Language of document : ECLI:EU:C:2011:291

Asia C-391/09

Malgožata Runevič-Vardyn

ja

Łukasz Paweł Wardyn

vastaan

Vilniaus miesto savivaldybės administracija ym.

(Vilniaus miesto 1 apylinkės teismasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Unionin kansalaisuus − Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella − Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate − SEUT 18 ja SEUT 21 artikla − Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaate − Direktiivi 2000/43/EY − Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan luonnollisten henkilöiden etu- ja sukunimet on kirjoitettava henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisessa muodossa

Tuomion tiivistelmä

1.        Unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumaton yhdenvertainen kohtelu – Direktiivi 2000/43 – Soveltamisala

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artikla; neuvoston direktiivin 2000/43 3 artiklan 1 kohta)

2.        Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Jäsenvaltion virallisen kielen oikeinkirjoitussäännöt, joita sovelletaan henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin

(SEUT 21 artikla)

3.        Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Jäsenvaltion virallisen kielen oikeinkirjoitussäännöt, joita sovelletaan henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin

(SEUT 21 artikla)

4.        Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Jäsenvaltion virallisen kielen oikeinkirjoitussäännöt, joita sovelletaan henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin

(SEUT 21 artikla)

1.        Kansallinen säännöstö, jonka mukaan henkilön etu- ja sukunimet voidaan kirjoittaa tämän valtion henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin vain virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti, koskee tilannetta, joka ei kuulu rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annetun neuvoston direktiivin 2000/43 soveltamisalaan.

Vaikka kyseisen direktiivin soveltamisalaa ei voida määritellä suppeasti, kun otetaan huomioon kyseisen direktiivin tavoite ja sillä suojattavien oikeuksien luonne sekä se, että tämä direktiivi on vain ilmaus asianomaisella alalla yhdenvertaisuusperiaatteesta, joka on yksi unionin oikeuden yleisistä oikeusperiaatteista ja tunnustettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa, kyseisen kansallisen säännöstön ei kuitenkaan voida katsoa kuuluvan direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun palvelun käsitteen alaan.

(ks. 43, 45 ja 48 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät kansallisen säännöstön nojalla, jonka mukaan henkilön sukunimi ja etunimet voidaan kirjoittaa tämän valtion henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin vain virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjä noudattaen, muuttamasta erään kansalaisensa suku- ja etunimeä tämän syntymä- ja vihkitodistukseen toisen jäsenvaltion oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti.

Se, että henkilön sukunimi ja etunimi voidaan muuttaa ja kirjoittaa hänen lähtöjäsenvaltionsa antamiin henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin vain viimeksi mainitun jäsenvaltion kirjaimin, ei merkitse epäsuotuisampaa kohtelua kuin se, jota hän olisi saanut ennen kuin hän käytti perustamissopimuksen tarjoamia henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia mahdollisuuksia, eikä siis ole omiaan saamaan häntä luopumaan SEUT 21 artiklassa tunnustetuista liikkumista koskevien oikeuksien käyttämisestä.

(ks. 69, 70 ja 94 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät kansallisen säännöstön nojalla, jonka mukaan henkilön etu- ja sukunimet voidaan kirjoittaa tämän valtion henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin vain virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjä noudattaen, muuttamasta unionin kansalaisista muodostuvan avioparin yhteistä sukunimeä, sellaisena kuin se on näistä kansalaisista toisen lähtöjäsenvaltion antamissa henkilötietoja osoittavissa asiakirjoissa viimeksi mainitun valtion oikeinkirjoitussääntöjen mukaisessa muodossa, edellyttäen, että tämä kieltäytyminen ei aiheuta kyseisille unionin kansalaisille vakavaa haittaa hallinnollisesti, työelämässä ja yksityiselämässä, minkä arvioiminen on ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävä. Jos tilanne on tällainen, kyseisen tuomioistuimen on tutkittava myös, onko muuttamisesta kieltäytyminen tarpeen niiden etujen suojaamiseksi, jotka kansallisella säännöstöllä pyritään turvaamaan, ja oikeassa suhteessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään nähden.

Tavoite, johon pyritään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella kansallisella säännöstöllä, jonka tarkoituksena on suojella virallista kansalliskieltä siten, että siinä edellytetään tämän kielen oikeinkirjoitussääntöjen noudattamista, on lähtökohtaisesti hyväksyttävä tavoite, jolla voidaan oikeuttaa SEUT 21 artiklassa vahvistettujen vapaata liikkuvuutta ja oleskelua koskevien oikeuksien rajoitukset, ja se voidaan ottaa huomioon verrattaessa oikeutettuja intressejä ja mainittuja unionin oikeudessa tunnustettuja oikeuksia.

(ks. 87 ja 94 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4.        SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät kansallisen säännöstön nojalla, jonka mukaan henkilön etu- ja sukunimet voidaan kirjoittaa tämän valtion henkilötietoja osoittaviin asiakirjoihin vain virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjä noudattaen, muuttamasta unionin kansalaisen, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, vihkitodistusta siten, että asianomaisen kansalaisen etunimet kirjoitettaisiin tähän todistukseen tarkkeineen sellaisina kuin ne on kirjoitettu hänen lähtöjäsenvaltionsa antamiin henkilöllisyyttä osoittaviin asiakirjoihin ja viimeksi mainitun jäsenvaltion virallisen kansalliskielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaisessa muodossa.

(ks. 94 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)