Language of document :

Valitus, jonka Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto on tehnyt 17.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-342/20, Indo European Foods v. EUIPO, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(asia C-801/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamiehet: D. Hanf, V. Ruzek, D. Gaja ja E. Markakis)

Muu osapuoli: Indo European Foods Ltd ja Hamid Ahmad Chakari

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa asiassa T-342/20 annetun tuomion

toteaa, että lausunnon antaminen EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 2.4.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 1079-4) unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetusta kanteesta raukeaa

velvoittaa kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa olleen korvaamaan EUIPO:lle tästä valituksesta ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajana oleva EUIPO esittää valituksensa tueksi yhden valitusperusteen, joka koskee oikeussuojan tarpeen jatkumista koskevan edellytyksen, sellaisena kuin se on vahvistettu vakiintuneessa oikeuskäytännössä, rikkomista, jonka osalta nousee esille unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta merkityksellinen kysymys.

Ensimmäinen oikeudellinen virhe, joka perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut kaikkiin kanteisiin sovellettavaa välttämätöntä ja perustavanlaatuista edellytystä, sellaisena kuin se on vahvistettu vakiintuneessa oikeuskäytännössä, eli oikeussuojan tarpeen jatkumista koskevaa edellytystä, kun se kieltäytyi tutkimasta riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen ilmenneitä seikkoja yksinomaan sillä perusteella, etteivät nämä seikat voineet kyseenalaistaa mainitun päätöksen laillisuutta. Tällaisella tulkinnalla paitsi sekoitetaan tämä menettelyllinen ennakkovaatimus ja laillisuuden myöhempi tutkiminen, myös viedään oikeussuojan tarpeelta sen varsinainen ja itsenäinen merkitys.

Toinen oikeudellinen virhe, joka perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen ole arvioinut ensimmäisen oikeusasteen kantajan oikeussuojan tarpeen jatkumista. Unionin yleinen tuomioistuin on keskittynyt laillisuuden valvontaan ja jättänyt vastaamatta tästä menettelyllisestä ennakkovaatimuksesta johtuvaan kysymykseen: Mitä etua kanteen nostaneelle voi tuottaa se, että riidanalainen päätös kumotaan?

Kolmas oikeudellinen virhe, joka perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole katsonut, että ensimmäisen oikeusasteen kantaja ei noudattanut velvollisuuttaan osoittaa oikeussuojan tarpeensa jatkuminen siirtymäkauden päättymisen jälkeen. Koska rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki on rekisteröity vasta siirtymäkauden päättymisen jälkeen eli ajankohtana, jona kyseessä olevat tavaramerkit eivät täytä – eivätkä koskaan ole täyttäneet – samanaikaisesti keskeistä tehtäväänsä1 , niiden välille ei viraston mukaan voi syntyä minkäänlaista ajallista tai alueellista ristiriitaa. Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen kantaja ei voinut saada mitään etua menettelystä eikä kantaja siis ole osoittanut oikeussuojan tarpeen jatkumista.

Neljäs oikeudellinen virhe, joka perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on näiden virheiden johdosta rikkonut SEU 50 artiklan 3 kohtaa ja erosopimuksen1 126 ja 127 artiklaa sekä asetuksen (EU) 2017/1001 72 artiklan 6 kohtaa, joissa ilmaistaan alueellisuutta koskeva perustavanlaatuinen periaate, ja asettanut EUIPO:lle velvollisuuden olla huomioimatta kyseessä olevan siirtymäkauden päättymisen oikeudellisia seurauksia.

Tähän valitukseen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja kehityksen kannalta tärkeä kysymys. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy valituksenalaisessa tuomiossa suppean tulkinnan oikeussuojan tarpeen jatkumista koskevan horisontaalisen vaatimuksen ulottuvuudesta.     Mainitun vaatimuksen taustalla on yleinen oppi jäsenvaltioiden yhteisistä menettelysäännöistä, ja unionin tuomioistuinten omaksuma tulkinta saattaa vaikuttaa merkittävästi sen soveltamiseen kansallisissa tuomioistuimissa. Nyt käsiteltävässä valituksessa tulee esiin myös tärkeä merkittävä menettelyllinen kysymys, joka ei rajoitu immateriaalioikeuksien alaan, eli kysymys siitä, millaisia johtopäätöksiä on tehtävä säännöstä, jonka mukaan kumotun toimen toteuttajan on tukeuduttava korvaavan toimen toteuttamisessa siihen ajankohtaan, jona se oli toteuttanut kumotun toimen. Unionin yleinen tuomioistuin on antanut aikaisemman oikeuden lakkaamisesta oikeudenkäynnin aikana koskevasta kysymyksestä ristiriitaisia ratkaisuja, mutta unionin tuomioistuimella on ollut tilaisuus käsitellä tätä kysymystä vain lyhyesti antamassaan perustellussa määräyksessä. Lopuksi tässä valituksessa tulee esiin yleinen kysymys vaikutuksista, jotka Yhdistyneen kuningaskunnan tosiasiallisella unionista eroamisella on unionin oikeusjärjestykseen.

____________

1     Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) 11 artikla, 51 artiklan 1 kohta, 66 artiklan 1 kohta ja 71 artiklan 3 kohta.

1     Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä (EUVL 2019, C 384I, s. 1).