Asia C‑5/12

Marc Betriu Montull

vastaan

Instituto Nacional de la Seguridad Social (INSS)

(Juzgado de lo Social nº 1 de Lleidan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 92/85/ETY − Raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu työssä – 8 artikla – Äitiysloma – Direktiivi 76/207/ETY – Mies- ja naispuolisten työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu – 2 artiklan 1 ja 3 kohta – Palkattuina työntekijöinä työskentelevien äitien oikeus lomaan lapsen syntymän johdosta – Palkattuna työntekijänä työskentelevän äidin tai palkattuna työntekijänä työskentelevän isän mahdollisuus käyttää tätä oikeutta – Äiti, joka ei ole palkattu työntekijä ja joka ei kuulu julkiseen sosiaaliturvajärjestelmään – Palkattuna työntekijänä työskentelevän isän oikeuden saada lomaa epääminen – Biologinen isä ja adoptioisä – Yhdenvertaisen kohtelun periaate

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 19.9.2013

1.        Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet tai imettävät työntekijät – Direktiivi 92/85 – Itsenäinen ammatinharjoittaja, joka ei kuulu julkiseen sosiaaliturvajärjestelmään – Oikeutta äitiyslomaan ei ole – Työntekijä, joka ei kuulu direktiivin 92/85 soveltamisalaan

(Neuvoston direktiivin 92/85 8 artikla)

2.        Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työolot – Yhdenvertainen kohtelu – Direktiivi 76/207 – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet tai imettävät työntekijät – Direktiivi 92/85 – Äitiysloma – Kansallinen toimenpide, jonka mukaan naispuolinen tai miespuolinen työntekijä voi saada oikeuden äitiyslomaan äidin pakollisen lepoajan jälkeisen ajanjakson osalta – Sellaisen vaatimuksen hyväksyttävyys, jonka mukaan kyseisen oikeuden myöntämiseksi miespuoliselle työntekijälle lapsen äidin on oltava palkatun työntekijän asemassa – Sukupuoleen perustuva erilainen kohtelu – Perustelu

(Neuvoston direktiivin 76/207 2 artiklan 1 ja 3 kohta sekä neuvoston direktiivin 92/85 8 artikla)

1.        Lapsen äidillä, joka on itsenäinen ammatinharjoittaja ja joka ei kuulu julkiseen sosiaaliturvajärjestelmään, ei ole oikeutta toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetussa direktiivissä 92/85 säädettyyn äitiyslomaan. Tällaiseen itsenäisen ammatinharjoittajan tilanteeseen ei näet sovelleta kyseistä direktiiviä, joka koskee ainoastaan sellaisia raskaana olevia, äskettäin synnyttäneitä tai imettäviä työntekijöitä työssä, jotka työskentelevät työnantajan johdon alaisina.

(ks. 59 ja 64 kohta)

2.        Toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annettua direktiiviä 92/85 sekä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annettua direktiiviä 76/207 on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jonka mukaan lapsen isä, jolla on palkatun työntekijän asema, voi äidin, jolla on samoin palkatun työntekijän asema, suostumuksella saada oikeuden äitiyslomaan sen ajanjakson osalta, joka seuraa äidin synnytyksenjälkeistä pakollista kuuden viikon lepoaikaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa äidin terveydelle aiheutuu vaaraa, kun taas lapsen isä, jolla on palkatun työntekijän asema, ei voi saada tällaista oikeutta lomaan, jos hänen lapsensa äidillä ei ole palkatun työntekijän asemaa eikä tämä kuulu julkiseen sosiaaliturvajärjestelmään.

Direktiivistä 76/207 on todettava, että vaikka tällainen kansallinen toimenpide merkitsee kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sukupuoleen perustuvaa erilaista kohtelua, toimenpiteen tarkoituksena on kuitenkin suojella naisen raskaudenaikaista ja -jälkeistä biologista tilaa ja se on siis perusteltu tuon saman direktiivin 2 artiklan 3 kohdan nojalla.

(ks. 60, 61, 63 ja 66 kohta sekä tuomiolauselma)