Language of document : ECLI:EU:T:2022:836

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu seitsemäs jaosto)

21 päivänä joulukuuta 2022 (*)

Polkumyynti – Kiinasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonti – Lopulliset polkumyyntitullit – Erityiseen käyttöön tarkoitetun tuonnin vapautus tulleista – Kumoamiskanne – Erotettavuus – Sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä – Toimi, joka koskee kantajaa suoraan – Kannekelpoinen toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Asetuksen (EU) 2016/1036 9 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta – Tulli, jota ei ole otettu käyttöön syrjivällä tavalla – Yhdenvertainen kohtelu

Asiassa T-746/20,

Grünig KG, kotipaikka Bad Kissingen (Saksa), edustajinaan asianajajat Y. Melin ja I. Fressynet,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Blanck, G. Luengo ja M. Gustafsson,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu seitsemäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: tuomarit R. da Silva Passos, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, V. Valančius, I. Reine, L. Truchot (esittelevä tuomari) ja M. Sampol Pucurull,

kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,

ottaen huomioon 9.6.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajana oleva Grünig KG vaatii SEUT 263 artiklan nojalla nostamassaan kanteessa kumoamaan lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonnissa 25.9.2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1336 (EUVL 2020, L 315, s. 1) 1 artiklan 4 kohdan.

I       Asian tausta

2        Euroopan komissio antoi 25.9.2020 täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336.

3        Komissio otti edellä 1 kohdassa mainitut polkumyyntitullit käyttöön täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 1 kohdalla.

4        Komissio otti täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdalla käyttöön vapautuksen näistä tulleista (jäljempänä riidanalainen vapautus). Tämän säännöksen sanamuoto on seuraava:

”Edellä 1 kohdassa kuvatut tuotteet vapautetaan lopullisesta polkumyyntitullista, jos ne tuodaan maahan kartonkiteollisuudelle jauheen muodossa tuotettavien ja myytävien kuivaseosliimojen valmistusta varten. Tällaiset tuotteet asetetaan asetuksen (EU) N:o 952/2013 254 artiklassa tarkoitettuun tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn sen osoittamiseksi, että ne on tuotu maahan yksinomaan edellä mainittua käyttöä varten.”

5        Komissio esittää Euroopan unionin etua koskevan täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 osan 6.3.4 kohdassa, jonka otsikkona on ”Liimojen tuottajat”, perustelut sille, että se oli päättänyt vapauttaa tietyt polyvinyylialkoholit kyseisellä asetuksella käyttöön otetuista lopullisista polkumyyntitulleista. Tällä vapautuksella, jota sovelletaan kuivaseosliimojen valmistajiin, pyritään suojelemaan niiden etua niitä kielteisiä vaikutuksia vastaan, joita kyseisten tullien käyttöönotosta saattaisi aiheutua niiden tilanteelle.

6        Kantaja on Saksaan sijoittautunut yhtiö, joka tuo maahan polyvinyylialkoholia ja valmistaa nestemäistä liimaa polyvinyylialkoholista.

II     Asianosaisten vaatimukset

7        Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8        Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

III  Oikeudellinen arviointi

9        Koska komissio on esittänyt useita oikeudenkäyntiväitteitä, on tutkittava kanteen tutkimisedellytysten täyttyminen.

A       Tutkittavaksi ottaminen

10      Komissio perustelee kanteen tutkimatta jättämistä koskevaa vaatimustaan ensinnäkin väitteellä, jonka mukaan täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohta ei ole erotettavissa asetuksen muista osista, toiseksi sillä, että tämä asetus edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja kolmanneksi sillä, että se ei vaikuta kantajaan suoraan eikä erikseen.

11      Komissio väittää tämän jälkeen, että kantaja ei voi nojautua tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteensa osoittaakseen, että sillä on asiavaltuus.

12      Komissio esittää lopuksi, siltä varalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoisi täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan koskevan kantajaa suoraan, että tämä säännös ei ole kannekelpoinen toimi.

13      Kantaja väittää kanteensa täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

1.     Täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan erotettavuus

14      Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista. Tässä yhteydessä on mainittava unionin tuomioistuimen toistuvasti katsoneen, että tämä erotettavuutta koskeva edellytys ei täyty, jos toimen osittaisella kumoamisella muutetaan sen pääsisältöä (ks. tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto, C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

15      Sen tarkistaminen, ovatko unionin toimen osat erotettavissa toisistaan, edellyttää lisäksi niiden ulottuvuuden tutkimista, jotta voidaan arvioida, merkitsisikö niiden kumoaminen kyseisen toimen hengen ja pääsisällön muuttamista (ks. tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto, C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

16      Tässä tapauksessa kantaja vaatii kumoamaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan (ks. edellä 7 kohta), jolla kyseinen vapautus otetaan käyttöön.

17      Koska tällä vapautuksella tehdään poikkeus säännöstä, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, se on lähtökohtaisesti erotettavissa asetuksesta, jolla tämä sääntö vahvistetaan.

18      Unionin tuomioistuin vahvisti 9.11.2017 antamassaan tuomiossa SolarWorld v. neuvosto (C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 44–53 kohta), johon komissio on vedonnut, seikat, joiden perusteella voidaan määrittää, missä tapauksissa vapautusta polkumyyntitulleista ei voitu erottaa asetuksesta, jolla tällaiset tullit otetaan käyttöön.

19      Asiassa, jossa annettiin 9.11.2017 tuomio SolarWorld v. neuvosto (C‑204/16 P, EU:C:2017:838), oli kyseessä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 2.12.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1238/2013 (EUVL 2013, L 325, s. 1).

20      Unionin tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1238/2013 3 artiklan 1 kohtaa, jossa säädettiin, että yritysten, joiden sitoumukset komissio oli hyväksynyt, valmistamien tiettyjen tuotteiden tuonti vapautettiin kyseisen asetuksen 1 artiklalla käyttöön otetuista polkumyyntitulleista, ei voitu erottaa tämän asetuksen muista säännöksistä eikä erityisesti säännöksistä, joissa säädettiin näiden tullien käyttöönotosta (tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto, C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 55 kohta).

21      Unionin tuomioistuin katsoi, että vaikka tullien käyttöönotto vaikuttaa muodollisesti säännöltä ja tulleista vapauttaminen sitoumuksen perusteella poikkeukselta tähän sääntöön, nämä kaksi säännöstä ovat tosiasiallisesti vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä toimenpiteitä, joilla pyritään yhteiseen päämäärään (tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto, C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 44–53 kohta).

22      Unionin tuomioistuin nojautui tämän päätelmän tehdessään useisiin seikkoihin. Se totesi ensinnäkin, että sekä tullien määräämistä koskevan toimenpiteen että vapautuksen päämäärät ovat samat. Siten sekä tullien asettamisella että sitoumusten hyväksymisellä pyrittiin tässä tapauksessa poistamaan kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien polkumyynnin unionin teollisuudelle aiheuttama vahingollinen vaikutus (tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto, C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 44–48 kohta). Toiseksi unionin tuomioistuin korosti, että nämä kaksi riidanalaista säännöstä olivat toisiaan täydentäviä. Se nojautui tässä yhteydessä niiden taloudellisiin seurauksiin (tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto, C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 49–51 kohta). Kolmanneksi unionin tuomioistuin totesi vielä, että vapautus ei ollut poikkeuksellinen. Se mainitsi tässä yhteydessä, että vapautusta sovellettiin 70 prosenttiin riidanalaisten tuotteiden maahantuonnista (tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto, C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 52 ja 53 kohta).

23      Ratkaisu, jonka unionin tuomioistuin omaksui asiassa, jossa se antoi 9.11.2017 tuomion SolarWorld v. neuvosto (C‑204/16 P, EU:C:2017:838), perustui siis useisiin seikkoihin, jotka osoittivat erityisen tilanteen, joka saattoi ensi arviolta vaikuttaa pelkältä vapautukselta ja siten poikkeuksena säännöstä mutta joka on tosiasiallisesti riidanalaisen toimenpiteen olennainen osa eikä ole siten erotettavissa siitä.

24      Jotta kyettäisiin antamaan ratkaisu siitä, onko riidanalainen vapautus erotettavissa asetuksen muista osista, on siis määritettävä, onko tällaisia seikkoja olemassa tässä tapauksessa.

25      Ensinnäkin on muistettava, että polkumyyntitullien määräämisellä, siten kuin siitä säädetään tässä tapauksessa täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 1 kohdassa, pyritään poistamaan väitetty riidanalaisen polkumyynnin unionin teollisuudelle aiheuttama vahingollinen vaikutus (ks. vastaavasti tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto, C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 46 kohta).

26      Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21; jäljempänä perusasetus) 21 artiklan 1 kohdassa sallitaan kuitenkin se, että komissio ei ota käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, vaikka polkumyynti ja siitä aiheutuva vahinko osoitetaan, suojatakseen muun muassa asianomaisen tuotteen käyttäjien etuja.

27      Tässä tapauksessa riidanalaisella vapautuksella, joka on hyväksytty perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti, pyritään täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osan 625 perustelukappaleesta ilmenevällä tavalla suojaamaan tiettyjen polyvinyylialkoholin käyttäjien eli kuivaseosliimojen valmistajien etuja sellaisilta kielteisiltä vaikutuksilta, joita polkumyyntitullien käyttöönotosta saattaisi aiheutua niiden tilanteelle.

28      Riidanalaisen vapautuksen tavoite on siis erilainen kuin edellä 25 kohdassa mainittu täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 1 kohdan tavoite, kun puolestaan asiassa, jossa annettiin 9.11.2017 tuomio SolarWorld v. neuvosto (C‑204/16 P, EU:C:2017:838), polkumyyntitullien määräämisellä ja näitä tulleja koskevalla vapautuksella oli sama tavoite (ks. edellä 22 kohta).

29      Toiseksi Euroopan unionin neuvosto, joka oli antanut asetuksen, josta kanne oli nostettu asiassa, jossa annettiin 9.11.2017 tuomio SolarWorld v. neuvosto (C‑204/16 P, EU:C:2017:838), oli ottanut käyttöön kaupan suojatoimia, jotka muodostivat kokonaisuuden tai ”paketin” ja joihin kuului kaksi erillistä ja toisiaan täydentävää toimenpidettä, joista ensimmäinen oli polkumyyntitullien käyttöönotto ja toinen vapautus näistä polkumyyntitulleista sellaisten yhtiöiden osalta, joiden sitoumukset komissio oli hyväksynyt (tuomio 9.11.2017, SolarWorld v. neuvosto, C‑204/16 P, EU:C:2017:838, 44 kohta).

30      Sen sijaan tässä tapauksessa riidanalainen vapautus ei ole polkumyyntitullien käyttöönottoa täydentävä toimenpide vaan tullien käyttöönotolle liitännäinen toimenpide.

31      Se, että riidanalainen vapautus on polkumyyntitullien käyttöönotolle liitännäinen toimenpide, ilmenee riidanalaista vapautusta koskevien perustelukappaleiden sijainnista täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osassa. Kyseiset perustelukappaleet sisältyvät täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 ainoaan osaan, joka koskee liimojen tuottajien etua ja kielteisiä vaikutuksia, joita niille saattaisi aiheutua polkumyyntitullien käyttöönoton vuoksi. Komissio on siten käsitellyt riidanalaisen vapautuksen perusteluja ainoastaan tätä koskevassa täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 osassa, mikä on osoitus siitä, että komissio pitää sitä liitännäisenä seikkana.

32      Kolmanneksi riidanalaista vapautusta kuvataan täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osan 628 perustelukappaleessa siten, että se on myönnetty ”poikkeuksellisesti”, koska sitä koskeva järjestely on ”rajoitettu vain kuivaseosliimoihin eikä se missään tapauksessa kata muita tuotteita (esimerkiksi nestemäisiä liimoja), joita liimojen tuottajat tuottavat”.

33      Tässä yhteydessä komissio on itse korostanut tutkiessaan täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osan 627 perustelukappaleessa riidanalaisen vapautuksen soveltamisen vaikutuksia, että liimojen markkinasegmentin osuus unionin kulutuksesta oli 17 prosenttia ja että ainoan ilmoittautuneen kuivaseosliimojen tuottajan osuus tästä segmentistä oli vain 4 prosenttia.

34      Sitä vastoin vapautus, joka oli kyseessä asiassa, jossa annettiin 9.11.2017 tuomio SolarWorld v. neuvosto (C‑204/16 P, EU:C:2017:838), ei ollut poikkeuksellinen, koska sitä sovellettiin 70 prosenttiin kyseisten tuotteiden maahantuonnista (ks. edellä 22 kohta).

35      Edellä 25–34 kohdassa esitetystä ilmenee, että mikään seikoista, jotka unionin tuomioistuin otti huomioon 9.11.2017 antamassaan tuomiossa SolarWorld v. neuvosto (C‑204/16 P, EU:C:2017:838) ja jotka mainittiin edellä 22 kohdassa, ei tule esiin nyt käsiteltävässä asiassa.

36      Mikään muukaan asiakirja-aineiston asiakirjoista ilmenevä seikka ei anna myöskään aihetta päätellä, että riidanalainen vapautus ei olisi poikkeus säännöstä, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, vaan tälle säännölle vaihtoehtoinen ja sitä täydentävä toimenpide, jolla pyritään samaan tavoitteeseen (ks. edellä 21 kohta).

37      Riidanalainen vapautus on näin ollen erotettavissa säännöstä, joka koskee polkumyyntitullien määräämistä.

38      Lisättäköön, että täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ei tyydytä vain vahvistamaan riidanalaista vapautusta. Kyseisen säännöksen toisessa virkkeessä (ks. edellä 4 kohta) säädetään, että mikäli vapautus myönnetään, polyvinyylialkoholi asetetaan unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1) 254 artiklassa tarkoitettuun tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn sen osoittamiseksi, että se on tuotu maahan yksinomaan edellä 4 kohdassa mainittua käyttöä varten.

39      Viimeksi mainitun säännöksen ainoana tarkoituksena on nimetä tullimenettely, johon riidanalaisen vapautuksen saava polyvinyylialkoholin tuonti asetetaan.

40      Koska riidanalainen vapautus, jota koskeva periaate vahvistetaan täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä, on erotettavissa muusta asetuksesta, tämän artiklan toisessa virkkeessä vahvistettu sääntö, jossa ainoastaan nimetään tullimenettely, jota sovelletaan tämän vapautuksen saaviin tuotteisiin, tekee kyseisestä vapautuksesta erotettavissa olevan.

41      Kun otetaan huomioon edellä 37 kohdassa esitetty päätelmä, täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohta on näin ollen kokonaisuudessaan erotettavissa tämän asetuksen muista säännöksistä.

42      Edellä esitetyn perusteella komission esittämät muut perustelut eli ensinnäkin se, että täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 samassa artiklassa otetaan samanaikaisesti käyttöön polkumyyntitulleja ja riidanalainen vapautus, toiseksi riidanalaisen vapautuksen kaltaisen vapautuksen käyttämisen harvinaisuus, kolmanneksi yksityiskohtaiset perustelut, jotka liittyvät riidanalaiseen vapautukseen, neljänneksi talouden toimijoiden kyseistä vapautusta koskevan tarkastelunsa yhteydessä esittämien huomautusten lukumäärä, viidenneksi merkittävät taloudelliset seuraukset, joita tämän vapautuksen kumoaminen aiheuttaisi Cordialille eli kuivaseosliimojen valmistajalle, jonka tilanteen komissio on ottanut huomioon täytäntöönpanoasetuksessa 2020/1336, sekä sen asiakkaille, ja kuudenneksi komission ilmaisema päättäväisyys toteuttaa tämä toimi tiettyjen jäsenvaltioiden vastahakoisuudesta huolimatta eivät ole merkityksellisiä seikkoja, joilla voitaisiin kyseenalaistaa täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan erotettavuus.

43      Komission oikeudenkäyntiväite on siis hylättävä.

2.     SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaiset tutkittavaksi ottamisen edellytykset

44      On muistettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tapauksesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu sille. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että tuo toimi koskee luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan ja erikseen. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee sitä suoraan (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 19 kohta ja tuomio 18.10.2018, Internacional de Productos Metálicos v. komissio, C‑145/17 P, EU:C:2018:839, 32 kohta).

45      SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden – sellaisena kuin se vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa – valossa tämän kuitenkaan johtamatta näiden EUT-sopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen (ks. tuomio 3.12.2020, Changmao Biochemical Engineering v. Distillerie Bonollo ym., C‑461/18 P, EU:C:2020:979, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46      Tässä tapauksessa täytäntöönpanoasetusta 2020/1336 ei ole osoitettu kantajalle. Sen asiavaltuus voidaan tunnustaa siis vain siinä tapauksessa, että se kuuluu jompaankumpaan edellä 44 kohdassa mainituista esimerkkitapauksista.

47      Nyt käsiteltävän kanteen tutkimisedellytysten täyttyminen on tutkittava edellä 44 kohdassa mainitun jälkimmäisen esimerkkitapauksen kannalta.

48      Ensimmäiseksi on määritettävä, onko täytäntöönpanoasetus 2020/1336 sääntelytoimi, toiseksi, edellyttääkö se täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja kolmanneksi, vaikuttaako se kantajan tilanteeseen suoraan.

a)     Sääntelytoimen olemassaolo

49      Oikeuskäytännön mukaan sääntelytoimet ovat soveltamisalaltaan yleisiä toimia, lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia lukuun ottamatta (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 61 kohta ja määräys 28.10.2020, Sarantos ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑84/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:871, 29 kohta).

50      Ensin on määritettävä, onko täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan soveltamisala yleinen, ja toiseksi, eikö kyseinen asetus ole lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty toimi.

51      Ensinnäkin täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ilmenee, että sen soveltamisala on yleinen, koska sitä sovelletaan objektiivisesti määritettyihin tilanteisiin, ja että sillä on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti kuvattuun henkilöryhmään (ks. edellä 4 kohta).

52      Täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan yleisen soveltamisalan vahvistaa kyseisen asetuksen johdanto-osa, jonka 630 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Komissio selvensi tältä osin, että [riidanalainen] vapautus ei ole yrityskohtainen [Cordial], vaan sitä sovelletaan kaikkiin kuivaseosliimojen tuottajiin syrjimättömästi – –”

53      Toiseksi, kuten täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osan 672 ja 673 perustelukappaleesta ilmenee, komissio on antanut kyseisen asetuksen sen jälkeen kun viimeksi mainittu oli toimittanut riidanalaista asetusta koskevan ehdotuksen yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16.2.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (EUVL 2011, L 55, s. 13) 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti muutoksenhakukomitean käsiteltäväksi.

54      Edellä 49–53 kohdassa esitetystä seuraa, että täytäntöönpanoasetus 2020/1336 ei ole lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytty toimi, koska sitä ei ole annettu SEUT 289 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eikä sen 2 kohdassa tarkoitetussa erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä (ks. vastaavasti määräys 5.2.2013, BSI v. neuvosto, T-551/11, ei julkaistu, EU:T:2013:60, 43 kohta ja määräys 14.9.2021, Far Polymers ym. v. komissio, T-722/20, ei julkaistu, EU:T:2021:598, 55 kohta).

55      Koska molemmat edellä 49 ja 50 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät, on katsottava, että täytäntöönpanoasetus 2020/1336, jonka 1 artiklan 4 kohdassa säädetään riidanalaisesta vapautuksesta, on luonteeltaan sääntelytoimi. Komissiokaan ei kiistä tätä luonnehdintaa. On siis tutkittava, edellyttääkö tämä vapautus täytäntöönpanotoimenpiteitä.

b)     Täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuminen

56      SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitettua käsitettä ”joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä,” on tulkittava sen kyseisen määräyksen tavoitteen valossa, joka on – kuten kyseisen määräyksen syntyhistoriasta ilmenee – välttää se, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun sääntelytoimella on suoria vaikutuksia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan eikä täytäntöönpanotoimenpiteitä tarvita, kyseinen henkilö voisi jäädä ilman tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa, jos sillä ei olisi suoraa oikeussuojakeinoa unionin tuomioistuimissa edellä mainitun sääntelytoimen laillisuuden kyseenalaistamiseksi. Täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voisi näet – vaikka kyseessä oleva toimi koskee häntä suoraan – saattaa kyseisen toimen tuomioistuinvalvonnan piiriin vasta rikottuaan ensin mainitun toimen säännöksiä ja vetoamalla sitten niiden lainvastaisuuteen menettelyissä, jotka on pantu sitä vastaan vireille kansallisissa tuomioistuimissa (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 27 kohta ja tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 58 kohta; jäljempänä tuomio Montessori).

57      Sen sijaan silloin, kun sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskeva tuomioistuinvalvonta varmistetaan riippumatta siitä, ovatko mainitut toimenpiteet unionin vai jäsenvaltioiden toteuttamia. Luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät voi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi riitauttaa unionin sääntelytoimea suoraan unionin tuomioistuimissa, suojellaan siltä, että niihin sovelletaan tällaista toimea, antamalla niille mahdollisuus riitauttaa tällaisen toimen edellyttämät täytäntöönpanotoimenpiteet (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 28 kohta ja tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 59 kohta).

58      Asetuksella N:o 952/2013 käyttöön otetulla tullijärjestelmällä määrätään polkumyyntitullien osalta, että täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 kaltaisella asetuksella vahvistetut tullit kannetaan ”täytäntöönpanotoimenpiteinä” pidettävien kansallisten viranomaisten toteuttamien toimenpiteiden perusteella (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2018, Internacional de Productos Metálicos v. komissio, C‑145/17 P, EU:C:2018:839, 59 ja 60 kohta; tuomio 19.9.2019, Trace Sport, C‑251/18, EU:C:2019:766, 31 kohta ja määräys 5.2.2013, BSI v. neuvosto, T‑551/11, ei julkaistu, EU:T:2013:60, 45–53 kohta).

59      Jotta voidaan arvioida, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kuitenkin käytettävä perustana yksinomaan kanteen kohdetta (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 31 kohta ja tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 61 kohta). Lisäksi siinä tapauksessa, että kantaja vaatii ainoastaan toimen osittaista kumoamista, olisi tarvittaessa otettava huomioon pelkästään ne täytäntöönpanotoimenpiteet, joita toimen kyseinen osa mahdollisesti edellyttää (tuomio 18.10.2018, Internacional de Productos Metálicos v. komissio, C‑145/17 P, EU:C:2018:839, 53 kohta).

60      Kantaja riitauttaa vain täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan.

61      Toisin kuin komissio väittää, sen määrittämiseksi, onko tässä tapauksessa olemassa täytäntöönpanotoimenpiteitä, ei näin ollen tarvitse ottaa huomioon täytäntöönpanotoimenpiteitä, joita välttämättä edellytetään edellä 58 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 41 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään polkumyyntitullien käyttöönotosta (ks. edellä 3 kohta).

62      Kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on lisäksi kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan perusteella. On siis merkityksetöntä, edellyttääkö kyseessä oleva toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä muihin oikeussubjekteihin nähden (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 30 kohta ja tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 61 kohta).

63      On kiistatonta, että kantaja, joka tuo maahan polyvinyylialkoholia ainoastaan valmistaakseen nestemäistä liimaa, ei voi saada riidanalaista vapautusta.

64      Vaikka oletettaisiin, että asetuksen N:o 952/2013 254 artiklassa tarkoitettu tietyn käyttötarkoituksen menettely, johon täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä viitataan (ks. edellä 4 kohta), edellyttää kansallisilta viranomaisilta täytäntöönpanotoimenpiteitä, näitä toimenpiteitä ei voitaisi soveltaa kantajaan.

65      Siten komission perustelut, joiden mukaan ensinnäkin Cordialille ja muille riidanalaisen vapautuksen saajille on myönnettävä asetuksen N:o 952/2013 nojalla tulliviranomaisten lupa tämän vapautuksen saamiseen, ja toiseksi tällainen vapautus on täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanotoimenpide, ovat merkityksettömiä.

66      Kantaja voisi tosin vaatia riidanalaista vapautusta, jotta asianomaiset tulliviranomaiset osoittaisivat sille kiellon, jonka se voisi riitauttaa.

67      Kuitenkaan sitä, että hylätään vaatimus, jonka kantaja on esittänyt kansallisille viranomaisille, ei voida pitää unionin toimen täytäntöönpanotoimenpiteenä, jos voidaan päätellä, että olisi keinotekoista velvoittaa kyseinen kantaja esittämään tällainen vaatimus (ks. vastaavasti tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 66 ja 67 kohta).

68      Koska kantaja ei tässä tapauksessa täytä täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 mukaisia riidanalaisen vapautuksen saamisen edellytyksiä, olisi keinotekoista velvoittaa se vaatimaan asianomaisilta tulliviranomaisilta tätä vapautusta ja sitten riitauttamaan päätös, jolla tämä vaatimus hylätään, kansallisessa tuomioistuimessa ja näin saada tämä esittämään unionin tuomioistuimelle kysymys täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan pätevyydestä (ks. vastaavasti tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 65 ja 66 kohta ja tuomio 28.10.2020, Associazione GranoSalus v. komissio, C‑313/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:869, 41 kohta).

69      Edellä 56–68 kohdassa esitetyistä seikoista ilmenee, että – toisin kuin komissio väittää – riidanalainen vapautus ei edellytä kantajaa koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

70      Koska täytäntöönpanotoimenpiteitä ei ole, on tutkittava edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava asianomaista suoraan.

c)     Päätöksen koskeminen kantajaa suoraan

71      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kahden kriteerin on täytyttävä kumulatiivisesti sen edellytyksen osalta, jonka mukaan kanteen kohteena olevan päätöksen on koskettava suoraan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (tuomio 5.5.1998, Dreyfus v. komissio, C‑386/96 P, EU:C:1998:193, 43 kohta; tuomio 13.3.2008, komissio v. Infront WM, C‑125/06 P, EU:C:2008:159, 47 kohta ja tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 42 kohta).

1)     Jälkimmäinen kriteeri, jonka mukaan riidanalaisen toimenpiteen täytäntöönpanosta vastaavilla viranomaisilla ei saa olla harkintavaltaa

72      On korostettava, että jälkimmäinen kriteeri ei ole merkityksellinen, jos kyseessä on toimenpide, joka ei edellytä, kuten tässä tapauksessa, kantajaa koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2015, Federcoopesca ym. v. komissio, T-312/14, EU:T:2015:472, 38–40 kohta).

73      Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikkona on ”Yleiset säännökset”, säädetään joka tapauksessa seuraavaa:

”Väliaikaiset tai lopulliset polkumyyntitullit otetaan käyttöön asetuksella, ja jäsenvaltiot kantavat ne muodon, määrän ja muiden tekijöiden perusteella, jotka vahvistetaan asetuksessa, jolla ne otetaan käyttöön – –”

74      Jäsenvaltioilla, joiden tehtävänä on polkumyyntiasetusten täytäntöönpano, ei siten ole lähtökohtaisesti lainkaan harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 3.12.2020, Changmao Biochemical Engineering v. Distillerie Bonollo ym., C‑461/18 P, EU:C:2020:979, 59 kohta ja tuomio 18.10.2016, Crown Equipment (Suzhou) ja Crown Gabelstapler v. neuvosto, T-351/13, ei julkaistu, EU:T:2016:616, 24 kohta).

75      Tässä tapauksessa täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdassa, jossa asetetaan vapautuksen myöntämisen ainoaksi edellytykseksi se, että asianomaiset tuotteet on tuotu maahan kartonkiteollisuudelle jauheen muodossa tuotettavien ja myytävien kuivaseosliimojen valmistusta varten, ei jätetä sen täytäntöönpanosta vastaaville kansallisille tulliviranomaisille lainkaan harkintavaltaa.

76      Mitä tulee täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan sääntöön, joka koskee polyvinyylialkoholin asettamista asetuksen N:o 952/2013 254 artiklassa tarkoitettuun tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn, tällä säännöksellä, jonka ainoana tarkoituksena on nimetä tullimenettely, johon riidanalaisen vapautuksen saanut polyvinyylialkoholin tuonti asetetaan (ks. edellä 39 kohta), ei voida tästä syystä kyseenalaistaa sitä, että tämä vapautus on täysin automaattinen. Kyseisen säännöksen sanamuodossakaan, jossa ei vahvisteta muita edellytyksiä tietyn käyttötarkoituksen menettelyn soveltamiselle kuin edellytys, joka liittyy polyvinyylialkoholin saamaan vapautukseen, ei jätetä enempää harkintavaltaa kansallisille tulliviranomaisille.

77      Näin ollen edellä 71 kohdassa mainituista kriteereistä jälkimmäinen, joka kumpikaan asianosaistakaan ei ole riitauttanut, täyttyy.

2)     Ensimmäinen kriteeri, joka liittyy kantajan oikeusasemaan kohdistuviin suoriin vaikutuksiin

78      Kantaja vetoaa, tukeakseen näkemystä, jonka mukaan sen kanteen tutkimisedellytykset täyttyvät, tilanteeseensa polyvinyylialkoholin käyttäjänä, joka kilpailee riidanalaisen vapautuksen saajien kanssa. Se vaatii, että unionin yleisen tuomioistuimen on sovellettava tässä tapauksessa ratkaisua, jonka unionin tuomioistuin omaksui valtiontuen osalta 6.11.2018 antamassaan tuomiossa Montessori (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873), sen edellytyksen osalta, jonka mukaan toimen on koskettava sitä suoraan. Se toteaa, että riidanalaisella vapautuksella asetetaan se heikompaan kilpailuasemaan kuivaseosliimojen valmistajiin nähden.

79      Tässä yhteydessä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että pelkästään sillä perusteella, että unionin toimella asetetaan talouden toimija epäedulliseen kilpailuasemaan, ei voida katsoa, että tämän asetuksen säännökset vaikuttavat sen oikeusasemaan ja koskevat sitä tämän vuoksi suoraan (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 34, 36 ja 37 kohta; tuomio 17.9.2015, Confederazione Cooperative Italiane ym. v. Anicav ym., C‑455/13 P, C‑457/13 P ja C‑460/13 P, ei julkaistu, EU:C:2015:616, 47–49 kohta ja tuomio 28.2.2019, neuvosto v. Growth Energy ja Renewable Fuels Association, C‑465/16 P, EU:C:2019:155, 81 kohta).

80      Unionin tuomioistuin totesi kuitenkin 6.11.2018 antamansa tuomion Montessori (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873) 43 kohdassa, että valtiontukia koskevan komission päätöksen, jonka perusteella talouden toimija asetettiin epäedulliseen kilpailutilanteeseen, voitiin katsoa vaikuttavan kyseisen toimijan oikeusasemaan suoraan, koska sillä jätettiin sen kantajille edullisen kansallisen toimen vaikutukset täysimääräisesti voimaan.

81      Kuten ilmenee 6.11.2018 annetun tuomion Montessori (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873) 43 ja 52 kohdasta, unionin tuomioistuin nojautui omaksumassaan ratkaisussa toteamukseen, jonka mukaan valtiontukia koskevien sääntöjen tarkoituksena oli kilpailun säilyttäminen ja jonka mukaan EUT-sopimuksen tätä alaa koskevien määräykset loivat kansallisesta toimenpiteestä etua saavan yrityksen kilpailijalle oikeuden olla joutumatta tällaisesta toimenpiteestä johtuvan vääristyneen kilpailun kohteeksi.

82      Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään polkumyynnin vastaisista toimista seuraavaa:

”Jotta voitaisiin määrittää, onko toimenpiteiden toteuttaminen unionin edun mukaista, kaikkia etuja olisi arvioitava kokonaisuutena, mukaan lukien kotimaisen tuotannonalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut. Tällainen tämän artiklan mukainen määritys voidaan tehdä ainoastaan, jos kaikilla osapuolilla on ollut tilaisuus esittää näkökantansa 2 kohdan mukaisesti. Tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Polkumyynnin ja vahingon perusteella vahvistettuja toimenpiteitä ei voida soveltaa, jos viranomaiset kaikki toimitetut tiedot huomioon ottaen voivat selkeästi päätellä, että näiden toimenpiteiden soveltaminen ei ole unionin edun mukaista.”

83      Tämän säännöksen nojalla unionin viranomaisten, erityisesti komission, on ennen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttamista määritettävä, onko unionin edun mukaista toteuttaa tällaisia toimenpiteitä. Komissio voi siis päättää olla toteuttamatta toimenpiteitä, vaikka polkumyynti ja vahinko näytetään toteen, jos ei ole unionin edun mukaista menetellä niin.

84      Riidanalainen vapautus on hyväksytty tämän säännöksen perusteella (ks. täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osan 551 perustelukappale).

85      Unionin edun määrittämiseksi perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä täsmennetään, että ”tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu”.

86      Tästä virkkeestä ilmenee, että tätä tarkoitusta varten otetaan ensisijaisesti huomioon unionin teollisuudenalan tuottajien etu, joka liittyy siihen, että palautetaan niiden kilpailutilanne, johon vahinkoa aiheuttavat polkumyyntimenettelyt ovat vaikuttaneet.

87      Kuitenkin perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttaminen unionin edun mukaista, on komission tehtävänä arvioida kaikkia etuja kokonaisuutena, joten tuottajien edut eivät ole ainoita, jotka niiden on otettava huomioon.

88      Tässä säännöksessä siis täsmennetään, että edut käsittävät myös kyseisen tuotteen käyttäjien edut.

89      Voidaan siis vain päätellä, että koska perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan kolmas virke koskee vain unionin teollisuudenalan tuottajien kilpailutilannetta, se, että unionin edun nimissä otettaisiin huomioon kyseisen tuotteen käyttäjien etuja, jotka liittyvät siihen, että niiden kilpailutilanne ei heikkene edellä 87 kohdassa mainitun kaltaisessa tapauksessa, on suljettu pois.

90      Sitä vastoin tiettyjen kyseisen tuotteen käyttäjien etu, joka liittyy siihen, että niiden kilpailutilanne säilytetään tällaisesta vapautuksesta aiheutuvan mahdollisen vääristymän vaikutuksilta, kuuluu perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin edun piiriin.

91      Kyseisen tuotteen käyttäjien etu, joka liittyy siihen, että niiden kilpailutilanne säilyy, ja unionin etu ovat keskenään sidoksissa, mikä perustuu sen lisäksi, että niiden etuihin viitataan perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa, siihen toteamukseen, että kyseisessä asetuksessa vahvistetaan yleinen tavoite säilyttää kilpailu sisämarkkinoilla, eikä tämä koske ainoastaan unionin tuottajien kilpailutilannetta.

92      Tässä yhteydessä on korostettava, että perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä viitataan tehokkaaseen kilpailuun eikä yksinomaan unionin tuotannonalan tuottajien kilpailutilanteeseen ja niiden erityisiin etuihin.

93      Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään lisäksi, että lopullisen polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, minkä lisäksi se ei saa ylittää myöskään unionin tuotannonalalle aiheutunutta vakoa.

94      Siten yhtäältä unionin tuotannonalan tuottajille ei anneta mitään kilpailuetua polkumyyntiä harjoittaviin kolmannen maan viejiin nähden, ja toisaalta polkumyyntitullien määrä ei ylitä sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä, millä siis suojataan ketjun myöhempään vaiheeseen osallistuvien talouden toimijoiden, muun muassa kyseisen tuotteen käyttäjien etuja.

95      Tästä seuraa, että perusasetuksen ainoana tavoitteena ei ole unionin tuotannonalan tuottajien kilpailutilanteen palauttaminen, vaan sen tavoitteena on myös tehokkaan kilpailun säilyttäminen sisämarkkinoilla.

96      Näin ollen kyseisen tuotteen käyttäjillä on oikeus olla joutumatta alttiiksi vääristyneelle kilpailulle, jonka aiheuttaisi komisison perusasetuksen nojalla toteuttama toimi, samalla tavoin kuin on olemassa valtiontukea saavan yrityksen kilpailijan oikeus olla joutumatta alttiiksi tämän tuen vääristämälle kilpailulle.

97      Kun otetaan tämän oikeuden olemassaolo huomioon, komission toimi, joka saattaa loukata sitä, vaikuttaa tämän oikeuden haltijan oikeusasemaan ja vaikuttaa siis siihen suoraan.

98      SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetetun edellytyksen, jonka mukaan toimen on koskettava asianomaista suoraan, näkökulmasta kantaja on tilanteessa, joka on verrattavissa kantajien tilanteeseen asiassa, jossa annettiin 6.11.2018 tuomio Montessori (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873).

99      Edellä 79 kohdassa siteerattu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka estää sen, että katsottaisiin, että tämä toimi koskee suoraan talouden toimijaa, joka on asetettu unionin toimen toteuttamisen jälkeen epäedulliseen kilpailutilanteeseen, ei sitä vastoin ole esteenä sille, että edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava asianomaista suoraan, täyttyy.

100    Kantaja tosin väittää, kuten kantajat edellä 79 kohdassa mainituissa asioissa, että komissio on toteuttanut toimenpiteen, joka voisi vaikuttaa sen kilpailutilanteeseen, koska siitä aiheutuu erilaista kohtelua.

101    Toisin kuin edellä 79 kohdassa mainittujen asioiden kohteena olleissa tilanteissa, kantajan edut, mukaan lukien sen kilpailutilanteen säilyttäminen, otetaan kuitenkin huomioon sen perusasetuksen yhteydessä, jonka nojalla riidanalainen vapautus hyväksyttiin.

102    Sitä vastoin edellä 79 kohdassa kuvatuissa asioissa kantajien etuja ei suojattu sen oikeudellisen menettelyn vuoksi, josta koitui etua niiden kilpailijoille, koska ne eivät kuuluneet tämän menettelyn soveltamisalaan.

103    Esimerkiksi 28.4.2015 annetussa tuomiossa T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio (C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 1–3 ja 34 kohta) muistutettiin, että sokerin tarjonta unionin markkinoilla käsitti sokerin, joka tuotettiin yhtäältä jalostamalla yhtäältä unionin sisällä tuotettua sokerijuurikasta ja toisaalta kolmansista maista tuotua raakaa ruokosokeria, ja lopputulos on molemmissa tapauksissa kemiallisesti samanlainen. Riidanalaisilla säännöksillä pyrittiin lisäämään sokerin tarjontaa unionin markkinoilla, joilla vallitsi pulaa. Tietyistä säännöksistä koitui etua unionin tuottajille, koska ne saivat niiden perusteella tuottaa ja saattaa markkinoille rajoitetun määrän sokeria sekä isoglukoosia sisäisen tuotannon kiintiön ulkopuolella. Kantajat, jotka eivät olleet sokerin ja isoglukoosin tuottajia vaan maahan tuotua ruokosokeria jalostavia yrityksiä, jotka eivät kuuluneet riidanalaisen oikeudellisen menettelyn soveltamisalaan.

104    Samoin asiassa, jossa annettiin 17.9.2015 tuomio Confederazione Cooperative Italiane ym. v. Anicav ym. (C‑455/13 P, C‑457/13 P ja C‑460/13 P, ei julkaistu, EU:C:2015:616, 2–9, 32 ja 48 kohta), riidanalaisista säännöksistä koitui etua hedelmä- ja vihannesalan tuottajajärjestöille. Kantajat, jotka olivat hedelmien ja vihannesten teollisia jalostajia eivätkä näiden elintarvikkeiden tuottajia, väittivät, että niitä syrjittiin jalostustoimintaa harjoittaviin tuottajajärjestöihin nähden. Ne eivät kuitenkaan kuuluneet riidanalaisen oikeudellisen menettelyn soveltamisalaan.

105    Lopuksi asiassa, jossa annettiin 28.2.2019 tuomio neuvosto v. Growth Energy ja Renewable Fuels Association (C‑465/16 P, EU:C:2019:155, 73, 74 ja 79–81 kohta), riidanalaisten toimenpiteiden kohteena oli polkumyyntitullin käyttöönotto Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa. Kantaja oli amerikkalainen bioetanolin tuottaja. Se ei vienyt tuotettaan unionin alueelle vaan myi sitä kauppiaille/sekoittajille. Viimeksi mainitut veivät muun muassa kantajalta ostamansa bioetanolin, ja siinä yhteydessä tästä tuotteesta kannettiin polkumyyntitulli. Säännökset, joiden perusteella riidanalaiset toimenpiteet oli toteutettu, olivat polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51) 9 artiklan 5 kohdan (josta on tullut perusasetuksen 9 artiklan 5 kohta) säännökset. Näiden säännösten mukaan polkumyyntitulli otetaan käyttöön unionin alueelle tulevien tuotteiden ”tuonnin osalta”. Näitä säännöksiä, samoin kuin koko perusasetuksessa, erityisesti sen 21 artiklan 1 kohdassa, käyttöön otettua oikeudellista menettelyä ei sovelleta kolmansien maiden tuottajiin sinänsä vaan näistä ainoastaan niihin, jotka vievät tuotteitaan unionin alueelle.

106    Asiassa, jossa annettiin 6.11.2018 tuomio Montessori (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873), sekä kantaja että sen kilpailijat kuuluivat valtiontukia koskevan oikeuden soveltamisalaan, koska ne toimivat sisämarkkinoilla. Kantaja sai lisäksi tämän yhteisen oikeudellisen menettelyn perusteella oikeuden siihen, että sen kilpailutilanne säilyisi ennallaan (ks. edellä 81 kohta). Komission päätös, joka riitautettiin, annettiin kyseisen menettelyn perusteella, ja siinä sallittiin kansallinen toimenpide, jolla luotiin tämän menettelyn perusteella erilaista kohtelua, joka saattoi olla kantajalle epäedullisen kilpailutilanteen syynä.

107    Tilanne on tällainen myös nyt käsiteltävässä asiassa.

108    Kuten näet edellä on korostettu, perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jotta voitaisiin määrittää, onko polkumyyntitullien soveltaminen unionin edun mukaista, kaikkia etuja olisi arvioitava kokonaisuutena, mukaan lukien kyseisen tuotteen käyttäjien edut.

109    Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohta koskee kyseisen tuotteen käyttäjiä eli tässä tapauksessa erityisesti kaikkia liimanvalmistajia, ja sen nojalla on annettu täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohta (ks. edellä 27 kohta).

110    Siten nestemäisten liimojen valmistajat kuuluvat, kuten niiden kilpailijat eli kuivaseosliimojen valmistajat, perusasetuksen soveltamisalaan, ja niiden edut otetaan lisäksi huomioon tämän asetuksen soveltamisen yhteydessä.

111    On siis katsottava, että edellä 79 kohdassa mainittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei ole esteenä päätelmälle, jonka mukaan riidanalaisella vapautuksella on oikeudellisia vaikutuksia nestemäisen liiman valmistajien tilanteeseen, koska ne saatetaan tämän vapautuksen vuoksi asettaa epäedullisempaan kilpailutilanteeseen.

112    Lisäksi valtiontukien osalta pitää paikkansa, että kansallinen toimenpide, jolla vapautetaan sen edunsaajat rasitteesta, koskee lähtökohtaisesti niitä suoraan, kuten asioissa, joissa annettiin 6.11.2018 tuomio Montessori (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 6 ja 50 kohta).

113    Tässä tapauksessa polkumyyntitullit, jotka otetaan käyttöön maahantuonnin osalta, kuten ilmenee täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 1 kohdasta, eivät koske suoraan kantajaa, joka on polyvinyylialkoholin käyttäjä.

114    Polkumyyntitullit on kuitenkin tarkoitus vyöryttää kokonaan tai osittain kyseisen tuotteen ostajille unionissa, tässä tapauksessa polyvinyylialkoholin käyttäjille ja muun muassa nestemäisen liiman valmistajille.

115    Perusasetuksen 12 artiklassa näet säädetään, että komissio voi aloittaa kyseisen asetuksen 6 artiklassa tarkoitetun tutkimuksen uudelleen tutkiakseen, ovatko polkumyyntitullit vaikuttaneet hintoihin, jos ilmenee, että nämä tullit ovat muuttaneet vain riittämättömästi jälleenmyyntihintoja tai myöhempiä myyntihintoja unionissa.

116    Koska komissio katsoi, että tässä tapauksessa oli välttämätöntä vapauttaa polkumyyntitulleista sellaisen polyvinyylialkoholin valmistajat, joka oli tarkoitettu kuivaseosliimojen valmistukseen, se arvioi lisäksi, että ilman tällaista vapautusta tällaisia liimoja valmistavat polyvinyylialkoholin käyttäjät vastaisivat kaikilta osin tai osittain polkumyyntitullien aiheuttamista lisäkuluista. Minkään asiakirja-aineiston asiakirjan perusteella ei voida olettaa, että nestemäistä liimaa valmistavien polyvinyylialkoholin käyttäjien tilanne olisi tältä osin erilainen.

117    Ilman että olisi tarpeen ottaa huomioon sitä, että kantaja on myös polyvinyylialkoholin maahantuoja (ks. edellä 6 kohta), on siis riittävää todeta, että tämän tuotteen käyttäjänä se on omiaan vastaamaan kokonaan tai osittain täytäntöönpanoasetuksella 2020/1336 käyttöön otetuista polkumyyntitulleista.

118    Edellä 112–117 kohdassa esitetyistä seikoista seuraa, että se, että kantaja, joka on polyvinyylialkoholin käyttäjä, joka kilpailee riidanalaisen vapautuksen saajien kanssa, ei ole velvollinen maksamaan polkumyyntitulleja itse, ei ole omiaan kyseenalaistamaan edellä 111 kohdassa mainittua päätelmää.

119    Tämän jälkeen on ratkaistava, saattoiko olla niin, että kantaja asetettiin riidanalaisen vapautuksen vuoksi epäedulliseen kilpailutilanteeseen.

120    Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin lisäsi 6.11.2018 antamansa tuomion Montessori (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873) 46 kohdassa, että vaikka unionin tuomioistuinten asiana ei ole tutkittavaksi ottamista koskevan arvioinnin yhteydessä lausua lopullisesti kilpailusuhteesta kantajan ja riidanalaisen päätöksen kaltaisessa valtiontukia koskevassa komission päätöksessä arvioitujen kansallisten toimenpiteiden edunsaajien välillä, sitä, koskeeko toimenpide tällaista kantajaa suoraan, ei voida päätellä yksinomaan mahdollisesta kilpailusuhteesta.

121    Unionin tuomioistuin totesi, että siltä osin kuin se, että toimen katsotaan koskevan yksityistä suoraan, edellyttää, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, unionin tuomioistuinten on selvitettävä, onko kantaja esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että komission päätös voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan (tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 47 kohta).

122    Unionin tuomioistuin totesi kyseisen asian riidanalaisista olosuhteista, että koska kantajat osoittivat toimivansa samoilla markkinoilla kuin riidanalaisen tuen saajat, ne olivat osoittaneet asianmukaisesti, että riidanalainen päätös saattoi asettaa nämä epäedulliseen kilpailutilanteeseen, ja vaikutti näin ollen suoraan näiden oikeusasemaan ja erityisesti näiden oikeuteen olla kärsimättä vääristyneestä kilpailusta mainituilla markkinoilla kyseessä olevien toimenpiteiden vuoksi (tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 50 kohta).

123    Kantaja on esittänyt tässä tapauksessa yksityiskohtaisesti ja ilman että tätä olisi kiistetty, että se harjoitti toimintaansa samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla kuin yksi talouden toimijoista, jotka saivat riidanalaisen vapautuksen. Se valmistaa näet unionin kartonkiteollisuudelle nestemäistä liimaa polyvinyylialkoholista. Se lisää, että nestemäinen liima ja kuivaseosliima olivat keskenään korvattavissa ja että kulut, joita polkumyyntitulleista aiheutui sen asiakkaille, saattoivat saada ne tekemään mieluummin hankintansa kuivaseosliimojen valmistajilta.

124    Kantaja on siten esittänyt syyt, joiden vuoksi riidanalainen vapautus saattoi asettaa sen epäedulliseen kilpailutilanteeseen.

125    On siis pääteltävä, että tässä tapauksessa täyttyvät ensimmäinen edellä 71 kohdassa mainituista kriteereistä sekä kaikilta osin edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava asianomaista suoraan.

126    Edellä 49–125 kohdassa esitetystä seuraa kokonaisuutena, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan edellä 44 kohdassa mainitut kolme edellytystä täyttyvät. Ei siis ole tarpeen tutkia, täyttyvätkö myös SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisen virkkeen edellytykset.

127    Näin ollen on tutkittava oikeudenkäyntiväite, jonka komissio on esittänyt toissijaisesti (ks. edellä 12 kohta).

3.     Kannekelpoisen toimen olemassaolo

128    Komissio väittää, että mikäli unionin yleinen tuomioistuin toteaisi riidanalaisen vapautuksen koskevan kantajaa suoraan, kanteen tutkimisedellytykset eivät kuitenkaan täyttyisi sen vuoksi, että täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohta ei ole kannekelpoinen toimi, koska sillä ei vaikuteta kantajan etuihin muuttamalla sen oikeusasemaa selvästi. Komission mukaan sillä, että mahdollisesti lievennettäisiin oikeuskäytäntöä, joka liittyy edellytykseen, jonka mukaan toimen on vaikutettava asianomaiseen suoraan, mikä seuraisi siitä, että nyt käsiteltävään asiaan sovellettaisiin ratkaisua, jonka unionin tuomioistuin omaksui 6.11.2018 antamassaan tuomiossa Montessori (C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873), aiheutettaisiin yleisen edun nimissä nostettavan kanteen (actio popularis) riski, ja tällaiseen riskiin vastaamiseksi kantajan pitäisi siinä yhteydessä osoittaa kannekelpoista toimea koskevan edellytyksen osalta, että sen oikeusasemaa on muutettu selvästi.

129    Aluksi on muistutettava siitä, että täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdan tavoitteena on vapauttaa Kiinasta peräisin olevan polyvinyylialkoholin tuonti lopullisista polkumyyntitulleista, jotka otetaan käyttöön kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa, jos polyvinyylialkoholi tuodaan maahan kuivaseosliimojen valmistusta varten ja myydään kartonkiteollisuudelle jauheen muodossa.

130    Täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdalla on siis SEUT 263 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia kolmansiin nähden.

131    Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että toimia, jotka voivat olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena, ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta).

132    Tässä yhteydessä edellä 131 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä on kehitetty luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden unionin tuomioistuimissa niille osoitetuista toimista nostamien kanteiden yhteydessä. Jos, kuten tässä tapauksessa, kumoamiskanteen nostaa kantaja, joka ei ole etuoikeutettu, sellaisesta toimesta, jota ei ole osoitettu sille, vaatimus, jonka mukaan riidanalaisen toimenpiteen velvoittavien oikeusvaikutusten on oltava omiaan vaikuttamaan kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi, on päällekkäinen tällaisen kumoamiskanteen tutkimisedellytysten kanssa, sellaisena kuin ne olivat olemassa ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, eli niiden edellytysten kanssa, jotka asetetaan nyttemmin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa, lukuun ottamatta tämän kohdan kolmatta osaa (ks. vastaavasti tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C‑463/10 P ja C‑475/10 P, EU:C:2011:656, 38 kohta ja määräys 15.4.2021, Validity ja Center for Independent Living v. komissio, C‑622/20 P, ei julkaistu, EU:C:2021:310, 39 kohta).

133    Tätä oikeuskäytäntöä ei siten sovelleta luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, joille riidanalaista toimea ei ole osoitettu ja jotka täyttivät jo SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisen osan edellytykset eli edellytykset, joiden mukaan toimen on koskettava asianomaista suoraan ja erikseen.

134    On niin ikään katsottava, että edellä 131 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä ei sovelleta luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, joille riidanalaista toimea ei ole osoitettu ja jotka jo täyttävät SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan edellytykset.

135    Ensinnäkin Euroopan perustuslakia koskevan sopimusehdotuksen III-365 artiklan 4 kohdan, jonka sisältö on otettu samaa sanamuotoa käyttäen SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan, valmisteluasiakirjoista näet ilmenee, että lisäämällä tähän määräykseen kolmas osa pyrittiin laajentamaan kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta ja että rajoitettu lähestymistapa oli tarkoitus säilyttää yleisesti sovellettavista toimista yksinomaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen toimien osalta (tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 26 kohta).

136    Siten SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan tavoitteena on lieventää luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden muista yleisesti sovellettavista toimista kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyistä toimista nostamien kumoamiskanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä (tuomio 6.11.2018, Montessori C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 27 kohta).

137    Kaikki SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa asetetut edellytykset täyttävälle kantajalle asetetusta velvollisuudesta osoittaa, että sen oikeusasemaa on muutettu ”selvästi”, jotta voidaan todeta kannekelpoisen toimen olemassaoloa koskevan edellytyksen täyttyvän, seuraisi, että rajoitettaisiin EUT-sopimuksen laatijoiden tavoittelemaa kanteiden tutkimisedellytysten lieventämistä.

138    Toiseksi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan tarkoituksena – kuten tämän määräyksen syntyhistoriasta ilmenee – on sen välttäminen, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 27 kohta ja tuomio 6.11.2018, Montessori, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 58 kohta).

139    Tässä tapauksessa nyt käsiteltävän kanteen tutkimatta jättäminen, joka perustuisi siihen, että kantaja ei ole osoittanut oikeusasemansa muuttuneen selvästi, voisi johtaa siihen, että jos se aikoisi edelleen ajaa kannettaan, sen olisi esitettävä toimivaltaisille tulliviranomaisille vaatimus riidanalaisen vapautuksen saamisesta. Tällainen velvoite on kuitenkin keinotekoinen, kuten edellä 68 kohdassa on todettu.

140    Edellä 129–139 kohdassa esitetyn perusteella on katsottava, että komissio ei ole menetellyt perustellusti vedotessaan oikeudenkäyntiväitteeseen, jonka mukaan täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdasta ei aiheutunut kantajalle sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa sen etuihin muuttamalla sen oikeusasemaa selvästi.

141    On siis hylättävä komission tältä osin esittämä oikeudenkäyntiväite.

142    Lisättäköön, että ei ole osoitettu yleisen edun nimissä nostettavan kanteen (actio popularis) riskiä, johon komissio on vedonnut. Toteamus, jonka mukaan toimi koskee kantajaa suoraan, rajoittuu näet tässä tapauksessa vain tilanteeseen, jossa polkumyyntitullien vapautuksella otetaan käyttöön tietyille kyseisen tuotteen käyttäjille yhteinen oikeudellinen menettely, johon liittyy epäedullisen kilpailutilanteen aiheuttavaa erilaista kohtelua (ks. edellä 110 ja 111 kohta).

143    Edellä esitetystä seuraa, että nyt käsiteltävä kanne on tutkittava.

B       Asiakysymys

144    Muistutettakoon, että Euroopan unionin neuvosto on tehnyt Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta  yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL 1994, L 336, s. 1) päätöksen maailman kauppajärjestön (WTO) perustamista koskevasta sopimuksesta, joka allekirjoitettiin Marrakechissa 15.4.1994 (jäljempänä WTO:n perustamissopimus), sekä sopimuksista, jotka sisältyvät muun muassa kyseisen sopimuksen liitteeseen I A ja joihin kuuluvat tullitariffeja ja kauppaa koskeva vuoden 1994 yleissopimus (EYVL 1994, L 336, s. 11) ja vuoden 1994 sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta (EYVL 1994, L 336, s. 103; jäljempänä polkumyynnin vastainen sopimus).

145    Tässä tapauksessa kantaja, joka väittää, että täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohta on perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan vastainen, vetoaa myös polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäiseen virkkeeseen.

146    Kantaja muistuttaa, että perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan ja polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan polkumyyntitullit otetaan käyttöön syrjimättömällä tavalla. Sen mielestä ainoa sallittu poikkeus koskee maahantuontia lähteistä, joiden osalta on hyväksytty sitoumus.

147    Riidanalaisen vapautuksen vuoksi on siis otettu käyttöön syrjiviä polkumyyntitulleja nestemäisten liimojen valmistajien vahingoksi, sillä ne joutuvat maksamaan näitä tulleja, kun kuivaseosliimojen valmistajat on vapautettu tulleista.

148    Riidanalainen vapautus on siis edellä 145 kohdassa mainittujen säännösten vastainen.

149    Kantaja väittää lisäksi, että vain yksi polyvinyylialkoholin kiinalaisista viejistä voi saada riidanalaisen vapautuksen, eli ainoa toimittaja, joka toimittaa tavaraa Cordialille eli kuivaseosliimojen valmistajalle, jonka tilanteen komissio on ottanut huomioon täytäntöönpanoasetuksessa 2020/1336. Se väittää siis, että riidanalaisella vapautuksella syrjitään kaikkia muita polyvinyylialkoholin kiinalaisia viejiä.

150    Komissio väittää vastauksessaan edellä 145–148 kohdassa mainittuun väitteeseen ensinnäkin, että riidanalaisesta vapautuksesta johtuva erilainen kohtelu ei kuulu perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn syrjintäkieltoa koskevan velvoitteen soveltamisalaan, toiseksi, että vaikka kuuluisikin, tämä erilainen kohtelu ei merkitsisi tässä säännöksessä tarkoitettua syrjintää, ja kolmanneksi, että vaikka syrjintää todettaisiin, se olisi objektiivisesti perusteltavissa unionin edulla perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti.

151    Komissio kiistää myös sen, että kyseessä olisi edellä 149 kohdassa mainittu syrjintä.

152    Edellä 144–149 kohdassa esitetystä seuraa, että kantajan ainoassa perusteessa on kaksi osaa, joista ensimmäinen koskee polyvinyylialkoholin käyttäjien välistä syrjintää unionissa ja jälkimmäinen polyvinyylialkoholin kiinalaisten viejien välistä syrjintää.

1.     Polyvinyylialkoholin käyttäjien välinen syrjintä

153    Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sellaisen mistä tahansa tulevan tuonnin osalta, jonka on todettu tapahtuvan polkumyynnillä ja aiheuttavan vahinkoa, otetaan syrjimättömällä tavalla käyttöön kussakin tapauksessa määrältään asianmukainen polkumyyntitulli, lukuun ottamatta tuontia, joka tulee sellaisen toimittajan kautta, jonka sitoumus on tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty.

– –”

154    Komissio väittää, että perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta ja erityisesti ilmaisu ”syrjimättömällä tavalla” eivät ole sovellettavissa polkumyyntitulleja käyttöön ottavan WTO:n jäsenen alueelle sijoittautuneiden kyseisen tuotteen käyttäjien väliseen erilaiseen kohteluun.

155    Tässä yhteydessä on korostettava, että kantaja ei vetoa yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen loukkaamiseen. Se tyytyy vetoamaan väitteessään, joka koskee polyvinyylialkoholin käyttäjien välistä syrjintää, vain perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan rikkomiseen.

156    Kantaja näet täsmentää kirjelmissään, että perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, päinvastoin kuin yhdenvertaista kohtelua koskevan yleisperiaatteen mukaan, säädetään vain yhdestä polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevasta poikkeuksesta, joka liittyy maahantuontiin lähteistä, joiden osalta on hyväksytty sitoumus. Siten sen mielestä mikä tahansa muu vapautus olisi väistämättä syrjivä. Se lisää, että on hyvin erityistä, että tässä säännöksessä sovelletaan yhdenvertaista kohtelua koskevaa periaatetta vaativalla tavalla.

157    Kantajan väitteen rajauksen perusteella on katsottava, että jos perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta ei olisi sovellettavissa kyseisen tuotteen käyttäjien väliseen erilaiseen kohteluun, kuten komissio väittää, kyseinen väite olisi tehoton, mikä on siis ratkaistava.

158    Asianosaiset vetoavat perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan tulkitsemiseksi ja erityisesti sen soveltamisalan rajaamiseksi polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäiseen virkkeeseen ja siihen, miten WTO:n riitojenratkaisuelimet ovat sitä tulkinneet.

159    Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäisessä virkkeessä määrätään seuraavaa:

”Milloin polkumyyntitullia määrätään kannettavaksi jostain tuotteesta, on sitä kannettava tuotteen maahan tuonnista oikean määräisenä ilman syrjintää riippumatta siitä, mistä lähteestä tuote on peräisin, kun tuonti tapahtuu polkumyynnillä ja aiheuttaa vahinkoa. Polkumyyntitullia ei kuitenkaan määrätä kannettavaksi niistä lähteistä tulevasta tuonnista, joiden hintasitoumukset on tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti hyväksytty – –”

160    Kantajan viittausta polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäiseen virkkeeseen on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan tulkitsemista tämän määräyksen mukaisesti.

a)     WTO:n perustamissopimuksen ja sen liitteiden määräysten sekä riitojenratkaisumenettelyyn osallistuvien WTO:n elinten raporttien huomioon ottaminen

161    On ratkaistava, missä määrin ensinnäkin WTO:n perustamissopimuksen ja sen liitteiden määräykset sekä toiseksi riitojenratkaisumenettelyyn osallistuvien WTO:n elinten raportit voidaan ottaa hyödyllisellä tavalla huomioon tulkittaessa johdetun oikeuden säännöksiä, kuten perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa.

1)     WTO:n perustamissopimuksen ja sen liitteiden määräykset

162    Unionin tuomioistuin on todennut vaikutuksesta, jonka saattaa aiheuttaa kansainvälinen sopimus, jossa unionin oli osapuolena, kuten vuonna 1994 tehty tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus, johdetun oikeuden säännön tulkintaan, että unionin tekemien kansainvälisten sopimusten ensisijaisuus johdetun oikeuden teksteihin nähden edellyttää, että jälkimmäisille on annettava mahdollisuuksien mukaan näiden sopimusten kanssa yhteensoveltuva tulkinta (tuomio 10.9.1996, komissio v. Saksa, C-61/94, EU:C:1996:313, 52 kohta ja tuomio 7.6.2007, Řízení Letového Provozu, C-335/05, EU:C:2007:321, 16 kohta).

163    Ennen kuin tutkitaan, onko tällainen yhteensoveltuva tutkinta mahdollinen tässä tapauksessa, on ensin muistutettava siitä, että perusasetuksen säännöksiä on polkumyyntisopimuksen määräyksiä vastaavilta osin tulkittava mahdollisuuksien mukaan kyseisen sopimuksen vastaavien määräysten perusteella (ks. tuomio 14.7.2021, Interpipe Niko Tube ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant v. komissio, T-716/19, EU:T:2021:457, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

164    Koska polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäinen virke ja perusasetuksen 9 artiklan 5 kohta ovat sanamuodoltaan lähes yhdenmukaisia, jälkimmäisen säännökset vastaavat ensin mainitun määräyksiä.

165    Tässä yhteydessä on todettu, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisellä virkkeellä oli perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisalaa vastaava soveltamisala, sillä siinä kiellettiin kohtelemasta tuotteita syrjivästi polkumyyntitullin kantamisessa sen perusteella, mistä ne tulevat (ks. analogisesti tuomio 17.12.2008, HEG ja Graphite India v. neuvosto, T-462/04, EU:T:2008:586, 39 kohta).

166    Näin ollen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava mahdollisuuksien mukaan polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

167    Lisättäköön, että mahdollisuutta tulkita johdetun oikeuden säännöstä kansainvälisen sopimuksen kanssa yhteensoveltuvalla tavalla, mihin edellä 162 kohdassa mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä viitataan, ei voida kuitenkaan soveltaa sellaiseen säännökseen, jonka merkitys on selvä ja yksiselitteinen ja joka ei siten edellytä minkäänlaista tulkintaa, kuten ilmaisun ”jos se on mahdollista” käyttäminen osoittaa. Jos näet tätä oikeuskäytäntöä pitäisi soveltaa tällaiseen tapaukseen, unionin johdetun oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan periaate olisi perustana tämän säännöksen contra legem ‑tulkinnalle, mitä ei voitaisi sallia (ks. analogisesti tuomio 13.7.2018, Confédération nationale du Crédit mutuel v. EKP, T-751/16, EU:T:2018:475, 34 kohta). Jos riidanalaisen johdetun oikeuden säännöksen merkitys ei ole yksiselitteinen, yhteensoveltuvaa tulkintaa ei samasta syystä voida soveltaa, kun kaikki kyseisen säännöksen mahdolliset tulkinnat ovat ylemmän tasoisen säännön vastaisia.

168    Siten silloin, jos riidanalaisen johdetun oikeuden säännöksen merkitys on yhtäältä yksiselitteinen ja toisaalta kansainväliseen sopimukseen sisältyvän ylemmän tasoisen säännön vastainen, tätä säännöstä ei voida tulkita kyseisen säännön mukaisesti.

169    Tässä tapauksessa kumpikaan näistä kahdesta edellytyksestä ei täyty.

170    Ensinnäkin perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ilmaisua ”ilman syrjintää” voidaan tulkita usealla eri tavalla.

171    Todettakoon tämän jälkeen, että koska perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta on samankaltainen kuin polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäinen virke, ensin mainitun ei voida katsoa olevan jälkimmäisen vastainen.

172    Jotta voitaisiin määrittää perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäiseen alakohtaan sisältyvän ilmaisun ”syrjimättömällä tavalla” ulottuvuus, sitä on näin ollen tutkittava polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäiseen virkkeeseen sisältyvän ilmaisun ”ilman syrjintää” mukaisesti.

173    Lisäksi tämän viimeksi mainitun määräyksen edeltävän tulkinnan yhteydessä voidaan ottaa huomioon WTO:n perustamissopimuksen ja sen liitteiden muita merkityksellisiä määräyksiä. Tulkittaessa kansainvälistä sopimusta on näet annettava siinä käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys sekä tulkittava niitä tämän sopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2018, Bosphorus Queen Shipping, C-15/17, EU:C:2018:557, 67 kohta), kuten määrätään kansainvälisten sopimusten tulkinnan osalta unionin oikeusjärjestykseen kuuluvan valtiosopimusoikeutta koskevan, 23.5.1969 allekirjoitetun Wienin yleissopimuksen (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 1155, s. 331) 31 artiklan 1 kappaleessa (tuomio 25.2.2010, Brita, C-386/08, EU:C:2010:91, 42 kohta) ja kuten WTO:n valituselin on ottanut sen huomioon (20.5.1996 päivätty raportti, joka liittyy riita-asiaan ”Yhdysvallat – Säännöt, jotka koskevat uuden ja vanhan sanamuodon olennaista sisältöä (WT/DS2/AB/R)”).

2)     Riitojenratkaisumenettelyyn osallistuvien WTO:n elinten raportit

174    Unionin tuomioistuin on jo todennut, että sopimusvelvoitteiden noudattamista koskeva yleinen kansainvälisen oikeuden periaate (pacta sunt servanda), joka on vahvistettu valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 26 artiklassa, edellyttää, että unionin tuomioistuinten on polkumyynnin vastaisen sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa otettava huomioon WTO:n riitojenratkaisuelimen kyseisen sopimuksen eri määräyksistä esittämä tulkinta (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

175    Unionin tuomioistuin on siten jo viitannut WTO:n paneelin tai valituselimen raportteihin tukeakseen tulkintaansa WTO:n perustamissopimuksen liitteenä olevien sopimusten tietyistä määräyksistä (ks. tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

176    Unionin tuomioistuin on niin ikään hyväksynyt sen, että unionin oikeutta tulkittaessa voidaan vedota riitojenratkaisumenettelyyn osallistuvien WTO:n elinten raportteihin (tuomio 10.11.2011, X ja X BV, C-319/10 ja C-320/10, ei julkaistu, EU:C:2011:720, 46 kohta ja tuomio 20.1.2022, komissio v. Hubei Xinyegang Special Tube, C‑891/19 P, EU:C:2022:38, 34 kohta).

177    Unionin yleinen tuomioistuin on puolestaan todennut, että mikään ei estä sitä viittaamasta WTO:n riitojenratkaisuelinten raportteihin, kun kyse on perusasetuksen säännösten tulkinnasta polkumyynnin vastaisen sopimuksen määräysten kannalta (ks. analogisesti tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T-300/16, EU:T:2019:235, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

178    Edellä 174–177 kohdassa esitetystä seuraa, että perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja erityisesti tähän artiklaan sisältyvää ilmaisua ”syrjimättömällä tavalla” on tulkittava sen mukaisesti, miten WTO:n riitojenratkaisuelimet ovat tulkinneet polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäistä virkettä.

b)     Syrjivien polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevan kiellon sovellettavuus kyseisen tuotteen käyttäjiin

179    WTO:n valituselin on ensinnäkin todennut riita-asiaan ”Euroopan yhteisöt – lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotka koskevat tiettyjä Kiinasta peräisin olevia raudasta tai teräksestä valmistettuja kiinnitysosia (WT/DS397R)” liittyvän 28.7.2011 päivätyn raporttinsa 335 kohdassa, että polkumyynnin vastainen sopimus sisälsi sääntöjä, joissa keskityttiin tuotteisiin samoin kuin maahantuojiin, viejiin ja tuottajiin. Raportin samassa kohdassa täsmennettiin, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäisessä virkkeessä viitattiin sekä tuotteisiin että tavarantoimittajiin.

180    Valituselin ei ole tosin poissulkenut nimenomaisesti sitä, etteikö polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäisen virkkeen sanamuotoa ”ilman syrjintää” voitaisi soveltaa kyseisen tuotteen käyttäjiin, jotka ovat sijoittautuneet polkumyyntitullit käyttöön ottaneen WTO:n jäsenen alueelle. Säännöksessä vahvistettu syrjintäkielto ei kuitenkaan koske näitä talouden toimijoita, koska siinä ei yhtäältä viitata niihin ja se toisaalta sisältyy sopimukseen, jossa keskitytään itse tuotteisiin ja muihin talouden toimijoihin kuin niihin.

181    Toiseksi polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan sanamuodosta ilmenee, että se koskee yksinomaan tuotteiden alkuperää eikä niiden käyttöä polkumyyntitulleja käyttöön ottavan WTO:n jäsenen alueella.

182    Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklassa viitataan näet tuotteen toimittajiin ja lähteisiin, joista tuote on peräisin, ei niiden käyttäjiin.

183    Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäisessä virkkeessä määrätään erityisesti lähteistä, joista tuote on peräisin, että polkumyyntitullia on kannettava tuotteen maahan tuonnista ilman syrjintää ”riippumatta siitä, mistä lähteestä tuote on peräisin”, lukuun ottamatta tuontia ”niistä lähteistä”, joiden hintasitoumukset on tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti hyväksytty.

184    WTO:n valituselin on todennut riita-asiaan ”Euroopan yhteisöt – lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotka koskevat tiettyjä Kiinasta peräisin olevia raudasta tai teräksestä valmistettuja kiinnitysosia (WT/DS397R)” liittyvän 28.7.2011 päivätyn raporttinsa 338 kohdassa, että käsite ”lähteet”, joka esiintyy kahdesti polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäisessä virkkeessä, viittaa yksittäisiin ”viejiin ja tuottajiin” eikä maahan kokonaisuutena. Tämän raportin 354 kohdassa täsmennetään, että käsite ”lähteet” tarkoitti ”toimittajia”. Viimeksi mainittu käsite näyttää siis polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan asiayhteydessä olevan vaihdettavissa käsitteisiin ”viejät” tai ”tuottajat”.

185    Kuten kantaja on perustellusti esittänyt, WTO:n valituselin antoi tosin kyseisessä riidassa ratkaisun siitä, saattoiko polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäisen virkkeen käsite ”lähteet” viitata, kuten unioni väitti (ks. raportin 333 ja 337 kohta), maahan kokonaisuutena eikä tarkoittaa ainoastaan yksittäisiä viejäyrityksiä.

186    Mikä tahansa onkaan kysymys, johon WTO:n valituselin vastasi, se päätti siihen vastatessaan täsmentää käsitteen ”lähteet” merkitystä, eikä mikään sen vastauksessa anna aihetta päätellä, että tämä merkitys rajoittuisi vain edellä 185 kohdassa mainittuun kysymykseen annettavaan vastaukseen.

187    Koska WTO:n valituselimen omaksuma käsitteen ”lähteet” määritelmä tarkoittaa tuottajia, viejiä tai toimittajia, se vahvistaa sen, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artikla koskee yksinomaan tuotteiden alkuperää eikä niiden käyttöä polkumyyntitulleja käyttöön ottaneen WTO:n jäsenen alueella. Tämä määritelmä tukee siis edellä 180 kohdassa esitettyä päätelmää.

188    Kolmanneksi voidaan korostaa, että tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen 1 ja 3 artiklassa, joista ensin mainitun otsikkona on ”Yleinen suosituimmuus” ja jälkimmäisen ”Kansallinen kohtelu sisäisissä maksuissa ja säädöksissä” ja jotka ovat syrjintäkiellon perustana WTO:n käyttöön ottamassa oikeudellisessa järjestelmässä, viitataan ”valtioiden” väliseen syrjintään ja siten järjestön eri jäseniltä peräisin olevien tuotteiden syrjintään eikä sen samalta jäseneltä peräisin olevien tuotteiden väliseen syrjintään.

189    Kaikkien edellä 179–188 kohdassa mainittujen seikkojen perusteella polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklan ensimmäistä virkettä ei voida tulkita siten, että syrjintä, johon siinä viitataan, merkitsi erilaista kohtelua, joka kohdistettaisiin asianomaisen tuotteen käyttäjiin, jotka ovat sijoittautuneet polkumyyntitulleja käyttöön ottaneen WTC:n jäsenen alueelle.

190    Edellä 162–172 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan ilmaisua ”syrjimättömällä tavalla” on tulkittava samalla tavalla.

191    Koska perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta ei ole näin ollen sovellettavissa asianomaisen tuotteen käyttäjiin, kantaja ei voi vedota hyödyllisesti tähän säännökseen riitauttaakseen erilaisen kohtelun, jota kohdistetaan unionin alueelle sijoittautuneisiin kyseisen tuotteen käyttäjiin.

192    Tämä väite on siis hylättävä tehottomana.

2.     Kiinalaisten viejien välinen syrjintä

193    Kantaja muistuttaa, että Cordialilla on vain yksi polyvinyylialkoholin toimittaja, kuten ilmenee täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osan 618 perustelukappaleesta, ja että tämä toimittaja on kiinalainen viejä.

194    Koska riidanalainen vapautus koskee vain polyvinyylialkoholia, joka on tarkoitettu Cordialin tuottamien kuivaseosliimojen valmistukseen, kiinalaista viejää kohdellaan kantajan mielestä edullisemmin kuin muita kiinalaisia polyvinyylialkoholin viejiä.

195    Tässä yhteydessä täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 1 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että kun siinä asetetaan vapautuksen edellytykseksi se, että polyvinyylialkoholi tuodaan maahan kartonkiteollisuudelle jauheen muodossa tuotettavien ja myytävien kuivaseosliimojen valmistusta varten, tässä säännöksessä vahvistetaan yleisiä ja abstrakteja edellytyksiä (ks. edellä 51 kohta). Vapautus voi siis koskea minkä tahansa sellaisen talouden toimijan tuotteita, joka vie polyvinyylialkoholia, joka on tarkoitettu kuivaseosliiman valmistukseen (ks. edellä 52 kohta). Se ei siis koske pelkästään Cordialin toimittajaa.

196    Näin ollen kaikkien kiinalaisten polyvinyylialkoholin viejien tuotteet voivat lähtökohtaisesti saada riidanalaisen vapautuksen.

197    Kantaja väittää kuitenkin, että riidanalainen vapautus hyödyttää todellisuudessa vain Cordialin kiinalaista toimittajaa.

198    On muistettava, että unionin yleinen tuomioistuin voi viitata riitojenratkaisumenettelyyn osallistuvien WTO:n elinten raportteihin, kun se tulkitsee perusasetusta polkumyynnin vastaisen sopimuksen kannalta (ks. edellä 174–178 kohta).

199    Riita-asiaan ”Kanada – lääkevalmisteiden patenttisuoja” (WT/DS114) liittyvän paneelin 7.4.2000 päivätyn raportin 7.101 kohdassa viitataan käsitteeseen ”tosiasiallisesti syrjivä”. Siinä todetaan, että tosiasiallisesti syrjivä on yleinen käsite, joka kuvaa oikeudellista päätelmää, jonka mukaan ensi arviolta neutraali toimenpide on ristiriidassa syrjintäkieltoon liittyvän säännön kanssa, koska sen tosiasiallisena vaikutuksena on haitallisen erilaisen kohtelun käyttöönotto.

200    Lisäksi käsite ”tosiasiallisesti syrjivä” on jo käytössä unionin oikeudessa, vaikkakin valtiontukien alalla, sillä on todettu, että vaikka kansallinen toimenpide ei ollut yleisestä verojärjestelmästä poikkeava veroetuus vaan yleinen verojärjestelmä, joka perustui yleisiin edellytyksiin, kyseinen toimenpide oli tosiasiallisesti syrjivä sellaisten yritysten välillä, jotka olivat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa kyseisen järjestelmän tavoitteen kannalta (tuomio 21.12.2016, komissio v. World Duty Free Group ym., C‑20/15 P ja C‑21/15 P, EU:C:2016:981, 74 kohta).

201    Todettakoon lopuksi, että käsite ”tosiasiallisesti syrjivä” muistuttaa unionin oikeudessa laajemmin levinnyttä käsitettä ”välillinen syrjintä” (ks. vastaavasti tuomio 20.10.1993, Spotti, C-272/92, EU:C:1993:848, 17 ja 18 kohta ja tuomio 7.5.1998, Clean Car Autoservice, C-350/96, EU:C:1998:205, 29–31 kohta), joka on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vahvistama käsite (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.11.2007, D.H. ym. v. Tšekin tasavalta, CE:ECHR:2007:1113JUD005732500, 193–195 kohta), jolla tarkoitetaan kaikkea sellaista peiteltyä syrjintää, jonka lopputulos on sama kuin ilmeisen syrjinnän (ks. vastaavasti tuomio 24.9.1998, komissio v. Ranska, C-35/97, EU:C:1998:431, 37 ja 38 kohta).

202    Kantajan edellä 197 kohdassa mainitun väitteensä tueksi esittämien seikkojen perusteella on siis ratkaistava, aiheuttaako riidanalainen vapautus kiinalaisten polyvinyylialkoholin viejien välistä tosiasiallista tai välillistä syrjintää.

203    Ensinnäkin kantajan väite, jonka mukaan riidanalainen vapautus voitiin myöntää vain yhdelle kiinalaisten polyvinyylialkoholin viejälle eli Cordialin toimittajalle, edellyttää, että tutkitaan, voiko vain Cordial saada kyseisen vapautuksen.

204    Tässä yhteydessä täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osan 623 perustelukappaleessa kuvataan, että menetelmä, joka mahdollistaa kuivaseosliimojen valmistuksen ja myynnin kartonkiteollisuudelle jauheen muodossa, on innovatiivinen.

205    Asiakirja-aineistosta ja erityisesti kantajan esittämistä seikoista ei kuitenkaan ilmene, että Cordial olisi ainoa kuivaseosliiman valmistaja unionissa.

206    Mikään asiakirja-aineiston asiakirjoista ja etenkään mikään kantajan esittämistä seikoista ei myöskään anna aihetta olettaa, että kaikkien muiden talouden toimijoiden kuin Cordialin olisi mahdotonta tai erityisen vaikeaa valmistaa tällaisia tuotteita. Tässä yhteydessä asiakirja-aineiston asiakirjoista ei ilmene, että olisi olemassa oikeudellinen, tekninen tai taloudellinen este, joka estäisi tällaisen toimijan tulon kuivaseosliimojen markkinoille.

207    Siten ei voida sulkea pois kuivaseosliiman muiden valmistajien olemassaoloa tai niiden tuloa kyseisten liimojen markkinoille. Mikään ei anna mahdollisuutta olettaa, että muut kuivaseosliiman valmistajat hankkivat jo tai hankkisivat polyvinyylialkoholinsa Cordialin toimittajalta eivätkä muilta toimittajilta, esimerkiksi kiinalaisilta polyvinyylialkoholin viejiltä. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että muut kiinalaiset polyvinyylialkoholin viejät kuin Cordialin toimittaja voisivat hyötyä riidanalaisesta vapautuksesta.

208    Toiseksi täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osan 618 ja 624 perustelukappaleessa todetaan, että Cordial sopii tuomansa polyvinyylialkoholin laatuluokasta erikseen toimittajansa kanssa ja että pitkäaikainen suhde on välttämätön, jotta toimittaja kykenee mukautumaan Cordialin tuotteen vaatimuksiin.

209    Sen tilanteen jatkuminen, että Cordialilla on vain yksi toimittaja, riippuu kuitenkin polyvinyylialkoholin valmistajien, erityisesti tämän tuotteen kiinalaisten viejien valinnasta eikä niitä velvoittavista ulkopuolisista seikoista (ks. vastaavasti tuomio 14.3.1990, Nashua Corporation ym. v. komissio ja neuvosto, C-133/87 ja C‑150/87, EU:C:1990:115, 40 ja 41 kohta).

210    Minkään asiakirja-aineiston asiakirjan tai esimerkiksi minkään kantajan esittämän asiakirjan perusteella ei näet voida olettaa, että muut polyvinyylialkoholin kiinalaiset viejät kuin Cordialin toimittaja eivät kykenisi mukauttamaan tuotantoaan siten, että ne kykenisivät vastaamaan sen edellä 208 kohdassa mainittuun erityiseen kysyntään.

211    Siten ei ole mahdotonta, että muutkin kiinalaiset viejät kuin Cordialin toimittaja voisivat halutessaan vastata sen hankintatarpeisiin.

212    Lisäksi täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 johdanto-osan 624 perustelukappaleesta ilmenee, että Cordial toimitti näyttöä, jonka mukaan se oli yrittänyt aiemmin ostaa polyvinyylialkoholia taiwanilaiselta tuottajalta, muttei päässyt sopimukseen, koska tuottaja myi yksinomaan unionissa sijaitsevan kauppiaan kautta eikä ollut halukas mukauttamaan tuotteitaan Cordialin vaatimusten mukaisiksi.

213    Cordial halu rajoittaa riippuvuuttaan polyvinyylialkoholin toimittajastaan ilmenee johdanto-osan 624 perustelukappaleesta ja erityisesti seuraavasta otteesta, jonka oikeellisuutta kantaja ei ole kiistänyt:

”[Cordial] on jo yrittänyt solmia uusia kumppanuuksia, mutta pienen kokonsa vuoksi se ei kyennyt vahvistamaan pitkäaikaista suhdetta vaihtoehtoisiin toimittajiin – –. Yritys toimitti näyttöä, jonka mukaan se on yrittänyt aiemmin ostaa polyvinyylialkoholia taiwanilaiselta tuottajalta, muttei päässyt sopimukseen, koska tuottaja myy yksinomaan EU:ssa sijaitsevan kauppiaan kautta eikä ollut halukas mukauttamaan tuotteitaan Cordialin vaatimusten mukaisiksi – –”

214    Tästä perustelukappaleesta ilmenee, että Cordial olisi halukas vastaamaan myönteisesti muiden, esimerkiksi kiinalaisten polyvinyylialkoholin viejien aloitteisiin tämän tuotteen toimittamisesta sille.

215    Sama perustelukappale tukee edellä 211 kohdassa olevaa päätelmää, jonka mukaan muut kiinalaiset viejät kuin Cordialin toimittaja kykenisivät halutessaan vastaamaan sen hankintatarpeisiin.

216    Edellä 203–215 kohdassa esitetyistä seikoista seuraa, että ei ole osoitettu, että olisi olemassa tosiasiallisia esteitä sille, että riidanalaisen vapautusta sovellettaisiin muihin kiinalaisiin polyvinyylialkoholin viejiin kuin Cordialin toimittajaan.

217    Näin ollen ei ole osoitettu, että olisi olemassa erilaista kohtelua, joka olisi epäedullista muiden kiinalaisten polyvinyylialkoholin viejien kuin Cordialin toimittajan kannalta. Koska tällaista erilaista kohtelua ei ole, ei voida katsoa, että olisi osoitettu kohtelun olevan mahdollisesti tosiasiallisesti syrjivää (ks. vastaavasti tuomio 23.10.2003, Changzhou Hailong Electronics & Light Fixtures et Zhejiang Yankon v. neuvosto, T-255/01, EU:T:2003:282, 61 kohta).

218    Edellä esitetystä seuraa, että toinen väite ja samalla koko kanneperuste on hylättävä.

219    Kanne on siis hylättävä.

IV     Oikeudenkäyntikulut

220    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

221    Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Grünig KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

da Silva Passos

Valančius

Reine

Truchot

 

      Sampol Pucurull

Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä joulukuuta 2022.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.