.2021 annetulla määräyksellä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) määrättyjen päiväkohtaisten uhkasakkojen suorittamiseen, huolimatta sovinnosta ja asian C‑121/21 unionin tuomioistuimen rekisteristä poistamisesta. Kyseisessä kirjeessä komissio nimittäin ilmaisi aikomuksensa jatkaa kuittaamalla niiden summien perimistä, jotka oli maksettava 3.2.2022 saakka, koska 21.5.2021 annetulla määräyksellä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) määrätyn välitoimen voimassaolo päättyi 4.2.2022 ja koska komissio ei voinut varmistua Puolan tasavallan sille toimittamien asiakirjojen perusteella siitä, että kyseisen määräyksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet oli toteutettu. Komissio lisäsi, että niin kauan kuin 20.9.2021 annettua määräystä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) ei ollut ”kumottu”, sen velvollisuutena oli panna se täytäntöön ajanjaksolla 20.9.2021–3.2.2022.
66 Kolmanneksi Puolan tasavallan argumentista, jonka mukaan riidanalaiset päätökset olisi pitänyt erityisesti perustella, koska komissio aiempaa päätöskäytäntöä asiasta ei ole, on muistutettava, kuten edellä 65 kohdassa todettiin, että syyt niiden summien perimiselle kuittaamalla, jotka oli maksettava 3.2.2022 saakka asian C‑121/21 unionin tuomioistuimen rekisteristä poistamisesta huolimatta, ilmenivät riittävän selvästi 22.2.2022 päivätystä kirjeestä.
67 On näin ollen katsottava, että Puolan tasavalta saattoi riidanalaisten päätösten perusteella, tarkasteltuina muun muassa 22.2.2022 päivätty kirje huomioiden, saada selville syyt, joiden vuoksi komissio, asian C‑121/21 unionin tuomioistuimen rekisteristä poistamisesta huolimatta, vaati edelleen sen velan maksamista, joka perustui 20.9.2021 annetulla määräyksellä Tšekin tasavalta v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) määrättyjen päiväkohtaisten uhkasakkojen suorittamiseen.
68 Koska riidanalaiset päätökset on perusteltu riittävästi, Puolan tasavallan argumentilla, joka koskee yhtäältä perusteluvelvollisuuden ja toisaalta tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden välillä olevaa läheistä yhteyttä, ei ole merkitystä.
69 Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste ja siten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
70 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
71 Koska Puolan tasavalta on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Asiat T‑200/22 ja T‑314/22 yhdistetään tuomion antamista varten.
2) Kanteet hylätään.
3) Puolan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Marcoulli | Tomljenović | Norkus |
Valasidis | | Spangsberg Grønfeldt |
Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä toukokuuta 2024.
Allekirjoitukset