Asia T‑103/14
Frucona Košice a.s.
vastaan
Euroopan komissio
Valtiontuki – Valmisteverot – Verovelan osittainen anteeksi antaminen velkasaneerauksen yhteydessä – Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään se takaisin perittäväksi – Puolustautumisoikeudet – Osapuolten, joita asia koskee, menettelylliset oikeudet – Yksityinen velkoja ‑arviointiperuste – Todistustaakka
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.3.2016
1. Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuus kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa – Asianomaiset osapuolet eivät voi käyttää puolustautumisoikeuksia – Tuensaajan oikeus osallistua menettelyyn tarkoituksenmukaisessa määrin
(SEUT 108 artiklan 2 kohta)
2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Peruuttaminen – Lainvastaiset toimet – Päätös, jolla valtiontuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi – Uuden päätöksen antaminen – Velvollisuutta aloittaa uudelleen muodollinen tutkintamenettely ei ole – Menettelyn jatkaminen siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus tapahtui
(SEUT 108 artiklan 2 kohta)
3. Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Velvollisuutta kuulla valtionvarojen saajaa komission oikeudellisesta arvioinnista ei ole
(SEUT 108 artikla)
4. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Subjektiivisten oikeuksien loukkaus, johon pelkästään asianomainen jäsenvaltio voi vedota
(SEUT 263 artikla)
5. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta – Tuomioistuimen viran puolesta suorittama tutkinta ei ulotu kanneperusteisiin, jotka koskevat riidanalaisen toimen sisällön laillisuutta
(SEUT 263 artikla)
6. Valtiontuki – Käsite – Toimenpide, jolla kevennetään yrityksen maksuja, kuuluu valtiontuen käsitteen alaan
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
7. Valtiontuki – Käsite – Julkisten elinten vaikeuksissa olevalle yritykselle myöntämien velkojen anteeksi antaminen – Yritys, johon sovelletaan velkasaneerausmenettelyä – Yksityinen velkoja -arviointiperusteen soveltaminen – Valitseminen useista menettelyistä – Komission kyseisiin menettelyihin soveltamat arviointiperusteet, joihin kuuluu menettelyn kesto – Komission todistustaakka
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
8. Valtiontuki – Käsite – Arvioiminen yksityinen velkoja -arviointiperusteen mukaan – Yksityinen velkoja -arviointiperusteen sovellettavuus – Valtio, joka toimii muuten kuin julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
9. Valtiontuki – Käsite – Arvioiminen yksityinen velkoja -arviointiperusteen mukaan – Arvioiminen kaikkien riidanalaisen toimen merkityksellisten seikkojen kannalta – Sekä jäsenvaltion että tuensaajan mahdollisuus vedota yksityinen velkoja -arviointiperusteeseen – Todistustaakka
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
10. Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Toimielimen päätöksen perustelujen korvaamista ei voida hyväksyä
(SEUT 263 artikla ja SEUT 264 artikla)
11. Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Huolellinen ja puolueeton tutkinta – Mahdollisimman kattavien ja luotettavien seikkojen huomioon ottaminen
(SEUT 108 artiklan 2 kohta)
12. Valtiontuki – Komission päätös – Päätöksen lainmukaisuuden arviointi niiden tietojen perusteella, jotka olivat käytettävissä päätöksen antamishetkellä
(SEUT 108 artiklan 2 kohta)
13. Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Yksityinen velkoja -arviointiperuste – Taloudellisen tilanteen monitahoinen arviointi – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
14. Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Komission mahdollisuus käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
15. Valtiontuki – Käsite – Arvioiminen yksityinen velkoja -arviointiperusteen mukaan – Edun muodosta riippumaton soveltaminen – Taloudellista järkevyyttä kyseessä olevan toimenpiteen yksityisen velkojan kannalta koskevan arviointiperusteen ratkaisevuus
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 52, 56, 69 ja 77 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 61 ja 64 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 70 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 81 ja 82 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 84 ja 85 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 91 ja 92 kohta)
7. Se, että julkinen velkoja myöntää yritykselle maksuhelpotuksia velasta, joka yrityksen on sille maksettava, on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jos näin myönnetyn taloudellisen edun merkittävyyden vuoksi tuen saanut yritys ei ilmeisestikään olisi saanut verrattavissa olevia helpotuksia yksityiseltä velkojalta, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä julkisen velkojan tilannetta ja joka pyrkii saamaan maksut summista, jotka taloudellisissa vaikeuksissa oleva velallinen on sille velkaa. Tämä arviointi tehdään lähtökohtaisesti soveltamalla yksityinen velkoja -arviointiperustetta, joka – kun se on sovellettavissa – kuuluu niihin seikkoihin, jotka komission on otettava huomioon vahvistaessaan tällaisen valtiontuen olemassaolon. Komission on siis tehtävä kokonaisarviointi, jossa se ottaa huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, ettei tuen saanut yritys olisi ilmeisestikään voinut saada vastaavia maksuhelpotuksia tällaiselta yksityiseltä velkojalta. Tässä yhteydessä merkityksellisenä on pidettävä kaikkea sellaista tietoa, joka voi huomattavalla tavalla vaikuttaa sellaisen tavanomaisen varovaisen ja huolellisen yksityisen velkojan päätösprosessiin, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä julkisen velkojan tilannetta ja joka pyrkii saamaan maksun summista, jonka maksuvaikeuksissa oleva velallinen on sille velkaa.
Silloin kun tavanomaisen varovaisen ja huolellisen yksityisen velkojan, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä paikallisen veroviranomaisten tilannetta, on saadakseen maksun saatavistaan tehtävä valinta useiden menettelyjen välillä, sen on arvioitava kaikkien mainittujen menettelyjen edut ja haitat tunnistaakseen edullisimman vaihtoehdon. Yksityisen velkojan päätösprosessiin, johon vaikuttaa joukko tekijöitä, kuten se, onko se kiinteistöpanttivelkoja, etuoikeutettu vai tavallinen velkoja, sen hallussa mahdollisesti olevien vakuuksien luonne ja merkitys, sen tekemä arviointi yrityksen selviämismahdollisuuksista, ja se hyöty, jonka se saa, jos yritys asetetaan selvitystilaan, kuten myös velkojan riskit tappioiden kasvamisesta, voi vaikuttaa huomattavasti myös menettelyjen kesto, joka lykkää erääntyneiden saatavien maksamista ja, jos menettelyt kestävät kauan, voi siten vaikuttaa erityisesti saatavien arvoon.
Tästä seuraa, että komission on tällaisessa tapauksessa määritettävä, olisiko tällainen yksityinen velkoja saadakseen maksun saatavistaan jättänyt, kun otetaan huomioon kyseiset tekijät, ilmeisestikin hyväksymättä velkasaneerausehdotuksen, ja verrattava yksityisen velkoja intressien perusteella näiden kummankin menettelyn etuja ja haittoja; yksityinen velkoja -arviointiperusteen soveltamisedellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu komissiolle.
(ks. 93, 94, 131–139, 269 ja 280 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 94–96 kohta)
9. Valtiontuen osalta on niin, että jos jäsenvaltio vetoaa hallinnollisen menettelyn kuluessa yksityinen velkoja -arviointiperusteeseen, sen on epäselvässä tapauksessa osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuuluu sen taloudellisen toimijan aseman piiriin. Jos asianomainen jäsenvaltio esittää komissiolle vaaditunlaiset seikat, komission on suoritettava kokonaisarviointi, jossa se kyseisen jäsenvaltion esittämien seikkojen lisäksi ottaa huomioon kaikki merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, onko kyseessä oleva toimenpide tehty jäsenvaltion taloudellisen toimijan vai julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa.
Tästä ei seuraa kuitenkaan, että kun asianomainen jäsenvaltio ei vetoa yksityinen velkoja -arviointiperusteeseen ja katsoo, että kyseessä oleva toimenpide on valtiontukea, komissio voisi pelkästään tuosta syystä jättää kokonaan tarkastelematta kyseistä perustetta tai katsoa, ettei se ole sovellettavissa.
Tuensaaja voi lisäksi vedota yksityinen velkoja -arviointiperusteeseen osoittaakseen, että kyseessä oleva toimenpide ei ole valtiontukea, koska kyseinen arviointiperuste ei ole poikkeus, jota sovelletaan vain jäsenvaltion pyynnöstä, eikä sitä ole varattu pelkästään asianomaiselle jäsenvaltiolle. Kyseiseen arviointiperusteeseen vetoavan jäsenvaltion tavoin myös tuensaajan on silloin, kun se vetoaa kyseiseen perusteeseen, osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuuluu mainitun jäsenvaltion taloudellisen toimijan aseman piiriin.
Kun edunsaaja vetoaa mainittuun perusteeseen ja esittää tässä tarkoituksessa asiakirjoja, komission on tarkastettava, täyttävätkö kyseiset asiakirjat unionin oikeudessa asetetut vaatimukset, ja jos näin on, suoritettava kokonaisarviointi ottamalla esitettyjen seikkojen lisäksi huomioon kaikki muut merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, kuuluuko kyseessä oleva toimenpide mainitun jäsenvaltion taloudellisen toimijan aseman vai sen julkisen vallan käyttäjän aseman piiriin.
(ks. 97, 98, 108–112, 115 ja 118 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks. 105 ja 106 kohta)
11. Ks. tuomion teksti.
(ks. 141 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 142 kohta)
13. Ks. tuomion teksti.
(ks. 144–147 ja 270 kohta)
14. Ks. tuomion teksti.
(ks. 172 ja 177 kohta)
15. Valtiontuen osalta se, voidaanko yksityinen velkoja -arviointiperustetta soveltaa, ei riipu edun myöntämisen muodosta vaan toteutetun toimenpiteen määrittelemisestä yksityisen toimijan tekemäksi päätökseksi. Tässä yhteydessä ratkaisevaa on se, onko kyseessä oleva toimenpide taloudellista järkevyyttä koskevan perusteen mukainen niin, että yksityinen velkoja, joka odottaa voivansa maksimoida mahdollisuutensa periä takaisin saatavansa tai ainakin suurin osa kyseisestä saatavasta, saattaisi myös suostua toteuttamaan tällaisen toimenpiteen.
Näin ollen pelkästään se, että yksityinen velkoja ei voi turvautua saatavansa perimiseksi veroulosottomenettelyyn, ei voi estää tarkastelemasta yksityinen velkoja -arviointiperustetta kyseisen menettelyn vertaamiseksi velkasaneerausmenettelyyn. Kyseinen seikka ei näet estä tarkastamasta, onko paikallisen veroviranomaisen tekemä päätös saattaa yritys velkasaneerausmenettelyn piiriin – mikä merkitsee kyseisellä yrityksellä tuohon viranomaiseen nähden olevan verovelan anteeksianto – taloudellisesti järkevä.
(ks. 251 ja 253 kohta)