UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
28 päivänä lokakuuta 2020 (*)
EU-tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – EU-sanamerkki TARGET VENTURES – Ehdoton mitättömyysperuste – Vilpillinen mieli – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta)
Asiassa T-273/19,
Target Ventures Group Ltd, kotipaikka Road Town (Britannian Neitsytsaaret), edustajinaan asianajajat T. Dolde ja P. Homann,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään P. Sipos ja V. Ruzek,
vastaajana,
jossa muuna osapuolena EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Target Partners GmbH, kotipaikka München (Saksa), edustajinaan asianajajat A. Klett ja C. Mikyska,
ja jossa on kyse kanteesta EUIPO:n toisen valituslautakunnan 4.2.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 1684/2017-2), joka liittyy Target Ventures Groupin ja Target Partnersin väliseen mitättömyysmenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit V. Kreuschitz ja G. Steinfatt (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.4.2019 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.7.2019 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.7.2019 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon 3.12.2019 toteutetun prosessinjohtotoimen ja kantajan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.12.2019 toimittaman vastauksen,
ottaen huomioon 26.6.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Väliintulija Target Partners GmbH, kotipaikka München (Saksa), on riskipääomarahasto. Se on ollut vuodesta 2002 lähtien muun muassa verkkotunnuksen ”targetventures.com” ja vuodesta 2009 lähtien verkkotunnuksen ”targetventures.de” haltija. Näillä verkkotunnuksilla rekisteröityjen internetsivustojen sisällössä on kuitenkin viitattu vain merkkiin TARGET PARTNERS, jolla väliintulija tarjoaa palvelujaan. Nämä sivustot ovat nimittäin ainoastaan ohjanneet väliintulijan viralliselle sivulle www.targetpartners.de tai viitanneet sen sisältöön.
2 Kantaja Target Ventures Group Ltd, kotipaikka Road Town (Britannian Neitsytsaaret), väittää olevansa myös riskipääomarahasto. Se väittää toimineensa Venäjän riskipääomamarkkinoilla merkillä TARGET VENTURES vuodesta 2012 alkaen ja Euroopan unionin markkinoilla ainakin 8.3.2013 alkaen. Se oli tarjonnut 23.12.2013 ja 18.12.2014 välisenä aikana rahoitus- ja rahatalouspalveluja tällä samalla merkillä viidelle unioniin sijoittautuneelle yritykselle. Vastikkeena pääomasijoituksestaan se oli saanut omien sijoittajiensa lukuun osakeomistuksia näissä yrityksissä. Useat erikoistuneet internetsivustot sekä mainittujen yritysten internetsivustot ovat ilmoittaneet näistä investoinneista.
3 Kaksi kantajan tai kolmannen, joka toimii nimellä TARGET VENTURES, yhtiömiehistä sekä väliintulijan edustaja osallistuivat investointialan tunnettuun konferenssiin, joka pidettiin 13. ja 14.11.2014 Lontoossa (Yhdistynyt kuningaskunta). Nuoren sijoittajia etsivän yrityksen edustaja lähetti 13.11.2014 kaksi sähköpostiviestiä näille kolmelle henkilölle käyttäen heidän etunimiään. Heidän sähköpostiosoitteensa, jotka päättyivät @targetpartners.de ja @targetventures.ru, näkyivät sähköposteissa.
4 Väliintulija jätti 27.1.2015 EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1)), nojalla. Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki TARGET VENTURES (jäljempänä riidanalainen tavaramerkki).
5 Palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 35 ja 36, ja vastaavat kunkin luokan osalta seuraavaa kuvausta:
– luokka 35: ”Mainonta, liikkeenjohto, yrityshallinto, yritysneuvonta, toimistotehtävät”
– luokka 36: ”Rahatalousasiat, raha-asiat; paitsi maksujärjestelmät ja elektroniset viestintäjärjestelmät, jotka liittyvät maksuihin tai maksuosoituksiin”.
6 Tavaramerkkihakemus julkaistiin 18.2.2015 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 33/2015. Riidanalainen tavaramerkki rekisteröitiin 28.5.2015 numerolla 13685565.
7 Kun väliintulija sai 7.7.2015 sähköpostiviestin eräältä asiakkaalta, joka oli sekoittanut sen kantajaan, joka järjesti Berliinissä (Saksa) 16.7.2016 markkinointitapahtuman, se lähetti kantajalle tavaramerkin käytön lopettamista ja siitä pidättäytymistä koskevan kirjeen, jota seurasi Landgericht Berlinille (Berliinin alueellinen tuomioistuin, Saksa) osoitettu vaatimus väliaikaisesta kieltomääräyksestä, josta väliintulija luopui toimivaltaisen ratkaisukokoonpanon puheenjohtajan esittämien varaumien vuoksi.
8 Kantaja jätti 13.7.2015 riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta) mukaisesti kaikkien edellä 5 kohdassa mainittujen palvelujen osalta.
9 Mitättömyysosasto hylkäsi 25.5.2017 mitättömyysvaatimuksen kokonaisuudessaan.
10 Kantaja valitti 28.7.2017 EUIPO:n sisällä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla) nojalla mitättömyysosaston päätöksestä.
11 EUIPO:n toinen valituslautakunta hylkäsi kantajan valituksen 4.2.2019 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja totesi, ettei kantaja ollut näyttänyt toteen väliintulijan vilpillistä mieltä riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämishetkellä.
12 Tämän päätelmän tekemiseksi valituslautakunta katsoi ensinnäkin, että koska kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi esittää asetuksen 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun ehdottomaan mitättömyysperusteeseen perustuvan mitättömyysvaatimuksen, kantajan ei tarvinnut osoittaa oikeudellista intressiä vaatimuksen tekemiseen, joten ei ollut merkityksellistä, ettei kantajan esittämien asiakirjojen avulla voitu osoittaa, kuka oli tosiasiallisesti toiminut merkillä TARGET VENTURES.
13 Toiseksi valituslautakunta vahvisti mitättömyysosaston päätelmät, joiden mukaan kantaja ei ollut näyttänyt toteen, että väliintulija olisi tuntenut kantajan tai kolmannen merkillä TARGET VENTURES unionissa tarjoamat palvelut. Kantaja ei ollut myöskään osoittanut, että väliintulija oletetusti tiesi sen toiminnasta. Kantajan tai kolmannen harjoittama merkin TARGET VENTURES käyttö Euroopassa ei ole ollut laajuudeltaan sellaista, että voitaisiin kohtuudella olettaa, että yleisö ja asianomaiset kilpailijat tunsivat hyvin tämän merkin tai tunnistivat sen sillä hetkellä, kun riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemus jätettiin. Koska merkkiä TARGET VENTURES oli käytetty Euroopassa suhteellisen lyhyen ajan ennen 27.1.2015, kantajan olisi pitänyt osoittaa laaja käyttö tai ainakin toimintansa laaja mediakattavuus. Valituslautakunnan mukaan tällaisia seikkoja ei kuitenkaan ollut, joten ei voida olettaa, että väliintulija tiesi tai sen olisi ainakin pitänyt tietää kantajan tai kolmannen yhtiön harjoittamasta kaupallisesta toiminnasta merkillä TARGET VENTURES. Näin ollen valituslautakunta katsoi, että yksi asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetuista edellytyksistä ei täyttynyt, joten mitättömyysvaatimus oli hylättävä.
14 Kolmanneksi valituslautakunta katsoi, että vaikka oletettaisiin, että kantaja olisi esittänyt todisteet siitä, että väliintulija tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että se tai kolmas oli käyttänyt merkkiä TARGET VENTURES ennen riidanalaisen tavaramerkin hakemispäivää, kantaja ei ollut osoittanut, ettei väliintulijalla ollut koskaan ollut aikomusta käyttää tätä tavaramerkkiä vaan ainoastaan aikomus estää kantajaa pääsemästä Euroopan markkinoille. Väliintulijan esittämät todisteet päinvastoin osoittivat, että sillä oli oikeutettu kaupallinen intressi rekisteröidä riidanalainen tavaramerkki.
15 Valituslautakunnan mukaan ei ole merkityksellistä, loiko väliintulijan edellä 1 kohdassa mainittujen verkkotunnusten käyttö aikaisempia oikeuksia merkkiin TARGET VENTURES, koska on riittävää, että riidanalaisen tavaramerkin rekisteröinnillä on oikeutettu kaupallinen tarkoitus. Tässä yhteydessä valituslautakunta huomautti, että väliintulijan esittämistä todisteista ilmeni, että tämä oli ”tietyssä määrin käyttänyt [kyseistä] merkkiä ennen riidanalaisen tavaramerkin [rekisteröintihakemuksen] jättämistä”.
16 Valituslautakunnan mukaan ei siis voida sulkea pois sitä, että väliintulija on hakenut riidanalaista tavaramerkkiä joko sen vuoksi, että se halusi laajentaa merkin TARGET VENTURES käyttöä, tai sen vuoksi, että se pyrki ”suojaamaan asiakkaitaan mahdolliselta sekaannukselta”, kuten 7.7.2015 päivätyssä sähköpostiviestissä esitettiin (ks. edellä 7 kohta). Vaikka tämä sähköpostiviesti lähetettiin riidanalaisen tavaramerkin hakemispäivän jälkeen, se osoittaa, että ainakin yksi asiakas on muodostanut yhteyden merkin TARGET VENTURES ja väliintulijan välille. Nyt käsiteltävässä asiassa kaupallinen logiikka riidanalaisen tavaramerkin hakemisen taustalla oli väliintulijan legitiimi tahto suojata sen erottamiskykyinen nimi TARGET sen riskipääomapalvelujen kuvauksen VENTURES kanssa ja lisäksi sen tavaramerkki TARGET PARTNERS, jotta se välttäisi kaikenlaisen sekaannuksen asiakkaidensa keskuudessa.
Asianosaisten vaatimukset
17 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien asian käsittelystä mitättömyysosastossa ja EUIPO:n toisessa valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.
18 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja pysyttää riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
20 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, jotka koskevat asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja saman asetuksen 75 artiklan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 94 artikla) rikkomista.
21 Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteensa tueksi yhtäältä, että valituslautakunta on tehnyt virheitä arvioidessaan väliintulijan etukäteistä tuntemusta kantajan merkin TARGET VENTURES käytöstä tämän riskipääomapalveluille. Kantajan mukaan väliintulijan on ainakin pitänyt tietää, että kantaja käytti merkkiä TARGET VENTURES unionin alueella ja muualla ensiksi kahden sellaisen sähköpostiviestin vuoksi, jotka liittyvät investointeihin erikoistuneeseen konferenssiin (ks. edellä 3 kohta), ja toiseksi koska kantaja oli riidanalaisen tavaramerkin hakemispäivänä jo käyttänyt kyseistä merkkiä intensiivisesti riskipääomapalveluille unionin ulkopuolella ja aloittanut yli vuosi sitten sen käytön myös unionin alueella. Kantaja, joka toimii merkillä TARGET VENTURES, oli näin ollen jo tunnettu merkittävänä riskipääomarahaston harjoittajana.
22 Toisaalta väliintulija ei ole koskaan käyttänyt kyseistä merkkiä palvelujensa kaupallisen alkuperän osoittamiseen eikä sillä ole ollut aikomusta tehdä niin. Sen aikomus riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämishetkellä oli pikemminkin käyttää tavaramerkkiä muihin tarkoituksiin, erityisesti tavaramerkkinsä TARGET PARTNERS vahvistamiseen tai suojaamiseen tai estämään yleisesti kolmansia ja/tai erityisesti kantajaa käyttämästä merkkiä TARGET VENTURES sillä perusteella, että nämä merkit voivat aiheuttaa sekaannusta. Se, että väliintulijalla on vuodelta 2002 peräisin oleva verkkotunnus targetventures.com, ei voi tukea väitettä oikeutetusta intressistä hakea riidanalaista tavaramerkkiä kolmetoista vuotta myöhemmin, kun otetaan huomioon erityisesti se, ettei kyseistä verkkotunnusta ole koskaan käytetty vaan se on korkeintaan ohjannut internetsivustolle www.targetpartners.de. Tällaista ohjaamista on vaikea luonnehtia ”tietyksi käytöksi”. Valituslautakunta ei ole myöskään arvioinut asianmukaisesti tapahtumien aikajärjestystä. Näin ollen valituslautakunta totesi asian olosuhteita koskevassa kokonaisarvioinnissaan virheellisesti, ettei väliintulija ollut toiminut vilpillisessä mielessä riidanalaista tavaramerkkiä koskevaa hakemusta jättäessään.
23 EUIPO ja väliintulija katsovat lähinnä, ettei kantaja ole osoittanut, että väliintulija tiesi tai sen olisi pitänyt tietää riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämishetkellä, että kantaja käytti unionin markkinoilla merkkiä TARGET VENTURES kyseessä oleville palveluille. Joka tapauksessa se, että väliintulija on käyttänyt tätä merkkiä joko ennen sen rekisteröintiä EU-tavaramerkiksi tai sen jälkeen, osoittaa rekisteröinnin perusteena olevan oikeutetun kaupallisen intressin.
24 Aluksi on täsmennettävä, että vaikka valituslautakunta sovelsi riidanalaisessa päätöksessä ajallisesti asetuksen 2017/1001 säännöksiä ja otti huomioon riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivän, joka on ratkaiseva mitättömyysvaatimuksiin sovellettavan aineellisen oikeuden määrittämisessä (tuomio 29.11.2018, Alcohol Countermeasure Systems (International) v. EUIPO, C‑340/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:965, 2 kohta ja tuomio 23.4.2020, Gugler France v. Gugler ja EUIPO, C‑736/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:308, 3 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), tähän oikeusriitaan sovelletaan asetuksen N:o 207/2009 aineellisia säännöksiä, ja että tässä tilanteessa näillä oikeusviittauksilla asetukseen 2017/1001 on ymmärrettävä aineellisten sääntöjen osalta tarkoitettavan asetuksen N:o 207/2009 sisällöltään samoja säännöksiä, ilman että tämä vaikuttaa riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen. Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla EU-tavaramerkki julistetaan mitättömäksi EUIPO:lle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos hakija on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä.
25 Vaikka vilpillisen mielen käsite edellyttää sen yleiskielisen merkityksen mukaan epärehellisyyttä tai epärehellistä tarkoitusta, tämä käsite on lisäksi ymmärrettävä tavaramerkkioikeuden asiayhteydessä, jona on elinkeinoelämä. Tältä osin yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), asetuksella N:o 207/2009 ja asetuksella 2017/1001 on sama tavoite eli sisämarkkinoiden toteuttaminen ja toiminta. EU-tavaramerkkiä koskevissa säännöissä pyritään erityisesti edistämään unionin vääristymättömän kilpailun järjestelmää, jossa yritysten on, kyetäkseen hankkimaan itselleen asiakkaita tavaroidensa tai palvelujensa laadun perusteella, voitava rekisteröidä tavaramerkeiksi sellaisia merkkejä, joiden perusteella kuluttaja voi erottaa ilman sekaannusvaaraa kyseisen tavaran tai palvelun muista tavaroista ja palveluista, joilla on toinen alkuperä (ks. tuomio 12.9.2019, Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO, C‑104/18 P, EU:C:2019:724, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti tuomio 29.1.2020, Sky ym., C‑371/18, EU:C:2020:45, 74 kohta).
26 Näin ollen asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista ehdotonta mitättömyysperustetta sovelletaan silloin, kun merkityksellisistä ja yhtäpitävistä seikoista ilmenee, että EU-tavaramerkin haltija ei ole hakenut tämän tavaramerkin rekisteröintiä tarkoituksenaan osallistua rehellisesti kilpailuun vaan tarkoituksenaan vahingoittaa hyvän liiketavan vastaisesti kolmansien etuja tai saadakseen, ilman erityistä kolmatta osapuolta, yksinoikeuden muuhun tarkoitukseen kuin tavaramerkin tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin eli erityisesti edellisessä kohdassa mieleen palautettuun alkuperän osoittamista koskevaan keskeiseen tehtävään kuuluviin tarkoituksiin (tuomio 12.9.2019, Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO, C‑104/18 P, EU:C:2019:724, 46 kohta ja tuomio 29.1.2020, Sky ym., C-371/18, EU:C:2020:45, 75 kohta).
27 Ensinnäkin todetessaan riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa, että vilpillinen mieli merkitsee menettelytapaa, joka poikkeaa periaatteista, joiden on tunnustettu olevan eettisten periaatteiden tai hyvän kauppa- ja liiketavan mukaisia, ja edellyttää epärehellisyyttä tai muuta vahingollista tarkoitusta, valituslautakunta on tulkinnut vilpillisen mielen käsitettä liian suppeasti. Edellä 25 ja 26 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että aikomus saada – vetoamatta edes erityiseen kolmanteen – yksinoikeus muuhun tarkoitukseen kuin tavaramerkin tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin eli erityisesti alkuperän osoittamista koskevaan keskeiseen tehtävään kuuluviin tarkoituksiin, voi riittää sen toteamiseen, että tavaramerkin hakija on toiminut vilpillisessä mielessä.
28 Vaikka vilpillisen mielen toteamiseksi ei siis ole välttämätöntä, että riidanalaisen tavaramerkin haltija on tavaramerkkihakemuksen jättämishetkellä tarkoittanut erityistä kolmatta, ei myöskään ole välttämätöntä, että se on tiennyt, että kolmas on käyttänyt kyseistä merkkiä. Jos riidanalaisen tavaramerkin haltija tietäisi tästä, sen hakemus koskisi väistämättä kyseistä kolmatta.
29 Näin ollen valituslautakunta teki oikeudellisen virheen asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnassa, kun se totesi riidanalaisen päätöksen 31 ja 32 kohdassa lähinnä, että näytön puuttuminen kyseisen merkin aikaisemman käytön tosiasiallisesta tai oletetusta tuntemisesta riittää kyseisen mitättömyysvaatimuksen hylkäämiseen.
30 Toiseksi on niin, kuten unionin tuomioistuin on todennut 12.9.2019 antamansa tuomion Koton Maźazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO (C‑104/18 P, EU:C:2019:724) 48–55 kohdassa tekemänsä arvioinnin päätteeksi, että jo 11.6.2009 annetun tuomion Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli (C-529/07, EU:C:2009:361) 53 kohdassa esitetystä tulkinnasta seuraa, että kun on osoitettu, että kolmas käyttää samaa tai samankaltaista merkkiä samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten ja että tämä johtaa sekaannukseen, on tutkittava käsiteltävän asian kannalta merkityksellisten seikkojen kokonaisarvioinnin yhteydessä, tiesikö riidanalaisen tavaramerkin hakija tästä käytöstä. Se, että kolmas on aikaisemmin käyttänyt kyseistä merkkiä, ei kuitenkaan ole asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen edellytys (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2019, Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO, C‑104/18 P, EU:C:2019:724, 51, 52, 69 ja 70 kohta). Näin ollen riidanalaisen tavaramerkin haltijan tietoisuus siitä, että kolmas on käyttänyt tätä merkkiä tai se, olisiko tämän haltijan pitänyt olla tietoinen siitä, että kolmas on käyttänyt kyseistä merkkiä aikaisemmin, on vain yksi huomioon otettavista tekijöistä muiden joukossa.
31 Unionin yleisellä tuomioistuimella on myös ollut tilaisuus täsmentää, että koska oikeuskäytännössä esiin tuodut eri tekijät ovat vain esimerkkejä sellaisista seikoista, jotka voivat osoittaa hakijan vilpillisen mielen tavaramerkkihakemuksen jättämishetkellä (tuomio 14.2.2019, Mouldpro v. EUIPO – Wenz Kunststoff (MOULDPRO), T-796/17, ei julkaistu, EU:T:2019:88, 83 kohta), jonkin näistä tekijöistä puuttuminen ei ole välttämättä esteenä sille, että kulloinkin kyseessä olevan asian olosuhteissa todetaan hakijan vilpillinen mieli (ks. tuomio 23.5.2019, Holzer y Cia v. EUIPO – Annco (ANN TAYLOR ja AT ANN TAYLOR), T-3/18 ja T-4/18, EU:T:2019:357, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Tästä seuraa, että valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 20 kohdassa virheellisesti, että 11.6.2009 annetun tuomion Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli (C-529/07, EU:C:2009:361) 53 kohdassa luetellut vilpillisen mielen olemassaolon arvioimisen kriteerit ”on otettava huomioon”, eikä se siten ole ottanut riittävästi huomioon kaikkia käsiteltävän asian olosuhteita.
33 Kolmanneksi tavaramerkin hakijan aikomus on subjektiivinen seikka, joka toimivaltaisten hallinto- ja oikeusviranomaisten on kuitenkin määritettävä objektiivisesti. Näin ollen vilpillistä mieltä koskevia väitteitä on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset tosiseikat. Vain tällä tavoin vilpillistä mieltä koskevaa väitettä voidaan arvioida objektiivisesti (ks. tuomio 12.9.2019, Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO, C‑104/18 P, EU:C:2019:724, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Unionin tuomioistuin täsmensi myös 12.9.2019 annetun tuomion Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO (C‑104/18 P, EU:C:2019:724) 48–55 kohdassa, että seikat, jotka se oli 11.6.2009 annetussa tuomiossa Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli (C-529/07, EU:C:2009:361) tuonut esiin vilpillisen mielen olemassaolon määrittämiseksi, liittyivät läheisesti asian olosuhteisiin ja että on mahdollisesti olemassa muita tapauksia, joissa tavaramerkin rekisteröintihakemus voidaan katsoa jätetyksi vilpillisessä mielessä (ks. tältä osin myös tuomio 23.5.2019, ANN TAYLOR ja AT ANN TAYLOR, T‑3/18 ja T-4/18, EU:T:2019:357, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Erityisesti sen kysymyksen osalta, onko väliintulija hakenut riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintiä ilman aikomusta käyttää sitä tavaramerkin tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin eli erityisesti alkuperän osoittamista koskevaan keskeiseen tehtävään kuuluviin tarkoituksiin (ks. edellä 25 ja 26 kohta), 29.1.2010 annetun tuomion Sky ym. (C-371/18, EU:C:2020:45) 76 ja 77 kohdasta ilmenee, että vaikka tavaramerkin hakijan ei tarvitse rekisteröintihakemuksensa jättöpäivänä tai hakemuksen tutkinnan ajankohtana ilmoittaa hakemansa tavaramerkin käyttöä ja hakijalla on viisi vuotta aikaa ottaa tavaramerkki tosiasialliseen käyttöön tavaramerkin keskeisen tehtävän mukaisesti, tavaramerkin rekisteröinti ilman, että hakijalla on mitään aikomusta käyttää sitä kyseisen rekisteröinnin kattamia tavaroita ja palveluja varten, voi merkitä vilpillistä mieltä, jos tavaramerkkihakemus ei ole perusteltu asetuksen N:o 207/2009 tavoitteisiin nähden. Mainitunlainen vilpillinen mieli voi kuitenkin olla olemassa vain, jos on olemassa objektiivisia merkityksellisiä ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka ovat omiaan osoittamaan, että kyseisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättöpäivänä sen hakijalla oli tarkoitus joko vahingoittaa hyvän liiketavan vastaisesti kolmansien etuja tai saada, edes kohdistamatta toimiaan erityiseen kolmanteen osapuoleen, yksinoikeus muuhun tarkoitukseen kuin tavaramerkin tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin.
36 Käsiteltävässä asiassa merkityksellisistä ja yhtäpitävistä objektiivisista seikoista ilmenee, ettei väliintulijan aikomuksena ollut riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä käyttää tavaramerkkiä sen tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin.
37 Ensiksi riidanalaisen päätöksen 37 kohdassa todetaan, ettei voida sulkea pois sitä, että väliintulija pyrki suojaamaan asiakkaitaan merkkien TARGET PARTNERS ja TARGET VENTURES mahdolliselta sekaannukselta ja että kaupallinen logiikka riidanalaisen tavaramerkin hakemisen taustalla oli väliintulijan legitiimi tahto suojata erottamiskykyistä nimeään (TARGET) sen riskipääomapalvelujen (VENTURES) kuvauksen kanssa ja lisäksi tavaramerkkiään TARGET PARTNERS, ja välttää näin kaikenlainen sekaannus asiakkaidensa keskuudessa.
38 Käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa se, että väliintulija rekisteröi tavaramerkin estääkseen sekaannusvaaran sellaisen toisen tavaramerkin kanssa, jonka haltija se jo oli, ja/tai suojatakseen tässä yhteydessä näiden tavaramerkkien yhteistä osatekijää, ei kuitenkaan – kuten kantaja väittää – liity tavaramerkin tehtäviin, joihin kuuluu muun muassa olennainen alkuperän osoittamistehtävä, ja myötävaikutti pikemminkin väliintulijan ensimmäisen tavaramerkin, joka oli sekä ennen haetun tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämistä että sen jälkeen ainoa merkki, jolla väliintulija tarjosi palvelujaan, vahvistamiseen ja suojaamiseen.
39 Toiseksi väliintulijan istunnossa esitettyihin kysymyksiin antamista vastauksista ilmenee selvästi, että riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämisen taustalla oleva aikomus oli toisen tavaramerkin eli tavaramerkin TARGET PARTNERS vahvistaminen, koska internetsivustoilla www.targetventures.de ja www.targetventures.com ainoastaan vain viitattiin väliintulijan tärkeimpään internetsivustoon.
40 Väliintulija nimittäin täsmensi, että riidanalaista tavaramerkkiä oli käytetty, kuten ennen sen rekisteröintiä, internetsivustoilla, jotta asianomaiset kuluttajat ohjattaisiin sen tärkeimmälle internetsivustolle, jonka osoite on ”www.targetpartners.de” ja jolla se tarjoaa palvelujaan. Se täsmensi myös, että tämä oli merkin käytön pääasiallinen syy. Väliintulija toteaa, että käyttämällä verkkotunnuksissa ”targetventures.com” ja ”targetventures.de”, erottamiskykyistä osaa eli osaa ”target” riskipääomarahastopalveluja kuvaavan osan eli osan ”ventures” kanssa ja viittaamalla tärkeimpään sivustoonsa, jolla se tarjoaa palvelujaan tavaramerkillä TARGET PARTNERS, se pyrki osoittamaan kohdeyleisölle, että näitä palveluja tarjoaa myös Target Partners. Riidanalaisen tavaramerkin rekisteröinnin syynä oli siis näiden kahden internetsivuston nimessä käytetyn merkin TARGET suojaaminen. Väliintulija ilmoitti myös halunneensa laajentaa tavaramerkkivalikoimaansa.
41 Koska yhtäältä on kiistatonta, että merkkiä TARGET VENTURES on käytetty samalla tavalla sekä ennen sen rekisteröintihakemuksen jättämistä että tämän jälkeen eli viittaamaan väliintulijan tärkeimpään internetsivustoon ”www.targetpartners.de”, ja koska väliintulijan esityksestä istunnossa voidaan päätellä, että tämän käytön suojaaminen oli pääasiallinen syy hakea riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintiä, eikä muuta aiottua konkreettista käyttöä esitetty, on todettava, että väliintulijalla oli ainoastaan aikomus jatkaa tavaramerkin käyttöä samalla tavalla kuin ennen hakemuksen jättämistä. Näin ollen väliintulija ei esittänyt kyseistä pyyntöä osallistuakseen rehellisesti kilpailuun vaan saadakseen, ilman erityistä kolmatta, yksinoikeuden muuhun tarkoitukseen kuin tavaramerkin tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin eli erityisesti alkuperän osoittamista koskevaan keskeiseen tehtävään kuuluviin tarkoituksiin.
42 Kolmanneksi riidanalaisen päätöksen 37 kohtaan sisältyvä yleinen väite, jonka mukaan ei ole poissuljettua, että väliintulija on hakenut riidanalaista tavaramerkkiä, koska se halusi laajentaa merkin TARGET VENTURES käyttöä, on ristiriidassa paitsi sen kanssa, että tätä merkkiä ei ole käytetty millään muulla tavalla kuin jo ennen rekisteröintihakemuksen jättämistä käytetyllä tavalla, myös niiden väliintulijan suullisessa käsittelyssä antamien ilmoitusten kanssa, jotka koskivat kyseisen merkin käytön pääasiallista tarkoitusta sekä ennen tämän hakemuksen jättämistä että sen jälkeen, ja sen aikomusta tuolla hetkellä, sekä sen seikan kanssa, että väliintulija on toiminut niin, että asiakkaat tunnistaisivat sen pelkästään tavaramerkillä TARGET PARTNERS.
43 Väliintulijan vastauksesta 7.7.2015 päivättyyn sähköpostiviestiin (ks. edellä 7 kohta) nimittäin ilmenee, että se pyrki selvästi täsmentämään kyseiselle asiakkaalle, ettei markkinointitapahtuma ollut sen järjestämä, kuitenkaan mainitsematta, että se käytti myös nimeä TARGET VENTURES. On myös selvää, että väliintulija ei ole koskaan tarjonnut palvelujaan käyttämällä tähän tarkoitukseen merkkiä TARGET VENTURES. Väliintulijan tarjoamien palvelujen alkuperä on sen sijaan aina ilmoitettu tavaramerkillä TARGET PARTNERS. Näin ollen väliintulija on jopa rekisteröintihakemuksen jättämisen jälkeen käyttänyt kyseistä nimeä eikä mitään muuta, jotta sen asiakkaat tunnistaisivat sen.
44 Näin ollen ja koska tältä osin ei ole esitetty muuta, valituslautakunta katsoi virheellisesti, että aikomus laajentaa merkin TARGET VENTURES käyttöä oli voinut olla peruste sitä koskevan rekisteröintihakemuksen jättämiselle.
45 Näin ollen riidanalaisen päätöksen 38 kohdassa olevan päätelmän taustalla oleviin perusteluihin liittyy oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä.
46 Neljänneksi, kuten edellä 27–29 kohdassa on todettu, on niin, että vaikka riidanalaisen tavaramerkin haltijan aikomuksena rekisteröintihakemuksensa jättämishetkellä oli saada – tarkoittamatta erityisesti kolmatta – yksinoikeus muihin tarkoituksiin kuin tavaramerkin tehtäviin kuuluviin tarkoituksiin, tämän haltijan aikaisemman tietoisuuden siitä, että kolmas käyttää kyseessä olevaa merkkiä, tutkiminen ei ole ehdoton edellytys mainitun haltijan vilpillisen mielen toteamiselle. Tässä tilanteessa ei ole myöskään tarpeen tutkia tapahtumien aikajärjestystä, joka on nimenomaan osa sitä kysymystä, tiesikö tavaramerkin haltija tai olisiko sen pitänyt tietää, että kolmas on käyttänyt kyseistä tavaramerkkiä. Koska valituslautakunta kuitenkin katsoi käsiteltävässä asiassa välttämättömäksi kantajan esittämän näytön siitä, että väliintulija tiesi tai oletetusti tiesi kantajan käyttävän merkkiä TARGET VENTURES, sen olisi pitänyt ottaa huomioon kaikki käsiteltävän asian seikat, joihin kuuluvat ensinnäkin se, että kantaja käytti kyseistä merkkiä unionin ulkopuolella, ja toiseksi tapahtumien aikajärjestys.
47 Ensiksi 12.9.2019 annetusta tuomiosta Koton Mağazacilik Tekstil Sanayi ve Ticaret v. EUIPO (C‑104/18 P, EU:C:2019:724, 51, 52 ja 55 kohta) ilmenee, että tutkittaessa sitä, tiesikö riidanalaisen tavaramerkin haltija etukäteen siitä, että kolmas käyttää tätä merkkiä, ei pidä rajoittua unionin markkinoihin. Unionin tuomioistuin tarkensi kyseisen tuomion 52 kohdassa erityisesti, että on mahdollista, että on olemassa tapauksia, jotka eroavat 11.6.2009 annettuun tuomioon Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli (C-529/07, EU:C:2009:361) johtaneesta tilanteesta ja joissa tavaramerkin rekisteröintihakemus voidaan katsoa jätetyn vilpillisessä mielessä siitä huolimatta, ettei kolmas käytä kyseisen hakemuksen tekohetkellä sisämarkkinoilla samaa tai samankaltaista merkkiä samoja tai samankaltaisia tavaroita varten. Kun valituslautakunta hyväksyi mitättömyysosaston analyysin ja rajoitti oman tutkimuksensa siihen, oliko väliintulija tietoinen siitä, että kantaja tai kolmas käytti merkkiä TARGET VENTURES unionissa harjoittamassaan liiketoiminnassa, se sovelsi tätä tekijää puutteellisesti riidanalaisen päätöksen 23, 26, 30 ja 31 kohdassa.
48 Toiseksi on todettava, että valituslautakunta ei ole arvioinnissaan ottanut millään tavalla huomioon nyt käsiteltävän asian tapahtumien aikajärjestystä.
49 Edellä esitetyillä perusteilla ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on kumottava ilman, että on tarpeen tutkia toista kanneperustetta.
Oikeudenkäyntikulut
50 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Käsiteltävänä olevassa asiassa EUIPO ja väliintulija ovat hävinneet asian. Koska kantaja on vaatinut ainoastaan EUIPO:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, EUIPO on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa.
51 Lisäksi kantaja on vaatinut, että EUIPO velvoitetaan korvaamaan sille mitättömyysosastossa ja EUIPO:n valituslautakunnassa käydystä hallinnollisesta menettelystä aiheutuneet kulut. Tältä osin on muistutettava, että työjärjestyksen 190 artiklan 2 kohdan mukaan asian käsittelystä valituslautakunnassa aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia pidetään korvattavina oikeudenkäyntikuluina. Tämä ei kuitenkaan koske asian käsittelystä mitättömyysosastossa aiheutuneita kustannuksia. Näin ollen kantajan vaatimus EUIPO:n velvoittamisesta korvaamaan hallinnollisesta menettelystä aiheutuneet kulut voidaan hyväksyä vain kantajalle valituslautakuntakäsittelystä aiheutuneiden välttämättömien kulujen osalta.
52 Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan nojalla väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 4.2.2019 tekemä päätös (asia R 1684/2017-2) kumotaan.
2) EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Target Ventures Group Ltd:n oikeudenkäyntikulut, valituslautakunnassa aiheutuneet kulut mukaan lukien.
3) Target Partners GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Collins | Kreuschitz | Steinfatt |
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä lokakuuta 2020.
Allekirjoitukset