Language of document : ECLI:EU:T:2014:999

Asia T‑517/09

Alstom

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tehomuuntajien markkinat – Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Yrityksen käsite – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Olettama siitä, että emoyhtiö käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä toimintaan – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.11.2014

1.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuuden arvioiminen tapauksen olosuhteiden perusteella

(EY 253 artikla)

2.      Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama, jonka mukaan emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan tai lähes kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin – Huomioon otettava ajankohta – Rikkomisen toteuttamisajankohta

(EY 81 artikla)

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, jossa määrätään sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi ja joka on osoitettu usealle adressaatille – Tytäryhtiön käytäntöjen lukeminen emoyhtiönsä syyksi – Nimenomaisten perustelujen tarpeellisuus – Päätös, jossa tukeudutaan yksinomaan ratkaisevan vaikutusvallan tosiasiallista käyttämistä koskevaan olettamaan, joka on kumottavissa – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 81 ja EY 253 artikla)

4.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, jossa tytäryhtiön kilpailusääntöjä rikkova käyttäytyminen luetaan sen emoyhtiön syyksi – Perustelujen puutteellisuuden korjaamista oikeudenkäyntimenettelyn aikana ei voida hyväksyä

(EY 81 ja EY 253 artikla)

5.      Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Tuomioistuinvalvonta – Seikat, jotka unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon – Näitä seikkoja eivät ole emoyhtiön rikkomiseen osallistumista koskevat tiedot, jotka eivät sisälly päätökseen, jossa emoyhtiön katsotaan olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailusääntöjä rikkovasta käyttäytymisestä

(EY 81 ja EY 253 artikla)

6.      Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Päätös, jossa tytäryhtiön kilpailusääntöjä rikkova käyttäytyminen luetaan sen emoyhtiön syyksi – Perusteluvelvollisuuden laiminlyömistä koskeva kanneperuste – Vetoaminen sidottuun harkintavaltaan – Sellaisia seikkoja, joiden perusteella annettaisiin varmasti uusi samansisältöinen päätös, ei ole – Oikeussuojan tarpeen säilyttäminen

(EY 81, EY 230 ja EY 253 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 28–31 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 49–59, 62–64, 67 ja 68 kohta)

3.      Kun unionin kilpailusääntöjen soveltamista koskeva päätös koskee useita adressaatteja ja vastuuseen saattamista tietystä kilpailusääntöjen rikkomisesta, sen on sisällettävä riittävät perustelut kunkin adressaatin osalta ja erityisesti sellaisten adressaattien osalta, joiden kyseisen päätöksen mukaan katsotaan olevan vastuussa rikkomisesta. Sellaisen emoyhtiön osalta, jonka katsotaan olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, tällaisen päätöksen tulee näin ollen lähtökohtaisesti sisältää seikkaperäinen esittely niistä perusteluista, joiden takia kyseisen yhtiön katsotaan olevan vastuussa rikkomisesta

Siltä osin kuin on erityisesti kyse komission sellaisesta päätöksestä, jossa tiettyjen adressaattien osalta tukeudutaan ratkaisevan vaikutusvallan tosiasiallista käyttämistä koskevaan olettamaan, on todettava, että komissio on joka tapauksessa velvollinen ilmoittamaan kyseisille adressaateille riittävät syyt siihen, miksi ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin on vedottu, eivät ole riittäneet kumoamaan mainittua olettamaa. Komission velvollisuus perustella päätöksensä tältä osin perustuu muun muassa mainitun olettaman luonteeseen sellaisena kumottavissa olevana olettamana, jonka kumoaminen edellyttää asianomaisilta näytön esittämistä asianomaisten yhtiöiden välisistä taloudellisista, organisatorisista ja oikeudellisista yhteyksistä.

Unionin yleisen tuomioistuimen on komission esittämien perustelujen pohjalta kyettävä harjoittamaan laillisuusvalvontaa, mihin sisältyy kaikkien niiden tekijöiden arvioiminen, jotka koskevat emoyhtiön ja tytäryhtiön välisiä organisatorisia, taloudellisia ja oikeudellisia yhteyksiä ja joiden perusteella voidaan mahdollisesti todeta, että jälkimmäinen toimi itsenäisesti suhteessa emoyhtiöönsä ja etteivät nämä kaksi yhtiötä siis ole yksi ainoa taloudellinen yksikkö. Tällainen tarkastelu on sitäkin tärkeämpää, koska tytäryhtiön liiketoimintapolitiikan täytäntöönpanon itsenäisyys kuuluu, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, niiden keskeisten seikkojen kokonaisuuteen, joiden avulla emoyhtiö voi kumota olettaman ratkaisevasta vaikutuksestaan tytäryhtiön toimintaan; näiden seikkojen luonne ja tärkeys voivat vaihdella kunkin yksittäistapauksen ominaispiirteiden mukaan

Komission asiana on siten arvioida kussakin yksittäistapauksessa kaikkia sille esitettyjä kyseisiin yhteyksiin liittyviä seikkoja. Lisäksi vaikka komissio katsoo, että emoyhtiön esittämät seikat eivät riitä kumoamaan olettamaa siitä, että emoyhtiö vaikuttaa ratkaisevasti tytäryhtiönsä käyttäytymiseen markkinoilla, komissio on silti velvollinen esittämään syyt tähän, jos kyse ei ole vain seikoista, jotka selvästikään eivät liity aiheeseen tai jotka ovat merkityksettömiä tai selvästi toissijaisia. Perusteluvelvollisuus, joka on muotomääräys, edellyttää, että sen päättelyn, johon komissio päätelmänsä perustaa, on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisesta päätöksestä siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.

(ks. 72–75, 102 ja 106 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 77, 110 ja 111 kohta)

5.      Kun on kyse sellaisen päätöksen tuomioistuinvalvonnasta, jossa komissio on määrännyt sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisesta, vaikka on totta, että unionin yleiselle tuomioistuimelle annetulla täydellä harkintavallalla arvioida, onko sakkojen suuruus asianmukainen, voidaan perustella sellaisten lisätietojen esittämistä ja huomioon ottamista, joita perusteluvelvollisuus ei sinänsä edellytä mainitsemaan päätöksessä, tämä pätee ainoastaan määrätyn sakon asianmukaisuuden arviointiin. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon seikkoja, jotka liittyvät siihen, että emoyhtiö asetetaan vastuuseen tytäryhtiönsä kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, johtaa kysymykseen siitä, ovatko nämä yhtiöt yksi taloudellinen kokonaisuus, ja lopulta kysymykseen siitä, onko emoyhtiö osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, josta riidanalaisessa päätöksessä määrätään seuraamus. Tässä kysymyksessä on kyse mainitun päätöksen laillisuuden valvonnasta eikä sen arvioimisesta, onko emoyhtiölle määrättyjen sakkojen suuruus asianmukainen.

Vaikka unionin yleinen tuomioistuin voi todeta komission syyllistyneen EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisista määrättyjen sakkojen määrittämisen yhteydessä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja huomauttaa, että siltä osin kuin komission tekemä ratkaisu on vahvistettava asiakysymyksessä, laiminlyönti ei aiheuta riidanalaisen päätöksen kumoamista eikä muutoksia sakkojen määrään, tätä arviointia ei voida soveltaa komission päätöksen laillisuuden valvontaan siltä osin kuin komissio katsoi siinä kyseessä olevan yrityksen olevan vastuussa kyseisestä rikkomisesta.

(ks. 112, 114 ja 115 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 116 ja 117 kohta)