Valitus, jonka Infineon Technologies AG ja Infineon Technologies Dresden GmbH & Co. KG ovat tehneet 17.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-233/19 ja T-234/19, Infineon Technologies Dresden GmbH & Co. KG ja Infineon Technologies AG v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(asia C-800/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Infineon Technologies AG ja Infineon Technologies Dresden GmbH & Co. KG (edustajat: L. Assmann ja M. Peiffer, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Bundesrepublik Deutschland

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-233/19 ja T-234/19 6.10.2021 antaman tuomion (ECLI:EU:T:2021:647) kokonaisuudessaan

kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt peruskuormasähkön kuluttajille StromNEV-asetuksen 19 §:n nojalla, 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56

toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

velvoittaa Euroopan komission korvaamaan molemmissa oikeudenkäyntimenettelyissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt käsillä olevan oikeudenkäyntimenettelyn taustalla on verkkomaksuvapautus, jonka perusteella valittajien ei tarvinnut vuosina 2012 ja 2013 maksaa sähköverkonhaltijoille verkkomaksua sähkön hankinnasta yleisestä verkosta (jäljempänä verkkomaksuvapautus).

Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, että verkkomaksuvapautus rahoitettiin valtion varoista ja kyse oli näin ollen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta (valituksenalaisen tuomion 111 kohta). Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi tällöin täysin virheellisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettua valtiontuen käsitettä.

Valittajien mukaan verkkomaksuvapautus rahoitetaan Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentissa tarkoitetulla lisällä. Tämä lisä ei ole – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 97 kohdassa – unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu pakollinen maksu, joka voisi viitata siihen, että varat ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja.

Valittajat väittävät ensimmäisessä valitusperusteessaan EU-oikeuden soveltamisen osalta, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi kansallista oikeutta virheellisesti EU:n valtiontukioikeuden arviointiperusteiden nojalla (ensimmäinen valitusperuste). Valittajien mukaan verkkomaksuvapautuksia ei rahoiteta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista valtion varoista.

Valittajien mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällaisia valtion varoja ovat vain varat, jotka ovat riittävän läheisessä yhteydessä valtion talousarvioon. Oikeudenkäyntimenettelyssä kyseessä olevat StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetut lisät eivät niiden mukaan ole riittävän läheisessä yhteydessä Saksan talousarvioon. Kyseiset lisät ovat näin ollen verkonhaltijan ja verkonkäyttäjän välillä maksettavia yksityisiä varoja eivätkä valtion varoja.

Tämän lisäksi valittajat perustelevat valitustaan sillä, että unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun se sovelsi kansallisen oikeuden sisältöä ja ulottuvuutta virheellisesti (toinen valitusperuste).

____________