Language of document :

Valitus, jonka AZ on tehnyt 16.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-196/19, AZ v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(asia C-792/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: AZ (edustajat: T. Hartmann, D. Fouquet, M. Kachel, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

a) kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-196/19 6.10.2021 antaman tuomion ja kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN) 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56 (tiedoksiannettu numerolla C(2018) 3166) vuosien 2012 ja 2013 osalta

b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee valittajaa

toissijaisesti vaatimukseen 1 nähden

a) kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 500 käyttötuntia, maksavat yli 15 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta ja peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 8 000 käyttötuntia, maksavat yli 10 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, ja muilta osin palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen 1 a), jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista myös muilta osin

b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee valittajaa ja kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, ja muilta osin palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen 1 b), jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan (tai ”myös muilta osin”), siltä osin kuin se koskee valittajaa

toissijaisesti vaatimukseen 2 nähden

a) kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensisijaisen vaatimuksen 1 a) riidanalaisen päätöksen kumoamisesta

b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensisijaisen vaatimuksen 1 b) riidanalaisen päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin se koskee valittajaa

toissijaisesti vaatimukseen 3 nähden

a) kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 500 käyttötuntia, maksavat yli 15 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta ja peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 8 000 käyttötuntia, maksavat yli 10 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta

b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee valittajaa ja kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta

toissijaisesti vaatimukseen 4 nähden

a) kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen 2 a), jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 500 käyttötuntia, maksavat yli 15 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta ja peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 8 000 käyttötuntia, maksavat yli 10 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta

b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen 2 b), jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin se koskee valittajaa ja kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, asianajo- ja matkakulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja tukeutuu valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen ja toinen valitusperuste: oikeuden tulla kuulluksi loukkaaminen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöminen

Kahdessa ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeuden menettelysääntöjä, nimittäin loukannut valittajan oikeutta tulla kuulluksi ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan. Näiden loukkaamisten vuoksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että kyse on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

Kahden ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa valittaja arvostelee sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon sen lausumaa, joka koskee valikoivan edun määrittämisen perustana olevan viitekehyksen virheellisyyttä (valituksenalaisen tuomion 8, 117 ja 127 kohta).

Kahden ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon sen lausumaa määrittäessään Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän määrää (valituksenalaisen tuomion 12, 68, 100 ja 101 kohta).

Kahden ensimmäisen valitusperusteen kolmannessa osassa valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin määrittäessään, onko valtion varoja käytetty, ottanut huomioon sen lausumaa, jonka mukaan kaikkia tulonmenetyksiä ja kaikkia kustannuksia, jotka johtuvat verkkomaksuvapautusten myöntämisestä, ei ole korvattu (valituksenalaisen tuomion 95 ja 96 kohta).

Kahden ensimmäisen valitusperusteen neljännessä osassa valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin määrittäessään, onko valtion varoja käytetty, ottanut huomioon sen lausumaa, joka koskee liittovaltion verkkoviranomaisen (Bundesnetzagentur) 2011 tekemän päätöksen pätemättömyyttä (valituksenalaisen tuomion 76 kohta).

Kolmas valitusperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoo unionin aineellista oikeutta, kun se katsoo StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Ensimmäiseksi valittaja väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin soveltaa arvioinnissaan oikeudellisesti virheellisiä valtiontukioikeuden kriteereitä, kun se katsoo, että kyseessä oleva lisä muodostaa edun ja että se on valtion valvonnassa (valituksenalaisen tuomion 77, 83, 86 ja 101 kohta).

Toiseksi valittaja väittää, että tukeutuen virheelliseen selvitykseen kansallisesta oikeudesta unionin yleinen tuomioistuin katsoo oikeudellisesti virheellisesti StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän olevan valtiontukioikeudessa tarkoitettua tukea, vaikka verkonhaltijoille ei tarvinnut maksaa tukea eikä verkonkäyttäjien tai kuluttajien tarvinnut maksaa maksuja eikä verkonhaltijoille ole korvattu kaikkia tulonmenetyksiä ja kaikkia kustannuksia (valituksenalaisen tuomion 68 ja 75–115 kohta).

Kolmanneksi valittaja väittää, että tukeutuen virheelliseen selvitykseen kansallisesta oikeudesta unionin yleinen tuomioistuin katsoo oikeudellisesti virheellisesti StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän olevan valtion valvonnassa, kun se olettaa tuenmaksuvelvollisuuden ja täysimääräisen kustannuksen korvaamisen ja katsoo, että liittovaltion verkkoviranomainen määritti lisän määrän (valituksenalaisen tuomion 100–112 kohta).

Neljänneksi valittaja väittää, että tukeutuen virheelliseen selvitykseen kansallisesta oikeudesta unionin yleinen tuomioistuin määrittää riittämättömän ja virheellisen viitekehyksen (valituksenalaisen tuomion 8 ja 128–131 kohta).

Neljäs valitusperuste: Syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen

Lopuksi valittaja väittää neljännessä valitusperusteessaan, että syrjintäkiellon periaatetta on loukattu, kun unionin yleinen tuomioistuin ei totea lainvastaista syrjivää kohtelua vuoden 2013 StromNEV :n 32 § :n 7 momentissa tarkoitettuun siirtymäsäännökseen nähden, kun kyse on komission riidanalaisessa päätöksessä määräämästä tuen takaisinperinnästä, minkä seurauksena se loukkaa unionin oikeuden yleistä syrjintäkiellon periaatetta (valituksenalaisen tuomion 141 kohta).

____________