Kanne 27.10.2015 – Yieh United Steel v. komissio
(Asia T-607/15)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Yieh United Steel Corp. (Kaohsiung, Taiwan) (edustaja: asianajaja D. Luff)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta 26.8.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/14291 (jäljempänä riidanalainen asetus tai lopullista tullia koskeva asetus) 1 ja 2 artiklan siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja
velvoittamaan komissio korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen tarkastelemaan riidanalaisen asetuksen 1 ja 2 artiklaa ja sitä, onko se perusasetuksen ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukainen.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio rikkoi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa, koska se kieltäytyi perusteettomasti tarkastelemasta kantajan kustannusten kohdentamismenetelmiä, joita tämä perinteisesti käytti ja jotka vastaavat kansainvälisesti tunnustettuja kirjanpitokäytäntöjä. Tämän rikkomisen vuoksi komissio kieltäytyi virheellisesti vähentämästä kierrätettyä romua asianomaisen tuotteen tuotantokustannuksista ja paisutti näin ollen keinotekoisesti normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan vastaisesti.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio rikkoi perusasetuksen 2 artiklan 1 kohtaa, koska se jätti normaaliarvon laskemiseksi perusteettomasti huomiotta asianomaisen tuotteen myynnin riippumattomalle kotimarkkinoiden asiakkaalle tavanomaisessa kaupankäynnissä. Komissio ei perustellut riittävästi tällaista huomiotta jättämistä. Jos oletetaan, että tällaisen huomiotta jättämisen syy on pelkästään se, että myydyt tuotteet menivät vientiin niiden myymisen jälkeen (mistä kantaja ei ollut tietoinen), komission soveltamat arviointiperusteet ovat lainvastaisia. Komission olisi pitänyt tarkastella myyntiajankohtana kantajan aikomusta, joka koski kyseisen myynnin määränpäätä. Komissio rikkoi näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 2 kohtaa hylkäämällä kotimarkkinamyynnin yksinomaan siksi, että riippumaton asiakas siirsi myydyt tuotteet vientiin myynnin jälkeen.
____________1 EUVL L 224, s. 10