Asia T-137/09

Nike International Ltd

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin R10 rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Kansallinen rekisteröimätön sanamerkki R10 – Kansallisen tavaramerkin luovutus – Menettelyvirhe

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne yhteisöjen tuomioistuimissa – Tutkittavaksi ottamisen edellytys – Kanneperusteet, jotka kohdistuvat yksinomaan valituslautakuntien päätöksiin

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 1 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Viraston väiteosaston päätöksestä tehty valitus – Aikaisemman tavaramerkin luovuttaminen väiteilmoituksen jättämisen jälkeen ja ennen kuin virasto on tehnyt päätöksen – Valituslautakunnan suorittama tutkimus luovutuksensaajan asiavaltuudesta

3.      Yhteisön tavaramerkki – Immateriaalioikeuden siirtäminen – Aikaisemman kansallisen oikeuden luovutuksen todistaminen – Asetuksen N:o 2868/95 31 säännön 6 kohdan täytäntöönpano kansallisten tavaramerkkien luovutuksen osalta

(Komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 31 säännön 6 kohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 1 kohdan mukaan kanne yhteisöjen tuomioistuimessa voidaan nostaa yksinomaan valituslautakunnan päätöksen johdosta, joten tällaisen kanteen yhteydessä tutkittavaksi voidaan ottaa ainoastaan kanneperusteet, jotka kohdistuvat valituslautakunnan päätökseen itseensä. Kanneperusteet, joissa vedotaan siihen, että väiteosaston päätöksellä on rikottu jotakin asetuksen säännöstä, on siis jätettävä tutkimatta.

(ks. 13 kohta)

2.      Silloin kun väiteilmoituksen jättämisen jälkeen tapahtuneen luovutuksen johdosta tavaramerkin, johon väite perustuu, rekisteröintiä koskevan todistuksen jäljennöksessä haltijaksi mainitaan muu yhtiö kuin se, joka on tehnyt valituksen väiteosaston päätöksestä hylätä väite, valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi olettamalla, että aikaisempi tavaramerkki on luovutettu valittajalle. Valituslautakunta voi siten laillisesti tutkia valituksen tehneen henkilön asiavaltuuden.

Toisin kuin tilanteessa, jossa luovutus on tapahtunut ennen väiteilmoituksen jättämistä, silloin, kun vedotun tavaramerkin luovutus tapahtuu väiteilmoituksen jättämisen jälkeen ja ennen kuin sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on tehnyt lopullisen päätöksensä, sisämarkkinoiden harmonisointiviraston on huolehdittava sen osapuolen oikeuksien suojelusta, joka on alun perin tehnyt väitteen tai jättänyt tavaramerkkihakemuksen, koska sen tavoitteena, että tavaramerkin luovutuksensaajan sallitaan osallistua menettelyyn, on päättää mainitun osapuolen vireille panema menettely sen osalta. Valituslautakunnan on lisäksi varmistauduttava siitä, että valituksen tehneellä henkilöllä on asiavaltuus valittaa väiteosaston päätöksestä.

(ks. 17 kohta)

3.      Silloin kun ei ole olemassa väitteen tueksi vedotun aikaisemman kansallisen oikeuden luovutuksen todistamista koskevaa lainsäännöstä, sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ohjeet, joita kyseisen viraston on lähtökohtaisesti noudatettava, pohjautuvat tältä osin yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 31 säännön 6 kohtaan. Kyseisten ohjeiden ”Osassa C: Väite” olevassa ”Osastossa 1: Menettelykysymykset” todetaan, että jos aikaisemman kansallisen oikeuden uusi haltija ”ilmoittaa virastolle luovutuksesta mutta ei esitä kyseisestä luovutuksesta (riittäviä) todisteita, väitemenettelyä on lykättävä ja uudella haltijalla on kaksi kuukautta aikaa esittää todisteet luovutuksesta”. Sitä, että asetuksen N:o 2868/95 31 säännön 6 kohtaa sovelletaan näin kansallisten tavaramerkkien luovutukseen, ei voida kiistää, koska silloin, kun kansallisessa oikeudessa ei säädetä menettelystä rekisteröityjen tavaramerkkien omistusoikeuden siirron rekisteröimiseksi, tutkinta, jonka väiteosasto tai valituslautakunta tekee tarkistaakseen, onko väitteen tueksi vedotun tavaramerkin luovutus todella tapahtunut, on asiallisesti sama kuin tutkinta, jonka viraston toimivaltainen elin suorittaa tutkiakseen yhteisön tavaramerkkejä koskevat luovutushakemukset. Vaikka lisäksi tämä menettely koskee nimenomaisesti rekisteröityjä kansallisia tavaramerkkejä, sitä on kuitenkin sovellettava analogisesti rekisteröimättömien kansallisten tavaramerkkien luovutukseen, koska tutkinta, joka viraston on tehtävä, on luonteeltaan samanlainen.

(ks. 24 kohta)