Asia T-193/16

NG

vastaan

Eurooppa-neuvosto

Kumoamiskanne – 18.3.2016 annettu EU:n ja Turkin julkilausuma – Lehdistötiedote – Kansainvälisen sopimuksen käsite – Toimen antajan yksilöiminen – Toimen vaikutus – Eurooppa-neuvoston istunto – Euroopan unionin neuvoston tiloissa pidetty Euroopan unionin jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiesten kokous – Osallistuminen tapaamiseen kolmannen valtion edustajan kanssa unionin jäsenvaltioiden edustajien ominaisuudessa – SEUT 263 artiklan ensimmäinen kohta – Toimivallan puuttuminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (laajennettu ensimmäinen jaosto) 28.2.2017

1.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Eurooppa-neuvoston toimet – Soveltamisalaan kuuluminen – Rajat

(SEU 15 artikla; SEUT 263 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Neuvoston internetsivulla lehdistötiedotteen muodossa julkaistu julkilausuma, joka koskee jäsenvaltioiden valtionpäämiesten ja Turkin pääministerin välisen kokouksen tuloksia – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen

(SEUT 263 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen alakohta)

1.      Eurooppa-neuvostolle annettiin Lissabonin sopimuksella unionin toimielimen asema. Näin ollen on niin, että toisin kuin oikeuskäytännössä oli aikaisemmin todettu, kyseisen toimielimen – joka SEU 15 artiklan mukaan ei toimi lainsäätäjänä ja joka koostuu jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehistä, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta ja komission puheenjohtajasta – antamat toimet eivät siis enää jää SEUT 263 artiklassa määrätyn laillisuusvalvonnan ulkopuolelle.

Toimet, jotka ovat antaneet fyysisesti tietyn unionin toimielimen tiloihin kokoontuneet jäsenvaltioiden edustajat jäsenvaltioiden valtion- tai hallituksen päämiehen ominaisuudessa eivätkä neuvoston tai Eurooppa-neuvoston jäseninä, eivät näin ollen kuulu unionin tuomioistuinten harjoittaman laillisuusvalvonnan piiriin. Tämän osalta SEUT 263 artiklasta ilmenee, ettei unionin tuomioistuimilla yleisesti ottaen ole toimivaltaa ratkaista kansallisen viranomaisen toteuttaman toimen laillisuutta eikä myöskään usean jäsenvaltion kansallisten viranomaisten edustajien unionin asetuksessa säädetyn komitean puitteissa antaman toimen laillisuutta. Ei kuitenkaan ole riittävää, että toimielin, jota vastaan kanne on nostettu, luonnehtii kyseistä toimea unionin ”jäsenvaltioiden päätökseksi”, jotta tämä toimi jäisi SEUT 263 artiklassa määrätyn laillisuusvalvonnan, joka tässä tapauksessa koskee Eurooppa-neuvoston toimia, ulkopuolelle. Tätä varten on lisäksi varmistettava, että ottaen huomioon päätöksen sisältö ja sen tekemiseen liittyvät olosuhteet, kyseessä ei tosiasiallisesti ole Eurooppa-neuvoston päätös.

(ks. 44–46 kohta)

2.      Neuvoston internetsivulla 18.3.2016 lehdistötiedotteen muodossa julkaistua julkilausumaa, jolla pyrittiin raportoimaan unionin jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiesten ja Turkin pääministerin välillä Turkin ja EU:n välisten suhteiden syventämiseksi ja muuttokriisin ratkaisemiseksi pidetyn kokouksen tuloksista, ei voida pitää SEUT 263 artiklassa tarkoitettuna kannekelpoisena toimena. Tällaista toimea ei voida pitää Eurooppa-neuvoston eikä minkään muunkaan unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamana toimena tai toimena, josta ilmenisi tällaisen toimen olemassaolo ja joka vastaisi Eurooppa-neuvoston ja Turkin tasavallan välillä 18.3.2016 väitetysti tehtyä sopimusta.

Koska riidanalainen toimi on toimitettu Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan tarkoituksiin lehdistötiedotteen muodossa, on arvioitava sitä asiayhteyttä, jossa EU:n ja Turkin julkilausuma, sellaisena kuin se saatettu yleisön tietoon tällä lehdistötiedotteella, tehtiin, sekä tämän julkilausuman sisältöä sen määrittämiseksi, voidaanko sitä pitää sellaisena toimena tai voiko siitä ilmetä sellaisen toimen olemassaolo, josta Eurooppa-neuvosto on vastuussa ja joka siten kuuluu SEUT 263 artiklassa määrätyn laillisuusvalvonnan piiriin. Tästä on todettava, että unionin jäsenvaltioille ja Turkin tasavallalle virallisesti toimitetut EU:n ja Turkin välistä kokousta koskevat asiakirjat osoittavat, että huolimatta EU:n ja Turkin julkilausuman, sellaisena kuin se on saatettu yleisön tietoon lehdistötiedotteella, valitettavan epäselvästä sanamuodosta, kyseisten jäsenvaltioiden edustajat tapasivat Turkin pääministerin Eurooppa-neuvoston ja neuvoston yhteisissä tiloissa näiden jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiesten ominaisuudessa. Tässä yhteydessä sen seikan perusteella, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja, joita ei ollut muodollisesti kutsuttu, olivat myös läsnä tässä tapaamisessa, ei voida katsoa, että koska kaikki nämä Eurooppa-neuvoston jäsenet olivat läsnä, kyseinen kokous pidettiin Eurooppa-neuvoston ja Turkin pääministerin välillä.

Vaikka oletettaisiinkin, että riidanalaisessa kokouksessa olisi voitu epämuodollisesti tehdä kansainvälinen sopimus, tämä sopimus olisi ollut unionin jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiesten ja Turkin pääministerin tekemä. SEUT 263 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen lausumaan jäsenvaltioiden tekemän kansainvälisen sopimuksen laillisuudesta.

(ks. 49, 67, 68 ja 72–74 kohta)