YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

14 päivänä toukokuuta 1998 (1)

Vahingonkorvauskanne - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Asiassa T-262/97,

Anthony Goldstei n, kotipaikka Lontoo, edustajanaan solicitor Raymond St John Murphy, 3 Kings Bench Walk, Inner Temple, Lontoo,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Richard Lyal, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja pääasiallisesti vaatii korvausta vahingosta, jonka hän väittää kärsineensä sen vuoksi, että komissio ei määrännyt välitoimia, joita hän oli hakenut 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204) 3 artiklan 2 kohdan nojalla tekemänsä, tiettyjä kilpailua rajoittavia menettelytapoja koskevan kantelun yhteydessä,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit C. P. Briët ja A. Potocki,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

Oikeudenkäynnin perustana olevat tosiseikat

1.

    Kantaja on Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuva Ison-Britannian kansalainen. Hän on suorittanut lääkärin tutkinnon ja erikoistumisensa jälkeen hän sai tammikuussa 1990 lääkärin ammatin sääntelystä Yhdistyneessä kuningaskunnassa vastaavan General Medical Councilin (lääkärinammatin harjoittamista valvova elin, jäljempänä GMC) Certificate of Specialist Training -todistuksen (reumatologian erikoislääkärin todistuksen). Hänet on merkitty Medical Qualifications (EEC Recognition) Order 1977:n (lääkärinpätevyydestä [ETY:stä johtuva tunnustaminen] annettu, vuodelta 1977 oleva asetus) mukaiseen ”erikoislääkäriluetteloon”, jota ei, vaikka se voitaisiinkin julkaista, ole julkaistu ja joka tosiseikkojen tapahtuma-aikaan sisälsi 773 henkilön nimet.

2.

    Komission mukaan kantajan suorittama erikoislääkärin koulutus ei kuitenkaan vastaa Yhdistyneen kuningaskunnan siinä lainsäädännössä, jolla on muun muassa pantu täytäntöön lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta 5 päivänä huhtikuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/16/ETY (EYVL 1993, L 165, s. 1; jäljempänä direktiivi 93/16/ETY), asetettuja vaatimuksia siten, että voitaisiin tunnustaa hänelläolevan erikoislääkärin pätevyys tässä maassa. GMC on kuitenkin antanut todistuksia erikoistumiskoulutuksesta henkilöille, jotka ovat suorittaneet koulutuksesta tietyt vähimmäisjaksot, jotta nämä voivat toimia lääkärinä tai tarjota palvelujaan muissa jäsenvaltioissa, vaikka he eivät täyttäneetkään Yhdistyneessä kuningaskunnassa asetettuja edellytyksiä sille, että heidät olisi voitu siellä hyväksyä tai nimittää consultantin virkaan. Komission mukaan hakijalla on juuri tällainen todistus. Näiden todistusten haltijat voivat, jos he suorittavat lisäkoulutuksen tai hankkivat lisää kokemusta, saada todistuksen, jonka nojalla heidät voidaan tunnustaa erikoislääkäreiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja heidät voidaan merkitä uuden lainsäädännön nojalla julkaistavaan erikoislääkärien luetteloon. Uusi luettelo sisältää erityismaininnan niiden lääkärien kohdalla, jotka täyttävät erikoislääkäriksi tunnustamisen edellytykset.

3.

    Kantaja teki 10.8.1993 komissiolle 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17) 3 artiklan 2 kohdan nojalla kantelun, jossa hän vaati sen toteamista, että GMC, lääketieteelliset Royal Colleget, lääketieteellistä koulutusta valvovat lautakunnat ja yksityiset sairausvakuutusyhtiöt ovat toimineet EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan vastaisesti. Hän kanteli siitä, että GMC ei ollut julkaissut Medical Register issä (lääkärirekisterissä) luetteloa henkilöistä, joilla oli direktiivin 93/16/ETY mukainen ”yhteisössä tunnustetun erikoislääkärin tutkintotodistus”. Hän kanteli myös siitä, että GMC oli antanut sääntöjä, joilla ”yhteisössä tunnustetuilta erikoislääkäreiltä estettiin” pääsy erikoislääkäripalvelujen markkinoille ja rajoitettiin näiden lääkärien mahdollisuutta tulla yleisölle tunnetuiksi tehokkaan ilmoittelun avulla.

4.

    Samalla kun Goldstein teki kantelun hän vaati komissiota määräämään tiettyjä välitoimia. Hän perusteli välitoimien kiireellisyyttä sillä, että vaaditun erikoistumiskoulutuksen suorittaneita lääkäreitä, joilla oli pätevä yhteisön tasolla tunnustettu erikoislääkärin tutkintotodistus, estettiin toimimasta erikoisalallaan, kun taas lääkäreitä, jotka eivät olleet suorittaneet vaadittua erikoislääkärin koulutusta ja joilla ei ollut pätevää yhteisön tasolla tunnustettua erikoislääkärin tutkintotodistusta, ei estetty toimimasta erikoislääkäreinä. Kantajan mukaan nämä kantelun kohteena olevat menettelytavat olivat omiaan aiheuttamaan hänelle vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, koska hänen kaltaisiltaan lääkäreiltä vietiin todellisuudessa oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa erikoisalallaan.

5.

    Kantajan mukaan komission olisi pitänyt sille yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 792/79 R, Camera Care vastaan komissio, 17.1.1980 antamassa määräyksessä (Kok. 1980, s. 119) tunnustetun toimivallan puitteissa määrätä välitoimina (sellaisina kuin ne on esitetty komission laatimassa yhteenvedossa, jonka oikeellisuutta kantaja ei ole kiistänyt), että

1)    on julkaistava erityinen, erikoislääkärin asemaa osoittava merkintä Medical Registerissä direktiivin 93/16/ETY nojalla tunnustetun erikoislääkärin pätevyyden omaavien lääkärien nimen kohdalla,

2)    on julkaistava tällaisen pätevyyden ja lääkärinoikeudet omaavista erikoislääkäreistä virallinen luettelo ja jaettava se kaikkiin jäsenvaltioihin,

3)    on poistettava käytöstä vuoden 1993 Medical Register,

4)    on sallittava palkattuna ja itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan erikoislääkärin ammatin harjoittaminen vain lääkäreille, joilla on direktiivin 93/16/ETY nojalla tunnustettu erikoislääkärin pätevyys,

5)    on sallittava erikoislääkärin ammattinimikkeen käyttäminen vain lääkäreille, joilla on direktiivin 93/16/ETY nojalla tunnustettu erikoislääkärin pätevyys,

6)    on mainittava, että direktiivin 93/16/ETY nojalla tunnustetun erikoislääkärin pätevyyden haltija on erikoislääkäri.

6.

    Komissio hylkäsi välitoimien määräämistä koskevan hakemuksen 20.1.1994 sillä perusteella, että tilanne ei ollut yleisen edun kannalta kestämätön ja että kantaja ei ollut näyttänyt kärsineensä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Komissio lisäsi, että vaaditut toimet ”eivät välttämättä estäisi” sitä vahinkoa, jonka kantaja on väittänyt kärsineensä, ja että pelkkä pyydettyjen välitoimien määrääminen ei sinänsä riittäisi antamaan kantajalle työtä hänen erikoisalallaan. Komissio huomautti, että kantaja ei ole esittänyt riittäviä todisteita siitä, että kantelussa esiintuoduista kilpailusääntöjen rikkomisista olisi aiheutunut vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Komissio katsoi, että henkilöt, joiden nimi on erikoislääkärien luettelossa (mukaan lukien kantaja, katso edellä 1 kohta), voivat toimia erikoisalallaan ja GMC:n säännöissä erikoislääkäripalveluista ilmoittelulle asetetuissa rajoissa tiedottaa erikoisalastaan yleislääkäreille. Näin ollen komissio ei katsonut tarpeelliseksi edes tutkia, onko kilpailusääntöjä rikottu.

7.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostamassaan ensimmäisessä kanteessa, joka on merkitty rekisteriin numerolla T-235/95, kantaja vaati sen 16.10.1995 tehdyn komission päätöksen kumoamista, jolla komissio oli muun muassa kieltäytynyt ottamasta uudelleen harkittavakseen 20.1.1994 tekemäänsä päätöstä, jolla se oli kieltäytynyt määräämästä kantelun tekemisen yhteydessä pyydettyjä ja tiettyjä muita välitoimia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta 16.3.1998 antamallaan määräyksellä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat muun muassa sen vuoksi, että 20.1.1994 tehty päätös oli tullut lainvoimaiseksi.

Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

8.

    Näissä olosuhteissa kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 29.9.1997.

9.

    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    vahvistaa, että tuomioistuimen on toimittava Euroopan yhteisöjen yleisen turvallisuuden komiteana ja ryhdyttävä kiireellisiin toimenpiteisiin kansanterveyden suojelun varmistamiseksi, silloin kun on olemassa riittäviä todisteita siitä, että Euroopan yhteisö ja jäsenvaltiot ovat jättäneet noudattamatta velvoitteitaan tavalla, joka selvästi ja vakavasti vaarantaa jäsenvaltioiden kansalaisten terveyden suojelun, sillä kansanterveyden suojelulle on annettava perustavanlaatuinen merkitys, kun tuomioistuin käyttää sille perustamissopimuksessa annettua toimivaltaa,

-    vahvistaa, että lailliset edellytykset täyttyvät, jotta komissio toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä kansanterveyden suojelemiseksi, sillä kantaja on esittänyt kirjallisia todisteita, jotka osoittavat GMC:n rajoittaneen kilpailua ”eristämällä” lääkärinoikeudet omaavien erikoislääkärien tarjoamien palvelujen tarjonnan ja kysynnän markkinat yhteisön oikeudessa säännellyillä lääketieteellisillä erikoisaloilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa,

-    vahvistaa, että siltä osin kuin komission päätös loukkaa yhteisön tai jäsenvaltion jonkin toimielimen laillista toimivaltaa - siten, että siinä vääristetään oikeudellisen toimenpiteen selvä merkitys, jotta peitetään toimenpiteen yhteisöoikeudellinen luonne ja sen yhteisöoikeudelliset vaikutukset yhteisön oikeuden alaisilta oikeussubjekteilta ja poistetaan toimenpiteeltä sisältö - päätöksessä rikotaan niitä oikeussääntöjä, joiden noudattamista komission on varjeltava, mikä merkitsee sitä, että komissio on jättänyt noudattamatta velvoitteitaan,

-    velvoittaa vastaajan maksamaan kantajalle korvauksena kärsitystä vahingosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tai asiantuntijan kohtuulliseksi katsoman määrän sekä viivästyskorkoa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräämän korkokannan mukaan,

-    velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

10.

    Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-     jättää kanteen tutkimatta,

-     toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana,

-     velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tutkittavaksi ottaminen

11.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklassa todetaan, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

12.

    Kantaja vaatii pääasiallisesti korvausta vahingosta, jonka hän väittää kärsineensä sen vuoksi, että komissio on lainvastaisesti laiminlyönyt ”käyttää [EY:n] perustamissopimuksessa sille annettua valvontatoimivaltaa voimassa olevien säännösten mukaisesti suojellakseen [hänen] perusteltua intressiään - - jättämällä määräämättä välitoimet, joita hän oli hakenut asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan nojalla [GMC:n] sellaisista menettelytavoista tekemänsä kantelun yhteydessä, joita hän piti kiellettyinä kilpailunrajoituksina ja joilla eristettiin lääkärinoikeudet omaavien erikoislääkäreiden tarjoamien palvelujen kysynnän ja tarjonnan markkinat yhteisön oikeudessa säännellyillä lääketieteen erikoisaloilla”.

13.

    Kantaja täsmentää, että se hänelle vastainen toimi, joka on yhteisön vastuun aiheuttavaa lainvastaista toimintaa, on komission kieltäytyminen välitoimien määräämisestä 20.1.1994 päivätyssä komission kirjeessä.

14.

    Kantaja selittää edelleen, että vahinko aiheutuu siitä, että lääkärinoikeudet omaavien erikoislääkäreiden tarjoamien palvelujen tarjonnan ja kysynnän markkinat eristetään yhteisön oikeudessa säännellyillä lääketieteen erikoisaloilla. Hän väittää, että häneltä on evätty vapaus tehokkaasti harjoittaa ammattiaan erikoislääkärinä, mistä seuraa ansionmenetystä. Hän väittää edelleen, että häneltä on evätty vapaus käyttää lääkärinoikeudet omaavien erikoislääkärien palveluja, mikä on kansanterveyden suojelemisen periaatteen vastaista. Syy-yhteys on siinä, että komissio on lainvastaisesti antanut GMC:lle luvan jatkaa lain- ja kilpailunvastaista, markkinat eristävää menettelytapaansa.

15.

    Kantaja korostaa myös, että välitoimien tarkoitus on suojata menettelyn asianosaisen etuja väliaikaisesti - vaikuttamatta kuitenkaan lopulliseen ratkaisuun - silloin kun on olemassa todellinen vaara siitä, että lopulliselta ratkaisulta häviäisi tehokas vaikutus.

16.

    Komission mukaan kanne on jätettävä tutkimatta kolmella perusteella. Ensinnäkin komissio katsoo, että kantaja pyrkii nyt käsiteltävänä olevalla vahingonkorvauskanteella puuttumaan 20.1.1994 tehtyyn päätökseen, josta hän ei ole nostanut kumoamiskannetta.

17.

     17    Toiseksi komissio toteaa, että kantaja ei ole yksilöinyt kärsimäänsä aineellista vahinkoa eikä osoittanut, millä tavoin tämä vahinko johtuu komission toiminnasta tai toimimatta jättämisestä kantajan välitoimihakemukseen nähden. Kantaja ei olemyöskään todennut, millä tavoin 20.1.1994 tehdyssä komission päätöksessä esitetty johtopäätös välitoimien kiireellisyydestä on virheellinen. Kanne ei tämän vuoksi ole EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan mukainen, jossa edellytetään, että kanteessa on mainittava yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu (ks. asia T-195/95, Guérin automobiles v. komissio, tuomio 6.5.1997, Kok. 1997, s. II-679).

18.

    Kolmanneksi komissio katsoo, että nyt käsiteltävänä olevalla, yhteisöä vastaan nostetulla kanteella on väärä kohde. Mikäli kantaja on kärsinyt jotakin vahinkoa ja mikäli tämä vahinko on aiheutunut lainvastaisesta menettelystä, GMC ja mahdollisesti Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat vastuussa siitä.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

19.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajan kolmen ensimmäisen vaatimuskohdan (ks. edellä 9 kohta) tarkoituksena on pääasiallisesti sen osoittaminen, että komissio on tehnyt sellaisen virheen, joka aiheuttaa yhteisölle sopimuksen ulkopuolisen vastuun. Jos vaatimuskohtien tarkoitus on jokin muu kuin yhteisön vastuun toteaminen, ne on jätettävä tutkimatta, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa vahvistaa vaatimusten mukaisia seikkoja.

20.

    Komission tekemistä prosessiväitteistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo tarkoituksenmukaiseksi käsitellä ensin toista väitettä siitä, että kanne ei ole EY:n tuomioistuimen perussäännön mukainen.

21.

    EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kaikissa kanteissa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Tämän maininnan on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistautua esittämään puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja. Jotta oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön vaatimusten toteutuminen taattaisiin, kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta samalla johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi ilmi itse kannekirjelmästä (ks. esim. em. asia Guérin automobiles v. komissio, tuomion 20 kohta).

22.

    Jotta kannekirjelmä täyttäisi nämä edellytykset, siinä on niissä tapauksissa, joissa vaaditaan korvausta yhteisön toimielimen aiheuttamista vahingoista, mainittava ne seikat, joiden perusteella voidaan yksilöidä kantajan moitearvioinnin kohteena oleva toiminta, syyt, joiden perusteella kantaja katsoo, että toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, sekä tämän vahingon laatu ja laajuus (em. asia Guérin automobiles v. komissio, tuomion 21 kohta).

23.

    Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kantajan pääasialliset perustelut sen vahingon määrittämiseksi, jonka hän on väittänyt kärsineensä, on esitetty edellä 12-15 kohdassa. Näiden perustelujen nojalla ei voida vaadittavalla selvyydellä ja täsmällisyydellä selvittää vahingon laatua ja laajuutta.

24.

    Kantaja väittää vain, että hänen kärsimänsä vahinko johtuu siitä, että hän ei voi harjoittaa ammattiaan erikoislääkärinä, mikä aiheuttaa ansionmenetystä. Hän väittää lisäksi, että häneltä on viety oikeus käyttää erikoislääkäreiden palveluja. Hän ei ole millään tavalla arvioinut ansionmenetyksensä määrää tai muunkaan hänelle aiheutuneeksi väittämänsä vahingon määrää, vaan hän pyytää korvausta vain ”ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tai asiantuntijan kohtuulliseksi katsoman määrän”.

25.

    Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut (ks. asia T-64/89, Automec v. komissio, tuomio 10.7.1990, Kok. 1990, s. II-367, 75-77 kohta), että erityisten seikkojen vallitessa kanteessa ei ole välttämätöntä ilmoittaa vahingon tarkkaa laajuutta ja yksilöidä vaaditun korvauksen määrää, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös todennut, että kantajan on kuitenkin näytettävä kanteessaan tällaisten seikkojen olemassaolo tai ainakin vedottava niihin (ks. asia T-157/96, Affatato v. komissio, tuomio 29.1.1998, Kok. H. 1998, s. II-97, 48 kohta).

26.

    Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että jos oletetaan, että ansionmenetys on ollut todellista, kanteen olisi tullut sisältää ainakin arvio sekä kantajan tosiasiallisesti saamista tuloista että saamatta jääneistä tuloista. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita.

27.

    Siitä seikasta, että kantaja ei ole voinut käyttää erikoislääkärien palveluja, aiheutuneeksi väitetyn vahingon laatu ja laajuus ovat yhtä epäselviä, koska kanne ei sisällä minkäänlaista arviota tai perustetta, jonka mukaan voitaisiin laskea vahingon määrä. Kantaja ei ole yksilöinyt edes sitä, onko kysymys aineellisesta vai aineettomasta vahingosta.

28.

    Kanne ei näin ollen sisällä tarvittavia tietoja vahingon laadusta ja laajuudesta.

29.

    On niin ikään yhtä mahdotonta tunnistaa syy-yhteyttä komission virheelliseksi väitetyn toiminnan ja kantajalle aiheutuneeksi väitetyn vahingon välillä. Kantajan alkuperäinen kantelu komissiolle koski brittiläisen elimen GMC:n kilpailunvastaisia menettelytapoja sekä direktiivin 93/16/ETY puutteellista täytäntöönpanoa, ja tällaisesta menettelystä aiheutunutta haitallista vaikutusta kantajan toimintaan ja tuloihin. Kantaja ei ole millään tavoin selittänyt, miten se, että komissio ei ole määrännyt vaadittuja välitoimia, saattaisi komission vastuulliseksi aiheutuneiksi väitetyistä vahingoista. Kanne ei näin ollen sisällä myöskään riittävästi tietoja siitä, miltä osin komission väitetään olevan vastuussa vahingosta, edes siitä hetkestä alkaen kun sitä pyydettiin lopettamaan vahinkoa aiheuttava toiminta.

30.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tämän vuoksi ainoastaan päätyä siihen, että kanne ei ole EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen.

31.

    Kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, eikä ole tarpeen tutkia muita komission esittämiä prosessiväitteitä.

Oikeudenkäyntikulut

32.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä vaatinut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)    Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)    Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 1998.

H. Jung

V. Tiili

kirjaaja

kolmannen jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.