Yhdistetyt asiat C-148/21 ja C-184/21
Christian Louboutin
vastaan
Amazon Europe Core Sàrl (C-148/21),
Amazon EU Sàrl (C-148/21),
Amazon Services Europe Sàrl (C-148/21)
Amazon.com Inc. (C-184/21)
ja
Amazon Services LLC (C-184/21)
(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal d’arrondissement de Luxembourg)
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 22.12.2022
Ennakkoratkaisupyyntö – EU-tavaramerkki – Asetus (EU) 2017/1001 – 9 artiklan 2 kohdan a alakohta – EU-tavaramerkkiin perustuvat oikeudet – Käytön käsite – Sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjä – Kolmansien myyjien tällä markkinapaikalla julkaisemat ilmoitukset, joissa ne käyttävät merkkiä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity – Merkin käsittäminen kyseisen ylläpitäjän kaupallisen viestinnän olennaiseksi osaksi – Ilmoitusten esitystapa ei mahdollista sitä, että kyseisen ylläpitäjän ja kolmansien myyjien tarjoukset voitaisiin erottaa selvästi toisistaan
1. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin vaikutukset – Tavaramerkkiin perustuvat oikeudet – Oikeus kieltää tavaramerkin käyttö – Käytön käsite
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2017/1001 9 artiklan 2 kohta)
(ks. 25–31 kohta)
2. EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin vaikutukset – Tavaramerkkiin perustuvat oikeudet – Oikeus kieltää tavaramerkin käyttö – Käytön käsite – Sähköisen markkinapaikan ylläpito – Yhteys ylläpitäjän palvelujen ja kilpailevan tavaramerkin välillä – Kuuluminen käsitteen piiriin – Ilmoitusten esitystapa – Ylläpitäjän tarjoamien palvelujen luonne ja laajuus – Vaikutus
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2017/1001 9 artiklan 2 kohta)
(ks. 38–43 ja 48–54 kohta sekä tuomiolauselma)
Tiivistelmä
Louboutin on ranskalainen luksuskenkien ja -käsilaukkujen suunnittelija, joka on vuodesta 2016 lähtien rekisteröinyt EU-tavaramerkiksi punaisen värin, jolla värjätään korkokenkien ulkopohja.
Amazon ylläpitää verkkokauppasivustoja, joilla myydään erilaisia tavaroita, joita se tarjoaa sekä suoraan omissa nimissään ja omaan lukuunsa että myös välillisesti tarjoamalla sähköisen markkinapaikan kolmansille myyjille. Kyseinen ylläpitäjä tarjoaa kolmansille myyjille myös tuotteiden varastointia ja lähetystä koskevia lisäpalveluja.
Louboutin totesi, että näillä internetsivustoilla näytetään säännöllisesti myynti-ilmoituksia kengistä, joissa on punainen pohja, ja hänen mukaansa nämä ilmoitukset koskevat tuotteita, jotka on laskettu liikkeeseen ilman hänen suostumustaan. Hän vetosi kyseisellä tavaramerkillä annettujen yksinoikeuksien loukkaamiseen ja nosti sitten kaksi kyseisen tavaramerkin loukkaamista koskevaa kannetta Amazonia vastaan Tribunal d’arrondissement de Luxembourgissa (piirituomioistuin, Luxemburg)(1) ja Tribunal de l’entreprise francophone de Bruxellesissa (Brysselin ranskankielinen yritystuomioistuin, Belgia)(2).
Nämä tuomioistuimet päättivät esittää unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä.
Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat unionin tuomioistuimelta pääasiallisesti sitä, onko Euroopan unionin tavaramerkistä annettua asetusta(3) tulkittava siten, että sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjän voidaan katsoa itse käyttävän merkkiä, joka on sama kuin toisen EU-tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten tämä tavaramerkki on rekisteröity, kun kolmannet myyjät tarjoavat kyseisellä markkinapaikalla tällaisia kyseisellä merkillä varustettuja tavaroita myytäväksi ilman kyseessä olevan tavaramerkin haltijan suostumusta.
Ne pohtivat erityisesti sitä, onko tältä osin merkitystä sillä, että kyseinen ylläpitäjä käyttää internetsivustollaan julkaistujen tarjousten yhtenäistä esitystapaa ja julkaisee samanaikaisesti ilmoitukset tavaroista, joita se myy omissa nimissään ja omaan lukuunsa, sekä ilmoitukset kolmansien myyjien kyseisellä markkinapaikalla tarjoamista tavaroista, sillä, että se näyttää kaikissa ilmoituksissa oman laajalti tunnetun jakelijan logonsa, ja sillä, että se tarjoaa kolmansille myyjille niiden tavaroiden markkinoinnin yhteydessä lisäpalveluina tukea tarjousten esittämisessä ja kyseisellä markkinapaikalla tarjottujen tavaroiden varastointi- ja lähetyspalveluja. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pohtivat myös sitä, onko mahdollisesti otettava huomioon kyseisen internetsivuston käyttäjien käsitys.
Suuressa jaostossa kokoontuvalla unionin tuomioistuimella on ollut tilaisuus esittää tärkeitä täsmennyksiä siitä, onko sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjällä suora vastuu EU-tavaramerkin haltijan oikeuksien loukkauksista, jotka johtuvat siitä, että tavaramerkki, joka on sama kuin kyseessä oleva tavaramerkki, sisältyy kolmansien myyjien ilmoituksiin tällä markkinapaikalla.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
On muistutettava, että Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen(4) mukaan EU-tavaramerkin rekisteröinti antaa haltijalleen oikeuden kieltää muita käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä, joka on sama kuin tämä tavaramerkki, samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity.
Unionin tuomioistuin toteaa aluksi, että käsitettä ”käyttää” ei ole määritelty Euroopan unionin tavaramerkistä annetussa asetuksessa. Tämä ilmaisu edellyttää kuitenkin yhtäältä aktiivista toimintaa sekä käytön muodostavan toimen suoraa tai välillistä hallintaa. Ainoastaan kolmas, joka hallitsee käytön muodostavaa toimea, kykenee näet tosiasiallisesti lopettamaan tavaramerkin käytön, joka on tapahtunut ilman sen haltijan suostumusta.
Se, että kolmas osapuoli käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkin haltijan tavaramerkki, edellyttää toisaalta vähintäänkin sitä, että tämä kolmas osapuoli käyttää merkkiä omassa kaupallisessa viestinnässään. Henkilö voi siis antaa asiakkaidensa käyttää tavaramerkkien kanssa samoja tai samankaltaisia merkkejä käyttämättä itse kyseisiä merkkejä. Unionin tuomioistuin on siten katsonut sähköisen markkinapaikan ylläpitäjän osalta, että tämä itse ei käytä tavaramerkkien kanssa samoja tai samankaltaisia merkkejä sähköisellä markkinapaikalla esitettävissä myyntitarjouksissa, vaan tämän tekevät yksinomaan myyjät, jotka ovat sen asiakkaita, koska sähköisen markkinapaikan ylläpitäjä ei käytä tätä merkkiä omassa kaupallisessa viestinnässään.
Unionin tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, ettei siltä tiedusteltu aikaisemman oikeuskäytäntönsä yhteydessä, mikä vaikutus on sillä, että kyseessä olevaan verkkokauppasivustoon sisältyy sähköisen markkinapaikan lisäksi kyseisen sivuston ylläpitäjän omia myyntitarjouksia, kun taas nyt käsiteltävissä asioissa on kyse juuri tästä. Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet pohtivat sitä, voidaanko tällaisissa olosuhteissa katsoa, että kolmannen myyjän lisäksi myös sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjä, kuten Amazon, käyttää omassa kaupallisessa viestinnässään merkkiä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, siten, että sen voidaan katsoa olevan vastuussa tämän tavaramerkin haltijan oikeuksien loukkaamisesta, kun kyseinen kolmas myyjä tarjoaa tällä markkinapaikalla myytäväksi tällaisia kyseisellä merkillä varustettuja tavaroita.
Unionin tuomioistuin toteaa, että tämä kysymys tulee esiin riippumatta siitä, voidaanko tällaisen ylläpitäjän roolia mahdollisesti tarkastella muiden oikeussääntöjen kannalta ja että vaikka sen arviointi, onko ylläpitäjä käyttänyt tällaista merkkiä, kuuluu viime kädessä kansalliselle tuomioistuimelle, unionin tuomioistuin voi kuitenkin esittää unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka voivat olla hyödyllisiä tässä yhteydessä.
Unionin tuomioistuin täsmentää tässä yhteydessä kaupallisesta viestinnästä, että se, että sähköisen markkinapaikan sisältävän internetsivuston ylläpitäjä käyttää omassa kaupallisessa viestinnässään merkkiä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki, edellyttää, että kyseinen merkki näyttää ulkopuolelta tarkasteltuna olevan erottamaton osa kaupallista viestintää ja kuuluvan kyseisen yrityksen toimintaan.
Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin palauttaa mieleen, että tilanteessa, jossa palvelun tarjoaja käyttää merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin toisen tavaramerkki, sellaisten tavaroiden myynnin edistämiseen, joita jokin sen asiakkaista pitää kaupan tämän palvelun avulla, kyseinen palvelun tarjoaja käyttää itse tätä merkkiä, kun käyttö toteutetaan tavalla, jolla kyseisen merkin ja palvelun tarjoajan tarjoamien palvelujen välille luodaan yhteys.
Unionin tuomioistuin on siten jo katsonut, että tällainen palvelujen tarjoaja ei itse käytä merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin toisen tavaramerkki, kun sen tarjoama palvelu ei ole luonteeltaan sellainen, että se olisi rinnastettavissa palveluun, jolla pyritään tällä merkillä varustettujen tavaroiden myynnin edistämiseen, eikä sillä luoda yhteyttä tämän palvelun ja mainitun merkin välille, koska kyseinen palvelujen tarjoaja ei ole kuluttajan nähtävissä, jolloin hänen palvelujaan ei voida mitenkään yhdistää mainittuun merkkiin.
Unionin tuomioistuin on sitä vastoin katsonut, että tällaisesta yhteydestä on kyse silloin, kun sähköisen markkinapaikan ylläpitäjä mainostaa internetin indeksointipalvelun avulla ja toisen tavaramerkkiä vastaavan avainsanan perusteella tällä tavaramerkillä varustettuja tavaroita, joita sen asiakkaat myyvät sen sähköisellä markkinapaikalla. Tällainen mainonta saa nimittäin tällä avainsanalla hakuja suorittavien internetin käyttäjien keskuudessa aikaan ilmeisen mielleyhtymän kyseisten tavaramerkeillä varustettujen tuotteiden ja sen mahdollisuuden välillä, että niitä voidaan hankkia mainitun markkinapaikan kautta. Juuri tästä syystä tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää kyseiseltä ylläpitäjältä tällainen käyttö, kun mainos loukkaa tavaramerkkioikeutta siksi, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen internetin käyttäjä ei voi mainoksen perusteella saada selville tai voi sen perusteella vain hankalasti saada selville, ovatko kyseiset tuotteet peräisin tavaramerkin haltijalta tai tähän taloudellisesti sidoksissa olevasta yrityksestä vai kolmannelta.
Unionin tuomioistuin päättelee tästä, että sen määrittämiseksi, käyttääkö sähköisen markkinapaikan sisältävän verkkokauppasivuston ylläpitäjä itse merkkiä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki ja joka näkyy kolmansien myyjien tällä markkinapaikalla tarjoamia tavaroita koskevissa ilmoituksissa, on arvioitava, mieltääkö kyseisen internetsivuston tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen käyttäjä yhteyden kyseisen ylläpitäjän palvelujen ja kyseessä olevan merkin välille.
Näin ollen sen määrittämiseksi, voidaanko mainoksen, jonka sähköisellä markkinapaikalla toimiva kolmas myyjä on julkaissut tällä markkinapaikalla ja jossa käytetään merkkiä, joka on sama kuin toisen tavaramerkki, katsoa olevan erottamaton osa mainitun internetsivuston ylläpitäjän kaupallista viestintää, on selvitettävä, voidaanko tällä mainoksella luoda yhteys kyseisen ylläpitäjän tarjoamien palvelujen ja kyseessä olevan merkin välille sillä perusteella, että käyttäjä saattaa luulla, että ylläpitäjä myy omissa nimissään ja omaan lukuunsa tuotetta, jota varten kyseessä olevaa merkkiä käytetään.
Unionin tuomioistuin korostaa, että tässä käsiteltävän asian olosuhteiden kokonaisarvioinnissa erityistä merkitystä on etenkin sillä tavalla, jolla mainokset esitetään sekä erikseen että kokonaisuudessaan kyseessä olevalla internetsivustolla, samoin kuin kyseisen ylläpitäjän tarjoamien palvelujen luonteella ja laajuudella.
Ensinnäkin näiden ilmoitusten esitystavasta on todettava, että unionin lainsäädännössä säädetään tarpeesta avoimeen mainontaan internetissä siten, että tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen käyttäjä voi helposti erottaa toisistaan kyseisen internetsivuston ylläpitäjän tarjoukset ja toisaalta siihen sisältyvällä sähköisellä markkinapaikalla toimivien kolmansien myyjien tarjoukset. Unionin tuomioistuin katsoo, että se, että ylläpitäjä käyttää tarjousten yhtenäistä esitystapaa ja julkaisee samanaikaisesti omia ilmoituksiaan ja kolmansien myyjien ilmoituksia ja näyttää sekä internetsivustollaan että kaikissa näissä ilmoituksissa oman laajalti tunnettu jakelijan logonsa, voi vaikeuttaa tällaisen selkeän erottelun tekemistä ja täten antaa vaikutelman, että juuri kyseinen ylläpitäjä myy omissa nimissään ja omaan lukuunsa myös kolmansien myyjien tarjoamia tavaroita.
Toisaalta niiden palvelujen, joita sähköisen markkinapaikan ylläpitäjä tarjoaa myyjille – kuten muun muassa tavaroiden varastointia, lähettämistä ja palautusten hallinnointia koskevat palvelut – luonne ja laajuus ovat samoin omiaan antamaan tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle käyttäjälle mielikuvan siitä, että kyseinen ylläpitäjä myy näitä tavaroita, ja täten luomaan käyttäjien näkökulmasta tarkasteltuna yhteyden kyseisten palvelujen sekä näissä tavaroissa ja kyseisten kolmansien myyjien ilmoituksissa näkyvien merkkien välille.
Lopuksi unionin tuomioistuin toteaa, että sellaisen verkkokauppasivuston, johon sisältyy sen ylläpitäjän omien myyntitarjousten lisäksi sähköinen markkinapaikka, ylläpitäjän voidaan katsoa itse käyttävän merkkiä, joka on sama kuin toisen EU-tavaramerkki, samoja tavaroita varten kuin ne tavarat, joita varten tämä tavaramerkki on rekisteröity, kun kolmannet myyjät tarjoavat kyseisellä markkinapaikalla tällaisia kyseisellä merkillä varustettuja tavaroita myytäväksi ilman kyseessä olevan tavaramerkin haltijan suostumusta, jos kyseisen internetsivuston tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen käyttäjä mieltää yhteyden kyseisen ylläpitäjän palvelujen ja kyseessä olevan merkin välille; näin on erityisesti silloin, kun, ottaen huomioon kaikki kyseessä olevalle tilanteelle ominaiset seikat, tällainen käyttäjä voi saada mielikuvan siitä, että juuri kyseinen ylläpitäjä myy tällä merkillä varustettuja tavaroita itse omissa nimissään ja omaan lukuunsa. Unionin tuomioistuin toteaa lisäksi, että tältä osin merkitystä on
• sillä, että kyseinen ylläpitäjä käyttää internetsivustollaan julkaistujen tarjousten yhtenäistä esitystapaa ja julkaisee samanaikaisesti ilmoitukset tavaroista, joita se myy omissa nimissään ja omaan lukuunsa, sekä ilmoitukset kolmansien myyjien kyseisellä markkinapaikalla tarjoamista tavaroista,
• sillä, että se näyttää kaikissa ilmoituksissa oman laajalti tunnetun jakelijan logonsa, ja
• sillä, että se tarjoaa kolmansille myyjille kyseisellä merkillä varustettujen tavaroiden markkinoinnin yhteydessä lisäpalveluja, erityisesti näiden tavaroiden varastointi- ja lähetyspalveluja.