UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)
8 päivänä heinäkuuta 2010
Asia T-166/09 P
Luigi Marcuccio
vastaan
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Ennakkoratkaisupyyntö – Päätös, johon ei voi hakea muutosta – Vahingonkorvauskanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Menettelyvirheet – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-70/07, Marcuccio vastaan komissio, 18.2.2009 antaman määräyksen (Kok. H., s. I-A-1-31 ja II-A-1-135) kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Muutoksenhaku – Kohde – Virkamiestuomioistuimen antaman sellaisen määräyksen kumoaminen, jossa virkamiestuomioistuin on katsonut, että sen sijaan toimivaltainen on unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin – Tutkimatta jättäminen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta)
2. Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Menettelyn erilainen kulku sen mukaan, onko asiassa toteutettu henkilölle vastainen toimi vai ei
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
1. Päätöksiä, joihin voi hakea muutosta, koskevat Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa asetetut edellytykset eivät täyty silloin, kun virkamiestuomioistuin ei totea, että Euroopan unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa, vaan siirtää asian unionin yleiseen tuomioistuimeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Tällaisella asian siirtämisellä ei loukata niiden oikeussuojaa, jotka ovat asianosaisia unionin tuomioistuimissa, jotka joka tapauksessa ratkaisevat kaikki kanteen yhteydessä esille tulleet kysymykset. Sen tuomioistuimen, johon asia on siirretty, tehtävänä on arvioida oma toimivaltaisuutensa ja tarvittaessa puolestaan siirtää asia erityisesti tätä varten säädetyn menettelyn mukaisesti ensimmäiseen oikeusasteeseen, joka ei tällöin voi katsoa, ettei se ole toimivaltainen. Tämä erityinen mekanismi mahdollistaa Euroopan unionin tuomioistuimen toimielimen muodostavien tuomioistuinten välistä toimivallan jakoa koskevien kysymysten ratkaisemisen. Näin ollen – ja vaikka kysymystä siitä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen, voidaan tarvittaessa myös tarkastella asianosaisten välisessä kontradiktorisessa keskustelussa unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka ratkaisee asian sen siirtämisen jälkeen – muutoksenhakumenettelyn jatkaminen tällaisessa asiassa olisi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I säädetyn järjestelmän ja hyvän oikeudenhoidon vastaista. Tämä johtaisi siihen, että sama oikeusaste toimisi kahtena oikeusasteena, koska sekä siirretty asia että valitus asian siirtämistä koskevasta päätöksestä olisivat unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävänä.
(ks. 26–30 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑413/06 P, Gualtieri v. komissio, 4.9.2008, Kok. H., s. I-B-1-35 ja II-B-1-253, 24, 25 ja 27 kohta
2. Henkilöstösäännöissä säädetyn oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn noudattamiseksi virkamiehellä, jonka tarkoituksena on saada korvatuksi vahinko, joka hänelle on väitetysti aiheutunut siitä, että se toimielin, jonka palveluksessa hän on, on menetellyt virheellisesti häntä kohtaan, on velvollisuus esittää vaatimus henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän vaatimuksen mahdollinen hylkääminen on kyseiselle virkamiehelle vastainen toimi, josta hän voi tehdä valituksen, ja unionin tuomioistuimissa voidaan nostaa vahingonkorvauskanne vasta sellaisen päätöksen tekemisen jälkeen, jolla kyseinen valitus on hylätty nimenomaisesti tai implisiittisesti.
Sellainen vahingonkorvauskanne, joka on nostettu henkilöstösäännöissä edellytettyä ja edellä kuvailtua oikeudenkäyntiä edeltävää kaksivaiheista menettelyä noudattamatta, on jätettävä tutkimatta.
Jos virkamies haluaa sen sijaan riitauttaa hänelle vastaisen toimen, hän voi saattaa valituksen suoraan nimittävän viranomaisen käsiteltäväksi ja nostaa tämän jälkeen kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa, jos hänen valituksensa hylätään. Virkamies voi nostaa hänelle vastaisesta toimesta tehdyn valituksen hylkäämisen jälkeen kanteen, jossa hän vaatii hänelle vastaisen toimen kumoamista tai vahingonkorvausta taikka molempia.
(ks. 45–47 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑54/92, Schneider v. komissio, 1.12.1994 (Kok. H., s. I‑A‑281 ja II‑887, 53 ja 63 kohta); asia T‑416/03, Angelidis v. parlamentti, 5.12.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑317 ja II‑A‑2‑1607, 130 ja 131 kohta); asia T‑285/04, Andrieu v. komissio, 13.7.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑161 ja II‑A‑2‑275, 132 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑156/08 P, R v. komissio, 16.3.2009, Kok. H., s. I-B-1-11 ja II-B-1-51, 76 kohta
3. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota sovelletaan perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan menettelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava muun muassa yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Kanteessa on selitettävä, mitä kanteen perustana oleva kanneperuste sisältää. Tämän yhteenvedon on – vaikka se onkin tiivistelmä – oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin.
Oikeusvarmuus ja hyvä oikeudenkäyttö edellyttävät, että kanne ja tarkemmin ottaen kanneperuste voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole yrittää saada selville kaikista ensimmäisen kanneperusteen tueksi vedotuista seikoista, voidaanko näitä seikkoja käyttää myös toisen kanneperusteen tueksi.
(ks. 76 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑224/00, Archer Daniels Midland ja Archer Daniels Midland Ingredients v. komissio, 9.7.2003 (Kok., s. II‑2597, 36 kohta); asia T‑322/01, Roquette Frères v. komissio, 27.9.2006 (Kok., s. II‑3137, 208 ja 209 kohta) ja asia T‑308/05, Italia v. komissio, 12.12.2007 (Kok., s. II‑5089, 71 ja 72 kohta)