Kanne 28.11.2016 – Ruotsi v. komissio

(asia T-837/16)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Kantaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Falk ja F. Bergius)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa luvan myöntämisestä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 nojalla lyijysulfaattikromaatin, keltainen, ja lyijykromaattimolybdaattisulfaatin, punainen, tietyille käytöille 7.9.2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen C(2016) 5644 (riidanalainen päätös), ja

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on ylittänyt SEUT 291 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisen täytäntöönpanovaltansa.

Komissio on ylittänyt täytäntöönpanovaltansa, koska se sivuuttanut asetuksen N:o 1907/2006 55 artiklan ja 60 artiklan 1 kohdan ja myöntänyt haetun luvan, vaikka asetuksen mukaiset luvan myöntämisen edellytykset eivät olleet täyttyneet, ja vaikka luvan myöntäminen oli ristiriidassa asetuksen tavoitteen kanssa.

Komissio on sivuuttanut asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan, koska se on myöntänyt luvan suorittamatta omaa arviointiaan kyseisen artiklan mukaisista luvan myöntämisen edellytyksistä ja tarkastelematta riittävästi sitä, olivatko kyseisen artiklan mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyttyneet.

Komissio on sivuuttanut myös asetuksen N:o 1907/2006 55 artiklan, koska se on myöntänyt luvan vastoin lupajärjestelmän tavoitetta, jona on muun muassa taata sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja korvata asteittain erityistä huolta aiheuttavat aineet soveltuvilla vaihtoehtoisilla aineilla tai tekniikoilla, jos nämä ovat taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on suorittanut ilmeisen virheellisen arvioinnin ja soveltanut lakia virheellisesti.

Tältä osin vedotaan samoihin seikkoihin, jotka on tuotu esiin ensimmäisen kanneperusteen osalta. Se, että komissio on sivuuttanut asetuksen N:o 1907/2006 55 artiklan ja 60 artiklan 4 kohdan edellä kuvatulla tavalla, merkitsee siis myös sitä, että komissio on suorittanut riidanalaisessa päätöksessä ilmeisen virheellisen arvioinnin ja soveltanut lakia virheellisesti.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio ei ole noudattanut huolellisuusvelvollisuutta eikä perusteluvelvollisuutta.

Komissio ei ole noudattanut huolellisuusvelvollisuutta, koska se on myöntänyt luvan suorittamatta omaa arviointiaan asetuksen N:o 1907/2006 60 artiklan 4 kohdan mukaisista luvan myöntämisen edellytyksistä ja tarkastelematta riittävästi sitä, olivatko kyseisen artiklan mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyttyneet.

Komissio on joka tapauksessa jättänyt noudattamatta SEUT 296 artiklaan, asetuksen N:o 1907/2006 130 artiklaan ja hyvän hallinnon periaatteeseen perustuvaa perusteluvelvollisuuttaan, koska riidanalaisen päätöksen nojalla ei voida päätellä, miten komissio on arvioinut kysymystä siitä, ovatko asetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyttyneet.

____________