EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (täysistunto)
26 päivänä lokakuuta 2006 (*)
Väliaikainen toimihenkilö – Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus – Irtisanominen – Epäpätevyys – Perusteluvelvollisuus – Ilmeinen arviointivirhe
Asiassa F‑1/05,
jossa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvasta kanteesta,
Pia Landgren, Euroopan koulutussäätiön entinen väliaikainen toimihenkilö, kotipaikka Torino (Italia), edustajanaan asianajaja M.-A. Lucas,
kantajana,
vastaan
Euroopan koulutussäätiö (ETF), edustajanaan sen johtaja M. Dunbar, jota avustaa asianajaja G. Vandersanden,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (täysistunto),
toimien kokoonpanossa: presidentti P. Mahoney, jaostojen puheenjohtajat H. Kreppel ja S. Van Raepenbusch (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Boruta, H. Kanninen, H. Tagaras ja S. Gervasoni,
kirjaaja: hallintovirkamies S. Boni,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.7.2006 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kannekirjelmällä, joka on saapunut faksitse Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2005 (alkuperäinen kannekirjelmä on jätetty 2.5.2005), Landgren vaatii muun muassa Euroopan koulutussäätiön (ETF) 25.6.2004 tekemän sen päätöksen kumoamista, joka koski hänen väliaikaisena toimihenkilönä toimimista koskevan toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksensa irtisanomista (jäljempänä irtisanomispäätös).
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 11 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 11–26 artiklan säännöksiä, jotka koskevat virkamiesten oikeuksia ja velvollisuuksia, sovelletaan vastaavasti.
3 Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:
”Näiden henkilöstösääntöjen mukaisesti tehty tiettyä virkamiestä koskeva päätös on annettava viipymättä kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle henkilölle. Virkamiehelle vastaiset päätökset on perusteltava.”
4 Lisäksi palvelussuhteen ehtojen 47 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde päättyy hänen kuollessaan mutta myös seuraavissa tapauksissa:
– –
c) Kun kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus:
i) työsopimuksessa mainitun irtisanomisajan päättyessä. Irtisanomisaika on vähintään yksi kuukausi jokaista tosiasiallista palvelusvuotta kohti, kuitenkin vähintään kolme kuukautta ja enintään kymmenen kuukautta. Irtisanomisaika ei kuitenkaan voi alkaa äitiys- eikä sairausloman aikana, paitsi jos jälkimmäinen kestää yli kolme kuukautta. Toisaalta irtisanomisaika keskeytyy edellä mainituin rajoituksin näiden lomien ajaksi;
– –”
5 Kantajan ja vastaajan välillä 3.1.1995 tehdyn väliaikaisena toimihenkilönä työskentelemistä koskevan työsopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 18.7.2000 tehdyllä lisäyksellä, jolla kyseistä sopimusta jatkettiin toistaiseksi, 5 artiklan b alakohdassa määrätään seuraavaa:
”This contract may be terminated by the institution or by the staff member for any of the reasons specified in articles 47 to 50 of the CEOS, subject to the conditions laid down in those articles.
For the purposes of Article 47 § 2.a of the CEOS, should the employee decide to resign, the employee shall give a minimum of three months notice. In derogation from the Article 47 § 2.a of the CEOS, should the Foundation decide to terminate the contract, the Foundation shall give the employee a minimum of six months notice.”
(Toimielin tai toimihenkilö voi irtisanoa tämän sopimuksen mistä tahansa palvelussuhteen ehtojen 47–50 artiklassa mainitusta syystä näissä artikloissa säädetyillä edellytyksillä.
Palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan 2 kohdan a alakohdan osalta, mikäli työntekijä päättää irtisanoutua, hänen irtisanomisaikansa on vähintään kolme kuukautta. Kyseisen 47 artiklan 2 kohdan a alakohdasta poiketen, mikäli säätiö päättää irtisanoa sopimuksen, sen irtisanomisaika työntekijään nähden on vähintään kuusi kuukautta).
Tosiseikat
6 Euroopan koulutussäätiö palkkasi 21.6.1947 syntyneen Landgrenin 3.1.1995 ura-alueeseen C kuuluvana väliaikaisena toimihenkilönä kolmeksi vuodeksi 1.1.1995 lukien. Hänet luokiteltiin väliaikaisesti palkkaluokkaan C 3, palkkatasolle 1 ja sitten 1.7.1996 hänen työsopimukseensa tehdyllä lisäyksellä palkkaluokkaan C 1, palkkatasolle 2.
7 Hänen työsopimustaan jatkettiin 24.10.1997 uudelleen kolmen vuoden pituiseksi ajaksi ja sen jälkeen 18.7.2000 se muutettiin olemaan voimassa toistaiseksi.
8 Yleisesti vuoden 1995 tammikuusta vuoden 2001 joulukuuhun Landgren hoiti yhtaikaa sellaisen hallinnollisen avustajan tehtäviä, joka vastaa henkilökansioista ja erityisesti palvelukseen ottamista koskevasta menettelystä, virkamatkoista sekä lomista, ja yhden tai useamman henkilön sihteerin tehtäviä.
9 Koeaikaa koskevaan kertomukseen, joka laadittiin hänen osaltaan 10.5.1995, sisältyy seuraavanlainen arviointi:
– ”Kyky hoitaa tehtäviään” kohdalla ”hyvä”, otsikon ”Tehtävien ymmärtäminen, sopeutuvuus, arviointikyky” kohdalla on kuitenkin maininta ”riittämätön”, jota perustellaan täsmällisyyden, yksityiskohtaisuuden ja tarkkaavaisuuden puuttumisella,
– ”Tehokkuus” kohdalla ”hyvä”, otsikon ”Ripeys työtehtävien suorittamisessa” kohdalla on niin ikään maininta ”riittämätön”, jota perustellaan joillakin viivästymisillä erityisesti henkilöstön työ- ja palvelussopimusten laatimisessa,
– ”Käytös yksikössä” kohdalla ”erittäin hyvä”.
10 Ensimmäinen Landgrenista 13.5.1997 vuosilta 1995–1997 laadittu arviointikertomus on kokonaisuudessaan myönteinen. Asteikolla 1–6 ”erinomaisesta” ”erittäin huonoon” kantaja saa kokonaisarvosanan ”3”, joka vastaa ”tyydyttävää”. Erityisesti hän on saanut otsikoiden ”Pätevyys” ja ”Käytös yksikössä” kohdalla maininnan ”hyvä” ja otsikon ”Tehokkuus” kohdalla maininnan ”epätyydyttävä”. Tältä osin mainittiin jälleen tarkkaavaisuuden puuttuminen ja ripeyden puuttuminen tehtävien suorittamisessa. Samalla kun arviointikertomuksessa korostettiin kokonaisuudessaan myönteistä arviota, kantajaa pyydettiin olemaan täsmällisempi ja ”hienovaraisempi”.
11 Toisessa 17.6.1998 vuosilta 1997 ja 1998 laaditussa arviointikertomuksessa hän saa vielä korkeamman kokonaisarvosanan eli ”2”, joka vastaa ”hyvää”. Itse asiassa arvioija toteaa yleisissä huomautuksissaan kantajan suoritusten parantuneen selvästi samalla, kun hän toteaa otsikon ”Tehokkuus” kohdalla kehittymisen olevan vielä mahdollista.
12 Kolmannessa 17.1.2000 vuosilta 1999 ja 2000 laaditussa arviointikertomuksessa vahvistetaan kokonaisarvosanaksi ”2”, eikä siinä viitata minkäänlaisiin heikkouksiin, koska myös kaikkien otsikoiden kohdalla on arvio ”hyvä”. Siinä pyydetään kantajaa kuitenkin parantamaan kohtaa ”time management” (työajan järjestäminen). Hänellä olevaa lainsäädännön ja Euroopan koulutussäätiön toiminnan tuntemusta sitä vastoin korostetaan.
13 Neljännessä 29.3.2001 vuosilta 2000 ja 2001 laaditussa arviointikertomuksessa kantajalle annetaan huonompi kokonaisarvosana, eli ”3”. Samalla kun kertomuksessa mainitaan kantajan henkilösuhdetaidot, hänen hienotunteisuutensa, hänen kohteliaisuutensa, hänen laaja Euroopan koulutussäätiön tuntemuksensa, hänen joustavuutensa ja hänen uskollisuutensa esimiehiä kohtaan, siinä tuodaan esille tietojenkäsittelytaitoa koskevat puutteet, ja otsikon ”Arviointi ja johtopäätös” kohdalla häntä pyydetään olemaan tekemättä liian hätäisiä johtopäätöksiä erityisesti silloin, kun hän ei ole saanut täydellisiä tietoja asiakirjoista, vaikka kertomuksessa myönnetään se, että hänellä on hyviä ehdotuksia. Lopuksi siinä kehotetaan häntä hankkimaan koulutusta muistiinpanojen tekemisestä kokouksissa.
14 Vuoden 2002 tammikuusta vuoden 2003 tammikuun loppuun kantaja työskenteli Euroopan koulutussäätiön johdossa, jossa hän suoritti sihteerin ja sellaisen hallinnollisen avustajan tehtäviä, joka vastaa erityisesti johdon jäsenten virkamatkoista ja lomista.
15 Euroopan koulutussäätiön apulaisjohtaja Hillenkamp laati 9.7.2002 väliaikaisen arviointikertomuksen, jossa todettiin, että Landgren ei täyttänyt riittävällä tavalla hänen tehtäviensä edellyttämiä vaatimuksia. Tämä johtopäätös perustui virkamatkojen valmisteluissa ja kalenterin pitämisessä todettuihin puutteisiin, jotka johtuivat vajavaisesta järjestelystä ja seurannasta, rajallisesta kyvystä käyttää tietojärjestelmiä ja riittämättömästä Euroopan koulutussäätiön tehtävien ja organisaationrakenteen tuntemuksesta. Tässä kertomuksessa kuitenkin korostettiin Landgrenin myönteistä asennetta ja tämän lukuisten tehtäviensä täyttämiseksi tekemiä ponnisteluja.
16 Vuoden 2002 lopussa apulaisjohtajat Hillenkamp ja Pescia laativat saman vuoden tammikuun alusta lähtien sovelletun uuden työsuoritusten arviointia koskevan järjestelmän mukaan ”Reporting officers” ‑ominaisuudessaan (arvioivina virkamiehinä) luonnoksen Landgrenin arviointikertomukseksi vuodelle 2002.
17 Hillenkamp vahvisti 9.7.2002 tekemänsä arvioinnin huomauttamalla epäluotettavuudesta ja vakavista puutteista lähes kaikkien suoritettujen tehtävien osalta, vaikka hän korosti kantajan tehtäviensä hoitamiseksi tekemiä ponnisteluja. Hillenkamp myönsi menettäneensä luottamuksen kantajan työsuoritusten laatuun ja katsoi, että tämä ei voinut enää jatkaa tehtäviensä hoitamista.
18 Pescian arvio ei ollut läheskään näin ankara, sillä hän katsoi, että Landgren oli täyttänyt hänelle kuuluvat erityiset tehtävät useimmissa tapauksissa tyydyttävästi, tietyt niistä jopa hyvin, mutta hän toi kokonaisarvioinnissaan kuitenkin esille viivästykset tehtävien suorittamisessa ja virheet, jotka johtuivat tarkkaavaisuuden puuttumisesta, ja että näitä voitiin hänen mukaansa osittain selittää liiallisella töiden määrällä.
19 Kyseistä arviointikertomusta koskevissa huomautuksissaan Landgren kiistää tietyt Hillenkampin erityiset arvostelut tai perustelee niitä mutta myöntää samalla, että hänen hoitamansa toimi oli liian vaativa hänelle. Hän on myös pyytänyt johtoa kiinnittämään huomiota siihen, että hänen vaikeuksiaan voitiin selittää hänen terveydentilastaan johtuvalla tilapäisellä muistin heikkenemisellä, ja siihen, että työpaikan menetyksestä aiheutuisi hänelle hyvin kielteisiä seurauksia, kun otettiin huomioon hänen varansa, hänen perhetilanteensa ja hänen ikänsä. Hän on siten pyytänyt, että pohdittaisiin mahdollisuutta antaa hänelle muita vähemmän vaativia tehtäviä samasta yksiköstä tai muista yksiköistä.
20 Kyseistä arviointikertomusta ei koskaan laadittu valmiiksi, eikä sitä siten otettu kantajan henkilökansioon.
21 Kantaja määrättiin 1.2.2003 komennuksen kestoa määrittelemättä Euroopan koulutussäätiön ”Itä-Euroopan ja Keski-Aasian” (EEAC) osastolle osa-aikaisesti hoitamaan osastopäällikkö Stefanin ja apulaisosastopäällikkö Taurellin sekä Euroopan koulutussäätiön koordinaattorin sihteerin tehtäviä. Osa-aikaista työtä koskevan vaatimuksen, sellaisena kuin johtaja sen hyväksyi, piti kattaa ajanjakso 1.2.2003–31.12.2004 ja perusteena oli ”preparation for retirement (as 55 years of age)” (valmistautuminen eläkkeelle jäämiseen, koska toimihenkilö on täyttänyt 55 vuotta).
22 Kantajasta 18.3.2004 vuodelta 2003 laadittu arviointikertomus on myönteinen. Kyseiseen kertomukseen sisältyy seuraava kappale:
”Pia has achieved her key objectives set for 2003. An assessment of the related key indicators shows that she has been able to perform her tasks effectively and efficiently with respect of deadlines.
Pia has shown capacity to concentrate on her work even while having to deal with several issues at the same time. She has made a substantial effort to improve her memory.
Pia has improved her IT skills.
Pia maintains good, friendly but respectful relations with peers and fellow colleagues.”
(Pia on saavuttanut hänelle vuodeksi 2003 asetetut pääasialliset tavoitteet. Vastaavien keskeisten seikkojen arviointi osoittaa, että hän on kyennyt suorittamaan hänelle kuuluvat tehtävät tosiasiallisesti ja tehokkaasti määräaikoja noudattaen.
Pia on osoittanut kykyä keskittyä työhönsä, vaikka hän on samanaikaisesti huolehtinut lukuisista tehtävistä. Hän on yrittänyt merkittävästi parantaa muistiaan.
Pia on parantanut tietojenkäsittelyyn liittyviä taitojaan.
Pia on säilyttänyt hyvät ja ystävälliset mutta silti kunnioittavat suhteet työtovereihinsa.)
23 Viimeksi mainitun kertomuksen laati Taurelli virkaa tekevän osastopäällikön ominaisuudessa, koska Stefani oli sairauslomalla marraskuusta 2003 maaliskuun 2004 loppuun, ja de Rooij allekirjoitti sen johtajan ominaisuudessa. Vaikka Stefani ei allekirjoittanut kertomusta, hänet kuitenkin mainitaan siinä Taurellin ohella ”Reporting Officerina”. On selvää, että osastopäällikkö ei osallistunut Taurellin suorittamaan arviointiin ja että hänellä oli pikemminkin kielteinen näkemys kantajan työsuorituksista.
24 Myöhemmin kantaja piti tarpeellisena pyytää Stefanin kanssa käydyssä keskustelussa mahdollisuutta jatkaa osa-aikaista työskentelyä. Vaikka osa-aikaista työskentelyä koskeva lupa oli myönnetty kantajalle ajaksi 1.2.2003–31.12.2004, hänen mukaansa mainittu lupa oli nimittäin tällä välin 1.2.2004 lakannut olemasta voimassa, koska henkilöstösääntöjen liitteessä IV a, sellaisena kuin se oli voimassa ennen 1.5.2004, olevassa 1 artiklassa rajoitettiin tällaisen luvan voimassaoloaika yhdeksi vuodeksi. Edellä mainitun 10.5.2004 käydyn keskustelun aikana osastopäällikkö ilmoitti Landgrenille, että hän pohtisi mahdollisuutta keskustella kyseisestä pyynnöstä johtaja de Rooijin kanssa.
25 Kantaja keskusteli de Rooijin kanssa 17.5.2004, ja tämä esitti hänelle mahdollisuutta valita ”varhaiseläkkeen” ja irtisanomisen välillä. De Rooij täsmensi myös, että irtisanomistapauksessa kantaja voisi palvelussuhteen ehtojen 28 a artiklan nojalla saada työttömyyskorvausta siihen asti, kunnes hän saavuttaisi vähimmäiseläkeiän eli 60 vuotta.
26 Kantaja keskusteli de Rooijin kanssa uudelleen 15.6.2004, ja tällä kertaa paikalla oli Euroopan koulutussäätiön nimeämä sovittelija. Kyseisessä keskustelussa de Rooij selitti kantajalle, että tämä oli ”miellyttävä henkilö, mutta tehoton sihteeri” ja että tästä viimeksi mainitusta syystä häntä pyydettiin irtisanoutumaan.
27 Kolmannessa 25.6.2004 pidetyssä kokouksessa muiden Euroopan koulutussäätiön vastuunalaisten henkilöiden läsnä ollessa de Rooij antoi kantajalle kirjeen, joka koski väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomista 1.1.2005 alkavin vaikutuksin. Asiakirjoista käy ilmi, että vahvistaessaan irtisanomisen voimaantulopäivän Euroopan koulutussäätiön johtaja oli ottanut huomioon sen, että kyseisenä päivänä asianomainen henkilö oli ollut palveluksessa kymmenen vuotta, minkä perusteella hänellä oli oikeus vanhuuseläkkeeseen.
28 Irtisanomispäätöksessä todetaan seuraavaa:
”Dear Pia,
In accordance with article 47 of the Conditions of Employment of Other Servants and in accordance with the terms and conditions of your contract and its amending clauses, I am very sorry to inform you that your employment as temporary agent within the ETF will be terminated. The amending clause of your contract foresees a period of notice of six months, therefore your last working day will be 31 December 2004.
Thank you very much for your contribution to the ETF and let me wish you a lot of success in your future career.
(Hyvä Pia,
muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan ja työsopimuksenne ehtojen ja siihen tehtyjen lisäysten mukaisesti joudun valitettavasti ilmoittamaan teille, että teidän työsuhteenne väliaikaisena toimihenkilönä Euroopan koulutussäätiössä irtisanotaan. Koska teidän työsopimukseenne tehdyllä lisäyksellä irtisanomisajaksi on määrätty kuusi kuukautta, teidän viimeinen työpäivänne on 31.12.2004.
Kiitän teitä suuresti teidän työstänne Euroopan koulutussäätiön hyväksi ja toivotan teille parhainta menestystä tulevalla urallanne.)
29 Kyseisen päätöksen johdosta kantaja sijoitettiin ”hallinnollisten palvelujen ja keskuspalveluiden” yksikköön 1.7.2004 lähtien. Kantajan pyynnöstä hänen sallittiin työskennellä kokoaikaisesti tuosta päivästä lähtien.
30 Kantaja, jolle tehtiin vuoden 2004 lokakuussa kirurginen toimenpide, oli sairauslomalla kolme kuukautta. Näin ollen hänen irtisanomisaikaansa siirrettiin kolmella kuukaudella.
31 Kantaja teki 27.9.2004 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla irtisanomispäätöksestä valituksen.
32 Palvelussopimukset tekevä viranomainen hylkäsi 19.1.2005 tekemällään päätöksellä, joka annettiin tiedoksi 21.1.2005, kyseisen valituksen ja totesi, että irtisanominen oli perusteltavissa kantajan epätyydyttävillä ja riittämättömillä työsuorituksilla ja että palvelussopimukset tekevä viranomainen ei ollut käyttänyt selvästi virheellisellä tavalla sillä yksikön edun arvioinnissa olevaa laajaa harkintavaltaa. Se oli jopa huolenpitovelvollisuutensa nojalla huolehtinut erityisesti kantajan edun huomioon ottamisesta vahvistaessaan päivän, jolloin irtisanominen tuli voimaan.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
33 Nyt esillä oleva kanne rekisteröitiin alun perin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa numerolla T‑180/05.
34 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta 2.11.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom (EUVL L 333, s. 7) 3 artiklan 3 kohdan nojalla 15.12.2005 tekemällään määräyksellä siirtänyt nyt käsiteltävänä olevan asian Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen. Kanne on rekisteröity virkamiestuomion kirjaamossa numerolla F‑1/05.
35 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa irtisanomispäätöksen
– kumoaa tarvittaessa 19.1.2005 tehdyn päätöksen, joka koskee hänen 27.9.2004 tekemänsä valituksen hylkäämistä
– velvoittaa Euroopan koulutussäätiön maksamaan hänelle irtisanomispäätöksestä aiheutuneen aineellisen vahingon korvauksena sitä palkkaa ja sitä eläkettä vastaavan määrän, jonka hän olisi saanut, mikäli hän olisi voinut jatkaa uraansa Euroopan koulutussäätiössä 65 vuoden ikään asti, vähennettynä irtisanomis‑ ja työttömyyskorvauksilla sekä eläkkeellä, joka hänelle on maksettu ja vastaisuudessa maksetaan hänen irtisanomisensa johdosta
– velvoittaa Euroopan koulutussäätiön maksamaan hänelle irtisanomispäätöksestä aiheutuneen henkisen kärsimyksen perusteella virkamiestuomioistuimen kohtuulliseksi arvioiman määrän
– velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
36 Euroopan koulutussäätiö vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kumoamista koskevat vaatimukset perusteettomina
– ensisijaisesti jättää tutkimatta aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamista koskevan vaatimuksen ja toissijaisesti hylkää sen perusteettomana
– määrää oikeudenkäyntikuluista säännösten mukaan.
Oikeudellinen arviointi
37 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen seuraavasti:
– Euroopan koulutussäätiö ei ole osoittanut, että irtisanomispäätös perustuu oikeudellisesti pätevään perusteeseen
– irtisanomispäätöksen perusteen lainvastaisuus ja yksikön edun vastaisuus siltä osin kuin tämä peruste, eli Stefanin kieltäytyminen pitää kantaja hänen yksikkönsä palveluksessa 31.12.2004 jälkeen, perustui tässä tarkoituksessa kantajan tietämättä ennen hänen sijoittamistaan Itä-Euroopan ja Keski-Aasian osastolle tehtyyn päätökseen
– irtisanomispäätöksen perusteen lainvastaisuus ja mielivaltaisuus siltä osin kuin Stefanin kieltäytyminen pitää kantaja hänen yksikkönsä palveluksessa 31.12.2004 jälkeen perustui hänestä aikaisemmin tehtyihin kielteisiin arviointeihin
– perusteluiden puuttuminen, puolustautumisoikeuksien loukkaaminen ja ilmeinen arviointivirhe siltä osin kuin Stefanin kieltäytymistä pitää kantaja hänen yksikkönsä palveluksessa 31.12.2004 jälkeen tai irtisanomispäätöksen jälkeen perusteltiin kantajan epäpätevyydellä.
Ensimmäinen ja neljäs kanneperuste
38 Ensimmäinen ja neljäs kanneperuste on syytä tutkia yhdessä.
Asianosaisten lausumat
39 Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteensa tueksi, että irtisanomispäätöksen on perustuttava oikeudellisesti hyväksyttävään perusteeseen, joka koskee yksikön etua ja jolla estetään kaikki mielivaltaisuus (ks. vastaavasti asia 25/60, De Bruyn v. parlamentti, tuomio 1.3.1962, Kok. 1962, s. 39, 58–60 kohta). Hallinnon tehtävänä on esittää näyttö varsinkin silloin, kun irtisanomispäätös on selvästi asiakirjoissa esitettyjen tiettyjen seikkojen, kuten nyt käsiteltävänä olevassa asiassa viimeisen asianomaiselle henkilölle vuonna 2004 laaditun myönteisen arviointikertomuksen, vastainen.
40 Kantajan mukaan todellista irtisanomisen syytä täytyy nyt käsiteltävänä olevassa asiassa etsiä de Rooijin Stefanille antamasta sitoumuksesta olla pitämättä kantajaa tämän yksikössä 31.12.2004 jälkeen, kun tuona päivänä kantaja olisi voinut vedota eläkeoikeuksiinsa. Tällainen sitoumus oli selvästi mielivaltainen, koska siinä päätettiin ennakolta siitä tavasta, jolla kantaja hoitaisi tehtävänsä tulevaisuudessa.
41 Kantajan mukaan vastaajan valituksen hylkäämistä koskevassa vastauksessa esittämä argumentti, jolla pyritään osoittamaan, että Stefani ei hyväksynyt kantajasta viimeksi laaditun arviointikertomuksen myönteistä sävyä ja toivoi sen muuttamista, on perusteeton yhtäältä, koska Stefani oli itse 24.7.2003 väliaikaista arviointia koskevassa kokouksessa ilmoittanut kantajalle, että hän oli tyytyväinen sekä kantajan käytökseen yksikössä että tämän tapaan huolehtia tehtävistään, ja toisaalta, koska Stefani ei kyennyt objektiivisesti arvioimaan kantajan työsuorituksia kesäloman ja vuoden 2003 marraskuun ja vuoden 2004 maaliskuun välisestä sairaudesta johtuvan poissaolonsa vuoksi. Joka tapauksessa, jos irtisanomispäätös perustuukin Stefanin kielteiseen näkemykseen kantajasta, tälle ei ollut ilmoitettu tästä näkemyksestä ennen mainitun päätöksen tekemistä, mikä oli tapahtunut siten puolustautumisoikeuksien vastaisesti.
42 Vaikka valituksen hylkäävässä päätöksessä yritetään osoittaa, että Landgrenin esitykset olivat kokonaisuudessaan olleet epätyydyttäviä, mikä oli ainoa peruste hänen irtisanomiselleen, tämä perustetaan päätöksessä ainoastaan kantajan tiettyjen esimiesten tämän aikaisempien työsuoritusten kielteiseen tai osittain kielteiseen arviointiin ja siihen seikkaan, että hänen työmääränsä ja hänen esimiestensä vaatimukset olivat tavanomaiset, kun otettiin huomioon hänen palkkaluokkansa C 1 ja Euroopan koulutussäätiön pieni koko. Kantajan mukaan vastaaja ei ollut mitenkään osoittanut, että kantajan työsuoritukset Stefanin yksikössä eivät olleet tyydyttäviä tai että ne eivät riittäneet poistamaan epäilyksiä, jotka johtuivat hänen ammattitaidon osalta aikaisemmin saamistaan arvioinneista.
43 Lisäksi arviointikertomukset, jotka koskivat ajanjaksoa vuodesta 1995 vuoden 2002 loppuun, eivät kantajan mukaan riitä oikeuttamaan irtisanomista, koska kyseiset kertomukset olivat kokonaisuudessaan tyydyttävät, jopa myönteiset tai hyvin myönteiset, vaikka tietyissä niistä tuotiinkin esille joitakin puutteita, ja koska vuotta 2002 koskevaa kertomusta ei koskaan laadittu valmiiksi.
44 Irtisanomispäätöksen ja 18.3.2004 päivätyn arviointikertomuksen välisestä ilmeisestä ristiriidasta huolimatta Euroopan koulutussäätiö ei siten kantajan mukaan ollut, kaikkein vähiten valituksen hylkäävässä päätöksessään, osoittanut, että mainittu päätös perustuu oikeudellisesti pätevään perusteeseen.
45 Neljännen kanneperusteensa tueksi kantaja lisää – sitä tilannetta varten, että irtisanomispäätös ei perustuisi Stefanin kieltäytymiseen pitää kantaja hänen yksikkönsä palveluksessa 31.12.2004 jälkeen vaan hyvinkin hänen väitettyyn yleiseen epäpätevyyteensä, joka koskee myös työskentelyä Itä-Euroopan ja Keski-Aasian osastolla –, että mainittu päätös tehtiin puolustautumisoikeuksia loukaten ja ilmeisen virheellisen harkinnan perusteella.
46 Nimittäin kyseistä kielteistä kantaa perusteltiin kantajan mukaan arvioinneilla, joita ei ollut saatettu kantajan tietoon (kuten Tempus‑osaston päällikön kieltäytyminen keskustella kantajan kanssa sen johdosta, että tämä oli kyseisellä osastolla vapaana olevan viran hakija), tai jotka eivät olleet tulleet lopullisiksi (kuten luonnos arviointikertomuksesta vuodeksi 2002).
47 Lisäksi kielteiset arvioinnit, jotka sisältyivät aikaisempiin kertomuksiin, olivat kantajan mukaan painaneet enemmän kuin Taurellin viimeisessä kertomuksessa suorittama hyvin myönteinen arviointi, eikä johtaja ollut irtisanomispäätöksessä tai sitä edeltävien kokousten aikana esittänyt syitä, joiden vuoksi hän katsoi, että kielteiset seikat painoivat myönteisiä seikkoja enemmän. Kantajasta aikaisemmin esitetyt kielteiset arvioinnit selittyivät kantajan mukaan erityisesti hänen suurella työmäärällään ja hänen esimiestensä vaatimuksilla.
48 Syitä, joiden vuoksi Stefani ei ollut samaa mieltä vuoden 2004 kertomukseen sisältyvistä arvioinneista, ei kantajan mukaan ollut saatettu hänen tietoonsa 17.5.2004, 15.6.2004 tai 25.6.2004 pidetyissä kokouksissa, eikä niitä ollut tuotu esille irtisanomispäätöksessä eikä myöskään vastauksessa, joka koski valituksen hylkäämistä. Koska Stefanin kielteinen kanta oli ratkaiseva syy irtisanomispäätöksen tekemiselle, kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu, ja mainittu päätös on siinä määrin riittämättömästi perusteltu, että tilanne vastaa perusteluiden puuttumista.
49 Lopuksi kantaja vetoaa huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin, koska irtisanomispäätöksessä otettiin ilmeisen riittämättömällä tavalla huomioon hänen ansionsa ja hänen oikeutetut intressinsä. Kantajan mukaan irtisanominen, joka tapahtui kaksi vuotta ennen kuin hän saavutti vähimmäiseläkeiän, aiheutti hänelle nimittäin aineellisen vahingon lisäksi vakavaa henkistä kärsimystä, joka johtui hänen kokemastaan suunnattomasta nöyryytyksestä ja kiittämättömyydestä huolimatta niistä ponnisteluista, joita hän oli tehnyt täyttääkseen kykyjensä mukaan raskaat tehtävänsä. Vaikka hänen työsuorituksensa olivat toisinaan olleet arvostelun kohteena, nämä arvostelut olivat selitettävissä kaksinkertaisella työmäärällä, josta hän vastasi kahden apulaisjohtajan alaisuudessa, ja hänen terveyteensä liittyvillä ongelmilla.
50 Vastaaja huomauttaa, että yleisesti ottaen ei palvelussuhteen ehtoihin eikä kantajan työsopimukseen nähden ole olemassa mitään laillista perustetta, joka pakottaisi perustelemaan irtisanomispäätöksen (ks. vastaavasti asia 25/68, Schertzer v. parlamentti, tuomio 18.10.1977, Kok. 1977, s. 1729 ja asia T‑45/90, Speybrouck v. parlamentti, tuomio 28.1.1992, Kok. 1992, s. II‑33). Vastaajan mukaan palvelussuhteen ehtojen 47–50 artikla eivät sisällä mitään viittausta palvelussuhteen ehtojen 11 artiklaan eivätkä varsinkaan viittausta henkilöstösääntöjen 25 artiklaan, jossa säädetään virkamiehelle vastaisten päätösten perusteluvelvollisuudesta.
51 Näin ollen vastaajan mukaan kantaja on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa irtisanottu, kuten käy ilmi de Rooijin kanssa 15.6.2004 ja 25.6.2004 käydyistä keskusteluista, sillä perusteella, että hänen työsuorituksensa katsottiin siinä määrin riittämättömiksi ja epätyydyttäviksi, että luottamus häneen oli menetetty. Vastaaja kiistää siten minkä hyvänsä sellaisen sopimuksen olemassaolon, joka olisi tehty vuoden 2002 lopussa ennen kantajan siirtämistä Itä‑Euroopan ja Keski-Aasian osastolle ja jonka nojalla viimeksi mainitun työtehtävien tarkoitettiin päättyvän 31.12.2004.
52 Vastaajan mukaan se, että toimihenkilö irtisanotaan epäpätevyyden ja hänen epätyydyttävien työsuoritustensa perusteella, on yleisen edun mukaista.
53 Kantajan epäpätevyyden toteaminen käy vastaajan mukaan objektiivisella tavalla ilmi ajanjakson 1995–2002 kattavista koeaikaa ja arviointia koskevista eri kertomuksista, joiden sisällöstä asianomainen henkilö on voinut niiden laatimisajankohtana esittää huomautuksensa. Vastauksensa liitteessä vastaaja on esittänyt useita valaehtoisia vakuutuksia, jotka de Rooij, Hillenkamp, henkilöstön ja hallinnon osaston entinen päällikkö Panzica, Stefani ja Euroopan koulutussäätiön sihteeri Perrine ovat laatineet vuoden 2006 helmikuussa ja maaliskuussa.
54 Moitteet, joita arvioijat ovat esittäneet toistuvasti ja täsmällisesti, koskivat samalla kertaa kantajalle uskottujen tehtävien luonnetta ja tasoa. Kyseiset tehtävät (erityisesti johdon kalenterin pitäminen ja matkojen järjestäminen, virkamatkoja koskevat pyynnöt, hotellihuoneiden varaukset ja asiakirjojen kopioiminen kokouksia varten) olivat sen lisäksi, että ne eivät olleet kovinkaan vaativia, kun otettiin huomioon palkkaluokan C 1 sihteeriltä yleensä vaadittava pätevyys, myös määrällisesti rajalliset. Vastaajan mukaan tehtävät olivat laadultaan vähemmän vaativia ja määrältään vähäisempiä kuin keskimäärin vaaditaan kyseisen tason sihteerin työssä. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei siten ollut tapahtunut minkäänlaista ilmeistä arviointivirhettä.
55 Vuodelta 2003 laadittu arviointikertomus, eli ainoa kantajalle myönteinen kertomus, ei voinut vastaajan mukaan muuttaa kielteistä kokonaisarviointia, koska se kuvasti kyseisen vuoden tietyn osan osalta ainoastaan ”virkaa tekevän” osastopäällikön mielipidettä eikä sen osastopäällikön mielipidettä, joka oli kertomuksen laatimishetkellä sairauslomalla.
56 Vastaaja lisää, että Taurelli oli poiketessaan Stefanin kielteisestä kannasta yrittänyt kantajan työsuorituksissa todetuista puutteista huolimatta kannustaa tätä ja olla vähentämättä tämän motivaatiota vastaisuuden osalta.
57 Kun Stefani oli palannut töihin sairauslomansa ja vuosilomansa jälkeen, kyseinen arviointikertomus oli vastaajan mukaan ollut lopullinen, eikä sitä näin ollen voitu muuttaa.
58 Lisäksi de Rooij oli hyvin selvästi ilmoittanut kantajalle 15.6.2004 ja 25.6.2004 pidetyissä kokouksissa, mistä tätä moitittiin. Kantaja ei vastaajan mukaan voinut olla tietämättä vuodesta 1995 lähtien häntä vastaan esitetystä arvostelusta. Koska kantajalla oli näin ollen mahdollisuus esittää huomautuksiaan, Euroopan koulutussäätiötä ei voida moittia minkäänlaisesta puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta.
59 Lopuksi, vaikka kantajalla on tosiasiassa ollut terveydellisiä ongelmia, tätä seikkaa ei ole koskaan otettu huomioon hänen vahingokseen eikä käytetty irtisanomisen perustelemiseen. Joka tapauksessa esitetyt ammatilliset puutteet olivat vastaajan mukaan olleet olemassa ennen hänen terveydentilansa heikkenemistä.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
60 Aivan ensin on syytä vastata vastaajan esittämään argumenttiin, jonka mukaan palvelussuhteen ehtoihin tai kantajan työsopimukseen nähden ei ole olemassa mitään oikeudellista perustaa, joka olisi velvoittanut vastaajan perustelemaan irtisanomispäätöksen.
61 Tältä osin on palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (asia 195/80, Michel v. parlamentti, tuomio 26.11.1981, Kok. 1981, s. 2861, 22 kohta; asia T-1/90, Pérez‑Mínguez Casariego v. komissio, tuomio 20.3.1991, Kok. 1991, s. II‑143, 73 kohta; yhdistetyt asiat T‑178/95 ja T‑179/95, Picciolo ja Caló v. alueiden komitea, tuomio 18.3.1997, Kok. H. 1997, s. I‑A‑51 ja II‑155, 33 kohta; asia T‑351/99, Brumter v. komissio, tuomio 20.7.2001, Kok. H. 2001, s. I‑A‑165 ja II‑757, 28 kohta; asia T‑11/03, Afari v. EKP, tuomio 16.3.2004, Kok. H. 2004, s. I‑A‑65 ja 267, 37 kohta; asia T‑281/01, Huygens v. komissio, 6.7.2004, Kok. H. 2004, s. I‑A‑203 ja II‑903, 105 kohta ja asia T‑171/05, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 3.10.2006, 36 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) perusteluvelvollisuus on yhteisön oikeuden keskeinen periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan pakottavista syistä. Sen tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle henkilölle riittävästi tietoa, jotta tämä voi arvioida sitä, onko hänelle vastainen päätös perusteltu vai ei, ja sitä, onko tarkoituksenmukaista nostaa kanne, ja toisaalta mahdollistaa yhteisön tuomioistuinten harjoittama valvonta.
62 Tämä periaate, josta määrätään EY 253 artiklassa ja joka on toistettu henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa, kuuluu nimenomaan niihin virkamiesten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joihin viitataan palvelussuhteen ehtojen 11 artiklassa. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut tältä osin yhdistetyissä asioissa 43/59, 45/59 ja 48/59, Von Lachmüller ym. vastaan komissio, 15.7.1960 antamassaan tuomiossa (Kok. 1960, s. 933 ja 956) ja asiassa 44/59, Fiddelaar vastaan komissio, 16.12.1960 antamassaan tuomiossa (Kok. 1960, s. 1077 ja 1099), että toimivaltaisen viranomaisen asiana on esittää täsmällisellä ja riitauttamisen mahdollistavalla tavalla perusteet, joiden nojalla päädytään toimielimen ja sen henkilöstön jäsenen välillä tehdyn työsopimuksen yksipuoliseen irtisanomiseen.
63 Pitää paikkansa, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Schertzer vastaan parlamentti antamansa tuomion 38–40 kohdassa, siltä osin kuin kyse on väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomisesta, päätynyt palvelussuhteen ehtojen, sellaisena kuin niitä sovellettiin kyseisen asian tosiseikkoihin, 47 artiklan valossa erilaiseen johtopäätökseen. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde päättyy palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kun kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, työsopimuksessa mainitun irtisanomisajan päättyessä. Siten viimeksi mainitussa säännöksessä nimenomaisesti säädetty kyseisen sopimuksen yksipuolinen irtisanominen, joka kuuluu toimivaltaisen viranomaisen laajan harkintavallan piiriin ja jonka toimihenkilö hyväksyy itse hänen palvelukseen ottamisensa yhteydessä, saa oikeutuksensa työsopimuksesta, eikä sitä näin ollen ole tarpeen perustella. Juuri tämän seikan osalta väliaikaisen toimihenkilön asema eroaa olennaisesti henkilöstösäännöissä tarkoitetun virkamiehen asemasta tavalla, joka estää henkilöstösääntöjen 25 artiklan analogisen soveltamisen huolimatta palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan yleisestä viittauksesta henkilöstösääntöjen 11–26 artiklaan.
64 Tämä tulkinta on vahvistettu vakiintuneessa oikeuskäytännössä (asia C‑18/91 P, V v. parlamentti, tuomio 19.6.1992, Kok. 1992, s. I‑3997, 39 kohta; em. asia Speybrouck v. parlamentti, tuomion 90 kohta; asia T‑51/91, Hoyer v. komissio, tuomio 17.3.1994, Kok. H. 1994, s. I‑A‑103 ja II‑341, 27 kohta; asia T‑52/91, Smets v. komissio, tuomio 17.3.1994, Kok. H. 1994, s. I‑A‑107 ja II‑353, 24 kohta; asia T‑70/00, Hoyer v. komissio, tuomio 5.12.2002, Kok. H. 2002, s. I‑A‑247 ja II‑1231, 55 kohta; asia T‑175/03, Schmitt v. AER, tuomio 7.7.2004, Kok. H. 2004, s. I‑A‑211 ja II‑939, 57 ja 58 kohta; asia T‑471/04, Kazantzoglou v. AER, tuomio 23.2.2006, 43 ja 44 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T‑10/02, Girardot v. komissio, tuomio 6.6.2006, 72 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
65 Kun kuitenkin otetaan huomioon työntekijöille irtisanomisia sekä peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäyttöä vastaan annettavaa suojaa koskevan oikeuden kehittyminen sekä itse yhteisön oikeuskäytäntö, joka koskee sellaisten toimien, jotka voivat olla virkamiehelle vastaisia, nimenomaista perusteluvelvollisuutta, jota pidetään, kuten on korostettu tämän tuomion 61 kohdassa, keskeisenä yhteisön oikeuden periaatteena, on syytä tutkia, voidaanko väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen yksipuolinen irtisanominen jättää perustelematta.
66 Ensinnäkin, kuten Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemän määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen, joka pantiin täytäntöön 28.6.1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43), johdanto‑osan toisesta virkkeestä ja puitesopimuksen yleisten huomioiden 6 kohdasta käy ilmi, toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ”ovat vallitseva työsuhdemuoto työnantajien ja työntekijöiden välillä”, ja niille on luonteenomaista työpaikan pysyvyys, kun taas määräaikaiset työsopimukset vastaavat vain tietyissä olosuhteissa sekä työnantajien että työntekijöiden tarpeita. Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, että työpaikan pysyvyyttä pidetään työntekijöiden suojelun keskeisenä elementtinä (asia C‑144/04, Mangold, tuomio 22.11.2005, Kok. 2005, s. I‑9981, 64 kohta; ks. myös asia C‑212/04, Adeneler ym., tuomio 4.7.2006, 62 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
67 Se seikka, että riidanalainen sopimus tehtiin kansainvälisoikeudellisen yksikön kanssa, ei horjuta kyseisen toteamuksen merkitystä nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta. Edellä mainitussa asiassa Adeneler ym. antamansa tuomion 54 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin katsonut, että direktiivi 1999/70 ja puitesopimus on tarkoitettu sovellettaviksi myös viranomaisten ja muiden julkisen sektorin yritysten ja laitosten kanssa tehtyihin määräaikaisiin työsopimuksiin ja työsuhteisiin (ks. myös asia C‑53/04, Marrosu ja Sardino, tuomio 7.9.2006, 39 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia C‑180/04, Vassallo, tuomio 7.9.2006, 32 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
68 Mikäli työnantajan sallittaisiin irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva työsuhde pelkästään irtisanomisajan noudattamista koskevin rajoituksin eli ilman velvollisuutta esittää perusteluja irtisanomiselle, tämä tarkoittaisi sitä, että itse toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten luonne menettäisi merkityksensä siltä osin kuin niillä taataan tietty työsuhdeturva ja että kyseiseen ryhmään kuuluvien työsopimusten ja määräaikaisten työsopimusten välinen ero hämärtyisi. Vaikka onkin totta, että toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin erottamattomasti liittyvää työpaikan pysyvyyttä ei voida verrata henkilöstösäännöissä virkamiehille taattuun työpaikan pysyvyyteen (ks. vastaavasti em. asia Speybrouck v. parlamentti, tuomion 90 kohta), koska väliaikaisten toimihenkilöiden tarkoituksena ei lainkaan ole tehdä pysyvää työsopimusta, toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten ryhmä on silti työsuhdeturvan näkökulmasta sellainen erityinen ryhmä, joka eroaa olennaisella tavalla määräaikaisten työsopimusten ryhmästä.
69 Toiseksi on syytä ottaa huomioon ne kansainväliset normit, joilla pyritään ilmaisemaan oikeusvaltiossa noudatettavat, työntekijöiden laittomien irtisanomisten välttämiseksi tarpeelliset vähimmäisedellytykset. Siten 22.6.1982 tehdyn kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 158, joka koskee työnantajan toimesta tapahtuvaa palvelussuhteen päättämistä, 4 artiklan mukaan ”palvelussuhdetta ei saa päättää, ellei siihen ole pätevää perustetta, joka liittyy työntekijän taitoon tai käytökseen tai joka perustuu yrityksen, laitoksen tai toimipaikan toimintaedellytyksiin”. Samoin 3.5.1996 annetun Euroopan neuvoston uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan (nro 163) 24 artiklan a alakohdassa, joka peruskirjan perustelumuistion mukaan ”perustuu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukseen nro 158”, taataan ”kaikkien työntekijöiden oikeus siihen, ettei heidän työsuhdettaan voida päättää ilman pätevää syytä, joka liittyy heidän työkykyynsä tai käytökseensä, tai joka perustuu yrityksen, laitoksen tai yksikön toimintaedellytyksiin”.
70 Mainittu 24 artiklan a alakohta itse on ollut perustana Nizzassa 7.12.2000 tehdyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EYVL C 364, s. 1) 30 artiklan laatimiselle. Viimeksi mainitun artiklan mukaan ”jokaisella työntekijällä on oikeus suojaan perusteettomalta irtisanomiselta yhteisön oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”. Kyseisen perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa määrätään niin ikään yleisesti hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen perustuvasta ”hallintoelinten velvoit[teesta] perustella päätöksensä”.
71 Kuten mainitun perusoikeuskirjan johdanto-osasta ilmenee, sen pääasiallisena tarkoituksena on vahvistaa ”oikeudet, jotka perustuvat erityisesti jäsenvaltioille yhteisiin valtiosääntöperinteisiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja yhteisöjen perustamissopimuksiin, [Euroopan ihmisoikeussopimukseen], yhteisön ja Euroopan neuvoston hyväksymiin sosiaalisiin peruskirjoihin sekä – – yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön” (ks. vastaavasti asia C‑540/03, parlamentti v. neuvosto, tuomio 27.6.2006, 38 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
72 Lisäksi julistaessaan juhlallisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat välttämättä tarkoittaneet tunnustaa sille sellaisen erityisen merkityksen, joka on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa otettava huomioon henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen säännösten tulkinnassa.
73 Tältä osin on huomautettava, että mikään pakottava syy ei oikeuta sulkemaan palvelussuhteen ehdoissa tarkoitettuja väliaikaisia toimihenkilöitä perusteetonta irtosanomista vastaan annettavan suojan ulkopuolelle varsinkaan silloin, kun heillä on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai kun heillä on määräaikainen työsopimus ja heidät irtisanotaan ennen määräaikaisen työsopimuksen päättymistä.
74 Riittävän suojan takaamiseksi tältä osin yhtäältä asianomaisten henkilöiden on voitava varmistua siitä, kunnioitetaanko vai loukataanko heidän oikeutettuja intressejään, sekä arvioida sitä, onko tarkoituksenmukaista saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja toisaalta tämän viimeksi mainitun on voitava suorittaa valvontatehtävänsä, mikä merkitsee sitä, että toimivaltaisella viranomaisella on katsottava olevan perusteluvelvollisuus.
75 On vielä lisättävä, että se, että tällaisen perusteluvelvollisuuden katsotaan kuuluvan toimivaltaiselle viranomaiselle, ei estä sitä, että tällä viimeksi mainitulla on laaja harkintavalta irtisanomisten osalta, ja että näin ollen yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava sen tarkistamiseen, ettei kyseessä olevia seikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (asia T‑79/98, Carrasco Benítez v. EMEA, tuomio 11.2.1999, Kok. H. 1999, s. I‑A‑29 ja II‑127, 55 kohta; asia T‑223/99, Dejaiffe v. SMHV, tuomio 12.12.2000, Kok. H. 2000, s. I‑A‑277 ja II‑1267, 53 kohta ja asia T‑7/01, Pyres v. komissio, tuomio 6.2.2003, Kok. H. 2003, s. I‑A‑37 ja II‑239, 50 ja 51 kohta).
76 Lisäksi on todettava, että palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan sanamuoto ei ole ristiriidassa edellä esitettyjen päätelmien kanssa, koska tämän artiklan c alakohdan i alakohdassa rajoitutaan säätämään irtisanomisajan vahvistamisesta ja sääntelemään sen kestoa puuttumatta kysymykseen irtisanomisen oikeuttamisesta.
77 Näin ollen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on tutkittava yhtäältä, täyttääkö irtisanomispäätös olennaisena menettelymääräyksenä olevan perusteluvelvollisuuden vaatimukset, ja toisaalta, mitä tulee toimen perustelujen oikeellisuuteen, onko Euroopan koulutussäätiö pysynyt kohtuullisissa rajoissa sitten, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla.
78 Yhtäältä nimenomaisen perusteluvelvollisuuden osalta oikeuskäytännöstä seuraa, että sen ulottuvuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka sillä, jolle toimi on osoitettu, voi olla saada selvennystä tilanteeseen (asia T‑10/99, Vicente Nuñez v. komissio, tuomio 9.3.2000, Kok. H. 2000, s. I‑A‑47 ja II‑203, 41 kohta ja yhdistetyt asiat T-338/00 ja T-376/00, Morello v. komissio, tuomio 12.12.2002, Kok. H. 2002, s. I‑A‑301 ja II‑1457, 46 kohta). Perustelujen riittävyyttä arvioitaessa ne on myös asetettava siihen asialliseen yhteyteen, johon riidanalaisen toimen toteuttaminen liittyy (asia T‑283/97, Thinus v. komissio, tuomio 27.4.1999, Kok. H. 1999, s. I‑A‑69 ja II‑353, 77 kohta ja em. yhdistetyt asiat Morello v. komissio, tuomion 47 kohta).
79 Toimihenkilön, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, irtisanomista koskevan toimenpiteen osalta erityinen merkitys liittyy siihen, että tällaisen toimenpiteen perusteet on yleensä ilmaistu selvästi kirjallisesti ja mieluiten juuri asianomaisen päätöksen tekstissä. Kyseinen päätös on nimittäin ainoa toimi, joka konkretisoi toimielimen päätöksen, ja tämän toimen laillisuutta on arvioitava sen tekopäivän mukaan. Kuitenkin velvollisuutta irtisanomisen perusteiden esittämiseen voidaan katsoa noudatetun myös, mikäli asianomaiselle henkilölle on ilmoitettu nämä perusteet asianmukaisesti tämän esimiesten kanssa käytyjen keskustelujen aikana ja mikäli palvelussopimukset tekevän viranomaisen päätös tehdään lyhyen ajan kuluessa näiden keskustelun jälkeen. Palvelussopimukset tekevä viranomainen voi myös tarvittaessa täydentää näitä perusteluja siinä vaiheessa, kun asianomaisen henkilön tekemään valitukseen annetaan vastaus.
80 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa asiakirjoista käy ilmi, että kantajalle ilmoitettiin de Rooijin kanssa 15.6.2004 ja 25.6.2004 käydyissä keskusteluissa väitettyyn epäpätevyyteen perustuvat syyt, joiden vuoksi hänen työsopimuksensa väliaikaisena toimihenkilönä aiottiin irtisanoa. Palvelussopimukset tekevä viranomainen esitti täydentävät tarkennukset kantajan valitukseen antamassaan vastauksessa sillä tavoin kantajaa hyödyttävällä tavalla, että tämä kykeni arvioimaan, oliko irtisanomispäätös perusteltu ja oliko hänen mahdollista nostaa kanne virkamiestuomioistuimessa.
81 Tästä seuraa, että perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin perustuva väite on hylättävä.
82 Toisaalta irtisanomispäätöksen perustelujen oikeellisuuden osalta on tarkasteltava Euroopan koulutussäätiön suorittamaa arviointia yksikön etuun nähden ja rajoituttava, kuten todettiin tämän tuomion 75 kohdassa, sen varmistamiseen, ettei kyseessä ole ilmeinen arviointivirhe.
83 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy niin ikään ilmi, että toimivaltaisen viranomaisen on sen henkilöstöön kuuluvan henkilön asemasta päättäessään otettava huomioon kaikki ne tekijät, joiden mukaisesti päätöksen sisältö voi määräytyä, ja erityisesti asianomaisen henkilön intressi. Tämä on nimittäin seurausta hallintoviranomaisen huolenpitovelvollisuudesta, joka heijastaa sitä molemminpuolisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, joka henkilöstösäännöillä ja analogisesti palvelussuhteen ehdoilla on luotu hallintoviranomaisen ja sen henkilöstöön kuuluvien henkilöiden välisiä suhteita varten (em. asia Pyres v. komissio, tuomion 51 kohta; asia T‑258/03, Mausolf v. Europol, tuomio 1.3.2005, Kok. H. 2005, s. II‑189, 49 kohta; ks. myös vastaavasti asia C-298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 29.6.1994, Kok. 1994, s. I‑3009, 38 kohta; asia T‑13/95, Kyrpitsis v. TSK, tuomio 18.4.1996, Kok. H. 1996, s. I‑A‑167 ja II‑503, 52 kohta ja em. asia Dejaiffe v. SMHV, tuomion 53 kohta).
84 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Euroopan koulutussäätiö on irtisanomisen perustelemiseksi vedonnut ainoastaan kantajan epäpätevyyteen ”kokonaisuudessaan”, joka osoitettiin tämän työsuoritusten osalta kertyneillä tälle epäedullisilla arviointikertomuksilla tai arvosteluilla. Vuodeksi 2003 laadittu arviointikertomus, joka oli vastaajan mukaan ainoa kantajalle myönteinen kertomus, ei riittänyt muuttamaan tätä yleistä suuntausta.
85 Tältä osin, vaikka kantajaa on usein hänen uransa aikana moitittu tarkkaavaisuuden, täsmällisyyden ja ripeyden puuttumisen kaltaisista puutteista hänen tehtäviensä suorittamisessa, koeaikaa koskevasta arviointikertomuksesta ja muista arviointikertomuksista ilmenee, että kantajan ansiot on arvioitu, vastoin sitä, mitä vastaaja on väittänyt, kokonaisuudessaan tyydyttäviksi, jopa hyviksi (ajanjaksolla 1997–2000 ja vuonna 2003).
86 Pitää paikkansa, että hyvin kielteiset arvioinnit ovat laatineet erityisesti kaksi henkilöä, eli
– apulaisjohtaja Hillenkamp, jonka sihteeri kantaja on ollut vuoden 2002 tammikuusta vuoden 2003 tammikuuhun ja joka on 9.7.2002 päivätyssä väliaikaisessa arviointikertomuksessa katsonut, että kantaja ei kyennyt riittävällä tavalla täyttämään tehtäviensä edellyttämiä vaatimuksia; samoin vuodelta 2002 laaditun arviointikertomuksen luonnoksessa hän on huomauttanut epäluotettavuudesta sekä vakavista puutteista lähes kaikkien kantajan suorittamiin tehtäviin liittyvien arvioitavien seikkojen osalta
– osastopäällikkö Stefani, jonka sihteeri kantaja on niin ikään ollut 1.2.2003–30.6.2004.
87 Kuitenkin yhtäältä vuoden 2002 arviointikertomuksen osalta sen ohella, ettei kyseistä tekstiä koskaan laadittu valmiiksi, myös apulaisjohtaja Pescian, jolle kantaja niin ikään työskenteli saman ajanjakson aikana, laatima arviointi oli paljon myönteisempi, koska viimeksi mainittu katsoi asianomaisen henkilön suorittaneen työtehtävänsä tyydyttävästi, jopa hyvin, vaikka hän myönsikin, että kantajan suorituksissa oli joitakin puutteita, jotka johtuivat hänen mukaansa osittain liiallisesta töiden määrästä.
88 Toisaalta Taurellin, jolle kantaja on myös työskennellyt, 18.3.2004 vuodelta 2003 laatima arviointikertomus, jonka de Rooij on allekirjoittanut 31.3.2004 – eli noin kaksi kuukautta ennen keskusteluja, joiden aikana tämä on ilmoittanut kantajalle aikomuksestaan irtisanoa kantajan työsopimus – oli viimeksi mainitulle erityisen myönteinen. Siitä käy ilmi nimittäin, että kantaja ”has achieved her key objectives set for 2003 – – has been able to perform her tasks effectively and efficiently with respect of deadlines – – has shown capacity to concentrate on her work even while having to deal with several issues at the same time – – has made a substantial effort to improve her memory – – has improved her IT skills – – maintains good, friendly but respectful relations with peers and fellow colleagues” (on saavuttanut hänelle vuodelle 2003 asetetut pääasialliset tavoitteet – – on kyennyt suorittamaan hänelle kuuluvat tehtävät tosiasiallisesti ja tehokkaasti määräaikoja noudattaen – – on osoittanut kykyä keskittyä työhönsä, vaikka hän on samanaikaisesti huolehtinut lukuisista tehtävistä – – on yrittänyt merkittävästi parantaa muistiaan – – on parantanut tietojenkäsittelyyn liittyviä taitojaan – – on säilyttänyt hyvät ja ystävälliset mutta silti kunnioittavat suhteet työtovereihinsa).
89 Virkamiestuomioistuin ei voi antaa vastaajan vastaukseen liitetyille yksipuolisille ilmoituksille, jotka on laadittu tämän kanteen nostamisen jälkeen ja joilla pyritään täydentämään kantajan arviointikertomuksia tai jopa osoittamaan, että ne olivat kokonaisarviointinsa osalta virheellisiä, samaa painoarvoa kuin itse kertomuksille, koska viimeksi mainitut laadittiin sellaisen kontradiktorisen menettelyn seurauksena, jonka tavoitteena on juuri mahdollistaa asianomaisen toimihenkilön ansioiden objektiivinen vertailu.
90 Asiakirjoista ei myöskään ilmene, että kantajan työsuoritukset olisivat yllättäen heikentyneet Taurellin tästä vuoden 2004 maaliskuussa laatiman viimeisen arviointikertomuksen, jossa kiitettiin kantajan täyttäneen tehtävänsä tehokkaasti määräaikoja noudattaen, ja kolme kuukautta myöhemmin tehdyn irtisanomispäätöksen välillä. Viimeksi mainittu päätös on sitäkin kiistanalaisempi, koska se on tehty vain vähän mainitun arviointikertomuksen jälkeen.
91 Tästä seuraa ilman, että on tarpeen tutkia väitteitä, jotka perustuvat puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin, tai muita kantajan esittämiä kanneperusteita, että irtisanomispäätöstä rasittaa ilmeinen arviointivirhe, ja se on näin ollen kumottava.
92 Toimenpide poistuu oikeusjärjestyksestä taannehtivasti tuomioistuimen kumoamistuomion vaikutuksena (yhdistetyt asiat 97/86, 99/86, 193/86 ja 215/86, Asteris ym. v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2181, 30 kohta ja asia T‑10/02, Girardot v. komissio, tuomio 31.3.2004, Kok. H. 2004, s. I‑A‑109 ja II‑483, 84 kohta). Kun kumottu toimenpide on jo pantu täytäntöön, sen vaikutusten häviäminen edellyttää pääsääntöisesti, että oikeudellinen tilanne, jossa kantaja oli ennen toimenpiteen toteuttamista, palautetaan (asia 22/70, komissio v. neuvosto, tuomio 31.3.1971, Kok. 1971, s. 263, Kok. Ep. I, s. 553, 60 kohta ja em. asia Girardot v. komissio, tuomion 84 kohta).
93 Kuitenkin ilman, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on tarpeen pohtia työntekijällä mahdollisesti olevaa oikeutta tulla uudelleen nimitetyksi tehtäviinsä laittoman irtisanomisen johdosta, on todettava, että suullisessa käsittelyssä kantaja on ilmoittanut, että hänen terveydentilansa on merkittävästi heikentynyt ja että hän ei fyysisesti kykene aloittamaan uudelleen työskentelyä Euroopan koulutussäätiössä. Näissä olosuhteissa virkamiestuomioistuimen on kantajan edun mukaisesti kumoamistuomion tehokkaan vaikutuksen takaamiseksi käytettävä täyttä tuomiovaltaa, joka sille on myönnetty luonteeltaan taloudellisissa riita-asioissa, ja kehotettava vastaajaa suojaamaan asianmukaisella tavalla Landgrenin oikeuksia siten, että se pyrkii tapauksessa oikeudenmukaiseen ratkaisuun (ks. vastaavasti asia C‑242/90 P, komissio v. Albani ym., tuomio 6.7.1993, Kok. 1993, s. I‑3839, 13 kohta ja em. asia Girardot v. komissio, tuomion 89 kohta).
94 Tästä seuraa, että asianosaisia kehotetaan ensinnäkin pyrkimään sopimukseen kantajan laitonta irtisanomista koskevan kohtuullisen rahallisen korvauksen vahvistamiseksi ja toiseksi ilmoittamaan virkamiestuomioistuimelle näin vahvistetun määrän tai tällaisen sopimuksen puuttuessa esittämään sille tältä osin käsityksensä korvauksen määrästä kolmen kuukauden kuluessa tämän tuomion julistamisesta.
95 Kyseisen korvauksen arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti Landgrenin irtisanomisensa jälkeen saama työttömyyskorvaus ja ikä, jolloin hän olisi tavallisesti voinut, hänen terveydentilansa huomioon ottaen, vaatia vanhuuseläkettä.
Näillä perusteilla
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (täysistunto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan koulutussäätiön 25.6.2004 tekemä päätös Landgrenin väliaikaisena toimihenkilönä tekemän toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisesta kumotaan.
2) Asianosaiset esittävät virkamiestuomioistuimelle kolmen kuukauden määräajassa tämän tuomion julistamisesta joko yhteisellä sopimuksella vahvistamansa, 25.6.2004 tehdyn päätöksen lainvastaisuuteen perustuvan rahallisen korvauksen määrän tai tällaisen sopimuksen puuttuessa käsityksensä tästä vahingonkorvauksen määrästä.
3) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Mahoney | Kreppel | Van Raepenbusch |
Boruta Kanninen Tagaras | | Gervasoni |
Julistettiin Luxemburgissa 26 päivänä lokakuuta 2006.
Tämän ratkaisun teksti ja siinä mainittujen ja vielä oikeustapauskokoelmassa julkaisemattomien yhteisöjen tuomioistuinten ratkaisujen tekstit ovat saatavilla yhteisöjen tuomioistuinten kotisivuilla osoitteessa www.curia.europa.eu