UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
29 päivänä lokakuuta 2015 (*)
Julkiset palveluhankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Euroopan parlamentin jäsenten kuljettaminen – Päätös tarjouspyyntömenettelyn julistamisesta tuloksettomaksi ja sen lopettamisesta sekä neuvottelumenettelyn aloittamisesta – Toisen tarjoajan valinta hankintasopimuksen sopimuspuoleksi – Yhdenvertainen kohtelu – Alkuperäisten sopimusehtojen olennainen muutos
Asiassa T‑126/13,
Direct Way, kotipaikka Machelen (Belgia), ja
Directway Worldwide, kotipaikka Machelen,
edustajanaan asianajaja E. van Nuffel d’Heynsbroeck,
kantajina,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään L. Darie ja P. Biström,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumoamaan kolme parlamentin päätöstä, jotka liittyvät parlamentin jäsenten kuljettamista Brysselissä koskevia palveluja koskevan hankintasopimuksen sopimuspuolen valintaan,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen sekä tuomarit F. Dehousse ja A. M. Collins (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.4.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Euroopan parlamentti julkaisi 8.5.2012 avoimessa menettelyssä tarjouspyyntöön INLO.AO-2012-008-LUX-UTP-02 liittyvän hankintailmoituksen, jonka otsikko oli ˮEuroopan parlamentin jäsenten kuljettaminen Brysselissäˮ (EUVL 2012/S 88-143608).
2 Hankintailmoituksen mukaan hankinnan laajuus oli arviolta 3 050 ajotuntia viikossa noin 26 viikon aikana vuodessa sekä arviolta 675 ajotuntia viikossa noin seitsemän viikon aikana vuodessa. Hankinnan kokonaisarvon (ilman arvonlisäveroa) arvioitiin olevan 10 000 000–12 000 000 euroa enintään neljän vuoden aikana.
3 Hankintailmoituksen mukaan hankintasopimuksen sopimuspuoli valitaan kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, kun otetaan huomioon seuraavat perusteet: hinta (painotus 60), sopimuksen hallinnointiin ehdotetun organisoinnin asianmukaisuus (painotus 20), ympäristöä koskevat ehdotetut toimenpiteet (painotus 10) sekä henkilöstöresurssien hallinta ja kehittäminen (painotus 10).
4 Menettelyssä tehtiin vain kaksi tarjousta eli kantajien Direct Wayn ja Directway Worldwiden tarjous sekä TMS Limousinen tarjous.
5 TMS Limousinen tarjous sijoittui ensimmäiselle sijalle, koska se oli saanut yhteensä 83,43 pistettä. Tässä tarjouksessa tarjottiin muun muassa 38,90 euron tuntihintaa. Kantajien tarjous sijoittui toiseksi, koska se oli saanut yhteensä 80,25 pistettä. Erityisesti on todettava, että kantajien tarjouksessa tarjottu hinta oli 34,34 euroa tunnilta yhteensä arviolta 123 000 ajotunnilta vuodessa.
6 Parlamentti ilmoitti 3.9.2012 päivätyllä kirjeellä kantajille päätöksestään lopettaa hankintamenettely avoimena menettelynä ja aikomuksestaan aloittaa neuvottelumenettely, koska avoimessa menettelyssä tehdyt tarjoukset ˮeivät olleet hyväksyttäviä ratkaisuperusteiden ja erityisesti tarjottujen hintojen kannalta, koska hinnat olivat liian korkeat verrattuina hankinta-ilmoituksessa ilmoitettuun arvoonˮ. Ilmoitus avoimen menettelyn lopettamispäätöksestä julkaistiin 2.10.2012 (EUVL 2012/S 189-310052).
7 Parlamentti kehotti 20.9.2012 päivätyllä kirjeellä kantajia ja TMS Limousinea tekemään tarjouspyyntöä INLO.AO-2012-018-LUX-UTP-05, jonka otsikko on ˮEuroopan parlamentin jäsenten kuljettaminen Brysselissäˮ, koskevan tarjouksen ei-julkisessa neuvottelumenettelyssä. Tämän tarjouspyynnön ominaispiirteet olivat erityisesti hankinnan arvioidun arvon, hankinnan laajuuden ja ratkaisuperusteiden osalta pääosiltaan samat kuin edellisessä tarjouspyynnössä eli hinta ja edellä 3 kohdassa mainitut kolme laadullista perustetta.
8 Neuvottelumenettelyssä kaikki tarjoajat pysyttivät alun perin tekemänsä tarjoukset pääosin ennallaan. TMS Limousine tarjosi kuitenkin alennettua hintaa, joka oli 36,15 euroa tunnilta, kun taas kantajat tarjosivat samaa 34,34 euron hintaa tunnilta kuin aikaisemmin.
9 Parlamentin ja jokaisen tarjoajan välillä järjestettiin tämän jälkeen kaksi tapaamista, joiden jälkeen kantajat tekivät tarjoamaansa hintaan vähäisen korotuksen nostamalla sen 34,63 euroon tunnilta ja TMS Limousine puolestaan vähensi tarjoamaansa hintaa alentamalla sen 34,95 euroon tunnilta.
10 Parlamentti ilmoitti 21.12.2012 päivätyllä sähköpostiviestillä ja 3.1.2013 päivätyllä kirjatulla kirjeellä kantajille päätöksestään hylätä näiden tarjous, koska sitä ei pidetty kokonaistaloudellisesti edullisimpana (jäljempänä hylkäämispäätös). Tämä tarjous oli nimittäin sijoittunut toiseksi saatuaan 85,39 pistettä. Lisäksi kantajille ilmoitettiin parlamentin päätöksestä valita hankintasopimuksen sopimuspuoleksi TMS Limousine, koska tämä oli saanut 87,99 pistettä (jäljempänä sopimuspuolen valintaa koskeva päätös). Parlamentti ilmoitti kantajille vielä, että näillä oli mahdollisuus pyytää lisätietoja tarjouksensa hylkäämisen perusteista, hyväksytyn tarjouksen ominaisuuksista ja suhteellisista eduista sekä hankintasopimuksen sopimuspuoleksi valitun nimestä. Kantajat pyysivät tällaisia lisätietoja 26.12.2012 päivätyllä sähköpostiviestillä.
11 Parlamentti julkaisi 8.1.2013 ilmoituksen tehdystä sopimuksesta (ratkaisuilmoituksen) (EUVL 2013/S 5-4640).
12 Parlamentti lähetti 10.1.2013 kantajille sähköpostitse ja kirjattuna kirjeenä vastauksensa näiden 26.12.2012 päivättyyn sähköpostiviestiin ja toimitti vastauksessaan tarkennettuja tietoja kummankin tarjouksen arvioinnista ratkaisuperusteiden mukaisesti sekä ilmoitti myös sopimuspuoleksi valitun tarjoajan tarjoaman lopullisen hinnan (eli 34,95 euroa tunnilta).
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
13 Kantajat nostivat käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.3.2013 jätetyllä kannekirjelmällä, jossa ne vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa parlamentin 3.9.2012 tekemän päätöksen hankintamenettelyn lopettamisesta avoimena menettelynä
– kumoaa parlamentin 20.9.2012 tekemän päätöksen hankintamenettelyn aloittamisesta ei-julkisena neuvottelumenettelynä
– kumoaa sopimuspuolen valintaa koskevan päätöksen
– julistaa sopimuspuoleksi valitun kanssa tehdyn sopimuksen pätemättömäksi
– oikeuttaa kantajat saamaan vahingonkorvausta
– velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää tutkimatta kumoamisvaatimuksen, joka on kohdistettu 3.9.2012 tehtyyn päätökseen avoimen menettelyn lopettamisesta ja 20.9.2012 tehtyyn päätökseen neuvottelumenettelyn aloittamisesta
– hylkää perusteettomana kumoamisvaatimuksen, joka on kohdistettu sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen
– hylkää vaatimuksen sopimuksen julistamisesta pätemättömäksi
– hylkää vahingonkorvausvaatimuksen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Esittelevän tuomarin ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettuna prosessinjohtotoimena asianosaisia täsmentämään, minä päivänä kantajat olivat vastaanottaneet parlamentin 10.1.2013 lähettämän ilmoituksen.
16 Vastauksessaan tähän pyyntöön kantajat ilmoittivat, että ilmoitus oli vastaanotettu 10.1.2013 päivätyllä sähköpostiviestillä mutta etteivät ne pystyneet täsmentämään, minä päivänä ne olivat vastaanottaneet kirjatun kirjeen.
17 Asianosaisten lausumat ja niiden vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 23.4.2015 pidetyssä istunnossa. Tässä istunnossa kantajat vahvistivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, etteivät ne kohdistaneet nimenomaista kumoamisvaatimusta niiden tarjouksen hylkäämisestä tehtyyn parlamentin päätökseen, josta oli ilmoitettu 21.12.2012 päivätyllä sähköpostiviestillä ja 3.1.2013 päivätyllä kirjatulla kirjeellä.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
18 Parlamentti esittää oikeudenkäyntiväitteen, jossa vaaditaan avoimen menettelyn lopettamisesta ja neuvottelumenettelyn aloittamisesta tehtyihin päätöksiin kohdistuvan kanteen jättämistä tutkimatta sillä perusteella, että kanteen nostamisen määräaika oli päättynyt. Sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen kohdistetun kanteen tutkittavaksi ottamisen osalta parlamentti ilmoittaa pelkästään jättävänsä asian unionin yleisen tuomioistuimen harkintaan.
19 Kantajat vaativat tämän oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä. Ne vetoavat lähinnä siihen, että julkista hankintaa koskevan sopimuksen sopimuspuolen valinta on moniosainen toimi, jossa hankintaviranomainen voi joutua tekemään välivaiheen päätöksiä hankintasopimuksen sopimuspuolen valitsemiseksi. Tässä menettelyssä on mahdollista, ettei jonkin päätöksen sääntöjenvastaisuus ilmene heti vaan paljastuu vasta sen jälkeen tehtävistä päätöksistä. Kantajat katsovat, että aikaisempien päätösten sääntöjenvastaisuus on tullut ilmi vasta sopimuspuolen valintaa koskevasta päätöksestä ja vielä konkreettisemmin 10.1.2013 päivätystä ilmoituksesta niiden tarjouksen hylkäämisen perusteista. Kantajien mukaan tästä ilmoituksesta nimittäin ilmenee, että sopimuspuoleksi valitun tarjoama hinta oli korkeampi kuin kantajien alun perin tarjoama hinta päätetyssä menettelyssä. Kantajat, jotka olivat tarjonneet toistamiseen hintaa, joka ylitti hankintailmoituksessa mainitun arvioidun arvon, katsovat, ettei niillä ollut mitään syytä riitauttaa tätä perustetta aikaisemmin.
20 Vaikka avoimen menettelyn lopettamisesta tehtyä päätöstä ei ole osoitettu kantajille, on kiistatonta, että parlamentti ilmoitti tästä päätöksestä kantajille 3.9.2012 päivätyllä kirjatulla kirjeellä. Lisäksi parlamentti julkaisi avoimen menettelyn päättämistä koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä 2.10.2012.
21 Kun otetaan huomioon kantajien asema avoimen menettelyn osanottajina, päätös kyseisen menettelyn päättämisestä on voinut vaikuttaa kantajien oikeusasemaan ja se on siten voinut olla kumoamiskanteen kohteena. On kuitenkin todettava, etteivät kantajat ole riitauttaneet 3.9.2012 päivättyyn kirjeeseen sisältynyttä päätöstä avoimen menettelyn päättämisestä aikaisemmin kuin nostaessaan käsiteltävänä olevan kanteen 1.3.2013.
22 SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaan kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa toimen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei toimea ole julkaistu tai annettu tiedoksi kahden kuukauden kuluessa, siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon. Koska kumoamiskanne on 3.9.2012 päivättyyn kirjeeseen sisältyneeseen päätökseen kohdistettuna nostettu selvästi määräajan jälkeen, sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.
23 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa yhdelläkään kantajan esittämällä väitteellä. Kyseisen päätöksen olemassaolosta tiedon saatuaan kantajien olisi erityisesti pitänyt kohtuullisessa ajassa pyytää parlamenttia toimittamaan niille päätöksen koko teksti tai ainakin tarvittavat tiedot päätöksen sisällön ja sen perustelujen täsmällisen sisällön selville saamiseksi voidakseen käyttää kanneoikeuttaan tehokkaasti (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2011, Evropaïki Dynamiki v. EIP, T‑461/08, Kok., EU:T:2011:494, 107 kohta).
24 Kantajat eivät kuitenkaan ole esittäneet parlamentille tällaista pyyntöä. Käsiteltävänä oleva kumoamiskanne on avoimen menettelyn päättämisestä tehtyyn päätökseen kohdistettuna siten nostettu määräajan jälkeen.
25 Siltä osin kuin on kyse neuvottelumenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä, josta ilmoitettiin kantajille 20.9.2012 päivätyllä kirjatulla kirjeellä, on tutkittava viran puolesta, voiko se olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena, vaikkei parlamentti kiistä kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä tällä perusteella, sillä tämä on ehdoton prosessinedellytys.
26 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. tuomio 8.10.2008, Sogelma v. AER, T-411/06, Kok., EU:T:2008:419, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Tarjouspyyntömenettelyn järjestämisestä tehty päätös ei pääsääntöisesti ole kenellekään vastainen päätös, koska sillä vain tarjotaan asianomaisille henkilöille mahdollisuus osallistua menettelyyn ja tehdä tarjous (edellä 26 kohdassa mainittu tuomio Sogelma v. AER, EU:T:2008:419, 86 kohta). Koska kantajat ovat nyt käsiteltävässä tapauksessa osallistuneet neuvottelumenettelyyn, päätös sen aloittamisesta ei ole voinut olla niille vastainen.
28 Lisäksi on syytä todeta, että vaikka neuvottelumenettelyä voidaan käyttää vain erityistapauksissa, kuten Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s. 1; jäljempänä soveltamissäännöt) 127 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa päättyneellä avoimella menettelyllä on saatu sääntöjenvastaisia tarjouksia tai tarjoukset eivät vastaa varsinkaan valinta- ja ratkaisuperusteita, neuvottelumenettely on tästä huolimatta kaikista muista hankintasopimuksen tekomenettelyistä ja erityisesti Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) 91 artiklassa tarkoitetusta avoimesta menettelystä erillinen oma menettelynsä (määräys 16.12.2009, Bull ym. v. komissio, T‑333/08, Kok., EU:T:2009:514, 14 kohta).
29 Edellä esitetyin perustein on todettava, ettei kantajilla ole oikeutta riitauttaa neuvottelumenettelyn aloittamisesta tehtyä päätöstä, josta niille ilmoitettiin 20.9.2012 päivätyllä kirjatulla kirjeellä.
30 Vaikkei parlamentti esitä oikeudenkäyntiväitettä kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta siltä osin kuin kanne on kohdistettu sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen kanteen tämänkin osan myöhästymisen vuoksi, on todettava, että koska kyseessä on ehdoton prosessinedellytys, kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset on unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 113 artiklan nojalla tutkittava viran puolesta (ks. vastaavasti tuomio 15.6.1993, Matra v. komissio, C‑225/91, Kok., EU:C:1993:239, 11–13 kohta ja tuomio 15.9.2011, CMB ja Christof v. komissio, T‑407/07, Kok. EU:T:2011:477, 74 kohta).
31 SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan sanamuodosta ilmenee, että päivä, jona toimesta saadaan tieto, on kanteen nostamista koskevan määräajan alkamispäivän perusteena toissijainen toimen julkaisemispäivään tai sen tiedoksiantamispäivään nähden (tuomio 11.3.2009, TF1 v. komissio, T‑354/05, Kok., EU:T:2009:66, 33 kohta).
32 Tältä osin on yhtäältä todettava, ettei sopimuspuolen valintaa koskevaa päätöstä ole osoitettu kantajille, vaikka tällä päätöksellä on läheinen liittymä hylkäämispäätökseen, joka sen sijaan on osoitettu kantajille. Sopimuspuolen valintaa koskevaa päätöstä ei siten ole annettu tiedoksi kantajille.
33 Toisaalta on todettava, ettei sopimuspuolen valintaa koskeva päätös ole toimi, joka olisi sellaisenaan julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä (ks. erityisesti varainhoitoasetuksen 90 artiklan 1 kohta ja soveltamissääntöjen 118 artikla).
34 Kyseessä ei myöskään ole toimi, joka julkaistaisiin tällä tavalla asianomaisen toimielimen vakiintuneen käytännön mukaan. On todettava, että toisin kuin tilanteissa, joista on ollut kyse tiedoksiantovelvollisuutta koskevassa oikeuskäytännössä (tuomio 19.6.2009, Qualcomm v. komissio, T‑48/04, Kok., EU:T:2009:212, 43–58 kohta) ja julkaisukäytäntöä koskevassa oikeuskäytännössä (tuomio 15.6.2005, Olsen v. komissio, T‑17/02, Kok., EU:T:2005:218, 72–87 kohta ja edellä 31 kohdassa mainittu tuomio TF1 v. komissio, EU:T:2009:66, 34–36 kohta), sopimuspuolen valintaa koskevaa päätöstä ei käsiteltävänä olevassa tapauksessa ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä eikä internetissä. Parlamentti on pelkästään julkaissut 8.1.2013 ratkaisuilmoituksen, johon sisältyvien suppeiden tietojen perusteella kantajilla ei ole mahdollisuutta käyttää tehokkaasti kanneoikeuttaan Euroopan unionin tuomioistuimissa. Tämä päivä ei siten voi olla päivä, josta kanteen nostamisen määräaika alkaisi kulua.
35 Edellä todetuin perustein lähtökohdaksi on otettava päivä, jona kantajat ovat saaneet tiedon riidanalaisesta toimesta. Edellä olevasta tosiseikkojen kuvauksesta ilmenee, että kantajat ovat saaneet tiedon sopimuspuolen valintaa koskevan päätöksen olemassaolosta aikaisintaan 21. ja viimeistään 26.12.2012, koska ne ovat viimeksi mainittuna päivänä pyytäneet parlamentilta kyseistä päätöstä koskevia lisätietoja. Kyseisenä ajankohtana kantajilla ei kuitenkaan ole ollut toimen sisällöstä ja perusteluista niin täsmällistä tietoa, että ne olisivat pystyneet käyttämään kanneoikeuttaan tehokkaasti (ks. vastaavasti edellä 23 kohdassa mainittu tuomio Evropaïki Dynamiki v. EIP, EU:T:2011:494, 107 kohta).
36 Kantajat ovat voineet käyttää kanneoikeuttaan tehokkaasti vasta vastaanotettuaan sähköpostitse ja 10.1.2013 päivätyllä kirjatulla kirjeellä lähetetyn parlamentin ilmoituksen.
37 Unionin toimien tiedoksiantoa koskevien sääntöjen noudattamisen osalta oikeuskäytännössä on ollut tilaisuus täsmentää, että päätös on annettu asianmukaisesti tiedoksi silloin, kun siitä on ilmoitettu sille, jolle se on osoitettu, ja tälle on annettu tilaisuus tutustua siihen (määräys 2.10.2014, Page Protective Services v. EUH, C‑501/13 P, Kok., EU:C:2014:2259, 30 kohta), joten tiedoksianto on voitu pätevästi toimittaa sähköpostitse (em. määräys Page Protective Services v. EUH, EU:C:2014:2259, 31–33 kohta). Tätä samaa päätelmää voidaan käsiteltävänä olevassa tapauksessa soveltaa parlamentin 10.1.2013 päivättyyn ilmoitukseen, josta on ollut saatavissa tieto sopimuspuolen valintaa koskevan päätöksen sisällöstä ja perusteluista.
38 Oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu, että sähköpostiviestin lähettäminen ei takaa sitä, että sen vastaanottaja todellisuudessa saa sen. Voi hyvinkin olla, ettei sähköpostiviesti teknisistä syistä saavu vastaanottajalleen. Lisäksi siinäkin tapauksessa, että viesti todella saapuu vastaanottajalleen, voi olla, ettei vastaanottaminen tapahdu lähetyspäivänä (edellä 26 kohdassa mainittu tuomio Sogelma v. AER, EU:T:2008:419, 77 kohta).
39 Tässä tapauksessa parlamentti on lähettänyt ilmoituksensa sähköpostitse ja 10.1.2013 päivätyllä kirjatulla kirjeellä. Kuten edellä 16 kohdassa on mainittu, kantajat ovat unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen vastatessaan ilmoittaneet, etteivät ne voineet täsmentää, minä päivänä ne olivat vastaanottaneet tämän asiakirjan kirjattuna kirjeenä. Ne ovat kuitenkin vahvistaneet vastaanottaneensa 10.1.2013 lähetetyn sähköpostiviestin samana päivänä ja toimittaneet tästä viestistä jäljennöksen.
40 Edellä todetusta seuraa, että 1.3.2013 nostettu kanne sopimuspuolen valintaa koskevasta päätöksestä on tutkittava, koska kanne on nostettu ennen SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa vahvistetun kahden kuukauden ja siihen pitkien etäisyyksien vuoksi lisättävän kymmenen päivän määräajan päättymistä.
41 Koska kantajat eivät ole nimenomaisesti vaatineet kumoamaan parlamentin päätöstä niiden tarjouksen hylkäämisestä, parlamentti esitti istunnossa varaumia kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä siltä osin kuin kanne kohdistuu sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen ja viittasi oikeussuojan tarpeen mahdolliseen puuttumiseen.
42 Koska oikeussuojan tarpeen puuttuminen merkitsee ehdottomien prosessinedellytysten puuttumista, jonka unionin tuomioistuimet voivat ottaa huomioon omasta aloitteestaan, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne otetaan tutkittavaksi vain, jos kyseisellä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalleen jotakin hyötyä (tuomio 23.5.2014, European Dynamics Luxembourg v. EKP, T‑553/11, Kok., EU:T:2014:275, 94 kohta).
43 Kun tarjoajan tarjous on hylätty sen vuoksi, että hankintasopimuksen sopimuspuoleksi on tarjousten vertailun jälkeen valittu ainoa muu tarjoaja, hylätyn tarjoajan oikeussuojan tarve sopimuspuolen valintaa koskevan päätöksen osalta ei riipu hänen tarjouksensa hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamisesta.
44 Siinä tapauksessa, että sopimuspuolen valintaa koskeva päätös kumottaisiin, parlamentin tehtävänä olisi toteuttaa kumoamistuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet (ks. vastaavasti edellä 23 kohdassa mainittu tuomio Evropaïki Dynamiki v. EIP, EU:T:2011:494, 66 kohta). Käsiteltävässä asiassa kantajilla on oikeussuojan tarve saada riidanalainen sopimuspuolen valintaa koskeva päätös kumotuksi, jotta ne saavat SEUT 266 artiklasta johtuvan velvollisuuden perusteella parlamentin palauttamaan niiden tilanteen asianmukaiseksi, mikä voi tarvittaessa merkitä asianmukaista rahakorvausta aiheutuneesta vahingosta, kuten kantajat tässä tapauksessa vaativatkin.
45 Näissä olosuhteissa kantajilla on oikeussuojan tarve sopimuspuolen valintaa koskevan päätöksen riitauttamiseen, joten niiden vaatimus kyseisen päätöksen kumoamisesta on tutkittava.
Asiakysymys
46 Kantajat esittävät kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja toinen soveltamissääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohdan, jossa kielletään alkuperäisten sopimusehtojen olennainen muuttaminen, rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista
– Asianosaisten lausumat
47 Kantajat vetoavat ensimmäisessä kanneperusteessaan siihen, että vaikka sopimuspuoleksi valitun tarjoajan hintaa pidettäisiin hyväksyttävänä neuvottelumenettelyssä, parlamentti on loukannut tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska kantajat olivat ehdottaneet hiukan alhaisempaa hintaa, jota parlamentti ei ollut pitänyt hyväksyttävänä avoimessa menettelyssä. Kantajien mukaan päätös hankintasopimuksen tekomenettelyn lopettamisesta avoimena menettelynä, päätös hankintasopimuksen tekomenettelyn aloittamisesta ei-julkisena neuvottelumenettelynä ja päätös viimeksi mainitun hankintasopimuksen sopimuspuolen valinnasta on näin ollen kumottava.
48 Kantajat huomauttavat, että parlamentti ilmoitti 3.9.2012 päivätyssä kirjeessään selvästi, että avoimen menettelyn lopettamispäätöksen ainoana perusteena olivat tarjotut hinnat. Lisäksi neuvottelumenettelyssä tämän jälkeen käydyt neuvottelutkin koskivat ainoastaan tarjouksien hintoja. Parlamentti ei milloinkaan pyytänyt kantajia tekemään parannuksia teknisiin ehdotuksiinsa.
49 Kantajat moittivat parlamentin menettelyä, koska parlamentti on lopulta hyväksynyt sopimuspuoleksi valitulta tarjouksen, jossa hinta oli korkeampi kuin kantajien alun perin tarjoama hinta, vaikka laatua koskevia vaatimuksia oli lievennetty. Tältä osin kantajat lausuvat, että parlamentti oli vähentänyt suoritettavan palvelun määrää alentamalla sen noin 400 000 ajotunnista noin 300 000 ajotuntiin hankinnan koko kestoaikana.
50 Edellä todetuin perustein kantajat katsovat, että parlamentti on loukannut tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä varainhoitoasetuksen 101 artiklaa ja täytäntöönpanosääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.
51 Vastauksessaan kantajat kiistävät parlamentin perustelun, jonka mukaan kantajat olivat ymmärtäneet tarjouspyynnössä tarkoitetun palvelun määrän virheellisesti. Kantajien mukaan tarjouspyyntöasiakirjoissa ilmoitettiin todellisuudessa selvästi suurempi suoritettavan palvelun määrä kuin hankintailmoituksessa. Jos asiakirjat eroavat toisistaan, tarjouspyyntöasiakirjat ovat ensisijaisia hankintailmoitukseen verrattuna. Näin ollen kantajat ovat arvioineet palvelun määrän oikein.
52 Istunnossa kantajat ovat kuitenkin unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen vastatessaan myöntäneet, että ne olivat alun perin yliarvioineet suoritettavan palvelun määrän ja että ne olivat tästä syystä hiukan korottaneet tarjoamaansa hintaa neuvottelumenettelyn aikana.
53 Kantajat myöntävät, että hankinnan alkuperäisiä teknisiä ehtoja ei ole muutettu olennaisesti. Kantajien mukaan parlamentti ei siten olisi saanut päättää tehdä hankintasopimusta hintaan, joka oli korkeampi kuin hinta, jota parlamentti ei ollut pitänyt hyväksyttävänä avoimessa menettelyssä.
54 Lopuksi kantajat toteavat varainhoitoasetuksen 101 artiklan osalta lisäksi, etteivät ne arvostele parlamenttia perustelujen puuttumisesta vaan niiden virheellisyydestä, koska kantajien avoimessa menettelyssä tekemä tarjous oli hyväksyttävissä.
55 Parlamentti kiistää kantajien väitteet.
– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
56 Aluksi on syytä todeta, että kantajien väitteet on tutkittava vain siltä osin kuin niillä tuetaan sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen kohdistuvaa kumoamiskannetta, koska muihin päätöksiin kohdistuvista kumoamiskanteen osista on jo todettu, että ne on jätettävä tutkimatta (ks. edellä 20–45 kohta).
57 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen nostamista koskeva SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa vahvistettu määräaika on ehdoton, ja prosessuaalisia määräaikoja koskevan unionin säännöstön tiukka soveltaminen on oikeusvarmuuden vaatimuksen mukaista ja tarpeen kaikenlaisen syrjinnän tai omavaltaisen kohtelun välttämiseksi oikeudenkäytössä (edellä 37 kohdassa mainittu määräys Page Protective Services v. EUH, EU:C:2014:2259, 21 ja 37 kohta sekä määräys 5.2.2010, Pro humanum v. komissio, T‑319/09, Kok., EU:T:2010:29, 7 kohta).
58 Jos hyväksyttäisiin se, että kantaja voisi vedota jotakin päätöstä koskevan kumoamiskanteen yhteydessä virheisiin, jotka rasittavat aikaisemmin toteutettua toimea, jonka kumoamista se olisi voinut vaatia, mahdollistettaisiin aikaisemmin tehtyjen päätösten, joita ei ole riitautettu SEUT 263 artiklassa vahvistetussa kanteen nostamisen määräajassa, epäsuora riitauttaminen ja näin ollen tämän määräajan kiertäminen (ks. vastaavasti tuomio 29.6.1995, Espanja v. komissio, C‑135/93, Kok., EU:C:1995:201, 17 kohta).
59 Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon kantajien väitteitä, joiden mukaan aikaisemmin lopetetussa avoimessa menettelyssä tehdyt tarjoukset olivat ratkaisuperusteiden mukaan hyväksyttäviä, arvioidessaan kumoamiskannetta, joka kohdistuu neuvottelumenettelyn, joka on itsenäinen ja kaikista muista hankintasopimusten tekomenettelyistä erillinen menettely, päätteeksi tehtyyn sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen (edellä 28 kohdassa mainittu määräys Bull ym. v. komissio, EU:T:2009:514, 14 kohta). Kuten edellä on todettu, muunlaisella johtopäätöksellä kantajien sallittaisiin kyseenalaistaa avoimen menettelyn lopettamisesta tehty päätös, jota ei ole riitautettu vahvistetussa määräajassa ja joka on sen vuoksi tullut lopulliseksi kaikkiin niihin nähden, jotka olisivat voineet riitauttaa sen (tuomio 15.2.2001, Nachi Europe, C‑239/99, Kok., EU:C:2001:101, 37 kohta).
60 Sama koskee kantajien perusteluja, joiden tarkoituksena on riitauttaa sopimuspuolen valintaa koskevan päätöksen aineellinen oikeellisuus, koska nämä perustelut nojautuvat ainoastaan väitteeseen avoimen menettelyn lopettamisesta tehdyn päätöksen sääntöjenvastaisuudesta. Tältä osin kantajat väittävät kannekirjelmän 45 kohdassa, ettei avointa menettelyä voitu pätevästi lopettaa sillä perusteella, etteivät tarjoukset olleet hyväksyttäviä. Koska se seikka, etteivät tarjoukset olleet hyväksyttäviä, on jo todettu avoimen menettelyn lopettamisesta tehdyllä päätöksellä, sitä ei enää voida kyseenalaistaa kiertoteitse kumoamiskanteella, joka kohdistuu sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen.
61 Käsiteltävänä olevan kanteen yhteydessä ei siten voida tutkia, onko parlamentti voinut pätevästi vedota avoimen menettelyn lopettamisesta tekemänsä päätöksen perusteeksi siihen, etteivät saadut tarjoukset olleet hyväksyttäviä. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei ota kantaa siihen, onko parlamentin avoimen menettelyn lopuksi tekemä johtopäätös (eli se, etteivät saadut tarjoukset ole hyväksyttäviä) aineellisesti oikea, vaan se tutkii ainoastaan, voiko tällä johtopäätöksellä olla jokin vaikutus neuvottelumenettelyn yhteydessä.
62 Varainhoitoasetuksen 89 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa unionin talousarviosta kokonaan tai osittain rahoitettavissa julkisissa hankinnoissa on noudatettava avoimuuden, suhteellisuuden, tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita.
63 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa ei menetellä eri tavalla ja että erilaisissa tilanteissa ei menetellä samalla tavalla, ellei tällaista menettelyä voida objektiivisesti perustella (tuomio 11.6.2014, Communicaid Group v. komissio, T‑4/13, Kok., EU:T:2014:437, 50 kohta).
64 Julkisten hankintojen alalla hankintaviranomaisen on erityisesti huolehdittava menettelyn jokaisessa vaiheessa kaikkien tarjoajien yhdenvertaisesta kohtelusta ja siten niiden yhtäläisistä mahdollisuuksista. Yhdenvertaisen kohtelun periaate merkitsee myös sitä, että tarjoajien on oltava samassa asemassa sekä tarjouksiaan valmistellessaan että hankintaviranomaisen arvioidessa niitä (edellä 63 kohdassa mainittu tuomio Communicaid Group v. komissio, EU:T:2014:437, 51 kohta).
65 Tämä merkitsee erityisesti sitä, että sopimuksen tekoperusteet on muotoiltava tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa niin, että kaikki kohtuullisen valistuneet ja riittävän huolelliset tarjoajat pystyvät tulkitsemaan ne samalla tavalla, ja että tarjouksia arvioitaessa näitä perusteita on sovellettava kaikkiin tarjoajiin objektiivisesti ja yhdenmukaisesti (edellä 63 kohdassa mainittu tuomio Communicaid Group v. komissio, EU:T:2014:437, 52 kohta).
66 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, etteivät kantajat ole osoittaneet oikeudellisesti riittävällä tavalla, että parlamentti olisi loukannut näitä periaatteita.
67 Ensimmäiseksi on syytä muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka hankintaviranomainen saa käyttää neuvottelumenettelyä vain erityistapauksissa, kuten soveltamissääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa päättyneellä avoimella menettelyllä on saatu sääntöjenvastaisia tarjouksia tai tarjoukset eivät vastaa varsinkaan valinta- ja ratkaisuperusteita, neuvottelumenettely on tästä huolimatta kaikista muista hankintasopimusten tekomenettelyistä ja erityisesti avoimesta menettelystä erillinen oma menettelynsä (edellä 28 kohdassa mainittu määräys Bull ym. v. komissio, EU:T:2009:514, 14 kohta).
68 Oikeuskäytännössä on myös täsmennetty, että tarjouspyyntömenettelyn peruuttamisen jälkeen menettely oli päättynyt ja hankintaviranomainen oli täysin vapaa päättämään siitä, mitä tämän jälkeen seuraa (edellä 26 kohdassa mainittu tuomio Sogelma v. AER, EU:T:2008:419, 136 kohta).
69 Kantajat eivät esitä mitään perustelua, josta voitaisiin päätellä, että tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta olisi loukattu neuvottelumenettelyssä. Kuten parlamentti on perustellusti huomauttanut, kantajien avoimessa menettelyssä tekemää hintatarjousta ei ole mahdollista verrata sopimuspuoleksi valittujen neuvottelumenettelyssä tarjoamaan hintaan, koska kyse on kahdesta erillisestä menettelystä.
70 Kahden erillisen menettelyn yhteydessä olisi myös epäloogista katsoa, että kantajien tarjoamaa hintaa ensimmäisessä menettelyssä, jossa hankintaviranomainen oli päätynyt katsomaan, etteivät tarjoukset ole hyväksyttäviä, olisi toisessa ja luonteeltaan erillisessä menettelyssä pidettävä ylärajana, jota ei voida ylittää.
71 Käsiteltävänä olevassa tapauksessa olisi voinut olla kyse syrjinnästä, jos hankintaviranomainen olisi samassa menettelyssä eli tässä tapauksessa neuvottelumenettelyssä käsitellyt eri tavalla tarjoajien samankaltaisia tarjouksia. Kantajat eivät kuitenkaan esitä tällaista väitettä.
72 Toiseksi on niin, että jos kantajien tilanteen avoimessa menettelyssä voitaisiin katsoa olevan rinnastettavissa sopimuspuoleksi valitun tilanteeseen neuvottelumenettelyssä, vaikka asia ei ole näin, hankintasopimuksen sopimuspuolta kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella valittaessa hinta on vain yksi neljästä sopimuksen tekoperusteesta. Näin ollen hankintaviranomainen voi vapaasti valita hankintasopimuksen sopimuspuoleksi sellaisen tarjoajan, jonka tarjoama hinta on korkeampi mutta jonka tarjous on muiden sopimuksen tekoperusteiden mukaisesti arvioituna laadullisesti parempi, kuten asia on tässä tapauksessa ollut. On nimittäin syytä todeta, etteivät kantajat kiistä, että sopimuspuoleksi valitun tekemä tarjous oli ratkaisuperusteiden mukaisesti arvioituna laadullisesti parempi kuin kantajien tarjous.
73 Tämän vuoksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskeva väite on hylättävä.
74 Mikään kantajien esittämistä muista perusteluista ei voi horjuttaa tätä johtopäätöstä.
75 Väite, jonka mukaan neuvottelun kohteena olisivat olleet vain tarjousten hinnat, on perusteeton. Erityisesti 13. ja 28.11.2012 järjestetyistä tapaamisista laadituista pöytäkirjoista ilmenee nimittäin, että neuvottelut koskivat myös hankintasopimuksen täyttämiseen osoitettavien ajoneuvojen (hybridiajoneuvot) ominaisuuksia.
76 Sama koskee väitettä, jonka mukaan parlamentti olisi lieventänyt laadullisia vaatimuksia ja pienentänyt suoritettavan palvelun määrää alentamalla sen 400 000 ajotunnista 300 000 ajotuntiin. Kuten erityisesti 28.11.2012 pidetyn neuvottelukokouksen pöytäkirjasta ilmenee ja kuten kantajat ovat istunnossa myöntäneet (ks. edellä 52 kohta), tämä väite perustuu siihen, että kantajat ovat ymmärtäneet asian väärin. Näin ollen ei ole tarpeen ratkaista, onko tarjouspyyntöasiakirjoille annettava kantajien väitteen mukaisesti etusija hankintailmoitukseen nähden, jos asiakirjojen välillä on eroavuuksia. Lisäksi on syytä todeta, että kantajat myöntävät vastauksessaan, ettei teknisiä ehtoja ole muutettu (muuten kuin suoritettavan palvelun määrän osalta).
77 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo myös, ettei varainhoitoasetuksen 101 artiklan ja soveltamissääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohdan väitettyä rikkomista koskevia perusteluja voida hyväksyä.
78 Siltä osin kuin kantajat arvostelevat parlamenttia näiden säännösten rikkomisesta, koska se on perustellut avoimen menettelyn lopettamisesta ja neuvottelumenettelyn aloittamisesta tehdyt päätökset virheellisellä tavalla, nämä väitteet eivät voi menestyä edellä 20–29 kohdassa esitetyistä syistä. Siltä osin kuin nämä väitteet on kohdistettu sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen ja ovat pääosiltaan yhteneviä edellä 63–76 kohdassa tarkasteltujen väitteiden kanssa, ne on hylättävä samoista kyseisissä kohdissa mainituista syistä.
79 Edellä todetusta seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee alkuperäisten sopimusehtojen olennaista muuttamista
– Asianosaisten lausumat
80 Kantajat vetoavat toisessa kanneperusteessaan siihen, että parlamentti on soveltamissääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohdan vastaisesti muuttanut olennaisesti alkuperäisiä sopimusehtoja päättämällä tehdä hankintasopimuksen kalliimmalla hinnalla kuin hinta, jota parlamentti ei aikaisemmin pitänyt hyväksyttävänä (eli sopimuspuoleksi valitun tarjoama 34,95 euroa tunnilta kantajien alun perin tarjoaman hinnan 34,45 euroa tunnilta sijasta).
81 Kantajien mielestä neuvottelumenettelyn käyttäminen ei oikeuskäytännön mukaan voi antaa mahdollisuutta alkuperäisten sopimusehtojen olennaiseen muuttamiseen.
82 Parlamentti katsoo, että toinen kanneperuste on hylättävä täysin perusteettomana.
– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
83 Soveltamissääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan hankintaviranomainen voi arvioidusta arvosta riippumatta käyttää neuvottelumenettelyä hankintailmoituksen julkaistuaan silloin, kun päättyneellä avoimella tai rajoitetulla menettelyllä tai kilpailullisella neuvottelumenettelyllä on saatu sääntöjenvastaisia tarjouksia tai tarjoukset eivät vastaa varsinkaan valinta- ja ratkaisuperusteita eikä soveltamissääntöjen 130 artiklassa tarkoitetuissa tarjouskilpailuasiakirjoissa eriteltyjä alkuperäisiä sopimusehtoja olennaisesti muuteta, tämän kuitenkaan rajoittamatta saman artiklan 2 kohdan soveltamista.
84 Ainoa tämän kanneperusteen yhteydessä tutkittava ehtojen väitetty olennainen muuttaminen on hintaa koskeva muutos. Kantajat ovat nimittäin vastauksessaan peruuttaneet tämän kanneperusteen toisen osan, joka koski suoritettavan palvelun määrää, ja ilmoittaneet myös, etteivät ne väitä parlamentin muuttaneen hankinnan teknisiä ehtoja. Kuten edellä 52 ja 76 kohdassa on sitä paitsi selostettu, suoritettavan palvelun määrän väitettyyn muuttamiseen liittyvät kantajien perustelut perustuvat siihen, että kantajat ovat ymmärtäneet asian väärin.
85 Kantajat katsovat, että alkuperäisten sopimusehtojen olennainen muutos johtuu siitä, että parlamentti on päättänyt tehdä hankintasopimuksen hinnalla, joka on korkeampi kuin kantajien alun perin tarjoama hinta, jota ei pidetty hyväksyttävänä.
86 Tämä väite ei voi menestyä.
87 Ensinnäkään kantajat eivät kiistä, että hankinnan arvioitu kokonaisarvo on pysynyt ennallaan eli 10 000 000 ja 12 000 000 euron välillä enintään neljän vuoden aikana.
88 Toiseksi soveltamissääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tai myöskään soveltamissääntöjen 130 artiklassa (johon ensin mainitussa säännöksessä viitataan) ei anneta ymmärtää, että jonkin tarjoajan avoimessa menettelyssä tarjoamaa hintaa olisi pidettävä alkuperäisenä sopimusehtona, jota ei saada muuttaa olennaisesti. Soveltamissääntöjen 130 artiklan perusteella voidaan päinvastoin katsoa, että alkuperäisiin sopimusehtoihin sisältyvät muun muassa hylkäämis- ja valintaperusteet, ratkaisuperusteet ja niiden painotus sekä tekniset eritelmät. Kantajat eivät kuitenkaan vetoa siihen, että näitä seikkoja olisi muutettu olennaisesti.
89 Kolmanneksi olisi edellä 67–72 kohdassa mainituista syistä epäloogista katsoa, että kantajien avoimessa menettelyssä tarjoamaa hintaa olisi pidettävä ylärajana, jota ei voida ylittää erillisessä menettelyssä varsinkaan silloin, kun hankintasopimuksen sopimuspuoli valitaan kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella (eli sen jälkeen, kun arviointi on tehty myös laadullisten kriteerien eikä vain tarjotun hinnan perusteella).
90 Kantajien mainitsema oikeuskäytäntö ei tue niiden toista kanneperustetta, koska se liittyy tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka eivät ole verrattavissa käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin.
91 Tuomio pressetext Nachrichtenagentur (C‑454/06, Kok., EU:C:2008:351), joka annettiin 19.6.2008, koski kansallisten viranomaisten julkista hankintaa koskevaan sopimukseen sen voimassaolon aikana tekemän muutoksen arviointia julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1) säännösten kannalta. Oikeuskäytännössä on vahvistettu, että vaikkei julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyistä annettuja direktiivejä sovelleta unionin viranomaisten tekemiin julkisiin hankintoihin, kyseisissä direktiiveissä vahvistettuihin tai niistä ilmeneviin sääntöihin tai periaatteisiin voidaan vedota unionin viranomaisia vastaan silloin, kun ne ovat pelkästään erityinen ilmaus EUT-sopimuksen perustavanlaatuisista säännöistä ja yleisistä oikeusperiaatteista, jotka velvoittavat välittömästi unionin viranomaisia (tuomio 12.12.2012, Evropaïki Dynamiki v. EFSA, T‑457/07, Kok., EU:T:2012:671).
92 Kyseessä olleet direktiivin 92/50 säännökset eivät kuitenkaan olleet verrattavissa soveltamissääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohtaan. Edellä 91 kohdassa mainitulla tuomiolla pressetext Nachrichtenagentur (EU:C:2008:351) ei siten ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa. Joka tapauksessa on todettava, että sopimukseen sen voimassaoloaikana tehdyt muutokset olivat muunlaisia kuin muutos, johon kantajat vetoavat tässä asiassa.
93 Samat näkökohdat pätevät 4.6.2009 annettuun tuomioon komissio v. Kreikka (C‑250/07, Kok., EU:C:2009:338), joka koskee teknisten eritelmien väitettyä muuttamista kahden hankintamenettelyn välillä sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY (EYVL L 199, s. 84) säännöksiä, jotka nekään eivät ole verrattavissa soveltamissääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohtaan.
94 Kyseisistä tuomioista ei siten voida päätellä, että se, että neuvottelumenettelyssä valitaan hankintasopimuksen sopimuspuoleksi tarjoaja, jonka tarjoama hinta on korkeampi kuin toisen tarjoajan avoimessa menettelyssä tarjoama hinta, olisi aina seuraus soveltamissääntöjen 127 artiklan 1 kohdan a alakohdan vastaisesta alkuperäisten sopimusehtojen olennaisesta muuttamisesta.
95 Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Sopimuksen pätemättömyys
– Asianosaisten lausumat
96 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin julistaa sopimuspuoleksi valitun tarjoajan kanssa tehdyn sopimuksen pätemättömäksi väitettyjen perustavanlaatuisten virheiden vuoksi.
97 Tämän vaatimuksen tueksi kantajat vetoavat unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL L 298, s. 1) 116 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan, asetuksen N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (EUVL L 362, s. 1) 166 artiklan 2 kohtaan, julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettuun neuvoston direktiiviin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33) ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.
98 Parlamentti katsoo, ettei se ole menetellyt millään tavoin sääntöjenvastaisesti hankintasopimuksen tekemisessä, joten vaatimus sopimuksen julistamisesta pätemättömäksi on selvästi perusteeton.
– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
99 Koska ensimmäinen ja toinen kanneperuste on osaksi jätetty tutkimatta ja osaksi hylätty perusteettomina, myös vaatimus sopimuspuoleksi valitun kanssa tehdyn sopimuksen julistamisesta pätemättömäksi on hylättävä.
Korvausvaatimus
– Asianosaisten lausumat
100 Aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen osalta kantajat katsovat, että jollei parlamentti olisi menetellyt väitetyin tavoin lainvastaisesti, kantajien tarjous olisi ollut kokonaistaloudellisesti edullisin. Näin ollen kantajilla olisi ollut varteenotettava mahdollisuus saada hankintasopimus siitä huolimatta, että hankintaviranomaisella on mahdollisuus luopua hankintasopimuksen sopimuspuolen valinnasta. Kun otetaan huomioon arvioitu kate (1,9 euroa tunnilta) ja suoritettavan palvelun arvioitu määrä (105 000 tuntia vuodessa), kantajat katsovat, että aiheutuneen vahingon määrä on 199 500 euroa vuodessa. Vastauksessaan kantajat täsmentävät, että niiltä saamatta jääneen voiton määrä on 217 161,7 euroa vuodessa eli 868 646,8 euroa hankinnan koko kestoajalta.
101 Parlamentti katsoo, että korvauskanne on hylättävä perusteettomana.
– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
102 SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan ˮsopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella unioni korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisestiˮ.
103 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan unioni on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa elintensä lainvastaisesta toiminnasta ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielimen moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja väitetyn toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (tuomio 11.7.1997, Oleifici Italiani v. komissio, T-267/94, Kok., EU:T:1997:113, 20 kohta ja tuomio 9.9.2008, MyTravel v. komissio, T-212/03, Kok., EU:T:2008:315, 35 kohta). Unionin toimielinten lainvastaista toimintaa koskevassa edellytyksessä vaaditaan yksityisille oikeuksia perustavan oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista (em. tuomio MyTravel v. komissio, EU:T:2008:315, 29 kohta).
104 Koska nämä edellytykset ovat kumulatiivisia ja unionin yleinen tuomioistuin on päätynyt toteamaan, ettei parlamentti ole toiminut lainvastaisesti, korvausvaatimus on hylättävä ilman, että muiden edellytysten tarkastelu olisi tarpeen.
105 Edellä todetun mukaisesti kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
106 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut parlamentin vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Direct Way ja Directway Worldwide velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Frimodt Nielsen | Dehousse | Collins |
Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä lokakuuta 2015.
Allekirjoitukset