Language of document : ECLI:EU:T:2000:36

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (kolmas jaosto)

10 päivänä helmikuuta 2000 (1)

Merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatio yhteisöön — Asetus N:o 2352/97— Asetus N:o 2494/97 — Kumoamiskanne — Tutkittavaksi ottaminen — PTOM-päätös — Suojatoimenpide — Syy-yhteys

Yhdistetyissä asioissa T-32/98 ja T-41/98,

Alankomaiden Antillien hallitus, edustajinaan asianajajat M. M. Slotboom jaP. V. F. Bos, Rotterdam, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto M. Loesch,11 rue Goethe,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajatT. van Rijn ja P. J. Kuijper, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikönvirkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jota tukee

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään valtionasiamies N. Díaz Abad,prosessiosoite Luxemburgissa Espanjan suurlähetystö, 4—6 boulevard EmmanuelServais,

väliintulijana,

joissa kantaja vaatii (asia T-32/98) merentakaisista maista ja merentakaisilta alueiltaperäisin olevan riisin tuontia koskevista erityistoimenpiteistä 27 päivänämarraskuuta 1997 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2352/97 (EYVL L 326s. 21), ja (asia T-41/98) tuontitodistusten antamisesta merentakaisista maista jamerentakaisilta alueilta peräisin olevalle CN-koodiin 1006 kuuluvalle riisillekomission asetuksella (EY) N:o 2352/97 käyttöön otettujen erityistoimenpiteidenyhteydessä 12 päivänä joulukuuta 1997 annetun komission asetuksen(EY) N:o 2494/972 (EYVL L 343 s. 17) kumoamista,

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmasjaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomaritK. Lenaerts ja J. Azizi,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 21.9.1999 pidetyssä suullisessakäsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Asiaa koskeva lainsäädäntö

1.
    Alankomaihin kuuluvat sen Euroopassa sijaitsevien alueiden lisäksi AlankomaidenAntillit ja Aruban saari. Nämä kaksi viimeksi mainittua kuuluvat EY:nperustamissopimuksen liitteessä IV (josta on muutettuna tullut liite II) lueteltuihinmerentakaisiin maihin ja alueisiin (jäljempänä MMA), joiden assosiaatiostaEuroopan yhteisöön määrätään EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa.

Asian kannalta merkitykselliset perustamissopimuksen määräykset

2.
    EY:n perustamissopimuksen 131 artiklan (josta on muutettuna tullutEY 182 artikla) toisessa kohdassa määrätään, että ”assosioinnin tavoitteena onedistää [MMA:iden] taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja vahvistaa läheisettaloudelliset suhteet niiden ja koko yhteisön välille”.

3.
    EY:n perustamissopimuksen 132 artiklan 1 alakohdan (josta on tullutEY 183 artiklan 1 alakohta) mukaan ”jäsenvaltiot soveltavat kaupankäynnissään[MMA:iden] kanssa samaa järjestelmää kuin tämän sopimuksen mukaankeskinäisessä kaupankäynnissään”.

4.
    EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan 1 alakohdassa (josta on muutettuna tullutEY 184 artiklan 1 alakohta) määrätään, että ”[MMA:ilta] peräisin olevien,jäsenvaltioihin tuotavien tavaroiden tullit poistetaan kokonaan niin kuinjäsenvaltioiden välisten tullien asteittaisesta poistamisesta tässä sopimuksessamäärätään”.

5.
    EY:n perustamissopimuksen 134 artiklassa (josta on tullut EY 185 artikla) taasmäärätään, että ”jos niiden tullien taso, joita sovelletaan kolmannesta maastaperäisin oleviin tuotteisiin niiden tullessa [MMA:lle], on sellainen, että se, ottaenhuomioon 133 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamisen, johtaa kaupankäynninvinoutumiseen jonkin jäsenvaltion vahingoksi, tämä jäsenvaltio voi pyytääkomissiota tekemään muille jäsenvaltioille ehdotuksia toimenpiteiksi, jotka ovattarpeen tilanteen korjaamiseksi”.

6.
    EY:n perustamissopimuksen 136 artiklan (josta on muutettuna tullutEY 187 artikla) mukaan neuvosto antaa MMA:n ja yhteisön välistä assosiaatiotakoskevat säännökset.

MMA-päätös, välitarkastuspäätös ja vuonna 1997 toteutetut muut toimenpiteet

7.
    Neuvosto teki 25.7.1991 perustamissopimuksen 136 artiklan perusteella päätöksen91/482/ETY MMA:n assosiaatiosta Euroopan talousyhteisöön (EYVL L 263, s. 1;jäljempänä MMA-päätös).

8.
    MMA-päätöksen 101 artiklan 1 kohdassa ja 102 artiklassa määrättiin (niiden30.11.1997 tehtyyn muuttamiseen saakka) seuraavasti: ”Tuotaessa MMA:istaperäisin olevia tuotteita yhteisöön ne vapautetaan tulleista ja vaikutukseltaanvastaavista maksuista.

— —

Yhteisö ei sovella määrällisiä rajoituksia eikä toteuta vaikutukseltaan vastaaviatoimenpiteitä MMA:ista peräisin olevien tuotteiden tuontiin.”

9.
    MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa määrätään, että komissio voi tämänpäätöksen liitteessä IV määrätyn menettelyn mukaisesti toteuttaa suojatoimenpiteitäMMA:ista peräisin olevien tuotteiden tuontia vastaan. Saman päätöksen109 artiklan 2 kohdassa ja 110 artiklassa määrätään näiden toimenpiteidenedellytyksistä.

10.
    MMA-päätöksen 240 artiklan 1 kohdan mukaan se on voimassa kymmenen vuotta1.3.1990 lukien. Saman artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto päättää ennenensimmäisen viiden vuoden määräajan päättymistä yksimielisesti komissionehdotuksesta seuraavaksi viisivuotiskaudeksi myönnettävästä yhteisönrahoitusavusta, minkä lisäksi se vahvistaa tarvittaessa mahdolliset MMA-päätökseentehtävät muutokset, joita MMA:iden toimivaltaiset viranomaiset toivovat tai joitakomissio oman kokemuksensa perusteella taikka yhteisön ja AKT (Afrikan,Karibian tai Tyynenmeren) -valtioiden kanssa neuvoteltavina olevien muutostenyhteydessä mahdollisesti ehdottaa. Näin vahvistetut mahdolliset muutokset tehdään”välitarkistuspäätöksenä”.

11.
    Neuvosto teki edellä mainitun 240 artiklan 3 kohdan nojalla 24.11.1997 MMA-päätöksen välitarkistusta koskevan päätöksen 97/803/EY (EYVL L 329, s. 50;jäljempänä välitarkistuspäätös). Tällä päätöksellä rajoitetaan MMA:ilta peräisinolevan riisin ja sokerin tuontia yhteisöön.

12.
        Kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa välitarkistuspäätöstäkoskevan kumoamiskanteen (asia T-310/97). Arrondissementsrechtbank's-Gravenhagen puheenjohtaja (Alankomaat) pyysi yhteisöjen tuomioistuimelta EY:nperustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojallaennakkoratkaisua kyseisen päätöksen pätevyydestä (asia C-17/98). Ensimmäisen

oikeusasteen tuomioistuin lykkäsi asiassa T-310/97, Alankomaiden Antillit vastaanneuvosto, 16.11.1998 antamallaan määräyksellä (Kok. 1998, s. II-4131) asianT-310/97 käsittelyä siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaisi tuomionasiassa C-17/98.

13.
    Komissio joutui vuonna 1997 toteuttamaan MMA-päätöksen 109 artiklanperusteella tiettyjä, muun muassa riisintuontia koskevia toimenpiteitä.

14.
    Neuvosto toteutti MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia koskeviensuojatoimenpiteiden käyttöön ottamisesta 17 päivänä helmikuuta 1997 antamallaanasetuksella (EY) N:o 304/97 (EYVL L 51, s. 1) ensimmäiset suojatoimenpiteetrajoittamalla MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia yhteisöön 1.1.1997 ja 30.4.1997välisenä aikana. Alankomaiden kuningaskunta nosti yhteisöjen tuomioistuimessa(asia C-110/97) ja Antillean Rice Mills -yhtiö ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimessa (asia T-41/97) tätä asetusta koskevat kumoamiskanteet.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luopui asian käsittelystä asiassa T-41/97,Antillean Rice Mills vastaan neuvosto, 16.11.1998 antamallaan määräyksellä(Kok. 1998, s. II-4117) yhteisöjen tuomioistuimen hyväksi, jotta tämä ratkaisisikumoamiskanteet.

            

15.
    Neuvosto toteutti MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia koskeviensuojatoimenpiteiden käyttöön ottamisesta 2 päivänä kesäkuuta 1997 antamallaanasetuksella (EY) N:o 1036/97 (EYVL L 151, s. 8) uusia suojatoimenpiteitä, joillarajoitettiin MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia yhteisöön 1.5.1997 ja 30.11.1997välisenä aikana. Kantaja nosti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimessa (asia T-179/97) ja Alankomaiden kuningaskunta yhteisöjentuomioistuimessa (asia C-301/97) tätä asetusta koskevat kumoamiskanteet.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luopui tämänkin asian käsittelystäyhdistetyissä asioissa T-163/97 ja T-179/97, Alankomaiden Antillit vastaan neuvostoja komissio, 16.11.1998 antamallaan määräyksellä (Kok. 1998, s. II-4123) yhteisöjentuomioistuimen hyväksi.

16.
    Komissio toteutti MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia koskevistaerityistoimenpiteistä 27 päivänä marraskuuta 1997 antamallaan asetuksella (EY)N:o 2352/97 (EYVL L 326, s. 21; jäljempänä asetus N:o 2352/97) kolmannenkerran suojatoimenpiteitä, joiden mukaan edellytettiin tuontitodistustenmyöntämistä MMA:ilta peräisin olevalle riisille ja pankkitakauksen asettamistasiten, että se kattoi 50 prosenttia siitä riisimäärästä yleensä kannettavista tulleista,jolle tuontitodistuksia haettiin. Lisäksi tässä asetuksessa säädetään, että joshaettujen todistusten määrä ylittää 13 300 riisitonnia kuukaudessa ja jos onolemassa vaara, että yhteisön markkinat häiriintyvät huomattavasti, komissiototeuttaa tiettyjä toimenpiteitä niiden hakemusten osalta, jotka ylittävät tämän13 300 tonnin kynnyksen. Asetus tuli voimaan 1.12.1997.

17.
    Komissio antoi tuontitodistusten antamisesta MMA:ilta peräisin olevalle CN-koodiin1006 kuuluvalle riisille komission asetuksella (EY) N:o 2352/97 käyttöön otettujenerityistoimenpiteiden yhteydessä 12 päivänä joulukuuta 1997 annetun komissionasetuksen (EY) N:o 2494/97 (EYVL L 343, s. 17; jäljempänä asetus N:o 2494/97).Se määräsi muun muassa, ettei tuontitodistuksia myönnetty 3.12.1997 lähtien ja ettäuusien tuontitodistushakemusten jättäminen keskeytettiin 31.12.1997 saakka.

18.
    Asetus N:o 2352/97 kumottiin MMA-päätöksen 108 a artiklan, sellaisena kuin seon muutettuna, perusteella annetulla AKT-maista sekä merentakaisista maista jaalueilta (MMA) peräisin olevan riisin tuonnin soveltamista koskevistayksityiskohtaisista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 1997 annetun komissionasetuksen (EY) N:o 2603/97 (EYVL L 351, s. 22) 14 artiklalla. Kantaja nostiensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa myös tätä asetusta koskevankumoamiskanteen (asia T-52/98). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lykkäsiasiassa T-52/98, Alankomaiden Antillit vastaan komissio, 11.2.1999 antamallaanmääräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) asian T-52/98 käsittelyäsiiheksi, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaisi tuomion asiassa C-17/98.

Oikeudenkäynti

19.
    Kantaja nosti 24.2.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asetustaN:o 2352/97 koskevan kumoamiskanteen (asia T-32/98).

20.
    Kantaja nosti 6.3.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asetustaN:o 2494/97 koskevan kumoamiskanteen (asia T-41/98).

21.
    Espanjan kuningaskunta pyysi työjärjestyksen 115 artiklan nojalla 28.5.1998 ja11.6.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämissään asiakirjoissasaada osallistua asioita T-32/98 ja T-41/98 koskeviin oikeudenkäynteihin komissionvaatimuksia tukevana väliintulijana. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimenneljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi nämä pyynnöt 1.7.1998 ja 10.7.1998antamillaan määräyksillä. Espanjan kuningaskunta jätti 31.7.1998 ja 6.8.1998 näitäkahta asiaa koskevat väliintulokirjelmänsä, joista asianosaiset saattoivat esittäähuomautuksensa.

22.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarinkertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asianselvittämistoimia. Asianosaisia pyydettiin kuitenkin työjärjestyksen 64 artiklassatarkoitettuna prosessinjohtotoimenpiteenä vastaamaan tiettyihin kirjallisiinkysymyksiin ja näin ne menettelivätkin asetetussa määräajassa.

23.
    Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin molempien asioiden osalta 21.9.1999pidetyssä istunnossa.

24.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti asianosaisia kuultuaan yhdistää nämäkaksi asiaa tuomion antamista varten.

Asianosaisten vaatimukset

25.
    Kantaja vaatii asiassa T-32/98, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    kumoaa asetuksen N:o 2352/97 ja

—    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26.
    Kantaja vaatii asiassa T-41/98, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    kumoaa asetuksen N:o 2494/97 ja

—    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27.
    Komissio vaatii asioissa T-32/98 ja T-41/98, että ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin

—    jättää kanteen tutkittavaksi ottamatta tai ainakin toteaa senperusteettomaksi ja

—     velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

28.
    Väliintulija vaatii asioissa T-32/98 ja T-41/98, että ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin

—    jättää kanteen tutkittavaksi ottamatta asiavaltuuden puuttumisen vuoksi,

—    toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana ja

—    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottaminen

29.
    Kantaja väittää, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ottaa huomioonEspanjan kuningaskunnan väliintulokirjelmissä esitettyjä huomautuksia. Seperustelee tätä sillä, ettei Alankomaiden Antillien ja tämän jäsenvaltion välillä oleyhteisön oikeuteen perustuvaa sidossuhdetta. Alankomaiden kuningaskunta on näetratifioinut Espanjan kuningaskunnan liittymissopimuksen ainoastaan Euroopassasijaitsevan alueensa osalta.

30.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että 1.7.1998 ja 10.7.1998 annetutmääräykset, joilla Espanjan kuningaskunnan on sallittu osallistua asioiden T-32/98ja T-41/98 käsittelyyn komission vaatimuksia tukevana väliintulijana, eivät estä sitä,että sen väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottamista arvioidaan uudelleen, kun asiaratkaistaan lopullisesti (asia C-234/92 P, Shell v. komissio, tuomio 8.7.1999,25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

31.
    Päin vastoin kuin kantaja väittää, Espanjan kuningaskunnan väliintulohakemuksetnäissä kahdessa asiassa voidaan kuitenkin ottaa tutkittaviksi. EY:n tuomioistuimenperussäännön 37 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan, jota sovelletaanensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen saman perussäännön 46 artiklanensimmäisen kohdan perusteella, jäsenvaltioilla on näet oikeus esiintyäväliintulijoina kaikissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevissaasioissa. Vaikka Alankomaiden kuningaskunta olisikin ratifioinut Espanjankuningaskunnan liittymissopimuksen ainoastaan Euroopassa sijaitsevan alueensaosalta, tämä ei vaikuta sen oikeuden käyttämiseen, joka Espanjan kuningaskunnallajäsenvaltiona on.

Kanteen tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten ja väliintulijan väitteet sekä niiden perustelut

32.
    Esittämättä varsinaisia työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohtaan perustuviaoikeudenkäyntiväitteitä komissio katsoo, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksikolmesta syystä.

33.
    Komissio väittää ensinnäkin, ettei kantajalla ole oikeutta perustaa kanteitaan EY:nperustamissopimuksen 173 artiklan toiseen kohtaan (josta on muutettuna tullutEY 230 artiklan toinen kohta). Se viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-95/97,Région wallonne v. komissio, 21.3.1997 antamaan määräykseen (Kok. 1997,s. I-1787) ja lisää, että Alankomaiden Antilleille ei anneta perustamissopimuksenneljännessä osastossa erityisiä oikeuksia eikä siinä aseteta niille sellaisia erityisiävelvollisuuksia, joiden nojalla niiden oikeudellista asemaa voitaisiin verratajäsenvaltioiden asemaan. Niiden asemaa perustamissopimuksen neljännessäosastossa tarkoitettuja aloja koskevassa päätöksentekomenettelyssä ei voida verratamyöskään toimielinten asemaan.

34.
    Toiseksi komissio katsoo, ettei kanteita voida ottaa tutkittaviksi niiltä osin, kuin neperustuvat perustamissopimuksen 173 artiklan neljänteen kohtaan. AsetusN:o 2352/97 ja asetus N:o 2494/97 (jäljempänä riidanalaiset asetukset) eivätensinnäkään koske kantajaa suoraan. Koska Alankomaiden Antillit eivät itse käyriisikauppaa yhteisön kanssa, riidanalaiset asetukset voivat koskea niiden hallitustavain niiltä osin, kuin ne vaikuttavat niiden alueelle sijoittautuneisiin riisialanyrityksiin. Riidanalaiset asetukset eivät myöskään koske kantajaa erikseen. Komissiototeaa tältä osin, että sillä, että Alankomaiden Antillit mainitaanperustamissopimuksen liitteessä IV, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Kantaja eimyöskään kuulu oikeuskäytännössä tarkoitettuun oikeussubjektien suljettuunryhmään (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197),koska niiden henkilöiden määrä ja identiteetti, joihin riidanalaisia asetuksia voidaansoveltaa, ei ole ollut lopullisesti tiedossa näiden asetusten antamisajankohtana.

Alankomaiden Antilleilla ei ole sellaisia tosiasiallisia tai oikeudellisia erityispiirteitä,joiden nojalla ne pitäisi erottaa muista MMA:ista. Kaikilla MMA:illa on näin ollenainakin teoreettisesti mahdollisuus jalostaa riisiä samalla tavalla kuin AlankomaidenAntilleilla. Tilanne eroaa vuotta 1993 edeltäneestä tilanteesta, jolloin ainoastaanAlankomaiden Antillit veivät riisiä yhteisöön, sillä myös Montserrat on vuonna 1996aloittanut riisin viennin. Komissio viittaa vielä ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen asiassa T-238/97, Comunidad Autónoma de Cantabria v. neuvosto,16.6.1998 antaman määräyksen (Kok. 1998, s. II-2271, 49 ja 50 kohta) otteeseen.

35.
    Alankomaiden Antillit on lisäksi mainittu nimenomaisesti asetuksen N:o 2352/97seitsemännessä perustelukappaleessa vain todettaessa, että niiden hallituksentalous- ja rahoitusasioista vastaavan ministerin tekemä päätös, jolla vahvistettiinriisin vientiä koskeva vähimmäishinta, ei tee riidanalaisia suojatoimenpiteitätarpeettomiksi. Tästä ei voida päätellä, että kyseinen asetus koskisi kantajaaerikseen. MMA-päätöksen 109 artiklassa komissio velvoitetaan ottamaan huomioonne seuraukset, joita suojatoimenpiteillä voi olla kaikkien MMA:iden eikä ainoastaanAlankomaiden Antillien talouteen. Yhteisöön viedyn riisin määrään nojautuvamäärällinen peruste ei täytä myöskään oikeuskäytännössä asetettuja tutkittavaksiottamisen edellytyksiä.

36.
    Kolmanneksi komissio väittää, että kantaja ei ole osoittanut, että sillä on riittäväoikeussuojan tarve, jotta se voisi nostaa nyt esillä olevat perustamissopimuksen173 artiklan neljänteen kohtaan perustuvat kumoamiskanteet. Se muistuttaa, ettäAlankomaiden Antillit ovat vain Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva alue jaettä Alankomaiden kuningaskunnalla on äänioikeus neuvostossa. Tästä syystä sekatsoo, että kun otetaan huomioon Alankomaiden Antillien hallituksen edustajienasema Alankomaiden hallituksessa, Alankomaiden Antilleja ei voida erottaa siitäjäsenvaltiosta, johon ne kuuluvat kiinteänä osana, kun viimeksi mainittu jäsenvaltiopäättää MMA:ita koskevasta kysymyksestä.

37.
    Tämän jälkeen komissio toteaa, että Alankomaiden kuningaskunnalla onperustamissopimuksen 173 artiklan toiseen kohtaan perustuva itsenäinenkanneoikeus ja että — toisin kuin asetuksen N:o 304/97 ja asetuksen N:o 1036/97osalta on asian laita — se ei ole nostanut riidanalaisia asetuksia koskevaakumoamiskannetta (ks. edellä 14 ja 15 kohta).

38.
    Lopuksi komissio huomauttaa, että niitä jäsenvaltioita varten, joista nämä MMA:eetovat riippuvaisia, on säädetty erityisestä neuvostossa tapahtuvasta menettelystä(MMA-päätöksen liitteessä IV olevan 1 artiklan 5 kohta). MMA:iden etujenvalvonta on siis MMA-päätöksellä uskottu näille jäsenvaltioille.

39.
    Vastauksessaan komissio toteaa, ettei kantajan oikeussuojan tarvetta pitäisihyväksyä, koska tällöin samalla myönnettäisiin, että kantaja voi yhteisöjentuomioistuimessa riitauttaa Alankomaiden toimivaltaisten toimielinten suorittamanetujen punninnan, jonka tällä alalla pitää kuulua ainoastaan näille viranomaisille.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on komission mukaan vahvistanut tämänkäsityksen edellä mainitussa asiassa Comunidad Autónoma de Cantabria vastaanneuvosto antamallaan määräyksellä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimenasiassa T-214/95, Vlaams Gewest vastaan komissio, 30.4.1998 antamassa tuomiossa(Kok. 1998, s. II-717) esillä ollut tilanne oli sitä vastoin erilainen, sillä komissionriidanalainen päätös koski Belgian kuningaskunnan alueellisen viranomaisenyksinomaiseen toimivaltaan kuuluvaa tukea. Nyt esillä olevan asian osalta komissiokorostaa sitä, että Alankomaihin kuuluvilla eri aluekokonaisuuksilla ei oleminkäänlaista tämän kaltaista omaa toimivaltaa MMA:iden kauppajärjestelmänosalta.

40.
    Myös Espanjan kuningaskunta katsoo, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi jahuomauttaa, ettei kantajalla ole asiavaltuutta tässä asiassa. Se toteaa muun muassa,että riidanalaiset asetukset eivät koske kantajaa suoraan, sillä näiden asetustentäytäntöönpanotoimia ei ole vielä toteutettu.

41.
    Kantaja kiistää kaikki komission esittämät väitteet ja katsoo, että sen kanteetvoidaan ottaa tutkittaviksi sekä perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdanettä saman artiklan neljännen kohdan määräysten perusteella.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

42.
    Perustamissopimuksen 173 artiklan toiseen kohtaan perustuvien kanteidentutkittavaksi ottamisen osalta on ensiksi todettava, että Euroopan yhteisöjenensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta1988 tehdyn neuvoston päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319,s. 1) 3 artiklan perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna, ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään ensimmäisenäoikeusasteena perustamissopimuksen 173 artiklan neljänteen kohtaan perustuvatkumoamiskanteet. Sitä vastoin yksinomaan yhteisöjen tuomioistuin ontoimivaltainen käsittelemään jäsenvaltion, neuvoston tai komissionperustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan perusteella nostamat kanteet.Näin ollen jos kantaja katsoi, että se voi perustaa riidanalaisten asetustenkumoamista koskevat vaatimuksensa tähän viimeksi mainittuunperustamissopimuksen määräykseen, sen olisi pitänyt nostaa kanteensa yhteisöjentuomioistuimessa.

43.
    Perustamissopimusten yleisestä rakenteesta ilmenee joka tapauksessa, ettäjäsenvaltion käsitteellä, sellaisena kuin sitä on käytetty toimielimiä ja erityisestikanteen nostamista koskevissa määräyksissä ja säännöksissä, tarkoitetaanainoastaan Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden hallituksia eikä sitä voida laajentaakoskemaan aluehallituksia tai itsehallinnollisten yhdyskuntien hallituksia, olivatpaniille annetut toimivaltuudet minkä laajuisia tahansa (em. asia Vlaams Gewest v.komissio, tuomion 28 kohta; em. asia Comunidad Autónoma de Cantabria v.neuvosto, määräyksen 42 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö ja asia T-609/97,Regione Puglia v. komissio ja Espanja, määräys 23.10.1998, Kok. 1998, s. II-4051,

16 kohta). Näin ollen kantajalla ei ole perustamissopimuksen 173 artiklan toiseenkohtaan perustuvaa kanneoikeutta.

44.
    Mitä tulee kanteiden tutkittavaksi ottamiseen niiltä osin kuin ne perustuvatperustamissopimuksen 173 artiklan neljänteen kohtaan, on aluksi todettava, ettäniitä perustamissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat yksityisten kanneoikeutta,ei saa tulkita suppeasti (ks. muun muassa em. asia Plaumann v. komissio, s. 222, jayhdistetyt asia T-528/93, T-542/93, T-543/93 ja T-546/93, Métropole télévision ym.v. komissio, tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. II-649, 60 kohta).

45.
    On riidatonta, että Alankomaiden Antillit ovat itsehallinnollinen alue, jolla onAlankomaiden oikeuteen perustuva oikeushenkilöllisyys. Jäsenvaltioon kuuluva alue,jolla on kansalliseen oikeuteen perustuva oikeushenkilöllisyys, voi lähtökohtaisestinostaa kumoamiskanteen perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdannojalla, jonka mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteenhänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se onannettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensinmainittua henkilöä suoraan ja erikseen (em. asia Comunidad Autónoma deCantabria v. neuvosto, määräyksen 43 kohta).

46.
    Koska riidanalaisia asetuksia ei ole osoitettu kantajalle perustamissopimuksen173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin tavoin, on syytä tarkistaa, ovatko neyleisesti sovellettavia toimenpiteitä, vai onko niitä pidettävä asetuksen muodossatehtyinä päätöksinä. Määritettäessä, sovelletaanko jotakin toimenpidettä yleisesti,on arvioitava tämän toimenpiteen luonnetta ja niitä oikeusvaikutuksia, joita silläpyritään tuottamaan tai joita se tosiasiallisesti tuottaa (asia 307/81, Alusuisse v.neuvosto, tuomio 6.10.1982, Kok. 1982, s. 3463, 8 kohta).

47.
    Nyt esillä olevassa asiassa asetuksen N:o 2352/97 johdanto-osasta ilmenee, ettäkomissio on tätä asetusta antaessaan ottanut huomioon kantajan asenteen ja

erityisesti sen, että viimeksi mainittu oli vahvistanut vähimmäisvientihinnan.Komissio ei ole kirjelmissään eikä istunnossa myöskään kiistänyt tienneensäriidanalaisten asetusten antamisajankohtana siitä, että suurin osa MMA:ilta peräisinolevasta riisistä oli peräisin Alankomaiden Antilleilta. On kuitenkin todettava, ettäkomissio ei tehnyt päätöksiä, jotka olisivat koskeneet yksinomaan AlankomaidenAntilleilta peräisin olevan riisin tuontia. Komissio näet toteutti sellaisia yleisestisovellettavia toimenpiteitä, joita sovelletaan erotuksetta kaikilta MMA:ilta peräisinolevan riisin tuontiin.

48.
    Tästä seuraa, että riidanalaiset asetukset ovat luonteeltaan yleisesti sovellettavia jane eivät ole EY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa (josta on tullutEY 249 artikla) tarkoitettuja päätöksiä.

49.
    On kuitenkin tutkittava, voidaanko riidanalaisten asetusten niiden yleisestäsoveltamisalasta huolimatta kuitenkin katsoa koskevan kantajaa suoraan ja erikseen.Se seikka, että toimenpiteen soveltamisala on yleinen, ei nimittäin silti sulje poissitä, että tämä toimenpide voi koskea tiettyjä luonnollisia henkilöitä taioikeushenkilöitä suoraan ja erikseen (ks. asia C-309/89, Codorniu v. neuvosto,tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. I-1853, 19 kohta; yhdistetyt asiat T-480/93 jaT-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995,s. II-2305, 66 kohta ja yhdistetyt asiat T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in LevendeVarkens ym. v. komissio, tuomio 13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 50 kohta).

50.
    Sen kysymyksen osalta, koskevatko riidanalaiset asetukset kantajaa erikseen, onsyytä todeta, että jotta yhteisön toimielimen toteuttaman soveltamisalaltaan yleisentoimenpiteen voitaisiin katsoa koskevan erikseen luonnollista henkilöä taioikeushenkilöä, kyseisen toimenpiteen on vaikutettava siihen sille tunnusomaistenerityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella seerottuu kaikista muista henkilöistä (em. asia Plaumann v. komissio, s. 223; em. asiaCodorniu v. neuvosto, tuomion 20 kohta; asia T-12/93, CCE de Vittel ym. v.komissio, tuomio 27.4.1995, Kok. 1995, s. II-1247, 36 kohta; asia T-135/96,

UEAPME v. neuvosto, tuomio 17.6.1998, Kok. 1998, s. II-2335, 69 kohta ja asiaT-122/96, Federolio v. komissio, määräys 30.9.1997, Kok. 1997, s. II-1559, 59 kohta).

    

51.
    Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se seikka,että komissiolla on velvollisuus erityisten sääntöjen nojalla ottaa huomioonvalmisteilla olevan lainsäädäntötoimen vaikutukset tiettyihin yksityisiin, yksilöi nämäyksityiset (asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985,s. 207; asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2477;em. asia Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomion 67 kohta ja asia C-390/95 P,Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 11.2.1999, Kok. 1999, s. I-769,25—30 kohta).

52.
    Nyt esillä olevassa asiassa asetus N:o 2352/97 ja sen täytäntöönpanoasetusN:o 2494/97 on annettu MMA-päätöksen 109 artiklan perusteella, jonka 1 artiklassamäärätään, että komissiolla on tietyin edellytyksin oikeus toteuttaasuojatoimenpiteitä.

53.
    Edellä mainitun 109 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”1 kohtaa sovellettaessaon valittava ensisijaisesti toimenpiteitä, jotka vähiten häiritsevät assosioinnin jayhteisön toimivuutta. Nämä toimenpiteet on rajoitettava niihin, jotka ovatehdottoman välttämättömiä ilmenneiden häiriöiden poistamiseksi”.

54.
    Tästä määräyksestä seuraa, että kun komissio aikoo toteuttaa MMA-päätöksen109 artiklan 1 kohtaan perustuvia suojatoimenpiteitä, sillä on velvollisuus ottaahuomioon ne kielteiset vaikutukset, joita sen päätöksellä saattaa olla kyseistenmerentakaisten maiden tai alueiden talouteen ja asianomaisiin yrityksiin (em. asiaC-390/95, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomion 28 kohta, ja yhdistetyt asiatT-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomion 70 kohta).

55.
    Kantaja kuuluu perustamissopimuksen liitteessä IV nimenomaisesti mainittuihinMMA:isiin, joihin sovelletaan perustamissopimuksen neljännessä osastossa oleviaMMA:iden assosiaatiota koskevia määräyksiä. Komissiolla oli MMA-päätöksen109 artiklan 2 kohdan nojalla siis velvollisuus riidanalaisia asetuksia antaessaanottaa huomioon kantajan erityinen tilanne varsinkin siitä syystä, että oliodotettavissa, että toteutettujen toimenpiteiden kielteiset vaikutukset kohdistuisivatpääasiallisesti viimeksi mainittuun alueeseen. Komissio tiesi — kuten se onkirjelmissään ja istunnossa myöntänyt — riidanalaisia asetuksia antaessaan, ettäsuurin osa MMA:ilta peräisin olevasta yhteisöön tuodusta riisistä oli peräisinAlankomaiden Antilleilta.

56.
    Koska kantaja näin ollen sai yhteisön oikeuteen perustuvaa erityistä suojaaajankohtana, jona komissio antoi riidanalaiset asetukset, nämä asetukset vaikuttavatkantajaan sen takia, että se tosiasiallisen tilanteensa perusteella erottuu kaikistamuista henkilöistä (em. asia Plaumann v. komissio, s. 223; em. asia Piraiki-Patraiki,tuomion 28—31 kohta ja em. asia C-390/95, Antillean Rice Mills ym. v. komissio,tuomion 28 kohta). Tästä seuraa, että riidanalaiset asetukset koskevat kantajaaerikseen perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuintavoin.

57.
    On tietysti niin, ettei — kuten komissio korostaa — sen vahvistamiseen, että yhteisöntoimenpide koskee erikseen johonkin jäsenvaltioon kuuluvaa alueellista yhteisöä,riitä, että tämä osoittaa toimenpiteen soveltamisen tai toimeenpanon saattavanvaikuttaa sen alueen sosio-ekonomisiin olosuhteisiin (ks. em. asia ComunidadAutónoma de Cantabria v. neuvosto, määräyksen 49 ja 50 kohta ja em. asiaRegione Puglia v. komissio ja Espanja, määräyksen 21 ja 22 kohta). Nyt esilläolevassa asiassa riidanalaiset asetukset kuitenkin koskevat kantajaa erikseen, silläkomissiolla oli niitä valmistellessaan MMA-päätöksen 109 artiklan 2 kohdan nojallavelvollisuus ottaa erityisesti huomioon kantajan tilanne.

58.
    Mitä sitten tulee kantajan intressiin saada riidanalaiset asetukset kumotuiksi, ontodettava, ettei tätä intressiä voida sulkea pois vain sillä perustella, ettäAlankomaiden kuningaskunnalla on perustamissopimuksen 173 artiklan toisenkohdan nojalla itsenäinen kanneoikeus. Tältä osin on syytä huomauttaa, ettämuussa asian yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, ettäjäsenvaltioon kuuluvan alueen oikeussuojan tarve riittää perustamissopimuksen173 artiklan neljännen kohdan nojalla nostetun kumoamiskanteen tutkittavaksiottamisen perusteeksi, jos sekä tällä jäsenvaltiolla että siihen kuuluvalla alueella onsamanaikainen oikeussuojan tarve saman toimenpiteen osalta (ks. em. asia VlaamsGewest v. komissio, tuomion 30 kohta ja yhdistetyt asiat T-132/96 ja T-143/96,Freistaat Sachsen ja Volkswagen v. komissio, tuomio 15.12.1999, 92 kohta, ei vieläjulkaistu oikeustapauskokoelmassa). Se, että Alankomaiden kuningaskunta olisivoinut MMA-päätöksen liitteessä IV olevan 1 artiklan 5 kohdan perusteella aloittaaneuvostossa riidanalaisia asetuksia koskevan erityisen menettelyn, ei myöskään nytesillä olevassa asiassa vaikuta kantajan oikeussuojan tarpeeseen.

59.
    Myös komission väite, jonka mukaan yksittäinen alue ei voi riitauttaa yhteisöjentuomioistuimessa jäsenvaltion toimenpidettä, jolla tämä punnitsee tähän valtioonkuuluvien alueiden etuja ennen kuin se määrittää kantansa neuvostossa, onhylättävä. Tältä osin riittää, kun todetaan, että riidanalaiset asetukset ovatkomission eivätkä neuvoston antamia. Komissio käyttää täysin itsenäistäjäsenvaltioista riippumatonta toimivaltaa yhteisön yleisen edun mukaisesti.

60.
    Sen osalta, koskevatko riidanalaiset asetukset kantajaa suoraan, on lopuksitodettava, että asetuksella N:o 2352/97 on luotu täydellinen säännöstö, joka ei jätäjäsenvaltioille minkäänlaista harkintavaltaa. Sillä annetaan nimittäin MMA:iltaperäisin olevan riisin osalta tuontitodistusten hakumenettelyä ja myöntämistäkoskevat pakottavat säännöt ja valtuutetaan lisäksi komissio keskeyttämääntodistusten myöntäminen, jos asetuksessa määritetty kiintiö ylittyy tai markkinathuomattavasti häiriintyvät. Asetus N:o 2352/97 koskee siis kantajaa suoraan (ks.

yhdistetyt asiat 41/70—44/70, International Fruit Company ym. v. komissio, tuomio13.5.1971, Kok. 1971, s. 411, 23—28 kohta ja asia 294/83, Les Verts v. parlamentti,tuomio 23.4.1986, Kok. 1986, s. 1339, 31 kohta).

61.
    Myös asetus N:o 2494/97 koskee kantajaa suoraan, sillä tällä asetuksella kielletäänmyöntämästä tuontitodistuksia CN-koodiin 1006 kuuluvalle ja MMA:ilta peräisinolevalle riisille sellaisten hakemusten perusteella, jotka on jätetty 3.12.1997 tai senjälkeen, ja keskeytetään samalta alueelta peräisin olevaa riisiä koskevien uusienhakemusten jättäminen 31.12.1997 saakka.

62.
    Edellä esitetystä seuraa, että nyt esillä olevat kanteet on otettava tutkittaviksi.

Pääasia

63.
    Kantaja esittää asiassa T-32/98 nostamansa kanteen tueksi kymmenenkanneperustetta. Ensimmäisen mukaan harkintavaltaa on käytetty väärin. Toisenmukaan asetukselle N:o 2352/97 on valittu väärä oikeudellinen perusta. Kolmannenkanneperusteen mukaan oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu ja neljännenmukaan perustamissopimuksen 133 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Viidennenkanneperusteen mukaan perustamissopimuksen 132 artiklan 1 kohtaa ja134 artiklaa, MMA-päätöksen 102 artiklaa sekä sen liitteessä II olevaa 19 artiklaaon rikottu. Kuudes peruste nojautuu suojatoimenpiteistä tehdyn sopimuksen7 artiklan 5 kohdan, vuoden 1994 GATT-sopimuksen (tullitariffeja ja kauppaakoskeva yleissopimus) XIII artiklan 2 kohdan c alakohdan ja EY:nperustamissopimuksen 228 artiklan 7 kohdan (josta on muutettuna tullutEY 300 artiklan 7 kohta) rikkomiseen. Seitsemännen kanneperusteen mukaanMMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Kahdeksas perustuu 109 artiklan2 kohdan rikkomiseen. Yhdeksännen kanneperusteen mukaan EY:nperustamissopimuksen 190 artiklaa (josta on tullut EY 253 artikla) on rikottu jakymmenennen mukaan olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu.

64.
    Kantaja vaatii asiassa T-41/98, asetuksen N:o 2494/97 kumoamista, koska asetusN:o 2352/97 on lainvastainen ja perustelee tätä jo asiassa T-32/98 esittämilläänkanneperusteilla.

65.
    Ensin on tutkittava kanneperuste, jonka mukaan MMA-päätöksen 109 artiklan1 kohtaa on rikottu.

Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut

66.
    Kantaja väittää ensinnäkin, että komissio ei voi MMA-päätöksen 109 artiklan 1kohdan perusteella toteuttaa MMA:ista peräisin olevan riisin määrään perustuviasuojatoimenpiteitä. Kantaja viittaa tältä osin perustamissopimuksen 132 artiklan 1kohtaan ja korostaa, ettei jäsenvaltioilla ole oikeutta toteuttaa niiden välistäkaupankäyntiä rajoittavia suojatoimenpiteitä muista jäsenvaltioista peräisin olevantuonnin määrän perusteella. Toiseksi kantaja toteaa, että vaikka oletettaisiinkin,että komissiolla on oikeus MMA:ilta peräisin olevan tuonnin määrään vedotentoteuttaa suojatoimenpiteitä, se ei kykene nyt esillä olevassa osoittamaan, että oliollut olemassa vaara, että MMA:ilta tuodun riisin määrä olisi ollut sellainen, ettäse aiheutti häiriöitä yhteisön markkinoilla. Kolmanneksi kantaja väittää, etteivättällaiset häiriöt voineet johtua MMA:ilta peräisin olevan riisin tuonnin määrästä,koska kantaja oli ottanut käyttöön Alankomaiden Antilleilta peräisin olevaa riisiäkoskevan vähimmäisvientihinnan.

67.
    Komissio kiistää tämän väittäen ensinnäkin, että kantajan ensimmäinen perustelunojautuu perustamissopimuksen 132 artiklan 1 kohdan virheelliseen tulkintaan.Komission mukaan tämä määräys ei ole ehdoton oikeussääntö, vaan siinämäärätään vain MMA:iden ja yhteisön välisen yhteistyön eräästä tavoitteesta.Kantaja ei näin ollen voi pätevästi vedota tähän artiklaan, kun se kiistää komissionoikeuden toteuttaa MMA-päätöksen 109 artiklan nojalla toimenpiteitä MMA:iltaperäisin olevien tuotteiden tuonnin määrän perusteella.

68.
    Toiseksi komissio toteaa, että MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontimäärät ovatmarkkinointivuodesta 1995/1996 kasvaneet voimakkaammin kuin yhteisöön tuodunriisin kokonaismäärä. MMA:ilta peräisin olevan tuonnin osuus oli kasvanutmarkkinointivuodesta 1994/1995 siinä määrin, että suojatoimenpiteitä oli toteutettuvuoden 1997 alussa.

69.
    Komissio toteaa, että yhteisön tilastoista ilmenee, että MMA:ilta peräisin olevanriisin kokonaistuontimäärä markkinointivuonna 1996/1997 oli 162 541 tonniavalkaistua riisiä eikä 65 000 tonnia, kuten kantaja väittää. MMA:ilta peräisin olevanriisin tuonnin lisääntyminen olisi näin ollen aiheuttanut yhteisön paddy-riisinhinnalle erittäin kovia paineita, mistä syystä olisi ollut tarpeen suorittaa interventio-ostoja ja jopa viedä tähän liittyvine palautuksineen yhteisön indica-riisiämarkkinoille, jotka olivat kuitenkin rakenteellisesti tappiolliset. Suojatoimenpiteilläolikin voitu pysäyttää yhteisön markkinoilla havaittu laskusuhdanne ja muuttaa sensuuntaa.

70.
    Komissio korostaa vielä, ettei sen kuulu osoittaa, että yhteisön riisimarkkinoidenhäiriintymisuhkan ja MMA:ilta peräisin olevan riisin tuonnin välillä on syy-yhteys.Riittää, että nämä kaksi ilmiöitä ovat tietyssä suhteessa toisiinsa. Ei voida kiistää,että kolmansista maista peräisin oleva tuonti vaikuttaa näihin markkinoihin.

71.
    Kolmanneksi komissio kiistää kantajan väitteet todeten, että vaikka MMA:iltaperäisin oleva yhteisöön vietävä riisi onkin pääasiallisesti peräisin Antilleilta, se eikuitenkaan ole peräisin yksinomaan Alankomaiden Antilleilta. Komissio väittää,että sillä oli velvollisuus vahvistaa kaikkia MMA:ita koskeva raja ja ettei se näinollen ollut voinut toteuttaa ainoastaan Alankomaiden Antilleja koskevaa erillistätoimenpidettä.

72.
    Väliintulija esittää, että MMA:iltä peräisin olevan riisin tuonti aiheutti asetuksenN:o 2352/97 antamisajankohtana huomattavia häiriöitä yhteisön markkinoilla. Setoistaa muun muassa Euroopan parlamentin edustajien ja komission jäsenten

parlamentissa esittämiä kannanottoja, joista ilmenee, että tämä tuonti lisääntyihuomattavasti vuodesta 1995 lähtien. Väliintulija esittää myös sen alueella tuotetunvastaavan kuoritun indica-riisin hintaa koskevia tietoja, joista ilmenee tämän hinnanlaskeneen tammikuun 1997 ja helmikuun 1998 välisenä aikana. Se muistuttaa myös,että komissiolle on tällä alalla myönnetty laaja harkintavalta.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

    

73.
    Ensin on muistutettava, että asetus N:o 2352/97 on annettu MMA-päätöksen109 artiklan perusteella.

74.
    MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi toteuttaa tarvittaviasuojatoimenpiteitä tai antaa luvan niiden toteuttamiseen, jos ”[MMA-päätöksen,jossa määrätään MMA:ista peräisin olevien tuotteiden lähtökohtaisesti vapaastapääsystä yhteisöön] soveltamisesta aiheutuu vakavia häiriöitä jollakin yhteisön taiyhden tai useamman jäsenvaltion talouden toiminnan alalla tai jos soveltaminenvaarantaa niiden rahatalouden ulkoisen vakauden” tai ”jos esiintyy sellaisiahuomattavia vaikeuksia, jotka saattavat johtaa yhteisön tai siihen kuuluvan alueenjonkin toiminnan alan heikentymiseen”.

75.
    Komissio on istunnossa todennut, että asetuksen N:o 2352/97 toisenperustelukappaleen ensimmäisen virkkeen sanamuodon perusteella siitä saasellaisen vaikutelman, että se kuuluu MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassamainittuun ensimmäiseen ryhmään.

76.
    On todettava, että asetuksen N:o 2352/97 edellä mainitusta kappaleesta todellakinilmenee, että komissio on toteuttanut riidanalaisen toimenpiteen tässä yhteydessä.Asetuksen N:o 2352/97 toisen perustelukappaleen ensimmäisessä virkkeessätodetaan nimittäin seuraavaa: ”MMA:ilta peräisin olevan riisin tuonti ilman

määrällisiä rajoituksia uhkaa aiheuttaa huomattavia häiriöitä yhteisönriisimarkkinoilla.”

77.
    Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt edellä mainitussa asiassa Antillean RiceMills ym. vastaan komissio, 11.2.1999 antamassaan tuomiossa, että ”[MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdassa] mainitussa ensimmäisessä tapauksessa eli josMMA-päätöksen soveltamisesta aiheutuu vakavia häiriöitä jollakin yhteisön taiyhden tai useamman jäsenvaltion talouden toiminnan alalla tai jos soveltaminenvaarantaa niiden rahatalouden ulkoisen vakauden, on tietenkin selvitettävä syy-yhteyden olemassaolo, koska suojatoimenpiteiden tarkoituksena on oltava kyseessäolevalla alalla ilmenneiden häiriöiden poistaminen tai lieventäminen” (47 kohta).

78.
    Näin ollen vaikka komissiolla onkin laaja harkintavalta, kun se arvioisuojatoimenpiteiden toteuttamisedellytysten olemassaoloa ja näiden toimenpiteidenperiaatteellista toteuttamista (em. asiassa Antillean Rice Mills ym. v. komissio14.9.1995 annettu tuomio, 122 kohta, ja em. asiassa Antillean Rice Mills ym. v.komissio, 11.2.1999 annettu tuomio, 48 kohta), sen kuului tästä huolimatta nyt esilläolevassa asiassa kuitenkin osoittaa, että MMA-päätöksen soveltamisen ja yhteisönmarkkinoiden häiriintymisen välillä oli syy-yhteys, voidakseen määrätä asetuksessaN:o 2352/97 säädetyistä toimenpiteistä.

79.
    On pakko todeta, ettei asetuksesta N:o 2352/97 ilmene, että komissio olisiosoittanut syy-yhteyden olevan olemassa. Se ei ole johdanto-osassa millään tavoinselvittänyt, miten ja missä määrin MMA-päätöksellä, jolla taattiin ”MMA:iltaperäisin oleva riisin tuonti ilman määrällisiä rajoituksia”, aiheutettiin yhteisönriisimarkkinoiden vakava häiriintyminen siten, että asetuksen N:o 2352/97antaminen oli välttämätöntä havaittujen häiriöiden poistamiseksi tai lieventämiseksi.

80.
    On totta, että asetuksen N:o 2352/97 antamisajankohtana 27.11.1997 MMA:iltaperäisin olevan riisin tuontia rajoittavan asetuksen N:o 1036/97 voimassaoloaika olipäättymässä ja että saman vaikutuksen omaava välitarkistuspäätös (ks. edellä

11 kohta) ei ollut vielä voimassa. Antamalla riidanalaiset asetukset komissio halusisiis valvoa ja rajoittaa MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia asetuksenN:o 1036/97 voimassaolon päättymisajankohdan ja välitarkistuspäätöksenvoimaantulon välisenä aikana.

81.
    Sen sijaan, että komissio olisi konkreettisesti tutkinut, mitä vaikutuksia MMA-päätöksen soveltamisella saattaa olla yhteisön riisimarkkinoihin, se on vainolettanut, että tästä soveltamisesta aiheutuu vääjäämättä huomattavia häiriöitänäille markkinoille, jollei MMA:ilta peräisin olevan riisin tuontia rajoitetasuojatoimenpitein.

82.
    Näin ollen on kiistatonta, ettei komissio ole tarkistanut, oliko MMA:ilta tuodunriisin hinta alhaisempi kuin yhteisön riisin hinta. Komissio myöntää ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen 14.6.1999 esittämään kirjalliseen kysymykseenantamassaan vastauksessa, ettei se ollut koskaan ”verrannut MMA:ilta tuodun riisinhintaa yhteisön riisin hintaan”. Se selvittää, että sen näkemys, jonka mukaanriidanalainen toimenpide oli toteutettava, ”ei perustunut riisin oletettuunalhaisimpaan vientihintaan — — vaan siihen vaaraan, jonka määrältään rajoittamatontuonti aiheuttaisi (ks. asetuksen N:o 2352/97 toinen perustelukappale)”. Jos olisikäynyt ilmi, kuten kantaja väittää, että MMA:ilta peräisin oleva riisi saatettiinmarkkinoille yhteisön riisin hinnan ylittävään hintaan, siihen ei olisi yhteisössävoinut kohdistua niin suurta kysyntää, että tuodut määrät olisivat voineet aiheuttaahuomattavia häiriöitä yhteisön markkinoilla asetuksen N:o 1036/97 voimassaolonpäätyttyä.

83.
    Perustamissopimuksen neljännen osaston ja MMA-päätöksen soveltamisestaaiheutuu kuitenkin välittömästi se vaara, että MMA:ilta peräisin olevia tuotteitatuodaan rajoittamattomia määriä, sillä näissä määräyksissä määrätään, ettäkaupankäynti MMA:iden kanssa on lähtökohtaisesti asetettava samaan asemaankuin jäsenvaltioiden keskinäinen kaupankäynti (ks. edellä 2—8 kohta). Jos tällainen

vaara, jonka toteutuminen on aina mahdollista, jos suojatoimenpiteitä ei toteuteta,riittäisi osoittamaan MMA-päätöksen soveltamisen ja yhteisön tietyn taloudellisentoiminnan alan mahdollisten häiriöiden välisen syy-yhteyden ja jos sillä näin ollenvoitaisiin perustella MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan nojalla toteutettujatoimenpiteitä, perustamissopimuksen neljännen osaston määräyksillä ja MMA-päätöksellä tavoitellut päämäärät menettäisivät merkityksensä.

84.
    On siis syytä katsoa, ettei komissio — toisin kuin MMA-päätöksen 109 artiklan1 kohdassa edellytetään — ole osoittanut, että MMA-päätöksen soveltamisestaaiheutuvan MMA:ista peräisin olevan tuonnin määrän ja yhteisön riisimarkkinoillamahdollisesti havaittujen huomattavien häiriöiden välillä olisi ollut syy-yhteys. Tämälaiminlyönti johtuu oikeudellisesta virheestä, jonka komissio on tehnyt vielä näissäkahdessa asiassa antamassaan vastineessakin katsoessaan, ettei sen tehtäviinkuulunut tällaisen syy-yhteyden olemassaolon osoittaminen.

85.
    MMA-päätöksen 109 artiklan 1 kohdan rikkomiseen perustuva kanneperuste on siisperusteltu.

86.
    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtäviin ei kumoamiskanteidenkäsittelyn yhteydessä kuulu asettua komission sijaan eikä asiakirjojen perusteellaarvioida, oliko MMA-päätöksen soveltamisen ja yhteisön riisimarkkinoidentuolloisten häiriöiden välillä todellakin syy-yhteys asetuksen N:o 2352/97antamisajankohtana (ks. tämän suuntaisesti yhdistetyt asiat T-79/95 ja T-80/95,SNCF ja British Railways v. komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996, s. II-1491,s. 64).

87.
    Asetus N:o 2352/97 on siis kumottava ilman, että kantajan esittämiä muitakanneperusteita on tarpeen tutkia. Asetus N:o 2494/97, joka perustuu asetukseenN:o 2352/97, on tästä syystä myöskin lainvastainen ja myös se on kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

88.
    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnytasian, se on kantajan vaatimuksen mukaisesti velvoitettava korvaamaanoikeudenkäyntikulut.

89.
    Espanjan kuningaskunta, joka tukee väliintulijana komission esittämiä vaatimuksia,vastaa työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti omistaoikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmasjaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Asiat T-32/98 ja T-41/98 yhdistetään tuomiota varten.

2)    Kumotaan merentakaisista maista ja merentakaisilta alueilta peräisinolevan riisin tuontia koskevista erityistoimenpiteistä 27 päivänämarraskuuta 1997 annettu komission asetus (EY) N:o 2352/97.

3)    Kumotaan tuontitodistusten antamisesta merentakaisista maista jamerentakaisilta alueilta peräisin olevalle CN-koodiin 1006 kuuluvalleriisille komission asetuksella (EY) N:o 2352/97 käyttöön otettujen

erityistoimenpiteiden yhteydessä 12 päivänä joulukuuta 1997 annettukomission asetus (EY) N:o 2494/97.

4)    Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja AlankomaidenAntilleille molemmissa asioissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

5)    Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan molemmissa asioissa.

Jaeger
Lenaerts
Azizi

Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä helmikuuta 2000.

H. Jung

K. Lenaerts

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: hollanti.