UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
22 päivänä syyskuuta 2015 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Arviointivirhe – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Oikeasuhteisuus
Asiassa T‑161/13,
First Islamic Investment Bank Ltd, kotipaikka Labuan (Malesia), edustajinaan asianajajat B. Mettetal ja C. Wucher-North,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään Á. de Elera-San Miguel Hurtado ja M. Bishop,
vastaajana,
jossa vaaditaan yhtäältä kumoamaan osittain Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 21.12.2012 annettu neuvoston päätös 2012/829/YUTP (EUVL L 356, s. 71) sekä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 21.12.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1264/2012 (EUVL L 356, s. 55) ja toisaalta kumoamaan neuvoston päätös kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisestä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová (esittelevä tuomari) ja E. Buttigieg,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.12.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja First Islamic Investment Bank Ltd on malesialainen pankki.
2 Käsiteltävänä oleva asia liittyy sellaiseen rajoittavien toimenpiteiden järjestelmään, jonka tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen (jäljempänä ydinaseiden levittäminen).
3 Kantajan nimi merkittiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) liitteessä II olevaan luetteloon ydinaseiden levittämiseen osallistuvista yhteisöistä päätöksen 2010/413 muuttamisesta 21.12.2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/829/YUTP (EUVL L 256, s. 71).
4 Tämän vuoksi kantajan nimi merkittiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1) liitteessä IX olevaan luetteloon asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 21.12.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1264/2012 (EUVL L 356, s. 55).
5 Sen seurauksena, että kantajan nimi merkittiin päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon, kantajan varat ja taloudelliset resurssit jäädytettiin.
6 Päätös 2012/829 ja täytäntöönpanoasetus N:o 1264/2012 on perusteltu kantajaa koskevilta osin seuraavasti:
”First Islamic Investment Bank (FIIB) avustaa nimettyjä yhteisöjä EU:n Irania koskevan asetuksen säännösten rikkomisessa ja tukee taloudellisesti Iranin hallitusta. FIIB on osa Babak Zanjanin omistamaa ja johtamaa Sorinet Groupia. Sitä käytetään Iranin öljyyn liittyvien maksujen kanavointiin.”
7 Euroopan unionin neuvosto julkaisi 22.12.2012 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan päätöksessä 2012/829 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1264/2012 tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 398, s. 8).
8 Neuvosto ilmoitti kantajalle 3.1.2013 päivätyllä kirjeellä tämän nimen merkitsemisestä päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon.
9 Kantaja riitautti 25.1.2013 päivätyllä kirjeellä nimensä merkitsemisen perusteltavuuden ja vaati neuvostoa suorittamaan uudelleentarkastelun. Kantaja toisti vaatimuksensa 25.2.2013 päivätyssä kirjeessä, jossa se vaati myös oikeutta tutustua mainittua luetteloon merkitsemistä tukeviin tietoihin ja todisteisiin.
10 Neuvosto vastasi 14.3.2014 päivätyllä kirjeellä kantajan esittämään uudelleentarkastelua koskevaan vaatimukseen. Se täsmensi tällöin, että perusteet kantajan nimen merkitsemiselle päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon olivat asianmukaiset ja että mainittu merkintä oli näin ollen säilytettävä.
11 Neuvosto julkaisi 15.3.2014 ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan toimenpiteitä, joista säädetään päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 267/2013 (EUVL C 77, s. 1). Tämän ilmoituksen mukaan mainittujen toimenpiteiden, myös kantajaa koskevien, soveltamista oli jatkettava.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
12 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen 14.3.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.
13 Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin ensimmäiseen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia siis siirrettiin 23.9.2013.
14 Kantaja mukautti vaatimuksiaan 25.5.2014 ja vaati, että 15.3.2014 annettuun ilmoitukseen sisältyvä neuvoston päätös sitä koskevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisestä (jäljempänä toimenpiteiden pysyttämistä koskeva päätös) kumotaan.
15 Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisia kehotettiin 23.10.2014 päivätyllä kirjeellä vastaamaan kirjallisesti eräisiin kysymyksiin ja toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Neuvosto ja kantaja esittivät vastauksensa 12.11.2014.
16 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 10.12.2014 pidetyssä istunnossa. Istunnossa kantajaa kehotettiin toimittamaan unionin yleiselle tuomioistuimelle jäljennös neuvoston 14.3.2014 päivätystä kirjeestä sen liittämiseksi asiakirja-aineistoon. Neuvosto ilmoitti, ettei sillä ollut huomautuksia kyseisestä kirjeestä.
17 Kantaja noudatti unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämää pyyntöä määräajassa.
18 Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja päätti suulliseen käsittelyn 22.12.2014.
19 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa päätöksen 2012/829 liitteen I kohdan siltä osin kuin se koskee kantajaa
– kumoaa täytäntöönpanoasetuksen N:o 1264/2012 liitteen I kohdan siltä osin kuin se koskee kantajaa
– kumoaa toimenpiteiden pysyttämistä koskevan päätöksen ja
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
21 Neuvosto katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska se on nostettu myöhässä. Neuvoston mukaan 23.4.2013 annetusta tuomiosta Gbagbo ym. v. neuvosto (C-478/11–C‑482/11 P, EU:C:2013:258) käy ilmi, että SEUT 263 artiklan mukainen määräaika kanteen nostamiselle toimista, joissa määrätään yksittäistapausta koskevista rajoittavista toimenpiteistä, alkaa kulua siitä, kun virallisessa lehdessä julkaistaan ilmoitus, joka vastaa kyseisten toimien tiedoksiantamista asianomaisille henkilöille ja yhteisöille. Käsiteltävässä asiassa on niin, että koska ilmoitus, joka koski kantajan nimen merkitsemistä asianomaisiin luetteloihin, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 22.12.2012, SEUT 263 artiklan mukainen kahden kuukauden määräaika pidennettynä 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä päättyi 4.3.2013 eli kymmenen päivää ennen kanteen nostamista, joka tapahtui 14.3.2013.
22 Kantaja vastaa muun muassa, että edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Gbagbo ym. v. neuvosto (EU:C:2013:258) esitettyä ratkaisua ei voida soveltaa, koska käsiteltävässä asiassa ilmoituksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä seurasi riidanalaisten toimien tiedoksianto erikseen kantajaa varten.
23 SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaan kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa tapauskohtaisesti joko toimen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka, jos näitä ei ole tehty, siitä, kun tämä on saanut toimesta tiedon.
24 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaan tätä määräaikaa lisäksi pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä.
25 Siltä osin kuin kyse on toimista, joilla on toteutettu henkilöä tai yhteisöä koskevia rajoittavia toimenpiteitä tai pysytetty ne, kumoamiskanteen nostamisen määräaika alkaa kunkin henkilön ja yhteisön osalta pakollisen tiedoksiantamisen päivästä (ks. vastaavasti edellä 21 kohdassa mainittu tuomio Gbagbo ym. v. neuvosto, EU:C:2013:258, 55 ja 59 kohta).
26 Päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 3 kohdan mukaan on niin, että neuvosto antaa asianomaiset toimet tiedoksi suoraan, jos asianomaisen henkilön tai yhteisön osoite on tiedossa.
27 Käsiteltävässä asiassa kantajan osoite oli väistämättä neuvoston tiedossa, koska se oli merkitty päätökseen 2012/829 ja täytäntöönpanoasetukseen N:o 1264/2012.
28 Tämän vuoksi kanteen nostamisen määräaika viimeksi mainitusta kahdesta toimesta alkaa kulua siitä päivästä, jolloin ne annettiin erikseen tiedoksi kantajalle, eli siitä päivästä, jolloin neuvoston 3.1.2013 päivätty kirje toimitettiin sille.
29 Tältä osin on aluksi todettava, että koska neuvosto vetoaa siihen, että kanne on nostettu myöhässä, sen on esitettävä näyttö ajankohdasta, jolloin 3.1.2013 päivätty kirje annettiin tiedoksi kantajalle (ks. vastaavasti tuomio 5.6.1980, Belfiore v. komissio, 108/79, Kok., EU:C:1980:146, 7 kohta).
30 Kyseessä olevan tiedoksiantopäivän määrittämiseksi neuvosto on esittänyt seikkoja, joista käy ilmi, että se lähetti 3.1.2013 päivätyn kirjeen kantajan kolmeen osoitteeseen, myös kannekirjelmässä mainittuun osoitteeseen. Se on myös esittänyt 4.1.2013 päivätyn vastaanottotodistuksen kolmesta kirjeestä yhden osalta. Se olettaa näissä olosuhteissa, että vaikka kahden muun kirjeen vastaanottotodistusta ei ole palautettu sille, viimeksi mainitut on toimitettu vastaanottajalle ”samana päivänä tai aivan sen lähipäivinä”.
31 Kantaja väittää, että 3.1.2013 päivätty kirje oli toimitettu sille tavallisena kirjeenä ja että näin ollen se ei voi määrittää kirjeen täsmällistä tiedoksiantopäivää.
32 Vaikka neuvoston esittämään vastaanottotodistukseen on merkitty päiväys 4.1.2013, se ei ole riittävä näyttö siitä, että kyseinen päivä on se, jolloin 3.1.2013 päivätty kirje tosiasiallisesti annettiin tiedoksi kantajalle.
33 Yhtäältä vastaanottotodistuksessa olevien eri kenttien perusteella vaikuttaa siltä, että merkitty päivämäärä ei ole se, jolloin kirje on yritetty toimittaa vastaanottajalle, vaan se, jolloin se on jätetty postin kuljetettavaksi. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska on erittäin epätodennäköistä, että kirje, joka on päivätty 3.1.2013 Brysselissä (Belgia), olisi voitu jättää Belgian postin kuljetettavaksi ja kuljettaa Malesiaan, jossa Malesian posti olisi toimittanut sen määränpäähänsä, yhden päivän kuluessa.
34 Toisaalta joka tapauksessa neuvoston esittämä vastaanottotodistus koskee osoitetta, joka ei ole kantajan kannekirjelmässä ilmoittama, ja on osoitus tuloksettomasta yrityksestä, koska Malesian posti oli todennut, että vastaanottaja oli ”lähtenyt”.
35 Näin ollen on todettava, että neuvosto ei ole kyennyt osoittamaan ajankohtaa, jolloin 3.1.2013 päivätty kirje oli toimitettu kantajalle.
36 On lisäksi huomattava, että vaikka katsottaisiin, että kanteen nostamisen määräaika alkoi kulua 4.1.2013, ja tähän päivämäärään neuvosto vetoaa, se päättyi 14.3.2013, mikä merkitsee, että tänä samana päivänä vireille pantu kanne on joka tapauksessa nostettu määräajassa.
37 Näin ollen neuvoston oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Asiakysymys
38 Kantaja esittää vaatimustensa tueksi kolme kanneperustetta, joista ensimmäisen mukaan on tehty arviointivirhe, toisen mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty ja kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu, ja kolmannen mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu.
39 Neuvoston mukaan kantajan kanneperusteet ovat perusteettomia.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan on tehty arviointivirhe
40 Kantaja väittää, että neuvosto on tehnyt arviointivirheen antaessaan sitä koskevia rajoittavia toimenpiteitä, ja riitauttaa sitä vastaan esitettyjen perustelujen perusteltavuuden.
41 Neuvoston mukaan kantajan väitteet ovat perusteettomia.
42 Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, toimen, jossa vahvistetaan henkilöä tai yhteisöä koskevia rajoittavia toimenpiteitä, tuomioistuinvalvonta edellyttää muun muassa, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen toimi perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen toimen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman toimen tueksi, näyttöä (ks. vastaavasti tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, EU:C:2013:775, 58, 59 ja 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Tätä varten unionin tuomioistuinten tehtävänä on toteuttaa tällainen tutkinta pyytämällä tarvittaessa unionin toimivaltaista viranomaista toimittamaan tutkinnan kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita siitä riippumatta, ovatko ne luottamuksellisia (ks. edellä 42 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, EU:C:2013:775, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (ks. edellä 42 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, EU:C:2013:775, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 On palautettava mieleen, että neuvosto esitti kantajan osalta seuraavat perusteet:
”First Islamic Investment Bank (FIIB) avustaa nimettyjä yhteisöjä EU:n Irania koskevan asetuksen säännösten rikkomisessa ja tukee taloudellisesti Iranin hallitusta. FIIB on osa Babak Zanjanin omistamaa ja johtamaa Sorinet Groupia. Sitä käytetään Iranin öljyyn liittyvien maksujen kanavointiin.”
46 Kantaja katsoo ensiksi, että neuvosto ei ole näyttänyt toteen, että kantaja olisi rikkonut unionin säännöstöä tai että se tukisi Iranin hallitusta. Kantaja täsmentää tässä yhteydessä, että koska se on tadžikistanilaisen yhtiön Arzishin omistama, se ei ole kytköksissä Iranin hallitukseen ja se ei ole milloinkaan tehnyt liiketoimia iranilaisten yhtiöiden kanssa eikä liiketoimia, jotka koskevat iranilaiseen raakaöljyyn liittyviin väitettyihin maksuihin.
47 Tältä osin on todettava, että neuvosto ei ole kirjelmissään eikä suullisessa menettelyssä esittänyt konkreettisia väitteitä tai todisteita osoittaakseen niiden perusteiden perusteltavuuden, joiden mukaan kantaja avustaa kolmansia yhteisöjä sovellettavan säännöstön rikkomisessa tai tukee Iranin hallitusta toimimalla iranilaiseen öljyyn liittyvien maksujen välittäjänä. Näissä olosuhteissa perusteet, joiden perusteltavuuden kantaja on riitauttanut, eivät voi oikeuttaa sitä koskevia rajoittavia toimenpiteitä.
48 Kantaja kiistää toiseksi, että se olisi väitetyn Sorinet Groupin omistuksessa tai määräysvallassa. Tässä yhteydessä neuvosto ei ole näyttänyt toteen kyseisen yritysryhmän olemassaoloa eikä sitä, että sillä olisi määräysvaltaa kantajaan nähden.
49 Neuvosto vastaa, että vastineeseen liitetyistä seikoista käy ilmi, että kantaja on Sorinet Goupin välityksin Iranin hallitusta tukevan Babak Zanjanin määräysvallassa.
50 On ensiksi palautettava mieleen, että päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan on jäädytettävä varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat henkilöille ja yhteisöille, jotka antavat tukea Iranin hallitukselle, ja näiden omistamille tai määräysvallassa oleville yhteisöille.
51 Päätöksellä 2012/829 ja täytäntöönpanoasetuksella N:o 1264/2012 Zanjanin nimi merkittiin päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon erityisesti siitä syystä, että hän tuki Iranin hallitusta.
52 Perustelu, jonka mukaan kantaja ”on osa Babak Zanjanin omistamaa ja johtamaa Sorinet Groupia” viittaa siihen, että kantaja on viimeksi mainitun omistuksessa tai määräysvallassa edellä 50 kohdassa mainitun kriteerin mukaisesti.
53 Näissä olosuhteissa on tutkittava neuvoston esittämiä seikkoja sen tarkistamiseksi, voidaanko niistä päätellä, että kantaja oli Zanjanin omistuksessa tai määräysvallassa riidanalaisten toimien antamisajankohtana.
54 Tältä osin ensiksi erään tadžikistanilaisen uutistoimiston ilmoituksesta käy ilmi, että kantajan emoyhtiö Arzish muutettiin vuonna 2011 pankiksi nimeltä Kont Bank Investment.
55 Toiseksi Kont Bank Investmentin verkkosivustolta käy ilmi, että viimeksi mainitun omistaa turkkilainen yhtiö nimeltä Kont Kozmetik ve Diş Ticaret Limited Şirketi.
56 Kolmanneksi Kont Kozmetik ve Diş Ticaret Limited Şirketin verkkosivustolta käy ilmi, että se kuuluu Kont Groupiin, johon kuuluu matkailun ja rahoituspalvelujen alalla toimivia yhtiöitä.
57 Neljänneksi Sorinet Groupin verkkosivustolla yhtäältä todetaan, että Zanjani on viimeksi mainitun johdossa, ja toisaalta yksilöidään kantaja, sen emoyhtiö Kont Bank Investment sekä muut Kont Groupin jäsenet osaksi Sorinet Groupia.
58 Näin ollen on pääteltävä, että neuvoston esittämät seikat osoittavat ainakin määräysvaltasuhteen olemassaolon Zanjanin ja kantajan välillä Kont Kozmetik ve Diş Ticaret Limited Şirketiin ja Kont Bank Investmentin välityksin.
59 Koska nämä seikat ovat peräisin erään uutistoimiston ja itse asianomaisten yhtiöiden verkkosivustoilta, niillä on katsottava olevan riittävä todistusvoima.
60 Kantaja toteaa vielä tältä osin, että neuvosto ei ole näyttänyt toteen Sorinet Group ‑nimisen yritysryhmän olemassaoloa.
61 On kuitenkin todettava neuvoston esittämät seikat huomioon ottaen, että kyseessä olevaa nimeä käytetään todellisuudessa julkisesti Zanjanin määräysvallassa tai omistuksessa olevien eri yhtiöiden yksilöimiseksi. Vaikka tämä nimi ei vastaisi mitään konkreettista ja tiettyä oikeudellista rakennetta, tämä seikka on merkityksetön siltä osin kuin kyse on Zanjanin ja kantajan välisen yhteyden olemassaolosta, kuten edellä 53–59 kohdasta ilmenee.
62 Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että neuvosto on perustellusti päätellyt, että kantaja oli Zanjanin omistuksessa tai määräysvallassa. Koska edellä 50–53 kohdasta käy ilmi, että tämä peruste itsessään riittää oikeuttamaan kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet, ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty ja kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu
63 Kantaja väittää, että neuvosto on laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden ja loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.
64 Se täsmentää ensiksi, että sitä vastaan esitetyt perustelut ovat liian suppeat täyttääkseen perusteluvelvollisuuden vaatimukset, joten on mahdotonta ratkaista, ovatko sitä koskevat rajoittavat toimenpiteet perusteltuja. Neuvosto ei etenkään ole maininnut mitään erityisiä tilanteita, joissa kantaja olisi rikkonut sovellettavaa säännöstöä tai tukenut Iranin hallitusta, eikä täsmentänyt, minkä laatuinen kantajan väitetty suhde Sorinet Groupiin on.
65 Toiseksi kantaja ei ole nimenomaisista pyynnöistään huolimatta saanut neuvostolta todisteita tai asiakirjoja, jotka tukisivat sitä vastaan esitettyjä väitteitä.
66 Kolmanneksi edellä mainitut loukkaukset merkitsevät myös kantajan tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista.
67 Neuvoston mukaan kantajan väitteet ovat perusteettomia, mutta se toteaa, että pyyntö saada tutustua asiakirja-aineistoon on parhaillaan tutkittavana.
68 On aluksi huomattava, että kantajan väitettä, jonka mukaan neuvosto on loukannut sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, eivät tue erityiset argumentit, vaan siinä ainoastaan viitataan muiden väitteiden yhteydessä esitettyihin argumentteihin. Näin ollen ei ole tarpeen tutkia erikseen väitettä, jonka mukaan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu.
69 Ensiksi on todettava perusteluvelvollisuudesta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C-417/11 P, Kok., EU:C:2012:718, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
70 SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. edellä 69 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
71 Koska asianomaisella ei ole oikeutta tulla kuulluksi ennen varojen jäädyttämistä koskevan alkuperäisen päätöksen tekemistä, perusteluvelvollisuuden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää, koska se on asianomaisen ainoa tae siitä, että se voi ainakin kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen käyttää tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja riitauttaakseen mainitun päätöksen laillisuuden (ks. edellä 69 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 Varojen jäädyttämisestä määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. edellä 69 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
73 SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kuitenkin kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. edellä 69 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
74 Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (ks. edellä 69 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, EU:C:2012:718, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
75 Käsiteltävässä asiassa on muistettava, että neuvosto esitti kantajaa vastaan seuraavat perusteet:
”First Islamic Investment Bank (FIIB) avustaa nimettyjä yhteisöjä EU:n Irania koskevan asetuksen säännösten rikkomisessa ja tukee taloudellisesti Iranin hallitusta. FIIB on osa Babak Zanjanin omistamaa ja johtamaa Sorinet Groupia. Sitä käytetään Iranin öljyyn liittyvien maksujen kanavointiin.”
76 On myös palautettava mieleen, että edellä 47 kohdassa on todettu, että perusteet, joiden mukaan kantaja avustaa kolmansia yhteisöjä sovellettavan säännöstön rikkomisessa tai tukee Iranin hallitusta tai toimii iranilaiseen öljyyn liittyvien maksujen välittäjänä, eivät voi oikeuttaa sitä koskevia rajoittavia toimenpiteitä. Näissä olosuhteissa ei ole enää tarpeen tutkia, onko neuvosto noudattanut perusteluvelvollisuutta siltä osin kuin kyse on näistä väitteistä.
77 Sen perusteen osalta, joka koskee kantajan ja Zanjanin välisiä yhteyksiä, esitetyt perustelut ovat riittävät, koska neuvosto on yksilöinyt yritysryhmän, jonka kautta kantajan omistuksen tai siihen kohdistuvan määräysvallan katsotaan tapahtuvan. Kuten kantajan ensimmäisessä kanneperusteessaan esittämä argumentaatio osoittaa, se on voinut arvostella tämän väitteen perusteltavuutta kiistämällä Sorinet Groupin olemassaolon ja vetoamalla siihen, että sen omisti tadžikistanilainen yhtiö. Samoin unionin yleinen tuomioistuin on voinut lausua mainitun kanneperusteen perusteltavuudesta.
78 Näin ollen on hylättävä väite, jonka mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty siltä osin kuin kyse on kantajan ja Zanjanin välisiä yhteyksiä koskevasta perusteesta.
79 Siltä osin kuin toiseksi on kyse oikeudesta tutustua asiakirjoihin, on palautettava mieleen, että silloin, kun asianomaiselle yhteisölle on ilmoitettu riittävän tarkat tiedot, joiden avulla se voi tehokkaasti ilmaista kantansa neuvoston sitä vastaan esittämistä seikoista, puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate ei merkitse sitä, että kyseisellä toimielimellä on velvollisuus antaa oma-aloitteisesti mahdollisuus tutustua asiaan liittyviin asiakirjoihin. Neuvoston on annettava oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä, ainoastaan asianomaisen pyynnöstä (ks. tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T-35/10 ja T-7/11, Kok., EU:T:2013:397, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
80 Tältä osin on niin, että kun sovellettavassa lainsäädännössä ei ole vahvistettu määräaikaa, on katsottava, että neuvoston on annettava oikeus tutustua asianomaisiin asiakirjoihin kohtuullisessa ajassa (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2013, Bank Kargoshaei ym. v. neuvosto, T-8/11, EU:T:2013:470, 93 kohta). Kun tutkitaan, onko kulunut määräaika kohtuullinen, on näin ollen otettava huomioon se, että koska asianomaisella henkilöllä tai yhteisöllä ei ole oikeutta tulla kuulluksi ennen kuin hänen nimensä alun perin merkitään niiden henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, joita rajoittavat toimenpiteet koskevat, edellä 79 kohdassa tarkoitettu oikeus tutustua asiakirjoihin on heidän ensimmäinen mahdollisuutensa tutustua neuvostolla tämän merkitsemisen tueksi oleviin asiakirjoihin, joten sillä on erityinen merkitys henkilön tai yhteisön puolustuksen kannalta.
81 Käsiteltävässä asiassa kantaja pyysi saada tutustua asiakirja-aineistoon 25.2.2013.
82 Neuvosto tosin oli liittänyt 4.6.2013 jättämäänsä vastineeseen kantajan ja Zanjanin välisiä yhteyksiä koskevia asiakirjoja, jotka lähetettiin kantajalle tämän menettelyn yhteydessä. Neuvosto ei kuitenkaan väitä, että näiden asiakirjojen lähettäminen olisi vastaus kantajan esittämään asiakirja-aineistoon tutustumista koskevaan pyyntöön. Samoin neuvoston 14.3.2014 päivätty kirje on vastaus kantajan uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön mutta ei sen oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon koskevaan pyyntöön.
83 Näin ollen – ja kun otetaan huomioon neuvoston unionin yleisen tuomioistuimen esittämään suulliseen kysymykseen antama vastaus – on todettava, että neuvosto ei ole vastannut oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon koskevaan kantajan pyyntöön istuntopäivänä 10.12.2014 eli yli 19 kuukautta pyynnön esittämisen jälkeen. On siis pääteltävä, että neuvosto on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia tältä osin.
84 Siltä osin kuin kyse on tämän loukkauksen seurauksista, on palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan sellaisen asiakirjan tiedoksi antamatta jättäminen, jonka perusteella neuvosto toteutti tai pysytti yhteisöön kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, tai sen antaminen tiedoksi myöhässä merkitsee kyseisten toimien kumoamiseen oikeuttavaa puolustautumisoikeuksien loukkaamista vain, jos osoitetaan, että kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä ei olisi voitu perustellusti toteuttaa tai pysyttää, jos asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi, olisi ollut jätettävä huomiotta asianomaista vastaan puhuvana seikkana (edellä 79 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, EU:T:2013:397, 100 kohta ja tuomio 6.9.2013, Persia International Bank v. neuvosto, T-492/10, Kok. (otteina), EU:T:2013:398, 85 kohta).
85 Käsiteltävässä asiassa yhtäältä päätöksen 2012/829 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1264/2012 antamista ei tue mikään muu kantajalle kohtuullisessa ajassa niiden antamisen jälkeen toimitettu asiakirja. Asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan oikeuden puuttuminen merkitsee siis, että päätös 2012/829 ja täytäntöönpanoasetus N:o 1264/2012 on kumottava.
86 Toisaalta toimenpiteiden pysyttämistä koskevan päätöksen antamista edelsi se, että kantajalle lähetettiin vastineen liitteenä olevat asiakirjat, jotka koskevat kantajan ja Zanjanin välisiä suhteita. Kuten edellä 48–62 kohdasta käy ilmi, nämä asiakirjat osoittavat oikeudellisesti riittävällä tavalla, että peruste, joka itsessään oikeuttaa kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet, on perusteltu.
87 Kantajan asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan oikeuden loukkaaminen ei siis oikeuta toimenpiteiden pysyttämistä koskevan päätöksen kumoamista.
88 Kaiken edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hyväksyttävä siltä osin kuin se koskee päätöstä 2012/289 ja täytäntöönpanoasetusta N:o 1264/2012 ja hylättävä siltä osin kuin se koskee toimenpiteiden pysyttämistä koskevaa päätöstä.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu
89 Kantaja väittää, että sitä koskevat rajoittavat toimenpiteet loukkaavat suhteellisuusperiaatetta. Se vetoaa tältä osin ensiksi 3.9.2008 annettuun tuomioon Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio (C‑402/05 P ja C‑425/05 P, Kok., EU:C:2008:461), josta käy ilmi, että kyseisen periaatteen loukkaaminen johtuu sen prosessuaalisten oikeuksien loukkauksesta, joka on tuotu esiin toisessa kanneperusteessa.
90 Toiseksi rajoittavilla toimenpiteillä on merkittävä vaikutus kantajan toimintoihin ja maineeseen, koska ne estävät sitä harjoittamasta taloudellista toimintaa ja aiheuttavat sille vahinkoa. Tällaiset seuraukset ovat suhteettomia, sillä kyseessä olevilla toimenpiteillä ei ole rationaalista yhteyttä neuvoston tavoittelemaan päämäärään, koska neuvosto ei ole yksilöinyt eikä osoittanut mitään moitittavaa toimintaa, johon kantaja olisi osallistunut.
91 Neuvoston mukaan kantajan väitteet ovat perusteettomia.
92 Ensiksi on todettava, että koska päätös 2012/829 ja täytäntöönpanoasetus N:o 1264/2012 kumottiin toisen kanneperusteen yhteydessä, on tutkittava tämä kanneperuste yksinomaan siltä osin kuin se koskee toimenpiteiden pysyttämistä koskevaa päätöstä.
93 Siltä osin kuin kyse on kantajan ensimmäisestä argumentista, edellä 84, 86 ja 87 kohdasta käy ilmi, että unionin yleisen tuomioistuimen toteama asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan oikeuden loukkaaminen ei siis oikeuta toimenpiteiden pysyttämistä koskevan päätöksen kumoamista. Näin ollen kantajan puolustama näkemys, jonka mukaan sen puolustautumisoikeuksien loukkaaminen merkitsee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, ei voi myöskään johtaa mainitun päätöksen kumoamiseen.
94 Kantajan toisen väitteen osalta on palautettava mieleen, että unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaan taloudellista toimintaa koskevan kiellon lainmukaisuuden edellytyksenä on, että kieltotoimenpiteet ovat tarpeellisia kyseisellä säännöstöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvia, eli silloin kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. edellä 79 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, EU:T:2013:397, 179 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
95 Käsiteltävässä asiassa yhtäältä edellä 48–62 kohdassa suoritetusta tarkastelusta käy ilmi, että neuvosto oli päätellyt perustellusti, että kantaja oli Zanjanin, joka itse oli todettu henkilöksi, joka tukee Iranin hallitusta, määräysvallassa oleva yhteisö. Näissä olosuhteissa kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden antaminen vastaa neuvoston tavoittelemaa päämäärää eli sitä, että riistetään Iranin hallitukselta sen tulonlähteet sen pakottamiseksi lopettamaan ydinaseiden levittäminen riittävien varojen puuttuessa.
96 Vaikka toisaalta kantaja väittää, että toimenpiteillä on merkittävä vaikutus sen toimintoihin ja maineeseen, koska ne estävät sitä harjoittamasta taloudellista toimintaa, se ei ole esittänyt konkreettisia seikkoja tosiasiallisesti kärsimistään rajoituksista tai vahingoista. Huomattavan vahingon olemassaolo on jopa epätodennäköistä, koska kantajan ainoa osakkeenomistaja on tadžikinistanilainen yhtiö ja koska se oman kertomansa mukaan keskittyy sijoitushankkeisiin Malesiassa.
97 Joka tapauksessa ei voida sulkea pois sitä, että kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä rajoitetaan jossain määrin kantajan omaisuudensuojaa ja elinkeinovapautta, koska se ei muun muassa voi määrätä unionin alueella sijaitsevista varoistaan tai sen kansalaisten hallussa olevista varoistaan eikä siirtää varojaan unioniin ilman erityislupia. Kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet voivat myös aiheuttaa tiettyä epäluottamusta sen asiakkaissa ja liikekumppaneissa.
98 Kuitenkaan oikeuskäytännön mukaan ne perusoikeudet, joihin kantaja vetoaa, eli omaisuudensuoja ja oikeus taloudellisen toiminnan harjoittamiseen eivät ole ehdottomia ja niiden käyttöä voidaan rajoittaa unionin yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikilla luonteeltaan taloudellisilla rajoittavilla toimenpiteillä on siten lähtökohtaisesti kielteisiä vaikutuksia omaisuudensuojaan ja vapaaseen ammatinharjoittamiseen, ja niillä aiheutetaan siten vahinkoja osapuolille, joiden vastuuta tilanteesta, jonka vuoksi tällaiset toimenpiteet toteutettiin, ei ole osoitettu. Riidanalaisen säännöstön tavoitteiden merkitys on omiaan oikeuttamaan tietyille toimijoille aiheutuvat merkittävätkin kielteiset seuraukset (ks. tuomio 9.7.2009, Melli Bank v. neuvosto, T-246/08 ja T-332/08, Kok., EU:T:2009:266, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
99 Kun käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilymisen ensisijainen tärkeys, kantajalle aiheutuneet haitat eivät ole suhteettomia asetettuihin tavoitteisiin nähden. Näin on etenkin sen vuoksi, että ensinnäkin nämä rajoitukset koskevat vain osaa kantajan varoista, ja toiseksi sen vuoksi, että päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa N:o 267/2012 vahvistetaan tiettyjä poikkeuksia, joiden nojalla varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden kohteena olevat yhteisöt voivat suoriutua välttämättömistä menoista.
100 Näin ollen kolmas kanneperuste on hylättävä.
101 Edellä esitetyn perusteella on yhtäältä kumottava päätös 2012/829 ja täytäntöönpanoasetus N:o 1264/2012 ja toisaalta hylättävä kanne siltä osin kuin se koskee toimenpiteiden pysyttämistä koskevaa päätöstä.
102 On lisäksi todettava, että toimenpiteiden pysyttämistä koskeva päätös ei ole pelkästään toteava toimi vaan itsenäinen päätös, jonka neuvosto antoi päätöksen 2010/413 26 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun päätteeksi. Näissä olosuhteissa on niin, että vaikka päätöksen 2012/829 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1264/2012 kumoaminen sisältää sen, että kantajan nimen merkitseminen päätöksen 2010/413 liitteeseen II ja asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX kumotaan toimenpiteiden pysyttämistä koskevan päätöksen antamista edeltävän ajanjakson osalta, se ei sen sijaan saata kyseenalaiseksi tämän merkitsemisen lainmukaisuutta toimenpiteiden pysyttämistä koskevan päätöksen antamisen jälkeiseltä ajalta.
Oikeudenkäyntikulut
103 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi. Esillä olevassa asiassa on määrättävä, että kukin asianosainen vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan ja velvoitetaan korvaamaan puolet toisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Seuraavat toimet kumotaan siltä osin kuin ne koskevat First Islamic Investment Bank Ltd:tä:
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 21.12.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/829/YUTP liitteessä oleva I kohta ja
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 21.12.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1264/2012 liitteessä oleva I kohta.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) First Islamic Investment Bank vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikuluista. Neuvosto vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet First Islamic Investment Bankin oikeudenkäyntikuluista.
Kanninen | Pelikánová | Buttigieg |
Julistettiin Luxemburgissa 22 päivänä syyskuuta 2015.
Allekirjoitukset