Kanne 4.3.2013 – Italia v. komissio

(Asia T-124/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: avvocato dello Stato G. Palmieri ja avvocato dello Stato P. Gentili)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan avointa kilpailua EPSO/AST/125/12 koskevan kilpailuilmoituksen, joka julkaistiin tilintarkastuksen, rahoituksen/laskennan sekä talouden/tilastoinnin alalla toimivan 110:n hallintoavustajan (AST3) varallaololuettelon laatimista varten

kumoamaan avointa kilpailua EPSO/AST/126/12 koskevan kilpailuilmoituksen, joka julkaistiin biologian, terveydenhoidon, kemian, fysiikan ja aineellisten tieteiden, ydintutkimuksen, rakennus- ja konetekniikan sekä sähkötekniikan ja elektroniikan alalla toimivan 78:n hallintoavustajan (AST3) varallaololuettelon laatimista varten

kumoamaan avointa kilpailua EPSO/AD/248/13 koskevan kilpailuilmoituksen, joka julkaistiin rakennusturvallisuuden ja rakennustekniikan alalla toimivan 29:n hallintovirkamiehen (AD6) varallaololuettelon laatimista varten

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 263, 264 ja 266 artiklan rikkomiseen

Kantajan mukaan komissio on toiminut vastoin unionin tuomioistuimen asiassa C-566/10 P antamaa tuomiota, jossa kilpailuilmoitukset, joissa unionin avoimiin kilpailuihin osallistuvien hakijoiden ilmoittamana toisena kielenä voivat olla pelkästään englanti, ranska ja saksa, on katsottu lainvastaisiksi.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 342 artiklan ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen 1/58 1 ja 6 artiklan rikkomiseen.

Tältä osin todetaan, että koska komissio on rajoittanut unionin avoimiin kilpailuihin osallistuvien hakijoiden käyttämän toisen kielen kolmeksi kieleksi, se on käytännössä antanut uuden asetuksen toimielinten kieliä koskevista järjestelyistä ja näin loukannut neuvostolla tällä alalla olevaa yksinomaista toimivaltaa.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu EY 12 artiklan (nyt SEUT 18 artikla), Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, EU 6 artiklan 3 kohdan, virkamiesten henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan, asetuksen 1/58 1 ja 6 artiklan ja henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan 2 kohdan sekä 28 artiklan f kohdan rikkomiseen.

Kantajan mukaan komission käyttöön ottamat kielelliset rajoitukset ovat syrjiviä, sillä mainituissa säännöksissä kielletään asettamasta Euroopan kansalaisille ja toimielinten virkamiehille kielellisiä rajoituksia, joista ei ole säädetty yleisesti ja objektiivisesti toimielinten sisäisissä työjärjestyksissä em. asetuksen 1/58 6 artikla huomioon ottaen ja jollaisia ei tähän mennessä ole asetettu, ja niissä kielletään ottamasta käyttöön kyseisiä rajoituksia, jollei se ole yksikön erityisen ja perustellun edun mukaista.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan EU 6 artiklan 3 kohtaa on rikottu niiltä osin kuin siinä määrätään, että luottamuksensuojan periaatteen on oltava jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen pohjautuva perusoikeus.

Komissio on loukannut kansalaisten perusteltua luottamusta siihen, että he voivat valita toiseksi kieleksi minkä tahansa unionin kielen, kuten vuoteen 2007 saakka vakiintuneesti on tapahtunut ja kuten unionin tuomioistuin on asiassa C-566/10 P arvovaltaisesti todennut.

Viides kanneperuste, jonka mukaan harkintavaltaa on käytetty väärin ja kilpailuilmoitusten luonteeseen ja tavoitteeseen olennaisesti kuuluvia aineellisia säännöksiä (erityisesti virkamiesten henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohtaa, 28 artiklan f kohtaa, 27 artiklan 2 kohtaa, 34 artiklan 3 kohtaa ja 45 artiklan 1 kohtaa) on rikottu.

Kantaja katsoo, että kun komissio on edeltä käsin ja yleisesti rajoittanut kilpailussa käytettävän toisen kielen kolmeksi kieleksi, se on itse asiassa kilpailuilmoitusvaiheessa ja osallistumisedellytyksiä asettaessaan jo etukäteen tarkistanut hakijoiden kielitaidon, mikä päinvastoin pitäisi tehdä kilpailussa. Tällä tavoin kielitaidosta tulee määräävä tekijä suhteessa ammatilliseen osaamiseen.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu SEUT 18 artiklan ja 24 artiklan 4 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, asetuksen 1/58 2 artiklan ja henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan rikkomiseen.

Kantaja toteaa, että kun komissio on määrännyt, että osallistumishakemukset on lähetettävä englanniksi, ranskaksi tai saksaksi ja että EPSO lähettää kyseisellä kielellä hakijoille kilpailua koskevat tiedonannot, se on loukannut Euroopan kansalaisten oikeutta käyttää omaa kieltään, kun nämä ottavat yhteyttä toimielimiin, ja se on aiheuttanut sen, että henkilöitä, jotka eivät osaa hyvin kyseistä kolmea kieltä, syrjitään.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan 2 kohdan (perustelujen puuttuminen) rikkomiseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sekä tosiseikkojen vääristelyyn.

Kantaja väittää, että komissio on perustellut kielten rajoittamista kolmeksi kieleksi sillä, että uudet työntekijät pystyvät heti kommunikoimaan keskenään toimielimissä. Tällä perustelulla vääristellään tosiseikkoja, koska ei ole osoitettu, että kyseiset kolme kieltä olisivat eniten käytettyjä eri kieliryhmien välisessä kommunikaatiossa toimielimissä; se on suhteeton rajoittaessaan perusoikeutta, jonka mukaan kieleen perustuva syrjintä on kiellettyä. Toimielinten sisäisen kommunikaation sujuvuuden varmistamiseksi on näet olemassa vähemmän rajoittavia järjestelyitä.