VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
14 päivänä syyskuuta 2010
Asia F-79/09
AE
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Henkilöstösääntöjen 73 artikla – Päätös, jolla kieltäydytään tunnustamasta sairautta ammattitaudiksi – Herkistyminen sähkömagneettisille kentille
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa AE vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 15.12.2008 tehdyn komission päätöksen, jolla kieltäydyttiin tunnustamasta hänen sairauttaan ammattitaudiksi, ja komission sen päätöksen, jolla hylättiin kantajan kyseisestä päätöksestä tekemä valitus; lisäksi kantaja vaatii, että komissio velvoitetaan maksamaan 12 000 euron suuruinen summa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, jonka hän katsoo kärsineensä.
Ratkaisu: Komissio velvoitetaan maksamaan 2 000 euron suuruinen summa. Vaatimukset hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan yksi neljäsosa kantajan oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääketieteellinen lautakunta – Lääkärien nimeäminen
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 22 artikla)
2. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääketieteellinen asiantuntijalausunto – Yhden lääketieteellisen lautakunnan jäsenen kieltäytyminen kertomuksen allekirjoittamisesta
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla)
3. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääketieteellinen asiantuntijalausunto – Lääketieteellisen lautakunnan harkintavalta
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 23 artikla)
4. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Sairauden määritteleminen ammattitaudiksi
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 3 artikla)
5. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Ammattitaudin käsite
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 3 artiklan 2 kohta)
6. Unionin oikeus – Periaatteet – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Loukkaaminen hallinnollisessa menettelyssä – Vaikutukset
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta)
7. Unionin oikeus – Periaatteet – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Hallinnollinen menettely – Arviointiperusteet
1. Unionin virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevissa määräyksissä ei vahvisteta minkäänlaisia erityisiä vaatimuksia lääketieteellisen lautakunnan jäsenten erikoistumiselle, ja niissä jätetään niin asianomaiselle virkamiehelle kuin hallinnollekin täysi vapaus lääkärin valinnassa. Uusien, 1.1.2006 voimaantulleiden määräysten, 22 artiklassa säädetään, että kolmannella lääkärillä on oltava ”ruumiinvammojen arvioinnin ja hoitamisen asiantuntemusta”. Tätä säännöstä sovelletaan kuitenkin vain kolmannen lääkärin nimeämiseen eikä sillä loukata millään tavoin asianomaisen virkamiehen oikeutta vapaasti nimetä hänen luottamustaan nauttiva lääkäri, eikä sillä rajoiteta hallinnon vapautta valita lääketieteelliseen lautakuntaan sitä edustava lääkäri.
Määräyksissä ei myöskään säädetä minkäänlaisesta mahdollisuudesta todeta, että nimetyt lääkärit ovat jäävejä olemaan mukana lääketieteellisessä lautakunnassa, koska virkamiehen oikeuksia suojataan sillä, että lautakuntaan osallistuu virkamiehen luottamusta nauttiva lääkäri sekä hallinnon hänen suostumuksellaan nimeämä lääkäri.
(ks. 51 ja 54 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 186/80, Suss v. komissio, 14.7.1981 (Kok., s. 2041, 9–11 kohta)
2. Lääketieteellisen lautakunnan kertomusta ei rasita muotovirhe vain sen seikan takia, että jokin sen jäsenistä on kieltäytynyt allekirjoittamasta sitä, koska on osoitettu, että allekirjoittamisesta pidättäytyneellä jäsenellä on ollut mahdollisuus esittää kantansa kahdelle muulle jäsenelle.
(ks. 56 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑31/89, Sabbatucci v. parlamentti, 21.6.1990 (Kok., s. II‑265, julkaistu tiivistelmänä, 2 kohta) ja asia T‑20/00 OP, komissio v. Camacho-Fernandes, 27.2.2003 (Kok. H., s. I‑A‑75 ja II‑405, 47 ja 48 kohta)
3. Unionin virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten 23 artiklassa lääketieteelliselle lautakunnalle myönnetty tehtävä, johon kuuluu lääketieteellisten kysymysten arvioiminen täysin objektiivisesti ja riippumattomasti, edellyttää toisaalta, että tällä lautakunnalla on käytettävissään kaikki ne tiedot, jotka voivat olla sille hyödyllisiä, ja toisaalta, että sen harkinta on täysin vapaata. Lääketieteellisen lautakunnan tekemiä varsinaisia lääketieteellisiä arviointeja on pidettävä lopullisina silloin, kun ne on tehty sääntöjenmukaisesti. Tuomioistuimen toimivaltaan kuuluu vain sen tarkastaminen, että toisaalta mainitun lautakunnan kokoonpano ja toiminta ovat sääntöjenmukaiset, ja toisaalta, että lautakunnan lausunto on sääntöjenmukainen ja erityisesti, voidaanko sen perusteluiden avulla arvioida toteamuksia, joille lausunto perustuu, ja onko lääketieteellisten toteamusten ja niistä johtuvien päätelmien välillä ymmärrettävä yhteys. Kun lääketieteellisen lautakunnan käsiteltäväksi on saatettu monitahoisia lääketieteellisiä kysymyksiä, jotka koskevat muun muassa vaikeasti selvitettävää taudinkuvaa tai asianomaisella virkamiehellä olevien vaivojen ja hänen unionin toimielimessä tekemänsä työn välistä syy-yhteyttä, lautakunnan on lausunnossaan esitettävä muun muassa asiakirja-aineiston seikat, joilla se perustelee kantaansa. Silloin kun lääketieteellisen lautakunnan kanta poikkeaa merkittävästi joistakin aikaisemmista, asianomaisen henkilön kannalta edullisemmista merkityksellisistä lääkärinlausunnoista, sen on myös täsmennettävä syyt, joiden vuoksi sen kanta poikkeaa niistä.
(ks. 64 ja 65 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑300/97, Latino v. komissio, 15.12.1999 (Kok. H., s. I‑A‑259 ja II‑1263, 41 ja 78 kohta); asia T‑27/98, Nardone v. komissio, 15.12.1999 (Kok., s. I‑A‑267 ja II‑1293, 30, 68 ja 87 kohta) ja asia T‑145/01, Latino v. komissio, 26.2.2003 (Kok. H., s. I‑A‑59 ja II‑337, 47 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑39/05, Beau v. komissio, 28.6.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑51 ja II‑A‑1‑175, 35 kohta)
4. Unionin virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti kun kyseessä oleva sairaus ei ole komission suosituksen 90/326 liitteenä olevassa eurooppalaisessa ammattitautien luettelossa, on asianomaisen virkamiehen asiana osoittaa riittävällä tavalla, että hänen vaivansa johtuvat hänen tehtäviensä hoitamisesta tai ovat ilmenneet hänen hoitaessaan tehtäviään unionin toimielimissä. Tästä syystä, jos tähän alkuperään liittyy epäilyjä, toimivaltaisella viranomaisella on oikeus kieltäytyä tunnustamasta sairautta ammattitaudiksi, koska yhdessäkään säännöksessä tai periaatteessa ei säädetä tai katsota, että epäilys olisi katsottava virkamiehen eduksi.
(ks. 82 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑180/03 P, Latino v. komissio, 11.2.2004 (Kok., s. I‑1587, 36–39 kohta)
5. Monitahoisissa tilanteissa, joissa virkamiehen sairaus on aiheutunut useista ammatillisista ja ei-ammatillisista, fyysisistä tai psyykkisistä syistä, joista jokainen on osaltaan vaikuttanut sairauden puhkeamiseen, lääketieteellisen lautakunnan on määriteltävä, onko tehtävien hoitamisen unionin toimielinten palveluksessa ja virkamiehen sairauden välillä suora yhteys esimerkiksi tämän sairauden laukaisseena tekijänä. Tällaisissa tapauksissa ei edellytetä, jotta sairaus voidaan tunnustaa ammattitaudiksi, että tehtävien hoitaminen on sen ainoa, keskeinen, ensisijainen tai määräävä syy.
(ks. 83 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑4/96, S v. yhteisöjen tuomioistuin, 9.7.1997 (Kok., s. II‑1125, 79 ja 80 kohta)
6. Velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa hallintomenettelyissä on unionin oikeuden yleinen periaate, jonka noudattamisen unionin tuomioistuimet takaavat ja joka mainitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa osana oikeutta hyvään hallintoon.
Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen loukkaaminen ei kuitenkaan yleensä oikeuta kumoamaan hallinnollisessa menettelyssä tehtyä päätöstä. Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen noudattamatta jättäminen vaikuttaa hallinnollisen menettelyn pätevyyteen nimittäin vain silloin, kun liian pitkän ajan kuluminen saattaa vaikuttaa hallinnollisessa menettelyssä tehdyn päätöksen sisältöön. Näin ollen sairauden tunnustamista ammattitaudiksi koskevan hakemuksen käsittelyssä mahdollisesti kuulunut liiallinen aika ei lähtökohtaisesti vaikuta lääketieteellisen lautakunnan antaman lausunnon tai toimielimen tekemän lopullisen päätöksen sisältöön. Tällainen liiallinen aika ei nimittäin poikkeustapauksia lukuun ottamatta muuta arviota, jonka lääketieteellinen lautakunta on tehnyt siitä, onko sairaus ammattitauti vai ei. Jos virkamiestuomioistuin kumoaisi lääketieteellisen lautakunnan arvioinnin perusteella tehdyn päätöksen, tästä aiheutuisi ensisijaisesti sellainen käytännön haittavaikutus, että menettelyn kesto jatkuisi entisestään siitä syystä, että sen kesto on jo ollut liian pitkä.
Unionin tuomioistuimilla on kuitenkin mahdollisuus velvoittaa viran puolesta hallinto maksamaan korvausta, jos kohtuullinen määräaika on ylittynyt. Tällainen korvaussumma on paras mahdollinen korvaus virkamiehelle edellyttäen, että asianomaisille on tarjottu mahdollisuus esittää tästä ratkaisusta huomautuksensa.
(ks. 99–101 ja 104 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑39/00 P, SGA v. komissio, 13.12.2000 (Kok., s. I‑11201, 44 kohta) ja asia C‑197/09 RX‑II, M v. EMEA, 17.12.2009, 41 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑67/01, JCB Service v. komissio, 13.1.2004 (Kok., s. II‑49, 36 ja 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑394/03, Angeletti v. komissio, 11.4.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑95 ja II‑A‑2‑441, 162–167 kohta)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑491/08 P, Bui Van v. komissio, 12.5.2010 (88 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑33/08, V v. komissio, 21.10.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑403 ja II‑A‑1‑2159, 211 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑510/99 P)
7. Hallinnollisen menettelyn keston kohtuullisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti ja arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa asiayhteys, toimielimen käyttämät eri menettelyvaiheet, asianosaisten toiminta menettelyn aikana, asian vaikeusaste sekä asian merkitys eri osapuolille.
(ks. 105 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, 17.12.1998 (Kok., s. I‑8417, 29 kohta) ja asia C‑385/07 P, Der Grüne Punkt - Duales System Deutschland v. komissio, 16.7.2009 (Kok., s. I‑6155, 182–188 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑213/95 et T-18/96, 22.10.1997, SCK ja FNK v. komissio (Kok., s. II-1739, 55 kohta)