Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
TAMARA ĆAPETA
16 päivänä toukokuuta 2024 (1)
Yhdistetyt asiat C‑269/23 P ja C‑272/23 P
Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics SAE,
Jushi Egypt for Fiberglass Industry SAE (C‑269/23 P) ja
Jushi Egypt for Fiberglass Industry SAE (C‑272/23 P)
vastaan
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Tuet – Asetus (EU) 2016/1037 – Tukia ja tasoitustulleja koskeva Maailman kauppajärjestön (WTO:n) sopimus – Tasoitustullin käyttöönotto yhden kolmannen maan toisen kolmannen maan alueella myöntämän taloudellisen tuen yhteydessä – Pätevyys
I Johdanto
1. Tukien valvonta on arkaluonteinen tehtävä. Niiden myöntäminen on läheisesti sidoksissa valtioiden suvereniteettiin, koska valtiot voivat yleensä vapaasti suosia teollisuuttaan ilman, että niiden tarvitsee perustella toimiaan.(2)
2. Eräät Euroopan unionin kauppakumppanit turvautuvat kuitenkin yhä useammin tukien käyttöön, mikä on hyvin peitelty taloudellisen valtiotaidon muoto.(3) Erityisesti Kiinan kansantasavallan, jäljempänä Kiina, toimet ovat joutuneet niiden kansainvälisten ponnistelujen kohteeksi, joilla pyritään puuttumaan ”markkinoita ja kauppaa vääristäviin tukiin”,(4) erityisesti maan ”Go Global” ‑politiikkaan(5), jolla kiinalaisia yrityksiä kannustetaan investoimaan ulkomaille.(6)
3. Nyt käsiteltävänä olevat valitukset koskevat tämän politiikan mahdollisesti sisämarkkinoita vääristäviä vaikutuksia. Kyse on siitä, voiko Euroopan komissio oikeutetusti turvautua tasoitustoimenpiteiden käyttöön, josta säädetään tukien vastaisessa perusasetuksessa(7) ja tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa,(8) yhden WTO:n jäsenen (Kiina) toisen WTO:n jäsenen (Egyptin arabitasavalta) (jäljempänä Egypti) alueella myöntämien tukien yhteydessä.(9)
4. Tuomioissaan Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics ja Jushi Egypt for Fiberglass Industry v. komissio(10) ja Jushi Egypt for Fiberglass Industry v. komissio(11) (yhdessä valituksenalaiset tuomiot) unionin yleinen tuomioistuin vahvisti tasoitustullien käytön pätevyyden tämäntyyppisistä tosiseikoista koostuvassa asiakokonaisuudessa. Näiden asioiden valittajat riitauttavat nyt tämän näkemyksen.
5. Koska asiassa tehdyt tutkimukset ovat nyt ensimmäinen kerta, kun WTO:n jäsen on ottanut tasoitustullit käyttöön ”valtioiden rajat ylittävien tukien” haitallisten vaikutusten torjumiseksi(12), tämä ongelma on uusi ja kiistanalainen(13) eikä pelkästään unionin oikeuden näkökulmasta.(14)
II Tämän menettelyn tausta
6. Tämän menettelyn perusteena olevien kanteiden tausta on esitetty valituksenalaisten tuomioiden 2–26 kohdassa. Tätä tarkastelua varten on kuitenkin syytä palauttaa mieliin seuraavaa:
7. Kiinan ja Egyptin Suezin talous- ja kauppayhteistyöalue (China-Egypt TEDA Suez Economic and Trade Cooperation Zone, jäljempänä SETC-alue) on osa laajempaa vapaakauppa-aluetta Suezinlahden pohjoisosassa. ja se siis kuuluu Egyptin valtion alueeseen.(15)
8. Egyptin erityistalousalueita koskevan lain nro 83/2002 nojalla Egyptin viranomaiset luokittelevat tämän alueen erityistalousalueeksi.(16)
9. Kiina on määrittänyt tämän alueen yhdeksi ensimmäisistä 18 alueesta, jotka on hyväksytty virallisesti ”Kiinan ulkomaiseksi talous- ja kauppayhteistyön alueeksi”(17) vuodesta 2013 alkaen, ja kiinalaisilla yrityksillä, jotka ”suuntautuvat ulkomaille”, on mahdollisuus hyötyä rahoitus- ja verotukipolitiikasta ja saada pehmeäehtoisia lainoja, rahoitustukea syndikoitujen lainojen kautta, vientiluottoa, hankerahoitusta, pääomasijoituksia ja vientiluottovakuutuksia.(18)
10. Vuonna 2016 Kiinan ja Egyptin presidentit allekirjoittivat Kiinan kansantasavallan kauppaministeriön ja Egyptin arabitasavallan Suezin kanavan talousalueen toimivaltaisen viranomaisen välisen yhteistyösopimuksen SETC-alueesta.(19)
11. Yhteistyösopimuksen mukaan Kiinan ja Egyptin hallitukset kehittävät SETC-aluetta yhdessä kansallisten strategioidensa mukaisesti.(20) Tässä järjestelyssä Egyptin hallitus vastaa maa-alueesta, työvoimasta ja tietyistä verohelpotuksista, kun taas alueella toimivat kiinalaiset yritykset vastaavat tuotantolaitoksen toiminnasta omien varojensa ja johtajiensa turvin. Lisärahoitusta saadaan suoraan Kiinasta.(21)
12. Ensimmäisessä oikeusasteessa kantajina olivat Jushi Egypt for Fiberglass Industry SAE (jäljempänä Jushi Egypt) ja Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics SAE (jäljempänä Hengshi Egypt). Nämä yhtiöt on perustettu Egyptin oikeuden mukaisesti, ja ne ovat kiinalaisten emoyhtiöiden Jushi Chinan ja Hengshi Chinan perustamia. Kyseiset yhtiöt ovat etuyhteydessä toisiinsa, ja ne kuuluvat valtion omistamaan China National Building Material ‑konserniin.(22)
13. Tämän konsernin omistaa viime kädessä Kiinan valtion omaisuuden valvonta- ja hallintokomissio (jäljempänä SASAC).(23) Se toimii suoraan Kiinan valtioneuvoston eli maan korkeimman hallintoelimen alaisuudessa, ja riidanalaisissa asetuksissa katsotaan, että ”SASAC on keskeinen väline, jonka kautta Kiinan valtio valvoo usein tavoin valtion omistamia yrityksiä, jotta ne panisivat täytäntöön pikemminkin valtion politiikkaa ja suunnitelmia kuin noudattaisivat markkinaperiaatteita liiketoiminnassaan”.(24)
14. Nyt käsiteltävissä valituksissa on kyse jatkuvakuituisista lasikuitulangoista ja lasikuitukankaista. Lasikuitulanka on lasikuitukankaan tuotantoketjun alkupään suora syöttömateriaali.
15. Lasikuitulanka on pohjimmiltaan hiekkaa, joka on muunnettu taivutettaviksi lasikuitufilamenteiksi, joita voidaan joko käyttää sellaisenaan tai kutoa ja/tai ommella lasikuitukankaiksi. Kun niitä yhdistetään hartseihin, jolloin saadaan kevyitä komposiittimateriaaleja, niillä voidaan parantaa komponenttien lujuutta, keveyttä ja kestävyyttä. Näitä materiaaleja käytetään muun muassa auto-, vene-, ilmailu-, tuulivoima-, infrastruktuuri-, putki- ja rakennusteollisuudessa.
16. Lasikuitulangan ja lasikuitukankaan kysyntä unionissa on lisääntynyt tuntuvasti unionin kunnianhimoisen ilmastopolitiikan takia.(25)
17. Jushi Egypt ja Hengshi Egypt valmistavat kumpikin lasikuitukangasta SETC-alueella, ja Jushi Egypt valmistaa siellä myös lasikuitulankaa.(26) Kumpikin yritys vie näitä tuotteita kyseiseltä alueelta Euroopan unioniin.(27)
18. Riidanalaisissa asetuksissa komissio totesi käytettävissään olevan näytön perusteella(28) muun muassa, että Kiinan viranomaisten ja Egyptin viranomaisten toteuttamien toimien välillä on yhteys(29) esimerkiksi etuuskohteluun oikeuttavien lainojen(30) sekä Jushi Egyptille ja Hengshi Egyptille myönnettyjen pääomainvestointien tuen(31) osalta, joten Kiinan viranomaisten näille yhtiöille myöntämä taloudellinen tuki voitiin liittää Egyptin viranomaisiin.(32)
19. Riidanalaisilla asetuksilla komissio otti käyttöön tasoitustullit lasikuitukankaiden ja lasikuitulankojen tuonnissa unioniin. Kantajien osalta tullin määräksi vahvistettiin 13,1 prosenttia.
III Valituksenalaiset tuomiot
20. Valittajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.7.2020 ja 27.8.2020 toimittamillaan kannekirjelmillä kanteet riidanalaisten asetusten kumoamiseksi.
21. Unionin yleinen tuomioistuin antoi 1.3.2023 valituksenalaiset tuomiot, joissa se hylkäsi valittajien kanteet ja velvoitti ne vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
IV Asian käsittely unionin tuomioistuimessa
22. Valittajat vaativat 25.4.2023 ja 27.4.2023 jättämissään valituksissa unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaiset tuomiot, hyväksymään ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt kanneperusteet osittain ja velvoittamaan komission ja väliintulijat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23. Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valitukset kokonaisuudessaan ja velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24. Sitä tukevat tässä yhteydessä Tech-Fab Europe eV (asiassa C‑269/23 P) ja Euroopan lasikuitutuottajien järjestö (European Glass Fibre Producers Association) (asiassa C‑272/23 P).
V Tarkastelu
25. Tämän ratkaisuehdotuksen rakenne on seuraavanlainen: Koska tärkein oikeuskysymys, josta näissä valituksissa on kyse, liittyy sen menetelmän pätevyyteen, jota komissio on käyttänyt Kiinan Egyptissä myöntämiä ”valtioiden rajat ylittäviä tukia” koskevien tasoitustullien käyttöönottamiseksi, käsittelen ensin tätä kysymystä. Ratkaisuksi ehdotan todettavaksi, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt virhettä, kun se vahvisti kyseessä olevan menetelmän tukien vastaisen perusasetuksen ja tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen perusteella (A osa).(33)
26. Vasta sen jälkeen siirryn enemmän teknisluonteisiin yhteisiin valitusperusteisiin eli siihen, miten määritetään vertailukohta tasoitustullien soveltamiseksi Egyptin tuontitullien palautusjärjestelmään (B osa), ja siihen, miten lasketaan tasoitustullin määrä valuuttatappioiden verokohtelun yhteydessä (C osa). Lopuksi käsittelen ainoaa valitusperustetta, jonka osalta unionin tuomioistuimessa vireillä olevat kaksi valitusta eroavat toisistaan: tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen taso konserniin kuuluvissa yhteisöissä (D osa).
A Tukien vastaisen välineen soveltaminen ”valtioiden rajat ylittäviin” tukiin
27. Asiassa C‑269/23 P esitetty toinen ja kolmas valitusperuste sekä asiassa C‑272/23 P esitetty ensimmäinen ja toinen valitusperuste koskevat lähinnä kysymystä siitä, saattoiko komissio laillisesti käyttää tukien vastaista välinettä, sellaisena kuin siitä on säädetty tukien vastaisessa perusasetuksessa, ottaakseen käyttöön tasoitustullin, joka koski suoraa ja välillistä taloudellista tukea, jota valittajat saivat Kiinan hallitukselta kyseessä olevan tuotteen valmistukseen Egyptissä.(34)
28. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti tämän mahdollisuuden valituksenalaisissa tuomioissa. Sanamuodon mukaisen, kontekstuaalisen ja teleologisen tulkinnan perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätyi siihen, että ”tukien vastaisessa perusasetuksessa ei siten suljeta pois sitä, että vaikka taloudellinen tuki ei tule suoraan alkuperä- tai viejämaan viranomaisilta, tämän tuen voidaan katsoa olevan peräisin niiltä”.(35) Se päätyi tähän näkemykseen tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, jossa määritellään käsite ”tuki”, kyseisen asetuksen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan tulkittuna.(36)
29. Yhdyn unionin yleisen tuomioistuimen päätelmään. Seuraavaksi esitän joitakin lisäperusteluja.
30. Nyt käsiteltävien valitusten taustalla oleva oikeuskysymys koskee keskeisiltä osin tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklassa määritellyn tuen käsitteen soveltamisalaa.
31. Tämän säännöksen englanninkielisen version mukaan tuella tarkoitetaan rahallista avustusta, jonka viranomaiset myöntävät alkuperä- tai viejämaassa (”a financial contribution by a government in the country of origin or export”)(37) ja jolla siis annetaan etua.(38)
32. Komission perustelut liittyvät suoraan kyseisen säännöksen englanninkielisen sanamuodon kursivoituihin kohtiin. Sen perustelut koskevat lähinnä englannin kielen epämääräisen artikkelin ”a” ja määräisen artikkelin ”the” käytön eroja tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja sitä, että tämän vuoksi kyseinen väline mahdollistaa tasoitustullien käyttöönoton niiden tukien yhteydessä, joita Kiina on myöntänyt Egyptiin sijoittautuneille yrityksille.
33. Kuten valittajat kuitenkin perustellusti korostavat, 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan eri kieliversioiden kielellinen analyysi osoittaa, että niiden välillä on eroja.
34. Tämän säännöksen eräitä kieliversioita voidaan tulkita englanninkielisen version tavoin siten, että kyseessä olevalle tuotteelle alkuperä- tai viejämaassa myönnettävän taloudellisen tuen lähde jätetään jossain määrin avoimeksi.(39) Muiden kieliversioiden sanamuoto viittaa taas siihen, että tuen käsite rajoittuu kyseessä olevan tuotteen alkuperä- tai viejämaan hallituksen myöntämiin rahallisiin avustuksiin.(40)
35. Tukien vastaisen perusasetuksen yhdenmukaisen soveltamisen ja tulkinnan varmistamiseksi kyseisen asetuksen 3 artiklaa on siis tulkittava niiden sääntöjen tarkoituksen ja yleisen rakenteen perusteella, joiden osa se on.(41)
36. Tukien vastaisen välineen soveltamisalaa ja soveltamista koskevat periaatteet esitetään tukien vastaisen perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdassa. Kyseisen säännöksen mukaan tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön ”minkä tahansa sellaisen tuen tasaamiseksi, joka on myönnetty välittömästi tai välillisesti minkä tahansa tuotteen valmistukseen, tuotantoon, vientiin tai kuljetukseen, jos tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen unionissa aiheuttaa vahinkoa”.(42)
37. Tästä määritelmästä ilmenee selvästi, että tukien vastaista perusasetusta on tarkoitus soveltaa kaikissa tilanteissa, joissa tasoitustulli voidaan ottaa käyttöön tasoittamaan ulkomaisen tuotteen tukemista monentyyppisillä arvonsiirroilla, joiden seurauksena samankaltaisen tuotteen unionin tuotannonalalle aiheutuu vahinkoa.
38. Tukien vastaisen perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdassa ei säädetä, että vahingollisen tuen olisi oltava suoraan peräisin maasta, josta kyseessä oleva tuote on peräisin tai josta se viedään. Viittaus tällaisen tuen ”välilliseen” myöntämiseen merkitsee päinvastoin sitä, ettei alueellista yhteyttä alkuperä- tai viejämaahan tarvitse välttämättä olla, kunhan tämä tuki vain liittyy minkä tahansa sellaisen tuotteen valmistukseen, tuotantoon, vientiin tai kuljetukseen, jonka saattaminen sisämarkkinoille aiheuttaa vahinkoa.
39. Tätä tulkintaa tukee myös tukien vastaisen perusasetuksen 2 artiklan a kohta, jonka asianomaisessa osassa säädetään, että tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa ”tukea voi myöntää joko tuotavan tuotteen alkuperämaan julkinen viranomainen tai sen välittäjänä toimivan maan julkinen viranomainen, josta tuote viedään unioniin – –”.(43) Koska kyseisessä säännöksessä käytetään apuverbiä ”voi”, siinä jätetään avoimeksi myös tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen mahdollisten myöntäjien ryhmä, eikä sitä rajoiteta vain kyseisen tuotteen alkuperämaahan tai viejämaahan.
40. Toisin kuin valittajat väittävät, tätä näkemystä eivät tue myöskään tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 ja 3 kohta, joissa käsitellään tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen erityisyyttä ja säädetään, että tuen erityisyyttä arvioidaan ”myöntävän viranomaisen toimivallan” perusteella.
41. Tässä säännöksessä ei nimittäin säädetä mitään siitä, onko tuen myöntävän viranomaisen oltava kyseessä olevan tuotteen viejämaassa vai alkuperämaassa.
42. Näin ollen, kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut,(44) silloin, kuten nyt kyseessä olevissa tutkinnoissa, kun komissio voi käytettävissään olevien tietojen perusteella kohdistaa taloudellisen tuen kyseessä olevan tuotteen alkuperä- tai viejämaan viranomaisiin, vaikka tämä tuki on alun perin saatu kolmannen maan hallitukselta tai julkisilta viranomaisilta, tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla komissio voi kohdella ensin mainittuja viranomaisia kyseisen taloudellisen tuen ”myöntävänä viranomaisena”.(45)
43. Kuten komissio aivan oikein toteaa, tällaista tulkintaa tukee myös tukien vastaisen perusasetuksen johdanto-osan viides perustelukappale, jossa todetaan ilmeisesti johdonmukaisesti eri kieliversioissa,(46) että tuesta on kyse silloin, kun voidaan osoittaa, että ”julkinen viranomainen tai julkinen elin on tietyn maan alueella myöntänyt rahallista avustusta” (”a financial contribution by a government or a public body within the territory of a country”).(47)
44. Tässä yhteydessä tuotetta voidaan pitää tuettuna paitsi silloin, kun tuen voidaan katsoa olevan kyseessä olevan tuotteen alkuperämaan tai viejämaan myöntämää myös silloin, kun käytettävissä olevien todisteiden perusteella voidaan todeta, että vahingollisen tuen lähteenä on jokin muu valtio tai julkinen yksikkö.
45. Tätä tulkintaa tukee myös tukien vastaisen perusasetuksen tavoite, joka on sen alkuperäisestä, vuonna 1968 annetusta versiosta(48) lähtien ollut auttaa unionin teollisuutta tasapainottamaan sisämarkkinoiden kilpailuedellytyksiä, joihin ulkomailla myönnetyt kielletyt tuet vaikuttavat.(49)
46. Tukien vastainen perusasetus ei siis rajoitu tukiin, joita tietyn valtion hallitus on myöntänyt ”omalla” alueellaan.
47. Valittajat kuitenkin väittävät, että näin ymmärrettynä tukien vastaisen asetuksen soveltamisala ei ole yhteensopiva GATT-sopimukseen sekä tukia ja tasoitustulleja koskevaan sopimukseen perustuvien unionin velvoitteiden kanssa.(50)
48. Olen samaa mieltä siitä, että nämä kansainväliset sopimukset on otettava huomioon, koska Euroopan unioni on allekirjoittanut WTO:n sopimukset, joihin kuuluvat GATT-sopimus sekä tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus, ja näin ollen ne ovat osa unionin oikeusjärjestystä ja sitovat sen toimielimiä.(51)
49. Vaikka on osoitettu, että yleisesti ottaen näillä sopimuksilla ei ole välitöntä vaikutusta,(52) unionin perustuslaillinen velvollisuus noudattaa kansainvälisistä sitoumuksistaan johtuvia sitoumuksiaan,(53) mikä kuvastaa sitä yleistä kansainvälisen oikeuden periaatetta, jonka mukaan sopimussitoumuksia on noudatettava (pacta sunt servanda),(54) kuitenkin edellyttää, että unionin oikeutta on tarvittaessa tulkittava WTO:n oikeuden mukaisesti.(55)
50. Tukien vastaisen perusasetuksen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan tukia ja tasoitustulleja koskevaan sopimukseen perustuvat sitoumukset olisi saatettava kyseisellä asetuksella ”mahdollisimman laajalti” osaksi unionin lainsäädäntöä.
51. Unionin tuomioistuin on jo selittänyt, että samaa sanamuotoa, vaikkakin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen yhteydessä,(56) ei sinänsä pidä ymmärtää unionin lainsäätäjän aikomukseksi saattaa kaikki WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevaan sopimukseen sisältyvät säännöt osaksi unionin lainsäädäntöä.(57)
52. On siis virheellistä päätellä, kuten unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt,(58) että tämän sanamuodon käyttäminen on riittävä osoitus siitä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut panna täytäntöön erityiset velvoitteet, jotka johtuvat tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdasta.
53. On silti huomattava, että tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuoto vastaa sisällöltään tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohtaa. Ensin mainittua kohtaa on siis tulkittava yhdenmukaisesti jälkimmäisen kohdan kanssa.(59)
54. Kyseisen sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdassa määrätään, että tuen katsotaan olevan kyseessä, mikäli ”jäsenen alueella oleva hallitus tai mikä tahansa julkinen viranomainen – – myötävaikuttaa taloudellisesti – –” (”there is a financial contribution by a government or any public body within the territory of a Member’.(60)
55. Kun kyseistä säännöstä tulkitaan vilpittömässä mielessä ja antamalla siinä käytetyille käsitteille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, kuten valtiosopimusoikeutta koskevassa Wienin yleissopimuksen (YK:n sopimussarja, nide 1155, s. 331) 31 artiklan 1 kohdassa määrätään, vaikuttaa siltä, että nimenomaan tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen englanninkielisessä versiossa 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdan ilmauksessa ”financial contribution by a government” oleva epämääräinen artikkeli ”a” jättää kyseessä olevan taloudellisen tuen lähteen maantieteellisen alkuperän avoimeksi, kunhan kyseessä oleva tuki on peräisin joltakin WTO:n jäseneltä.
56. Mielestäni tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdassa oleva määre ”jäsenen alueella” ei vaikuta tähän tulkintaan, koska tämä ilmaus viittaa käsitteeseen ”hallitus tai mikä tahansa julkinen viranomainen” eikä käsitteeseen ”myötävaikuttaa taloudellisesti”.
57. Tämä päätelmä on sopusoinnussa myös tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen kanssa, sillä kyseisessä sopimuksessa tulkitaan ja sovelletaan GATT 1994 ‑sopimuksen VI artiklaa, ja sen ”päätavoitteena ja ‑tarkoituksena on lisätä ja parantaa sekä tukien että tasoitustullitoimenpiteiden käyttöön liittyviä GATT-määräyksiä”.(61)
58. Viittaan tältä osin erityisesti GATT 1994 ‑sopimuksen VI artiklan 3 kohtaan, jossa tasoitustullilla tarkoitetaan erityistä tullia, jonka kannolla pyritään ”poistamaan sellaisten tuki- tai muiden palkkioiden vaikutus, jotka on – – myönnetty kauppatavaran tehdasmaiselle valmistukselle, tuotannolle tai viennille”, mutta kohdassa ei kuitenkaan täsmennetä, kuka tällaisen palkkion tai tuen myöntää, eikä rajata sen myöntävää yksikköä alueellisesti.
59. Näin ollen GATT 1994 ‑sopimuksen VI artikla(62) koskee periaatteessa kaikkia tukia niiden alkuperästä riippumatta.(63)
60. Myös tästä näkökulmasta tarkasteltuna erilainen tulkinta olisi tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa ja GATT 1994 ‑sopimuksen VI artiklassa käytettyjen käsitteiden tavanomaisen merkityksen vastainen, minkä lisäksi se olisi ristiriidassa näiden määräysten tavoitteen ja tarkoituksen kanssa, jos unioni ei voisi poistaa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisten taloudellisten tukien vaikutusta pelkästään sen perusteella, missä niiden lähde sijaitsee alueellisesti.
61. Koska muunlaista tulkintaa ei ole löydettävissä tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohdan neuvotteluhistoriasta,(64) jota voidaan käyttää kyseisen sopimuksen täydentävänä tulkintakeinona valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 32 artiklassa tarkoitetulla tavalla, minusta on selvää, että tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohta ei rajoita WTO:n jäsenelle, jonka alueella kyseessä olevan tuotteen tuotanto tapahtuu, myönnetyn taloudellisen tuen lähteen sijaintipaikkaa maantieteellisesti.(65)
62. Näin ollen katson, että tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1 alakohta ei sulje pois sitä, että tukena voidaan pitää sellaista järjestelyä, jossa yksi WTO:n jäsen antaa taloudellista tukea tuotteelle, jota valmistetaan WTO:n toisen jäsenen alueella.
63. Tästä seuraa, että kaiken edellä esitetyn perusteella katson, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt virhettä katsoessaan, että tukien vastaisen perusasetuksen soveltamisala, sellaisena kuin se on ilmaistu etenkin kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, ulottuu myös tilanteeseen, jossa komissio voi riittävien todisteiden perusteella osoittaa, että yhden kolmannen maan hallituksen saama taloudellinen tuki on liitettävissä toisen kolmannen maan hallitukseen.
64. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin hylkää asiassa C‑269/23 P esitetyn toisen ja kolmannen valitusperusteen sekä asiassa C‑272/23 P esitetyn ensimmäisen ja toisen valitusperusteen.
B Vertailukohdan määrittäminen tasoitustullien soveltamiseksi Egyptin maahantuotujen materiaalien tuontitullien palautusjärjestelmään
65. Valittajat väittävät asiassa C‑269/23 P esittämässään neljännessä valitusperusteessa ja asiassa C‑272/23 P esittämässään kolmannessa valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen vahvistaessaan komission lähestymistavan, jossa verrataan niiden tilannetta sellaisen yrityksen tilanteeseen, joka on myös sijoittautunut SETC-alueelle mutta joka myy tuotteitaan Egyptin markkinoilla, tasoitustullien soveltamiseksi siihen etuun, jota valittajat ovat saaneet tuontitullien palautusjärjestelmän nojalla.(66) Lisäksi valittajat katsovat, että niiden tilannetta olisi pitänyt verrata sellaiseen teoreettiseen skenaarioon, jossa ne olisivat sijoittautuneet SETC-alueen ulkopuolelle mutta kuitenkin tuoneet kyseessä olevia tuotteita Euroopan unioniin. Valittajat väittävät, että tällaisessa tilanteessa Egyptin hallitus ei olisi menettänyt tuloja tuontitullien palautusjärjestelmän vuoksi, sillä se ei olisi koskaan pyrkinyt kantamaan tuontitulleja kyseessä olevien tuotteiden valmistuksessa käytettävistä tuotantomateriaaleista, jotka on tuotu maahan.
66. Valittajien perustelun ytimessä on siis pohjimmiltaan kysymys siitä, mikä olisi vertailukelpoinen tilanne tässä tapauksessa.(67)
67. Ainoa lainkohta, jonka valittajat mainitsevat valituskirjelmissään väitteidensä tueksi, on kuitenkin tukien vastaisen perusasetuksen 5 artikla. Tässä määräyksessä, joka koskee tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän laskemista, ei määritetä vertailukohtaa sen selvittämiseksi, oliko Egyptin hallitus päättänyt luopua tietyistä tuloista, jotka muuten olisi maksettava, tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti (koska nämä tulot, joista luovuttaisiin, lasketaan tietysti vasta sen jälkeen, kun niiden olemassaolo on ensin vahvistettu).(68)
68. Valittajat eivät myöskään selitä, millä tavalla unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt virheen tulkitessaan tai soveltaessaan sovellettavia oikeussääntöjä.
69. Valittajien väitteen hyväksyttävyyden kannalta tämä selitys olisi kuitenkin ratkaisevan tärkeä, sillä jos tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii luetelmakohta olisi ollut se säännös, johon valittajat olisivat vedonneet (quod non), siinä ei kuitenkaan säädetä menetelmästä, jolla määritettäisiin asianmukainen vertailukohta selvitettäessä, onko hallitukselle kuuluvasta tulosta, joka olisi muutoin maksettava, luovuttu tai onko se jätetty keräämättä.
70. Komissiolla on siis tietty harkintavalta valita niiden eri parametrien ja skenaarioiden välillä, joihin sen tehtävä eli sen selvittäminen, onko Egyptin hallitus päättänyt luopua tuloista, jotka olisi muutoin maksettava, perustuu.(69)
71. Koska muita vastakkaisia näkemyksiä ei ole esitetty, unionin yleistä tuomioistuinta ei voida moittia siitä, että se vahvisti komission valitseman asianmukaisen vertailukohdan nyt käsiteltävien valitusten perusteena olevissa tukien vastaisissa tutkimuksissa.(70)
72. Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin jättää asiassa C‑269/23 P esitetyn neljännen valitusperusteen ja asiassa C‑272/23 P esitetyn kolmannen valitusperusteen tutkimatta.
C Vuonna 2016 tapahtuneesta Egyptin punnan devalvaatiosta aiheutuneiden valuuttakurssitappioiden verokohtelun tasoittaminen
73. Valittajat väittävät asiassa C‑269/23 P esittämässään viidennessä valitusperusteessa ja asiassa C‑272/23 P esittämässään neljännessä valitusperusteessa pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt arvioimatta, oliko komissio määrittänyt oikean tukijärjestelmän riidanalaisissa asetuksissa. Valittajien mukaan komissio katsoi virheellisesti, että juuri valuuttakurssitappioiden verokohtelu, joka otettiin käyttöön seurauksena Egyptin punnan vuoden 2016 devalvaatiosta,(71) muodosti tukijärjestelmän, josta koitui de facto tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua erityistä etua. Valittajien mukaan tämä kohtelu oli kaikkien egyptiläisten yritysten käytettävissä, joten teoriassa jokainen egyptiläinen yritys saattoi vähentää Egyptin punnan vuoden 2016 devalvaation vaikutuksista aiheutuneet tappiot verotettavasta tulostaan. Tästä syystä komissio katsoi virheellisesti, että vuoden 2016 devalvaatiosta johtunut etu perustui valuuttakurssitappioiden verokohteluun.
74. Vaikka valitukset eivät olekaan kovin selkeitä, toisin kuin komissio väittää, käsittääkseni näillä valitusperusteilla ei kuitenkaan pyritä riitauttamaan tosiseikkoja uudelleen. Sen sijaan perustelujen salliva tulkinta näyttää viittaavan siihen, että valittajat vaativat unionin tuomioistuinta tarkistamaan unionin yleisen tuomioistuimen päätelmän, jonka mukaan tosiasiallinen erityinen etu johtui verokohtelusta ja erityisistä kirjanpitosäännöistä kokonaisuutena.
75. Tämäntyyppiset perustelut kuuluvat unionin tuomioistuimen toimivaltaan.(72)
76. Tältä osin katson, että tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan tarkoituksena on nimenomaan kattaa sellaiset tilanteet, joissa toimenpide saattaa vaikuttaa päällisin puolin epäspesifiltä, mutta käytännössä ja objektiivisten kriteerien tai olosuhteiden perusteella kyseinen toimenpide vaikuttaa siten, että sillä luodaan erityinen järjestely, jonka tarkoituksena on myöntää tukea tietyille yrityksille.
77. Arvioidessaan sitä, onko kyseessä de facto erityinen tuki, unionin tuomioistuimen ei pidä keskittyä kansallisiin sääntöihin sellaisinaan vaan siihen, missä määrin nämä säännöt vaikuttavat tiettyihin yrityksiin,(73) kun niitä tarkastellaan siinä asiayhteydessä, jossa ne on otettu käyttöön.(74)
78. Valituksenalaisissa tuomioissa unionin yleinen tuomioistuin teki juuri näin.
79. Ensinnäkin se katsoi, että valittajien väite perustui virheelliseen lähtökohtaan, nimittäin siihen, että ”komissio ei katsonut, että verokohtelu itsessään olisi tukea, johon voitaisiin soveltaa tasoitustoimenpidettä”.(75)
80. Toiseksi kyseinen tuomioistuin totesi, että komissio, joka käsitteli verokohtelua ja erityisiä kirjanpitosääntöjä yhdessä, oli katsonut, että vaikka kaikki egyptiläiset yritykset saattoivat hyötyä mainituista säännöistä, käytännössä niiden tarkoituksena oli tasoittaa Egyptin punnan vuoden 2016 devalvaatiosta koituneet kielteiset vaikutukset, mistä seurasi, että tiettyyn luokkaan kuuluvat yritykset,(76) kuten valittajat, (77) saivat merkittävää hyötyä.(78)
81. Unionin yleinen tuomioistuin päätyi siihen, etteivät valittajat olleet toimittaneet minkäänlaista näyttöä näiden tosiseikkoja koskevien arviointien kyseenalaistamiseksi.(79)
82. Tämän vuoksi ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää myös asiassa C‑269/23 P esitetyn viidennen valitusperusteen ja asiassa C 272/23 P esitetyn neljännen valitusperusteen perusteettomana.
D Tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen tason määrittäminen konserniin kuuluvien yhteisöjen osalta
83. Asiassa C‑269/23 P esittämässään ensimmäisessä valitusperusteessa valittajat riitauttavat unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen vahvistaa niiden saaman, tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän laskentamenetelmä niiden yhteenlasketun liikevaihdon perusteella.(80)
84. Tämä valitusperuste edellyttää siis tukien vastaisen perusasetuksen 5 ja 6 artiklan tulkintaa.
85. Kyseisen asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrän laskeminen”, säädetään, että tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan sen ”vastaanottajalle” annettavan edun mukaan, joka on tutkimusjaksona todettu ja määritetty. Saman asetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuen vastaanottajalle annettavan edun laskeminen”, vahvistetaan tämän jälkeen tietyt suuntaviivat, joiden mukaan ”tuen vastaanottajalle” annettavan edun eli tuen määrä lasketaan.
86. Valittajien mukaan se, että kyseisissä säännöksissä on käytetty vastaanottaja-sanaa yksikössä, tarkoittaa sitä, kuten unionin yleinen tuomioistuin katsoi tuomiossaan Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio,(81) että ”etu on todettava ja laskettava kunkin tuensaajan osalta sen tilanteesta riippuen”.(82) Vain silloin, kun tuki myönnetään yhteisesti kummallekin yhteisölle yhdessä, tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä voidaan laskea näiden yhteisöjen osalta yhdessä. Tästä seuraa, että komission olisi pitänyt laskea etu Jushi Egyptin ja Hengshi Egyptin osalta erikseen prosenttiosuuksina, soveltaa tätä etua prosenttiosuuksina suhteessa kummankin kyseessä olevan tuotteen liikevaihtoon ja laskea valittajille yksi ainoa painotettu keskimääräinen tukimarginaali.(83)
87. Valittajat eivät kuitenkaan kiistä sitä, että vaikka tukien vastaisen perusasetuksen 5 ja 6 artiklassa käytetään yksikkömuotoa ”vastaanottaja”, vastaanottajan käsite voidaan tulkita siten, että se kattaa myös ryhmän yrityksiä, ja itse asiassa ne nimenomaisesti myöntävät tämän kirjallisissa huomautuksissaan.(84)
88. Mielestäni valittajien ehdottaman erottelun noudattaminen ei ole loogista.
89. Ensinnäkään niiden väitteitä ei tue mikään viite tai oikeuskäytäntö.(85) Myöskään tukien vastaisen perusasetuksen 5 ja 6 artiklaan ei sisälly sellaisia määreitä, joiden perusteella käsitettä ”vastaanottaja” voitaisiin tulkita suppeasti.
90. Toiseksi tämän käsitteen laaja tulkinta on paitsi sen tulkinnan mukainen, jonka unionin tuomioistuin on antanut samankaltaisille valtiontukioikeuden ja kilpailuoikeuden käsitteille eli käsitteille ”taloudellinen kokonaisuus” tai ”yritys”,(86) myös sen tulkinnan mukainen, jonka WTO:n valituselin on antanut käsitteelle ”[tuen] vastaanottaja”, sellaisena kuin sitä käytetään tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa.(87)
91. Kolmanneksi lähestymistapa, jossa jakamattomaan kokonaisuuteen kuuluvia yksiköitä tarkastellaan teollisesta ja taloudellisesta näkökulmasta, sopii taloudelliseen todellisuuteen, koska niin voidaan varmistaa, etteivät konsernin sisäiset pääomansiirrot voi jäädä tukien vastaisen välineen soveltamisalan ulkopuolelle.(88)
92. Näin ollen vastaanottaja-käsitteen laaja tulkinta palvelee tukien vastaisen perusasetuksen tavoitetta, jonka mukaan tasoitustulli on otettava käyttöön ”minkä tahansa sellaisen tuen tasaamiseksi, joka on myönnetty välittömästi tai välillisesti minkä tahansa tuotteen valmistukseen, tuotantoon, vientiin tai kuljetukseen, jos tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen unionissa aiheuttaa vahinkoa”.(89)
93. Mielestäni unionin tuomioistuimen ei siis ole katsottava unionin yleisen tuomioistuimen tehneen virhettä hyväksyessään edellä esitetyn tulkintatavan ja vahvistaessaan komission laskelman valittajien saaman, tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrästä.
94. Edellä esitetyn perustella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää asiassa C‑269/23 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen.
VI Oikeudenkäyntikulut
95. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklan ja 184 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, kun unionin tuomioistuin ratkaisee asian lopullisesti, sen on tehtävä päätös oikeudenkäyntikuluista.
96. Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valitusten käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
97. Koska valittajat ovat nähdäkseni hävinneet nyt käsiteltävien valitusten käsittelyn edellä esittämilläni perusteilla, katson, että ne on määrättävä vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitettava korvamaan komissiolle sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakuvaiheessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
98. Sitä vastoin Tech-Fab Europe eV ja Euroopan lasikuitutuottajien järjestö on määrättävä vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 140 artiklan 3 kohdan nojalla, jota saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan myös valitusten käsittelyyn.
VII Ratkaisuehdotus
99. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin
– hylkää valitukset perusteettomina
– pysyttää 1.3.2023 annetun Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics ja Jushi Egypt for Fiberglass Industry v. komissio (T‑480/20, EU:T:2023:90) ja 1.3.2023 annetun tuomion Jushi Egypt for Fiberglass Industry v. komissio (T‑540/20, EU:T:2023:91)
– määrää, että Hengshi Egypt Fiberglass Fabrics SAE ja Jushi Egypt for Fiberglass Industry SAE vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja velvoittaa ne korvaamaan Euroopan komissiolle sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakuvaiheessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, ja
– määrää, että Tech-Fab Europe eV ja Euroopan lasikuitutuottajien järjestö vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.