Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 22.4.2022 – CH v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

(Asia C-279/22)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Kantaja: CH

Vastaaja: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2013/34/EU1 2 artiklaa tulkittava siten, että sen soveltamisalaan eivät kuulu verovelvolliset, jotka ovat yksityishenkilöitä, vaan ainoastaan mainitun direktiivin liitteissä I ja II luetellut kaupalliset yhtiöt ja muut yritysmuodot?

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, tarkoittaako tämä tässä tapauksessa sitä, että direktiivin 2013/34/EU säännöksiä, joissa asetetaan velvoitteita, ei voida soveltaa yksityishenkilöihin, eli että velvoitteet, jotka on asetettu mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluville yrityksille, eivät sido verovelvollisia, jotka ovat yksityishenkilöitä, eikä niihin voida vedota heitä vastaan heidän verovelvoitteitaan selvitettäessä?

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, onko se, että jäsenvaltion veroviranomaiset määrittävät verotuksellisen erotuksen verovelvollisen, joka on yksityishenkilö, vastattavaksi kirjanpidosta annetun lain säännösten nojalla pelkästään sillä perusteella, että verovelvollinen ei ole voinut toimittaa veroviranomaisille kaikkia kaupallisen yhtiön, joka on verovelvolliseen nähden itsenäinen, kirjanpitoa koskevia asiakirjoja osoittaakseen, että hän on käyttänyt tämän yhtiön edun mukaisesti työnantajan asemassa käteismääriä, joita hän käsitteli työnsä yhteydessä ohjeiden mukaisesti tai valtuutuksen nojalla, ja että veroviranomaiset tämän seurauksena vetoavat verovelvollista vastaan sellaisten asiakirjojen puuttumiseen, joita hänellä ei tarvitse olla tai joita hänellä ei objektiivisista syistä voi olla, kun mainitut asiakirjat ovat julkisesti saatavilla yrityksille kuuluvan tilinpäätösten julkistamisvaatimuksen perusteella, yhteensopivaa kirjanpitoa koskevien perusperiaatteiden ja julkistamisvaatimuksen tavoitteen ja tehtävän, jotka vahvistetaan direktiivin 2013/34/EU 4, 30 ja 33 artiklassa, asiansa oikeudenmukaista käsittelyä koskevan oikeuden, joka on yleinen oikeusperiaate ja vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa, sekä oikeusvarmuuden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa?

Onko direktiivin 2013/34/EU säännöksiä – erityisesti sen perustelukappaleita sekä 4, 6, 30 ja 33 artiklaa – tulkittava siten, että mainituissa artikloissa asetettujen velvoitteiden täyttäminen saa aikaan olettaman siitä, että tilinpäätöksistä ilmenevät tiedot ovat yhteensopivia kirjanpitoa koskevien perusperiaatteiden ja erityisesti todenperäisyysperiaatteen ja perustelemista koskevan periaatteen kanssa?

Onko se, että veroviranomaiset eivät hyväksy yhtiön julkaisemaa tilinpäätöstä näyttönä siihen sisältyvistä tiedoista eivätkä sovella olettamaa direktiivissä 2013/34/EU säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä eivätkä tutki tilinpäätöksen sisältöä, ja toteavat, että mainitut tilinpäätöstiedot eivät sellaisenaan riitä osoittamaan luotettavasti näiden tietojen paikkansapitävyyttä ja erityisesti sitä, että verovelvollinen on maksanut ottamansa määrät takaisin kaupalliselle yhtiölle ja että hänen on toimitettava yhtiön täydellinen kirjanpitomateriaali, yhteensopivaa direktiivin 2013/34/EU 4, 6, 30 ja 33 artiklan, asiansa oikeudenmukaista käsittelyä koskevan oikeuden, joka vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa, sekä oikeusvarmuuden perusperiaatteen kanssa?

____________

1 Tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU (EUVL 2013, L 182, s. 19).