VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(kolmas jaosto)

19 päivänä syyskuuta 2007

Asia F-43/06

Tuomo Talvela

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2004 arviointikierros – Puolustautumisoikeudet – Velvollisuus perustella kertomus – Hallinnollinen tutkimus

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Tuomo Talvela vaatii yhtäältä ajanjaksolta 1.1.–31.12.2004 laaditun, hänen urakehitystään koskevan kertomuksensa, hallinnollisen tutkimuksen aloittamista koskevan hakemuksen hylkäämisestä implisiittisesti tehdyn päätöksen ja kaikkien tästä viimeksi mainitusta päätöksestä seuraavien ja/tai siihen liittyvien toimien kumoamista, ja toisaalta vahingonkorvausta

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Arviointi – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(Henkilöstösääntöjen 26 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 43 artikla)

2.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Velvollisuus tehdä arviointi viitejakson osalta

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Aikaisempaan arviointiin nähden heikompi arviointi

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen perusperiaatetta ei voida tulkita Euroopan yhteisöjen henkilöstön arviointia koskevissa asioissa siten, että ennen tällaiseen arviointiin johtavan menettelyn aloittamista siitä olisi velvollisuus ilmoittaa etukäteen. Tähän toteamukseen eivät vaikuta henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäinen ja toinen alakohta, joiden mukaan kaikki virkamiehen pätevyyttä, tehokkuutta ja käytöstä koskevat arvioinnit on annettava asianomaisen henkilön tiedoksi ennen niiden sisällyttämistä henkilökansioon. Nämä säännökset, joiden tavoitteena on varmistaa virkamiehen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, koskevat jo olemassa olevia asiakirjoja. Ne estävät sen, että tällaisia asiakirjoja käytettäisiin arvioitua virkamiestä vastaan arviointimenettelyn kuluessa, jos niitä ei ole annettu hänelle tiedoksi ennen niiden sisällyttämistä henkilökansioon. Niissä ei kuitenkaan edellytetä, että kaikista asianomaista henkilöä vastaan esitetyistä tosiseikkoja koskevista väitteistä olisi laadittava etukäteen asiakirjoja.

Arvioija ei siten jätä noudattamatta puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta tai henkilöstösääntöjen 26 artiklaa, kun hän ottaa huomioon urakehitystä koskevassa kertomuksessa arvioidulle virkamiehelle epäedullisia tosiseikkoja ilman, että asianomaiselle henkilölle on esitetty tästä virallinen kirjallinen ilmoitus arviointijakson kuluessa ja ilman, että yhdessäkään hänen henkilökansioonsa sisältyvässä asiakirjassa viitataan näihin seikkoihin.

(ks. 57–59 ja 61 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑157/04, De Bry v. komissio, 12.7.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑199 ja II‑901, 39–41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

2.      Urakehitystä koskevaa kertomusta laadittaessa arvioidaan virkamiehen pätevyyttä, tehokkuutta ja käytöstä viranhoidossa viitejakson kuluessa. Arvioinnin on näin ollen koskettava tosiseikkoja tämän ajanjakson osalta. Kun kysymys on kuitenkin ongelmista, jotka olivat jo olemassa ennen viitejaksoa ja jotka ovat edelleen jatkuneet, pelkkä niistä muistuttaminen ei osoita, että arviointia ei olisi suoritettu virkamiehen pätevyyttä, tehokkuutta ja käytöstä viranhoidossa viitejakson kuluessa koskevan arvioinnin perusteella.

Vaikka urakehitystä koskevan kertomuksen laatiminen perustuu virkamiehen arviointiin viitejakson kuluessa, ei vaikuta epäasianmukaiselta, että kyseisestä kertomuksesta esitetyissä huomautuksissa voidaan viitata aikaisempaan ajanjaksoon, jos siitä on hyötyä arvioitaessa virkamiehen pätevyyttä, tehokkuutta tai käytöstä viranhoidossa viitejakson kuluessa tähän aikaisempaan ajanjaksoon verrattuna. Tältä osin on kiinnitettävä erityistä huomiota perusteluihin sellaisessa urakehitystä koskevassa kertomuksessa, joka sisältää vähemmän edullisia arviointeja kuin aikaisempi urakehitystä koskeva kertomus.

(ks. 72, 75 ja 76 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑33/91, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, 10.12.1992 (Kok. 1992, s. II‑2499, 70 ja 71 kohta); asia T‑212/97, Hubert v. komissio, 9.3.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑41 ja II‑185, 95 kohta); asia T‑187/01, Mellone v. komissio, 12.6.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑81 ja II‑389, 49 kohta); asia T‑16/03, Ferrer de Moncada v. komissio, 30.9.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑261 ja II‑1163, 53 kohta); asia T‑73/05, Martin Magone v. komissio, 16.5.2006 (26 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia T‑182/04, Van der Spree v. komissio, 10.10.2006 (83 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

3.      Hallinnolla on velvollisuus perustella urakehitystä koskeva kertomus riittävällä ja yksityiskohtaisella tavalla ja antaa asianomaiselle henkilölle mahdollisuus esittää näistä perusteluista huomautuksia, ja näiden vaatimusten täyttäminen on erityisen tärkeää silloin, kun arviointi on aikaisempaan arviointiin nähden heikompi. Lisäksi perusteluihin on kiinnitettävä erityistä huomiota silloin, kun kertomus sisältää vähemmän edullisia arviointeja kuin aikaisempi kertomus.

Arviointikertomuksessa olevien kuvailevien huomautusten tarkoituksena on perustella analyyttisiä arviointeja. Nämä huomautukset ovat arvioinnin laatimisen perustana, ja niiden avulla virkamies voi ymmärtää saamansa arvioinnin. Näin ollen, kun otetaan huomioon niiden keskeinen asema urakehitystä koskevaa kertomusta laadittaessa, huomautusten on oltava johdonmukaisia annettuihin arvosanoihin nähden jopa siinä määrin, että arviointia on pidettävä huomautusten numeraalisena tai analyyttisenä versiona.

(ks. 91 ja 92 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Ferrer de Moncada v. komissio, 53 kohta; em. asia De Bry v. komissio, 67 kohta ja em. asia Martin v. Magone, 48 kohta.