Asia T‑528/11

Aloe Vera of America, Inc.

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin FOREVER rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen kuviomerkki 4 EVER – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Merkkien samankaltaisuus – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö – Asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta 

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 16.1.2014

1.      Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdan tarkoituksen huomioiva tulkinta

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Arviointiperusteiden soveltaminen konkreettiseen tapaukseen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Arviointiperusteet – Konkreettisen ja objektiivisen näytön vaatimus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta ja 42 artiklan 2 ja 3 kohta)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Kuviomerkit FOREVER ja 4 EVER

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.      Sen vaatimuksen tarkoituksena, jonka mukaan aikaisemman tavaramerkin on täytynyt olla yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla tosiasiallisesti käytössä, jotta sen perusteella voidaan esittää väite yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta vastaan, on rajoittaa kahden merkin välisiä ristiriitoja, ellei ole aikaisemman tavaramerkin todelliseen tehtävään markkinoilla perustuvaa taloudellista syytä. Mainittujen säännösten tarkoituksena ei sitä vastoin ole arvioida kaupallista menestystä eikä valvoa yrityksen taloudellista strategiaa eikä myöskään varata tavaramerkkisuojaa ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa kaupallinen hyödyntäminen on määrältään huomattavaa.

(ks. 23 kohta)

2.      Tavaramerkin käyttö on yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla tosiasiallista silloin, kun sitä käytetään sen keskeisen tehtävän mukaisesti eli sen takaamiseksi, että tavaroilla tai palveluilla, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, on tietty alkuperä, siinä tarkoituksessa, että voitaisiin luoda tai säilyttää markkinat näille tavaroille ja palveluille, ja kun käyttö ei ole pelkästään symbolista eli sillä ei ainoastaan pyritä säilyttämään tavaramerkin tuottamat oikeudet. Tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskeva ehto edellyttää lisäksi, että merkkiä – sellaisena kuin se on asianomaisella alueella suojattuna – käytetään julkisesti ja ulospäin.

Tavaramerkin käytön tosiasiallisuuden arvioinnin on perustuttava kaikkiin niihin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin, joiden avulla voidaan osoittaa tavaramerkkiä todella kaupallisesti hyödynnettävän; tällaisia ovat eritoten sellaiset käyttötavat, joita voidaan pitää kyseisellä talouden alalla perusteltuina markkinaosuuksien säilyttämiseksi tai luomiseksi tavaroille tai palveluille, joita tavaramerkki suojaa, näiden tavaroiden tai palvelujen luonne, markkinoiden ominaispiirteet sekä tavaramerkin käytön laajuus ja taajuus.

Aikaisemman tavaramerkin käytön merkittävyyden osalta on otettava etenkin huomioon yhtäältä kaikkien käyttöä merkitsevien toimien kaupallinen määrä ja toisaalta sen ajanjakson pituus, jonka aikana käyttöä merkitsevät toimet on suoritettu, ja kyseisten toimien taajuus.

(ks. 24–26 kohta)

3.      Kun yksittäistapauksessa tutkitaan sitä, onko aikaisempaa tavaramerkkiä käytetty tosiasiallisesti, on suoritettava kokonaisarviointi, jossa otetaan huomioon kaikki tämän tapauksen kannalta merkitykselliset tekijät. Tämä arviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Näin ollen kyseessä olevalla tavaramerkillä varustettujen tavaroiden myynnin vähäisen määrän saattaa korvata kyseisen tavaramerkin käytön huomattava voimakkuus tai merkittävä ajallinen jatkuvuus, ja päinvastoin.

Aikaisemmalla tavaramerkillä varustettujen tavaroiden myynnistä kertynyttä liikevaihtoa ja myynnin määrää ei voida arvioida absoluuttisesti, vaan sitä on arvioitava suhteessa muihin merkityksellisiin tekijöihin, kuten tavaramerkkiä käyttävän yrityksen kaupallisen toiminnan määrään, tuotanto- tai myyntikapasiteettiin taikka toiminnan hajauttamisen asteeseen sekä tavaroiden tai palvelujen ominaispiirteisiin kyseessä olevilla markkinoilla. Tästä syystä ei ole välttämätöntä, että aikaisemman tavaramerkin käytön olisi aina oltava määrällisesti huomattavaa, jotta käyttöä voitaisiin pitää tosiasiallisena. Tavaramerkin erittäin vähäinenkin käyttö voi olla riittävää tosiasiallisuuden osoittamiseksi, mikäli sitä voidaan pitää kyseisellä talouden alalla perusteltuna markkinaosuuksien säilyttämiseksi tai luomiseksi tavaroille tai palveluille, joita tavaramerkillä suojataan. Tästä seuraa, ettei lähtökohtaisesti ole mahdollista määrittää etukäteen abstraktisti, mitä määrällistä rajaa olisi sovellettava ratkaistaessa, onko käyttö tosiasiallista vai ei, eli ei voida määrittää de minimis -sääntöä, jonka johdosta sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) tai muutoksenhaussa unionin yleinen tuomioistuin ei voisi arvioida niiden ratkaistavana olevan oikeusriidan kaikkia olosuhteita.

(ks. 27 ja 28 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tavaramerkin tosiasiallista käyttöä ei voida näyttää toteen todennäköisyyksillä tai olettamilla, vaan näytön on perustuttava konkreettisiin ja objektiivisiin seikkoihin, jotka todistavat tavaramerkin todellisesta ja riittävästä käytöstä asianomaisilla markkinoilla. Lisäksi kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdasta ja 42 artiklan 2 ja 3 kohdasta yhdessä seuraa, että aiemman kansallisen tai yhteisön tavaramerkin, joka on yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta vastaan tehdyn väitteen perustana, tosiasiallista käyttöä koskevaa näyttöä on myös näyttö siitä, että aiempaa tavaramerkkiä on käytetty sellaisessa muodossa, joka eroaa kyseisen tavaramerkin rekisteröidystä muodosta tavaramerkin erottamiskykyyn vaikuttamattomien seikkojen osalta.

(ks. 29 ja 30 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 48, 49 ja 80 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 51, 52 ja 84 kohta)