Asia T-107/17
Frank Steinhoff ym.
vastaan
Euroopan keskuspankki
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 23.5.2019
Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Talous- ja rahapolitiikka – EKP – Kansalliset keskuspankit – Kreikan valtionvelan uudelleenjärjestely – Yksityisen sektorin osallistuminen – Yhteistoimintalausekkeet – Kreikan velkainstrumenttien pakollinen vaihto – Yksityiset velkojat – EKP:n lausunto – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Pacta sunt servanda -periaate – Perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 ja 2 kohta – SEUT 63 artiklan 1 kohta – SEUT 124 artikla
1. Vahingonkorvauskanne – Kanteen nostamisen määräajat – Viiden vuoden vanhentumisaika – Kanteen nostaminen määräajan päättymistä edeltävänä päivänä – Tutkittavaksi ottaminen – Kannekirjelmän myöhempi korjaaminen – Vaikutuksettomuus
(SEUT 263 artiklan 4 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)
(ks. 30–33 kohta)
2. Tuomioistuinmenettely – Näytön esittäminen – Muulla kuin menettelyn kielellä laadittujen todisteiden esittäminen – Velvollisuus toimittaa käännös menettelyn kielellä – Laiminlyönti – Seuraukset
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 46 artiklan 2 kohta)
(ks. 35–37 kohta)
3. Vahingonkorvauskanne – Kohde – Euroopan keskuspankin aiheuttaman vahingon korvaamista koskeva vaatimus – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Pankki väittää vahingon aiheutuneen jäsenvaltion toiminnasta – Vaikutuksettomuus
(SEUT 268 ja SEUT 340 artikla)
(ks. 42–46 kohta)
4. Vahingonkorvauskanne – Itsenäinen luonne – Ero kumoamiskanteeseen nähden
(SEUT 263 ja SEUT 268 artikla)
(ks. 51 kohta)
5. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen – Arviointiperusteet
(SEUT 340 artiklan 2 kohta)
(ks. 52–54 kohta)
6. Vahingonkorvauskanne – Kohde – Muusta kuin velvoittavasta poliittisesta toimesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva vaatimus – Tutkittavaksi ottaminen
(SEUT 263 artikla ja SEUT 340 artiklan 2 kohta)
(ks. 55–57 kohta)
7. Talous- ja rahapolitiikka – Rahapolitiikan toteuttaminen – Euroopan keskuspankin (EKP) kansallisille viranomaisille osoittama toimivaltaansa kuuluvia kansallisia sääntelyluonnoksia koskeva lausunto – Sitomattomuus – EKP:n harkintavalta lausunnon antamisen osalta
(SEUT 127 artiklan 4 kohta; neuvoston päätöksen 98/415 johdanto-osan kolmas perustelukappale sekä 2 ja 4 artikla)
(ks. 71 ja 72 kohta)
8. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussääntö, jolla annetaan yksityisille oikeuksia – Käsite – Pacta sunt servanda -periaate – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(SEUT 340 artiklan 2 kohta)
(ks. 77 ja 78 kohta)
9. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Unionin oikeuden riittävän ilmeinen rikkominen – Euroopan keskuspankki ei ilmoittanut jäsenvaltiolle osoitetussa lausunnossa, että pacta sunt servanda -periaatetta oli loukattu antamalla laki velkakirjoihin sovellettavien ehtojen muuttamisesta kansallisen velan uudelleenjärjestelyä varten – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(SEUT 340 artiklan 2 kohta)
(ks. 79–85 kohta)
10. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, käsite – Omaisuudensuoja – Soveltamisalaan kuuluminen
(SEUT 340 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta)
(ks. 96 ja 97 kohta)
11. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Omistusoikeus – Rajoitukset – Hyväksyttävyyden edellytykset
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta ja 52 artiklan 1 kohta)
(ks. 99 ja 100 kohta)
12. Talous- ja rahapolitiikka – Rahapolitiikan toteuttaminen – Euroopan keskuspankin (EKP) kansallisille viranomaisille osoittama toimivaltaansa kuuluvia kansallisia sääntelyluonnoksia koskeva lausunto – Jäsenvaltio antaa lain, jolla rajoitetaan tiettyjen velkainstrumenttien arvoa kansallisen talouden ja euroalueen suojelemiseksi kyseisen jäsenvaltion maksukyvyttömyysriskiä vastaan – Omaisuudensuojaa ei ole rajoitettu suhteettomalla tavalla
(SEUT 127 artiklan 4 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta; neuvoston päätös 98/415)
(ks. 105 ja 108–116 kohta)
13. Pääomien vapaa liikkuvuus – Pääomanliikkeiden rajoitukset – Kansallinen lainsäädäntö, jolla rajoitetaan asianomaisen jäsenvaltion liikkeeseen laskemien tai takaamien velkainstrumenttien arvoa – Perusteluna kansallisen talouden ja euroalueen suojelemisen tarve kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyvyttömyysriskiä vastaan – Hyväksyttävyys
(SEUT 63 artikla)
(ks. 119, 120 ja 122–124 kohta)
14. Tuomioistuinmenettely – Asioiden käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa – Asianosaisten suojaaminen oikeudenkäyntiasiakirjojen epäasianmukaiselta käytöltä – Vapaan todistelun periaatteeseen sovittaminen – Toisesta asiasta peräisin olevan oikeudenkäyntiasiakirjan käyttämisen hyväksyttävyys – Toimitetusta oikeudenkäyntiasiakirjasta puuttuu sivuja – Korjaaminen vastauskirjelmässä – Vastapuolen puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artikla)
(ks. 129–131 kohta)
15. Talous- ja rahapolitiikka – Talouspolitiikka – Kielto toteuttaa toimenpiteitä, joilla annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa ilman toiminnan vakauden valvontaan liittyviä perusteita – Kansallinen lainsäädäntö, jolla rajoitetaan asianomaisen jäsenvaltion liikkeeseen laskemien tai takaamien velkainstrumenttien arvoa – Perusteluna kansallisen talouden ja euroalueen suojelemisen tarve kyseessä olevan jäsenvaltion maksukyvyttömyysriskiä vastaan – Perustelun hyväksyttävyys
(SEUT 124 artikla; neuvoston asetuksen N:o 3604/93 2 artikla)
(ks. 136–138 kohta)
16. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Oikeussääntö, jolla annetaan yksityisille oikeuksia – Käsite – Kielto toteuttaa toimenpiteitä, joilla annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa ilman toiminnan vakauden valvontaan liittyviä perusteita – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(SEUT 124 artikla ja SEUT 340 artiklan 2 kohta)
(ks. 139 ja 140 kohta)
17. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Yhden edellytyksen täyttymättä jääminen – Vahingonkorvauskanteen hylkääminen kokonaisuudessaan
(SEUT 340 artiklan 2 kohta)
(ks. 143 ja 144 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 23.5.2019 antamassaan tuomiossa Steinhoff ym. v. EKP (T-107/17) vahingonkorvausvaatimuksen, jossa oli kyseessä yksityisille velkojille väitetysti aiheutunut vahinko Euroopan keskuspankin (EKP) antamasta lausunnosta, joka koski Helleenien tasavallan liikkeeseen laskemia ja takaamia velkainstrumentteja.(1)
EKP sai 2.2.2012 Helleenien tasavallalta SEUT 127 artiklan 4 kohdan nojalla, kun sitä luetaan yhdessä SEUT 282 artiklan 5 kohdan kanssa, lausuntopyynnön, joka koski ehdotusta laiksi nro 4050/2012 Kreikan valtion liikkeeseen laskemiin tai takaamiin jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumentteihin sovellettavien ehtojen muuttamista koskevien sääntöjen käyttöönotosta niiden haltijoiden kanssa tehtävissä sopimuksissa Kreikan valtionvelan uudelleen järjestelemiseksi erityisesti ”yhteistoimintalausekkeiden” (collection action clauses, jäljempänä yhteistoimintalausekkeet) soveltamisen perusteella. EKP antoi myönteisen lausunnon lakiesityksestä, jonka Helleenien parlamentti hyväksyi 23.2.2012.
Yhteistoimintalausekkeisiin perustuvan menettelyn mukaisesti ehdotetuista muutoksista oli tarkoitus tulla oikeudellisesti sitovia jokaiselle sellaisten velkainstrumenttien haltijalle, joista säädettiin Kreikan oikeudessa ja jotka oli laskettu liikkeeseen ennen 31.12.2011, sellaisina kuin ne on yksilöity yksityisen sektorin osallistumista (Private Sector Involvement) koskevat kehotukset hyväksyvässä ministerineuvoston toimessa, jos nämä muutokset hyväksytään velkainstrumenttien haltijoiden määrän enemmistöllä, joka edustaa vähintään kahta kolmasosaa kyseisten velkainstrumenttien nimellisarvosta. Koska suunniteltuun velkainstrumenttien vaihtoon tarvittava päätösvaltainen määrä ja tarvittava määräenemmistö oli saavutettu, kaikkien, myös vaihtoa vastustaneiden Kreikan velkainstrumenttien haltijoiden velkainstrumentit vaihdettiin lain nro 4050/2012 mukaisesti, ja niiden arvo näin ollen aleni. Kantajat osallistuivat Kreikan velkainstrumenttien haltijoina Kreikan valtionvelan uudelleenjärjestelyyn lain nro 4050/2012 mukaisesti toteutettujen yksityisen sektorin osallistumisen ja yhteistoimintalausekkeiden nojalla kieltäydyttyään velkainstrumenttiensa vaihtotarjouksesta.
Kantajat väittivät kanteessaan EKP:n olevan vastuussa vahingosta, joka niille oli väitetysti aiheutunut siitä, että EKP jätti lausunnossaan kiinnittämättä Helleenien tasavallan huomion siihen, että pakollisella velkakirjojen vaihdolla toteutettava Kreikan valtionvelan uudelleenjärjestely oli lainvastainen.
Unionin yleinen tuomioistuin totesi EKP:n sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta ensinnäkin, ettei EKP:n lausunto sido kansallisia viranomaisia. Päätöksen 98/415(2) johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen ja 4 artiklan mukaan kansallisten viranomaisten on nimittäin ainoastaan otettava kyseiset lausunnot huomioon, eivätkä lausunnot saa rajoittaa näiden viranomaisten vastuuta kuulemismenettelyn kohteena olevissa asioissa. Tästä seuraa, että EKP:n kuulemista koskevan velvoitteen noudattaminen edellyttää, että se voi antaa kantansa hyödyllisesti tiedoksi kansallisille viranomaisille, mutta näitä ei voida velvoittaa noudattamaan sitä. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että EKP:llä on laaja harkintavalta lausuntoja antaessaan. EKP:n laaja harkintavalta tarkoittaa sitä, että EKP:n sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu voi syntyä vain, jos EKP on ylittänyt ilmeisellä ja vakavalla tavalla tämän harkintavallan rajat. EKP:n sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu voi siis syntyä ainoastaan sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeisestä rikkomisesta, jolla myönnetään oikeuksia yksityisille.
Unionin yleinen tuomioistuin totesi kantajien väittävän virheellisesti, että EKP on syyllistynyt lainvastaiseen menettelyyn, joka voi synnyttää sen sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun, koska se ei ole riidanalaisessa lausunnossa viitannut siihen, että kantajien kohdalla loukattiin pacta sunt servanda -periaatetta antamalla laki nro 4050/2012. Koska kantajat olivat merkinneet Helleenien tasavallan liikkeeseen laskemia ja takaamia riidanalaisia velkainstrumentteja, niiden ja Helleenien tasavallan välillä oli nimittäin sopimussuhde. Tähän sopimussuhteeseen ei sovelleta valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 26 artiklassa tarkoitettua pacta sunt servanda -periaatetta.(3) Kyseistä yleissopimusta sovelletaan sen 1 artiklan mukaisesti ainoastaan valtioiden välisiin valtiosopimuksiin. Näin ollen valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 26 artikla ei ole oikeussääntö, jolla myönnetään oikeuksia kantajille.
Unionin yleinen tuomioistuin huomautti lisäksi, ettei EKP:n lausuntoja ole osoitettu yksityisille eivätkä ne koske pääasiallisesti yksityisen ja jäsenvaltion välisiä sopimussuhteita, jotka ovat syntyneet kyseisen valtion velkainstrumenttien liikkeeseenlaskun johdosta. Päätöksen 98/415 2 artiklan mukaan EKP:n lausunnot osoitetaan nimittäin jäsenvaltioiden viranomaisille, joiden on kuultava EKP:tä, eikä yksityisille. Näin ollen silloin, kun – kuten käsiteltävässä asiassa – Helleenien tasavalta kuulee EKP:tä kansallispankkeihin ja rahalaitoksia koskeviin säännöksiin, jotka vaikuttavat merkittävästi näiden laitosten ja rahoitusmarkkinoiden vakauteen, liittyvästä säädösehdotuksesta, se ei ole velvollinen lausumaan siitä, noudattaako kyseinen jäsenvaltio sopimusoikeuden yleistä pacta sunt servanda -periaatetta valtion velkainstrumenttien haltijoihin nähden. Lausuntojen antamista koskeva EKP:n toimivalta ei siis anna kantajille oikeutta siihen, että EKP ilmiantaa sellaisen sopimukseen perustuvan oikeuden rikkomisen, joka kantajilla on Helleenien tasavaltaan nähden sillä perusteella, että ne ovat merkinneet Helleenien tasavallan liikkeeseen laskemia ja takaamia velkainstrumentteja.
Sitten unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei kantajien velkainstrumenttien arvon alentaminen ole suhteeton toimenpide siihen nähden, että tavoitteena on suojella Helleenien tasavallan taloutta ja euroaluetta Helleenien tasavallan maksukyvyttömyydeltä ja sen talouden romahtamiselta. Kantajat väittivät siis virheellisesti, että kyseessä olevilla toimenpiteillä rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa vahvistettua omistusoikeutta.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin päätteli, ettei SEUT 63 artiklan 1 kohdassa vahvistettua pääomien vapaata liikkuvuutta ole loukattu, ja totesi, että käsiteltävässä asiassa lailla nro 4050/2012 täytäntöön pannut toimenpiteet olivat oikeutettuja yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, koska kyseisen lain taustalla olevat olosuhteet olivat todella poikkeukselliset, sillä ilman uudelleenjärjestelyä oli täysin mahdollista, että Helleenien tasavalta laiminlöisi maksuja ainakin valikoivasti lyhyellä aikavälillä. Kyseisillä toimenpiteillä pyrittiin myös turvaamaan koko euroalueen pankkijärjestelmän vakaus. Kantajat eivät ole myöskään osoittaneet, että mainitut toimenpiteet olivat suhteettomia. Niiden avulla voitiin palauttaa koko euroalueen pankkijärjestelmän vakaus, eikä ole osoitettu, että niissä ylitettiin se, mikä oli tarpeen tämän vakauden palauttamiseksi. Etenkään kantajien suosittelemalla yksityisten velkojien puhtaasti vapaaehtoisella Kreikan velkainstrumenttien vaihtoon osallistumisella ei olisi voitu varmistaa tämän vaihdon onnistumista. Jos yksityisten velkojien yhdenvertaista kohtelua ei olisi varmistettu, vain harvat velkojat olisivat nimittäin suostuneet tähän vaihtoon moraalikadon vuoksi, mikä olisi tarkoittanut sitä, että niiden olisi pitänyt kantaa Kreikan velkainstrumenttien vaihtoon osallistumattomien velkojien ottamien riskien seuraukset.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kantajat vetosivat virheellisesti lainvastaisuuteen, josta aiheutuisi EKP:n vastuu niitä kohtaan sillä perusteella, ettei EKP viitannut SEUT 124 artiklaan. SEUT 124 artiklassa kielletään nimittäin kaikki toimenpiteet, jotka eivät perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin ja joissa annetaan muun muassa jäsenvaltioille erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, jotta voidaan kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan tervettä budjettipolitiikkaa, jolloin vältetään se, että budjettialijäämien keskuspankkirahoitus tai viranomaisten erityisoikeudet rahoitusmarkkinoilla johtaisivat jäsenvaltioiden liialliseen velkaantumiseen tai liiallisiin budjettialijäämiin. Lain nro 4050/2012 tavoitteena ei ole kuitenkaan lisätä Helleenien tasavallan velkaantuneisuutta vaan päinvastoin vähentää liiallista velkaantuneisuutta alentamalla kantajien hallussaan pitämien velkainstrumenttien arvoa. Lakiehdotuksella edistettiin lisäksi sekä Kreikan julkisen talouden että euroalueen rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttämistä. SEUT 124 artiklan tarkoituksena ei ole joka tapauksessa suojella kantajia, eikä siinä anneta niille oikeuksia.