UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
16 päivänä huhtikuuta 2015 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta – Poikkeus, joka koskee tutkintatoimien tarkoitusten suojaa – Asetus (EY) N:o 1367/2006 – 6 artiklan 1 kohta – Komission yksityiskohtainen lausunto, joka koskee nanohiukkasmuodossa olevia aineita koskevista vuosi-ilmoituksista annettua asetusehdotusta, josta Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle direktiivin 98/34/EY säännösten mukaisesti – Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen
Asiassa T‑402/12,
Carl Schlyter, kotipaikka Linköping (Ruotsi), edustajinaan asianajajat O. Brouwer ja S. Schubert,
kantajana,
jota tukevat
Suomen tasavalta, asiamiehenään S. Hartikainen,
ja
Ruotsin kuningaskunta, asiamiehinään aluksi A. Falk, C. Meyer-Seitz, U. Persson, C. Stege, S. Johannesson ja H. Karlsson, sittemmin Falk, Meyer-Seitz, Persson, E. Karlsson, L. Swedenborg ja C. Hagerman,
väliintulijoina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään P. Costa de Oliveira, A. Tokár ja C. Zadra,
vastaajana,
jota tukee
Ranskan tasavalta, asiamiehinään B. Beaupère-Manokha, D. Colas ja F. Fize,
väliintulijana,
jossa on kyse sen komission 27.6.2012 tekemän päätöksen kumoamisesta, jolla komissio epäsi kantajalta odotusaikana oikeuden tutustua yksityiskohtaiseen lausuntoonsa, joka koskee nanohiukkasmuodossa olevia aineita koskevan vuosi-ilmoituksen sisällöstä ja esittämisen edellytyksistä annettua asetusehdotusta (2011/673/F), josta Ranskan viranomaiset olivat ilmoittaneet komissiolle teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 18), mukaisesti,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek sekä tuomarit I. Labucka (esittelevä tuomari) ja V. Kreuschitz,
kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 15.1.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
Sovellettava säännöstö ja sen täytäntöönpano käytännössä
1 Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37), jota on muutettu 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 18) ja jonka nimi nykyään on ”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä”, järjestetään jäsenvaltioiden ja Euroopan komission välinen tietojenvaihto teknisiä standardeja tai määräyksiä yhtäältä ja tietoyhteiskunnan palveluja toisaalta koskevista kansallisista aloitteista.
2 Komissiolle on lähtökohtaisesti toimitettava direktiivin 98/34 soveltamisalaan kuuluvia näitä tavaroita tai palveluja koskevia teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset (direktiivin 8 artiklan 1 kohta).
3 Käytännössä komissio sitoutuu toimittamaan tämän ehdotuksen kullekin jäsenvaltiolle ja liittämään sen julkiseen TRIS-tietokantaan (Technical Regulations Information System – Teknisten määräysten tietokanta). Nämä tekstit ovat täysimääräisesti Euroopan unionin taloudellisten toimijoiden ja kansalaisten saatavilla.
4 Jäsenvaltiot, komissio ja taloudelliset toimijat voivat tutkia ilmoitettuja ehdotuksia mahdollisten protektionististen piirteiden havaitsemiseksi ja toimiin ryhtymiseksi niiden poistamiseksi.
5 Jotta tämä tutkiminen on mahdollista, teknistä määräystä koskevan ehdotuksen ilmoittamisen ja sen hyväksymisen välillä on kuluttava lähtökohtaisesti vähintään kolme kuukautta. Tänä odotusaikana komissio ja jäsenvaltiot, jotka katsovat, että ehdotus luo perusteettomia esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle, voivat esittää huomautuksia tai yksityiskohtaisia lausuntoja ilmoittavalle jäsenvaltiolle. Yksityiskohtaisen lausunnon antaminen pidentää mainittua odotusaikaa tietyllä määrällä kuukausia teknistä määräystä koskevien ehdotusten kohteen mukaan (ks. direktiivin 98/34 9 artiklan 1 ja 2 kohta).
6 Asianomaisen jäsenvaltion on lähtökohtaisesti annettava komissiolle kertomus toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa näiden yksityiskohtaisten lausuntojen johdosta, ja komissio ottaa kantaa näihin toimenpiteisiin (ks. direktiivin 98/34 9 artiklan 2 kohta).
Kyseessä oleva ilmoitusmenettely
7 Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 29.12.2011 direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti ympäristökoodeksin R-523-12 ja R-523-13 §:n nojalla tehdystä asetusehdotuksesta, joka koskee nanohiukkasmuodossa olevia aineita koskevien vuosi-ilmoitusten sisältöä ja esittämisen edellytyksiä (jäljempänä asetusehdotus).
8 Direktiivin 98/34 9 artiklan 1 kohdan mukainen kolmen kuukauden odotusaika, joka lasketaan siitä lukien, kun komissio saa direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, alkoi 30.12.2011. Saksan liittotasavalta pyysi maaliskuussa 2012 tämän odotusajan kuluessa Ranskan viranomaisilta täydentäviä tietoja tästä asetusehdotuksesta ja sai niitä.
9 Komissio antoi 30.3.2012 yksityiskohtaisen lausunnon, jonka vaikutuksesta alkuperäinen odotusaika piteni kolmella kuukaudella direktiivin 98/34 9 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta esitti 2.4.2012 myös huomautuksensa asetusehdotuksesta direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Ranskan viranomaiset vastasivat Yhdistyneen kuningaskunnan huomautuksiin 6.6.2012.
10 Kantaja Carl Schlyter esitti 16.4.2012 eli odotusajan kuluessa päivätyssä kirjeessään hakemuksen saada tutustua edellä 9 kohdassa tarkoitettuun komission yksityiskohtaiseen lausuntoon.
11 Komissio hylkäsi 7.5.2012 päivätyllä kirjeellä 16.4.2012 esitetyn tutustumista koskevan hakemuksen vedoten Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen ja katsoen, että oikeus tutustua asiakirjan osiin ei tullut kysymykseen sen vuoksi, että koko asiakirja kuului mainitun poikkeuksen alaan. Se katsoi lisäksi, että olemassa ei ollut sellaista ylivoimaista yleistä etua, joka edellyttäisi asiakirjan ilmaisemista käsiteltävän asian olosuhteissa.
12 Kantaja teki 29.5.2012 komission asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan nojalla komissiolle uudistetun hakemuksen ja pyysi tätä tarkistamaan kantaansa.
13 Komissio hylkäsi 7.6.2012 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä riidanalainen päätös) kantajan uudistetun hakemuksen jäljempänä 14–16 kohdassa esitetyistä syistä.
14 Riidanalaisen päätöksen 3 kohdassa, jonka otsikko on ”Tutkintatoimien tarkoitusten suoja”, komissio totesi, että kyseessä olevan yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen vahingoittaisi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua tutkintatoimien tarkoitusten suojaa.
15 Riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa, jonka otsikko on ”Tutustuminen asiakirjan osiin”, komissio katsoi, että tämä koski koko asiakirjaa, johon tutustumista koskevaa oikeutta pyydettiin, mikä teki mahdottomaksi asiakirjan osien luovuttamisen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti.
16 Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 5 kohdassa, jonka otsikko on ”Ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää ilmaisemista”, että ei myöskään ollut olemassa sellaista asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan lopussa tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua, joka edellyttäisi, että asiakirja kuitenkin ilmaistaan.
17 Asetusehdotusta koskeva odotusaika päättyi 2.7.2012. Ranskan tasavalta vastasi komission yksityiskohtaiseen lausuntoon 16.7.2012. Komissio pyysi 26.7.2012 Ranskan viranomaisia toimittamaan sille muutetun asetusehdotuksen, minkä nämä tekivät samana päivänä.
18 Ranskan tasavalta antoi 6.8.2012 nanohiukkasmuodossa olevia aineita koskevien vuosi-ilmoitusten sisältöä ja niiden esittämisen edellytyksiä koskevan asetuksen (JORF nro 0185, 10.8.2012, s. 13166) ympäristökoodeksin R.523-12 ja R.523-13 §:n nojalla. Kyseisestä asetuksesta ilmoitettiin komissiolle 22.8.2012.
19 Tutkittuaan asetuksen ja päätettyään, että ei ollut syytä aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä Ranskan tasavaltaa vastaan, komissio lähetti 25.10.2012 kantajalle jäljennöksen kyseessä olevasta yksityiskohtaisesta lausunnosta.
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
20 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.9.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävän kanteen.
21 Komissio jätti 30.11.2012 vastineensa. Se väitti erityisesti, että kanne oli jäänyt vaille kohdetta sen jälkeen, kun kantajalle oli toimitettu asiakirja, johon hän oli pyytänyt oikeutta saada tutustua, koska tällä ei enää ollut intressiä saada riidanalaista päätöstä kumotuksi. Komissio pyysi unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että lausunnon antamiseen ei ole enää aihetta.
22 Ranskan tasavalta pyysi 23.11.2012 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan väliintulohakemuksella saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Kantaja ei vastustanut 19.12.2012 jättämissään huomautuksissa tätä väliintuloa. Komissio ei esittänyt huomautuksia asetetussa määräajassa.
23 Ruotsin kuningaskunta toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.12.2012 ja Suomen tasavalta 21.12.2012 väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia. Kantaja ei vastustanut huomautuksissaan näitä väliintuloja. Komissio ei esittänyt huomautuksia asetetussa määräajassa.
24 Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemukset 7.2.2013 antamallaan määräyksellä.
25 Ranskan tasavalta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta jättivät väliintulokirjelmät, joista asianosaiset esittivät huomautuksensa määräajassa.
26 Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin neljänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävä asia tämän vuoksi siirrettiin.
27 Unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti asianosaisille kirjallisen kysymyksen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettujen prosessinjohtotoimien puitteissa. Asianosaiset vastasivat näihin kysymyksiin asetetussa määräajassa.
28 Pääasian asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 15.1.2014 pidetyssä istunnossa.
29 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
30 Suomen tasavalta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
31 Ruotsin kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen.
32 Komissio, jota Ranskan tasavalta tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
33 Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen, joka koski komission vaatimusta sen toteamisesta, että lausunnon antaminen asiasta raukeaa, koska kantajalla ei enää ole intressiä menettelyn tuloksen suhteen sen jälkeen, kun hänelle oli toimitettu asiakirja, johon oli pyydetty oikeutta tutustua, komissio, jota Ranskan tasavalta tuki, myönsi istunnossa, että kantajalla oli asian ratkaisua koskeva intressi, ja peruutti näin ollen vaatimuksensa sen toteamisesta, että kanne oli jätettävä tutkimatta. Tämä merkittiin istunnon pöytäkirjaan.
Oikeudellinen arviointi
34 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan on tehty oikeudellisia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä sovellettaessa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa ja tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13) 6 artiklan 1 kohtaa. Toisen kanneperusteen mukaan on tehty oikeudellinen virhe ja ilmeinen arviointivirhe ja perustelut ovat puutteelliset siltä osin kuin kyse on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan lopussa ja asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ylivoimaisen yleisen edun arviointiperusteen soveltamisesta. Kolmannen kanneperusteen mukaan on tehty oikeudellinen virhe ja ilmeinen arviointivirhe ja perustelut ovat puutteelliset siltä osin kuin kyse on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan soveltamisesta.
35 Ensimmäisen kanneperusteen puitteissa ensiksikin asianosaisten pääasialliset erimielisyydet koskevat kysymystä siitä, kuuluuko kyseessä oleva yksityiskohtainen lausunto, joka annettiin direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan soveltamisalaan, jonka sanamuodon mukaan toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa. Toiseksi asianosaiset ovat erimielisiä siitä, voiko komissio, kun otetaan huomioon mainitun yksityiskohtaisen lausunnon luonne, nojautua odotusaikana asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan, kun sitä tulkitaan asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan valossa, yleiseen olettamaan, jonka mukaan mainitun lausunnon ilmaiseminen vahingoittaisi tällaisia tarkoituksia.
36 Direktiivin 98/34 johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on tärkeätä varmistaa teknisiä standardeja tai määräyksiä koskevien kansallisten aloitteiden mahdollisimman suuri avoimuus.
37 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että direktiivillä 98/34 pyritään ennakkovalvonnan avulla suojaamaan tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sekä palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapautta, jotka ovat unionin perusperiaatteita, ja että tällainen valvonta on hyödyllinen siltä osin kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tekniset määräykset voivat aiheuttaa rajoituksia jäsenvaltioiden väliselle tavaroiden ja palvelujen kaupalle, ja tällaiset rajoitukset voidaan hyväksyä vain, jos ne ovat tarpeellisia sellaisten pakottavien vaatimusten täyttämiseksi, joilla pyritään yleistä etua koskevaan päämäärään (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2005, Lidl Italia, asia C-303/04, Kok, EU:C:2005:528, 22 kohta; tuomio 15.4.2010, Sandström, C-433/05, Kok, EU:C:2010:184, 42 kohta ja tuomio 9.6.2011, Intercommunale Intermosane ja Fédération de l’industrie et du gaz, C-261/10, Kok, EU:C:2011:382, 10 kohta).
38 Direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen ilmoitusvelvollisuus on olennainen keino edellä 37 kohdassa tarkoitetun ennakkovalvonnan toteuttamiseksi, ja tämä valvonta tehostuu entisestään, kun direktiiviä tulkitaan siten, että ilmoitusvelvollisuuden rikkominen merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, joka aiheuttaa sen, ettei kyseisiä teknisiä määräyksiä voida soveltaa, joten niihin ei voida vedota yksityisiä vastaan (edellä 37 kohdassa mainittu tuomio Lidl Italia, EU:C:2005:528, 23 kohta ja edellä 37 kohdassa mainittu tuomio Sandström, EU:C:2010:284, 43 kohta).
39 Komissio voi direktiivissä 98/34 säädetyn menettelyn kuluessa antaa yksityiskohtaisen lausunnon, jossa se esittää huomautuksensa, joilla pyritään varoittamaan ilmoituksen tehnyttä jäsenvaltiota mahdollisista kaupan esteistä, joita voi luoda säännöstö, joka ei ole tarpeellinen eikä oikeasuhteinen tavoiteltuun päämäärään nähden. Ilmoituksen tehnyt jäsenvaltio voi halutessaan muuttaa ilmoittamaansa ehdotusta, jos kyseessä on yhteensoveltumattomuus perussopimuksen sääntöjen kanssa, mutta sillä ei ole velvollisuutta tehdä näin. Ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on kuitenkin lähtökohtaisesti annettava komissiolle kertomus toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa näiden yksityiskohtaisten lausuntojen johdosta, ja komissio ottaa kantaa näihin toimenpiteisiin (ks. direktiivin 98/34 9 artiklan 2 kohta).
40 Komissio perusteli riidanalaisessa päätöksessä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan soveltamista tähän tapaukseen siten, että kyseessä olevan yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen yleisölle odotusaikana vähentäisi Ranskan tasavallan halukkuutta tehdä yhteistyötä sen kanssa keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä ja näin ollen vaarantaisi komission suorittaman arvioinnin tarkoituksen, joka on unionin oikeuden noudattamisen takaaminen (riidanalaisen päätöksen 3 kohdan neljäs alakohta).
41 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan direktiivissä 98/34 säädettyyn menettelyyn, koska tämä säännös kattaa komission tutkintatoimet erityisesti sen roolissa perussopimusten valvojana (riidanalaisen päätöksen 3 kohdan viides alakohta). Tämä kanta perustuu analogiaan yhtäältä direktiivissä 98/34 määrätyn menettelyn ja toisaalta SEUT 258 artiklassa määrätyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn ja SEUT 108 artiklassa määrätyn valtiontukimenettelyn välillä (riidanalaisen päätöksen 3 kohdan kuudes, seitsemäs ja kahdeksas alakohta).
42 Lisäksi on niin, että koska direktiivissä 98/3 säädetty menettely voi mahdollisesti johtaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn ilmoituksen tehnyttä jäsenvaltiota vastaan, yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen odotusaikana voisi vahingoittaa osapuolten välisiä myöhempiä keskusteluja (riidanalaisen päätöksen 3 kohdan yhdeksäs alakohta).
43 Kantaja, jota tukevat Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta, esittää riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa ei sovelleta direktiivissä 98/34 säädettyyn menettelyyn, koska viimeksi mainittua ei voida pitää tutkintana. Hän lisää, että se analogia yhtäältä kyseisessä direktiivissä säädetyn menettelyn ja toisaalta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä ja valtiontukia koskevien menettelyjen välillä, johon komissio nojautuu perustellakseen sen, että se käytti asetuksen N :o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettua poikkeusta, ei ole asianmukainen.
44 Kantajan mukaan tutkinnan olennainen ominaispiirre on, että se voidaan päättää toteamukseen siitä, että sen kohde on toiminut tai ehdottanut toimimista unionin oikeutta loukkaavalla tavalla.
45 Kantaja täsmentää, että ”tutkintamenettelyjen” tarkoituksena on valmistella sellaisten pakollisten päätösten perusta, jotka koskevat niiden adressaattien unionin oikeuden mukaan hyväksyttävää käyttäytymistä, ja niille on siis ominaista, että päätöksiä tekeville toimielimille on annettu tutkintavaltuudet.
46 Komissio väittää yhtäältä, että tutkinta määritellään strukturoiduksi menettelyksi, jolla pyritään selventämään tosiseikat ja oikeudelliset seikat sekä niiden yhteensoveltuvuus unionin oikeuden kanssa, ja toisaalta, että direktiivissä 98/34 säädetyn menettelyn tutkinnan luonne johtuu siitä, että komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon, kun sillä on epäilyksiä teknisiä määräyksiä koskevan ehdotuksen yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden kanssa, kehottaakseen asianomaista jäsenvaltiota esittämään perustelut tai noudattamaan mainittua oikeutta.
47 Ranskan tasavalta katsoo, että direktiivissä 98/34 säädetty menettely ei jäsenvaltioiden kannalta ole pelkkä konsultaatio- tai keskustelumenettely komission kanssa, vaan menettely, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia. Se täsmentää tältä osin, että komissio suorittaa kansallisen toimenpiteen yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden kanssa tutkinnan, joka päättyy komission kannanottoon tältä osin.
48 On aluksi muistutettava, että asetuksella N:o 1049/2001, joka annettiin EY 255 artiklan 2 kohdan perusteella, pyritään, kuten sen 1 artiklasta luettuna yhdessä johdanto-osan neljännen perustelukappaleen kanssa ilmenee, myöntämään yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin (tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C-514/11 P ja C-605/11 P, Kok, EU:C:2013:738, 40 kohta).
49 Kun toimielintä pyydetään ilmaisemaan asiakirjan sisältämiä tietoja, sen on arvioitava jokaisessa yksittäistapauksessa, kuuluuko tämä asiakirja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa lueteltujen niiden poikkeusten soveltamisalaan, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/374 P, Kok., EU:C:2008:374, 35 kohta).
50 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa ja etenkin sen 2 kohdassa säädetty poikkeusjärjestelmä perustuu tietyssä tilanteessa vastakkaisten etujen, eli yhtäältä etujen, joita edistetään ilmaisemalla kyseisten asiakirjojen sisältämiä tietoja, ja toisaalta etujen, joita tämä ilmaiseminen uhkaa, punnintaan. Asiakirjoihin tutustumista koskevasta hakemuksesta tehtävä päätös riippuu siitä, mikä etu on yksittäistapauksessa ensisijainen (edellä 48 kohdassa mainittu tuomio LPN ja Suomi v. komissio, EU:C:013:738, 42 kohta).
51 Näitä poikkeuksia on tulkittava ja sovellettava suppeasti (ks. tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C-506/08 P, Kok, EU:C:2011:496, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 Edellä mainitut seikat huomioon ottaen käsiteltävässä asiassa on lausuttava siitä, onko direktiivissä 98/34 säädettyä menettelyä pidettävä tutkintana, kuten komissio ja Ranskan tasavalta väittävät, ja kuuluuko se, että komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon kyseisessä menettelyssä, asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuihin tutkintatoimiin.
53 Tältä osin on ensiksi huomattava, että tutkinnan käsite koskee sekä kaikkia niitä tutkimuksia, jotka toimivaltainen viranomainen suorittaa rikkomisen osoittamiseksi, että menettelyä, jossa hallintoviranomainen kokoaa tietoja ja tarkistaa tietyt tosiseikat ennen päätöksentekoa.
54 Tämän jälkeen on muistettava, että direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä komissio voi antaa yksityiskohtaisen lausunnon, jossa se arvioi, että teknistä määräystä koskevan ehdotukseen liittyy seikkoja, jotka voisivat luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla.
55 Komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto ei kuitenkaan kuulu menettelyyn, jossa hallintoviranomainen kokoaa tietoja ja tarkistaa tietyt tosiseikat ennen päätöksentekoa.
56 Ensiksi on todettava, että direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä komission tehtävänä ei ole koota tietoja ennen yksityiskohtaisen lausunnon antamista.
57 Direktiivin 98/34 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan, että komission on saatava tarvittavat tiedot käyttöönsä ennen teknisten määräysten hyväksymistä ja että tätä varten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle teknisiä määräyksiä koskevat hankkeensa. Lisäksi tämän kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa edellytetyn ilmoituksen tarkoituksena on, että komissio voi saada mahdollisimman kattavat tiedot kaikkien teknisiä määräyksiä koskevien ehdotusten sisällöstä, ulottuvuudesta ja yleisestä asiayhteydestä, jotta se voi käyttää mahdollisimman tehokkaasti direktiivissä sille annettua toimivaltaa (ks. analogisesti tuomio 7.5.1998, komissio v. Belgia, C-145/97, Kok, EU:C:1998:212, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Toiseksi on niin, että vaikka komissio tarkistaa tiettyjä tosiseikkoja ilmoituksen tehneen jäsenvaltion toimittamien tietojen perusteella, se ei tee päätöstä vaan tarvittaessa antaa väliaikaisen lausunnon, joka ei ole sitova. Yksityiskohtaisen lausunnon antaminen on vain tulos komission suorittamasta teknistä määräystä koskevan ehdotuksen analyysista, jonka päätyttyä komissio katsoo, että teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen sisältyy seikkoja, jotka voisivat luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla (ks. direktiivin 98/34 9 artiklan 2 kohta). Tämä yksityiskohtainen lausunto ei myöskään välttämättä heijasta komission lopullista kantaa, koska sen antamisen jälkeen asianomainen jäsenvaltio antaa komissiolle kertomuksen toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa tällaisen yksityiskohtaisen lausunnon johdosta, ja komissio ottaa kantaa näihin toimenpiteisiin.
59 Komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto ei ole myöskään toimivaltaisen viranomaisen rikkomisen osoittamiseksi suorittamien tutkimusten tulos.
60 Teknistä määräystä koskeva ehdotus on luonteeltaan valmisteleva teksti, joka voi kehittyä ja jota voidaan muuttaa. Niin kauan kuin kyseistä teknistä määräystä ei ole hyväksytty, se ei voi olla tavaroiden vapaata liikkuvuutta, palvelujen vapaata liikkuvuutta tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapautta sisämarkkinoilla koskevien sääntöjen vastainen.
61 Tämän vuoksi lausunnon adressaattina olevan jäsenvaltion ei voida katsoa syyllistyneen unionin oikeuden rikkomiseen, koska ajankohtana, jolloin yksityiskohtainen lausunto annettiin direktiivin 98/34 nojalla, kansallinen tekninen määräys oli vasta ehdotusvaiheessa (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 13.9.2000, komissio v. Alankomaat, C-341/97, Kok, EU:C:2000:434, 18 ja 19 kohta). Päinvastainen näkemys johtaisi siihen, että yksityiskohtainen lausunto olisi ehdollinen virallinen huomautus, jonka olemassaolo riippuisi siitä, kuinka kyseessä oleva jäsenvaltio toimii lausunnon seurauksena. Tällainen epävarmuus on ristiriidassa oikeusvarmuuden kanssa, jonka edellytetään kuuluvan sellaiseen menettelyyn, joka voi johtaa oikeudenkäyntiin (ks. vastaavasti ja analogisesti em. määräys komissio v. Alankomaat, EU:C:2000:434, 20 kohta).
62 Se, että direktiivissä 98/34 säädetään, että sekä komissio että toiset jäsenvaltiot voivat antaa yksityiskohtaisen lausunnon ilmoituksen tehneen jäsenvaltion teknistä määräystä koskevasta ehdotuksesta, vahvistaa, ettei se, että komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon, kuulu sen rikkomisen osoittamiseksi suorittamiin tutkimuksiin. Jäsenvaltiot voivat ainoastaan ilmaista sen, että toinen jäsenvaltio rikkoo unionin sääntöjä, mutta ne eivät voi antaa perusteltua lausuntoa, jolla komissio virallistaa sen, että sen mukaan olemassa on rikkominen. Yksityiskohtainen lausunto, oli se sitten komission tai jäsenvaltion antama, on vain eräs tapa ilmaista potentiaalinen konflikti teknistä määräystä koskevan ehdotuksen ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, palvelujen vapaata liikkuvuutta tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapautta sisämarkkinoilla koskevan unionin oikeuden välillä.
63 Tästä seuraa, että komission direktiivissä 98/3 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto ei kuulu tutkintatoimiin, koska se ei ole päätös, jolla todetaan rikkominen, sillä kyse on komission antamasta alustavasta, väliaikaisesta ja neuvoa-antavasta kannanotosta, joka perustuu ilmoitettua teknistä määräystä koskevaan analyysiin, joten ilmoituksen tehneellä jäsenvaltiolla on sen nojalla kaikki mahdollisuudet muuttaa ehdotusta ennen sen hyväksymistä.
64 Kun edellä esitetty otetaan huomioon, ei voida pätevästi väittää, että komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto kuuluu asetuksen N:o 1049/2001 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuihin tutkintatoimiin.
65 Edellä 55 ja 59 kohdassa mainituista syistä komission noudattama analoginen lähestymistapa, jossa direktiivissä 98/34 säädetty menettely pyritään rinnastamaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeviin ja valtiontuen valvontaa koskeviin menettelyihin tai jossa sitä pyritään vertaamaan näihin menettelyihin, ei voi olla perusteena sille, että oikeus tutustua kyseessä olevaan yksityiskohtaiseen lausuntoon evätään, koska komissio tekee viimeksi mainittujen menettelyjen jälkeen päätöksen, jolla lopetetaan perusteellinen tutkinta, tapauksen mukaan siten, että todetaan jäsenvaltion jättäneen noudattamatta velvoitteitaan, tai siten, että todetaan tuen soveltumattomuus sisämarkkinoille.
66 Komission esittämistä syistä, joiden mukaan kyseessä olevan yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen odotusaikana vähentäisi asianomaisen jäsenvaltion halukkuutta tehdä yhteistyötä sen kanssa keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä ja näin ollen vaarantaisi komission suorittaman arvioinnin tarkoituksen, joka on unionin oikeuden noudattamisen takaaminen (ks. riidanalaisen päätöksen 3 kohdan neljäs alakohta), on todettava seuraavaa.
67 Kuten direktiivin 98/34 johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta käy ilmi, teknisiä määräyksiä koskevista ehdotuksista ilmoittamisella ja niiden arvioinnilla pyritään luomaan komission ja jäsenvaltioiden välinen sekä jäsenvaltioiden keskinäinen yhteistyö, jotta ne voivat havaita mahdolliset kaupan esteet ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen takaamiseksi, että vastaavat toimenpiteet eivät tule voimaan tai että ne saatetaan yhdenmukaisiksi unionin oikeuden kanssa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 30.4.1996 CIA Security International, C-194/94, Kok, EU:C:1996:172, 40, 41 ja 50 kohta).
68 Komissio päättelee kuitenkin virheellisesti sen ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön sekä jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön tavoitteesta, jota direktiivissä 98/34 säädetty menettely koskee, että kyseessä olevan yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen odotusaikana vähentäisi ilmoituksen tehneen jäsenvaltion halukkuutta tehdä yhteistyötä sen kanssa keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä ja näin ollen vaarantaisi komission suorittaman arvioinnin tarkoituksen, joka on unionin oikeuden noudattamisen takaaminen (ks. riidanalaisen päätöksen 3 kohdan neljäs alakohta).
69 On ensiksi huomattava, että direktiivissä 98/34 asetetaan jäsenvaltioille, jotka aikovat hyväksyä mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia teknisiä määräyksiä, velvollisuus tehdä yhteistyötä sekä komission että muiden jäsenvaltioiden kanssa.
70 Käytännössä jäsenvaltioilla on direktiivin 98/34 8 ja 9 artiklan nojalla ensinnäkin velvollisuus ilmoittaa kaikista mainitun direktiiviin soveltamisalaan kuuluvista teknistä määräystä koskevista ehdotuksista, toiseksi velvollisuus lykätä näiden ehdotusten hyväksymistä vähintään kolmella kuukaudella, ja kolmanneksi komission antaessa yksityiskohtaisen lausunnon velvollisuus antaa komissiolle kertomus toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa tämän yksityiskohtaisen lausunnon johdosta.
71 Komission ja asianomaisen jäsenvaltion välinen yhteistyö, joka muodostuu siitä, että ne keskustelevat keskenään ja ilmoittavat yksityiskohtaisia lausuntoja koskevista aikeistaan, ei siis riipu ilmoituksen tehneen jäsenvaltion yhteistyöhalukkuudesta, vaan siihen velvoittaa direktiivi 98/34, joten komission yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen ei lähtökohtaisesti voi vaikuttaa mainittuun asianomaisen jäsenvaltion yhteistyöhalukkuuteen ilmoitusmenettelyssä.
72 Toiseksi on muistettava, että komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto on seikka, jonka kansallinen lainsäätäjä ottaa huomioon hyväksyessään teknistä määräystä koskevan ehdotuksen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansalaisten mahdollisuus tietää lainsäädäntötoiminnan perustana olevat seikat on kuitenkin edellytys sille, että he voivat tehokkaasti käyttää demokraattisia oikeuksiaan (ks. analogisesti edellä 49 kohdassa mainittu tuomio Ruotsi ja Turco v. neuvosto, EU:C:2008:374, 46 kohta ja tuomio 17.10.2013, neuvosto v. Access Info Europe, C-280/11 P, Kok, EU:C:2013:671, 33 kohta). Viimeksi mainitusta näkökulmasta tarve taata ilmoituksen tehneen jäsenvaltion halukkuus tehdä yhteistyötä komission kanssa keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä ei ole hyväksyttävä syy avoimuuden rajoittamiseen teknisen määräyksen antamismenettelyssä.
73 Kolmanneksi on myös muistettava, että direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä komission yksityiskohtainen lausunto sille ilmoitetusta teknistä määräystä koskevasta ehdotuksesta annetaan ennen kyseisen teknisen määräyksen hyväksymistä.
74 Ei voida kuitenkaan olettaa, että komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antaman yksityiskohtaisen lausunnon mahdollisen ilmaisemisen yhteydessä jäsenvaltion halukkuus tehdä yhteistyötä direktiivissä säädetyssä menettelyssä olisi vähäisempää. Sen lisäksi, että ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on tehtävä yhteistyötä direktiivin 98/34 nojalla (ks. edellä 68–70 kohta), on huomattava, että yksityiskohtaisen lausunnon julkistaminen on jäsenvaltiolle yllyke sen asianmukaiseen huomioon ottamiseen. Kun tähän yksityiskohtaiseen lausuntoon sisältyvät mahdolliset yhteensoveltumattomuudet unionin oikeuden kanssa tehdään julkisiksi, tämän jäsenvaltion on sitäkin suuremmalla syyllä ilmaistava perusteet, joiden vuoksi se katsoo, että suunniteltu tekninen määräys ei luo esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla, taikka muutettava teknistä määräystä koskevaa ehdotusta saattaakseen sen unionin oikeuden mukaiseksi.
75 Tästä seuraa, että yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen odotusaikana mahdollistaa, toisin kuin komissio väittää, komission, asianomaisen jäsenvaltion ja muiden jäsenvaltioiden välisen yhteistyön vahvistamisen.
76 Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että joka tapauksessa on niin, että kun toimielin päättää evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, jota siltä on pyydetty, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukata etua, jota suojataan sillä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella, johon kyseinen toimielin vetoaa (tuomio 6.12.2012, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T-167/10, EU:T:2012:651, 64 kohta). Käsiteltävässä asiassa komissio ei ole kuitenkaan osoittanut konkreettisesti ja tosiasiallisesti, millä tavoin yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen odotusaikana olisi voinut vahingoittaa Ranskan tasavallan yhteistyöhalukkuutta. Ranskan tasavalta ei ole tukenut istunnossa esittämäänsä väitettä siitä, että ei pidä aliarvioida sitä horjuttavaa vaikutusta, joka on komission ilmoitettuun teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen mahdollisesti kohdistaman arvostelun yleisön tietoon saattamisella ennen kuin jäsenvaltio on voinut vastata siihen. Ranskan tasavalta ei erityisesti ole esittänyt, mitä elintä horjutettaisiin perusteettomasti sen vuoksi, että julkistettaisiin komission lausunto teknistä määräystä koskevan ehdotuksen yhdenmukaisuudesta tiettyjen unionin oikeuden näkökohtien kanssa.
77 Lopuksi komission väite, jonka mukaan sen direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antaman yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen odotusaikana voisi vahingoittaa osapuolten myöhempiä keskusteluja (riidanalaisen päätöksen 3 kohdan yhdeksäs alakohta), koska mainittu menettely voisi mahdollisesti johtaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan kanteeseen ilmoituksen tehnyttä jäsenvaltiota vastaan, ei voi myöskään menestyä.
78 On nimittäin todettava, että komission direktiivin 98/34 mukaisessa menettelyssä suorittama valvonta on perustavanlaatuisesti erilaista kuin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä. Direktiivillä 98/34 käyttöön otettu ilmoitusmenettely on esimerkki ennalta tapahtuvasta valvonnasta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, jotka jäsenvaltiot aikovat hyväksyä, ovat unionin oikeuden mukaisia. Tältä osin on palautettava mieleen, että komissio päättää yksityiskohtaisen lausunnon antamisesta vain siinä tapauksessa, että suunniteltu kansallinen toimenpide voisi luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle sekä palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla, näiden esteiden poistamiseksi lähteellä. Tästä seuraa, että asianomaisen jäsenvaltion ei voida mainitun menettelyn kuluessa katsoa syyllistyneen minkäänlaiseen unionin oikeuden rikkomiseen, koska itse tämän menettelyn tavoitteena on estää se, että teknistä määräystä koskeva ehdotus olisi mahdollisesti yhteensoveltumaton unionin oikeuden kanssa. Komission kannanotto ei voi näin ollen sitova eikä tähdätä siihen, että käyttäytymisestä määrätään seuraamuksia.
79 Sen sijaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely on esimerkki klassisesta jälkikäteisvalvonnasta, joka muodostuu kansallisten toimenpiteiden valvonnasta sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat ne toteuttaneet, ja jonka tarkoituksena on saada jäsenvaltio jälleen noudattamaan oikeusjärjestystä (ks. vastaavasti julkisasiamies Alberin ratkaisuehdotus asiassa komissio v. Ranska, C-230/99, Kok, EU:C:2000:6903, 28 kohta). On tosin niin, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn mukaisessa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä säädetään myös komission ja asianomaisen jäsenvaltion välisestä keskusteluvaiheesta. Tavoite on kuitenkin komission ja asianomaisen jäsenvaltion välisen erimielisyyden ratkaiseminen sopuisasti, ja jos tähän ei kyetä, valmistella asian saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi sen vuoksi, että voimaan tullut kansallinen toimenpide, jolla on oikeusvaikutuksia sisämarkkinoilla, on yhteensoveltumaton unionin oikeuden kanssa.
80 On palautettava mieleen, että komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto ei ole virallinen huomautus, koska muodollisesti komission ja asianomaisen jäsenvaltion välillä ei ole erimielisyyttä menettelyn tässä vaiheessa. Kun tekninen määräys on vasta suunniteltu, sen mahdollista yhteensoveltumattomuutta unionin oikeuden kanssa, minkä komissio tuo esiin tällaisessa yksityiskohtaisessa lausunnossa, ei ole näytetty toteen, joten se on vain hypoteettinen.
81 Lisäksi komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antamassaan yksityiskohtaisessa lausunnossa ilmaisema kanta on väliaikainen siltä osin, että kyseisen direktiivin 9 artiklan mukaan kyse on seikkoja, jotka voisivat luoda esteitä tavaroiden tai palvelujen vapaalle liikkuvuudelle sekä palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla, koskevasta komission alustavasta kannasta, joka aloittaa keskustelun komission ja kyseessä olevan jäsenvaltion välillä (ks. direktiivi 98/34 9 artiklan 2 kohta). Tämän yksityiskohtaisen lausunnon väliaikainen luonne estää sen, että se voisi haitata myöhempää keskustelua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn yhteydessä. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely edellyttää näet ensiksi, että komissio vahvistaa kantansa virallisessa huomautuksessa. Niin kauan kun komission kantaa ei ole vahvistettu, se ei voi haitata neuvotteluja.
82 Komissio ei myöskään ole ilmaissut syytä, jonka vuoksi se, että virallisessa huomautuksessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä toistetaan väitettyjä unionin oikeuden rikkomisia, jotka ovat samankaltaisia sen direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antamassa yksityiskohtaisessa lausunnossa ilmaistujen kanssa, muuttaisi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn luonnetta ja kulkua ja haittaisi sen ja kyseessä olevan jäsenvaltion välisiä mahdollisia neuvotteluja. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että tällaisen yksityiskohtaisen lausunnon ilmaisemisen perusteella jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä kantajan kaltainen kolmas ei saa tietoonsa virallisen huomautuksen sisältöä. Viimeksi mainittu voi korkeintaan pohtia tätä sisältöä yksityiskohtaisen lausunnon perusteella. Tällainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn nähden kolmannen pohdinta ei kuitenkaan ole omiaan muuttaman kyseisen menettelyn luonnetta, kohdetta tai kulkua. Komissio ei myöskään ole ilmaissut syytä, jonka vuoksi kolmannen pohdinta, joka koskee komission kantaa teknisen määräyksen yhteensoveltuvuudesta tavaroiden vapaata liikkuvuutta, palvelujen vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapautta sisämarkkinoilla koskevan unionin oikeuden kanssa, haittaisi neuvotteluja, joita se saattaa käydä asianomaisen jäsenvaltion kanssa.
83 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto ei sisältönsä ja laatimiskontekstinsa perusteella kuulu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuihin tutkintatoimiin. Tästä seuraa, että kun komissio on vedonnut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmanteen luetelmakohtaan kieltäytyäkseen ilmaisemasta kyseessä olevaa yksityiskohtaista lausuntoa, se on tehnyt oikeudellisen virheen.
84 Toissijaisesti on korostettava, että siinä tapauksessa, että komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antama yksityiskohtainen lausunto kuuluisi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuihin tutkintatoimiin, kyseisessä säännöksessä säädetyllä poikkeuksella ei pyritä suojaamaan tutkintatoimia sellaisinaan vaan näiden toimien tarkoitusta (ks. vastaavasti tuomio 6.7.2006, Franchet ja Byk v. komissio, T-391/03 ja T-70/04, Kok, EU:T:2006:190, 52 kohta ja tuomio 14.2.2012, Saksa v. komissio, T-59/09, Kok, EU:T:2012:75, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
85 Tältä osin on muistettava, että direktiivissä 98/34 säädetyn menettelyn ja erityisesti komission tässä menettelyssä antaman yksityiskohtaisen lausunnon tarkoitus on sen estäminen, että kansallinen lainsäätäjä hyväksyisi teknisen määräyksen, joka luo esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla (ks. edellä 37 kohta).
86 Näin ollen on ratkaistava, voiko komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antaman yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen odotusaikana vaikuttaa edellä 85 kohdassa mainittuun tarkoitukseen.
87 On huomattava, että komission direktiivissä 98/34 säädetyssä menettelyssä antaman yksityiskohtaisen lausunnon ilmaiseminen odotusaikana ei välttämättä vahingoita tämän menettelyn tarkoitusta. Se, että komissio ilmaisee yksityiskohtaisen lausuntonsa, jonka mukaan teknistä määräystä koskevan ehdotuksen jotkut seikat voisivat luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, palvelujen vapaalle liikkuvuudelle sekä palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapaudelle sisämarkkinoilla (ks. direktiivin 98/34 9 artiklan 2 kohta), ei vaaranna tavoitteena olevaa unionin oikeuden mukaisen kansallisen teknisen määräyksen olemassaoloa. Päinvastoin, asianomainen jäsenvaltio kokee tämän ilmaisemisen lisäyllykkeenä siihen, että se varmistautuu teknisen määräyksensä yhteensoveltuvuudesta näitä perusvapauksia sääntelevien unionin sääntöjen kanssa.
88 Samoista syistä kuin edellä 67–82 kohdassa on esitetty on hylättävä komission ja Ranskan tasavallan väitteet, jotka perustuvat siihen, että jos yksityiskohtainen lausunto ilmaistaan, on olemassa vaara jäsenvaltioiden vähäisemmästä yhteistyöstä ja siitä, että vaikutetaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn.
89 Kaiken edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä evätään oikeus tutustua kyseessä olevaan yksityiskohtaiseen lausuntoon asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella.
90 Näin ollen ei ole enää tarpeen lausua siitä, voiko, kun otetaan huomioon kyseessä olevan yksityiskohtaisen lausunnon luonne, komissio nojautua odotusaikana yleiseen olettamaan, jonka mukaan mainitun lausunnon ilmaiseminen vahingoittaa tutkintatoimien tarkoituksia, eikä kantajan esittämistä toisesta ja kolmannesta kanneperusteesta.
Oikeudenkäyntikulut
91 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian ja kantaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, komissio on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
92 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Ranskan tasavalta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan komission 27.6.2012 tekemä päätös, jolla komissio epäsi kantajalta odotusaikana oikeuden tutustua yksityiskohtaiseen lausuntoonsa, joka koskee nanohiukkasmuodossa olevia aineita koskevan vuosi-ilmoituksen sisällöstä ja esittämisen edellytyksistä annettua asetusehdotusta (2011/673/F), josta Ranskan viranomaiset olivat ilmoittaneet komissiolle teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY, kumotaan.
2) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Carl Schlyterin oikeudenkäyntikulut.
3) Ranskan tasavalta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä huhtikuuta 2015.
Allekirjoitukset