Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Napoli (Italia) on esittänyt 29.3.2022 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on ND

(asia C-223/22)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Napoli

Rikosoikeudenkäynnin vastaaja pääasiassa

ND

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko unionin oikeus ja erityisesti SEU 18 artikla, SEU 45 artikla, asetuksen (EU) N:o 492/20111 7 artiklan 2 kohta, direktiivin 2003/109/EY2 11 artiklan 1 kohdan d alakohta, direktiivin 2011/95/EU3 29 artikla, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artikla sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 30 ja 31 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle kuin 28.1.2019 annetun asetuksen (decreto legge) nro 4, joka on muutettuna muunnettu laiksi 28.3.2019 annetulla lailla nro 26, 7 §:n 1 momentti, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 §:n 1 momentin a alakohdan kanssa, siltä osin kuin siinä säädetään, että perustulon saaminen edellyttää vähintään 10 vuoden asumista Italiassa (joista kahden viimeisimmän vuoden ajan hakemuksen jättämispäivästä lukien ja koko etuuden myöntämisen ajan asumisen on pitänyt olla jatkuvaa), kun tämän seurauksena sellaisia Italian kansalaisia, oleskeluoikeuden tai pysyvän oleskeluoikeuden omaavia eurooppalaisia tai muita kuin Euroopan maista tulleita, pitkään oleskelleita henkilöitä, jotka ovat asuneet Italiassa vähemmän kuin kymmenen vuotta tai kymmenen vuotta siten, että kahtena viimeisimpänä vuonna asuminen ei ole ollut jatkuvaa, kohdellaan heikommin kuin samoja ihmisryhmiä, jotka ovat asuneet Italiassa kymmenen vuotta, joista kaksi viimeisintä jatkuvasti?

Jos edeltävään kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko unionin oikeus ja erityisesti SEU 18 artikla, SEU 45 artikla, asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta, direktiivin 2003/109/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohta, direktiivin 2011/95/EU 29 artikla, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artikla sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 30 ja 31 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle kuin 28.1.2019 annetun asetuksen (decreto legge) nro 4, joka on muutettuna muunnettu laiksi 28.3.2019 annetulla lailla nro 26, 7 §:n 1 momentti luettuna yhdessä saman asetuksen 2 §:n 1 momentin a alakohdan kanssa siltä osin kuin siinä säädetään, että sellaisia pitkään oleskelleita henkilöitä, jotka voivat saada pysyvän oleskeluoikeuden Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuttuaan viisi vuotta heidät vastaanottaneessa jäsenvaltiossa, ja sellaisia pitkään oleskelleita henkilöitä, jotka ovat asuneet maassa vähintään kymmenen vuotta, joista kaksi viimeisintä jatkuvasti, kohdellaan eri tavoin?

Onko unionin oikeus ja erityisesti SEU 18 artikla, SEU 45 artikla, asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta, direktiivin 2003/109/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohta ja direktiivin 2011/95/EU 29 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle kuin 28.1.2019 annetun asetuksen (decreto legge) nro 4 7 §:n 1 momentti luettuna yhdessä saman asetuksen 2 §:n 1 momentin a alakohdan kanssa, kun siinä Italian, unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansalaisille asetetaan perustulon saamiseksi kymmenen vuoden asumista (joista kaksi viimeisintä jatkuvasti) koskeva edellytys?

Onko unionin oikeus ja erityisesti SEU 18 artikla, SEU 45 artikla, asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta, direktiivin 2003/109/EY 11 artiklan 1 kohdan d alakohta, direktiivin 2011/95/EU 29 artikla, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artikla sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 30 ja 31 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle kuin 28.1.2019 annetun asetuksen (decreto legge) nro 4 7 §:n 1 momentti luettuna yhdessä saman asetuksen 2 §:n 1 momentin a alakohdan kanssa siltä osin kuin siinä säädetään, että perustulon saamiseksi Italian, unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansalaisten on ilmoitettava asuneensa Italiassa kymmenen vuotta, joista kaksi viimeisintä jatkuvasti, ja vilpilliseen ilmoitukseen liitetään vakavia rikosoikeudellisia seuraamuksia?

____________

1 Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.2.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011 (EUVL 2011, L 141, s. 1).

    

1 Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25.11.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/109/EY (EUVL 2004, L 16, s. 44).

1 Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu) 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9).