Kanne 6.1.2014 – Islamic Republic of Iran Shipping Lines ym. v. neuvosto

(Asia T-1414)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Islamic Republic of Iran Shipping Lines (Teheran, Iran), Hafize Darya Shipping Lines (HDSL) (Teheran), Khazar Shipping Lines (Anzali Free Zone, Iran), IRISL Europe GmbH (Hampuri, Saksa), IRISL Marine Services and Engineering Co. (Qeshm Island, Iran), Irano – Misr Shipping Co. (Teheran), Safiran Payam Darya Shipping Lines (SAPID) (Teheran), Shipping Computer Services Co. (Teheran), Soroush Sarzamin Asatir Ship Management (Teheran), South Way Shipping Agency Co. Ltd (Teheran); ja Valfajr 8th Shipping Line Co. (Teheran) (edustajat: F. Randolph, QC, barrister M. Lester ja solicitor M. Taher,)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 10.10.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/497/YUTP (EUVL 2013 L 272, s. 46) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta 10.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 971/2013 (EUVL 2013 L 272, s. 1)

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisilta toimilta, joissa perusteisiin luetteloon ottamiselle sisällytettiin yhteys ensimmäiseen kantajaan (IRISL) pian sen jälkeen, kun tämän kumoamiskanne oli hyväksytty, nyttemmin puuttuu asianmukainen oikeudellinen perusta.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto loukkasi kantajien perusteltuja odotuksia sekä ratkaisujen lopullisuutta koskevaa periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, non bis in idem -periaatetta, lainvoimaperiaatetta ja syrjimättömyysperiaatetta.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia, kun se ei ilmoittanut IRISL:lle tai muille kantajille, että se aikoi toteuttaa riidanalaiset toimet, eikä antanut kantajille tilaisuutta esittää huomautuksia.

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisilla toimilla loukattiin kantajien perusoikeuksia, mukaan lukien niiden oikeutta maineen ja omistusoikeuden suojaan.

Viides kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto käytti väärin harkintavaltaansa, kun se toteutti riidanalaiset toimet; kantajien mukaan neuvosto ei käyttänyt harkintavaltaansa asianmukaisella tavalla, kun se kohdisti toimensa IRISL:iin ja siihen liittyviin yhtiöihin ja kiersi siten tuomioistuinratkaisua.