Asia C‑388/14

Timac Agro Deutschland GmbH

vastaan

Finanzamt Sankt Augustin

(Finanzgericht Kölnin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Sijoittautumisvapaus – Ulkomainen kiinteä toimipaikka – Kaksinkertaisen verotuksen välttäminen vapauttamalla verosta ulkomaisen kiinteän toimipaikan tulot – Mainitun kiinteän toimipaikan tappioiden huomioiminen – Aiemmin vähennettyjen tappioiden lisääminen tulona verotettavaan tulokseen siinä tapauksessa, että ulkomainen kiinteä toimipaikka luovutetaan – Lopulliset tappiot

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.12.2015

1.        Sijoittautumisvapaus – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehty sopimus, jossa vapautetaan verosta jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa kiinteän toimipaikan omistava yhtiö asuu, sijaitsevan kiinteän toimipaikan tulot – Kansallinen säännöstö, joka mahdollistaa sen, että mainittu maassa asuva yhtiö huomioi kiinteän toimipaikan tappiot – Aiemmin vähennettyjen tappioiden lisääminen tulona verotettavaan tulokseen siinä tapauksessa, että kiinteä toimipaikka luovutetaan samaan konserniin kuuluvalle ulkomaiselle yhtiölle – Sallittavuus – Rajat – Lopullisten tappioiden vähentäminen

(SEUT 49 artikla)

2.        Sijoittautumisvapaus – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Se, että maassa asuva yhtiö huomioi jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin kyseisen yhtiön asuinvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tappiot – Kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehty sopimus, jossa annetaan kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle yksinomainen verotusvalta kiinteän toimipaikan tuloksen osalta – Kansallinen säännöstö, joka sulkee pois mainitunlaisen huomioimisen siinä tapauksessa, että mainittu kiinteä toimipaikka luovutetaan siinä jäsenvaltiossa, jolla on yksinomainen verotusvalta – Tilanne ei ole rinnastettavissa maassa asuvan yhtiön asuinvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tilanteeseen

(SEUT 49 artikla)

1.        SEUT 49 artiklaa on tulkittava niin, ettei se ole esteenä sellaiselle jäsenvaltion verojärjestelmälle, jonka mukaan siinä tapauksessa, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuva yhtiö luovuttaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan sen kanssa samaan konserniin kuuluvalle ulkomaiselle yhtiölle, luovutetun toimipaikan osalta aiemmin vähennetyt tappiot on lisättävä tulona luovuttavan yhtiön verotettavaan tulokseen silloin, kun kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan mainitunlaisen kiinteän toimipaikan tulot vapautetaan verosta siinä jäsenvaltiossa, jossa yhtiöllä, jolle kiinteä toimipaikka kuului, on kotipaikka.

Kuitenkin silloin, kun jäsenvaltiossa asuva luovuttava yhtiö osoittaa, että verotettavaan tulokseen tulona lisätyt tappiot ovat tuomiossa Marks & Spencer, C‑446/03, tarkoitettuja lopullisia tappioita, on SEUT 49 artiklan vastaista evätä kyseiseltä yhtiöltä mahdollisuus vähentää verotettavasta voitostaan kyseisessä asuinjäsenvaltiossa sen ulkomailla sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle syntyneet tappiot.

(ks. 53 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        SEUT 49 artiklaa on tulkittava niin, ettei se ole esteenä sellaiselle jäsenvaltion verojärjestelmälle, jonka mukaan siinä tapauksessa, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuva yhtiö luovuttaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan sen kanssa samaan konserniin kuuluvalle ulkomaiselle yhtiölle, kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan yhtiön veron laskentaperusteen ulkopuolelle jätetään luovutetulle toimipaikalle aiheutuneet tappiot, jos kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan jäsenvaltiolla, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee, on yksinoikeus kantaa veroa mainitun toimipaikan tuloksesta.

Silloin kun mainitun yhtiön asuinjäsenvaltio ei nimittäin käytä mitään verotusvaltaa mainitunlaisen kiinteän toimipaikan tuloksen osalta, toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tilanne ei ole rinnastettavissa ensin mainitussa jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tilanteeseen, kun tilannetta arvioidaan niiden toimenpiteiden kannalta, joista kyseinen valtio on säätänyt siinä valtiossa asuvien yhtiöiden voittojen kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi.

(ks. 65 ja 66 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)