Language of document :

Valitus, jonka Versobank AS on tehnyt 17.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu yhdeksäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-351/18 ja T-584/18, Ukrselhosprom PCF and Versobank v. EKP, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-803/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Versobank AS (edustaja: O. Behrends, Rechtsanwalt)

Muut osapuolet: Euroopan keskuspankki (EKP), Euroopan komissio, Ukrselhosprom PCF LLC

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion

toteaa EKP:n päätökset, jotka koskevat valittajan toimiluvan peruuttamista ja jotka on päivätty 26.3.2018 (ensimmäinen riidanalainen päätös) ja 17.7.2018 (toinen riidanalainen päätös), pätemättömiksi

niiltä osin kuin Euroopan unionin tuomioistuin ei itse voi ratkaista asiaa, palauttaa yhdistetyt asiat T-351/18 ja T-584/18 yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu kyseisten toimien kumoamisesta

velvoittaa EKP:n korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut ja valitusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kuuteen perusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on virheellisesti olettanut, ettei asiassa T-351/18 ole aiheellista antaa ratkaisua, virheellisesti jättänyt ottamatta huomioon, että toisen riidanalaisen päätöksen väitetty vaikutus, joka edelsi toisen riidanalaisen päätöksen tekoajankohtaa, oli ristiriidassa SEUT 263 artiklan kanssa, ja virheellisesti olettanut, ettei valittajalla ole intressiä saada ensimmäistä riidanalaista päätöstä kumotuksi.

Toinen valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska useita olennaisia menettelyvaatimuksia on rikottu.

Kolmas valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on jättänyt virheellisesti hyväksymättä, että EKP ylitti toimivaltansa tekemällä arviointeja maksupalvelujen ja muiden rahoituspalvelujen alalla, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien kysymysten osalta ja kriisinratkaisua koskevien kysymysten osalta.

Neljäs valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on tehnyt toteamuksia asiassa, joka oli jo ratkaistu kansallisessa hallintotuomioistuimessa.

Viides valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti kriisinratkaisumekanismia koskevaa asetusta1 kansallisen lainsäädännön sijaan siltä osin kuin kyse oli arvioista, jotka koskivat sitä, oliko toimija kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, ja kriisinratkaisun epäävistä päätöksistä, sekä arvioi niiden merkitystä virheellisesti ja määräämättä, että kyseiset päätökset oli toimitettava valittajalle.

Kuudes valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on (1) rikkonut oman SEUT 263 artiklan mukaisen toimivaltansa rajat tekemällä arviointeja, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä ja jotka kuuluvat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan, ja mennyt EKP:n päätösten valvontaa pidemmälle tekemällä arviointeja ja arvioita, joita EKP ei ollut tehnyt, (2) perustanut ratkaisunsa yllättäviin toteamuksiin, jotka perustuvat laajoihin asiakirjoihin, jotka on toimitettu myöhään ja juuri ennen istuntoa, antamatta valittajalle tilaisuutta lausua niistä, (3) jättänyt ottamatta huomioon sitä, että valittajan perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuvia oikeuksia on loukattu ennen menettelyn alkua ja ettei valittajaa ole tosiasiallisesti asianmukaisesti edustettu menettelyn kuluessa ja (4) jättänyt virheellisesti määräämättä kansallisella tasolla tehtyjen kriisinratkaisupäätösten esittämisestä, mutta kuitenkin esittänyt virheellisiä näkemyksiä kyseisten päätösten oikeudellisesta merkityksestä ja oikeusperustasta.

____________

1 Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 1).