Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (muutoksenhakujaosto)

17 päivänä joulukuuta 2010

Asia T-38/10 P

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen korvaaminen – Rinnakkaiseen oikeussuojakeinoon perustuva väite – Menettelyvirheet – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-70/07, Luigi Marcuccio vastaan komissio, 10.11.2009 antaman määräyksen (Kok. H., s. I-A-1.423 ja II-A-1-2293) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Erityinen menettely, joka poissulkee vastuuta koskevan menettelyn käyttämisen

(EY 236 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohta; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätyssä erityisessä menettelyssä oikeudenkäyntikulujen vahvistamiseksi suljetaan pois se, että kanteessa, joka koskee sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta, voitaisiin vaatia samoja summia tai samasta syystä aiheutuneita muita määriä. Tämän periaatteen soveltaminen sellaisen kanteen yhteydessä, jossa on kysymys unionin toimielimen vastuusta kantajan työnantajana, ei merkitse henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan rikkomista, koska asianosaisten välinen henkilöstösääntöihin perustuva suhde on riippumaton siitä, että lainsäätäjä on oikeudenkäyntikulujen vahvistamiseksi ottanut käyttöön erityisen menettelyn, josta määrätään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa, ja jota sovelletaan poikkeuksetta kanteisiin henkilöstöasioissa.

(ks. 27 ja 28 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑214/00, X v. komissio, 27.6.2001 (Kok. H., s. I‑A‑143 ja II‑663, 37 ja 38 kohta); asia T‑351/03, Schneider Electric v. komissio, 11.7.2007 (Kok., s. II‑2237, 297 kohta, osittain kumottu yhteisöjen tuomioistuimen valituksen johdosta, asia C‑440/07 P, komissio v. Schneider Electric, 16.7.2009 (Kok., s. I‑6413)

2.      Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota sovelletaan perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan menettelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteeseen tulee sisältyä muassa yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näin ollen kanteessa on selvitettävä kanneperusteen sisältö, joten sen pelkkä abstrakti ilmaiseminen ei vastaa unionin tuomioistuimen perussäännössä ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä asetettuja vaatimuksia. Lisäksi yhteenvedon on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistautua esittämään puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja. Oikeusvarmuus ja hyvä oikeudenkäyttö edellyttävät, että kanne ja tarkemmin ottaen kanneperuste voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole yrittää saada selville kaikista ensimmäisen kanneperusteen tueksi vedotuista seikoista, voidaanko näitä seikkoja käyttää myös toisen kanneperusteen tueksi.

(ks. 45 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑224/00, Archer Daniels Midland ja Archer Daniels Midland Ingredients v. komissio, 9.7.2003 (Kok., s. II‑2597, 36 kohta); asia T‑322/01, Roquette Frères v. komissio, 27.9.2006 (Kok., s. II‑3137, 208 ja 209 kohta) ja asia T‑308/05, Italia v. komissio, 12.12.2007 (Kok. 2007, s. II‑5089, 72 ja 72 kohta)