Asia T‑776/20
Robert Stockdale
vastaan
Euroopan unionin neuvosto ym.
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto) 26.7.2023
Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne – Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan Euroopan unionin erityisedustajan palveluksessa oleva kansainvälinen sopimussuhteinen toimihenkilö – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Työsopimuksen irtisanominen Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen jälkeen – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Oikeusriidan sopimusperusteinen luonne – Välityslausekkeen ja oikeuspaikkalausekkeen puuttuminen – SEUT 263, SEUT 268, SEUT 272 ja SEUT 274 artikla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – Tutkittavaksi ottaminen – Vastaajien yksilöinti – Käsite ”unionin elin ja laitos” – Kanteen tutkimisen edellytysten ja tuomioistuimen toimivallan osittainen puuttuminen
1. Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Kanne, joka koskee kantajan ja unionin toimielimen, elimen tai laitoksen välistä sopimusta – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset – Sitovat oikeusvaikutukset, jotka jäävät sopimussuhteen ulkopuolelle ja jotka edellyttävät julkisen vallan valtaoikeuksien käyttämistä
(SEUT 263 artikla)
(ks. 31 kohta)
2. Vahingonkorvauskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Rajat – Väitetyn vastuun luonne – Tuomioistuinten suorittama tutkinta – Arviointiperusteet
(SEUT 340 artikla)
(ks. 32 kohta)
3. Euroopan unionin toimielimet – Euroopan unionin tuomioistuin – Toimivalta – Sopimusoikeudellinen riita – Edellytykset – Asian saattaminen vireille välityslausekkeen perusteella – Välityslausekkeen puuttuminen – Seuraus – Kansallisten tuomioistuintein yleinen toimivalta
(SEUT 272 ja SEUT 274 artikla)
(ks. 40 kohta)
4. Tuomioistuinmenettely – Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne, joka tosiasiassa koskee sopimusoikeudellista riitaa – Sopimusyhteyteen kuuluvan toimen kumoaminen – Unionin tuomioistuinten toimivallan puuttuminen SEUT 263 ja SEUT 268 artiklan nojalla – Tutkimatta jättäminen – Poikkeus – Tarve säilyttää unionin tuomioistuinjärjestelmän johdonmukaisuus ja varmistaa jäsenvaltioiden tuomioistuinten tai unionin tuomioistuinten suorittama tehokas tuomioistuinvalvonta
(SEUT 263, SEUT 268, SEUT 272 ja SEUT 274 artikla)
(ks. 48, 49 ja 76 kohta)
5. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 1215/2012 – Toimivalta työsopimusta koskevissa asioissa – Työsopimuksen käsite – Itsenäinen tulkinta – Edellytys – Työntekijän ja työnantajan välisen alisteisuussuhteen olemassaolo – Kriteerit
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1215/2012 21 artikla)
(ks. 61 kohta)
6. Vahingonkorvauskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Unionin velvoittaminen korvaamaan vahinko sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti – Korvaus, joka maksetaan luontoissuorituksena tai joka toteutuu määräyksenä tehdä tai olla tekemättä jotakin – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Vahinko, jota ei voida kokonaan hyvittää korvauksilla ja jonka erityispiirteet edellyttävät määräystä tehdä tai olla tekemättä jotakin
(SEUT 268 artikla ja SEUT 340 artiklan 2 kohta)
(ks. 81 ja 82 kohta)
7. Tuomioistuinmenettely – Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne – Toteavaa päätöstä koskeva vaatimus – Toimivallan selvä puuttuminen
(SEUT 263 ja SEUT 268 artikla)
(ks. 85 kohta)
8. Tuomioistuinmenettely – Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne – Kohde – Toimen kumoamista tai vahinkojen korvaamista koskeva vaatimus – Toimielinten, elinten tai laitosten käsite – Arviointiperusteet – Oikeudellinen toimivalta – Unionin toimintaan erottamattomasti liittyvä tehtävä – Unionin toimielimistä, elimistä ja laitoksista oikeudellisesti erillinen yksikkö – Kuuluminen soveltamisalaan – Bosnia ja Hertsegovinaan nimitetty Euroopan unionin erityisedustaja – Hyväksyttävyys
(SEUT 263 ja SEUT 268 artikla)
(ks. 130, 131, 134 ja 139 kohta)
9. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Euroopan unionin operatiiviset toimet – Sellaisien päätösten tekeminen, joissa vahvistetaan niiden tavoitteet, soveltamisala, unionille niiden toteuttamiseksi tarjottavat keinot, niiden kesto sekä edellytykset niiden panemiseksi täytäntöön – Toimivalta – Euroopan unionin neuvosto – Soveltamisala – Kansainvälinen siviilihenkilöstö – Sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettavan oikeudellisen järjestelmän hyväksyminen – Kuuluminen soveltamisalaan – Neuvoston syyksi luettava laiminlyönti tällaisen järjestelmän käyttöön ottamisessa – Hyväksyttävyys
(SEU 26 artikla ja SEU 28 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)
(ks. 148, 152, 154, 157, 158 ja 162 kohta)
Tiivistelmä
Kantaja, joka on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, toimi Bosnia ja Hertsegovinaan sijoittautuneen Euroopan unionin erityisedustajan (jäljempänä erityisedustaja) talous- ja hallintopäällikkönä vuoden 2006 ja 31.12.2020 välisenä aikana ja oli tällä perusteella tehnyt kyseisen erityisedustajan kanssa 17 määräaikaista työsopimusta. Sen jälkeen kun Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euratomista tehty sopimus,(1) jossa määrättiin 31.12.2020 päättyvästä siirtymäkaudesta, tuli voimaan 1.2.2020, Bosnia ja Hertsegovinassa toimiva erityisedustaja teki päätöksen kantajan viimeisen työsopimuksen irtisanomisesta kyseisestä päivästä alkaen.
Euroopan unionin neuvostoa, Euroopan komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja Bosnia ja Hertsegovinassa toimivaa erityisedustajaa vastaan nostetussa kumoamis- ja vahingonkorvauskanteessa kantaja vaati ensisijaisesti irtisanomispäätöksen kumoamista sekä korvausta vahingosta, joka hänelle oli aiheutunut tästä päätöksestä. Hän vaati myös sopimussuhteensa määrittelemistä uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi ja sen vahingon korvaamista, joka hänelle oli aiheutunut häneen sovellettavien selkeiden henkilöstösääntöjen antamatta jättämisestä. Kantaja vaati lisäksi toissijaisesti toteamaan unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen siinä tapauksessa, että hänen ensisijaiset vaatimuksensa hylätään.
Kun unionin yleinen tuomioistuin käsittelee vastaajien esittämiä toimivallan puuttumista ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevia väitteitä, se ratkaisee nämä vaatimukset ennen pääasian käsittelyä ja hyväksyy ne osittain. Unionin yleinen tuomioistuin ottaa tässä yhteydessä kantaa useisiin uusiin kysymyksiin. Ensinnäkin se toteaa, että kun unionin yleinen tuomioistuin käsittelee sopimusriitaa, jossa on mukana unioni,(2) tilanteessa, jossa kyseessä olevaan sopimukseen ei sisälly sen hyväksi tehtyä välityslauseketta, se on edelleen toimivaltainen valvomaan unionin soveltamisalaan kuuluvien yksiköiden toimien laillisuutta ja ratkaisemaan unionin vastuuta koskevan kysymyksen,(3) jos mitään toimivaltaista kansallista tuomioistuinta ei voida yksilöidä sopimuksen tai Bryssel I a ‑asetuksen(4) perusteella. Tämän jälkeen se yksilöi Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajan unionin elimeksi, joka on tehnyt irtisanomispäätöksen. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo YUTP:n alaan kuuluviin toimihenkilöihin sovellettavan yleisen oikeudellisen järjestelmän puuttumisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevasta vaatimuksesta, että neuvosto on tarvittaessa toimivaltainen hyväksymään tällaisen järjestelmän.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin tutkii ensinnäkin toimivaltansa lausua vaatimuksista, jotka liittyvät irtisanomispäätökseen ja määräaikaisten sopimusten peräkkäisyyteen.
Se toteaa aluksi, että kantajan näiden vaatimusten yhteydessä esittämät vaatimukset liittyvät sopimusoikeudelliseen asiayhteyteen. Irtisanomispäätöksellä on nimittäin yhtäältä suora yhteys kyseessä olevaan sopimukseen, ja toisaalta vaatimukset työsuhteen uudelleenmäärittelystä toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi perustuvat kaikkiin kantajan ja Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajan välillä tehtyihin perättäisiin määräaikaisiin sopimuksiin. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että koska määräaikaisiin sopimuksiin ei sisälly välityslauseketta, sillä ei ole toimivaltaa ratkaista asiaa SEUT 272 artiklan nojalla, joten SEUT 274 artiklan mukaan nämä vaatimukset kuuluvat lähtökohtaisesti kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan.
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa kuitenkin, että sen tarkoituksena, että unionin tuomioistuimet luopuvat sopimusta koskevan riidan yhteydessä käyttämästä niille SEUT 263 ja SEUT 268 artiklassa annettua toimivaltaa, on varmistaa näiden määräysten ja SEUT 272 ja SEUT 274 artiklan johdonmukainen tulkinta ja siten säilyttää unionin tuomioistuinjärjestelmän johdonmukaisuus, joka muodostuu oikeussuojakeinojen ja menettelyjen kattavasta kokonaisuudesta, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimielinten, elinten ja laitosten toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta ja unionin aiheuttamien vahinkojen korvaaminen. Näin ollen unionin tuomioistuimet eivät voi sopimusta koskevien riitojen yhteydessä luopua niille Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella annetun toimivallan käyttämisestä, jos siitä on seurauksena, että unionin toteuttamat toimenpiteet tai unionin aiheuttaman vahingon korvaamista koskeva vaatimus jäävät kokonaan unionin tuomioistuinten tai jäsenvaltioiden tuomioistuinten harjoittaman tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle.
Näissä olosuhteissa – käsiteltävässä asiassa esitettyjen vaatimusten sopimusperusteisesta luonteesta huolimatta ja tehokkaan tuomioistuinvalvonnan varmistamiseksi – unionin yleinen tuomioistuin varmistaa, että kantaja voi saattaa tällaiset vaatimukset jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi se hylkää heti alkuun vastapuolten väitteen, jonka mukaan nämä vaatimukset voisivat kuulua Bosnian tuomioistuinten toimivaltaan. Samalla tavoin se hylkää väitteen, jonka mukaan kantajalla olisi ollut mahdollisuus saattaa asia kyseessä olevan sopimuksen mukaisen välitystuomioistuimen käsiteltäväksi, koska tällaisen elimen toimivallan ei voida katsoa sulkevan pois unionin tuomioistuinten tai jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa.
Koska kyseessä olevan sopimuksen sisällön perusteella ei voida yksilöidä jäsenvaltion tuomioistuinta, jolla on toimivalta ratkaista kyseessä olevat vaatimukset, unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että unionin lainsäätäjä on antanut Bryssel I a ‑asetuksen, jota sovelletaan käsiteltävässä asiassa. Irtisanomispäätös ei nimittäin ole julkisen vallan toimi,(5) vaan se perustuu kyseessä olevaan sopimukseen. Näin ollen kyseessä olevat vaatimukset liittyvät siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin, ja koska ne koskevat sopimusluonteista riita-asiaa, jonka katsotaan kuuluvan lähtökohtaisesti kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan, unionin yleinen tuomioistuin tutkii, voidaanko Bryssel I a ‑asetuksen säännösten perusteella yksilöidä jäsenvaltion tuomioistuin, joka on toimivaltainen ratkaisemaan ne.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että kantajan työnantaja oli Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustaja ja että mikään jäsenvaltion tuomioistuin ei ollut toimivaltainen ratkaisemaan kyseessä olevia sopimukseen liittyviä vaatimuksia, joten lähtökohtaisesti olisi sovellettava Bryssel I a ‑asetuksen yleistä säännöstä, jossa säädetään, että ”jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen jäsenvaltion lain(6) mukaisesti”.
Unionin yleinen tuomioistuin korostaa kuitenkin, että tämän säännöksen soveltaminen merkitsisi sitä, että kansallisen tuomioistuimen mahdollinen toimivalta olisi luonteeltaan sattumanvaraista, koska kunkin jäsenvaltion lainsäädäntö määräisi, voivatko kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimet käsitellä tällaista riita-asiaa, mistä voisi olla seurauksena se, että lopulta mikään jäsenvaltion tuomioistuin ei olisi toimivaltainen. Se katsoo, että tällainen seuraus on tässä tapauksessa jopa erityisen todennäköinen, koska kantajan kotipaikka on Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajan tavoin kolmannessa valtiossa, eikä ole ilmeistä, että nyt käsiteltävällä riita-asialla olisi liittymäkohta johonkin jäsenvaltioon.
Koska unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan voi sopimusluonteisen riita-asian, jossa unioni on osapuolena, yhteydessä olla käyttämättä sille SEUT 263 ja SEUT 268 artiklassa annettua toimivaltaa, jos tämä johtaisi siihen, että unionin tekemät päätökset tai unionin aiheuttaman vahingon korvaamista koskeva vaatimus jäisi kokonaan unionin tuomioistuinten tai jäsenvaltioiden tuomioistuinten tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle, se tutkii, kuuluvatko kyseisten vaatimusten yhteydessä esitetyt vaatimukset sille kyseisten määräysten nojalla kuuluvaan toimivaltaan.
Tältä osin on todettava ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on SEUT 263 artiklan nojalla toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisen vaatimuksen yhteydessä esitetyn vaatimuksen, joka koskee sellaisen irtisanomispäätöksen laillisuuden valvontaa, joka on perussopimuksilla perustetun unionin elimen eli Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajan tekemä päätös, sekä SEUT 268 artiklan nojalla toimivaltainen ratkaisemaan vaatimuksen saada rahallinen korvaus mainitusta päätöksestä väitetysti aiheutuneesta aineettomasta ja aineellisesta vahingosta.
Sitä vastoin siltä osin kuin on kyse kantajan vaatimuksesta, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen on määrättävä kantajan ottamisesta takaisin Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajan henkilöstöön, unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei sillä ole toimivaltaa, koska unionin tuomioistuimet eivät lähtökohtaisesti voi myöskään vahingonkorvauskanteen yhteydessä antaa määräyksiä unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle, tai muuten ne loukkaavat hallintoviranomaisen oikeuksia. Vaikka sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevissa EUT-sopimuksen määräyksissä sallitaan tietyin edellytyksin sellainen luontoissuorituksena maksettava korvaus, joka voi toteutua määräyksenä tehdä tai olla tekemättä jotakin, mikä voi saada vastaajana olevan toimielimen omaksumaan tietyn menettelytavan, tällainen mahdollisuus on olemassa vain erityistapauksissa, joissa kantaja vetoaa vahinkoon, jota ei voida kokonaan hyvittää korvauksilla ja jonka erityispiirteet edellyttävät määräystä tehdä tai olla tekemättä jotakin, erityisesti, jos tällaisella määräyksellä pyritään lopettamaan vahingon, jonka vaikutukset ovat jatkuvia, aiheuttanut seikka, mistä ei ole kyse käsiteltävässä asiassa.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin hylkää toisen vaatimuksen kokonaisuudessaan toimivallan puuttumisen vuoksi. Yhtäältä sillä ei nimittäin ole toimivaltaa lausua vaatimuksesta, joka on osoitettu Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajalle kantajan työnantajana ja jolla pyritään siihen, että hänen työsopimuksensa määriteltäisiin uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi. Koska toisaalta vaatimusta siitä, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa vastaajien laiminlyöneen sopimusvelvoitteensa, ei ole esitetty kumoamisvaatimusten tai vahingonkorvausvaatimusten tueksi, sillä on katsottava pyrittävän ainoastaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ottaisi kantaa asiaan yleisellä tai periaatteellisella toteamuksella, mikä ei kuulu sen perussopimuksiin perustuvaan toimivaltaan.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa vastaajan tai vastaajien yksilöintiä koskevista oikeudenkäyntiväitteistä ensimmäisen vaatimuksen osalta ensinnäkin, että siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan sen siltä osin kuin siinä vaaditaan irtisanomispäätöksen kumoamista ja tästä päätöksestä väitetysti aiheutuneiden aineettomien ja aineellisten vahinkojen rahallista korvaamista, yhtäältä, että kumoamiskanne on näin ollen nostettava kyseisen toimen antanutta unionin toimielintä, elintä tai laitosta vastaan, ja toisaalta, että sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevissa asioissa se on toimivaltainen ratkaisemaan riidat, jotka koskevat – toimielimen, elimen tai laitoksen, jota moititaan vastuun synnyttäneestä teosta, unionin yleisessä tuomioistuimessa edustaman – unionin aiheuttaman vahingon korvaamista.
Koska käsiteltävässä asiassa ensimmäinen vaatimus koskee Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajasta johtuvaa irtisanomispäätöstä, unionin yleinen tuomioistuin tutkii, voidaanko häntä pitää unionin elimenä tai laitoksena, joka voi olla vastaajana käsiteltävässä asiassa kyseessä olevissa kumoamiskanteissa ja sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa kanteissa.
Tältä osin unionin organisaatiorakenteeseen kuuluvaa tai sen piirissä toimivaa yhteisöä tai rakennetta voidaan pitää unionin elimenä tai laitoksena, jos kyseisellä yksiköllä on sen asemaa säätelevien säännösten nojalla tarvittava oikeuskelpoisuus, jonka nojalla sitä voidaan pitää itsenäisenä unionin elimenä ja jonka nojalla sille voidaan tunnustaa vastaaja-asema. Sitä on pidettävä unionin elimenä tai laitoksena erityisesti, jos sillä on yhtäältä unionin toimintaan erottamattomasti liittyvä tehtävä ja toisaalta jos se on oikeudellisesti erillinen olemassa olevista unionin toimielimistä, elimistä ja laitoksista.
Bosnia ja Hertsegovinassa toimivalla erityisedustajalla on tällainen tehtävä ensinnäkin, koska neuvosto on nimittänyt hänet hoitamaan ”tiettyjä poliittisia erityistehtäviä”.(7) Vaikka erityisedustaja vastaa toimeksiannon toteuttamisesta ja toimii unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan alaisuudessa, tämä toimivalta ei koske tämän toimeksiannon puitteissa tapahtuvaa hallinnollista johtamista varsinkaan henkilöstön osalta. Lisäksi kyseinen erityisedustaja on oikeudellisesti erillinen muista unionin toimielimistä, elimistä ja laitoksista, koska sillä on oikeus osallistua hankintamenettelyihin ja ostaa tavaroita, tehdä komission kanssa sopimus menojensa hallinnoinnista ja ottaa vastaan unionin toimielinten tai Euroopan ulkosuhdehallinnon lähettämää henkilöstöä. Lopuksi on todettava, että sopimussuhteisen henkilöstönsä hallinnoinnin osalta hänellä on oikeudellinen toimivalta, jonka nojalla hän voi toimia itsenäisesti, ja tässä ominaisuudessa hän vastaa avustajaryhmän perustamisesta ja voi tehdä sopimuksia valitsemansa kansainvälisen henkilöstön palkkaamiseksi ilman, että hänen tarvitsee hankkia hyväksyntä muilta unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta, ja tämä henkilöstö on suoraan hänen alaisuudessaan.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että tässä Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan henkilöstön hallinnointiin liittyviä kysymyksiä koskevassa asiassa erityisedustaja on rinnastettava unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin, jotka voivat olla vastaajina kumoamiskanteissa ja sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa kanteissa ja että ensimmäinen vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi tämän erityisedustajan osalta.
Toiseksi vaatimuksesta, joka koskee niiden vahinkojen korvaamista, joita kantajalle on väitetysti aiheutunut häneen sovellettavien selkeiden henkilöstösääntöjen antamatta jättämisestä, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että neuvoston on katsottava olevan vastuussa mahdollisesta laiminlyönnistä sellaisen yleisen järjestelmän hyväksymisessä, joka koskee YUTP:n puitteissa palkattuja sopimussuhteisia toimihenkilöitä yleensä tai erityisedustajan palkkaamista Bosnia ja Hertsegovinaan erityisesti, joten tämä vaatimus on viimeksi mainitun osalta otettava tutkittavaksi.
Neuvoston tehtävänä on muotoilla YUTP ja tehdä sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella. YUTP:n puitteissa palkattuun sopimussuhteiseen henkilöstöön sovellettavan oikeudellisen järjestelmän hyväksyminen tarvittaessa kuuluu kuitenkin YUTP:n täytäntöönpanon piiriin ja siten neuvoston toimivaltaan. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että komissio oli vuonna 2012 ehdottanut neuvostolle, että tämä soveltaisi unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja YUTP:n ja erityisedustajan operaatioiden sopimussuhteisiin toimihenkilöihin. Se toteaa, että YUTP:n yhteydessä palvelukseen otettuihin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettavan oikeudellisen järjestelmän, jota sovelletaan Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan erityisedustajan kansainväliseen sopimussuhteiseen henkilöstöön, hyväksyminen kuuluu neuvoston toimivaltaan ja edellyttää sen tasolla tehtävää valintaa ja että syynä siihen, ettei tähän ehdotukseen ryhdytty, oli se, etteivät jäsenvaltioiden valtuuskunnat päässeet neuvostossa yhteisymmärrykseen.