Kanne 17.7.2023 – Puolan tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
(Asia C-444/23)
Oikeudenkäyntikieli: puola
Asianosaiset
Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)
Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että
asetuksen (EU) 2019/631 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse uusien henkilöautojen ja uusien kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästönormien kiristämisestä unionin kunnianhimoisempien ilmastotavoitteiden mukaisesti 19.4.1912 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/8511 kumotaan
toissijaisesti asetus 2023/851 kumotaan osittain siltä osin kuin sillä vahvistetaan 1.1.2035 alkaen päästöarvot uusille henkilöautoille ja uusille kevyille hyötyajoneuvoille tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan, jos unionin tuomioistuin katsoo, että esitetyt väitteen eivät riitä asetuksen kumoamiseksi kokonaisuudessaan
Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1) SEUT 192 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkominen
Puolan mukaan vastaajina olevat toimielimet ovat rikkoneet SEUT 192 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, kun ne eivät antaneet riidanalaista asetusta sellaisen sopimusmääräyksen perusteella, joka edellyttää yksimielisyyttä neuvostossa, vaikka riidanalainen asetus vaikuttaa huomattavasti jäsenvaltion valintaan eri energianlähteiden välillä ja jäsenvaltion energiahuollon yleiseen rakenteeseen.
2) SEU 3 artiklan 1 ja 3 kohdan, SEUT 9 artiklan ja SEU 6 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa, rikkominen
Puolan mukaan unionin lainsäätäjä on vahvistamalla riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa uusille henkilöautoille ja uusille kevyille hyötyajoneuvoille päästötavoitteiden arvot, jotka vaikuttavat herkästi eurooppalaiseen moottoriajoneuvoteollisuuteen ja siihen liittyviin talouden sektoreihin ja yhtiöihin, toiminut vastoin velvollisuutta edistää unionin kansojen hyvinvointia (SEU 3 artiklan 1 kohta), velvollisuutta edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, velvollisuutta tasapainoiseen talouskasvuun ja jäsenvaltioiden välistä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta (SEU 3 artiklan 3 kohta), velvollisuutta ottaa huomioon korkean työllisyystason edistämisen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen (SEUT 9 artikla), ja Euroopan unionin perusoikeuskirjasta ilmenevää varallisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa (21 artiklan 1 kohta).
3) SEU 5 artiklan 4 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen, luettuna yhdessä SEUT 191 artiklan 2 kohdan kanssa, loukkaaminen
Puola väittää, että riidanalaisen asetuksen säännökset eivät ole suhteellisuusperiaatteen mukaisia, koska ne ensinnäkin eivät ole tarkoituksenmukaisia SEUT 191 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja toiseksi niistä ilmenevät haitat, mukaan lukien kulut, ovat ilmeisen epäsuhtaisia tavoiteltuihin päämääriin nähden.
4) Velvoitteen tehdä riidanalaisen asetuksen vaikutusten asianmukainen arviointi ja SEUT 191 artiklan 3 kohdan rikkominen
Puola väittää, että vastaajina olevat toimielimet ovat rikkoneet velvollisuuttaan arvioida vaikutuksia riittävästi, koska asetuksen luonnokseen liitetty arviointi sen vaikutuksista sisältää olennaisia puutteita, jotka koskevat asetuksessa säädettyjen velvoitteiden ja tavoitteiden vaikutuksia yksittäisille jäsenvaltioille. Ei ole myöskään otettu riittävällä tavalla huomioon saatavilla olevia taloudellisia ja teknisiä tietoja, mahdollisia toiminnan tai toimimattomuuden etuja ja haittoja eikä unionin taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä kokonaisuudessaan eikä tasapainoista kehitystä sen alueilla, mikä tarkoittaa SEUT 191 artiklan 3 kohdan rikkomista.
____________
1 EUVL 2023, L 110, s. 5.