UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
16 päivänä maaliskuuta 2016 *(1)
Polkumyynti – Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnit – Lopullinen polkumyyntitulli – Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b alakohta ja c alakohdan kolmas luetelmakohta – Aikaisemman suunnitelmatalousjärjestelmän aikaansaama huomattava vääristymä – Veroedut
Asiassa T‑586/14,
Xinyi PV Products (Anhui) Holdings Ltd, kotipaikka Anhui (Kiina), edustajinaan asianajajat Y. Melin ja V. Akritidis,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään L. Flynn ja T. Maxian Rusche,
vastaajana,
jossa on kyse lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 13.5.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 470/2014 (EUVL L 142, s. 1; oikaisu EUVL 2014, L 253, s. 4) kumoamisvaatimuksesta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek sekä tuomarit I. Labucka (esittelevä tuomari) ja V. Kreuschitz,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 9.9.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta ja riidanalainen asetus
1 Kantaja Xinyi PV Products (Anhui) Holdings Ltd on Kiinaan sijoittautunut yhtiö, joka valmistaa siellä ja vie Euroopan unioniin lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 13.5.2014 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 470/2014 (EUVL L 142, s. 1; oikaisu EUVL 2014, L 253, s. 4; jäljempänä riidanalainen asetus) tarkoitettuja aurinkopaneeleissa käytettäviä laseja.
2 Kantajan ainoa osakas on Hongkongiin (Kiina) sijoittautunut Xinyi Solar (Hong Kong) Ltd ‑yhtiö (jäljempänä XSolarHK), joka on noteerattu Hongkongin pörssissä.
3 Komissio antoi 26.11.2013 asetuksen (EU) N:o 1205/2013 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa (EUVL L 316, s. 8; jäljempänä väliaikaista tullia koskeva asetus).
4 Riidanalaisesta asetuksesta ilmenee, että menettely, jonka puitteissa väliaikaista tullia koskeva asetus on annettu, aloitettiin 28.2.2013, kun oli tehty valitus sellaisten tuottajien nimissä, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kokonaistuotannosta unionissa (riidanalaisen asetuksen toinen perustelukappale).
5 Riidanalaisesta asetuksesta ilmenee myös, että niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet, joiden joukossa oli kantaja, ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä (riidanalaisen asetuksen neljäs perustelukappale).
6 Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti (riidanalaisen asetuksen viides perustelukappale).
7 Tämän jälkeen komissio ilmoitti kaikille osapuolille, joiden joukossa oli kantaja, niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä (riidanalaisen asetuksen kuudes perustelukappale).
8 Kantaja teki 21.5.2013 pyynnön markkinatalouskohtelun saamiseksi ja esitti 6.6.2013 vastauksensa komission polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen.
9 Kantaja vastasi 21.6.2013 komission kirjeeseen, jossa sitä kehotettiin toimittamaan täydentäviä tietoja.
10 Kantajan kiinalainen kotipaikka tarkisti 21.6.–26.6.2013 kantajan markkinatalouskohtelupyyntöä koskevassa lomakkeessa esittämät tiedot ja sen vastaukset komission kyselylomakkeeseen.
11 Kantaja toimitti vuoden 2013 kesäkuun lopussa ja heinäkuussa komission suostumuksella ja tämän esittämien pyyntöjen mukaisesti täydentäviä tietoja.
12 Komissio ilmoitti kantajalle 22.8.2013 päivätyllä kirjeellään (jäljempänä 22.8.2013 päivätty kirje) katsovansa, ettei se voi myöntää tälle markkinatalouskohtelua pelkästään siitä syystä, ettei tämä täytä tämän kohtelun saamisen kolmatta edellytystä. Komissio kehotti kantajaa esittämään huomautuksensa. Sitä vastoin kantajan on katsottu täyttäneen markkinatalouskohtelun saamisen neljä muuta edellytystä.
13 Komissio totesi 22.8.2013 päivätyssä kirjeessään seuraavaa:
”Tutkinta on osoittanut, että [kantaja] on saanut erilaisia tuloverotukseen liittyvä veroetuja, kuten:
– ohjelma ’2 Free 3 Halve’. Tämän verotusjärjestelmän perusteella ulkomaiset pääomayhtiöt voivat saada täydellisen verovapautuksen (0 %) kahden vuoden ja kolmen seuraavan vuoden ajan 12,5 prosentin verokannan normaalin 25 prosentin verokannan sijaan;
– korkean teknologian yritysten verotusjärjestelmä. Tämän järjestelmän mukaan yhtiöön sovelletaan alennettua 15 prosentin verokantaa normaalin 25 prosentin verokannan sijaan. Nämä edulliset verokannat muodostavat tuen, joka on lähes pysyvästi mukautettavissa ja jonka tarkoituksena voi myös olla sijoittajien houkutteleminen alennetuilla verokannoilla, ja siten ne vääristävät kilpailua.
Alennettujen verokantojen katsotaan saavan aikaan huomattavia taloudellisia etuja niin, että [kantaja] ei ole onnistunut osoittamaan, että sen tuotantokustannukset ja taloudellinen tilanne eivät ole minkään aikaisemmasta suunnitelmatalousjärjestelmästä johtuvan merkittävän vääristymisen kohteena – –
Näin ollen komissio esittää, että hylätään [kantajan pyyntö markkinatalouskohtelun saamisesta].”
14 Kantaja esitti 1.9.2013 huomautuksensa, joihin komissio vastasi markkinatalouskohtelupyynnöstä 13.9.2013 tekemässään lopullisessa päätöksessä (jäljempänä 13.9.2013 päivätty komission kirje), jossa vahvistettiin kantajan tekemän markkinatalouskohtelupyynnön hylkääminen.
15 Komissio totesi 13.9.2013 päivätyssä kirjeessään seuraavaa:
”Tuloverojärjestelmä, joka koskee tiettyjä yhtiöitä tai tiettyjä talouden aloja, joita hallitus pitää strategisina, merkitsee sitä, että tämä verojärjestelmä ei ole markkinatalouden mukainen, vaan se johtuu vielä suuresti valtion suunnittelusta ja siten se voi kuulua vielä [asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan] mukaisen kriteerin soveltamisalaan. Edullisen verokannan järjestelmän soveltaminen muuttaa etujen määrää ennen sitä veroa, joka yhtiön on saatava aikaan ollakseen houkutteleva sijoittajille – –
Tältä osin on todettava, että oli mahdollista soveltaa [kantajaan] alennettua verokantaa (14,01 %), koska [se] saattoi kumuloida korkean teknologian yritysten verojärjestelmän toisen järjestelmän eli Two Free 3 Halve ‑ohjelman kanssa. Yhdistetty vaikutus on ollut normaaliin verokantaan (25 %) nähden huomattavasti alennettu verokanta, jonka tavoitteena voi erityisesti olla pääomien houkuttelu alennetuilla verokannoilla ja siten vaikutus koko yhtiön rahoitustilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen.
– –
Väitätte lopuksi, että komission arviointi siitä, että verojärjestelmää voidaan mukauttaa melkein jatkuvasti, on perusteeton. Väitteenne siitä, että nämä kaksi verojärjestelmää ovat ajallisesti rajoitettuja, on otettu asianmukaisesti huomioon. Kuitenkaan se, että nämä kaksi verojärjestelmää eivät ole luonteeltaan pysyviä, ei voi horjuttaa sitä – –, että niiden tarkoituksena on vaikuttaa yrityksen rahoitustilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen.”
16 Alustavien päätelmien johdosta ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kantaja väitti, että komissio teki virheen hylätessään sen markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön. Sama markkinatalouskohtelua koskevaan päätökseen liittyvä väite esitettiin jo alustavassa vaiheessa ja komissio hylkäsi sen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 ja 47 kappaleessa (riidanalaisen asetuksen 32 perustelukappale).
17 Näin ollen riidanalaisessa asetuksessa vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34–47 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaisesti kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt olisi hylättävä (riidanalaisen asetuksen 34 perustelukappale).
18 Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34–47 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(34) [Asetuksen (EY) N:o 1225/2009] 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta tulevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä [asetuksen (EY) N:o 1225/2009] 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut edellytykset.
(35) Kyseiset perusteet ovat lyhyesti seuraavat:
(1) liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään markkinasignaalien perusteella ilman merkittävää valtion puuttumista asiaan, ja kustannukset heijastavat markkina-arvoa;
(2) yrityksillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan;
(3) aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä ei ole;
(4) konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö takaavat oikeusvarmuuden ja vakauden; ja
(5) valuuttojen muuntaminen tapahtuu markkinahintaan.
(36) Kymmenen yhteistyössä toiminutta yritystä haki [asetuksen (EY) N:o 1225/2009] 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja palautti markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetut lomakkeet annetun määräajan kuluessa. [Asetuksen (EY) N:o 1225/2009] 2 artiklan 7 kohdan d alakohdan mukaisesti otokseen valittujen yritysten toimitiloihin[, joiden joukossa oli kantaja,] tehtiin markkinatalouskohtelua koskeva tarkastuskäynti.
(37) Markkinatalouskohtelua koskeva määrittäminen tehtiin jäljempänä esitettyjen neljän yrityksen tai yritysryhmän osalta.
– Otokseen valitut yritykset
– – –;
– [kantaja] ja [XSolarHK];
– – –.
– Yritykset, joihin sovelletaan yksilöllistä tarkastelua
– – –.
(38) Komissio hankki kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelua koskevissa hakemuksissa annetut tiedot asianomaisten yritysten toimitiloissa.
(39) Etuyhteydessä olevien osapuolten tapauksessa komissio tarkastelee, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuudessaan markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevat edellytykset. Tästä syystä tapauksissa, joissa kiinalaisen hakijan tytäryritys tai muu hakijaan etuyhteydessä oleva yritys osallistuu suoraan tai välillisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon tai myyntiin, markkinatalouskohtelun myöntämistä koskeva tutkimus tehdään jokaiselle yritykselle erikseen, samoin kuin koko konsernille.
(40) Neljän vientiä harjoittavan tuottajan (yritysryhmän) – yhteensä 11 oikeushenkilöä – markkinatalouskohtelupyynnöt tutkittiin.
(41) Tutkimuksessa kävi ilmi, ettei mikään neljästä markkinatalouskohtelua pyytäneestä vientiä harjoittavasta tuottajasta (yritysryhmästä) pystynyt osoittamaan täyttävänsä kaikkia [asetuksen (EY) N:o 1225/2009] 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjä vaatimuksia.
(42) – –
(43) Mikään neljästä vientiä harjoittavasta tuottajasta, joko yksittäin tai ryhmänä, ei myöskään pystynyt osoittamaan, että niihin ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä. Näin ollen nämä yritykset tai yritysryhmät eivät täyttäneet markkinatalouskohtelua koskevaa vaatimusta 3. Lisäksi kaikki neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää hyötyi suotuisasta verokohtelusta.
(44) – –
(45) Komissio ilmoitti markkinatalouskohtelua koskevan tutkimuksen tulokset asianomaisille yrityksille, Kiinan viranomaisille ja valituksen tekijälle ja pyysi niitä esittämään huomautuksia asiasta.
(46) Saadut huomautukset eivät olleet sellaisia, että komissio olisi muuttanut alustavia päätelmiään niiden perusteella. Kun jäsenvaltioita oli kuultu 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti, kaikille markkinatalouskohtelua pyytäneille ilmoitettiin yksittäin ja virallisesti 13 päivänä syyskuuta 2013 komission lopullisista päätelmistä niiden markkinatalouskohtelupyyntöjen osalta.
(47) Yksikään neljästä yhteistyössä toimineesta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmästä, joka oli pyytänyt markkinatalouskohtelua, ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia, minkä vuoksi niiden markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt hylättiin.”
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
19 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleiseen tuomioistuimeen 7.8.2014 jättämällään kannekirjelmällä.
20 Oikeudenkäynnin kirjallisessa vaiheessa komissio pyysi vastauskirjelmässään unionin yleistä tuomioistuinta määräämään 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 64 artiklan mukaisen prosessinjohtotoimen, jotta kantaja määrättäisiin osoittamaan, että se oli saanut yhtiön, jolle kantajan vastauskirjelmän liitteenä oleva asiakirja oli osoitettu, suosituksen esittää kyseinen asiakirja, koska tällaisen suostumuksen puuttuessa tämä asiakirja, joka liittyy puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevaan neljänteen kanneperusteeseen, on poistettava asiakirja-aineistosta.
21 Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
22 Unionin yleinen tuomioistuin esitti 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 64 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella asianosaisille kysymyksiä, joihin näiden piti vastata kirjallisesti ennen istuntoa.
23 Asianosaiset vastasivat kysymyksiin asetetussa määräajassa.
24 Kantaja toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.9.2015 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan perusteella jäljennöksen 12.12.1997 annetusta komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille entisten muiden kuin markkinatalousmaiden kohtelusta polkumyyntimenettelyssä ja ehdotuksesta neuvoston asetukseksi polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 muuttamisesta (KOM(97) 677 lopullinen).
25 Samana päivänä unionin yleinen tuomioistuin ilmoitti komissiolle työjärjestyksen 85 artiklan 4 kohdan mukaisesti kantajan esittämän näytön ja sen, että komissio voi ottaa kantaa kyseessä olevaan asiakirjaan istunnossa.
26 Asianosaiset esittivät suulliset lausumansa sekä vastauksensa unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin 9.9.2015 pidetyssä istunnossa.
27 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen kantajia koskevilta osin
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
28 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Näytön esittäminen myöhässä
29 Kuten edellä 24 kohdassa on todettu, kantaja on toimittanut unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon asiakirjan istuntoa edeltäneenä päivänä uutena näyttönä.
30 Komissio vaati istunnossa, että unionin yleinen tuomioistuin ei liitä kyseistä asiakirjaa asiakirja-aineistoon työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
31 Tältä osin on muistettava, että työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan mukaan ”varsinaiset asianosaiset voivat poikkeuksellisesti esittää todisteita tai pyytää saada esittää näyttöä ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä tai ennen unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä ratkaista asia ilman käsittelyn suullista vaihetta, jos niiden esittämiseen vasta silloin on pätevä syy”.
32 Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole esittänyt mitään seikkaa perustellakseen kyseessä olevan asiakirjan toimittamisen myöhässä.
33 Vaikka yhteisöjen tuomioistuinten tarvitsee asianosaisten rajaaman asian yhteydessä ottaa kantaa vain asianosaisten vaatimuksiin, ne eivät kuitenkaan ole sidotut pelkästään niihin väitteisiin, jotka asianosaiset vaatimustensa tueksi esittävät, sillä muuten ne mahdollisesti joutuisivat tekemään päätöksensä virheellisten oikeudellisten arvioiden pohjalta (ks. tuomio 5.10.2009, komissio v. Roodhuijzen, T‑58/08 P, Kok., EU:T:2009:385, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Erityisesti asiassa, jossa asianosaiset kiistelevät unionin oikeuden säännöksen tulkinnasta ja soveltamisesta, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, unionin tuomioistuinten tehtävänä on soveltaa riidan ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä oikeussääntöjä seikkoihin, jotka asianosaiset ovat sille esittäneet. Sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan tuomioistuimen on viran puolesta tunnettava lain sisältö (iura novit curia ‑periaate), lain merkityksen määrittäminen ei kuulu sen periaatteen soveltamisalaan, että asianosaiset voivat vapaasti määrätä riidan kohteen (ks. edellä 33 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Roodhuijzen, EU:T:2009:385, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Kyseessä oleva asiakirja on valmisteluasiakirja kyseessä olevana aikana sovelletun sellaisen säännöstön muuttamiseksi, joka on polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22; jäljempänä perusasetus) taustalla. Se saattaa siten kuulua niihin oikeudellisiin seikkoihin, jotka tuomioistuimen on otettava huomioon perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan ulottuvuuden tulkinnassa, erityisesti historiallisessa tulkinnassa.
36 Näin ollen on hylättävä komission vaatimus siitä, että kyseessä olevaa asiakirjaa ei sisällytetä asiakirja-aineistoon.
Asiakysymys
37 Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomista, ja väittää, että komissio on virheellisesti katsonut riidanalaisessa asetuksessa, että sen tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen kohdistuu tässä säännöksessä tarkoitettuja aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä.
38 Aluksi on todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan on niin, että poiketen siitä, mitä saman artiklan 1–6 kohdassa säädetään, muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella. Tällä säännöksellä pyritään näin siihen, ettei sellaisissa maissa, jotka eivät ole markkinatalousmaita, voimassa olevia hintoja ja kustannuksia oteta huomioon, koska nämä muuttujat eivät näissä maissa perustu markkinavoimien normaaliin vaikutukseen (ks. tuomio 19.7.2012, neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, C‑337/09 P, Kok., EU:C:2012:471, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan kuitenkin muun muassa Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa normaaliarvo määritetään tiettyjen tuottajien osalta perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti, jos voidaan yhden tai useamman tutkimuksen kohteena olevan tuottajan asianmukaisesti perusteltujen vaatimusten perusteella sekä saman 7 kohdan c alakohdassa olevien perusteiden ja menettelyjen mukaisesti osoittaa, että kyseinen tuottaja tai kyseiset tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta (ks. vastaavasti edellä 38 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, EU:C:2012:471, 67 kohta).
40 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan ottamista perusasetukseen perusteltiin sillä, että muun muassa Kiinan kansantasavallassa tehdyt uudistukset olivat perusteellisesti muuttaneet kyseisen maan taloutta, ja se oli johtanut sellaisten yritysten syntyyn, joita koskevat markkinatalousolosuhteet, joten kyseisessä maassa ei enää ollut sellaista talousjärjestelmää, jonka takia vertailumaan menetelmän systemaattinen käyttäminen oli ollut perusteltua (edellä 38 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, EU:C:2012:471, 68 kohta).
41 Koska Kiina ei kuitenkaan näistä uudistuksista huolimatta edelleenkään ole markkinatalousmaa, jonka vientiin sovellettaisiin automaattisesti perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan säännöksiä, saman artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaan jokaisen tuottajan, joka toivoo näitä sääntöjä sovellettavan itseensä, on esitettävä viimeksi mainitussa säännöksessä mainitun kaltaiset riittävät todisteet siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa (edellä 38 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, EU:C:2012:471, 69 kohta).
42 On korostettava, että todistustaakka on sillä tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Perusasetuksen saman 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tällaisen tuottajan tekemän vaatimuksen on sisällettävä viimeksi mainitussa säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä (tuomio 2.2.2012, Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto, C‑249/10 P, Kok., EU:C:2012:53, 32 kohta).
43 Euroopan unionin neuvoston ja komission on arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat seikat osoittamaan mainitussa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen siten, että sille voidaan myöntää markkinatalousolosuhteissa toimivan yrityksen asema, ja unionin tuomioistuinten on tarkistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen (ks. edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto, EU:C:2012:53, 32 kohta ja edellä 38 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, EU:C:2012:471, 70 kohta).
44 Nyt käsiteltävässä asiassa edellä 13 kohdassa esiin tuodun 22.8.2013 päivätyn komission kirjeen, edellä 15 kohdassa esiin tuodun 13.9.2013 päivätyn komission kirjeen sekä edellä 18 kohdassa esiin tuodun väliaikaisesta tullista annetun asetuksen 34–47 perustelukohdan, joihin viitataan riidanalaisen asetuksen 34 perustelukappaleessa, jonka sisältö on tuotu esiin edellä 17 kohdassa, ilmaisuista ilmenee, että markkinatalousasema on evätty kantajalta siitä syystä, ettei se ole osoittanut täyttäneensä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaista vaatimusta.
45 Tämän säännöksen perusteella tuottajan on esitettävä riittävästi todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa, mikä merkitsee, että ”[sen] tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä, erityisesti varojen aliarvostuksen, muiden poistojen, vaihtokauppojen tai velkojen hyvittämisellä tapahtuneiden maksujen muodossa”.
46 Riippumatta tapauksista, jotka koskevat varojen aliarvostusta, muita poistoja, vaihtokauppojen tai velkojen hyvittämisellä tapahtuneiden maksujen muodossa, jotka tuodaan esiin perusasetuksessa vain ohjeellisesti, kuten ilmenee adverbin ”erityisesti” käyttämisestä, ja jotka eivät missään tapauksessa ole merkityksellisiä nyt käsiteltävässä asiassa, kyseessä olevassa säännöksessä vahvistetaan kaksinkertainen kumulatiivinen edellytys, joka koskee yhtäältä kyseessä olevan yrityksen tuotantokustannusten ja taloudellisen tilanteen merkittävää vääristymää ja toisaalta sitä, että mainittu vääristymä osoittautuu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevaksi.
47 Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja moittii komissiota siitä, että riidanalainen asetus on lainvastainen, kun komissio katsoo, että kantajan saamat veroedut on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuja keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia vääristymiä.
48 Kantaja väittää vastaavasti lähinnä, että ilmaisu ”peräisin” merkitsee aiemmin olemassa olleen seikan pysyvyyttä, kuten unionin oikeudellisten puitteiden kehityksestä ilmenee, ja että mainittujen etujen ei voida katsoa kuuluvan järjestelmään, jossa kauppa on täydellisen tai melkein täydellisen monopolin kohteena ja jossa valtio vahvistaa kansalliset hinnat, toisin sanoen valtionkaupan maan järjestelmään.
49 Sitä vastoin kyseisillä veroeduilla ei ole mitään liityntää keskusjohtoiseen suunnitelmatalousjärjestelmään, koska ne ovat suuressa joukossa markkinatalouksia yleisiä ulkomaisten sijoittajien houkuttelemiseksi ja tiettyihin toimintoihin rohkaisemiseksi. Näin on myös unionissa, erityisesti komission valtiontukien käytännön alalla verokannustimien muodossa, joten komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan 13.9.2013 päivätyssä kirjeessä, että tuloverojärjestelmä, jolla suositaan tiettyjä yhtiöitä tai tiettyjä talouden aloja, joita hallitus pitää strategisina, merkitsee, että kyseessä oleva verojärjestelmä ei ole markkinatalousjärjestelmä vaan siihen vaikuttaa vielä etäisesti valtiollinen suunnittelu.
50 Ulkomaisia osakkeita omistavia yhtiöitä suosivan verojärjestelmän osalta kantaja toteaa, että Kiina haluaa houkutella ulkomaista pääomaa ja ulkomaisia investointeja, mikä on täysin laillinen tavoite, jonka kaikki maailman maat jakavat, mukaan lukien suurin osa unionin jäsenvaltioista, erityisesti Irlanti, Alankomaat ja Belgia.
51 Komission mukaan kantajan väitteet perustuvat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan täysin kirjaimelliseen tulkintaan, niin kuin kyseessä olisi lauseke, jolla suljetaan pois kaikki aikaisemmista järjestelmistä periytyneet seikat, vaikka kyseisen säännöksen tarkoituksena on ottaa huomioon vivahteikkaan lähestymistavan avulla Kiinan siirtyminen markkinatalouteen.
52 Ensinnäkin Kiinan viranomaiset myöntävät harkinnanvaraisesti 15 prosentin alennetun yhtiöverokannan 25 prosentin verokannan sijaan korkean teknologian yrityksille; viranomaisten on otettava huomioon Kiinassa voimassa oleva 12. viisivuotissuunnitelma, jossa aurinkoenergia on sijoitettu strategiseksi kehittyväksi alaksi, ja tämä alennettu verokanta on hyväksytty keskipitkän ja pitkän aikavälin (2006–2020) tieteellisen ja teknologisen kansallisen kehityssuunnitelman täytäntöönpanemiseksi, joten komissio on perustellusti katsonut, että tämä veroetu on peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.
53 Sama pätee ulkomaisessa omistuksessa oleviin yhtiöihin sovellettavaan alennettuun verokantaan.
54 Tämän jälkeen komissio väittää, ettei se tässä kaksinkertaisessa asiayhteydessä ole perustanut analyysiään pelkästään siihen seikkaan, että kantaja oli saanut joukon veroetuja, vaan ennemminkin siihen kiistattomaan seikkaan, että tällainen etuuskohtelu johtui kantajan nimeämisestä yritykseksi, joka kuuluu korkean teknologian ja uusien teknologioiden alalle, ja ulkomaisessa omistuksessa olevaksi yritykseksi.
55 Kiinan viranomaisten myöntämä tuki ei ollut sen mukaan ilmaisu horisontaalisesta politiikasta, jonka tarkoituksena on erityisesti ympäristön parantaminen, aluekehityksen tukeminen tai jonkun muun yleisen edun mukaisen tavoitteen tukeminen markkinatalousympäristössä, vaan pikemminkin ”keskusjohtoisen talousjärjestelmän inkarnaatio”.
56 Siten se, että kantaja vetoaa jäsenvaltioiden veropolitiikkaan, on täysin virheellistä, koska vaikka tietyt jäsenvaltiot tosin myöntävätkin veroetuja erityisille toiminnoille, nämä edut eivät koskaan koske kyseessä olevien yritysten kaikkia tuloja eikä niitä myönnetä pelkästään siitä syystä, että sijoitus on ulkomainen.
57 Lopuksi komissio väittää korkean teknologian ja uusien teknologioiden alan yritysten saamien yhtiöveron alennusten osalta, ettei se ole tukeutunut siihen seikkaan, että kyseinen toimenpide liittyi Kiinan vahvistamiin viisivuotissuunnitelmiin päätelläkseen, ettei kantaja ole täyttänyt sille kuuluvaa todistustaakkaa markkinatalousaseman myöntämistä koskevan kolmannen kriteerin osalta. Kuitenkin se, että toimenpide perustuu viisivuotissuunnitelmaan, on ollut merkityksellinen viite, joka yhdistettynä muihin seikkoihin, kuten Kiinan asema maana, jolta puuttuu markkinatalous, sen alan, jolle kantaja kuuluu, etuoikeutettu asema, kyseessä olevien verojärjestelmien luonne ja ulottuvuus ja päinvastaisen näytön puuttuminen, ovat johtaneet siihen, että komissio on päätellyt, että nämä järjestelmät voivat aiheuttaa vääristymiä.
58 Kantaja sivuuttaa sen olennaisen eron, joka on erityisen toiminnan tukemisen ja sellaisen yrityksen, joka toimii alalla, jota valtio on päättänyt suosia muihin yrityksiin nähden, kaikkien toimintojen tukemisen välillä. Veroetuuskohtelu, jota kantaja on saanut, kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään eikä se kuulu markkinataloudessa toteutettaviin toimenpiteisiin.
59 Tältä osin on muistettava, että yhteisen kauppapolitiikan ja erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. Tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. Sama koskee kyseessä olevassa maassa esiintyviä oikeudellisia ja poliittisia tilanteita, joita unionin toimielinten on arvioitava voidakseen määrittää, toimiiko vientiä harjoittava yritys markkinataloudessa ilman merkittävää valtion puuttumista ja voiko se tämän vuoksi saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman. On kuitenkin niin, että vaikka kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden ja erityisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden alalla unionin tuomioistuimet eivät voikaan puuttua unionin viranomaisille kuuluvaan harkintaan – lukuun ottamatta ilmeistä arviointivirhettä tai harkintavallan väärinkäyttöä koskevaa tapausta –, niiden on kuitenkin varmistettava, että toimielimet ovat ottaneet huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat ja arvioineet asian käsittelyn perustana olevan aineiston riittävän huolellisesti (ks. tuomio 18.9.2012, Since Hardware (Guangzhou) v. neuvosto, T‑156/11, Kok., EU:T:2012:431, 182–184 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
60 Vastaavasti siitä, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohta ovat poikkeussäännöksiä, on todettu, että suppean tulkinnan vaatimus ei mahdollista sitä, että toimielimet voisivat tulkita ja soveltaa kyseistä säännöstä sen sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti (edellä 38 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, EU:C:2012:471, 93 kohta).
61 Kaikkien edellä esitettyjen päätelmien perusteella kysymys, joka unionin yleisen tuomioistuimen on ratkaistava ensimmäistä kanneperustetta koskevan arviointinsa puitteissa on kysymys siitä, onko komissio tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kuten kantaja väittää, kun se on hylännyt väitteet, jotka kantaja on esittänyt osoittaakseen, että sen tuotantokustannukset ja taloudellinen tilanne eivät olleet mistään aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevan vääristymän kohteena, jotta sille myönnettäisiin markkinataloudessa toimivan yrityksen asema huolimatta kyseessä olevista verojärjestelmistä, joista se on saanut etua.
62 Tältä osin on katsottava, että komission arviointi on ilmeisen virheellinen.
63 On korostettava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetut keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevat edut eivät tarkoita mitä tahansa etua, jonka toimivaltaiset Kiinan viranomaiset ovat myöntäneet; muussa tapauksessa vaarannettaisiin kyseisessä säännöksessä mainittujen esimerkkien tehokas vaikutus ja kuvainnollinen ulottuvuus.
64 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannesta luetelmakohdasta ilmenee, että yritysten taloudellisen tilanteen vääristymien on oltava peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta järjestelmästä. Perusasetuksen eri kieliversiot vahvistavat, että ilmaisu ”peräisin – erityisesti”, englanniksi ”carried over”, saksaksi ”infolge”, hollanniksi ”voortvloeien” ja italiaksi ”derivanti”, tarkoittaa sitä, että aiemman keskusjohtoisen talousjärjestelmän on täytynyt aiheuttaa kyseessä olevat vääristymät tai johtaa niihin. Näin ollen väitetyistä vääristymistä johtuvat edut eivät voi tarkoittaa mitä tahansa etua, jonka toimivaltaiset Kiinan viranomaiset ovat myöntäneet, vaan ainoastaan sellaista, joka johtuu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.
65 Ei kuitenkaan voida katsoa, että kyseessä olevat veroedut ovat peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä siinä mielessä, että ne johtuvat siitä tai ovat seurausta siitä.
66 On yleisesti tunnettua, että markkinatalousmaat myöntävät myös yrityksille veroetuja verovapautusten muodossa tietyn ajanjakson ajan taikka alennetun verokannan, kuten ilmenee valtiontukia koskevasta oikeuskäytännöstä, erityisesti 29.1.1988 annetusta tuomiosta komissio v. Italia (C‑280/95, Kok., EU:C:1998:28, 2 kohta), 21.3.2002 annetusta tuomiosta Espanja v. komissio (C‑36/00, Kok., EU:C:2002:196, 4 kohta) tai 28.7.2011 annetusta tuomiosta Diputación Foral de Vizcaya ym. v. komissio (C‑471/09 P–C‑473/09 P, EU:C:2011:521, 6 kohta).
67 Komission esittämät väitteet, jotka koskevat näiden järjestelmien poikkeuksellista luonnetta ja niiden arveluttavaa laillisuutta unionin oikeuteen nähden, eivät voi horjuttaa niihin rinnastettavissa olevien verojärjestelmien olomassaoloa, kun otetaan huomioon se, että niihin verrattavat verojärjestelmät on hyväksytty markkinatalousyhteydessä. Vaikka alennetun verokannan kaltaiset veroedut, jotka merkitsevät valtion osallistumista, voivat ohjata yritysten käyttäytymistä toiseen suuntaan kuin markkinataloudessa esiintyvien voimien perusteella, on todettava, että tällaisia toimenpiteitä on olemassa myös markkinatalousmaissa. Siten tällaisten toimenpiteiden olemassaolo ei sellaisenaan riitä, jotta ne luokiteltaisiin keskusjohtoisesta taloudesta peräisin oleviksi.
68 Komission kirjelmissään ja istunnossa esittämät väitteet eivät voi horjuttaa tätä arviointia.
69 Ensinnäkin väite, joka koskee kyseessä olevien veroetujen epäsuoraa liityntää Kiinassa täytäntöön pantuihin eri suunnitelmiin johtuu liiallisesta formalismista, koska mainittujen suunnitelmien jäänne ei merkitse välttämättä sitä, että mainitut järjestelmät olivat peräisin Kiinan aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, ellei katsota, että kaikki Kiinassa toteutetut toimenpiteet, jotka liittyvät suunnitelmaan, ovat peräisin sen aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, mikä poistaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan tehokkaan vaikutuksen.
70 Kiistääkseen komission väitteen, joka koskee kyseessä olevien veroetujen väitetysti muuta kuin horisontaalista luonnetta ja niiden myöntämisen väitetysti harkinnanvaraista luonnetta, on todettava, että kantaja on istunnossa selvästi väittänyt, etteivät toimivaltaiset viranomaiset myöntäneet mainittuja etuja harkinnanvaraisesti, vaan silloin, kun niiden objektiiviset myöntämisedellytykset täyttyivät eli kun kyseessä oleva yritys kuului korkean teknologian alalle tai sen pääoma oli ulkomaista alkuperää.
71 Joka tapauksessa Corporate income tax law of the People’s Republic of Chinan (Kiinan kansantasavallan yritystuloverotuksesta annettu laki) 28 §:stä ja sen soveltamissääntöjen 93 §:stä ilmenee, että kantajan kaltaisille korkean teknologian alan yrityksille – komissio ei kiistä sen olevan tällainen – myönnetyt veroedut ovat tällaisia veroetuja vain, jos tietyt objektiiviset edellytykset täyttyvät; näitä ovat ne, että kyseessä olevat yritykset toimivat pitkälle kehittyneen uuden teknologian alalla, että ne ovat teollisoikeuksien haltijoita, että niiden tuotteet tai palvelut kuuluvat valtion erityisesti tukevien korkean teknologian aloille, että tutkimus- ja kehityskustannukset muodostavat tietyn prosenttiosuuden kokonaismenoista, että mainituista tuotteista tai palveluista saadut tulot muodostavat tietyn prosenttiosuuden niiden kokonaistuloista ja että niiden teknisten ammattihenkilöiden määrä edustaa tiettyä prosenttiosuutta kaikista niiden työntekijöistä.
72 Samoin Corporate income tax law of the Peoples’s Republic of Chinan 27 §:stä sekä sen soveltamissääntöjen 88 §:stä ilmenee, että kantajan kaltaisille yrityksille, joiden pääoman omistavat ulkomaiset sijoittajat – komissio ei kiistä sen olevan tällainen yritys –, myönnetyt veroedut ovat veroetuja vain, jos tietyt objektiiviset edellytykset täyttyvät; näitä ovat muun muassa ne, että kyseessä olevat yritykset toimivat ympäristönsuojeluhankkeissa energia-alalla taikka vesivarojen säilyttämisen alalla, kuten energiansäästöön ja tiettyjen päästöjen vähentämiseen tähtäävä teknologinen innovaatio.
73 Siten kantajalle on myönnetty kyseessä olevat veroedut, koska se kuului tiettyyn yritysluokkaan, eikä henkilökohtaisesti ja harkinnanvaraisesti, minkä komissio on lopuksi myöntänyt istunnossa.
74 Tältä osin komissio ei voi vakuuttavasti väittää, ettei kyseessä olevilla verojärjestelmillä ole ympäristönsuojelun, kansanterveyden tai aluekehityksen kaltaisia legitiimejä tavoitteita.
75 Ei voida kiistää sitä, että tietyssä maassa strategiseksi katsottujen korkean teknologian kaltaisten tiettyjen toiminta-alojen tukeminen muodostaa legitiimin tavoitteen markkinataloudessa riippumatta kyseessä olevien toimenpiteiden laillisuutta koskevasta kysymyksestä erityisesti suhteessa valtiontukia koskevaan unionin oikeuteen.
76 Ei voida myöskään katsoa, että ulkomaisten sijoittajien houkuttelun tavoite on peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, koska yhtäältä suurella joukolla markkinatalousmaita on tällainen tavoite ja koska toisaalta tällainen tavoite on ainakin teoriassa ristiriidassa keskusjohtoisessa suunnitelmassa määritettyjä tuotantotavoitteita seuraavien yritysten kollektiiviseen tai valtion omistukseen perustuvan taloudellisen organisaatiomallin kanssa.
77 Komission väite siitä, että kyseessä olevilla veroeduilla ei ole vaikutusta yksinomaan noudatettuun tavoitteeseen suoraan liittyviin kustannuksiin, vaan kantajan taloudelliseen tulokseen kokonaisuudessaan ja siten sen taloudelliseen kokonaistilanteeseen, ei myöskään voi menestyä.
78 Vaikka tällaista väitettä pidettäisiinkin perusteltuna, se voidaan hyödyllisesti esittää vain kantajan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun tuotantokustannusten ja taloudellisen tilanteen vääristymisen merkitykseen nähden, muttei siinä mielessä, että voitaisiin katsoa, että mainittu vääristymä on peräisin tässä samassa säännöksessä tarkoitetusta aiemmasta, tässä tapauksessa Kiinan, keskusjohtoisesta taloudesta.
79 Näin ollen on todettava, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan kantajan tältä osin esittämistä seikoista huolimatta, että kantajan tuotantokustannukset ja taloudellinen tilanne olivat aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevan vääristymän kohteena evätäkseen siltä markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman.
80 Näin ollen riidanalainen asetus on kumottava kantajan osalta ilman, että olisi tutkittava kanteen tueksi esitettyjä kolmea muuta kanneperustetta, ja siten ilman, että olisi lausuttava prosessinjohtotoimen määräämistä koskevasta komission vaatimuksesta, koska tämä vaatimus liittyy yksinomaan neljännen kanneperusteen tutkimiseen.
Oikeudenkäyntikulut
81 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 13.5.2014 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 470/2014 kumotaan siltä osin kuin se koskee Xinyi PV Products (Anhui) Holdings Ltd:tä.
2) Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä maaliskuuta 2016.
Allekirjoitukset