VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

14 päivänä heinäkuuta 2011

Asia F-81/10

Vidas Praskevicius

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Henkilöstösääntöjen 45 artikla – Ilmeinen arviointivirhe – Ansiopisteet – Ansioiden vertailu – Perustelut

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Vidas Praskevicius vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan parlamentin päätöksen, jolla hänet jätettiin merkitsemättä vuoden 2009 ylennyskierroksella palkkaluokkaan AD 6 ylennettyjen virkamiesten luetteloon, ja velvoittamaan parlamentin maksamaan 500 euroa korvauksena väitetystä henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Edellytykset – Viitekynnyksen saavuttaneet virkamiehet – Oikeutta automaattiseen ylennykseen ei ole

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

3.      Virkamiehet – Ylennys – Perustelut – Velvollisuus ylennysasioiden neuvoa-antavaa komiteaa kohtaan, jos päätöksessä poiketaan sen suosituksesta

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

4.      Virkamiehet – Ylennys – Ylentämättä jääneen virkamiehen valitus – Hylkäämispäätös – Perusteluvelvollisuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 alakohta, 45 artikla sekä 90 artiklan 2 kohta)

1.      Ylennyksiä ja urasuunnittelua koskevista toimintalinjoista tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen, sellaisena kuin se on viimeiseksi muutettuna 21.4.2008 tehdyllä puhemiehistön päätöksellä, I.3.2 ja I.3.3 kohdasta ei voida johtaa, että viitekynnyksen saavuttaneet virkamiehet ylennetään automaattisesti kyseessä olevalla ylennyskierroksella muissa kuin näissä säännöksissä tarkoitetuissa tapauksissa.

Tällaisella tulkinnalla rikottaisiin henkilöstösääntöjen 45 artiklaa, jossa edellytetään, että nimittävä viranomainen vertailee ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita siinä ilmoitettujen perusteiden valossa. Yleisesti sovellettavaa soveltamistoimenpidettä on kuitenkin tulkittava, mikäli mahdollista, perussäädöksen säännösten mukaisesti. Näin ollen kyseisen päätöksen I.3.3 kohtaa on siis tulkittava vain siten, että siinä mainituissa tilanteissa olevia virkamiehiä ei automaattisesti voida ylentää vaikka he olisivat saavuttaneet viitekynnyksen.

Lopuksi luottamuksensuojan periaatteeseen ei voida vedota perusteeksi henkilöstösääntöjen säännöksen vastaiselle toiminnalle.

(ks. 51 ja 67 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑90/92, Dr Tretter, 24.6.1993, 11 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑576/08, Saksa v. komissio, 13.4.2011, 103 kohta

2.      Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta mahdollista ylennystä varten huomioon otettavan henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisen ansioiden vertailun yhteydessä, ja tuomioistuinten on näissä asioissa valvottava ainoastaan sitä, onko hallinto pysynyt moitteettomissa rajoissa, ja sitä, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti, kun otetaan huomioon menettelytavat ja perusteet, jotka ovat voineet johtaa hallinnon arviointiin. Virkamiestuomioistuin ei siten voi omalla arvioinnillaan korvata nimittävän viranomaisen arviointia virkamiesten pätevyydestä ja ansioista. Nimittävällä viranomaisella on myös toimivalta suorittaa ansioiden vertailu tarkoituksenmukaisimmaksi arvioimansa menettelyn tai menetelmän mukaan. Se ei ole velvollinen viittamaan vain asianomaisten virkamiesten arviointikertomuksiin vaan se voi käyttää arviointinsa perusteena muitakin virkamiesten ansioihin liittyviä näkökohtia.

(ks. 53 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 62/75, Wind v. komissio, 1.7.1976, 17 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑557/93, Rasmussen v. komissio, 13.7.1995, 20 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005, 55 ja 152 kohta

3.      Parlamentin pääsihteerin 19.10.2005 antamien sisäisten suuntaviivojen 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodon mukaan ylennysasioiden neuvoa-antavan komitean jäsenille annetaan tieto nimittävän viranomaisen tekemistä päätöksistä ja tämä viimeksi mainittu on velvollinen tekemään kirjallisen ilmoituksen joka kerta kun se poikkeaa komitean lausunnosta.

Kun nimittävä viranomainen on osoittanut ylennyskomitean puheenjohtajalle muistion, josta käy ilmi, ettei ylennys ollut ylentämättä jääneiden virkamiesten ansioiden kehityksen vuoksi perusteltua, perustelut ovat sisäisten suuntaviivojen 5 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaiset.

Joka tapauksessa, vaikka edellä mainitun 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, joka koskee nimittävän viranomaisen ja ylennysasioiden neuvoa-antavien komiteoiden välisiä suhteita, vahvistettujen menettelysääntöjen rikkominen olisi näytetty toteen, tällainen rikkominen ei ole omiaan asettamaan kyseenalaiseksi riitautetun ylentämättä jättämistä koskevan päätöksen laillisuutta, koska sisäisten suuntaviivojen 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan noudattamatta jättäminen ei ole voinut vaikuttaa kyseisen päätöksen sisältöön.

(ks. 60–62 kohta)

4.      Nimittävällä viranomaisella ei ole velvollisuutta perustella ylennyspäätöstä vastaanottajalleen tai ylentämättä jääneille virkamiehille. Lisäksi valituksen hylkäämispäätöksen perusteluiden oletetaan vastaavan valituksenalaisen päätöksen perusteluita. Näin ollen kun oikeusriidassa on kyse sellaisen päätöksen riitauttamisesta, jolla virkamies jätettiin ylentämättä, tällaisen päätöksen, jota lähtökohtaisesti ei ole perusteltu, perustelut käyvät ilmi päätöksestä, jolla valitus hylättiin, mikä mahdollistaa virkamiehelle tiedon saamisen nimittävän viranomaisen perusteluista.

(ks. 75 ja 77 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑117/01, Roman Parra v. komissio, 20.2.2002, 25 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑377/08 P, komissio v. Birkhoff, 9.12.2009, 55 kohta