UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
29 päivänä syyskuuta 2022 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Lentoliikenne – Asetus (EY) N:o 261/2004 – 16 artikla – Matkustajille annettava korvaus ja apu – Kyseisen asetuksen soveltamisesta vastaavan kansallisen elimen toimivalta – Kansallinen säännöstö, jossa annetaan kyseiselle elimelle toimivalta määrätä lentoliikenteen harjoittaja maksamaan matkustajalle maksettava korvaus – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 47 artikla – Oikeussuojakeino tuomioistuimessa
Asiassa C‑597/20,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Fővárosi Törvényszék (Budapestin alioikeus, Unkari) on esittänyt 27.10.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 12.11.2020, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Polskie Linie Lotnicze ”LOT” S.A.
vastaan
Budapest Főváros Kormányhivatala,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Jääskinen, M. Safjan, N. Piçarra ja M. Gavalec,
julkisasiamies: J. Richard de la Tour,
kirjaaja: hallintovirkamies I. Illéssy,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 2.2.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Polskie Linie Lotnicze ”LOT” S.A., edustajinaan S. Berecz ja A. Csehó, ügyvédek,
– Budapest Főváros Kormányhivatala, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja G. Cziráky ja G. Tóth,
– Unkarin hallitus, asiamiehinään Zs. Biró-Tóth ja M. Z. Fehér,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja J. Hoogveld,
– Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja J. Lachowicz,
– Euroopan komissio, asiamiehinään V. Bottka, L. Havas ja K. Simonsson,
kuultuaan julkisasiamiehen 28.4.2022 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 16 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat lentoliikenteen harjoittaja Polskie Linie Lotnicze ”LOT” S.A. (jäljempänä LOT) ja Budapest Főváros Kormányhivatala (kuluttajansuojasta vastaava valtion tarkastusviranomainen Budapestin pääkaupunkiseudun alueyksikössä, Unkari) (jäljempänä kuluttajansuojaviranomainen) ja joka koskee päätöstä, jolla viimeksi mainittu määräsi LOT:n maksamaan asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa säädetyn korvauksen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 1, 2, 4, 21 ja 22 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Lentoliikenteen alalla toteutettavalla yhteisön toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset.
(2) Lennolle pääsyn epääminen sekä lentojen peruuttaminen ja pitkäaikainen viivästyminen aiheuttavat matkustajille vakavia vaikeuksia ja haittoja.
– –
(4) Yhteisön olisikin tiukennettava asetuksessa säädettyjä suojelua koskevia vähimmäisvaatimuksia matkustajien oikeuksien parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että lentoliikenteen harjoittajat toimivat vapautetuilla markkinoilla yhdenmukaistetuin ehdoin.
– –
(21) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että niitä sovelletaan. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
(22) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava ja valvottava, että niiden lentoliikenteen harjoittajat noudattavat yleisesti tämän asetuksen säännöksiä, ja nimettävä asianmukainen elin tätä valvontatehtävää suorittamaan. Valvonta ei saisi vaikuttaa matkustajien ja lentoliikenteen harjoittajien oikeuteen turvautua kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti tuomioistuinmenettelyyn.”
4 Kyseisen asetuksen 5 artiklan, jonka otsikkona on ”Peruuttaminen”, 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos lento peruutetaan:
– –
c) matkustajalla on oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus 7 artiklan mukaisesti, paitsi jos
– –
iii) matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta alle seitsemän päivää ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja hän saapuisi määräpaikkaan alle kaksi tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.
– –
3. Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ei tarvitse maksaa 7 artiklan mukaista korvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.”
5 Kyseisen asetuksen 7 artiklan, jonka otsikkona on ”Oikeus korvaukseen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava seuraavan suuruinen korvaus:
a) 250 euroa lentojen osalta, joiden pituus on enintään 1 500 kilometriä;
b) 400 euroa yhteisön sisäisten lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 kilometriä, ja muiden lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 mutta alle 3 500 kilometriä;
c) 600 euroa lentojen osalta, joihin ei voida soveltaa a tai b alakohtaa.
Lennon pituutta määriteltäessä on perusteena käytettävä viimeistä määräpaikkaa, johon matkustaja saapuu myöhässä aikataulun mukaisesta saapumisajasta siksi, että lennolle pääsy on evätty tai lento on peruutettu.”
6 Saman asetuksen 12 artiklan, jonka otsikko on ”Lisäkorvaus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tämän asetuksen säännöksiä on sovellettava siten, ettei rajoiteta matkustajan oikeutta muuhun korvaukseen. Tämän asetuksen nojalla myönnetty korvaus voidaan vähentää tällaisesta korvauksesta.”
7 Asetuksen N:o 261/2004 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Asetuksen rikkominen”, säädetään seuraavaa:
”1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä tämän asetuksen täytäntöönpanosta vastaava elin, joka vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltion alueella sijaitsevilta lentoasemilta lähtevien lentojen sekä kolmannesta maasta näille lentoasemille suuntautuvien lentojen osalta. Sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että matkustajien oikeuksia kunnioitetaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tämän kohdan mukaisesti nimetty elin komissiolle.
2. Matkustaja voi valittaa mille tahansa 1 kohdan mukaisesti nimetylle elimelle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle elimelle tämän asetuksen rikkomisesta, jonka väitetään tapahtuneen jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevalla lentoasemalla tai jonka väitetään koskevan lentoa kolmannesta maasta mainitulla alueella sijaitsevalle lentoasemalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista.
3. Jäsenvaltioiden säätämien, tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”
Unkarin lainsäädäntö
8 15.12.1997 annetun vuoden 1997 kuluttajansuojalain nro CLV (a fogyasztóvédelemről szóló 1997. évi CLV. törvény) (Magyar Közlöny 1997/119., s. 9558; jäljempänä kuluttajansuojalaki) 43/A §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”Kuluttajansuojaviranomainen huolehtii – tarvittaessa kuultuaan ilmailuviranomaista – [kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta 12.12.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394 (EUVL 2017, L 345, s. 1)] soveltamisesta siltä osin kuin kyseessä on asetuksen N:o 261/2004 säännösten rikkominen [Euroopan unionissa].”
9 Kuluttajansuojalain 47 §:n 1 momentin c ja i kohdan mukaan kuluttajansuojaviranomaisella on toimivalta velvoittaa asianomainen yritys lopettamaan todetut sääntöjenvastaisuudet ja puutteet tietyssä määräajassa sekä mahdollisuus määrätä sakkoja ”kuluttajien suojaamiseksi”.
Pääasian kohteena oleva riita ja ennakkoratkaisukysymys
10 Koska Polskie Linie Lotnicze ”LOT” SA:n lento New Yorkista (Yhdysvallat) Budapestiin (Unkari) saapui yli kolme tuntia myöhässä, useat matkustajat vaativat kuluttajansuojaviranomaista velvoittamaan LOT:n maksamaan asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa vahvistetun korvauksen kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomisesta.
11 Kuluttajansuojaviranomainen totesi 20.4.2020 tekemällään päätöksellä asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomisen ja määräsi LOT:n maksamaan kullekin kyseessä olevalle matkustajalle 600 euron suuruisen korvauksen.
12 LOT katsoi, ettei kuluttajansuojaviranomaisella ole toimivaltaa velvoittaa tällaisen korvauksen maksamiseen, ja riitautti tämän päätöksen Fővárosi Törvényszékissä (Budapestin alioikeus, Unkari) eli nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.
13 LOT vetoaa julkisasiamiehen yhdistetyissä asioissa Ruijssenaars ym. (C‑145/15 ja C‑146/15, EU:C:2016:12) antamaan ratkaisuehdotukseen ja väittää, että lentoliikenteen harjoittajan ja matkustajan välinen suhde on luonteeltaan yksityisoikeudellinen. Näissä olosuhteissa Unkarin käytäntö, jonka mukaan kuluttajansuojaviranomainen voi velvoittaa lentoliikenteen harjoittajat maksamaan korvauksen asetuksen N:o 261/2004 perusteella, veisi Unkarin siviilituomioistuimilta niiden toimivallan.
14 Kuluttajansuojaviranomainen sitä vastoin katsoo olevansa toimivaltainen kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla. Kuluttajansuojaviranomaisen mukaan kuluttajansuojalaissa säädetään, että juuri se vastaa asetuksen 2017/2394 soveltamisesta siinä tapauksessa, että asetuksen N:o 261/2004 säännöksiä rikotaan. Tässä yhteydessä sillä on toimivalta määrätä niin kutsuttu sakko ”kuluttajien suojaamiseksi”.
15 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, voiko kuluttajansuojaviranomainen velvoittaa lentoliikenteen harjoittajan maksamaan asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa tarkoitetun korvauksen kyseisen asetuksen säännösten rikkomisesta.
16 Kyseisen tuomioistuimen mukaan 17.3.2016 annetun tuomion Ruijssenaars ym. (C‑145/15 ja C‑146/15, EU:C:2016:187) tuomiolauselman perusteella ei voida määrittää, onko unionin tuomioistuin poikennut julkisasiamiehen kyseiseen tuomioon johtaneissa asioissa esittämässä ratkaisuehdotuksessa esittämästä asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan tulkinnasta. Kyseisen tulkinnan mukaan kansallinen elin, jonka käsiteltäväksi on saatettu yksittäistapausta koskeva lentomatkustajan valitus, ei voi toteuttaa pakkotoimia asianomaista lentoliikenteen harjoittajaa vastaan pakottaakseen sen maksamaan kyseiselle matkustajalle kyseisen asetuksen nojalla kuuluvan korvauksen.
17 Kyseinen tuomioistuin katsoo lisäksi, ettei kyseistä tuomiota voida suoraan soveltaa pääasiassa. Toisin kuin mainitussa tuomiossa kyseessä olleessa tilanteessa, Unkarissa nimittäin kuluttajansuojaviranomainen velvoittaa järjestelmällisesti lentoliikenteen harjoittajat maksamaan asetuksessa N:o 261/2004 säädetyn korvauksen, vaikka kanteita on mahdollista nostaa myös siviilituomioistuimissa.
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää kuitenkin, että vaikka kuluttajansuojaviranomaisella on yleinen toimivalta tutkia asetuksen N:o 261/2004 säännösten rikkomisia, Unkarin lainsäädännössä ei ole erityistä säännöstä, jonka nojalla kyseinen viranomainen voisi toteuttaa pakkotoimia matkustajille maksettavien korvausten saamiseksi, jos kyseistä asetusta ei noudateta.
19 Tässä tilanteessa Fővárosi Törvényszék päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [asetuksen N:o 261/2004] 16 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että kansallinen elin, joka on vastuussa tämän asetuksen soveltamisesta ja jossa matkustajat ovat tehneet yksittäistapauksia koskevia valituksia, ei voi velvoittaa asianomaista lentoliikenteen harjoittajaa maksamaan korvausta, joka matkustajille kuuluu [mainitun] asetuksen nojalla?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 261/2004 16 artiklaa tulkittava siten, että kyseisen asetuksen soveltamisesta vastaava kansallinen elin voi velvoittaa lentoliikenteen harjoittajan maksamaan mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitetun, matkustajille saman asetuksen nojalla kuuluvan korvauksen, kun kyseisen kansallisen elimen käsiteltäväksi on saatettu yksittäistapausta koskeva matkustajan valitus.
21 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti unionin oikeuden säännöstä tai määräystä tulkittaessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on.
22 Ensinnäkin asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan sanamuodosta on todettava, että kyseisen artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että kunkin jäsenvaltion on nimettävä elin, joka vastaa kyseisen asetuksen soveltamisesta jäsenvaltion alueella sijaitsevilta lentoasemilta lähtevien lentojen sekä kolmannesta maasta samoille lentoasemille suuntautuvien lentojen osalta, ja kyseisen elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että matkustajien oikeuksia kunnioitetaan.
23 Asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan 2 kohdassa puolestaan todetaan, että matkustaja voi valittaa mille tahansa 1 kohdan mukaisesti nimetylle elimelle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle elimelle tämän asetuksen rikkomisesta, jonka väitetään tapahtuneen jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevalla lentoasemalla tai jonka väitetään koskevan lentoa kolmannesta maasta mainitulla alueella sijaitsevalle lentoasemalle.
24 Kyseisten säännösten sanamuodon perusteella unionin tuomioistuin on todennut, että asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja valituksia on pikemminkin pidettävä ilmoituksina, joiden tarkoituksena on myötävaikuttaa kyseisen asetuksen moitteettomaan soveltamiseen yleensä, eikä asianomaisen elimen ole tällaisten valitusten perusteella ryhdyttävä toimiin, jotta kullekin yksittäiselle matkustajalle taattaisiin oikeus korvauksen saamiseen (tuomio 17.3.2016, Ruijssenaars ym., C‑145/15 ja C‑146/15, EU:C:2016:187, EU:C:2016:187, 31 kohta).
25 Samalla tavoin unionin tuomioistuin tulkitsi mainitun asetuksen 16 artiklan 3 kohtaan sisältyvää ”seuraamusten” käsitettä saman asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleen valossa siten, että se koskee toimenpiteitä, jotka toteutetaan vastauksena rikkomisiin, jotka kyseinen elin toteaa suorittaessaan asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan 1 kohdassa säädettyä yleistä valvontaansa, eikä hallinto-oikeudellisia pakkotoimia, jotka on kussakin yksittäistapauksessa toteutettava (tuomio 17.3.2016, Ruijssenaars ym., C‑145/15 ja C‑146/15, EU:C:2016:187, 32 kohta).
26 On kuitenkin todettava, ettei mikään asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan sanamuodossa estä jäsenvaltiota antamasta tällaista pakkotoimia koskevaa toimivaltaa kyseisen asetuksen soveltamisesta vastaavalle elimelle. Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 36 kohdassa, kyseisen artiklan sanamuodosta ilmenee sitä vastoin, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa, joka koskee toimivaltaa, jota ne haluavat antaa kansallisille elimilleen matkustajien oikeuksien puolustamiseksi.
27 Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että kun otetaan huomioon muun muassa jäsenvaltioiden harkintavalta sen toimivallan myöntämisessä, jonka ne haluavat antaa asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille elimille, jäsenvaltiot voivat – korjatakseen lentomatkustajien oikeuksien riittämättömän suojan – valtuuttaa tällaisen elimen toteuttamaan toimia yksittäistapauksia koskevien valitusten perusteella (ks. vastaavasti tuomio 17.3.2016, Ruijssenaars ym., C‑145/15 ja C‑146/15, EU:C:2016:187, 36 kohta).
28 Toiseksi myös asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan asiayhteys puoltaa tällaista tulkintaa.
29 Tältä osin kyseisen asetuksen 12 artiklasta ja 16 artiklan 2 kohdasta, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 22 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että ainoa rajoitus asetuksen soveltamisen varmistamiseksi nimettyjen elinten toimivallalle on lentomatkustajien oikeus vaatia tuomioistuimessa asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa säädettyä kiinteää korvausta täydentävä lisäkorvaus.
30 Asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdassa vahvistetut kiinteät määrät ovat vakiomuotoinen ja välitön korvaus, jolla voidaan välttää hankaluudet, jotka liittyvät vahingonkorvauskanteiden nostamiseen toimivaltaisissa tuomioistuimissa, kun taas kyseisen asetuksen 12 artiklassa tarkoitettu lisäkorvaus koskee kyseessä olevalle lentomatkustajalle aiheutunutta vahinkoa, joka on arvioitava tapauskohtaisesti ja jälkikäteen (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Rusu, C‑354/18, EU:C:2019:637, 28 ja 36 kohta).
31 Asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kiinteiden rahamäärien tarkoitus on korvata vain sellaiset vahingot, jotka kohdistuvat kaikkiin kyseessä oleviin matkustajiin jokseenkin samalla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Rusu, C‑354/18, EU:C:2019:637, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Näiden määrien määrittäminen ei edellytä aiheutuneiden vahinkojen laajuuden tapauskohtaista arviointia, koska yhtäältä asetuksen N:o 261/2004 7 artiklassa säädetyn kiinteämääräisen korvauksen määrä lasketaan asianomaisen lennon pituuden perusteella, kun otetaan huomioon matkustajan viimeinen määräpaikka (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2017, Bossen ym., C‑559/16, EU:C:2017:644, 17 kohta), ja koska toisaalta tätä määrää laskettaessa ei oteta huomioon saapumisen tosiasiallista viivästymistä yli kolmen tunnin osalta (ks. vastaavasti tuomio 23.10.2012, Nelson ym., C‑581/10 ja C‑629/10, EU:C:2012:657, 54 kohta).
33 Kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 46 kohdassa, sekä matkustajat että liikenteenharjoittajat voivat helposti yksilöidä maksettavan korvauksen määrän. Sama koskee sitäkin suuremmalla syyllä asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyjä elimiä.
34 Lisäksi on niin, että vaikka sillä, että asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohdan mukaiseen korvaukseen liittyvät riita-asiat kuuluvat yksinomaan tuomioistuinten käsiteltäväksi, estetään se, että yhtäältä asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut elimet ja toisaalta yksittäistapauksia koskevia kanteita käsittelevät kansalliset tuomioistuimet arvioisivat samaa yksittäistapausta eri tavoin, mikä vahingoittaisi lentomatkustajien oikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 17.3.2016, Ruijssenaars ym., C‑145/15 ja C‑146/15, EU:C:2016:187, 34 kohta), tällainen vaara voidaan torjua myös hallinnollisten menettelyjen ja tuomioistuinmenettelyjen asianmukaisen yhteensovittamisen avulla.
35 Kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa, asiaa koskevien unionin säännösten puuttuessa kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeusjärjestyksessä on säädettävä näistä yksityiskohtaisista menettelysäännöistä.
36 Asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen elimen pakkotoimien määräämistä koskevan toimivallan tunnustaminen ei kuitenkaan voi missään tapauksessa viedä matkustajilta eikä lentoliikenteen harjoittajilta mahdollisuutta saattaa asia toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi (ks. vastaavasti matkustajien osalta tuomio 22.11.2012, Cuadrench Moré, C‑139/11, EU:C:2012:741, 23 kohta).
37 Koska asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan 1 kohtaan perustuva lentomatkustajan korvausvaatimus on unionin oikeudessa taatun oikeuden soveltamista, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa tunnustetaan tällaiselle matkustajalle oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, jolla on mahdollisuus tarvittaessa esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö SEUT 267 artiklan nojalla. Lentoliikenteen harjoittajan on myös voitava nostaa kanne päätöksestä, jolla asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen elin, jolle matkustaja on tehnyt yksittäistapausta koskevan valituksen, on velvoittanut sen maksamaan kyseiselle matkustajalle kyseisen asetuksen nojalla maksettavan korvauksen.
38 Kolmanneksi edellä olevissa kohdissa esitettyä asetuksen N:o 261/2004 16 artiklan tulkintaa tukevat kyseisen asetuksen tavoitteet, sellaisina kuin ne on esitetty asetuksen johdanto-osan 1, 2 ja 4 perustelukappaleessa. Kyse on yhtäältä tavoitteesta taata matkustajien suojelun korkea taso siten, että samalla otetaan täysimääräisesti huomioon kuluttajansuojan vaatimukset, ja toisaalta tavoitteesta parantaa matkustajien oikeuksia lieventämällä vaikeuksia ja haittoja, joita lentojen huomattavista viivästymisistä tai peruuttamisista aiheutuu.
39 Asetuksen N:o 261/2004 nojalla myönnettävän kiinteämääräisen korvauksen erityisenä tavoitteena on nimenomaan korvata vakiomuotoisesti ja välittömästi vahinko, joka muodostuu tällaisen viivästymisen aiheuttamasta vähintään kolmen tunnin pituisesta ajan menetyksestä, joka muodostaa kyseisessä asetuksessa tarkoitetun haitan, ilman että kyseessä olevien matkustajien olisi kärsittävä hankaluuksista, jotka liittyvät vahingonkorvauskanteiden nostamiseen tuomioistuimissa (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Rusu, C‑354/18, EU:C:2019:637, 28 kohta).
40 Pakkotoimen määräämistä koskevan toimivallan myöntäminen mainitun asetuksen 16 artiklan 1 kohdan nojalla nimetylle kansalliselle elimelle myötävaikuttaa varmasti siihen, että matkustajien ei tarvitse kärsiä hankaluuksista, jotka liittyvät kanteiden nostamiseen tuomioistuimissa. Tällainen toimivalta mahdollistaa julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 48 kohdassa mainitsemien yksinkertaisuutta, nopeutta ja tehokkuutta koskevien syiden vuoksi lentomatkustajien suojan korkean tason takaamisen samalla, kun vältetään tuomioistuinten ruuhkautuminen korvausvaatimusten mahdollisen suuren määrän vuoksi.
41 Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 16 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat myöntää kyseisen asetuksen soveltamisesta vastaavalle kansalliselle elimelle toimivallan velvoittaa lentoliikenteen harjoittaja maksamaan mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitetun, matkustajille saman asetuksen nojalla kuuluvan korvauksen, kun kyseisen kansallisen elimen käsiteltäväksi on saatettu yksittäistapausta koskeva matkustajan valitus, sillä edellytyksellä, että kyseisellä matkustajalla ja mainitulla lentoliikenteen harjoittajalla on mahdollisuus nostaa kanne tuomioistuimessa.
Oikeudenkäyntikulut
42 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 16 artiklaa
on tulkittava siten, että
jäsenvaltiot voivat myöntää kyseisen asetuksen soveltamisesta vastaavalle kansalliselle elimelle toimivallan velvoittaa lentoliikenteen harjoittaja maksamaan mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitetun, matkustajille saman asetuksen nojalla kuuluvan korvauksen, kun kyseisen kansallisen elimen käsiteltäväksi on saatettu yksittäistapausta koskeva matkustajan valitus, sillä edellytyksellä, että kyseisellä matkustajalla ja mainitulla lentoliikenteen harjoittajalla on mahdollisuus nostaa kanne tuomioistuimessa.
Allekirjoitukset