Language of document : ECLI:EU:F:2009:39

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

28 päivänä huhtikuuta 2009

Yhdistetyt asiat F-5/05 ja F-7/05

Antonello Violetti ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – OLAF:n sisäinen tutkimus – OLAF:n päätös tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille – Virkamiehelle vastainen toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Puolustautumisoikeudet

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvat kanteet, joissa Antonello Violetti ja 12 muuta komission virkamiestä sekä Nadine Schmit vaativat ensinnäkin, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätös sisäisen tutkimuksen aloittamisesta, sisäisessä tutkimuksessa laaditut tutkimuspöytäkirjat, OLAF:n päätös toimittaa Italian oikeusviranomaisille heitä koskevia tietoja sekä tutkimuksen valmistuttua laadittu kertomus kumotaan, ja toiseksi, että komissio velvoitetaan maksamaan heille vahingonkorvausta.

Ratkaisu: Päätös, joka on tehty 5.8.2003 ja jolla OLAF on toimittanut Italian oikeusviranomaisille tietoja kantajista, kumotaan. Komissio velvoitetaan suorittamaan kullekin kantajalle 3 000 euroa. Kanteet hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut. Euroopan unionin neuvosto, joka tukee väliintulijana komission vaatimuksia, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätös tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille – Kuuluminen soveltamisalaan

(Henkilöstösääntöjen 43 ja 90 a artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohta; parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004; komission päätöksen 1999/396 4 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Valmisteleva toimenpide – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätös tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille – Ulkopuolelle jääminen

(Henkilöstösääntöjen 90, 90 a ja 91 artikla; parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohta)

3.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet

(EY 230 ja 236 artikla)

4.      Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) – OLAF:n tutkimuksista annettu asetus N:o 1073/1999 – Yhteisön toimielinten antamat sisäisten tutkimusten yksityiskohtaiset säännöt – Komission hyväksymä järjestelmä

(Parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohta; komission päätöksen 1999/396 4 artikla)

5.      Virkamiehet – Kanne – Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) vastaan nostettu kanne – Sellaisen vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottaminen, joka on nostettu kumoamiskanteen liitännäisenä vaatimuksena ilman henkilöstösääntöjen mukaista oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta ja 90 a artikla)

6.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) lainvastainen tietojen toimittamisesta kansallisille viranomaisille tehty päätös, joka on johtanut rikostutkinnan aloittamiseen – Tietojen toimittamisesta tehdyn päätöksen ja kyseisen tutkinnan aloittamisesta aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden puuttuminen

(Komission päätöksen 1999/396 4 artikla)

1.      Kun otetaan huomioon OLAF:n tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehtyihin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätöksiin tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille mahdollisesti liittyvät seuraukset, näitä päätöksiä on pidettävä sellaisina virkamiehille vastaisina toimina, joita tarkoitetaan henkilöstösääntöjen 90 a artiklassa, jossa tunnustetaan kaikille henkilöstösäännöissä tarkoitetuille henkilöille oikeus tehdä valitus heille vastaisesta OLAF:n toimesta.

Henkilöstösäännöissä tarkoitettujen henkilöiden oikeusturvan takaamiseksi vuonna 2004 annetut henkilöstösääntöjen 90 a artiklan säännökset ovat nimittäin välitöntä seurausta lainsäätäjän OLAF:lle uskomista uusista tehtävistä annettaessa asetusta N:o 723/2004 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta, olipa kyse sitten petostentorjunnasta tai kurinpitotoimista. Henkilöstösääntöjen 90 a artikla kuvastaa siten lainsäätäjän pyrkimystä säätää asianmukaiset oikeussuojakeinot samalla, kun OLAF:n asemaa vahvistetaan. Kun henkilöstösäännöissä on annettu äskettäin näin nimenomainen valtuutus, virkamiestuomioistuin ei voi omalla erityisalallaan sivuuttaa lainsäätäjän sille uskomia tehtäviä.

Tehokasta oikeussuojaa ei myöskään taata virkamiehelle, jos ennen asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehdyn päätöksen perusteella kansallisessa rikostuomioistuimessa nostettua syytettä yhteisöjen tuomioistuimet eivät ole voineet varmistua virkamiehen aikaisemmasta kuulemisesta tai jos OLAF on soveltanut petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen 1999/396 4 artiklan säännöksiä tämän velvollisuuden lykkäämisestä. Tällainen yhteisöjen tuomioistuinten toteuttama valvonta on erityisen tärkeää tässä menettelyn vaiheessa, jossa OLAF:lla on mahdollisuus komission pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa lykätä velvollisuutta vastaanottaa asianomaisten huomautuksia, mahdollisesti pitkän ajanjakson ajan. Lisäksi silloin, jos OLAF ei ole saanut eikä edes pyytänyt suostumusta komission pääsihteeriltä kyseisen 4 artiklan vastaisesti ilman, että yhteisöjen tuomioistuimet voisivat vedota tähän lainvastaisuuteen, virkamies joutuisi tietämättään useiden kuukausien ajaksi sellaisten menettelyjen kohteeksi, joissa hän olisi suoraan syytettynä.

Asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehdyllä päätöksellä voi lisäksi olla merkittäviä vaikutuksia asianomaisten henkilöiden urakehitykseen. Nimittäin silloin, kun OLAF katsoo virkamiehen tekojen voivan johtaa rikossyytteisiin ja toimittaa tästä syystä tietoja kansallisille viranomaisille, tämä seikka voi vaikuttaa hallinnon tästä virkamiehestä arviointikierroksen yhteydessä tekemään henkilöstösääntöjen 43 artiklassa säädettyyn arviointiin erityisesti tämän käytöksestä viranhoidossa.

Kanneoikeuden tunnustaminen mahdollistaa myös sen, että asianomainen virkamies voi tutkimuksen päätelmät tuntiessaan ja tältä osin asetetut kiireellisyys- ja vahinkoedellytykset täyttäessään saada tarvittaessa tietojen toimittamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa lykätyksi.

Asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehdyn päätöksen kaltaisen toimen tehokas laillisuusvalvonta voi edistää sitä, että OLAF noudattaa täysimääräisesti tutkimusten laillisuutta koskevia periaatteita ja kunnioittaa niiden kohteena olevien henkilöiden perusoikeuksia lainsäätäjän tahdon mukaisesti. Jos virkamiestuomioistuin ei valvoisi laillisuutta, vaikka vain sillä on mahdollisuus tehdä se kohtuullisessa ajassa henkilöstösäännöissä tarkoitettua henkilöä koskevan päätöksen osalta, puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi annettujen asetuksen N:o 1073/1999 säännösten mahdollisesta rikkomisesta ei joutuisi vastuuseen. Kansallinen tuomioistuin saisi edelleen OLAF:n sille toimittamat tiedot, vaikka tällaisen lainvastaisuuden tuomitseminen yhteisöjen tuomioistuimissa puolustautumisoikeuksien huomiotta jättämisen vuoksi merkitsee sitä, ettei kansallinen tuomioistuin voi perustaa ratkaisuaan tällaisiin tietoihin.

(ks. 71, 72, 74, 75, 77–79, 81, 82 ja 88 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑471/02 P(R), Gómez-Reino v. komissio, 8.4.2003 (Kok., s. I‑3207, 64 kohta)

2.      Silloin, kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä eli esimerkiksi sisäisessä menettelyssä, kannekelpoisia ovat pääsääntöisesti ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan asianomaisen toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi; sen sijaan menettelyn kuluessa toteutetut toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia. Päätöksen valmistelevat toimet eivät ole asianomaisille henkilöille vastaisia toimia, ja vasta nostaessaan kanteen menettelyn päätteeksi tehdystä päätöksestä kantaja voi vedota siihen kiinteästi liittyvien aikaisempien toimien lainvastaisuuteen.

Tästä ei ole kyse Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehdyssä päätöksessä. Se on toimi, jolla tältä osin erityisellä ja yksinomaisella vastuulla toimiva OLAF:n johtaja ottaa kantaa sellaisten seikkojen olemassaoloon, jotka saattavat johtaa tekojen pitämiseen rikoksina, ja päättää saattaa asian kansallisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi, jotta nämä seikat käsiteltäisiin asianmukaisessa rikosoikeudellisessa menettelyssä.

Silloin, kun OLAF:n johtaja tekee päätöksen asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla, hän ottaa kantaa yksiköidensä tekemän tutkimuksen väliaikaisten tai lopullisten tulosten perusteella niiden seikkojen olemassaoloon, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin, ja katsoo, että tutkimuksen kohteena oleva henkilö tai olevat henkilöt voitaisiin saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tämän päätöksen tekee riippumaton yhteisön elin, vain omalla vastuullaan ja kansallisesta oikeudenkäyntimenettelystä erillisessä erityismenettelyssä. Se ei edellytä yhtäkään OLAF:n johtajan toimivaltaan kuuluvaa muuta virkamiehelle vastaista toimea, ja siinä vahvistetaan siis laatijansa kanta.

(ks. 86, 87 ja 90 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑83/02, Pflugradt v. EKP, 11.2.2003 (Kok. H., s. I‑A‑47 ja II‑281, 34 kohta)

3.      Kun kyse on yhteisöihin nähden ulkopuolisesta henkilöstä, jonka urakehitys ja aineellinen tilanne eivät riipu suoraan yhteisöjen viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä, yhteisöjen tuomioistuimilla ei ole erityistä valtuutta taata kansallisen tuomioistuimen asemesta perusoikeuksien kunnioittamista ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten noudattamista.

(ks. 94 kohta)

4.      Petosten torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksistä ilmenee, että kun Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) johtaja aikoo tehdä päätöksen OLAF:n tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla, hänellä on velvollisuus – sikäli kuin tiedot sisältävät nimeltä mainittua komission jäsentä, virkamiestä tai muuhun henkilöstöön kuuluvaa koskevia päätelmiä – antaa tälle tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista ennen tietojen toimittamista kansallisille oikeusviranomaisille.

Päätöksen 1999/396 4 artiklan toisessa kohdassa tosin säädetään poikkeuksesta tapauksissa, joissa tutkimussyistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta ja joissa on turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin. Tällaisissa tapauksissa velvollisuutta antaa virkamiehelle tilaisuus tulla kuulluksi voidaan lykätä komission pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa. Tämä velvollisuus pyytää ja saada komission pääsihteerin suostumus ei ole pelkkä muodollisuus, joka voidaan tarvittaessa täyttää myöhemmässä vaiheessa. Vaatimus tällaisen suostumuksen saamisesta menettäisi tällöin tarkoituksensa, joka on taata se, että asianomaisten virkamiesten puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan, että heille ilmoittamista lykätään vain erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa ja että poikkeuksellisen luonteen arviointi ei kuulu yksinomaan OLAF:lle vaan edellyttää myös komission pääsihteerin harkintaa.

Lisäksi on niin, että vaikka oletettaisiin, että päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisen kohdan toista virkettä ei sovellettaisi asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehtyyn päätökseen silloin, kun tiedot toimitetaan kansallisille oikeusviranomaisille tutkimuksen kuluessa, OLAF:n pitää kuitenkin periaatteessa puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan perusperiaatteen nojalla antaa virkamiehille tilaisuus esittää tarpeelliset huomautukset heitä koskevista seikoista ennen tietojen toimittamista.

(ks. 105, 108, 110 ja 113 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑48/05, Franchet ja Byk v. komissio, 8.7.2008 (Kok., s. II‑1595, 133, 145 ja 151 kohta)

5.      Henkilöstösääntöjen 90 a artiklalla käyttöön otetussa oikeussuojajärjestelmässä vahingonkorvauskanne, jolla vaaditaan korvausta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) aiheuttamista vahingoista, voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos sitä edeltää henkilöstösääntöjen mukainen oikeudenkäyntiä edeltävä menettely. Tämä menettely on erilainen sen mukaan, perustuuko korvausvaatimuksen kohteena oleva vahinko henkilöstösääntöjen 90 a artiklassa tarkoitettuun virkamiehelle vastaiseen toimeen vai OLAF:n toimintaan, johon ei liity päätöksentekoa. Ensin mainitussa tapauksessa asianomaisen on esitettävä säädetyssä määräajassa OLAF:n johtajalle valitus kyseisestä toimesta. Jälkimmäisessä tapauksessa hallinnollinen menettely alkaa sen sijaan esittämällä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus korvauksen maksamisesta ja sen jälkeen tarvittaessa valitus tämän vaatimuksen hylkäyspäätöksestä. Kun kumoamiskanteen ja vahingonkorvausvaatimuksen välillä on välitön yhteys, jälkimmäinen voidaan kuitenkin ottaa tutkittavaksi kumoamiskanteen liitännäisenä vaatimuksena ilman, että sitä ennen on välttämättä täytynyt esittää hallinnolle vaatimusta aiheutuneen vahingon korvaamisesta ja valitusta vaatimuksen implisiittisestä tai nimenomaisesta hylkäyspäätöksestä.

(ks. 120 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑500/93, Y v. yhteisöjen tuomioistuin, 28.6.1996 (Kok. H., s. I‑A‑335 ja II‑977, 64 ja 66 kohta)

6.      Euroopan yhteisö on vastuussa ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielimet ovat menetelleet lainvastaisesti, vahinko on todella syntynyt ja kyseisen menettelyn ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Jotta syy-yhteyden olemassaolo voitaisiin todeta, on lähtökohtaisesti näytettävä toteen, että kyseessä olevan yhteisön toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on välitön ja varma syy-yhteys.

Henkinen kärsimys, joka virkamiehelle on mahdollisesti aiheutunut Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätöksestä toimittaa tietoja kansallisille oikeusviranomaisille noudattamatta petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen 1999/396 4 artiklan säännöksiä sekä kyseisten viranomaisten aloittamasta häneen kohdistuvasta rikostutkinnasta, perustuu välittömästi pelkästään rikosprosessin aloittamisesta ja tutkintatoimien toteuttamisesta päättäneiden mainittujen viranomaisten menettelyyn. Vaikka kansallisilla oikeusviranomaisilla on velvollisuus lojaalin yhteistyön periaatteen nojalla tutkia huolella OLAF:n toimittamat tiedot ja tehdä niistä asianmukaiset päätelmät yhteisön oikeuden noudattamisen varmistamiseksi, ne saattavat vapaasti omien toimivaltuuksiensa nojalla arvioida kyseisten tietojen sisältöä ja merkitystä ja siten mahdollisia jatkotoimia niiden osalta.

(ks. 124–126 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 111/86, Delauche v. komissio, 16.12.1987 (Kok., s. 5345, 30 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑330/00 ja T‑114/01, Cocchi ja Hainz v. komissio, 17.10.2002 (Kok. H., s. I‑A‑193 ja II‑987, 97 kohta); asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3315, 149 kohta); asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3381, 148 kohta); asia T‑193/04, Tillack v. komissio, 4.10.2006 (Kok., s. II‑3995, 122 kohta) ja asia T‑250/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑0000 ja II‑A‑2‑0000, 95 kohta)