EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

25 päivänä kesäkuuta 2015

Asia F‑55/14

EE

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Sopimussuhteinen toimihenkilö – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Kumoamisvaatimukset – Uusimismenettely – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta – Oikeus tulla kuulluksi – Laiminlyönti – Vahingonkorvausvaatimus – Henkinen kärsimys

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa EE vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission päätöksen, jolla jätettiin uusimatta hänen sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksensa ja päätöksen, jolla hylättiin hänen valituksensa, ja velvoittamaan komission maksamaan hänelle 20 000 euron suuruisen summan vahingonkorvauksena.

Ratkaisu:      Euroopan komission päätös jättää uusimatta EE:n sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimus, joka annettiin suullisesti tiedoksi 14.10.2013, vahvistettiin 31.10.2013 päivätyssä kirjeessä ja jota koskevat perustelut esitettiin 13.12.2013 päivätyssä kirjeessä, kumotaan. Euroopan komissio velvoitetaan maksamaan EE:lle 10 000 euron suuruinen summa. Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan EE:n oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Asianomaiselle vastaisen toimen käsite – Päätös olla uusimatta työsopimusta – Työsopimuksesta erillinen päätös, joka on asianomaiselle vastainen toimi

(Henkilöstösääntöjen 25 artikla ja 90 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Sopimussuhteinen toimihenkilö – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Päätöksen tekeminen ilman, että asianomaiselle on tarjottu ennalta mahdollisuutta esittää huomautuksiaan – Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artikla)

1.      Päätös, jolla kieltäydytään määräaikaisen työsopimuksen uusimisesta, on henkilöstösääntöjen 25 artiklassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen toimi, jos se on kyseisestä sopimuksesta erillinen toimi, kuten on asian laita erityisesti silloin, kun se perustuu uusiin seikkoihin tai jos se on viranomaisen kannanotto, joka tehdään asianomaisen työntekijän vaatimuksesta ja joka koskee sopimukseen kirjattua mahdollisuutta sen jatkamiseen.

(ks. 25 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio Gheysens v. neuvosto (F‑8/10, EU:F:2010:151, 64 kohta)

2.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ja erityisesti sen oikeuden kunnioittaminen, jonka mukaan virkamiestä on kuultava seikoista, joihin häntä vastaan voidaan vedota hänelle vastaisen päätöksen perusteina, on olennainen muotomääräys, jonka rikkomiseen voidaan vedota viran puolesta.

Tältä osin sopimussuhteisen toimihenkilön uusimatta jättämistä koskeva päätös vaikuttaa asianomaisen työntekijän tilanteeseen epäedullisesti, koska häneltä evätään sen seurauksena mahdollisuus jatkaa työsuhdettaan. Puolustautumisoikeudet, sellaisina kuin ne on nykyisin vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa, joka on yleisesti sovellettava määräys, kattavat kuitenkin – vaikka ovatkin laajemmat – kyseisen artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätyn jokaiselle kuuluvan menettelyllisen oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.

Lisäksi kun erityisesti on kyse edellytyksistä, joiden täyttyessä perusoikeutta voidaan rajoittaa, riittää kun katsotaan, että jos asianomaista olisi kuultu asianmukaisella tavalla, työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen olisi voinut saada lisää tietoja arvioidakseen, saattoiko työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös liittyä tilanteeseen, johon asianomainen oli työpaikallaan joutunut ja ymmärtääkseen paremmin olosuhteita, joissa hän tehtäviään hoiti. Ei siis voitu sulkea pois, että kyseisen viranomaisen päätös olla uusimatta asianomaisen työsopimusta olisi voinut olla erilainen jos tälle viimeksi mainitulle olisi tarjottu mahdollisuus vedota kantaansa tehokkaasti.

(ks. 35, 37 ja 40 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: tuomio Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran (C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 65 kohta); tuomio M (C‑277/11, EU:C:2012:744, 81–83 kohta) ja tuomio komissio v. Kadi (C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 98 ja 99 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio L v. parlamentti (T‑317/10 P, EU:T:2013:413, 81 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Bui Van v. komissio (F‑51/07, EU:F:2008:112, 77 kohta) ja tuomio Wahlström v. Frontex (F‑117/13, EU:F:2014:215, 27 kohta)