Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

First Data Corporationin, FDR Limitedin ja First Data Merchant Services Corporationin 4.2.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

    (Asia T-28/02)

    Oikeudenkäyntikieli: englanti

First Data Corporation, FDR Limited ja First Data Merchant Services Corporation ovat nostaneet 4.2.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat Pierre Bos ja Morten Nissen, Dorsey & Whitney LLP ja prosessiosoite on Brysselissä (Belgia).

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

( kumoaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 9 päivänä elokuuta 2001 tehdyn komission päätöksen (asia N:o COMP/29.373 - Visa International) 1 artiklan viidennen luetelmakohdan.

(velvoittaa komission korvaamaan kantajille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat kiistävät komission päätöksen siitä, että Visa-yhtiön sääntö, jonka mukaan korttitapahtumien vastaanotto edellyttää korttien myöntämistä (No acquiring without issuing), ei ole merkittävä kaupan rajoitus eikä siten kuulu EY 81 artiklan 1 kohdan eikä ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan. Kyseinen sääntö edellyttää, että yhtiö, joka haluaa ottaa vastaan korttitapahtumia eli hoitaa kauppiaiden liikkeissä asiakkaiden luottokorteilla suoritettujen maksujen käsittelyä, on ensin myönnettävä asiakkaille tietty määrä luottokortteja. Kantajat ovat erikoistuneet korttitapahtumien vastaanottoon.

Kantajien mukaan riidanalainen päätös on EY:n perustamissopimuksen ja ETA-sopimuksen vastainen.

Kantajat väittävät ensinnäkin, että päätöksessä ei ole perusteltu riittävästi sitä, miksi kyseinen sääntö ei muodosta merkittävää kaupan estettä.

Lisäksi kantajat väittävät, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen käyttäessään EY 81 artiklan 3 kohdan mukaisen perustelun sijasta EY 81 artiklan 1 kohdan mukaista perustelua. Kantajien mukaan kilpailunrajoituksen kilpailua edistäviä ja kilpailunvastaisia vaikutuksia voidaan arvioida ainoastaan EY 81 artiklan 3 kohdan perusteella. Riidanalaisessa päätöksessä komissio kuitenkin vaikuttaa katsovan, että kyseeinen sääntö ei kuulu EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, sillä sen edut ovat tärkeämpiä kuin sen muodostama kilpailunrajoitus. Tällaista perustelua voidaan kantajien mukaan käyttää ainoastaan EY 81 artiklan 3 kohdan osalta.

Lopuksi kantajat väittävät, että kyseinen sääntö rajoittaa kilpailua. Säännöstä seuraa, että voidakseen harjoittaa korttitapahtumien vastaanottoa yhtiön on ensin aloitettava pankkitoiminta, jotta se voisi myöntää luottokortteja asiakkaille. Kantajien mukaan tämä on esteenä korttitapahtumien vastaanottomarkkinoille pääsylle. Lisäksi kantajat huomauttavat, että kyseisen säännön soveltaminen on epäselvää, sillä myönnettävien korttien määrä riippuu täsmentämättömästä perusteesta. Kantajien mukaan komission olisi pitänyt tutkia, sovelletaanko tätä sääntöä yhdenmukaisesti ja ketään syrjimättä.

____________