Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgerichts Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 23.3.2021 – Nokia Technologies Oy v. Daimler AG

(Asia C-182/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Nokia Technologies Oy

Vastaaja: Daimler AG

Muut osapuolet: Continental Automotive GmbH, Continental Automotive Hungary Kft., Bury Sp. z.o.o., TomTom Sales B.V., VALEO Telematik und Akustik GmbH (vormals Peiker acustic GmbH), Robert Bosch GmbH, Huawei Technologies Deutschland GmbH, TomTom International B.V. ja Sierra Wireless S.A.

Ennakkoratkaisukysymykset

A.    Onko olemassa velvoite, jonka mukaan tavarantoimittajat ovat etusijalla lisenssejä myönnettäessä?

1.    Voiko myöhemmän kaupan portaan yritys vastustaa patentinloukkausta koskevaa patentinhaltijan nostamaa kieltokannetta vetoamalla SEUT 102 artiklassa tarkoitettuun määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, kun patentti on olennainen standardointielimen vahvistaman standardin kannalta (ns. SEP eli essentiaalipatentti) ja kun patentin haltija on antanut tälle elimelle peruuttamattoman sitoumuksen, jonka mukaan se myöntää jokaiselle kolmannelle osapuolelle lisenssin FRAND-ehdoin, sellaisessa tilanteessa, jossa standardia, jonka kannalta riidanalainen patentti on olennainen, tai sen osia käytetään jo patentinloukkausta koskevan kanteen vastaajan hankkimassa esituotteessa ja patentinhaltija epää sen lisenssiä hakevilta vastaajan tavarantoimittajilta oman rajoittamattoman FRAND-ehdoin myönnettävän lisenssin, joka koskisi kaikkia standardia käyttäviä tuotteita koskevia, patenttioikeudellisesti relevantteja hyödyntämistapoja?

a)    Päteekö tämä erityisesti silloin, jos lopputuotteiden myyjän alalla on kaupallisten käytäntöjen mukaista, että tavarantoimittajat selventävät oikeuksille annettavan suojan toimittamissaan tavaroissa käytettyjen patenttien osalta hankkimalla lisenssin?

b)    Onko tavarantoimittajille lisenssejä myönnettäessä annettava etusija olemassa toimitusketjun jokaisessa portaassa vai ainoastaan sellaisen tavarantoimittajan osalta, joka sijoittuu lopputuotteen myyjää välittömästi edeltävään portaaseen jalostusketjun lopussa? Onko kaupallisilla käytännöillä tässäkin tapauksessa ratkaiseva merkitys?

2.    Edellyttääkö kilpailuoikeuteen perustuva väärinkäytön kielto sitä, että tavarantoimittajalle myönnetään FRAND-ehdoin oma, rajoittamaton lisenssi, joka koskee standardia käyttävien tuotteiden kaikkia patenttioikeudellisesti relevantteja hyödyntämistapoja, jolloin lopputuotteen myyjät (ja mahdollisesti tuotantoketjun aikaisempaan portaaseen kuuluvat ostajat) eivät puolestaan tarvitse enää omaa, erillistä essentiaalipatentin haltijan lisenssiä, jotta vältetään patenttiloukkaus siinä tapauksessa, että toimitettua tavaraa käytetään sen tarkoituksen mukaisesti?

3.    Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, asetetaanko SEUT 102 artiklassa erityisiä laadullisia, määrällisiä ja/tai muita vaatimuksia perusteille, joiden mukaisesti standardin kannalta olennaisen patentin haltija tekee ratkaisun siitä, mitä saman tuotanto- ja jalostusketjun eri tasoilla olevia potentiaalisia patentinloukkaajia vastaan se nostaa patentinloukkausta koskevan kieltokanteen?

B.    Unionin tuomioistuimen 16.7.2015 antamaan tuomioon Huawei v. ZTE (C-170/13)1 perustuvien vaatimusten konkretisointi:

1.    Onko riippumatta siitä, että essentiaalipatentin haltijan ja essentiaalipatentin hyödyntäjän täytettäviksi vastavuoroisesti kuuluvat toimintavelvoitteet (patenttiloukkauksesta ilmoittaminen, lisenssihakemus, FRAND-lisenssitarjous; lisenssitarjous tavarantoimittajille, jotka ovat etusijalla lisenssejä myönnettäessä) on täytettävä ennen oikeudenkäyntiä, ennen oikeudenkäyntiä laiminlyödyt toimintavelvoitteet mahdollista täyttää jälkikäteen oikeudenkäynnin aikana siten, että oikeudet säilyvät?

2.    Onko patentin hyödyntäjän lisenssihakemusta pidettävä huomion arvoisena vain silloin, jos kaikkien asiaan liittyvien seikkojen kattavan arvioinnin perusteella selvästi ja yksiselitteisesti ilmenee, että essentiaalipatentin hyödyntäjä haluaa ja on valmis tekemään essentiaalipatentin haltijan kanssa lisenssisopimuksen FRAND-ehdoin, riippumatta siitä, millaisia nämä FRAND-ehdot ovat (koska ne eivät ylipäätään ole vielä määritettävissä, jos tähän ajankohtaan mennessä ei ole esitetty lisenssitarjousta)?

a)    Ilmaiseeko patentinloukkaaja, joka ei ole useaan kuukauteen reagoinut patenttiloukkausta koskevaan ilmoitukseen, säännönmukaisesti haluttomuutensa lisenssin hankkimiseen, jolloin sillä ei ole – suullisesti esitetystä lisenssipyynnöstä huolimatta – tällaista lisenssiä, minkä vuoksi essentiaalipatentin haltijan kieltokanne on hyväksyttävä?

b)    Voidaanko lisenssiehdoista, jotka essentiaalipatentin hyödyntäjä on esittänyt vastatarjouksessa, päätellä, että lisenssihakemusta ei ole esitetty, sillä seurauksella, että essentiaalipatentin haltijan nostama kieltokanne on tällä perusteella hyväksyttävä arvioimatta ensin sitä, vastaako essentiaalipatentin haltijan oma lisenssitarjous (joka edeltää essentiaalipatentin hyödyntäjän vastatarjousta) ylipäänsä FRAND-ehtoja?

c)    Onko tällainen päätelmä joka tapauksessa suljettava pois silloin, jos vastatarjouksen lisenssiehdot, joiden perusteella on katsottava, että lisenssihakemusta ei ole esitetty, eivät ole ilmeisellä tavalla FRAND-ehtojen kanssa yhteensopimattomia eikä yhteensopimattomuutta ole ratkaistu ylimmässä oikeusasteessa?

____________

1 C-170/13, EU:C:215:477.