VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

13 päivänä helmikuuta 2007

Asia F-62/06

Daniela Guarneri

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Palkkaus – Perhelisät – Huollettavana olevaa lasta koskeva lisä – Kansallisiin avustuksiin sovellettava päällekkäisyyden kieltävä säännös

Aihe: EY 236 artiklan ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Daniela Guarneri vaatii yhtäältä kumoamaan komission 5.8.2005 tekemän päätöksen, jolla henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdan nojalla kantajan saamasta huollettavana olevaa lasta koskevasta lisästä on vähennetty belgialainen lapseneläke, ja toisaalta nimittävän viranomaisen 14.2.2006 tekemän päätöksen, jolla on hylätty kantajan 5.8.2005 tehdystä päätöksestä tekemä hallinnollinen valitus.

Ratkaisu: Komission 5.8.2005 tekemä päätös kumotaan niiltä osin kuin siinä vähennetään Guarnerille maksetusta huollettavana olevaa lasta koskevasta lisästä orvoille maksettavan belgialaisen avustuksen määrä. Vaatimukset hylätään muilta osin. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Neuvosto väliintulijana vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

Henkilöstö – Palkkaus – Perhelisät – Huollettavana olevaa lasta koskeva lisä

(Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohta)

Ainoastaan avustukset, jotka ovat toisiinsa rinnastettavissa ja joiden tarkoitus on sama, ovat henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun perhelisien päällekkäisyyden estämistä koskevan säännön mukaisesti samanluonteisia. Ratkaiseva peruste avustuksen luonnehtimiseksi samanluonteiseksi on kyseisten avustusten tarkoitus.

Belgian lapseneläkkeellä ei ole sama tarkoitus kuin henkilöstösääntöjen 67 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisella huollettavana olevaa lasta koskevalla lisällä. Belgian avustuksella ei näet pyritä korvaamaan lasten elatukseen ja koulutukseen liittyviä tavanomaisia kuluja vaan suorittamaan eloon jääneelle vanhemmalle korvaus erityisistä kuluista, joita aiheutuu sellaisen toisen vanhemman kuolemasta, joka osallistui eläessään tähän elatukseen ja koulutukseen. Tällä avustuksella tuetaan siten orpolasten erityisiä tarpeita, ja se on taloudellista tukea henkilölle, joka vastaa yksin perheen kuluista. Avustuksen myöntämisen perusteena ei ole lapsen tosiasiallinen huolto vaan erillinen seikka, joka liittyy riskin toteutumiseen eli lapsen toisen vanhemman kuolemaan.

(ks. 34, 42, 45 ja 46 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 106/76, Deboeck v. komissio, 13.10.1977 (Kok. 1977, s. 1623, 16 kohta) ja asia 14/77, Emer v. komissio, 13.10.1977 (Kok. 1977, s. 1683, 15 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-147/95, Pavan v. parlamentti, 11.6.1996 (Kok. H. 1996, s. I‑A‑291 ja II‑861, 41 kohta) ja asia T-33/04, Weißenfels v. parlamentti, 25.1.2006 (Kok. H. 2006, s. I-A-2-1 ja II-A-2-1, 47 kohta).