UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

15 päivänä heinäkuuta 2015 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä, monitahoinen ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Oikeasuhteisuus – Rangaistusten ja seuraamusten yksilöllisyyden periaate – Täysi harkintavalta

Asiassa T‑422/10,

Trafilerie Meridionali SpA, aiemmin Emme Holding SpA, kotipaikka Pescara (Italia), edustajinaan asianajajat G. Visconti, E. Vassallo di Castiglione, M. Siragusa, M. Beretta ja P. Ferrari,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi B. Gencarelli ja V. Bottka, sittemmin M. Bottka ja R. Striani ja lopuksi Bottka ja G. Conte, avustajanaan asianajaja P. Manzini,

vastaajana,

jossa vaaditaan kumottavaksi SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä (asia COMP/38.344 – Jänneteräs) 30.6.2010 annettu komission päätös K(2010) 4387 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 annetulla komission päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen ja 4.4.2011 annetulla komission päätöksellä K(2011) 2269 lopullinen,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit F. Dehousse ja A. M. Collins,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 2.7.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion (1)

[– –]

 Menettely ja asianosaisten vaatimukset

42      Trame nosti asiassa kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.9.2010 jättämällään kannekirjelmällä.

43      Trame teki 6.10.2010 jätetyllä erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jossa se vaati päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

44      Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) ilmoitti 29.10.2010 tekemällään päätöksellä kantajille niiden mahdollisuudesta mukauttaa kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan ottaakseen huomioon ensimmäisellä muutospäätöksellä tehdyt muutokset.

45      Trame esitti 19.4.2011 jättämällään vastauskirjelmällä huomautuksensa ensimmäisestä muutospäätöksestä.

46      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 6.6.2011 tekemällään päätöksellä komissiota toimittamaan sille asiakirjoja.

47      Komissio toimitti 22.6.2011 Tramelle toisen muutospäätöksen.

48      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen 12.7.2011 antamallaan määräyksellä Emme v. komissio (T‑422/10 R, EU:T:2011:349) kiireellisyysedellytyksen täyttymättä jäämisen vuoksi.

49      Trame esitti 1.8.2011 huomautuksensa toisesta muutospäätöksestä.

50      Kirjallinen menettely päättyi 20.10.2011 siihen, että komissio jätti oikeudenkäyntikielellä vastauskirjelmänsä alkuperäiskappaleen ja huomionsa Tramen toisesta muutospäätöksestä esittämistä huomautuksista.

51      Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin 23.9.2013 lukien, esittelevä tuomari määrättiin kuudenteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia siis siirrettiin.

52      Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu alustava kertomus toimitettiin kuudennelle jaostolle 8.11.2013.

53      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 2.5.1991 annetun työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina 17.12.2013 asianosaisia vastaamaan joihinkin kysymyksiin ja komissiota toimittamaan asiakirjoja.

54      Trame ja komissio esittivät 28.2.2014 vastauksensa näihin pyyntöihin. Vastauksessaan Trame totesi esittäneensä 18.11.2013 komissiolle uuden vaatimuksen, jossa tätä vaadittiin ottamaan huomioon yhtiön senhetkisestä talous- ja rahoitustilanteesta johtuva maksukyvyttömyys.

55      Unionin yleinen tuomioistuin määräsi 2.5.1991 annetun työjärjestyksensä 65 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina 16.5.2014 komissiota esittämään asiakirjat, joita se ei ollut toimittanut vastauksena 17.12.2013 määrättyihin prosessinjohtotoimiin.

56      Komissio toimitti 28.5.2014 pyydetyt asiakirjat, joihin Trame sai tutustua ennen istuntoa.

57      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 2.7.2014 pidetyssä istunnossa.

58      Trame vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä määrätään Tramelle sakko tai alentamaan määrättyä sakkoa

–        kutsuu 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 68 artiklan perusteella Tréfileurope Italian edustajana kartellin aikana toimineen henkilön kuultavaksi ja kuulee häntä tiettyjen kannekirjelmän 98 kohdassa mainittujen seikkojen toteen näyttämiseksi

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

59      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kaikki kantajan vaatimukset

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

60      Kanteensa tueksi Trame esittää viisi kanneperustetta, jotka koskevat sen osallistumista kartelliin ja tämän mahdollisia vaikutuksia sakon määrän määrittämiseen: ensimmäinen kanneperuste koskee yhtenä kokonaisuutena pidettävää rikkomista, toinen kanneperuste kolmilankaisen punoksen poissulkemista kartellista, johon Trame osallistui, kolmas kanneperuste osallistumisaikaa, neljäs kanneperuste Tramen vähäistä roolia kartellissa ja sitä, ettei kartellilla ollut vaikutusta markkinoihin, ja viides kanneperuste rikkomisen tahallisuutta. Toisen muutospäätöksen jälkeen Trame mukautti kanneperusteitaan vedotakseen myös suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen sakon määrää määritettäessä, koska se katsoi saamansa kohtelun poikkeavan ArcelorMittalille ja Ori Martinille annetusta kohtelusta. Kuudennessa kanneperusteessaan Trame vetoaa myös siihen, ettei sillä ole maksukykyä suorittaa sakkoa.

 A Alustavat huomautukset

 1. Riidanalaisen päätöksen sisältö

61      Riidanalaisen päätöksen 1 artiklasta ilmenee, että Trame on rikkonut SEUT 101 artiklaa ja 1.1.1994 lähtien ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla riidanalaisessa päätöksessä mainittuina ajanjaksoina ”sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen jänneteräksen alalla sisämarkkinoilla ja 1.1.1994 lähtien ETA:lla” (jäljempänä kartelli tai yhtenä kokonaisuutena pidettävä rikkominen, jota tavanomaisesti käytetyn terminologian mukaan pidetään myös monitahoisena ja jatkettuna).

 a) Kartellin osatekijät ja luonnehdinta yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi rikkomiseksi

62      Riidanalaisen päätöksen 122 perustelukappaleessa kartellia kuvaillaan yleiseurooppalaiseksi järjestelyksi, joka koostuu niin kutsutusta Zurich-vaiheesta ja niin kutsutusta eurooppalaisesta vaiheesta ja/tai tapauksen mukaan kansallisista/alueellisista järjestelyistä. Riidanalaisen päätöksen 123–135 perustelukappaleessa esitellään lyhyesti nämä eri sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joita tarkastellaan tämän jälkeen yksityiskohtaisesti ja arvioidaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan valossa. Tiivistetysti esitettynä kartelli koostuu seuraavista järjestelyistä:

–        Club Zurich eli yleiseurooppalaisen sopimuksen ensimmäinen vaihe. Tämä sopimus oli voimassa 1.1.1984−9.1.1996 ja koski kiintiöiden vahvistamista maittain (Saksa, Itävalta, Benelux, Ranska, Italia ja Espanja), asiakkaiden jakamista, hintoja ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtoa. Sen jäseniä olivat Tréfileurope, Nedri, WDI, DWK ja Redaelli, joka edusti useita italialaisia yrityksiä ainakin vuosista 1993 ja 1995 lähtien, ja Emesa liittyi siihen vuonna 1992 ja Tycsa vuonna 1993.

–        Club Italia eli kansallinen järjestely, joka oli voimassa 5.12.1995–19.9.2002. Tässä sopimuksessa vahvistettiin kiintiöt Italiassa ja vientikiintiöt Italiasta muuhun Eurooppaan. Sen jäseniä olivat italialaiset yritykset Redaelli, ITC, CB ja Itas, joihin liittyivät myöhemmin Tréfileurope ja Tréfileurope Italia (3.4.1995), SLM (10.2.1997), Trame (4.3.1997), Tycsa (17.12.1996), DWK (24.2.1997) ja Austria Draht (15.4.1997).

–        Etelän sopimus eli alueellinen järjestely, josta neuvottelivat ja sopivat vuonna 1996 Redaelli, ITC, CB ja Itas sekä Tycsa ja Tréfileurope määrittääkseen kunkin osallistujan markkinaosuuden eteläisissä valtioissa (Espanja, Italia, Ranska, Belgia ja Luxemburg) ja sitoutuakseen neuvottelemaan yhdessä kiintiöt Pohjois-Euroopan muiden tuottajien kanssa.

–        Club Europe eli yleiseurooppalaisen järjestelyn toinen vaihe. Tämän sopimuksen tekivät toukokuussa 1997 Tréfileurope, Nedri, WDI, DWK, Tycsa ja Emesa (jäljempänä pysyvät jäsenet tai kuusi tuottajaa), ja se päättyi syyskuussa 2002. Sopimuksella oli tarkoitus päästä yli Club Zurichin kriisistä, jakaa uudet kiintiöt (jotka oli laskettu vuoden 1995 viimeisen neljänneksen ja vuoden 1997 ensimmäisen neljänneksen välisen ajanjakson perusteella), jakaa asiakkaat ja vahvistaa hinnat. Kuusi tuottajaa sopi koordinointisäännöistä, joihin kuului sellaisten koordinaattorien nimeäminen, jotka olivat vastuussa järjestelyjen täytäntöönpanosta eri maissa sekä niiden koordinoimisesta muiden sellaisten asianomaisten yritysten kanssa, jotka toimivat kyseisissä maissa tai joiden toiminta kohdistui samoihin asiakkaisiin. Niiden edustajat kokoontuivat säännöllisesti eri tasoilla valvoakseen järjestelyjen täytäntöönpanoa. He vaihtoivat arkaluonteisia kaupallisia tietoja. Tilanteessa, jossa sovitusta kaupallisesta toiminnasta poikettiin, sovellettiin korvausjärjestelmää.

–        Addtek-nimistä asiakasta koskeva koordinointi. Tämän yleiseurooppalaisen järjestelyn puitteissa kuusi tuottajaa, joihin italialaiset tuottajat ja Fundia ajoittain liittyivät, jatkoivat myös kahdenvälistä (tai monenvälistä) yhteydenpitoa ja osallistuivat hintojen vahvistamiseen ja asiakkaiden jakamiseen tapauskohtaisesti, jos niillä oli tähän intressi. Esimerkiksi Tréfileurope, Nedri, WDI, Tycsa, Emesa, CB ja Fundia koordinoivat yhdessä hintoja ja määriä Addtekin osalta. Nämä hankkeet koskivat pääasiassa Suomea, Ruotsia ja Norjaa, mutta myös Alankomaita, Saksaa, Baltian maita ja Keski- ja Itä-Eurooppaa. Addtekia koskeva koordinointi alkoi jo yleiseurooppalaisen järjestelyn Zurich ‑vaiheessa ja jatkui ainakin vuoden 2001 loppuun.

–        Club Europen ja Club Italian väliset keskustelut. Ajanjaksolla, joka ulottui ainakin vuoden 2000 syyskuusta vuoden 2002 syyskuuhun, kuusi tuottajaa, ITC sekä CB, Redaelli, Itas ja SLM kokoontuivat säännöllisesti tarkoituksenaan liittää italialaiset yritykset Club Europen pysyviksi jäseniksi. Italialaiset yritykset halusivat kasvattaa italialaista kiintiötä Euroopassa, kun taas Club Europe kannatti tilanteen pitämistä ennallaan. Tältä osin Club Italian puitteissa järjestettiin kokouksia yhtenäisen kannan määrittämiseksi, Club Europen puitteissa järjestettiin kokouksia tämän kannan tarkastelemiseksi ja oman kannan määrittämiseksi sekä Club Europen jäsenten ja italialaisten edustajien välillä järjestettiin kokouksia sopimuksen tekemiseksi italialaisen kiintiön jakamisesta tietyillä markkinoilla. Osallistujayritykset vaihtoivat arkaluonteisia kaupallisia tietoja. Eurooppalaisen kiintiön jakamiseksi uudelleen italialaisten tuottajien mukaan ottamiseksi nämä yritykset sopivat uuden viiteajanjakson (30.6.2000–30.6.2001) käyttämisestä. Nämä yritykset sopivat myös italialaisten yritysten Euroopan viennin kokonaismäärästä, jonka nämä yritykset jakoivat maittain. Samanaikaisesti ne keskustelivat hinnoista, ja Club Europen jäsenet pyrkivät ottamaan Euroopan tasolla käyttöön Club Italiassa käytetyn hintojen vahvistamismenetelmän.

–        Club España. Samanaikaisesti yleiseurooppalaisen järjestelyn ja Club Italian kanssa viisi espanjalaista yritystä (Trefilerías Quijano, Tycsa, Emesa, Galycas ja Proderac – viimeksi mainittu vuoden 1994 toukokuusta lähtien) ja kaksi portugalilaista yritystä (Socitrel vuoden 1994 huhtikuusta ja Fapricela vuoden 1998 joulukuusta lähtien) sopivat Espanjan ja Portugalin osalta ja vähintäänkin joulukuusta 1992 syyskuuhun 2002 asti pysyttävänsä vakaan markkinaosuutensa vakaana ja vahvistavansa kiintiöitä, jakavansa asiakkaita – julkiset rakennusurakat mukaan lukien – ja vahvistavansa hinnat ja maksuehdot. Ne vaihtoivat lisäksi arkaluonteisia kaupallisia tietoja.

63      Komission mukaan edellä tämän tuomion 62 kohdassa kuvattujen järjestelyjen kokonaisuus vastaa ominaisuuksiltaan yhtenä kokonaisuutena pidettävää SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista (riidanalaisen päätöksen 135 ja 609 perustelukappale sekä 12.2.2 jakso).

64      Komissio arvioi erityisesti, että edellä kuvatut järjestelyt olivat osa kokonaissuunnitelmaa, jossa vahvistettiin kartellin jäsenten toimintalinjat kaikilla maantieteellisillä alueilla, ja että ”nämä yritykset rajoittivat yksilöllistä kaupallista käyttäytymistään saavuttaakseen yhden ainoan kilpailunvastaisen tavoitteen ja yhden ainoan kilpailunvastaisen kaupallisen päämäärän eli jänneteräksen ETA:n markkinoiden normaalien kilpailuolosuhteiden vääristämisen tai poistamisen ja kokonaistasapainon luomisen erityisesti vahvistamalla hintoja ja kiintiöitä, jakamalla asiakkaita ja vaihtamalla arkaluonteisia kaupallisia tietoja” (riidanalaisen päätöksen 610 perustelukappale ja 9.3 jakso).

65      Komissio totesi tältä osin seuraavaa:

”Suunnitelmaa, johon DWK, WDI, Tréfileurope, Tycsa, Emesa, Fundia, Austria Draht, Redaelli, CB, ITC, Itas, SLM, Trame, Proderac, Fapricela, Socitrel, Galycas ja Trefilerías Quijano ovat liittyneet (kaikki eivät samanaikaisesti), on kehitelty ja pantu täytäntöön ainakin kahdeksantoista vuoden ajanjaksolla kollusiivisten järjestelyjen, nimenomaisten sopimusten ja/tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuden avulla. Sen yhtenä ainoana yhteisenä tavoitteena oli osallistujien välisen kilpailun rajoittaminen käyttämällä samankaltaisia mekanismeja kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi (ks. jakso 9.3.1). Jopa silloin kun jokin järjestely aiheutti ongelmia, muut toimivat normaalisti.” (riidanalaisen päätöksen 612 perustelukappale)

66      Arviointinsa yhteydessä komissio korosti seuraavaa:

–        ”Yleiseurooppalaisen järjestelyn Club Zurich- ja Club Europe-vaiheet ovat osa yhtenä kokonaisuutena pidettävää rikkomista, joka ei keskeytynyt 9.1.1996–12.5.1997 välisenä kriisiaikana. – – Club Zurichin tapaan Club Europen osanottajat jatkoivat edelleen kiintiöiden vahvistamista, asiakkaiden jakamista ja hintojen vahvistamista. Niiden väliset keskustelut ja sopimukset koskivat samaa aluetta kuin Club Zurichin sopimus, mutta niitä laajennettiin useisiin muihin maihin – –” (613 perustelukappale)

–        ”Itse kartellin organisaatio (erityisesti koordinointijärjestelmä – –) ja sen käytännön soveltaminen – – osoittavat, että yleiseurooppalainen järjestely ja Espanjassa ja Italiassa tehdyt järjestelyt muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen. Keskeiset päätökset, kuten päätös eurooppalaisten kiintiöiden vahvistamisesta tietylle viitealueelle, joka on ajan kuluessa muuttunut, – – laskettuna kulloisenkin viiteajanjakson myyntimäärien perusteella – –, tehtiin johtoelinten tasolla Club Europeen kuuluneiden kuuden tuottajan pitämissä monenvälisissä kokouksissa – –. Päätökset koskivat myös tiettyjen (viite-) asiakkaiden (esimerkiksi Betonson ja Addtek – –) jakamista tai vähimmäishintojen vahvistamista tietyille maille ja tietyille viiteasiakkaille. Joillekin yleiseurooppalaisen järjestelyn pysyville jäsenille annettiin aluksi tehtäväksi varmistaa yhdessä tai useammassa maassa (mukaan lukien viitealueeseen kuuluvat Italia, Espanja ja Portugali sekä Club Italian ja Club Españan jäsenten kotimaat) myyjien tasolla, että Euroopan tasolla tehtyjä sopimuksia todella sovellettiin erityisesti siltä osin kuin oli kyse hintojen ja asiakkaiden koordinoinnista, ja luoda sen jälkeen yhteyksiä muihin kyseisillä maantieteellisillä alueilla toimiviin kiinnostuneisiin tuottajiin (mukaan lukien Club Italian ja Club Españan järjestelyjen osallistujiin ja Addtek-asiakasta koskevassa koordinoinnissa esimerkiksi Fundiaan).” (614 perustelukappale)

–        ”Myös kartellin konkreettinen toiminta osoittaa, että yleiseurooppalaiset ja kansalliset järjestelyt muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen: Espanjan ja Italian järjestelyillä on alusta lähtien ollut läheinen yhteys yleiseurooppalaiseen järjestelyyn. Club Italian kiintiöjärjestelmää käytettiin mallina Club Zurichin kiintiöjärjestelmän luomisessa, ja Zurich-vaiheen ja kriisivaiheen aikana Club Zurichin ja Club Italian osallistujat neuvottelivat ja sopivat yhdessä kiintiöitä, hintoja ja asiakkaiden jakamista koskevista järjestelyistä sekä Italian että muiden viitealueen eurooppalaisten markkinoiden osalta. Vaikka italialaiset tuottajat eivät enää olleetkaan Club Europen pysyviä jäseniä, näiden kahden klubin koordinoinnista huolehti Italian koordinoija Tréfileurope, joka osallistui lähes kaikkiin Club Italian keskusteluihin ja kykeni siten vaikuttamaan kummassakin klubissa käytäviin neuvotteluihin ja keskusteluihin niin, että kaikki osallistujat saattoivat ottaa huomioon toisessa klubissa tehdyt suunnitelmat ja sopimukset. Sama koskee yleiseurooppalaisia tuottajia DWK:ta, Tycsaa ja sittemmin Nedriä, jotka nekin osallistuivat säännöllisesti Club Italian kokouksiin ja italialaisten tuottajien kanssa järjestettyihin kahdenvälisiin tapaamisiin. Samoin Club Zurichin/Europen ja Club Españan tuottajat neuvottelivat ja tekivät kiintiöitä, hintoja ja asiakkaiden jakamista koskevia sopimuksia sekä klubien puitteissa että kahdenvälisesti. Tycsa (Espanjan ja Portugalin koordinoija) ja Emesa, jotka osallistuivat molempiin klubeihin, pystyivät jälleen vaikuttamaan tietyssä klubissa käytäviin neuvotteluihin ottaen huomioon toisten klubien pyrkimykset ja niiden tekemät sopimukset. Näiden kolmen klubin keskusteluissa käsiteltiin usein muissa klubeissa käytyjä neuvotteluja ja niiden tekemiä sopimuksia tai päätöksiä. Lisäksi jänneteräksen pääasialliset tuottajat tiivistivät neuvottelujaan 11.9.2000 lähtien voidakseen laajentaa Club Europen kiintiöjärjestelmän koskemaan kaikkia suuria jänneteräksen tuottajia – –” (615 perustelukappale)

–        Näistä syistä komissio katsoo näiden kansallisesti ja alueellisesti (Espanjassa, Italiassa tai eteläisissä valtioissa) sovittujen ja toteutettujen toimenpiteiden muodostavan johdonmukaisen kokonaisuuden yhdessä yleiseurooppalaisella tasolla tehtyjen järjestelyjen kanssa. Luvussa IV esitetyssä tosiseikkojen kuvauksessa selostetuista seikoista ilmenee selvästi, että kaikki kilpailunvastaisten järjestelyjen osallistujat olivat eriasteisesti (eli sen mukaan, osallistuivatko ne yhteen vai useaan järjestelyyn) osallisina yhteisessä kilpailunvastaisessa suunnitelmassa ja myötävaikuttivat siihen. (616 perustelukappale)

67      Erityisesti rikkomiseen osallistumisen jatkuvuudesta komissio esittää seuraavat kaksi huomautusta:

–        ”kaikki [riidanalaisen päätöksen] adressaatit ovat osallistuneet kartelliin, joka toimi yli 18 vuoden ajan, ja useat niistä ovat osallistuneet samanaikaisesti kartellin eri tasoille. Se, ettei yritys ole välittömästi osallistunut kaikkiin kokonaiskartellin muodostaviin osatekijöihin, ei poista sen vastuuta SEUT 101 artiklan tai ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta. Käsiteltävässä asiassa sillä, etteivät jotkin yritykset ole osallistuneet kaikkiin yleiseurooppalaisiin tai kansallisiin kokouksiin, ei voida kyseenalaistaa niiden kartelliin osallistumisesta esitettyä arviointia, sillä ne kykenivät kaikki saamaan tietoja kokouksista, ottamaan kilpailijoiden kanssa vaihdetut tiedot huomioon ja hyödyntämään niitä päättäessään kaupallisesta käyttäytymisestään markkinoilla. Kuten edellä esitettiin, useimmat osallistujat olivat hyväksyneet kokonaissuunnitelman ja sovelsivat sitä useiden vuosien ajan käyttämällä samoja mekanismeja ja pyrkimällä samaan yhteiseen tavoitteeseen, joka oli kilpailun rajoittaminen. Näin ollen – – kaikki adressaatit myös tiesivät olevansa osallisina eri tasoilla sovellettavassa kokonaissuunnitelmassa, vaikka niistä joidenkin tapauksessa tämä tietoisuus pystyttiin osoittamaan vasta melko myöhäisessä vaiheessa rikkomista.” (riidanalaisen päätöksen 622 perustelukappale)

–        ”siinä, miten tiiviisti kukin yritys on osallistunut kartelliin, on kuitenkin eroja, jotka riippuvat yksilöllisen osallistumisen kestosta – –, yrityksen maantieteellisestä toiminta-alueesta (tuotanto- ja myyntialue) ja kunkin yrityksen koosta (suuri vai pieni toimija). Kaikki nämä seikat on tutkittu [riidanalaisen päätöksen] VIII luvussa [joka koskee sakkojen määrän määrittämisessä huomioon otettavia seikkoja].” (riidanalaisen päätöksen 623 perustelukappale)

 b) Tramen osalta huomioon otetut seikat

68      Tramen on katsottu osallistuneen riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa tarkoitettuun kartelliin (ks. edellä 61 kohta) 4.3.1997–19.9.2002.

69      Tämä osallistuminen voidaan todeta seuraavien tärkeimpien seikkojen perusteella.

 Club Italia (4.3.1997–19.9.2002)

70      Komissio katsoi Tramen osallistuneen Club Italiaan 4.3.1997–19.9.2002 (riidanalaisen päätöksen 124 ja 385 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet sekä jakson 9.2.1.8 ”Yksilöllinen osallistuminen Club Italiaan” 467–473 perustelukappale).

71      Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee erityisesti seuraavaa:

–        Useat tarkastuksissa löydetyt asiakirjat ja vähintään kolmen kartellin osallistujan (SLM, Redaelli ja Tréfileurope) antamat lausunnot vahvistavat Tramen osallistuneen kartelliin (riidanalaisen päätöksen 467 perustelukappale).

–        Vaikkei Trame ollutkaan alusta asti mukana Italian markkinoiden jakamisessa, 18.12.1995 pidetyn kokouksen osanottajat (Redaelli, Itas, CB ja ITC) päättivät ilmoittaa vuonna 1996 sovellettavista uusista hinnoista tehdyt päätökset muun muassa Tramelle. Samoin 17.12.1996 pidetyn kokouksen aikana jaettiin taulukko, jossa mainitaan tonnimäärien jakaminen asiasta kohti ja nimetään pääasialliset toimittajat joillekin asiakkaille Italian markkinoilla vuodelle 1997. Vaikka Tramea koskeviin sarakkeisiin ei olekaan merkitty tietoja, Tramen huomioon ottaminen taulukossa osoittaa, että osanottajien välillä on käyty keskusteluja tai että niitä ainakin suunniteltiin (riidanalaisen päätöksen 467 perustelukappale).

–        Ensimmäinen seikka, joka osoittaa Club Italian olleen suoraan yhteydessä Trameen, on 4.3.1997 pidettyä kokousta koskeva asiakirja. Se sisältää käsin kirjoitettuja muistiinpanoja, joista ilmenee, että ”Trame ilmoitti Club Italian jäsenille haluavansa liittyä Italian järjestelyyn” (”Trame tahtoo osallistua – tulee paikalle ensi kerralla”) (riidanalaisen päätöksen 467 perustelukappale).

–        Trame osallistui 10.3.1997 pidettyyn Club Italian kokoukseen (riidanalaisen päätöksen 467 perustelukappale).

–        Hallinnollisen menettelyn aikana Trame myönsi osallistuneensa Club Italian kokouksiin aluksi kuusi kertaa eli 5.10.1998, 9.11.1998, 18.1.1999, 8.2.1999, 22.2.1999 ja 15.3.1999 (alaviitteessä kuitenkin täsmennetään, että Trame kiistää sopineensa mistään kartellijärjestelyistä ja ilmoittaa osallistuneensa kokouksiin ainoastaan saadakseen tietoja), sen jälkeen 28.2.2000–19.6.2000 (alaviitteessä täsmennetään, että Trame myöntää osallistuneensa muun muassa 28.2.2000, 6.3.2000, 13.3.2000, 21.3.2000, 15.5.2000, 12.6.2000 ja 19.6.2000 pidettyihin kokouksiin) ja lopuksi 10.4.2001 ja 16.9.2002 pidettyihin kokouksiin (riidanalaisen päätöksen 468 perustelukappale).

–        Tramen osallistuminen Club Italian kokouksiin ei keskeytynyt 4.3.1997–19.9.2002. Vaikka Trame olikin poissa 15.3.1999–28.2.2000 pidetyistä Club Italian kokouksista, kartellin muille osallistujille toimitettiin edelleen Tramea koskevia tietoja ja keskustelu sen tilanteesta jatkui. Se on nimenomaisesti merkitty poissaolevaksi 12.7.1999 ja 17.1.2000 pidetyissä kokouksissa, mikä antaa ymmärtää, että sen odotettiin osallistuvan näihin kokouksiin, eikä mikään osoita, että Trame olisi missään vaiheessa irtisanoutunut kartellista. Siltä osin kuin on kyse kesäkuun 2000 jälkeen pidetyistä kokouksista, Trame jatkoi osallistumistaan kartelliin 10.4.2001 ja 16.9.2002 pidetyissä kokouksissa, joissa se itsekin myöntää olleensa läsnä, mutta myös 9.10.2000 ja 30.7.2002 pidetyissä kokouksissa, ja keskustelua sen tilanteesta jatkettiin rikkomisen loppuun saakka” (riidanalaisen päätöksen 469 ja 470 perustelukappale).

72      Tiivistettynä komissio toteaa, että Trame on osallistunut välittömästi 18:aan Club Italian kokoukseen, että Trame on merkitty nimenomaisesti poissa olevaksi neljässä kyseisen klubin kokouksessa, mikä viittaa siihen, että sen odotettiin olevan läsnä kokouksissa, ja että Tramen tilanteesta keskusteltiin klubissa säännöllisesti (riidanalaisen päätöksen 468 perustelukappaleessa oleva alaviite).

 Club Europe ja yleiseurooppalainen järjestelmä (15.5.2000–19.9.2002)

73      Osoittaakseen sen, että kilpailusääntöjen rikkominen, josta Tramea syytetään, on luonteeltaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu, ja erityisesti ”yksilökohtaisen tietoisuuden osallistumisesta laajempaan järjestelmään” (ks. riidanalaisen päätöksen 12.2.2.4 jakson otsikko), komissio toteaa seuraavaa:

”(651) Väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa Trame ei millään tavalla kiistä olleensa tietoinen muista järjestelyistä. Joka tapauksessa komissiolla on näyttöä siitä, että Trame on tiennyt tai että sen olisi pitänyt kohtuudella tietää kartellin eritasoista. Esimerkiksi 15.5.2000 pidetyssä kokouksessa, johon Trame osallistui, Tréfileurope ilmoitti, että Club Europe ja Club Italia olivat kumpikin kriisissä – –. Trame osallistui 12.6.2000 yhdessä Redaellin, ITC:n, Itasin, Tréfileurope Italian, CB:n, SLM:n, Tycsan ja DWK:n kanssa kokoukseen, jonka aikana ilmoitettiin Club Europen valittaneen Tycsasta, joka oli myös Club Españan jäsen. Kokouksen aikana mainittiin myös muiden Club Españan jäsenten nimiä, kuten Socitrel ja Fapricela – –. Lisäksi Trame osallistui 9.10.2000 kokoukseen, jonka aikana Club Europen ja Club Italian osallistujat alkoivat hakea yhteistä ratkaisua italialaisten tuottajien muuhun Eurooppaan suuntautuvan kasvavan viennin suhteen. Saman kokouksen aikana kyseiset kuusi tuottajaa (paitsi Emesa) ja italialaiset tuottajat analysoivat muun muassa Euroopan markkinoita ja myynnin suhteellisia prosenttiosuuksia – –. Näistä syistä komissio katsoo, että Trame on ainakin 15.5.2000 lähtien tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää kuuluvansa olennaisena osana laajempaan useilla tasoilla toimivaan yleiseurooppalaiseen järjestelmään, jonka tarkoituksena oli jänneteräksen markkinoiden vakauttaminen hintojen alenemisen välttämiseksi. Tramella ei joka tapauksessa ollut myyntiä Italian ulkopuolella koko sinä ajanjaksona, jolloin kilpailusääntöjen rikkominen tapahtui – –”

74      Sen lisäksi, että Trame osallistui Club Italiaan 4.3.1997–19.9.2002, komissio katsoo, että se on 15.5.2000 lähtien ”tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää kartellin eri tasoista” ja erityisesti Club Europesta.

 c) Tramelle määrätyn sakon määrän laskenta

75      Aluksi komissio muistuttaa, että sen on sakon suuruutta määrätessään otettava asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset olosuhteet ja erityisesti rikkomisen vakavuus ja sen kesto. Komissio täsmentää, että se on tästä syystä viitannut vuoden 2006 suuntaviivoissa määriteltyihin periaatteisiin (riidanalaisen päätöksen 920 perustelukappale).

76      Tramelle määrätty 3,249 miljoonan euron sakko laskettiin seuraavasti.

77      Ensinnäkin Tramen katsottiin olevan vastuussa kokonaiskartellista jänneteräksen markkinoilla ETA:lla. Näin ollen komissio totesi ottaneensa sakon perusmäärän määrittämisessä huomioon vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdan mukaisesti ”yrityksen rikkomiseen liittyvien tavaroiden tai palveluiden myynnin arvon ETA:lla sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella” sen ajanjakson viimeisenä täytenä tilivuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen (riidanalaisen päätöksen 929 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet).

78      Tramen osalta huomioon otettu myynnin arvo oli 8 231 277 euroa (ensimmäisen muutospäätöksen viides perustelukappale). Kyse on jänneteräksen myynnin arvosta rikkomisen kohteena olevalla maantieteellisellä alueella eli Tramen osalta huomioon otetulla ajanjaksolla seuraavalla alueella: Saksa, Ranska, Italia, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Espanja, Itävalta, Portugali, Tanska, Ruotsi, Suomi ja Norja (riidanalaisen päätöksen 931 ja 932 perustelukappale). Käsiteltävässä asiassa otettiin kuitenkin huomioon ainoastaan Tramen myynti Italiassa, koska kyseisellä ajanjaksolla Tramella ei ollut myyntiä Italian ulkopuolella (riidanalaisen päätöksen 651 perustelukappale).

79      Toiseksi näin laskettuun myynnin arvoon sovellettava prosenttiosuus riippuu rikkomisen vakavuudesta sellaisenaan. Tältä osin komissio otti huomioon asian kannalta merkityksellisten olosuhteiden joukosta rikkomisen luonteen, kaikkien kyseessä olevien yritysten yhteenlasketun markkinaosuuden, rikkomisen maantieteellisen laajuuden ja sen, onko rikkominen pantu täytäntöön vai ei (riidanalaisen päätöksen 936 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet).

80      Rikkomisen luonteen osalta komissio otti huomioon sen, että koko kartelli koski markkinoiden jakamista, asiakaskunnan jakamista ja horisontaalisia hintasopimuksia (riidanalaisen päätöksen 939 perustelukappale).

81      Komissio otti huomioon myös sen, että rikkomiseen osallistuneiden yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus oli noin 80 prosenttia (riidanalaisen päätöksen 946 perustelukappale) ja että rikkominen ulottui ETA:n merkittävään osaan. Socitrelin, Proderacin, Fapricelan ja Fundian osalta, joista Socitrel, Proderac ja Fapricela olivat osallistuneet vain Club Españaan (joka kattaa yksinomaan Espanjan ja Portugalin) ja Fundia vain Addtekia koskevaan koordinointiin ja joiden oli osoitettu tienneen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta vasta erittäin myöhäisessä rikkomisen vaiheessa (17.5.2001 Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan osalta ja 14.5.2001 Fundian osalta), komissio otti kuitenkin huomioon rajoitetumman maantieteellisen soveltamisalan määrittäen sen osan myynnin arvosta, joka on otettava huomioon rikkomisen vakavuutta arvioitaessa. Komission mielestä tilanne oli erilainen Club Españan muiden osallistujien (Emesa ja Galycas, Tycsa ja Trefilerías Quijano) osalta, jotka osallistuivat samanaikaisesti kartellin eri tasoille ja joiden oli osoitettu tienneen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta jo selvästi aiemmassa vaiheessa. Samoin Club Italian osallistujien osalta tilanne oli erilainen kuin Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan tilanne, koska Club Italian maantieteellinen soveltamisala oli suurelta osin sama kuin yleiseurooppalaisten sopimusten soveltamisala ja oli näin ollen selvästi Club Españan maantieteellistä soveltamisalaa (Espanja ja Portugali) laajempi (riidanalaisen päätöksen 949 perustelukappale).

82      Järjestelyjen täytäntöönpanosta komissio katsoo, että vaikka se ei aina ollut täysin onnistunutta, järjestelyt on kuitenkin pantu täytäntöön (riidanalaisen päätöksen 950 perustelukappale).

83      Komissio otti huomioon nyt käsiteltävän asian erityisolosuhteet ja edellä mainitut arviointiperusteet ja katsoi, että huomioon otettava osuus myynnistä oli 16 prosenttia Fundian osalta, 18 prosenttia Socitrelin, Fapricelan ja Proderacin osalta ja 19 prosenttia kaikkien muiden yritysten, mukaan lukien Tramen, osalta (riidanalaisen päätöksen 953 perustelukappale).

84      Kolmanneksi rikkomisen katsottiin Tramen osalta kestäneen viisi vuotta ja kuusi kuukautta eli 4.3.1997–19.9.2002 (riidanalaisen päätöksen 956 perustelukappale).

85      Neljänneksi komissio katsoi, että asianmukaisena prosenttiosuutena, joka on sisällytettävä perusmäärään riippumatta yrityksen rikkomiseen osallistumisen kestosta, oli 16 prosenttia Fundian osalta, 18 prosenttia Socitrelin, Fapricelan ja Proderacin osalta ja 19 prosenttia kaikkien muiden yritysten, mukaan lukien Tramen, osalta (riidanalaisen päätöksen 962 perustelukappale).

86      Viidenneksi komissio tutki lieventävät seikat, joihin Trame vetosi hallinnollisen menettelyn aikana. Kyse oli muun muassa väitteistä, jotka liittyivät Tramen vähäiseen tai passiiviseen rooliin (riidanalaisen päätöksen 987 ja 992 perustelukappale), kilpailunvastaisten sopimusten soveltamatta jättämiseen ja sen huomattavan vähäiseen kartelliin osallistumiseen (riidanalaisen päätöksen 1023 ja 1025 perustelukappale); näistä komissio myönsi, että Tramen rooli oli ”selvästi rajoitetumpi kuin muiden kartellin jäsenten rooli ja että niille oli siis myönnettävä sakon määrän alennus”, ja huomautti, että ”Trame oli Club Italiassa ainoastaan marginaalinen toimija, jolla oli jännitteitä muiden osallistujien kanssa”, mikä oikeutti 5 prosentin alennukseen sakon määrästä.

87      Tällä perusteella komissio alensi sakon perusmäärää 10 miljoonasta eurosta 9,5 miljoonaan euroon. Koska tämä määrä ylitti enimmäismäärän eli 10 prosenttia Tramen kokonaisliikevaihdosta vuonna 2009 (noin 32,5 miljoonaa euroa), sitä alennettiin myöhemmin 3,249 miljoonaan euroon (riidanalaisen päätöksen 963, 1057 ja 1071 perustelukappale).

 2. Periaatteiden mieleen palauttaminen

 a) Rikkomisen olemassaoloa ja kestoa koskevat todisteet

88      Aluksi on huomautettava oikeuskäytännöstä seuraavan, että komission on kartellin olemassaolon lisäksi näytettävä toteen myös sen kesto. Erityisesti SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisen todistelusta on todettava, että komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista. Jos tuomioistuimella on epäilyjä, niiden on hyödytettävä yritystä, jolle päätös, jossa rikkominen on todettu, on osoitettu. Erityisesti käsitellessään kannetta sellaisen päätöksen kumoamiseksi tai muuttamiseksi, jossa määrätään sakko, tuomioistuin ei siis saa katsoa, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos sillä on tämän seikan osalta vielä epäilyjä. Viimeksi mainitussa tilanteessa on nimittäin otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, joka on yksi perusoikeuksista, joita unionin oikeusjärjestyksessä suojataan, ja joka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettaman periaatetta sovelletaan erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen. Komission on esitettävä täsmällisiä ja yhtäpitäviä todisteita, joiden perusteella voidaan vakuuttua siitä, että kilpailusääntöjä on väitetyllä tavalla rikottu (ks. tuomio 17.5.2013, Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, T-147/09 ja T-148/09, Kok., EU:T:2013:259, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89      Lisäksi on tavanomaista, että kilpailunvastaisiin sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tästä seuraa, että vaikka komissio löytää kokouspöytäkirjojen kaltaisia asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti taloudellisten toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja niitä on vähän, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelyn tai sopimuksen olemassaolo on siis pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (ks. edellä 88 kohdassa mainittu tuomio Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, EU:T:2013:259, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90      Oikeuskäytännössä edellytetään lisäksi, että jos ei ole olemassa näyttöä, jolla voidaan osoittaa suoraan rikkomisen kesto, komissio esittää ainakin näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (edellä 88 kohdassa mainittu tuomio Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, EU:T:2013:259, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 b) Yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite, merkityksessä monitahoinen rikkominen

91      Toiseksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä myös useista toimenpiteistä tai jopa jatkuvasta käyttäytymisestä, vaikka yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat ”kokonaissuunnitelmaan”, koska niillä on sama tavoite vääristää kilpailua yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden (tuomio 8.7.1999, komissio v. Anic Partecipazioni, C‑49/92 P, Kok., EU:C:1999:356, 81 kohta; tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Kok., EU:C:2004:6, 258 kohta ja tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C-441/11 P, Kok., EU:C:2012:778, 41 kohta).

92      Yritys, joka on osallistunut tällaiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävään monitahoiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen omalla käyttäytymisellään, joka kuuluu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, käsitteen alaan ja jolla pyrittiin myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, voi siis olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen. Näin on, kun on näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (edellä 91 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, EU:C:1999:356, 83, 87 ja 203 kohta; edellä 91 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 83 kohta ja edellä 91 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 42 kohta).

93      On siis mahdollista, että yritys on osallistunut välittömästi kaikkeen yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen toimintaan, jolloin komissiolla on oikeus katsoa sen olevan vastuussa kaikesta tästä toiminnasta ja näin ollen kyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan. On myös mahdollista, että yritys on osallistunut välittömästi ainoastaan osaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta toiminnasta mutta että se on tiennyt kaikesta muusta samaan päämäärään pyrkivien kartellin muiden osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin. Myös tällaisessa tapauksessa komissiolla on oikeus katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa kaikesta kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta toiminnasta ja näin ollen kyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan (edellä 91 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 43 kohta).

94      Sen sijaan jos yritys on osallistunut välittömästi yhteen tai useampaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen toimintaan, mutta ei ole näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa muiden kartellin osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi kaikesta kyseisten samaan päämäärään pyrkivien osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, komissiolla on oikeus katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa ainoastaan toiminnasta, johon se on osallistunut välittömästi, ja muiden samaan päämäärään pyrkivien osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta käyttäytymisestä, jonka osalta on todistettu, että se tiesi siitä tai että se on saattanut kohtuudella ennakoida sen ja on ollut valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (edellä 91 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 44 kohta).

95      Tämä ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että tämä yritys vapautetaan vastuustaan sellaisen käyttäytymisen osalta, johon se on kiistatta osallistunut tai josta sen voidaan tosiasiallisesti katsoa olevan vastuussa. Komission päätös, jossa kartellikokonaisuus katsotaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, voidaan kuitenkin jakaa tällä tavalla ainoastaan, jos yhtäältä kyseiselle yritykselle on hallinnollisen menettelyn aikana annettu mahdollisuus ymmärtää, että sitä moitittiin myös kustakin kartellin osatekijänä olevasta käyttäytymisestä, ja näin ollen puolustautua tätä moitetta vastaan ja jos toisaalta kyseinen päätös on tältä osin riittävän selvä (edellä 91 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 45 ja 46 kohta).

96      Se, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakon määrää määritettäessä (edellä 91 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, EU:C:1999:356, 90 kohta; edellä 91 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 86 kohta ja edellä 91 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 45 kohta).

 c) Irtisanoutumisen käsite kokoukseen osallistumisen tapauksessa

97      Kolmanneksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa riittävällä tavalla. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on toteennäytetty, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihin kokouksiin osallistuessaan kilpailijoihin nähden eri näkemys (ks. edellä 91 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 d) Erityistilanteen huomioon ottamiseen liittyvät periaatteet

98      Neljänneksi oikeuskäytännössä on esitetty periaatteet, jotka koskevat kartellin kaltaisesta SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisesta seuraavaa yksilökohtaista vastuuta (ks. vastaavasti tuomio 19.5.2010, Chalkor v. komissio, T‑21/05, Kok., EU:T:2010:205, 90 kohta).

99      Todettuaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen olemassaolon ja yksilöityään sen osapuolet komission on sakkoja määrätäkseen tutkittava kunkin osallistumisen suhteellinen vakavuus. Tämä ilmenee sekä oikeuskäytännöstä että suuntaviivoista, joissa mainitaan eriytetty kohtelu sakon laskentapohjan (erityisen laskentapohjan) osalta sekä se, että raskauttavat ja lieventävät olosuhteet otetaan huomioon ja että niiden perusteella sakon määrää on mahdollista mukauttaa muun muassa sen perusteella, kuinka aktiivisesti tai passiivisesti kyseessä olevat yritykset ovat osallistuneet rikkomisen toteuttamiseen (ks. vastaavasti edellä 91 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, EU:C:1999:356, 90 ja 150 kohta ja vuoden 1998 suuntaviivojen osalta (EYVL 1998, C 9, s. 3; jäljempänä suuntaviivat) edellä 98 kohdassa mainittu tuomio Chalkor v. komissio, EU:T:2010:205, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

100    Yritykselle ei voida kuitenkaan milloinkaan määrätä sakkoa, jonka määrä on laskettu sellaiseen salaiseen yhteistyöhön osallistumisen perusteella, josta sen ei katsota olevan vastuussa (edellä 98 kohdassa mainittu tuomio Chalkor v. komissio, EU:T:2010:205, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

101    Samoin yritykselle voidaan määrätä seuraamus vain seikoista, joista sitä itseään moititaan (tuomio 13.12.2001, Krupp Thyssen Stainless ja Acciai speciali Terni v. komissio, T‑45/98 ja T‑47/98, Kok., EU:T:2001:288, 63 kohta).

102    Seuraamukset on siis vahvistettava tapauskohtaisesti kyseessä olevien yritysten menettelyn ja ominaispiirteiden perusteella (tuomio 29.6.2006, SGL Carbon v. komissio, C‑308/04 P, Kok., EU:C:2006:433, 46 kohta ja tuomio 7.6.2007, Britannia Alloys & Chemicals v. komissio, C‑76/06 P, Kok., EU:C:2007:326, 44 kohta).

103    Erityisesti on katsottu, että yritys, jonka on todettu olevan vastuussa yhteistoimintajärjestelyn useista osista, vaikuttaa nimittäin enemmän tämän yhteistoimintajärjestelyn tehokkuuteen ja vakavuuteen kuin kilpailusääntöjen rikkoja, joka on osallistunut ainoastaan yhteen tämän yhteistoimintajärjestelyn osaan. Näin ollen ensiksi mainittu yritys syyllistyy vakavampaan kilpailusääntöjen rikkomiseen kuin toiseksi mainittu yritys (edellä 98 kohdassa mainittu tuomio Chalkor v. komissio, EU:T:2010:205, 99 kohta).

104    Asianosaisten väitteitä, jotka on esitetty yksityiskohtaisesti unionin yleisen tuomioistuimen antamassa istuntokertomuksessa, on arvioitava riidanalaisen päätöksen sisältö ja edellä esitetyt periaatteet huomioon ottaen.

 B Osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen

 1. Asianosaisten lausumat

105    Trame katsoo, ettei komissio voi väittää sen osallistuneen viiden vuoden ja kuuden kuukauden ajan yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, joka muodostui eurooppalaisella (Club Europe), alueellisella ja kansallisella (Club España, Etelän sopimus, Club Italia) tasolla tehdyistä sopimuksista. Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan Tramella oli myyntiä ainoastaan Italiassa, mutta tämä ei suinkaan johtunut väitetystä markkinoiden jakamista koskevasta sopimuksesta vaan siitä, ettei Tramella ollut vaadittavaa hyväksyntää tuotteiden myyntiin ulkomaille. Sillä ei ollut vähäisintäkään intressiä saada tietoja muista valtioista kuin Italiasta. Mikään todiste ei myöskään osoita, että se olisi osallistunut rikkomiseen ylikansallisella tasolla tai että se olisi osallistunut muihin kartelleihin kuin Club Italiaan. Ensinnäkään Trame ei koskaan osallistunut yleiseurooppalaisella tasolla pidettyihin kokouksiin eikä vaihtanut niihin liittyviä tietoja. Toiseksi sen ei voida väittää osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen pelkästään sillä perusteella, että jotkin sen kilpailijat ovat Club Italiassa satunnaisesti tai sattumalta viitanneet Club Europeen Tramen läsnä ollessa. Tältä osin komissio itsekin myöntää, ettei Trame ollut tietoinen yleiseurooppalaisella tasolla tapahtuneesta rikkomisesta ennen 15.5.2000 (riidanalaisen päätöksen 651 perustelukappale), mikä komission olisi pitänyt ottaa huomioon ainakin sakon määrän määrittämisessä. Ainoa viittaus Club Europeen esiintyy 15.5.2000 pidettyyn kokoukseen liittyvässä asiakirjassa, ja siinäkin ainoastaan mainitaan, että tämä klubi on kriisissä. Lisäksi kyseessä on komission mukaan ainoastaan ”todennäköinen” viittaus Club Europeen, mikä tarkoittaa sen olevan asiasta epävarma. Club Europeen ei viitata nimenomaisesti 12.6.2000 ja 9.10.2000 pidettyihin kokouksiin liittyvissä asiakirjoissa. Trame ei siis tiennyt eikä tosiasiallisesti voinut mitenkään tietää Club Europesta ja sen toimintamekanismeista ajanjaksolla, jolla sen katsotaan syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen.

106    Samanaikaisesti Trame väittää, että Socitrelille, Proderacille ja Fapricelalle on määrätty seuraamuksia ainoastaan osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen yhteen osaan (Club España), koska ne saivat tietää vasta myöhemmin sen yleiseurooppalaisesta tasosta. Komissio syytti Fapricelaa osallistumisesta kartelliin joulukuun 1998 ja syyskuun 2002 välisenä aikana, mutta otti huomioon ainoastaan sen osallistumisen Club Españaan, koska Fapricela ei ollut koskaan osallistunut eurooppalaisiin kokouksiin ja sai tietää niistä vasta toukokuussa 2001. Sen tilanne on samankaltainen kuin Tramen, jota komissio syyttää osallistumisesta Club Italiaan maaliskuun 1997 ja syyskuun 2002 välisenä aikana ja jonka se väittää tienneen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta toukokuusta 2000 lähtien. Kummallakaan yrityksellä ei ollut mitään roolia kartellin yleiseurooppalaisella tasolla, ja ne saivat tietää kartellin tästä tasosta vasta rikkomisajanjakson puolivälin jälkeen. Näiden kahden yrityksen mielivaltainen epäyhdenvertainen kohtelu on vaikuttanut epäedullisesti Tramelle määrättävän sakon määrittämiseen, sillä sakko vahvistettiin liian suureksi käyttäen perusteena sellaista tilannetta, jossa Trame ei ollut.

107    Komissio kiistää tämän väitteen. Sen mukaan riidanalaisessa päätöksessä osoitetaan, että Club Italian jäseniä on pidetty jatkuvasti ajan tasalla Club Europen tekemistä päätöksistä ja että nämä puolestaan ovat tiedottaneet Club Europen jäsenille omista päätöksistään. Club Zurich ja Club Italia koordinoivat tehokkaasti toimiaan. Sekä Club Zurich- että Club Europe ‑vaiheessa Italian jäsenet saattoivat tehdä päätöksiä turvautumalla tietoihin, joita yleiseurooppalaisen tason edustajat (Club Zurich ‑vaiheessa Redaelli ja Club Europe ‑vaiheessa Tréfileurope) niille toimittivat. Lisäksi on näytetty toteen, että 15.5.2000 lähtien Trame tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kuuluvansa olennaisena osana laajempaan yleiseurooppalaiseen järjestelmään, joka toimi useilla eri tasoilla. Tramen tilanne on myös erilainen kuin Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan, jotka saivat tietää osallisuudestaan yleiseurooppalaiseen järjestelmään vasta 15.5.2001 eli paljon myöhemmin kuin Trame. Lisäksi on otettava huomioon, että Club Italia ja Club Europe toimivat maantieteellisesti päällekkäisillä alueilla.

 2. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

108    Aluksi on syytä todeta, että komissio on virheellisesti katsonut Tramen osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen viiden vuoden ja kuuden kuukauden ajan eli 4.3.1997–19.9.2002 (ks. riidanalaisen päätöksen 1 artikla ja edellä 61 ja 68 kohta), koska komissio kykeni vasta 15.5.2000 lähtien osoittamaan, että Trame ”tiesi tai sen olisi pitänyt tietää”, että osallistuessaan Club Italiaan se osallistui myös laajempaan yleiseurooppalaiseen järjestelmään, joka toimi useilla eri tasoilla (ks. riidanalaisen päätöksen 651 perustelukappale ja edellä 73 kohta).

109    Tramea ei siten voida moittia siitä, että se osallistui Club Italiaan 4.3.1997–19.9.2002 ja että se oli – Club Italiassa – tilanteessa, jossa voidaan katsoa, että se tiesi tai sen olisi pitänyt tietää 15.5.2000 lähtien, että osallistuessaan kartellin tähän osaan se osallistui samalla laajempaan järjestelmään, johon se pyrki myötävaikuttamaan omalla toiminnallaan, minkä perusteella komissio voi katsoa sen osallistuneen edellä tämän tuomion 91 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa mainitussa oikeuskäytännössä määritellyn kaltaiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen.

110    Tässä asiayhteydessä on selvitettävä erityisesti, saattoiko komissio perustellusti todeta, että 15.5.2000 lähtien Trame ”tiesi tai sen olisi pitänyt tietää”, että Club Italia oli osa kokonaissuunnitelmaa, johon sisältyi muun muassa yleiseurooppalaisen sopimuksen toinen vaihe eli Club Europe, joka tuolloin toimi samanaikaisesti Club Italian kanssa.

 a) Tramen tilanne muihin Club Italian toimijoihin verrattuna

111    Ensinnäkin on huomattava, ettei Tramea mainita laisinkaan 16.12.1997 pidettyyn Club Italian kokoukseen osallistuneiden yritysten joukossa, ja tätä kokousta pidetään yhtenä niistä, jotka parhaiten kuvaavat Italian järjestelyjen ja yleiseurooppalaisten järjestelyjen läheistä yhteyttä Club Europe ‑vaiheessa (riidanalaisen päätöksen 558 perustelukappale). Kyseisessä kokouksessa Tréfileurope nimittäin selvitti yksityiskohtaisesti Club Europen säännöt Redaellille, CB:lle, Itasille ja ITC:lle (ks. riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 oleva, 16.12.1997 pidettyyn kokoukseen liittyvä osio).

112    Näiden viiden tuottajan tapauksessa komissio on aivan oikein katsonut perustelujensa ensimmäisessä osassa (ks. edellä 107 kohta), että Club Italian jäsenet pidettiin tietoisina Club Europen päätöksistä ja että myös ne tiedottivat omista päätöksistään Club Europen jäsenille. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, ettei Tréfileurope ollut ainoastaan Club Italian jäsen vaan myös yksi Club Europen pysyvistä jäsenistä ja että Redaelli, CB, Itas ja ITC ja sittemmin myös SLM olivat joko mukana tai keskeisenä aiheena monissa Club Europessa ja Club Italiassa käydyissä keskusteluissa, joiden tavoitteena oli määritellä italialaisille tuottajille vientikiintiöt Italian ulkopuolelle. Tästä aiheesta käytyjen keskustelujen sisältö voidaan tiivistää seuraavasti: eurooppalaiset tuottajat halusivat ehdottaa italialaisille tuottajille hyväksyttävänä pitämäänsä vientikiintiötä, ja koska italialaiset tuottajat pitivät tätä kiintiötä riittämättömänä, asiasta käytiin keskusteluja, kunnes päästiin keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun (ks. riidanalaisen päätöksen osan ”Tärkeimpien monenvälisten kokousten kuvaukset” 278 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet, joista ilmenee, että eurooppalaiset tuottajat esittivät italialaisten tuottajien ehdottamalle 60 000 tonnin kiintiölle 47 000 tonnia käsittävän vastaehdotuksen, josta käydyssä keskustelussa päästiin periaatesopimukseen 50 000 tonnin kiintiömäärästä).

113    On kuitenkin todettava, kuten Trame väittää perusteluissaan (ks. edellä 105 kohta), että sen tilanne poikkesi Tréfileuropen, Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n ja myöhemmin SLM:n tilanteesta. Kuten nimittäin riidanalaisen päätöksen 651 perustelukappaleesta ilmenee, ”Tramella ei ollut myyntiä Italian ulkopuolella koko sinä ajanjaksona, jolloin kilpailusääntöjen rikkominen tapahtui”. Kuten riidanalaisessa päätöksessä lisäksi todetaan, Trame oli läsnä 18:ssa Club Italian kokouksessa (riidanalaisen päätöksen 468 perustelukappale). Tältä osin Trame täsmentää, että kyseessä olivat 18 yhteensä 234 kokouksesta. Tämä määrä on selvästi pienempi kuin niiden kokousten määrä, joihin Club Italian pääasialliset toimijat osallistuivat. Yleensäkin käy ilmi, että komission riidanalaisessa päätöksessä nimenomaisesti mainitsemia kokouksia lukuun ottamatta Trame ei ollut läsnä myöskään tärkeimmissä kokouksissa, joissa käsiteltiin sekä Club Italiaa että Club Europea kiinnostavia aiheita (ks. esim. riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevat, 16.12.1997 pidettyyn kokoukseen sekä 12.7.2001 ja 23.7.2001 pidettyihin kokouksiin liittyvät osiot).

114    Komissio näyttää implisiittisesti myöntävän Tramen tilanteen erityisyyden verrattuna Club Italian pääasiallisten toimijoiden tilanteeseen, sillä komission mukaan Trame ”tiesi tai sen olisi pitänyt tietää”, että osallistuessaan Club Italiaan se osallistui myös laajempaan yleiseurooppalaiseen järjestelmään, vasta 15.5.2000 lähtien eikä siitä lähtien, kun se liittyi Club Italiaan maaliskuussa 1997. Tämä ilmenee myös Tramen Club Italiassa toimineen Tréfileuropen edustajan nimissä esittämästä lausunnosta, jossa muun muassa mainitaan, että ”[Trame] osallistui Club Italiassa vain harvoihin kokouksiin, jotka pidettiin useimmiten Federacciain tiloissa – –. [Trame] saapui usein kokoukseen vasta myöhemmässä vaiheessa. Toisinaan se poistui oma-aloitteisesti kokouksesta ennen sen päättymistä.”

115    Edellä esitetystä ilmenee, että koska mitään erityisesti Tramen tilannetta koskevia todisteita ei ole, komissio ei voi tyytyä väittämään, että pelkästään se, että Club Italian viiden pääasiallisen toimijan ja myöhemmin SLM:n osoitetaan osallistuneen Club Europen ja Club Italian välisiin keskusteluihin italialaisten tuottajien vientikiintiöistä Italian ulkopuolelle, riittää osoittamaan, että Trame on Club Italian jäsenenä ollut tietoinen tai sen on täytynyt olla tietoinen näistä keskusteluista. Toisin kuin komissio väittää, Club Italian jäsenet eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, vaan siihen kuuluvat yritykset eroavat merkittävästi toisistaan. Esimerkiksi jotkin Club Italian jäsenet, kuten Tréfileurope ja Tycsa, osallistuivat myös muihin klubeihin. Muutamilla muilla Club Italiaan kuuluneilla yrityksillä, kuten Redaellilla, CB:llä, Itasilla, ITC:llä ja myöhemmin SLM:llä, oli toimintaa paitsi Italiassa myös muissa jäsenvaltioissa. Vaikka nyt käsiteltävässä asiassa Trame olikin Club Italian jäsen, sen osallistuminen eroaa sekä tosiseikoiltaan (viennin puuttuminen, myöhäinen tietoisuuden saaminen kartellin eurooppalaisesta ulottuvuudesta) että todisteiltaan (niiden kokousten vähäinen määrä, joissa Tramen mainitaan olleen läsnä) niiden Club Italian viiden pääasiallisen toimijan tilanteesta, jotka osallistuivat kartellijärjestelyihin alusta asti, ja näin on sekä kyseisten järjestelyjen sisäisellä että niiden ulkoisella osa-alueella.

 b) Touko-, kesä- ja lokakuussa 2000 pidettyihin kokouksiin liittyvien seikkojen tarkastelu

116    Riidanalaisesta päätöksestä ja komission perustelujen toisesta osasta (ks. edellä 107 kohta) ilmenee, että komissio saattoi 15.5.2000 lähtien katsoa, että Trame on osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, koska tästä ajankohdasta lukien Trame ”tiesi tai sen olisi pitänyt tietää”, että se kuului olennaisena osana laajempaan yleiseurooppalaiseen järjestelmään. Komission mukaan tällainen johtopäätös voidaan tehdä riidanalaisen päätöksen 651 perustelukappaleessa mainittuihin kolmeen kokoukseen eli 15.5.2000, 12.6.2000 ja 9.10.2000 pidettyihin kokouksiin liittyvistä todisteista.

117    Nämä todisteet tutkittuaan unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan voi päätyä samaan lopputulokseen kuin komissio.

118    Ensimmäinen kokous, jonka komissio mainitsee osoittaakseen, että Tramen on 15.5.2000 lähtien täytynyt olla tietoinen Club Italian sisältymisestä laajempaan kokonaissuunnitelmaan muun muassa siitä syystä, että kyseisessä kokouksessa päätettiin Club Italian koordinoinnista Club Europen kanssa, on kyseisenä päivänä pidetty Club Italian kokous. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tähän kokoukseen liittyvässä osiossa komissio toteaa, että edustettuina olivat CB, Itas, ITC, Tréfileurope Italia, SLM, Trame ja DWK, ja Tycsa oli merkitty poissa olevaksi.

119    Kyseisessä osiossa komissio esittelee 15.5.2000 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”keskustelut raaka-aineiden hinnoista ja markkinakriisistä. [Erään Tréfileuropen edustajan] mukaan Club Europe, johon kuuluvat Emesa, Tycsa, Tréfileurope, Nedri, DWK ja WDI, ja Club Italia ovat [kumpikin] kriisissä”

–        ”Emesa jättää Club Europen” ja ”Tycsa ja Emesa ottivat suuria määriä Fundialta”; ”myös Fapricelan ja Socitrelin nimet mainitaan”

–        ”Tréfileurope vahvistaa kokouksen Italian markkinoilla”.

120    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:ltä, CB:ltä, SLM:ltä ja Tréfileuropelta, ja ne on saatu joko tarkastusten aikana tai sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen perusteella. Edellä tämän tuomion 119 kohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa esitetyt maininnat voidaan todentaa muun muassa 15.5.2000 pidetyn kokouksen käsin kirjoitetusta pöytäkirjasta, jonka on toimittanut ITC.

121    Toinen edellä mainituista kokouksista on 12.6.2000 pidetty Club Italian kokous. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvässä osiossa komissio toteaa, että läsnä olivat Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope Italia, SLM, Trame, Tycsa ja DWK.

122    Tässä osiossa komissio esittelee 12.6.2000 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”keskustelut markkinoista. Tycsa vaatii saada myydä halvemmalla hinnalla (mainitaan, että se myy Italian markkinoille 4 000 tonnia eli sen markkinaosuus on 4 prosenttia). Espanjalaiset painostavat portugalilaisia. Emesa-Tycsan ja Socitrel-Fapricelan nimet mainitaan. Viitataan (todennäköisesti) Club Europeen, joka valittaa Tycsasta (Anvers ja Düsseldorf valittavat Tycsasta)”

–        ”tiettyjen (nimettyjen) asiakkaiden ja toimitusten jakaminen ’johtavina’ toimittajina mainituille yrityksille”.

123    Nämä tiedot ovat peräisin Tycsalta ja ITC:ltä, ja ne on saatu joko tarkastusten aikana tai sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen perusteella. Edellä 122 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa esitetyt maininnat voidaan todentaa muun muassa 12.6.2000 pidetyn kokouksen käsin kirjoitetusta pöytäkirjasta, jonka on toimittanut ITC.

124    Kolmas edellä mainituista kokouksista on 9.10.2000 pidetty Club Italian kokous. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvässä osiossa komissio toteaa, että läsnä olivat Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja Tréfileurope Italie, SLM, Trame, Tycsa, DWK, Nedri ja WDI.

125    Tässä osiossa komissio esittelee 9.10.2000 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”keskustelut kiintiöiden vahvistamisesta Euroopan markkinoille (Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti, Portugali, Sveitsi, Itävalta ja Belgia mukaan luettuina). Tässä yhteydessä keskustelu siitä, miten suuren määrän SLM olisi valmis hyväksymään [1 400 tonnia, kun myynnin arvioitu kokonaisvolyymi (Italiassa) vuonna 2001 on noin 50 000 tonnia]. Ilmoitetaan, että SLM on valmis edelleen neuvottelemaan kannastaan Europen kanssa”

–        ”CB:n mukaan kokouksessa käsiteltiin Euroopan markkinoista tehtyä analyysia ja myynnin suhteellisia prosenttiosuuksia. Neuvottelut markkinoiden jakamista koskevasta sopimuksesta italialaisten tuottajien kanssa”

–        ”Tycsa: markkina-analyysia ja tiettyjen tuottajien pyyntöä maakohtaisten kiintiöiden vahvistamisesta ei hyväksytty”

–        ”Nedri: tavoitteena (jota ei saavutettu) oli sisällyttää italialaiset tuottajat uuteen kiintiöjakoon. Kokouksen aikana italialaiset tuottajat (CB, ITC, Itas, Redaelli, SLM) pyysivät WDI:ltä, DWK:lta, Nedriltä, Tycsalta ja Tréfileuropelta 60 000 tonnin vientikiintiötä”

–        ”Club Europen osallistujat valmistelivat tätä kokousta Brysselissä 26.9.2000 pidetyssä kokouksessa – –”

126    Nämä tiedot ovat peräisin muun muassa ITC:ltä, CB:ltä, Tycsalta, Nedriltä, WDI:ltä, Tréfileuropelta, DWK:lta ja Redaellilta.

127    ITC:n 9.10.2000 pidetystä kokouksesta toimittaman käsin kirjoitetun pöytäkirjan perusteella ei voida kiistatta päätellä, että keskustelussa olisi todella käsitelty kaikkia edellä 125 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainittuja aiheita. Merkityksellisistä pöytäkirjamerkinnöistä ilmenee seuraavaa: ensinnäkään kokouksessa läsnä olleiden henkilöiden ja siellä edustettujen yritysten luettelossa mainittujen nimien ”SLM” ja ”RT [Redaelli]” perään ei ole merkitty sanaa ” – EI”, ja Tramen edustajan nimen perässä on maininta ”klo 15” (kun toisaalla mainitaan kokouksen alkaneen klo 10; kyseisen edustajan nimeä tarkemmin tarkasteltaessa ilmenee, että se on kirjoitettu alun perin sanan ”Trame” viereen tehdyn merkinnän ”–” päälle); toiseksi Euroopan markkinoille vahvistettavia kiintiöitä koskeneesta keskustelusta, joka asialistan mukaan olisi käyty aivan kokouksen alussa, on tehty ainoastaan neljä riviä merkintöjä, joissa mainitaan seuraavat tiedot ”Yhdistynyt kuningaskunta+Irlanti 40; Norja, Ruotsi, Tanska 40; Portugali 25; Sveitsi – Itävalta 10” (kyse voi olla viennin prosenttiosuuksista tai suhteellisista määristä, mutta tämä ei käy selvästi ilmi pöytäkirjasta); kolmanneksi pöytäkirjaan sisältyy useita SLM:ään liittyviä merkintöjä, kuten viittaukset ”1 400 tonniin”, ”vuoden 2001 tuotantoon”, joka oli ”50 000 tonnia”, sekä SLM:n valmiuteen jatkaa neuvotteluja asemastaan Club Europessa, eikä ole ilmeistä, että nämä merkinnät liittyvät Euroopan markkinoille väitetysti vahvistettuja kiintiöitä koskeviin merkintöihin, koska ne on erotettu koko sivun poikki vedetyllä viivalla ja niihin on liitetty muihin seikkoihin liittyviä muita merkintöjä.

128    Edellä esitetystä seuraa, että asiakirjalla, johon komissio tukeutuu osoittaakseen edellä tämän tuomion 125 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa esitettyjen mainintojen sisällön, ei tosiasiallisesti voida näyttää toteen muuta kuin se, mitä todetaan mainitun luetelmakohdan toisessa ja kolmannessa virkkeessä, eikä sillä voida oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittaa, että tämä osa keskustelusta olisi käyty SLM:n ja Redaellin läsnä ollessa tai siinä vaiheessa, kun Tramen edustaja on ollut paikalla, koska voidaan pitää todennäköisenä, että vaikka kokous alkoi klo 10, Tramen edustaja on saapunut paikalle vasta klo 15.

129    Muista tiedoista, jotka komissio mainitsee selvityksessään todisteista, jotka sillä on hallussaan 9.10.2000 pidetystä kokouksesta, ilmenee, että kertoessaan italialaisista tuottajista ja vientikiintiöitä koskevasta keskustelusta Nedri mainitsi, että nämä tuottajat olivat CB, ITC, Itas, Redaelli ja SLM, muttei Tramea. Jos Trame todella olisi ollut paikalla keskustelujen tässä vaiheessa, voidaan ajatella, että Nedri olisi silloin maininnut sen.

130    Kun edellä mainittuja kolmea kokousta koskevia todisteita tarkastellaan kokonaisuutena, niiden perusteella Tramesta voidaan todeta kolme seikkaa. Näiden kokousten aikana Club Europe on kiistatta mainittu nimenomaisesti toukokuussa 2000, koska Trame on tuolloin tiennyt myös kyseisen klubin kokoonpanon, ja ainakin implisiittisesti kesäkuussa 2000 (viitattaessa Anversiin ja Düsseldorfiin, joilla voidaan ymmärtää tarkoitettavan Club Europen jäsenyritysten kotipaikkoja). Lisäksi käy ilmi, että näiden kokousten aikana esitetyt viittaukset Club Europeen liittyivät yritykseen, jolla oli ainoastaan marginaalista toimintaa Italiassa, nimittäin Tycsaan (joka oli läsnä myös kesä- ja lokakuussa 2000 pidetyissä kokouksissa), tai tiettyihin Italian ulkopuolisiin yrityksiin (Socitrel, Fapricela, Emesa). Tästä voidaan perustellusti päätellä, että jänneteräskartelli toimi ainoastaan Italiassa tai että siihen kuului ainoastaan tuottajia, jotka olivat kiinnostuneita pääasiallisesti Italiasta. Kolmanneksi voidaan perustellusti katsoa, että Club Europen luonteen ja toiminnan mahdollisesti herättämät kysymykset, johon touko- ja kesäkuussa 2000 pidetyissä kokouksissa viitattiin, hälvenivät lokakuussa 2000, koska käy ilmi, että lokakuun kokoukseen osallistui muitakin kuin vain Club Italian pääasiallisia toimijoita tai Italian markkinoilla toimivia tuottajia. Jää kuitenkin epäselväksi, onko Trame voinut osallistua siihen osaan kokousta, jossa käsiteltiin SLM:n pyrkimyksiä Italian ulkopuolella.

131    Joka tapauksessa käy ilmi, että vaikka Tramen edustaja saapuikin 9.10.2000 pidettyyn kokoukseen vasta klo 15, kokouksessa olivat tuolloin läsnä DWK:n, WDI:n ja Nedrin edustajat, eivätkä nämä tuottajat ole sellaisia, jotka olisivat kiinnostuneita pääasiallisesti Italiasta.

132    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on siis mahdollista katsoa, että ainakin 9.10.2000 pidetystä kolmannesta kokouksesta lukien Trame kykeni – kuten mikä tahansa edellä mainittuihin kolmeen kokoukseen osallistunut yritys – ymmärtämään, että Club Italian rinnalla toimi toinenkin klubi eli Club Europe, joka oli mainittu toukokuussa ja johon oli viitattu saman vuoden kesäkuussa ja jonka toiminnan täytyi paitsi olla samankaltaista kuin Club Italian myös koordinoitua viimeksi mainitun kanssa, mistä on osoituksena se, että Club Italian kokouksissa on ollut läsnä muitakin kuin italialaisia tuottajia, kuten DWK.

133    Toisin kuin riidanalaisessa päätöksessä todetaan, ei kuitenkaan ole osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Trame on siitä lähtien, kun se 15.5.2000 osallistui ensimmäiseen edellä mainituista kolmesta kokouksesta, ollut siinä tilanteessa, että se tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta. Pelkkä Club Europen nimen mainitseminen kyseisessä kokouksessa ei ole riittävä peruste olettaa, että Trame on ollut tietoinen kyseisen klubin osallistujien keskenään sopimista järjestelyistä. Tällainen tulkinta on sitäkin uskottavampi, kun otetaan huomioon, että kyseistä klubia koskevaan mainintaan on liitetty määre ”kriisissä” ja maininnat siitä, että ”Emesa jättää Club Europen” ja että ”Tycsa ja Emesa ottivat suuria määriä Fundialta”. Näiden täsmennysten perusteella voidaan ajatella, että olipa Club Europessa kyse mistä hyvänsä, sen toiminta oli laantumassa.

134    Myös 12.6.2000 pidetyssä toisessa kokouksessa esitetty maininta Tycsasta (joka pyysi saada alentaa hintoja) koskee Italian markkinoita, joilla Tycsan markkinaosuus oli 4 prosenttia ja myynti 4 000 tonnia. Tämä yritys saatettiin siten mieltää Club Italian jäseneksi – jota lisäksi pidettiin ongelmallisena – eikä Club Europen jäseneksi. Myös muut kyseisestä kokouksesta esitetyt tiedot näyttäisivät tukevan näkemystä siitä, että jos (ensimmäisen kokouksen aikana mainittu) Club Europe todella oli olemassa, siihen kuului aggressiivisesti kilpailevia jäseniä, kuten espanjalaiset yritykset (Emesa ja Tycsa), jotka painostivat portugalilaisia yrityksiä (Socitrel ja Fapricela).

135    Tässä vaiheessa ei siis voida oikeudellisesti riittävällä tavalla todeta, että Trame on 15.5.2000 lähtien tiennyt tai ei ole voinut olla tietämättä kilpailusääntöjen rikkomisen yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta. Tällainen toteamus voidaan esittää vasta 9.10.2000 lähtien.

136    Liitännäisesti on huomautettava, kuten Trame väittää perusteluissaan (ks. edellä 105 kohta), että vaikka voidaankin katsoa, että Trame on 9.10.2000 lähtien tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää rikkomisen yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta, komissio ei sakon suuruutta määrittäessään voi missään tapauksessa katsoa tällaisen päätelmän perusteella, että Trame on osallistunut Club Europeen. Nyt käsiteltävässä asiassa Tramen tilanne on erikoinen senkin vuoksi, että koko sinä ajanjaksona, jolloin kilpailusääntöjen rikkominen tapahtui, ei ole kiistetty tämän yrityksen osallistuneen yksinomaan Club Italiaan. Trame siis osallistui koko tämän ajanjakson aikana ainoastaan Club Italian sisäiseen osaan, koska sillä ei ollut vaadittavia hyväksyntöjä myydäkseen jänneterästä Italian ulkopuolella. Riidanalaisessa päätöksessä komissio sitä paitsi myöntää, ettei Tramella ollut myyntiä Italian ulkopuolelle kyseisenä ajanjaksona, mikä pitää paikkansa kartellin kohteena olleiden Manner-Euroopan alueiden osalta; osa Tramen myynnistä suuntautui lisäksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jota yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen ei koskenut. Tramen tilanne oli siis erilainen kuin Club Italian pääasiallisten toimijoiden (kuten Redaellin), jotka toimivat sekä Italiassa että muissa jäsenvaltioissa, tai tiettyjen Club Europen pysyvien jäsenten (kuten Tréfileuropen), joilla oli toimintaa muualla Euroopassa, mutta myös Italiassa.

 c) Tramen tilanne verrattuna tiettyjen Club Españan toimijoiden tilanteeseen

137    Seuraavaksi on tarkasteltava viimeistä asianosaisten perusteluissa mainittua seikkaa (ks. edellä 106 ja 107 kohta) eli kysymystä siitä, onko Tramen tilanne samankaltainen kuin Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan, jolloin komission olisi pitänyt myöntää sille samanlainen kohtelu kuin niille.

138    Näiden yritysten tilanteiden voidaan todellakin katsoa soveltuvin osin vastaavan toisiaan. Siinä missä Tramen tilanne oli erilainen kuin Club Italian viiden pääasiallisen toimijan eli Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n ja Tréfileuropen, kolmen Club Españan toimijan eli Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan tilanteet olivat erilaiset kuin tämän klubin muiden toimijoiden, kuten Emesan ja Tycsan, jotka kumpikin osallistuivat myös Club Europeen ja Tycsa lisäksi Club Italiaan.

139    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, ettei komissio määrännyt Socitrelille, Proderacille ja Fapricelalle seuraamuksia koko kartellista eli niiden osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen koko siltä ajanjaksolta, jolloin rikkominen tapahtui, vaan otti huomioon ainoastaan niiden osallistumisen kilpailusääntöjen rikkomisen yhteen osaan, tässä tapauksessa Club Españaan, muun muassa siitä syystä, että ne olivat saaneet tietää kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta vasta myöhäisessä vaiheessa (toukokuusta 2001 lähtien) (riidanalaisen päätöksen 949 perustelukappale, jossa komissio tekee tällaisen erottelun määrittäessään vuoden 2006 suuntaviivoissa tarkoitettua sakon perusmäärää). Näin ei tapahtunut Tramen kohdalla, vaan sille määrättiin sakkoja sen osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen maaliskuusta 1997 syyskuuhun 2002 asti.

140    Perustellakseen sitä, miksi se ei kohdellut Tramea samalla tavalla kuin Socitrelia, Proderacia ja Fapricelaa, komissio vetoaa seuraaviin kahteen seikkaan: ensinnäkin siihen, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että Socitrel, Proderac ja Fapricela olivat tietoisia osallistumisestaan laajempaan järjestelyyn 15.5.2001 lähtien (riidanalaisen päätöksen 658, 660 ja 661 perustelukappale) eli vuotta myöhemmin kuin Trame, joka oli siitä tietoinen 15.5.2000 lähtien, ja toiseksi siihen, että – toisin kuin Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan tapauksessa – ”Club Italian maantieteellinen soveltamisala oli suurelta osin sama kuin yleiseurooppalaisten sopimusten soveltamisala ja oli näin ollen selvästi Club Españan maantieteellistä soveltamisalaa (Espanja ja Portugali) laajempi” (riidanalaisen päätöksen 949 perustelukappale).

141    On kuitenkin todettava, että komission mainitsemista eroista huolimatta on kuitenkin niin, että samat olosuhteet, joihin komissio on vedonnut Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan tapauksessa – eli yhtäältä myöhäinen tietoisuuden saaminen rikkomisen yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta (lokakuussa 2000 eikä toukokuussa 2000) ja toisaalta Club Italian maantieteellinen soveltamisala, joka Tramen tapauksessa on voinut olla vain kansallinen, koska Trame ei vaadittavien hyväksyntöjen puuttuessa vienyt tuotteitaan Italian ulkopuolelle – pätevät lieventävinä seikkoina myös Trameen. Lisäksi on huomattava riidanalaisesta päätöksestä ilmenevän, että vaikka Club España koskikin lähinnä Espanjaa ja Portugalia, siellä suunniteltiin myös espanjalaisten tuottajien vientiä (ks. riidanalaisen päätöksen liitteessä 4 oleva, 6.7.2001 pidettyyn kokoukseen liittyvä osio).

 d) Päätelmä

142    Yhteenvetona on todettava edellä esitetystä ilmenevän, että komission riidanalaisessa päätöksessä esittämää arviota Tramen osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen voidaan arvostella seuraavista kolmesta syystä.

143    Ensinnäkin komissio on virheellisesti katsonut Tramen olevan vastuussa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen eli ”sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen jänneteräksen alalla sisämarkkinoilla, ja 1.1.1994 lukien ETA:lla” 4.3.1997–19.9.2002, koska riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että Trame on ollut tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta vasta 15.5.2000 lähtien.

144    Toiseksi komissio on myös virheellisesti katsonut, että Trame tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta 15.5.2000 lähtien, koska ei voida oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittaa, että Trame olisi kyseisenä päivänä saanut tietää Club Europen luonteesta ja päämääristä. Tältä osin esitettyjen todisteiden perusteella tällainen tilanne voidaan todeta vasta 9.10.2000 eli siitä lähtien, kun Trame osallistui kokoukseen, jossa oli Club Italian jäsenten lisäksi mukana yrityksiä, jotka eivät olleet tämän klubin vaan ainoastaan Club Europen jäseniä, minkä on täytynyt poistaa Tramen viimeisetkin epäilykset siitä, mitä Club Italian kokouksissa aikaisemmin mainitulla tai viitatulla nimityksellä ”Club Europe” tarkoitettiin.

145    Tästä päivämäärästä lukien komissiolla on siis oikeus katsoa, että Trame aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien kartellin osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen, vaikkei se itse harjoittanutkaan vientiä, ja että se tiesi muiden samoihin päämääriin pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

146    Kolmanneksi Tramen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen osallistumisen luonteen ja ulottuvuuden arvioinnista on todettava, ettei komissio ottanut riittävällä tavalla huomioon Tramen tilanteen ja Club Italian viiden pääasiallisen toimijan tilanteiden välisiä eroja, kuten ei myöskään Tramen ja Club Españan kolmen vähemmän merkittävän toimijan tilanteiden välillä soveltuvin osin olevia samankaltaisuuksia.

147    Tästä syystä riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 17 kohta on kumottava siltä osin kuin komissio katsoo Tramen osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomisen yleiseurooppalaiseen osaan 4.3.1997–9.10.2000. Muut edellä esitetystä johtuvat seuraukset arvioidaan jäljempänä yhteisesti asianosaisten esittämien väitteiden tarkastelun jälkeen.

148    Jo tässä vaiheessa on kuitenkin todettava, että näiden seurausten vaikutus komission määrittämän sakon määrään ei ole voinut olla järin merkittävä, koska se on laskettu pelkästään Tramen Italiassa toteuttaman jänneteräksen myynnin kokonaismäärän perusteella. Tältä osin ei voida katsoa, että Tramen osallistuminen ainoastaan Club Italian sisäiselle osa-alueelle ei olisi jo sellaisenaan ainakin jossain määrin vakavaa, vaikka edellä tämän tuomion 103 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tämänkaltaista osallistumista pidetäänkin lähtökohtaisesti vähemmän vakavana kuin sellaisen yrityksen rikkomista, joka ei ole osallistunut ainoastaan Club Italian sisäiseen vaan myös sen ulkoiseen osa-alueeseen ja jopa muihin järjestelyihin, kuten Club Europeen ja Club Españaan.

 C Kolmilankainen punos

 1. Asianosaisten lausumat

149    Trame väittää, että komissio menetteli virheellisesti ottaessaan huomioon sen kolmilankaisen punoksen (treccia) myynnin sakon määrän määrittämisessä. Tämä on merkittävä virhe, koska kolmilankaisen punoksen myynnin arvo oli yli 50 prosenttia Tramen jännepunosten myynnin kokonaisarvosta vuonna 2001. Tramen seitsenlankaisen punoksen (trefolo) myynnin arvo oli siten ainoastaan 4,05 miljoonaa euroa, kun myynnin kokonaisarvo – kolmilankainen punos mukaan luettuna – oli 8,2 miljoonaa euroa.

150    Yleensäkin Trame väittää, ettei kolmilankainen punos ole koskaan ollut Club Italian järjestelyjen kohteena. Tämä tuote mainitaan joskus todisteissa, mutta missään ei kuitenkaan osoiteta, että Club Italian jäsenet olisivat tosiasiallisesti tehneet sitä koskevia sopimuksia. Komissio, joka väittää päinvastaista, perustaa näyttönsä ”vuoden 1996 sopimus” ‑nimiseen taulukkoon, joka on päivätty joulukuussa 1995 eikä koske Tramea. Muista hallinnollisen menettelyn asiakirjoista ei löydy tukea väitteelle, jonka mukaan taulukossa mainittujen kiintiöiden soveltamista olisi jatkettu vuoteen 2002. Todellisuudessa ainoat kerrat, kun kolmilankaista punosta oli – tuloksetta – yritetty sisällyttää kartelliin, olivat 28.2.2000 ja 6.3.2000 pidetyt kokoukset. Viitatessaan 28.2.2000 pidettyyn kokoukseen komissio antaa ymmärtää, että kokouksessa olisi ”arvioitu mahdollisuuksia sisällyttää kolmilankainen punos Italian markkinoista tehtyyn kaupalliseen sopimukseen”.

151    Tämän 28.2.2000 pidetyn kokouksen jälkeen ei ole ilmennyt mitään todisteita siitä, että Club Italian järjestely olisi tosiasiallisesti koskenut kolmilankaista punosta. Komissio viittaa käsiteltävässä asiassa 6.3.2000 pidettyyn kokoukseen liittyvään asiakirjaan, johon sisältyvässä ”yksityiskohtaisessa luettelossa ovat niiden 80 (italialaisen) asiakkaan nimet, joiden osalta kolmilankaisen punoksen toimitukset on jaettu Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n, Tréfileuropen, SLM:n ja Tramen kesken”. Kyse ei kuitenkaan ole kiintiöiden tai asiakkaiden tulevasta jaosta, vaan – kuten kyseisen asiakirjan toimittanut ITC täsmentää – ”tuottajien vuonna 1999 toteuttamien toimitusten tarkastelusta”. ITC:n edustaja, joka osallistui sakkojen lieventämistä koskevien ITC:n lausuntojen laatimiseen, vahvistaa tämän eräässä Tramen esittämässä lausunnossa. Hän myös mainitsee, että ”Club Italiassa viiteajanjaksolla käydyt keskustelut keskittyivät seitsenlankaisen punokseen”. Kyseiset tiedot olisi toimitettu helmikuussa 2000 siinä yhteydessä, kun kolmilankaista punosta yritettiin turhaan sisällyttää kartelliin. Vaikka tällaisten tietojen luovuttamista pidettäisiinkin kilpailusääntöjen rikkomisena (mikä siis ei pidä paikkaansa), kyseessä olisi silti markkinoiden jakamista lievempi rikkomus, ja tämä olisi pitänyt ottaa huomioon sakon määrää määritettäessä. Lisäksi hallinnollisen menettelyn asiakirjaan 15905 sisältyvästä myöhemmästä taulukosta, jota komissio luonnehtii ”vuoden 2001 kiintiöiden jakamista sekä vuodelle 2002 ennakoitua myyntiä koskevaksi suunnitelmaksi”, ilmenee mainittujen määrien koskevan yksinomaan seitsenlankaista punosta, mikä osoittaa jälleen kerran, ettei kartelli koskenut lainkaan kolmilankaista punosta.

152    Lopuksi Trame vetoaa Tréfileuropen edustajan antamaan lausuntoon, joka vahvistaa, että kolmilankainen punos jäi kartellin ulkopuolelle, sillä siinä mainitaan, että ”kilpailijat eivät koskaan tehneet, tai ainakaan Trame ei tehnyt, Club Italian puitteissa minkäänlaista sopimusta kolmilankaisesta punoksesta”, että ”tällaisen tuotteen tuotantoa, markkinointia ja vientiä ei käsitelty italialaisten jänneteräksen valmistajien kokouksissa käydyissä keskusteluissa, koska nämä yritykset eivät olleet kiinnostuneita kyseisestä tuotteesta,” ja että ”kyseessä on todellakin marginaalinen tuote, joka on tarkoitettu ennen kaikkea Italian markkinoille”. Se, että Club Italiassa on satunnaisesti viitattu myös kolmilankaiseen punokseen esimerkiksi siinä vaiheessa, kun sitä yritettiin turhaan sisällyttää kartelliin, ei vähennä näiden lausuntojen todenmukaisuutta. Trame myös täsmentää, että kolmilankaisen punoksen vuotuinen kysyntä Italiassa oli 20 000–22 000 tonnia vuosina 1997–2002, mistä lähtien se alkoi vähetä, kun taas seitsenlankaisen punoksen kysyntä samalla ajanjaksolla oli 100 000–120 000 tonnia.

153    Komissio väittää, että kartelli ja myös Club Italia koskivat kolmilankaista punosta selvästi ennen päivämäärää 28.2.2000 (riidanalaisen päätöksen 409–411 perustelukappale). Trame ei siten voi väittää, ettei tämä tuote sisältynyt kyseisessä klubissa sovittuihin järjestelyihin. Siltä osin kuin on kyse 28.2.2000 pidetystä kokouksesta, ITC:n käsin kirjoittama pöytäkirja osoittaa, että kokouksessa käydyt keskustelut pohjautuivat kolmilankaisen punoksen määriä ja hintaa koskeviin tarkkoihin lukuihin. Yritysten olisi ollut vaikea keskustella tällaisista tiedoista, jolleivät ne olisi tutustuneet niihin ennakolta. Joka tapauksessa pöytäkirjasta ilmenee, että kaupallisia tietoja on vaihdettu. Samoin 6.3.2000 pidettyyn kokoukseen liittyvät todisteet ovat täysin yksiselitteiset. Vastauksessaan Tramen väitteeseen, jonka mukaan kyseisestä kokouksesta käsin kirjoitetut muistiinpanot viittaisivat tuottajien vuonna 1999 toteuttamien toimitusten tarkasteluun, minkä myös ITC vahvistaa, komissio huomauttaa laatijan mainitsevan muistiinpanojen ensimmäisellä sivulla, että nämä luvut viittaavat ”kolmilankaista punosta” koskeviin ”kiintiöihin”. Myös CB:n 26.11.2002 antamassa lausunnossa mainitaan, että 13.3.2000, 10.4.2001 ja 16.9.2002 pidettyjen kokousten erityisenä tarkoituksena oli asiakkaiden jakaminen kolmi- ja seitsenlankaisen punoksen osalta. Tréfileuropen edustajan antama lausunto ei ole kovin uskottava myöskään sen osalta, mitä Trame väittää yritykseksi sisällyttää kolmilankainen punos kartelliin 28.2.2000 ja 6.3.2000 pidetyissä kokouksissa. Samoin ITC:n edustajan lausunnosta on todettava, ettei mikään 6.3.2000 päivätyssä taulukossa osoita, että kyse olisi ”kolmilankaisen punoksen toimituksia koskevista pitkän aikavälin tiedoista”. Tällaiset lausunnot eivät voi vähentää saatavilla olevien todisteiden arvoa.

 2. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

154    Aluksi on muistutettava, että Tramelle määrättiin seuraamuksia osallistumisesta jänneteräsalan kartelliin. Tältä osin komissio täsmentää riidanalaisessa päätöksessä, että ilmauksella ”jänneteräs” tarkoitetaan metallivaijereita ja valssilankapunoksia. Jänneteräkseen viitatessaan komissio käyttää myös ilmaisuja ”vaijerit/punokset”, mikä antaa ymmärtää, että nämä termit ovat keskenään synonyymeja. Joka tapauksessa päätöksessä mainitaan nimenomaisesti, että ”jänneteräspunokset muodostuvat kolmesta tai seitsemästä langasta” (riidanalaisen päätöksen toinen ja kolmas perustelukappale).

155    Näin ollen riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että komissio on tosiasiallisesti katsonut kartellin koskevan sekä kolmi- että seitsenlankaista punosta. Näiden kahden tuotetyypin välillä on kuitenkin joitakin eroja, jotka liittyvät sekä niiden ominaisuuksiin että niiden kysyntään ja tarjontaan.

156    Prosessinjohtotoimiin annetuista vastauksista ilmenee, ettei kolmilankaista punosta voida korvata seitsenlankaisella punoksella, vaikka ne on tehty samasta raaka-aineesta eli valssilangasta. Ensiksi mainittua voidaan käyttää kevyemmissä kantorakenteissa, kuten viinitarhojen tukipaaluissa, ja jälkimmäistä suurelementtien kantorakenteissa.

157    Tässä yhteydessä Trame väittää, että komissio menetteli virheellisesti, kun se sisällytti kolmilankaisen punoksen kartelliin. Tramen syyksi luettu rikkominen koskee ainoastaan seitsenlankaista punosta. Tästä syystä komission olisi pitänyt ottaa sakon määrää määrittäessään huomioon ainoastaan seitsenlankaisen punoksen myynti, jonka osuus oli noin puolet Tramen kolmi- ja seitsenlankaisten punosten myynnistä vuonna 2001.

 a) Club Italian alkuvuosiin liittyvät todisteet

158    Trame väittää ensinnäkin, ettei Club Italia ole koskaan koskenut kolmilankaista punosta. Tämän väitteen on kuitenkin todettava olevan ristiriidassa riidanalaisen päätöksen ja siinä mainittujen todisteiden kanssa siltä osin kuin on kyse Club Italian alkuvuosista.

159    Riidanalaisen päätöksen mukaan Club Italia oli kansallinen järjestely, joka kesti 5.12.1995–19.9.2002. Tässä sopimuksessa vahvistettiin kiintiöt Italiassa ja vientikiintiöt Italiasta muuhun Eurooppaan. Sen jäseniä olivat Redaelli, CB, Itas ja ITC ja myöhemmin Tréfileurope (3.4.1995 lähtien), SLM (10.2.1997 lähtien), Trame (4.3.1997 lähtien), Tycsa (17.12.1996 lähtien), DWK (24.2.1997 lähtien) ja Austria Draht (15.4.1997 lähtien).

160    Tältä osin riidanalaisesta päätöksestä ilmenee – kuten komissio aivan oikein väittää –, että Redaelli, CB, Itas ja ITC tekivät 5.12.1995 sopimuksen valssilangan, kolmilankaisen punoksen ja seitsenlankaisen punoksen kiintiöiden jakamisesta Italian markkinoilla ja sisämarkkinoilla (riidanalaisen päätöksen 409 perustelukappale). Sopimuksen sisältö ilmenee muun muassa riidanalaisen päätöksen 409 perustelukappaleessa esitetystä taulukosta, jossa mainitaan Italian markkinoiden kiintiöksi yhteensä 85 000 tonnia (josta valssilangan osuus on 9 000 tonnia, kolmilankaisen punoksen osuus 13 000 tonnia ja seitsenlankaisen punoksen osuus 63 000 tonnia) ja sisämarkkinoiden kiintiöksi yhteensä 45 000 tonnia (josta valssilangan osuus 16 300 tonnia, kolmilankaisen punoksen osuus 3 900 tonnia ja seitsenlankaisen punoksen osuus 24 800 tonnia).

161    Kuten myös komissio toteaa prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa, edellä mainitusta sopimuksesta ilmenee selvästi, että Redaelli, CB, Itas ja ITC ovat yhdessä päättäneet valssilangalle, kolmilankaiselle punokselle ja seitsenlankaiselle punokselle osoitettujen määrien jakamisesta Italiassa ja muualla unionissa ja että tällainen sopimus on tehty, koska asianomaiset osapuolet ovat sen parafoineet.

162    Redaelli, ITC, Itas ja CB vahvistivat 18.12.1995 pidetyssä kokouksessa jänneteräksen vientikiintiönsä (valssilanka ja kolmi- ja seitsenlankainen punos) muualle Eurooppaan (riidanalaisen päätöksen 410 perustelukappale ja liite 3).

163    Näin ollen Trame on väärässä väittäessään, että Club Italia, johon se ei tuossa vaiheessa vielä kuulunut, koski ainoastaan seitsenlankaista punosta, koska Redaelli, CB, Itas ja ITC olivat sopineet kaikkien riidanalaisen päätöksen 409 perustelukappaleessa olevassa taulukossa mainittujen määrien jakamisesta keskenään.

164    Lisäksi komissio väittää, että sopimusta sovellettiin vuoteen 2002 asti. Tämän toteen näyttämiseksi komissio muun muassa toteaa riidanalaisen päätöksen 411 perustelukappaleessa, että ”Redaelli, CB, Itas ja ITC (joihin liittyivät myöhemmin Tréfileurope Italia, Trame, SLM ja yleiseurooppalaiset tuottajat Tréfileurope, Tycsa, Austria Draht ja DWK) jatkoivat sopimuksen soveltamista vuoteen 2002 asti” ja että ”esimerkiksi ne 85 000 ja 45 000 tonnia, joista Italian sopimuksessa sovittiin – –, mainitaan uudelleen Etelän sopimuksen 3.2.1997 päivätyssä taulukossa”.

165    Komissio esittää tästä seikasta ainoastaan yhden todisteen, ja se koskee pelkästään Redaellia, CB:tä, Itasia ja ITC:tä, jotka osallistuivat 5.12.1995 tehtyyn sopimukseen. Siksi on loogista, että kyseiset neljä Club Italian jäsentä viittaavat tähän keskenäiseen sopimukseensa Etelän sopimuksesta käymissään keskusteluissa (ks. edellä 62 kohta). Käsiteltävässä asiassa mistään ei kuitenkaan voida päätellä, että Trame olisi liittynyt kyseiseen sopimukseen, sillä Tramea ei huomioitu komission mainitsemien 85 000 ja 45 000 tonnin jakamisessa eikä se ollut osapuolena Etelän sopimuksessa.

166    Vaikka komission esittämät todisteet ovatkin merkityksellisiä siltä osin kuin on kyse joulukuun 1995 sopimuksen parafoineista Redaellistä, CB:stä, Itasista ja ITC:stä, niillä ei kuitenkaan ole todistusarvoa pyrittäessä osoittamaan, että Trame on siitä lähtien, kun se liittyi Club Italiaan maaliskuussa 1997, tiennyt tai ei ole voinut olla tietämättä, että kartelli koski sekä seitsen- että kolmilankaista punosta ja jopa valssilankaa. Komission tältä osin esittämissä perusteluissa ei siten viitata yhteenkään sellaiseen todisteeseen, jonka perusteella Tramen voitaisiin tosiasiallisesti katsoa osallistuneen rikkomiseen ajanjaksolla, joka alkoi 3.2.1997 eli joulukuussa 1995 sovittuja kiintiöitä koskevan taulukon päivämääränä – mihin keskusteluun Trame ei liittynyt – ja päättyi 28.2.2000 eli päivänä, jolloin kolmilankaisesta punoksesta Tramen mukaan keskusteltiin ensimmäisen kerran.

167    Kun komissiota pyydettiin prosessinjohtotoimena vastaamaan tätä koskevaan kysymykseen, se ei kyennyt esittämään tältä osin merkityksellistä todistusaineistoa, koska todisteet, joihin se viittaa, liittyvät kahteen Club Italian kokoukseen eli 30.9.1997 ja 7.10.1997 pidettyihin kokouksiin, joissa Tramen ei ole kerrottu olleen läsnä (ks. riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevat, näihin kokouksiin liittyvät osiot).

168    Tässä vaiheessa komissio ei siis kykene osoittamaan konkreettisesti ja tosiasiallisesti, kuten sen kuuluisi tehdä (ks. edellä 88 kohta), että Trame tiesi tai sen olisi pitänyt tietää maaliskuusta 1997 helmikuuhun 2000 ulottuneella ajanjaksolla, että kartelli koski kolmilankaista punosta.

 b) 28.2.2000 pidettyyn kokoukseen liittyvien todisteiden tarkastelu

169    Toiseksi riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, 28.2.2000 pidettyyn kokoukseen liittyvässä osiossa todetaan, että tässä kokouksessa, johon osallistuivat Redaelli, CB, Itas ja ITC mutta myös Tréfileurope, SLM ja Trame, käsiteltiin seuraavia asioita:

–        ”Tramen edustajan aloitteesta keskustelut kolmilankaisen punoksen markkinoiden koosta (25 000 tonnia eikä 35 000 tonnia, laskettuna tuottajien ilmoittamien myyntilukujen perusteella)”

–        ”arvio mahdollisuuksista sisällyttää kolmilankainen punos Italian markkinoista tehtyyn kaupalliseen sopimukseen”

–        ”lisäksi Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n, SLM:n ja Tramen väliset yksityiskohtaiset keskustelut hinnoista ja hintojen vahvistamisesta (lisämaksu mukaan luettuna)”.

170    Tämä esitys tukee Tramen väitettä, koska komission saatavilla olevasta todistusaineistosta eli lähinnä ITC:n tästä kokouksesta toimittamasta käsin kirjoitetusta pöytäkirjasta ilmenee, että kolmilankaista punosta koskenut keskustelu käytiin Tramen aloitteesta. Näin ollen on kohtuullista katsoa, että jos Tramelle olisi jo ilmoitettu Club Italian koskevan tätä tuotetta, se ei varmastikaan olisi katsonut tarpeelliseksi aloittaa sitä koskevaa keskustelua, jossa sitä paitsi ilmeni, että sen ja muiden osapuolten välillä oli merkittäviä näkemyseroja.

171    Lisäksi komissio mainitsee vastineensa liitteessä 1 26.12.2002 päivätyn CB:n lausunnon, josta käy ilmi, että 28.2.2000 pidetyssä kokouksessa arvioitiin mahdollisuutta kolmilankaisen punoksen sisällyttämisestä Italian markkinoista tehtyyn kaupalliseen sopimukseen (Valutazioni per l’inserimento del prodotto cd. ”trescia” nell’accordo commerciale per il mercato italiano). Myös tämä todiste, joka mainitaan edellä tämän tuomion 169 kohdan toisessa luetelmakohdassa, tukee Tramen väitettä, jonka mukaan ei ole osoitettu, että Trame tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että Club Italiassa käydyissä keskusteluissa oli käsitelty kolmilankaista punosta jo ennen kuin se liittyi Club Italiaan maaliskuussa 1997.

172    Komissio kuitenkin katsoo ITC:n käsin kirjoitetusta pöytäkirjasta (vastineen liite B.2) ilmenevän, että kolmilankainen punos sisältyi jo tähän sopimukseen, koska keskustelut käytiin sekä tuotteen määrää että sen hintaa koskevien tarkkojen lukujen pohjalta, joista yritysten olisi ollut vaikea keskustella tutustumatta niihin etukäteen.

173    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei ITC:n käsin kirjoittaman pöytäkirjan tulkinta riitä poistamaan tähän tilanteeseen liittyvää epätietoisuutta. Käy nimittäin ilmi, että kyseiset määrät ja hinnat on esitetty nimenomaan Tramen aloitteesta käydyissä keskusteluissa, joissa on arvioitu mahdollisuutta sisällyttää kolmilankainen punos Club Italian järjestelyihin ainakin siltä osin kuin on kyse muista kuin joulukuun 1995 sopimuksen allekirjoittaneista tuottajista. Kokouksessa läsnä olleet eri tuottajat saattoivat siten esittää nämä muun muassa käytettyjä hintoja koskevat tiedot. Lisäksi käy ilmi, että kyseiset määrät ovat ainoastaan likimääräisiä, eivät tarkkoja määriä. Ne on ilmaistu tuhansina yksikköinä.

174    Lisäksi on huomautettava, että Tramen väitettä tukee sen omien perustelujensa tueksi ja komission perustelujen vastineeksi tästä kysymyksestä esittämien kahden lausunnon, nimittäin Tréfileuropen edustajan lausunnon (kannekirjelmän liite 10) ja ITC:n edustajan lausunnon (kantajan vastauksen liite Z.1) sisältö, ja kumpikin edustaja mainitaan 28.2.2000 pidetyn kokouksen läsnäolijoiden joukossa (ks. riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 oleva, tähän kokoukseen liittyvä osio ja edellä 152 kohta).

175    Edellä esitetyn perusteella komissio ei siis kykene osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Trame tiesi tai se ei voinut olla tietämättä jo ennen 28.2.2000 pidettyä kokousta, että Club Italia koski sekä seitsen- että kolmilankaista punosta, sillä muiden läsnäolijoiden kertoman mukaan Trame on itse aloittanut keskustelun asiasta kyseisessä kokouksessa, mikä osoittaa Tramen olleen aiemmin tietämätön siitä.

 c) 6.3.2000 pidettyyn kokoukseen liittyvien todisteiden tarkastelu

176    Kolmanneksi Trame väittää, ettei ole olemassa 28.2.2000 pidetyn kokouksen jälkeiseltä ajalta näyttöä siitä, että Club Italia todella olisi sisällyttänyt kolmilankaisen punoksen kartelliin. Tramen mukaan tässä ei voida vedota 6.3.2000 pidettyyn kokoukseen liittyvään asiakirjaan (kannekirjelmän liite 7), koska se ei lähtökohtaisesti koske markkinaosuuksien tai asiakkaiden tulevaa jakoa, vaan ainoastaan ”tuottajien vuonna 1999 toteuttamiin toimituksiin” liittyviä pitkän aikavälin tietoja. Trame vetoaa tältä osin ITC:n komissiolle esittämään lausuntoon (kannekirjelmän liite 8) ja tämän yrityksen edustajan lausuntoon (kantajan vastauksen liite Z.1), jotka tosiasiallisesti ja nimenomaisesti tukevat tätä väitettä.

177    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, 6.3.2000 pidettyyn kokoukseen liittyvässä osiossa kuitenkin mainitaan, että tässä 28.2.2000 pidettyä kokousta seuranneessa kokouksessa, johon osallistuivat Redaelli, Itas, ITC, Tréfileurope, SLM ja Trame, käsiteltiin seuraavat asiat:

–        ”tämän kokouksen pöytäkirjaan sisältyy yksityiskohtainen luettelo niiden 80 (italialaisen) asiakkaan nimistä, joiden osalta kolmilankaisen punoksen toimitukset on jaettu Redaellin, ITC:n, CB:n, Itasin, SLM:n, Tramen ja [Tréfileuropen] kesken”

–        ”CB:n mukaan tähän jakoon sisältyi kolmi- ja seitsenlankaista punosta ostavia asiakkaita”.

178    Ensiksi mainittu tieto on peräisin kyseisen käsin kirjoitetun pöytäkirjan toimittaneelta ITC:ltä ja jälkimmäinen tieto CB:ltä, joka selitti tämän kokouksen sisällön sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevassa hakemuksessaan; ITC:n pöytäkirjassa ei kuitenkaan mainita CB:n olleen läsnä kyseisessä kokouksessa.

179    Toisin kuin Trame väittää, ei voida katsoa, ettei ITC:n käsin kirjoittamassa pöytäkirjassa mainittujen tietojen sisällön perusteella voida todeta, että Club Italiassa on käyty keskusteluja kolmilankaisesta punoksesta.

180    Kuten komissio toteaa prosessinjohtotoimiin antamissaan vastauksissa, mainitusta pöytäkirjasta ilmenee selvästi, että 6.3.2000 pidetyssä kokouksessa, jossa oli läsnä kaksi Tramen edustajaa, käytiin yksityiskohtainen keskustelu kahdeksan yrityksen (Redaelli, ITC, CB, Itas, SLM, Trame, Tréfileurope ja Tycsa) toteuttamista kolmilankaisen punoksen toimituksista, jotka koskivat useita kymmeniä italialaisia asiakkaita.

181    Toimituksiin liittyvä taulukko on kyseisessä pöytäkirjassa otsikoitu ”Kiintiöosuudet – asiakasluettelo” (Quote – elenco clienti). Tässä yhteydessä se, koskivatko keskustelut jo toteutuneita toimituksia vai suunniteltuja toimituksia, ei sellaisenaan voi olla ratkaisevaa, koska ainakin pöytäkirjasta ilmenee, että vaikka tiedot olisikin toimitettu jo toteutuneelta ajalta, niiden voidaan sittenkin katsoa olevan seurausta 28.2.2000 pidetyssä kokouksessa aloitetusta keskustelusta, jonka tarkoituksena oli selvittää edellä tämän tuomion 180 kohdassa mainittujen kahdeksan yrityksen mahdollisuudet tehdä kolmilankaista punosta koskeva sopimus Club Italiassa.

182    Lisäksi komissio huomauttaa aivan oikein, että riidanalaisen päätöksen 409 perustelukappaleessa esitetyn 5.12.1995 päivätyn taulukon mukaan kolmilankaisen punoksen markkinat Italiassa – tai ainakin kyseisessä taulukossa mainituille tuottajille osoitetut kiintiöt – olivat noin 13 000 tonnia. Kun otetaan huomioon 6.3.2000 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa mainitut tiedot, siinä lueteltujen eri tuottajien kesken jaetut määrät olivat yhteensä noin 12 000 tonnia. Voidaan siis pitää todennäköisenä, että 6.3.2000 pidetyssä kokouksessa todellakin keskusteltiin kolmilankaisesta punoksesta eikä kolmi- ja seitsenlankaisesta punoksesta yhdessä, kuten CB väittää. Muussa tapauksessa Club Italian jäsenten kesken jaettava tonnimäärä olisi ollut merkittävästi suurempi.

183    Komissio on siten oikeassa väittäessään, että ainakin niistä 28.2.2000 ja 6.3.2000 pidetyistä kokouksista lähtien, joissa on keskusteltu kolmilankaista punosta koskevista arkaluonteisista kaupallisista tiedoista, Tramea ja muita mainittujen kokousten osallistujia voidaan moittia siitä, että ne ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa koordinoida kyseistä tuotetta koskevia toimiaan korvatakseen tietoisesti normaalin kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä, mikä on SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaista.

 d) 6.3.2000 pidetyn kokouksen jälkeisten todisteiden tarkastelu

184    Neljänneksi asianosaiset ovat eri mieltä siitä, minkälaisia päätelmiä 6.3.2000 pidetyn kokouksen jälkeisistä todisteista voidaan tehdä sen kysymyksen osalta, tiesikö Trame Club Italian koskevan myös kolmilankaista punosta.

185    Trame väittää, että yritys sisällyttää kolmilankainen punos Club Italian järjestelyihin jäi tuloksettomaksi. Sen mukaan tämä käy ilmi muun muassa Tréfileuropen ja ITC:n edustajien antamien lausuntojen sisällöstä ja hallinnollisen menettelyn asiakirjaan 15905 sisältyvästä myöhemmästä taulukosta (kannekirjelmän liite 9), jota komissio luonnehtii ”vuoden 2001 kiintiöiden jakamista sekä vuodelle 2002 ennakoitua myyntiä koskevaksi suunnitelmaksi” ja josta ilmenee mainittujen määrien koskevan yksinomaan seitsenlankaista punosta, mikä osoittaa, ettei kilpailijoiden välinen kartelli koskenut lainkaan kolmilankaista punosta.

186    Komission mukaan on ilmeistä, että Club Italian järjestelyt ovat koskeneet myös kolmilankaista punosta, mikä käy ilmi 26.11.2002 päivätystä CB:n lausunnosta (vastineen liite B.1, hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 16942, 16945 ja 16951), josta ilmenee, että tähän tuotteeseen on viitattu 13.3.2000, 10.4.2001 ja 16.9.2002 pidetyissä kokouksissa seitsenlankaisesta punoksesta käytyjen keskustelujen yhteydessä.

187    On kuitenkin todettava, että CB:n 26.11.2002 päivätyssä lausunnossa toimittamat tiedot ovat pelkkiä lyhyitä toteamuksia, joiden sisällön tueksi ei ole toimitettu muita todisteita.

188    CB toteaa 13.3.2000, 10.4.2001 ja 16.9.2002 pidetyistä kokouksista, että niistä ensimmäisessä, jossa Tramen ei mainita olleen läsnä, oli kyse ”kaupallisesta kokouksesta: seitsen- ja kolmilankaista punosta ostavien asiakkaiden jakamisesta (riunione commerciale: ripartizione clienti trefolo e treccia), että toisessa kokouksessa, jossa Tramen mainitaan olleen läsnä, käsiteltiin ”kolmilankaisen punoksen markkinoita: asiakkaiden jakamista Italiassa” (mercato della treccia: ripartizione clienti trefolo Italia) ja että kolmannessa kokouksessa, jossa Tramen mainitaan olleen läsnä, oli kyseessä ”lopullinen kokous seitsen- ja kolmilankaisten punostuotteiden markkinoiden jakamiseksi” (riunione definitiva per ripartizione clienti quote del mercato prodotti trefolo et treccia).

189    Vertailun vuoksi on todettava komission esittävän riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, niihin kaikkiin kokouksiin, joissa Tramen on mainittu olleen läsnä, liittyvissä osioissa seuraavat tiedot:

–        13.3.2000 pidetty kokous: ”keskustelut seitsenlankaista punosta ostavista asiakkaista (ja maininnat hinnoista ja tonnimääristä), ja erityisesti keskustelut Tycsan ja DWK:n asiakkaista” ja ”keskustelujen jatkaminen Sveitsin ja Alankomaiden tilanteesta (Svizzera – NL)” (CB:tä ei mainita näiden tietojen sisällön tueksi esitettyjen tietolähteiden joukossa, vaan komissio mainitsee ainoastaan ITC:n ja SLM:n).

–        10.4.2001 pidetty kokous: ”keskustelut myynnistä, italialaisten asiakkaiden jakamisesta ja hintojen määrittämisestä. Muistutus säännöistä: kokoukset jäsenille joka kuukauden toiseksi viimeisenä maanantaina; myyjille (’kaupallisille’) joka kuukauden toisena ja viimeisenä maanantaina. SLM:n muistiinpanot Tycsan tiedoista”; ”CB ja Tréfileurope vahvistavat kokouksen” ja ”CB:n mukaan asiakkaat jaettava myös Italiassa”.

–        16.9.2002 pidetty kokous: ”kokous, jossa on tarkoitus jakaa kiintiöt kolmi- ja seitsenlankaiselle punokselle ja vahvistaa hinnat”; viitataan sisäiseen sähköpostiin, jossa ilmoitetaan muun muassa raaka-aineiden hintojen korotuksesta ja uuden kilpailijan ilmaantumisesta, ja ”CB ja Tréfileurope vahvistavat kokouksen”.

190    Käy siis ilmi, että komissio on näyttänyt ainoastaan kolmannen eli 16.9.2002 pidetyn kokouksen osalta täysin toteen CB:n sille antamien lausuntojen sisällön eli sen, että keskustelut koskivat sekä seitsen- että kolmilankaista punosta. Koska ei ole olemassa todisteita, joilla CB:n lausunnot voitaisiin vahvistaa, niitä ei voida pitää riittävän vakuuttavana näyttönä siitä, että kyseisissä lausunnoissa mainituissa kokouksissa todella olisi käsitelty kolmilankaista punosta. CB on saattanut rutiininomaisesti olettaa kaikkien keskustelujen koskevan molempia tuotetyyppejä yrittämättä edes tehdä eroa niiden välillä, kun taas esimerkiksi Tramen näkemyksen mukaan keskustelut ovat koskeneet pelkästään seitsenlankaista punosta niin kauan kuin ei ole konkreettisesti keskusteltu kolmilankaisesta punoksesta. Vertailun vuoksi todettakoon, että ITC:n esittämässä sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevassa hakemuksessa 13.3.2000 pidetystä kokouksesta mainitaan, että ”kokouksen aikana keskusteltiin seitsenlankaista punosta ostavista asiakkaista” (durante la riunione si discute di clienti di trefolo).

191    Komission prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa esittämän todistusaineiston tarkastelussa kuitenkin ilmenee, että ITC:n komissiolle toimittamassa 10.4.2001 pidetyn kokouksen käsin kirjoitetussa pöytäkirjassa (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liitteet E.25 ja E.26) mainitaan useiden asiakkaiden nimet ja todennäköisesti tammi-, helmi- ja maaliskuussa 2001 myydyt tonnimäärät. Näistä asiakkaista ainakin yhden nimi ja sen kohdalla luetellut tonnimäärät ovat samat kuin 6.3.2000 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa mainitut vastaavat tiedot tai lähellä niitä. Samoin 16.9.2002 pidetyn kokouksen yhteydessä mainitussa sisäisessä sähköpostissa (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.30) viitataan uuden kilpailijan ilmaantumiseen markkinoille ja täsmennetään, että sen liiketoiminta liittyy kolmilankaiseen punokseen ja että sen suhteen noudatettavasta strategiasta on keskusteltu.

192    Lisäksi Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n, SLM:n ja Tramen kesken 30.7.2002 pidetystä kokouksesta (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liitteet E.31 ja E.32) saatavilla olevasta todistusaineistosta ilmenee, että kokouksessa käsiteltiin muun muassa asiakkaita ja vähimmäishintoja sekä ”analyysia kolmilankaisen punoksen markkinoista Italiassa” (ks. riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevat, tähän kokoukseen liittyvät osiot). Vaikka tietyt ITC:n tästä kokouksesta toimittamassa käsin kirjoitetussa pöytäkirjassa mainituista tiedoista koskevatkin seitsenlankaista punosta, ne esitetään vasta asiakirjan lopussa, ja niitä edeltää maininta ”trefolo”, minkä perusteella voidaan ajatella, että kaikki ennen tätä mainintaa esitetyt tiedot, jotka liittyvät tiettyihin asiakkaisiin, koskevat kolmilankaista punosta.

193    Näiden eri todisteiden perusteella komissio on voinut katsoa, että Trame on ainakin 28.2.2000 ja 6.3.2000 pidetyistä kokouksista lähtien ja 19.9.2002 asti osallistunut Club Italian puitteissa kokouksiin, joiden ensisijaisena tai toissijaisena tavoitteena on ollut koordinoida osallistujien toimia Italiassa siltä osin kuin on kyse kolmilankaisesta punoksesta.

 e) Päätelmä

194    Edellä esitetystä ilmenee, että vaikka Club Italian neljä alkuperäistä jäsentä suunnittelivat rikkovansa kilpailusääntöjä sekä seitsen- että kolmilankaisen punoksen osalta, ei ole näytetty riittävällä tavalla toteen, että Trame tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että myös kolmilankaisesta punoksesta oli keskusteltu Club Italian puitteissa jo ennen kuin tämä kysymys otettiin esille 28.2.2000 ja 6.3.2000 pidetyissä kokouksissa.

195    Komission mainitsemista todisteista käy myös ilmi – jollei niiden väitteiden, joita on esitetty Tramen osallistumisesta kartelliin 10.4.2001–16.9.2002, arvioinnin tuloksesta muuta johdu –, että on osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Club Italian puitteissa on 28.2.2000 ja 6.3.2000 pidettyjen kokousten jälkeen ja 16.9.2002 asti käyty keskusteluja kolmilankaisesta punoksesta Tramen läsnä ollessa tai sen huomioon ottamiseksi.

196    Nämä todisteet vahvistavat, että kolmilankaista punosta koskevissa keskusteluissa on käsitelty ainakin arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtoa, myytyjä määriä ja tarjottuja hintoja useiden Club Italian puitteissa kokoontuneiden tuottajien kesken, minkä vuoksi voidaan katsoa, että keskustelujen tarkoituksena on ollut SEUT 101 artiklassa tarkoitettu kilpailun rajoittaminen.

197    Yhteenvetona voidaan todeta, että komission riidanalaisessa päätöksessä esittämä arviointi Tramen osallistumisesta kilpailunvastaisiin järjestelyihin, jotka ovat koskeneet sekä seitsen- että kolmilankaista punosta, on osittain virheellinen. Ensinnäkin komissio on virheellisesti katsonut Tramen olevan vastuussa osallistumisesta Club Italian puitteissa 4.3.1997–28.2.2000 tapahtuneeseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka on seitsenlankaisen punoksen lisäksi koskenut kolmilankaista punosta, koska ei ole riittävällä tavalla osoitettu, että Trame tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että Club Italian neljä alkuperäistä jäsentä olivat jo tehneet sopimuksen kolmilankaisesta punoksesta. Lisäksi komissio on perustellusti katsonut, että Trame on 6.3.2000–19.9.2002 (jollei Tramen kartelliin osallistumisen keskeytymistä 10.4.2011 lukien koskevan kolmannen kanneperusteen tarkastelusta muuta johdu) osallistunut kilpailunvastaisiin järjestelyihin, jotka koskivat sekä seitsenlankaista punosta että – Tramen aloitteesta – kolmilankaista punosta.

198    Tästä syystä myös riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 17 kohta on kumottava siltä osin kuin komissio katsoo, että Tramen osallistuminen kyseiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen koski kolmilankaista punosta 4.3.1997–28.2.2000. Muut edellä esitetystä johtuvat seuraukset arvioidaan jäljempänä yhteisesti asianosaisten esittämien väitteiden tarkastelun jälkeen.

 D Ajanjakso 10.4.2001–16.9.2002

 1. Asianosaisten lausumat

199    Trame kiistää osallistuneensa kartelliin 10.4.2001 pidetyn kokouksen jälkeisellä ajanjaksolla. Sen mukaan ITC:n toimittamasta 30.8.2001 pidettyyn kokoukseen liittyvästä asiakirjasta voidaan todeta, että ”Trame jää vapaaehtoisesti pois kartellista”. Lisäksi erään Tréfileuropen edustajan antamassa lausunnossa mainitaan, että ”Trame irtisanoutui vuonna 2001 lopullisesti Club Italiasta ilmoittamalla nimenomaisesti, ettei se suostu hyväksymään muiden kartellin osallistujien punosmarkkinoiden jakamisesta esittämiä ehdotuksia,” ja että ”Club Italian jäsenet ymmärsivät täysin, että kyse oli irtisanoutumisesta”. Trame väittää olleensa yhden vuoden ja viiden kuukauden ajan osallistumatta kartelliin, vaikka sen osallistujat kokoontuivat 93 kertaa tämän ajanjakson aikana.

200    Tältä osin Trame väittää, ettei sitä voida moittia osallistumista Federazione imprese siderurgiche italianen (Federacciai, Italian terästeollisuusyritysten liitto) tiloissa 16.9.2002 pidettyyn kokoukseen. Tuona ajankohtana kaikille Club Italian jäsenille oli selvää, ettei Tramen osallistumisella kyseiseen kokoukseen ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, koska se oli kieltäytynyt ehdotetuista markkinaosuuksista. Trame väittää myös, ettei sen voida katsoa olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta 10.4.2001 pidetyn kokouksen jälkeisenä ajanjaksona sillä perusteella, että Club Italian jäsenet ovat jatkaneet edelleen keskustelua sen tilanteesta. Moniin komission tässä yhteydessä mainitsemiin asiakirjoihin ei sisälly mitään Tramea koskevia kaupallisia tietoja, vaan toisinaan ainoastaan sen nimi. Niissäkin asiakirjoissa, joissa mainitaan Trameen liittyviä kaupallisia tietoja, on kyse helposti saatavilla olevista tiedoista (ks. hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineisto, s. 16166 ja 16807). Eräässä ITC:n edustajan antamassa lausunnossa todetaan tästä, että ”vuoden 2001 aikana Trame irtisanoutui lopullisesti Club Italiasta ja ilmoitti nimenomaisesti, ettei se ole kiinnostunut muiden yritysten punosmarkkinoiden jakamisesta esittämästä ehdotuksesta”, että ”sekä ITC että muut Club Italian osallistujat käsittivät ja ymmärsivät selvästi, että sen tarkoituksena oli irtisanoutua kartellista”, että ”tietyt yritykset saattoivat – vielä Tramen irtisanoutumisen jälkeenkin – viitata Trameen Club Italian kokousten aikana”, mutta ”nämä olivat kuitenkin satunnaisia tapauksia, joilla ei ole merkitystä päätöksessä moititun kartellin sisällön kannalta,” ja että ”Trame oli tuolloin jo keskeyttänyt osallistumisensa Club Italiaan eikä [ITC:stä] vaikuttanut siltä, että tämä yritys olisi suoraan tai välillisesti toimittanut arkaluonteisia tietoja Club Italian jäsenille”.

201    Komissio muistuttaa näyttäneensä toteen, että Trame osallistui Club Italiaan 4.3.1997–19.9.2002, siis myös 10.4.2001 jälkeisellä ajanjaksolla (ks. erityisesti riidanalaisen päätöksen 469 ja 470 perustelukappale). Tramen asemasta on niiden 10.4.2001 ja 16.9.2002 pidettyjen kokousten lisäksi, joihin Trame myöntää osallistuneensa, keskusteltu muissakin tapaamisissa, joiden aikana on viitattu nimenomaisesti Trameen ja sen markkinakäyttäytymiseen.

202    Siltä osin kuin on kyse 30.8.2001 pidettyyn kokoukseen liittyvästä ITC:n asiakirjasta, ei ole varmaa, että järjestely, johon siinä viitataan, koskee yleiseurooppalaista kartellia tai Club Italiaa. Tällainen maininta ei sitä paitsi vastaa mitään yleistä asiakirjaa, jolla Trame olisi irtisanoutunut kartellista. Lisäksi lauseella ”myös kilpailijamme ovat tietoisia kyseisestä aloitteesta” viitataan virkettä ”Trame jää vapaaehtoisesti pois kartellista” edeltävään virkkeeseen, jonka mukaan ”Trame vaatii saada luopua kolmi- ja seitsenlankaisiin punoksiin liittyvästä liiketoiminnastaan”. Kaikki kilpailijat olivat siis tietoisia viimeksi mainitusta seikasta eivätkä siitä seikasta, ettei Trame enää osallistuisi kartelliin. Asiakirja-aineiston sivulla 16166 olevasta asiakirjasta komissio huomauttaa, että siinä esitetään yhteen vuosineljännekseen (kolmas vuosineljännes) liittyviä tietoja ja ”yhdeksään ensimmäiseen kuukauteen” liittyviä tietoja. Tiedot ovat hyvin yksityiskohtaisia ja koskevat seitsemää yritystä (joiden joukossa on Trame). Siltä osin kuin nämä tiedot koskevat Tramea, ne on voitu saada vain siltä itseltään. Asiakirja-aineiston sivulla 16807 olevasta asiakirjasta on todettava, että siinä käytetyt lähteet on mainittu asiakirjan alaviitteessä, josta ilmenee selvästi, että ne ovat peräisin kartelliin osallistuneilta yrityksiltä.

 2. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

203    Tässä kanneperusteessa Trame kiistää osallistuneensa yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen 10.4.2011 (jolloin pidettiin viimeistä edellinen Club Italian kokous, johon se osallistui) ja 16.9.2002 (jolloin pidettiin viimeinen Club Italian kokous, johon se osallistui) välisellä ajanjaksolla (jäljempänä vuoden ja viiden kuukauden ajanjakso).

 a) Seikat, joihin on vedottu rikkomisen lukemiseksi Tramen syyksi

204    Osoittaakseen Tramen osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen vuoden ja viiden kuukauden ajanjaksolla komissio vetoaa riidanalaisessa päätöksessä seuraaviin seikkoihin (ks. myös edellä 71 kohta).

205    Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 470 perustelukappaleessa ensinnäkin seuraavaa:

”– – toisin kuin Trame väittää, komissiolla on hallussaan todisteita siitä, että Trame jatkoi osallistumistaan kartelliin paitsi 10.4.2001 ja 16.9.2002 pidetyissä kokouksissa, joissa se myöntää olleensa läsnä, myös 30.7.2002 [pidetyssä kokouksessa], ja keskustelua sen tilanteesta jatkettiin rikkomisen loppuun saakka”.

206    Todisteina, joihin komissio tukeutuu osoittaakseen, että ”keskustelua Tramen tilanteesta jatkettiin rikkomisen loppuun saakka”, riidanalaisen päätöksen 470 perustelukappaleen alaviitteessä mainitaan muun muassa seuraavat kokoukset:

”– – 10.6.2001, 12.7.2001, 30.8.2001, 1.10.2001, 23.10.2001, 11.1.2002, 22.1.2002, 1.3.2002, 10.6.2002 pidetyt – – kokoukset, jotka on mainittu [riidanalaisen] päätöksen liitteessä 3”.

207    Vastauksessaan Tramelle, joka oli vedonnut 30.8.2001 pidettyyn kokoukseen liittyvän ITC:n asiakirjan (kantajan vastauksen liite 11) sisältöön, komissio toteaa toiseksi riidanalaisen päätöksen 471 perustelukappaleessa seuraavaa:

”Osoittaakseen, ettei se enää tuolloin osallistunut kartelliin, Trame viittaa lisäksi 30.8.2001 pidettyyn kokoukseen, jonka aikana [se ilmoitti] ’päättäneensä jäädä pois kartellista’. Komissio kuitenkin toteaa, ettei ole varmaa, että lausunnossa mainitulla kartellilla tarkoitetaan nimenomaan jänneteräskartellia tai Club Italiaa. Joka tapauksessa Trame osallistui kyseisen päivämäärän jälkeenkin aktiivisesti kokouksiin, ja sen tilanne otettiin huomioon ja siitä keskusteltiin useissa Club Italian kokouksissa, jotka koskivat hintoja ja asiakkaiden jakamista. Kyseistä ilmoitusta ei siten voida pitää julkisena irtisanoutumisena kartellista – –”

208    Tukeakseen väitettään Tramen osallistumisesta kartelliin kyseisellä vuoden ja viiden kuukauden ajanjaksolla komissio toteaa kolmanneksi seuraavaa:

”SLM myös vahvistaa Tramen olleen läsnä Club Italian kokouksissa, ja Tréfileurope vahvistaa Tramen osallistuneen Club Italiaan jopa siinä vaiheessa, kun sen ja ryhmän muiden jäsenten välille alkoi syntyä jännitteitä” (riidanalaisen päätöksen 472 perustelukappaleen loppu).

209    Näin ollen komissio katsoi, että ”[Tramen] osallistuminen Club Italiaan alkoi – – 4.3.1997 ja jatkui keskeytyksettä 19.9.2002 asti [tarkastuspäivä]” (riidanalaisen päätöksen 473 perustelukappaleen loppu).

 b) Analyysi

210    Perustellakseen toteamuksensa Tramen osallistumisesta kartelliin kyseisellä vuoden ja viiden kuukauden ajanjaksolla komissio esittää kahdenlaisia todisteita: yhtäältä todisteita Tramen osallistumisesta useisiin kokouksiin kyseisellä vuoden ja viiden kuukauden ajanjaksolla ja toisaalta todisteita, jotka osoittavat Tramen osallistumisen kilpailusääntöjen rikkomiseen jatkuneen, vaikkei se itse ollutkaan läsnä Club Italian kokouksissa.

 Todisteet Tramen välittömästä osallistumisesta kokouksiin

211    Edellä esitetystä ilmenee, että Trame tunnustaa osallistuneensa kyseisellä vuoden ja viiden kuukauden ajanjaksolla ainoastaan kahteen kokoukseen, joissa oli mukana Club Italian jäseniä, nimittäin 10.4.2001 ja 16.9.2002 eli kyseisen ajanjakson alussa ja lopussa pidettyihin kokouksiin, kun taas komissio mainitsee riidanalaisessa päätöksessä kolmannenkin kokouksen, joka pidettiin 30.7.2002.

212    Prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa komissio mainitsee, että Tramen osallistuminen 30.7.2002 pidettyyn Club Italian kokoukseen käy ilmi CB:n sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevassa hakemuksessaan antamasta lausunnosta. Tämä on ainoa asiakirja, johon komissio on tältä osin vedonnut. Kyseisessä lausunnossa mainitaan Trame 30.7.2002 pidetyn kokouksen osallistujien joukossa ja luonnehditaan, että ”tapaamisen tarkoituksena oli analysoida kolmilankaisen punoksen markkinoita Italiassa” (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.32).

213    Tämän Club Italian kokouksista laaditun yhteenvetotaulukon erään otsikon alla esitetyn toteamuksen tueksi ei kuitenkaan ole esitetty mitään muita todisteita, joilla sen sisältö voitaisiin vahvistaa. Kokouksesta käsin kirjoitetussa pöytäkirjassa, jonka ITC toimitti sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksensa yhteydessä ja jonka myös komissio mainitsee riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, 30.7.2002 pidettyyn kokoukseen liittyvässä osiossa, ei viitata lainkaan Tramen läsnäoloon kyseisessä kokouksessa eikä mainita mitään Trameen liittyviä tietoja (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineisto, s. 16194–16197).

214    Ainoat todisteet, joiden perusteella voidaan osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Trame on osallistunut Club Italian kokouksiin kyseisellä yhden vuoden ja viiden kuukauden ajanjaksolla, ovat siis ne, jotka liittyvät riidanalaisessa päätöksessä mainittuihin Federacciain tiloissa 10.4.2001 ja 16.9.2002 pidettyihin kokouksiin.

 Todisteet, jotka liittyvät keskustelemiseen Tramen tilanteesta sen poissa ollessa

215    Edellä mainittujen todisteiden lisäksi komissio katsoo, että Tramen osallistuminen kartelliin kyseisellä yhden vuoden ja viiden kuukauden ajanjaksolla ilmenee myös siitä, että muut Club Italian jäsenet keskustelivat Tramen poissa ollessakin sen tilanteesta useiden kokousten yhteydessä. Komission mukaan tällaisia keskusteluja ei olisi voitu käydä, ellei Trame olisi edelleen tiedottanut tilanteestaan Club Italian jäsenille, mikä osoittaa, että sen osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomisen tähän osaan jatkui edelleen.

 – SLM:n ja Tréfileuropen esittämät lausunnot

216    Aluksi on muistutettava riidanalaisesta päätöksestä ilmenevän, että komissio katsoo, että SLM:n ja Tréfileuropen antamat lausunnot vahvistavat todisteet, jotka sillä on hallussaan sen osoittamiseksi, että Trame osallistui kartelliin siitä huolimatta, että se oli poissa 10.4.2001–16.9.2002 pidetyistä Club Italian kokouksista.

217    Prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa komissio esittää SLM:n komissiolle 25.10.2002 lähettämän kirjeen sisällön (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.36), josta ilmenee, että vuoden 1999 lopussa ja vuosien 2000, 2001 ja 2002 aikana kokouksiin osallistui muiden italialaisten tuottajien edustajien lisäksi kaksi SLM:n edustajaa.

218    SLM mainitsee tässä yhteydessä seuraavat yritykset: johtotasolla pidettyjen kokousten osalta Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja Trame ja myyjätasolla pidettyjen kokousten osalta Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope, Trame ja Tycsa.

219    Riidanalaisesta päätöksestä myös ilmenee, että vastauksenaan Tramen huomautukseen, jonka mukaan tässä SLM:n lausunnossa ei nimenomaisesti mainita niiden kokousten päivämääriä, joihin jompikumpi SLM:n mainitsemista Tramen edustajista osallistui, komissio toteaa, että kyseistä lausuntoa ”on täydennetty tapahtuma-aikaisilla asiakirjoilla, joissa mainitaan kokousten tarkat päivämäärät” (riidanalaisen päätöksen 472 perustelukappaleen alaviite).

220    SLM:n lausunto vaatii – kuten komissio toteaa – tuekseen vielä muita todisteita, jotta sen sisältöä voitaisiin pitää toteen näytettynä. Tältä osin on todettava komission katsovan riidanalaisessa päätöksessä, etteivät SLM:n hallinnollisen menettelyn aikana toimittamat tiedot tuoneet merkittävästi lisäarvoa sen hallussa jo oleviin tietoihin verrattuna. Komissio toteaa muun muassa, että johto- ja myyjätasolla pidettyjen kokousten kuvaus oli epämääräinen ja ilmeni jo olemassa olleista todisteista (riidanalaisen päätöksen 1126–1129 perustelukappale).

221    Siltä osin kuin on kyse Tréfileuropen antamista lausunnoista, komissio toteaa prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa, ettei se voi antaa tarkempia tietoja kyseisen yrityksen mainitsemista Tramen ja muiden Club Italian jäsenten välisistä jännitteistä, koska komissio sai tietää niistä vasta tutustuttuaan Tréfileuropen toteamuksiin. Asiakirja-aineistosta myös ilmenee, että vaikka tämä yritys viittaa Trameen ajanjaksolla, joka ulottui vuodesta 1997 vuoden 2001 alkuun, myöhemmissä, erityisesti italialaisten yritysten Club Europeen liittymisen jälkeisen ajanjakson osalta esitettämissä viittauksissa ”italialaisiin” ei mainita nimenomaisesti Tramea. Sen nimeä ei mainita myöskään niiden yritysten joukossa, joiden edustajia Tréfileurope muistaa tavanneensa ensimmäisten tätä liittymistä koskeneiden kokousten aikana, jotka pidettiin touko- ja lokakuussa 2000 (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite F.5).

222    Jotta Tréfileuropen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevassa hakemuksessaan esittämät lausunnot voitaisiin nyt käsiteltävässä asiassa ottaa huomioon, niiden tueksi olisi esitettävä todisteita, joiden perusteella pystytään osoittamaan, että Tramen voidaan oikeudellisesti riittävällä tavalla katsoa osallistuneen kartelliin kyseisellä yhden vuoden ja viiden kuukauden ajanjaksolla, vaikkei komissio kykenekään osoittamaan, että Trame on osallistunut suoraan 10.4.2001–19.9.2002 pidettyihin Club Italian kokouksiin. Tähän ei riitä pelkkä viittaus siihen, että Trame on italialainen tuottaja tai että se osallistui ”italialaisten” kanssa Club Italian sisäiseen järjestelyyn maaliskuusta 1997 huhtikuuhun 2001 asti, jollei lisäksi esitetä mitään näyttöä, jonka perusteella voitaisiin vahvistaa osallistumisen jatkuneen syyskuuhun 2002 asti.

 – 10.6.2001 pidetty kokous

223    Ensimmäinen kokous, jonka komissio mainitsee osoittaakseen, että Trame on jatkanut osallistumistaan Club Italiaan 10.4.2001 pidetyn kokouksen jälkeenkin, on kaksi kuukautta myöhemmin eli 10.6.2001 pidetty kokous. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tähän kokoukseen liittyvässä osiossa komissio toteaa, että läsnä olivat Redaelli, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM sekä eräs CB:n ja Austria Drahtin lukuun työskentelevä henkilö.

224    Kyseisessä osiossa komissio esittelee 10.6.2001 pidetyn kokouksen sisällön seuraavasti: ”taulukko, jossa esitetään yritysten markkinaosuudet tonneina ja prosentteina yhtäältä [Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n, Tréfileuropen ja SLM:n] osalta (89 prosenttia eli 106 800 tonnia) ja toisaalta Tramen, TY:n, DWK:n ja Austrian osalta (13 200 tonnia eli 11 prosenttia)”.

225    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n tiloissa tehdyn tarkastuksen aikana takavarikoidusta asiakirjasta (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.37).

226    Kuten komissiokin toteaa, mainitussa taulukossa yritykset erotellaan kahteen ryhmään: ensimmäisen ryhmän muodostavat Club Italian pääasialliset jäsenet eli sen neljä alkuperäistä jäsentä (Redaelli, CB, Itas ja ITC), Club Italiaa ja Club Europea koordinoinut Tréfileurope sekä SLM, jolla tuohon aikaan oli vientiä Italian ulkopuolelle, ja toisen ryhmän muut Italiassa tuotteitaan myyvät yritykset eli Trame, Tycsa, DWK ja Austria Draht.

227    Lisäksi käy ilmi, että taulukossa on yritysten nimien lisäksi kolme saraketta: ensimmäinen sarake koskee tonnimääriä, ja siinä jaotellaan 120 000 tonnia edellä mainittujen kahden ryhmän kesken, toisessa sarakkeessa määritellään näitä tonnimääriä vastaavat kiintiöt prosentteina kyseisille kahdelle ryhmälle (ensimmäisen ryhmän tuottajille yhteensä 89 prosentin ja toisen ryhmän toimijoille 11 prosentin kiintiö) ja kolmannessa sarakkeessa esitetään kahdenlaiset arvot eli ensimmäisen ryhmän tuottajien osalta uudelleenlasketut prosenttiosuudet (jotka on saatu jakamalla ensimmäisen ryhmän tuottajien kesken ainoastaan näiden kuuden tuottajan itsensä eikä kaikkien tuottajien myymät määrät) ja toisen ryhmän tuottajien osalta (13 200 tonnista 14 000 tonniin) pyöristetyt uudet tonnimäärät.

228    Tramen kohdalla kyseisessä taulukossa mainitaan seuraavat tiedot: 4 920 tonnia (1. sarake), 4,10 prosenttia (2. sarake) ja 5 500 tonnia (3. sarake). Vertailun vuoksi mainittakoon, että ITC:tä koskevat vastaavat tiedot ovat 22 500 tonnia (1. sarake), 18,75 prosenttia (2. sarake, jossa on ITC:n osuus 120 000 tonnin kokonaismäärästä) ja 21,07 prosenttia (3. sarake eli ITC:n osuus silloin, kun jaossa otetaan huomioon ainoastaan ensimmäiseen ryhmään kuuluvien kuuden tuottajan myynti).

229    Näin raportoituna kyseisen kokouksen sisältö ei riitä siihen, että sen perusteella voitaisiin oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittaa, että edellä mainitut tiedot ovat peräisin Tramelta itseltään.

230    Kyseinen keskustelu käytiin ensimmäiseen ryhmään kuuluvien kuuden tuottajan edustajien kesken, ja voidaan ajatella, että ne ovat arvioineet toiseen ryhmään kuuluvien toimijoiden Italian markkinoilla myymät määrät. Nämä arviot ovat saattaneet olla hyvinkin tarkkoja, kuten ensimmäisessä sarakkeessa olevien tietojen tapauksessa, mutta tarkkuus voi hyvin selittyä markkinoiden ja niiden toimijoiden tuntemuksella. Markkinaosuuksia määritettäessä ei voitane pitää yllättävänä, että kuusi suurinta tuottajaa, joiden yhteenlaskettu osuus myydyistä määristä on lähes 90 prosenttia, kykenee arvioimaan neljän muun markkinoilla toimivan tuottajan myyntimäärät. Tämä selitys on vähintäänkin yhtä johdonmukainen ja todennäköinen kuin komission selitys, jonka mukaan kuuden pääasiallisen italialaisen tuottajan välisessä kokouksessa tarkasteltuun taulukkoon sisältyvät Tramea koskevat tiedot voivat olla peräisin vain siltä itseltään.

 – 12.7.2001 pidetty kokous

231    Toinen komission mainitsema kokous pidettiin 12.7.2001. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tähän kokoukseen liittyvässä osiossa komissio toteaa, että läsnä olivat Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM sekä DWK, WDI ja Nedri.

232    Tässä osiossa komissio muun muassa mainitsee, että 12.7.2001 pidetty kokous koski Euroopan markkinoita ja erityisesti italialaisten tuottajien vaatimusta 60 000 tonnin osuuden saamisesta. Komissio panee nimenomaisesti merkille, että ITC:n toimittamasta käsin kirjoitetusta kokouspöytäkirjasta ilmenee, että osallistujat ”keskustelivat erityisesti Itasin, CB:n, ITC:n ja SLM:n viennistä, lukuun ottamatta Tramen ja Redaellin vientiä kesäkuun 2000 ja kesäkuun 2001 välisellä ajanjaksolla”. Muistiinpanojen mukaan ”seitsenlankaisen punoksen viennin kokonaismäärä oli näiden neljän yrityksen tapauksessa 32 872 tonnia, joka vietiin 14 maahan ja jakautui seuraavasti: Itas 2 889 tonnia; CB 12 427 tonnia; ITC 12 861 tonnia; SLM 2 685 tonnia; AFT: –; Redaelli 17 000 tonnia (+ 4 000 tonnia kolmilankaista punosta ja 5 000 tonnia valssilankapunosta); Trame 1 000 tonnia (kuten ITC)”. Muistiinpanoissa mainitaan vielä ”30 862 MT-sopimus + 10 prosentin lisämaksu (jaettuna kaikkien italialaisten kesken)”. Lisäksi on täsmennettävä Nedrin ja SLM:n muistiinpanoista ilmenevän, että CB:n, Itasin, ITC:n ja SLM:n kohdalla on mainittu myös pääasialliset vientimaat.

233    Nämä tiedot ovat peräisin Nedrin laatimista valmistelevista muistiinpanoista ja sen käsin kirjoittamasta kokouspöytäkirjasta, ITC:n, SLM:n ja Itasin tiloista takavarikoiduista asiakirjoista, CB:n, SLM:n ja Tréfileuropen komission kanssa tekemänsä yhteistyön yhteydessä toimittamista tiedoista sekä ITC:n käsin kirjoittamasta kokouspöytäkirjasta (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.38). Tältä osin on huomautettava, että komissiolla on hallussaan useita todisteita, joiden perusteella 12.7.2001 pidetyn kokouksen sisältö voidaan vahvistaa. Tämä on erityisen merkityksellistä siksi, että todisteet ovat peräisin molempien kokouksen ajankohtana toimineiden klubien eli Club Europen ja Club Italian jäseniltä.

234    Näin dokumentoituna 12.7.2001 pidetyn kokouksen sisältö ei sellaisenaan riitä osoittamaan, että Trame olisi jatkanut osallistumistaan Club Italiaan siitä huolimatta, että se oli poissa kyseisestä kokouksesta.

235    Useissa asiakirjoissa todellakin mainitaan 1 000 tonnin suuruinen määrä, joka vastaa Tramen ”toimituksia Italiasta ulkomaille”. Tämä tieto tulee kuitenkin ainoastaan satunnaisesti esille keskusteluissa. Lisäksi kyseinen myynti vastaa todennäköisesti Tramen myyntiä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, joka ei riidanalaisen päätöksen mukaan kuulunut kartellin kohteena olleiden valtioiden joukkoon. Kun kyse on Club Italian ja Club Europen jäsenten välillä Euroopan markkinoista (Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti mukaan luettuina) käydystä keskustelusta, on todennäköisempää, että tämän Tramea koskevan tiedon on antanut jokin kokouksessa läsnä ollut yritys oma-aloitteisesti eikä – kuten komissio esittää – Tramen pyynnöstä ja että Trame halusi näin saada osansa Club Europessa italialaisille tuottajille kyseisen klubin toiminta-alueilla myönnetyistä vientikiintiöistä. Tästä kokouksesta esitetyistä asiakirjoista myös ilmenee, että keskustelut koskivat lähinnä CB:n, Itasin, ITC:n ja SLM:n toteuttamaa vientiä, josta mainitaan täsmälliset tiedot, toisin kuin Redaellin ja Tramen osalta.

236    Tälle päätelmälle löytyy vakuuttavia todisteita useistakin asiakirjoista. Näitä ovat ensinnäkin SLM:n 25.10.2002 komissiolle toimittama asiakirja (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 16807), joka koskee 12.7.2001 pidettyä kokousta. Siinä esitetyssä ”selvityksessä Italiasta ulkomaille toteutetuista toimituksista” todellakin mainitaan ”Tramen lähetykset 1 000 tonnia”. Mainittuun asiakirjaan sisältyvässä selvityksessä on kuitenkin kaksi muutakin mainintaa, ”koko ryhmän toimitukset 30 872 tonnia” ja ”Redaellin toimitukset 17 000 tonnia (+ 4 000 tonnia kolmilankaista punosta ja 5 000 tonnia valssilankapunosta)”. Myös toisaalla samassa asiakirjassa mainitaan, että ryhmän toimitukset jakautuivat seuraavasti: ”Itas 2 889 tonnia; CB 12 427 tonnia; ITC 12 861 tonnia; SLM 2 685 tonnia; AFT: –; yhteensä 30 872” ja että ”italialaisille tärkeitä maita” ovat ”Itas: Saksa; CB: Saksa ja Ranska; ITC: Ranska; SLM: Saksa ja Ranska”. Asiakirjassa tehdään siis selvä ero ”ryhmän” ja Tramen välille, eikä Tramea mainita ryhmän jäsenenä.

237    Näin ollen mainintaa ”30 862 MT-sopimus + 10 prosentin lisämaksu (jaettuna kaikkien italialaisten kesken)”, joka esiintyy eräässä Nedrin toimittamassa asiakirjassa (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 30850) tai ITC:n toimittamassa asiakirjassa (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 5022), ei voida ”ilman vähäisintäkään epäilystä” liittää Trameen, kuten komissio väittää, koska edellä mainituista asiakirjoista ilmenee SLM:n ja Nedrin toimittamien asiakirjojen tapauksessa nimenomaisesti ja ITC:n tapauksessa implisiittisesti, että ilmauksella ”italialaiset” tarkoitetaan ”Itasia, CB:tä, ITC:tä ja SLM:ää” eikä Tramea.

 – SLM:n 13.7.2001 ITC:lle lähettämä sähköposti

238    Prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa komissio muistuttaa, että SLM:n 13.7.2001 ITC:lle lähettämässä sähköpostissa, joka takavarikoitiin tarkastuksen aikana (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 5272), oli taulukko nimeltä ”Seitsenlankainen punos 2001”, joka sisälsi tiedot kymmenen yrityksen eli Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n, Tréfileuropen, SLM:n, Tramen, Tycsan, DWK:n ja Austria Drahtin lukuisille asiakkaille vuonna 2001 myymistä määristä (ks. riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 oleva, tähän asiakirjaan liittyvä osio, johon mainittu taulukko on liitetty tiedoksi otsikolla ”trefolo pulito”). Kyseessä on sama taulukko kuin se, joka oli SLM:n 4.2.2002 ITC:lle lähettämän sähköpostin liitteenä (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 5281) ja johon sillä kertaa viitattiin otsikolla ”ipotesis mercato trefolo 2002”.

239    Komission mukaan näistä tiedoista ja etenkin siitä, että taulukko sisältää täsmälliset tonnimäärät kutakin asiakasta kohti ja kullekin yritykselle myönnettyjen lisäkiintiöiden prosenttiosuudet, ilmenee, että tällaiset tiedot eivät missään tapauksessa ole yleisluontoisia tietoja, jotka olisivat helposti saatavilla asiakkailta tai muilta tuottajilta, kuten Trame väittää.

240    Tarkastelussa käy todellakin ilmi, että taulukossa esitetään tarkat tiedot (pyöristettynä tavallisesti lähimpään kymmeneen tai viiteen yksikköön) mainittujen kymmenen yrityksen 400 italialaiselle asiakkaalle myymistä määristä. Toisin kuin komissio väittää ja kuten Trame huomauttaa, on todettava, että tässä taulukossa toimijat on jälleen eroteltu kahteen ryhmään. Yhteenvedosta, jossa esitetään Italian markkinoilla myytyjen tonnimäärien jakautuminen näiden kymmenen yrityksen kesken seitsenlankaisen punoksen osalta (119 200 tonnia vuonna 2001), ilmenee, että Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM, joiden kohdalla ilmoitetaan myös toteutunutta myyntiä ja alustavaa myyntiä koskevat luvut (”percentuali spettanti” / ”percentuali provvis.” / ”quote spettenti” / ”quote provvisorie” / ”differenze”), erotetaan muista toimijoista eli Tramesta, Tycsasta, DWK:sta ja Austria Drahtista, joiden kohdalla mainitaan ainoastaan vuonna 2001 myydyt tonnimäärät ja niitä vastaavat prosenttiosuudet (Tramen tapauksessa seuraavat tiedot: ”6 960 tonnia” eli ”5,84 prosenttia” vuonna 2001 myydyistä 119 200 tonnista; Trame mainitaan myös 20:n taulukossa mainitun asiakkaan toimittajana).

241    Tämän erottelun huomioon ottaen ei voida – kuten komissio väittää – suoralta kädeltä sulkea pois sitä mahdollisuutta, että taulukossa Tramesta, Tycsasta, DWK:sta ja Austria Drahtista (jonka tilanne on siitä erityinen, että sen myyntiedustaja Italiassa työskentelee myös CB:n lukuun) esitetyt tiedot ovat ainoastaan arvioita, joita Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM ovat laatineet hallussaan olevien tai asiakkailta saatavien tietojen perusteella.

242    On myös todettava, että tietyt SLM:n 13.7.2001 sähköpostitse ITC:lle lähettämässä taulukossa olevat maininnat osoittautuvat pelkiksi oletuksiksi, kuten käy ilmi esimerkiksi maininnoista ”???”, ”??? TM” ja ”??? TYS”, jotka on merkitty ”muistiinpanoja”-sarakkeeseen kyseisiä kymmentä tuottajaa koskevien tietojen viereen.

243    Lisäksi on todettava, ettei mainitussa taulukossa ole mitään uutta, vaan se liittyy Club Italian vuodesta 1995 toteuttamiin jatkuviin pyrkimyksiin yksilöidä asiakkaat ja toimitusmäärät seitsenlankaisen punoksen osalta (riidanalaisen päätöksen 441 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet). Komissio takavarikoi tarkastusten aikana ja sai sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien hakemusten yhteydessä lukuisia tähän viittaavia todisteita, joista ilmenee, että asiakkaista on useaan otteeseen laadittu luetteloita, jotta voitaisiin täsmentää ja arvioida Club Italian jäsenten ja muiden Italiassa toimivien tuottajien myymät määrät. On esimerkiksi olemassa ”mercato italiano trefolo CAP anno 98” ‑niminen taulukko, jossa luetellaan 383 asiakasta, joiden kohdalle on tehty merkintöjä Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n ja Tréfileuropen sarakkeisiin, kun taas SLM:n, Tramen, DWK:n ja Austria Drahtin vastaavat sarakkeet on jätetty tyhjiksi (ks. riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 oleva, vuotta 1998 koskeva osio) (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 29639–29646). Eräissä muissa taulukoissa esitetään kolmilankaisen punoksen tonnimääräisten toimitusten jakautuminen Italiassa vuonna 1998 (”ripartizione spedizione trefolo italia anno 1998 in ton”) ja vuoteen 1999 verrattuna sekä kolmilankaisen punoksen tonnimääräisten toimitusten jakautuminen Italiassa vuonna 1999 (”ripartizione spedizione trefolo italia anno 1999 in ton”) suuresta määrästä Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n ja Tréfileuropen asiakkaita (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 29655–29670). On myös muita taulukoita, joissa esitetään Redaellia, CB:tä, Itasia, ITC:tä ja Tréfileuropea koskevien viittausten lisäksi Tramea, SLM:ää, Austria Drahtia, DWK:ta ja Tycsaa koskevia tietoja (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 5640–5643, 29671–29689).

 – 30.8.2001 pidetty kokous

244    Kolmas komission mainitsema kokous pidettiin 30.8.2001. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tätä kokousta koskevassa osiossa komissio mainitsee muun muassa, että Itasin, ITC:n SLM:n välisen kokouksen aikana keskusteltiin ”yksityiskohtaisesti asiakkaiden jakamisesta, myös SLM:n, Redaellin, CB:n, Tramen [ja erään CB:n ja Austria Drahtin lukuun työskentelevän henkilön] osalta” ja että ”Trame haluaa myydä tehtaansa” ja ”on päättänyt olla osallistumatta kartelliin”.

245    Nämä tiedot ovat peräisin kahdesta 30.8.2001 pidettyyn kokoukseen liittyvästä asiakirjasta, joista toinen on ITC:n sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksensa yhteydessä esittämä käsin kirjoitettu pöytäkirja (jäljempänä ensimmäinen asiakirja, hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 16158) ja toinen koneella kirjoitettu pöytäkirja, joka takavarikoitiin ITC:n tiloista tarkastuksen aikana (jäljempänä jälkimmäinen asiakirja, hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 4989) (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.39).

246    Kuten komissio mainitsee, ensimmäisestä asiakirjasta ilmenee, että sen otsikon ”Richieste Trame” (Tramen vaatimukset) alla on täsmällisiä tietoja 23 asiakkaasta, jotka liitetään Trameen.

247    Asiakirjassa esitetään SLM:n, Redaellin ja CB:n kohdalla muitakin asiakkaisiin liittyviä mainintoja, mutta ne eivät ole yhtä täsmällisiä. Ensimmäisestä asiakirjasta ilmenee selvästi, että kunkin Trameen liitetyn 23 asiakkaan kohdalla mainitaan tietty tonnimäärä. Näistä asiakkaista 15:n kohdalle on merkitty rasti (x) hyväksynnän merkiksi ja yhdeksän muun asiakkaan kohdalle viiva (–) hylkäämisen merkiksi. Lisäksi kolmen asiakkaan viereen on merkitty kysymysmerkki ja neljän muun asiakkaan kohdalle maininta ”exl”, jolla todennäköisesti viitataan yksinoikeudelliseen asiakkaaseen. Trameen liitettyjen 23 asiakkaan kohdalla mainitut määrät ovat yhteenlaskettuina 6 520 tonnia. Vaikka näissä määrissä on päällekkäisyyksiä 13.7.2001 lähetetyssä sähköpostissa mainittujen tonnimäärien kanssa, näin ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa.

248    Nyt käsiteltävässä asiassa viittaus ”vaatimuksiin”, edellä mainittujen tietojen täsmällisyys sekä Itasin, ITC:n ja SLM:n tapa käsitellä näitä tietoja ovat seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa – kuten komissio esittää –, että 30.8.2001 pidetyssä kokouksessa tarkasteltuja asiakkaita koskeneet ”vaatimukset” olivat todennäköisesti lähtöisin Tramelta. Näiden mainintojen perusteella voidaan siten osoittaa, että Club Italian jäsenten ja Tramen välillä on ollut yhteydenpitoa, joka on liittynyt ”asiakkaiden yksityiskohtaiseen jakamiseen”, kuten riidanalaisessa päätöksessä todetaan.

249    Lisäksi käy ilmi, että jälkimmäisessä asiakirjassa ITC ilmoittaa Tramen päättäneen olla osallistumatta kartelliin (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 4989). Asiakirjan kyseisen kohdan sanamuoto on seuraava:

”5. Trame: vaatii saada luopua kolmi- ja seitsenlankaiseen punokseen liittyvästä liiketoiminnastaan. Sen nykyinen tuotanto on seitsenlankaisen punoksen osalta 6 000 tonnia ja kolmilankaisen punoksen osalta 9 000 tonnia; sen tuotantolaitokset ovat vanhentuneet. Trame jää vapaaehtoisesti pois kartellista. Myös kilpailijamme ovat tietoisia tästä aloitteesta.”

250    Näin raportoituna jälkimmäisen asiakirjan sisällöstä ei selvästikään voida päätellä, että Trame olisi osallistunut Club Italiaan epäsuorasti. Toisin kuin komissio väittää, tämän toteamuksen ei voida kohtuudella tulkita tarkoittavan Club Europea, koska Tramen kohdalla mainitut tonnimäärät koskevat Italiaa.

251    Kun jälkimmäisen asiakirjan sisältöä tarkastellaan kokonaisuutena, voidaan kuitenkin todeta olevan epätodennäköistä, että se koskisi samaa kokousta, johon Itas, ITC ja SLM osallistuivat 30.8.2001. Vaikka jälkimmäisen asiakirjan otsikko on ”pöytäkirja” ja siihen on merkitty päivämääräksi 30.8.2001, siinä ainoastaan toistetaan ”hallintoneuvostossa” kyseisenä päivänä käsiteltyjen asiakohtien sisältö. Pöytäkirjan 1 kohdassa viitataan muun muassa italialaisen yliopiston kanssa toteutettavaan yhteistyöhankkeeseen, jota ei mainita Club Italian kokouksessa käsiteltyjen aiheiden joukossa.

252    Voidaan siten uskottavasti katsoa, että jälkimmäisen asiakirjan 5 kohtaan liittynyt keskustelu, johon edellä tämän tuomion 249 kohdassa viitattiin, on käyty ITC:n hallintoneuvostossa eikä Club Italiassa.

253    Näin ollen jälkimmäisellä asiakirjalla ja siinä esitetyllä viittauksella Tramen jäämiseen pois kartellista ei sinänsä voida kumota sitä, mikä ensimmäisen asiakirjan sisällöstä voidaan konkreettisesti päätellä, eli sitä, että kolme Club Italian jäsentä on 30.8.2001 keskustellut ”vaatimuksista”, jotka koskivat 23:a Tramen asiakasta ja joista Itas, ITC ja SLM ovat tehneet joko hylkäävän tai hyväksyvän päätöksen.

254    Vaikka ITC ja todennäköisesti tietyt muutkin toimijat ovat olleet tietoisia Tramen halusta poistua jänneteräsalalta, kuten myös siitä, ettei Tramea voitu pitää Club Italian pääasiallisena jäsenenä, tämä ei mitenkään sulje pois sitä, että Trame on voinut pyrkiä hyötymään tietyistä Club Italian osa-alueista ja erityisesti sen sisäisestä osa-alueesta, kuten ensimmäisestä asiakirjasta käy ilmi.

 – 1.10.2001 pidetty kokous

255    Neljäs komission mainitsema kokous pidettiin 1.10.2001. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tätä kokousta koskevassa osiossa komissio toteaa, että läsnä olivat Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM.

256    Tässä osiossa komissio esittelee 1.10.2001 pidetyn kokouksen sisällön seuraavasti: ”ITC: keskustelut asiakkaiden jakamisesta ja tuonnista. – – ’Espanja ei ole noudattanut sopimuksia, – – ylittänyt 4 000 ja on jo 6 000’. Trame-Emesa esittävät luopuvansa toiminnasta kokonaan tai osittain (ainoastaan jänneteräksestä). Ilmenee, että Trame haluaa kiintiökseen 8,7” ja ”Redaellin muistiinpanot: ulkoisen kiintiön jakaminen”.

257    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n ja Redaellin tiloista tarkastuksen aikana takavarikoiduista asiakirjoista ja ITC:n esittämästä sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevasta hakemuksesta (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.40).

258    Kun tarkastellaan komission tältä osin esittämiä todisteita, ITC:n 1.10.2001 pidetystä kokouksesta laatimasta pöytäkirjasta todellakin ilmenee, että siellä on esitetty seuraava maininta: ”Trame – kolmilankainen punos 23/25 000 [kokonaismarkkinoiden koko], haluaa 8,7 – seitsenlankainen punos 6 000”.

259    Kun Tramelta tiedusteltiin prosessinjohtotoimena tästä seikasta, se ilmoitti luvun 8,7 tarkoittavan kiintiötä, jota sille ehdotettiin pyrittäessä sopimukseen kolmilankaisesta punoksesta, ja että tämä yritys laajentaa sopimusta kolmilankaiseen punokseen oli jäänyt tuloksettomaksi; Trame muistutti lisäksi ”ainoastaan tyhjentävyyden vuoksi”, ettei se itse osallistunut mainittuun kokoukseen.

260    On kuitenkin todettava, että vaikka ei ole kiistetty, ettei Trame osallistunut kyseiseen kokoukseen, ITC:n tosiseikkojen tapahtumahetkellä laatimasta pöytäkirjasta kuitenkin ilmenee, että kokouksessa läsnä olleet yritykset ovat ymmärtäneet Tramen haluavan itselleen tietyn osuuden kolmilankaisen punoksen markkinoista ja ovat keskustelleet tästä kysymyksestä 1.10.2001 pidetyssä kokouksessa. Tämän pöytäkirjan sisällön perusteella ja ottaen huomioon vaadittujen määrien täsmällisyyden (8 700 tonnia) sekä sen, että tämä tieto saa tukea toisesta myöhempään kokoukseen liittyvästä asiakirjasta, on uskottavampaa katsoa komission tapaan, että vaatimuksen on esittänyt Trame itse, kuin väittää Tramen tapaan, että Club Italian jäsenet olisivat ehdottaneet tätä määrää.

 – 23.10.2001 pidetty kokous

261    Viides komission mainitsema kokous pidettiin 23.10.2001. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tätä kokousta koskevassa osiossa komissio toteaa, että edustettuina olivat Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM.

262    Kyseisessä osiossa komissio esittelee 23.10.2001 pidetyn kokouksen sisällön seuraavasti: ”italialaisille tuottajille vahvistetut myyntikiintiöt ja vertailu toteutuneeseen myyntiin 30.9.2001 (yhteensä 74 814 tonnia)”. Komissio panee myös merkille, että ”Tramea, Spagnaa, Austriaa ja DWK:ta” koskevien tietojen kohdalle on merkitty kysymysmerkki.

263    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n tiloista tarkastuksen aikana takavarikoidusta asiakirjasta (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.41).

264    Kyseisestä asiakirjasta, jossa verrataan ennakoitua myyntiä toteutuneeseen myyntiin 30.9.2001, todellakin ilmenee, että Tramen nimen vieressä on merkintä ”?!” samaan tapaan kuin Spagnan, Austrian ja DWK:n kohdalla. Lisäksi asiakirjan tarkastelussa ilmenee jälleen kerran (ks. edellä 226 ja 240 kohta), että vertailevia myyntilukuja esitetään ainoastaan Redaellista, CB:stä, Itasista, ITC:stä, Tréfileuropesta ja SLM:stä, joista kunkin kiintiö on 100 prosenttia sen myymästä määrästä, tarkastelematta laisinkaan neljää muuta Italiassa tuotteitaan myyvää tuottajaa.

265    Mainittuun asiakirjaan ei siten voida tehokkaasti vedota sen osoittamiseksi, että Trame kartellista poissa ollessaankin osallistui tuona ajankohtana Club Italian kokouksiin, joissa käsiteltiin seitsenlankaista punosta.

 – 11.1.2002 pidetty kokous

266    Kuudes komission mainitsema kokous pidettiin 11.1.2002. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tähän kokoukseen liittyvässä osiossa komissio toteaa, että edustettuina olivat muun muassa Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM.

267    Kyseisessä osiossa komissio esittelee 11.1.2002 pidetyn kokouksen sisällön seuraavasti:

–        ”keskustelut asiakkaista”

–        ”tuottajien (italialaiset tuottajat: [Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM] ja ulkomaalaiset tuottajat: Austria, DWK ja Tycsa) Italiassa vuonna 2001 myymiä määriä koskevien yksityiskohtaisten tietojen vaihto”

–        ”keskustelu Tramesta”

–        ”tuottajien osalta ennakoidut ja tosiasialliset määrät ja näiden väliset erot [Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n, Tréfileuropen ja SLM:n] osalta”

–        ”seuraava kokous 22. tammikuuta, konkreettinen ehdotus: vähennetään mahdollisimman paljon jaettujen asiakkaiden lukumäärää”.

268    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n ja SLM:n hallinnollisen menettelyn aikana esittämistä käsin kirjoitetuista pöytäkirjoista (ks. komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.42).

269    Näitä pöytäkirjoja tarkasteltaessa ilmenee, ettei asiakkaista käydyssä keskustelussa ole käsitelty Trameen liittyviä tietoja. Yrityksen nimi mainitaan ITC:n laatimassa pöytäkirjassa kahdella rivillä, joiden merkitystä ei selitetä ja jotka eivät näy selvästi. Kyse on todennäköisesti siitä ”Tramesta käytyä keskustelua” koskevasta pöytäkirjan osasta, joka mainitaan riidanalaisessa päätöksessä.

270    Myös muilta osin on todettava, että siinä yhteydessä, kun kyseisissä kahdessa pöytäkirjassa tarkastellaan niissä mainittujen kymmenen tuottajan myymiä määriä, Tramen nimen ja maininnan ”7 000” – joka tarkoittaa osuutta 112 524 tonnin tai pöytäkirjasta riippuen 112 742 tonnin kokonaisvolyymistä – vieressä on kysymysmerkki, kun taas Redaellia, CB:tä, Itasia, ITC:tä, Tréfileuropea ja SLM:ää koskevien täsmällisten tietojen kohdalla näin ei ole. Vaikuttaa siltä, että myös Trameen, Tycsaan, Austria Drahtiin ja DKW:hen liittyvistä tiedoista on keskusteltu, sillä ITC:n pöytäkirjassa on vedetty yli useita niihin liittyviä merkintöjä. Tramea koskevaa keskustelua on käyty 7 000 ja 6 000 tonnin välillä, ja siinä on päädytty 7 000 tonnin arvioon, ja alempana esitetyn Tycsaan liittyvän alkuperäisen arvion vieressä on maininta ”OK”, ja sama maininta on merkitty ensisijaisiin tuottajiin liittyvien tietojen perään.

271    Myös sen keskustelun yhteydessä, joka liittyi vuoden 2001 ennakoituihin ja tosiasiallisiin määriin ja vuosia 1999, 2000 ja 2001 koskeviin tietoihin, mainitaan ainoastaan seuraavat tuottajat: Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM. Tramen nimi ei esiinny lainkaan tässä osassa keskustelua.

272    Näihin asiakirjoihin ei siten voida vedota tehokkaasti sen osoittamiseksi, että Trame poissa ollessaankin osallistui tuona ajankohtana Club Italian kokouksiin, joissa käsiteltiin seitsenlankaista punosta.

 – 22.1.2002 pidetty kokous

273    Seitsemäs komission mainitsema kokous pidettiin 22.1.2002. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tähän kokoukseen liittyvässä osiossa komissio toteaa, että edustettuina olivat muun muassa Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM.

274    Kyseisessä osiossa komissio esittelee 22.1.2002 pidetyn kokouksen sisällön seuraavasti:

–        ”keskustelut asiakkaista, tietojenvaihto hinnoista”

–        ”Trame haluaa 8 700 tonnia” ja ”Tramen ehdotus vuodeksi 2002 (erityisesti luettelo todennäköisistä asiakkaista) ja tuleva sopimus: ensimmäinen yhteydenotto [Tréfileuropen edustajan ja Tramen edustajan] välillä, sen jälkeen keskustelu ja vahvistus kaikilta”

–        ”muistiinpanoissa mainitaan myös: omien asiakkaiden takaisinsaanti ja tarvittaessa vaihto”.

275    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n ja SLM:n hallinnollisen menettelyn aikana esittämistä käsin kirjoitetuista pöytäkirjoista (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.43).

276    Näiden asiakirjojen tarkastelu vahvistaa, että kokous on koskenut Tramen tilannetta. Se on ensimmäinen ITC:n ja SLM:n laatimissa pöytäkirjoissa esitetyistä kolmesta asiakohdasta. ITC:n laatimasta pöytäkirjasta myös ilmenee, että kokouksen osallistujat tiesivät, että ”Trame [halusi] 8 700 tonnia” kolmilankaisen punoksen markkinoista, jotka olivat 27 000 tonnia vuonna 2001. Kummassakin pöytäkirjassa viitataan myös kokouksen osallistujien keskenäiseen sopimukseen ehdotuksen esittämisestä Tramelle, ja ITC:n pöytäkirjassa täsmennetään, että kyseessä oli ehdotus vuodeksi 2002.

277    Edellä esitetyt tiedot ovat selvästikin jatkoa sille, mikä ilmenee ITC:n 1.10.2001 pidetystä kokouksesta laatimasta pöytäkirjasta (ks. edellä 255 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Kokonaisuutena tarkastellen nämä tiedot kuvastavat Tramen jatkuvia pyrkimyksiä päästä Club Italian jäsenten kanssa sopimukseen kolmilankaisesta punoksesta.

278    Tässä yhteydessä voidaan todeta, että Trame on 1.10.2001 lähtien ilmaissut tahtovansa palata Club Italiaan ja esittänyt paluulleen ehtoja, jotka olivat Club Italian jäsenten tiedossa. Club Italian jäsenet, jotka siis ovat kyseisestä päivämäärästä lukien olleet tietoisia tästä Tramen tahdonilmauksesta, ovat ottaneet siihen kantaa 22.1.2002 pidetyssä kokouksessa. Kyseessä on tämän kokouksen yhteydessä mainittu ehdotus, jonka hyväksyminen edellytti kahta vaihetta: ensinnäkin Club Italian edustajan (jonka on täytynyt olla Tréfileuropen edustaja) ja Tramen edustajan välistä yhteydenottoa ja toiseksi keskustelua ja vahvistuksen saamista kaikilta tämän klubin jäseniltä.

279    Joka tapauksessa edellä mainituista asiakirjoista ilmenee, että ilmaukset ”ehdotus” ja ”luettelo todennäköisistä asiakkaista” osoittavat, että 22.1.2002 Tramea ei edelleenkään pidetty Club Italian varsinaisena jäsenenä.

 – 1.3.2002 pidetty kokous

280    Kahdeksas komission mainitsema kokous pidettiin 1.3.2002. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tähän kokoukseen liittyvässä osiossa komissio mainitsee, että edustettuina olivat Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM.

281    Kyseisessä osiossa komissio toteaa, että kokouksessa on keskusteltu myynnistä italialaisten asiakkaiden osalta. Lisäksi mainitaan, että Tréfileuropen edustaja on tavannut Tramen edustajan, kuten tarkastuksen aikana takavarikoidusta tähän kokoukseen liittyvästä ITC:n pöytäkirjasta ilmenee (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.44).

282    Tämä kokous liittyy siis siihen asiayhteyteen, jota käsiteltiin 22.1.2002 pidetyssä kokouksessa, sillä sen perusteella voidaan osoittaa, että aiemmassa kokouksessa suunniteltu yhteydenotto on todella tapahtunut.

 – 10.6.2002 pidetty kokous

283    Yhdeksäs komission mainitsema kokous pidettiin 10.6.2002. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevassa, tähän kokoukseen liittyvässä osiossa komissio toteaa, että edustettuina olivat CB, Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM.

284    Kyseisessä osiossa komissio mainitsee, että kokouksessa keskusteltiin Italian myyntikiintiöistä ja asiakkaiden jakamisesta vuonna 2002. Lisäksi todetaan, että ”Trame on erittäin kiinnostunut asiakkaiden jakamista koskevasta sopimuksesta”, kuten ITC:n sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksensa yhteydessä toimittamasta pöytäkirjasta (komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite E.45) ilmenee.

285    Käy nimittäin ilmi, että ITC:n laatimassa pöytäkirjassa (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 16191) on useita Trameen viittaavia mainintoja. Ensinnäkin pöytäkirjassa mainitaan, että Tramella on sopimus erään asiakkaan kanssa. Toiseksi kolmilankaisen punoksen markkinoista Italiassa (yhteensä 24 375 tonnia) esitetyn arvion yhteydessä mainitaan, että Tramen markkinaosuus on arviolta 7 700 tonnia (31,59 prosenttia). Kolmanneksi erään asiakkaan yhteydessä on maininta ”jätetään kaikki Tramelle”, ja se liittyy useista eri asiakkaista käytyyn keskusteluun, jossa päätökset on tehty ”kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla”. Neljänneksi pöytäkirjassa on maininta ”Trame: erittäin kiinnostunut tekemään sopimuksen kolmilankaisesta punoksesta”.

286    On todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa on – kuten komissio väittää – osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että vaikka Trame oli poissa tästä kokouksesta, Club Italian jäsenet ovat siitä huolimatta ottaneet huomioon sen tilanteen ja mukauttaneet käyttäytymistään Tramen odotusten mukaisesti. Tämä johtopäätös voidaan tehdä 30.8.2001 pidetystä kokouksesta etenkin siksi, että eräässä sitä koskevassa pöytäkirjassa on maininta ”Tramen vaatimukset”, samalla tavoin kuin se voidaan tehdä viittauksesta päätökseen ”jättää kaikki Tramelle” sellaisen keskustelun yhteydessä, jossa pyritään ”tyydyttämään kaikkia osapuolia” ja täsmennetään Tramen olevan erittäin kiinnostunut kolmilankaista punosta koskevan sopimuksen tekemisestä, sillä se osoittaa, että yhteydenpito Club Italian jäsenten ja Tramen välillä on jatkunut ja että voidaan uskottavasti katsoa, että ensiksi mainitut ovat ottaneet jälkimmäisen esittämät vaatimukset huomioon toiminnassaan.

 – 16.9.2002 pidetty kokous

287    Lopuksi on huomautettava, että myös Tramen osallistuminen 16.9.2002 pidettyyn Club Italian kokoukseen yhdessä Redaellin, CB:n, Itasin, Tréfileuropen ja SLM:n kanssa osoittaa, että se oli palannut Club Italiaan, sillä tässä kokouksessa käytiin keskusteluja, joiden tavoitteena oli jakaa kolmi- ja seitsenlankaisten punosten kiintiöt ja vahvistaa hinnat.

 c) Päätelmä

288    Edellä esitetyn perusteella komissio voi oikeudellisesti riittävällä tavalla katsoa, että Club Italian jäsenet ovat Tramen läsnä ollessa 10.4.2001 pidetyn Club Italian kokouksen jälkeen keskustelleet Tramen tilanteesta ja ottaneet sen huomioon 30.8.2001 pidetyssä Club Italian kokouksessa (ks. edellä 244 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

289    Tämän jälkeen käy ilmi, ettei komissio kykene tietyn ajanjakson osalta osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että vaikka Trame oli poissa Club Italian kokouksista, sen voidaan silti katsoa osallistuneen klubissa sovittuihin järjestelyihin.

290    Tässä yhteydessä esitettyjen todisteiden tarkastelun perusteella voidaan kuitenkin todeta, että prosessi Tramen ottamiseksi takaisin Club Italiaan on käynnistynyt 1.10.2001 pidetyssä Club Italian kokouksessa eli sinä päivänä, jolloin ensimmäisen kerran tuotiin esille Tramen olevan halukas palaamaan Club Italiaan, jos sille osoitetaan 8 700 tonnin kiintiö kolmilankaisen punoksen alalla (ks. edellä 255 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

291    Club Italian jäsenet suunnittelivat 22.1.2002 uudelleen Tramen paluuta (ks. edellä 273 kohta ja sitä seuraavat kohdat), ja tämä konkretisoitui ensimmäisen kerran 10.6.2002 (ks. edellä 283 kohta ja sitä seuraavat kohdat) eli päivänä, jolloin voidaan katsoa, että Club Italian jäsenet alkoivat jälleen mukauttaa käyttäytymistään Tramen tilanteeseen päättämällä jättää sille yhden asiakkaan ”tyydyttääkseen kaikkia osapuolia”.

292    Lisäksi on todettava, että Tramen paluu konkretisoitui entisestään 16.9.2002, kun yksi sen edustajista alkoi uudelleen osallistua Club Italian kokouksiin (ks. edellä 287 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

293    Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että on otettava huomioon, ettei ole olemassa sellaisia todisteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että Trame olisi osallistunut Club Italian jäsenten syyksi luettuihin kilpailua rajoittaviin menettelytapoihin ainoastaan 30.8.2001–10.6.2002 eli noin yhdeksän kuukauden ajan.

294    Mikään asiakirja-aineistoon sisältyvä seikka ei tue väitettä siitä, että Trame olisi tällä yhdeksän kuukauden ajanjaksolla osallistunut Club Italiassa kilpailunvastaisiin järjestelyihin tai että tämän klubin jäsenet olisivat edes mieltäneet sen osallistuvan niihin, sillä ne eivät esimerkiksi kyenneet arvioimaan Tramen Italian markkinoilla myymiä määriä (ks. edellä 261 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

295    Tältä osin on muistutettava, että irtisanoutumista kokoukseen osallistumisen tapauksessa koskevan oikeuskäytännön mukaan (ks. edellä 97 kohta) riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa riittävällä tavalla.

296    Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Trame olisi suoraan tai välillisesti osallistunut Club Italian kokouksiin 30.8.2001–10.6.2002. Useiden seikkojen perusteella voidaan myös todeta, että kyseisellä ajanjaksolla Club Italian muilla jäsenillä ei ollut tarkkaa käsitystä Tramen markkinakäyttäytymisestä. Ne ainoastaan esittivät siitä arvioita, yrittivät ennakoida sen todennäköistä käyttäytymistä tai ilmaisivat epätietoisuutensa siitä merkitsemällä kysymysmerkkejä kyseisten kokousten pöytäkirjoihin.

297    Tästä syystä myös riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 17 kohta on kumottava siltä osin kuin komissio toteaa, että Trame on osallistunut kilpailunvastaisiin menettelytapoihin 30.8.2001–10.6.2002. Muut edellä esitetystä johtuvat seuraukset arvioidaan jäljempänä yhteisesti asianosaisten esittämien väitteiden tarkastelun jälkeen.

 E Marginaalinen rooli kartellissa

 1. Asianosaisten lausumat

298    Trame väittää, että sillä oli kartellissa ainoastaan marginaalinen rooli. Sen mukaan vertikaalisesti integroituneet yritykset painostivat sitä osallistumaan kartelliin ja pystyivät raaka-aineen toimittajina kohdistamaan siihen paineita. Trame on siten osallistunut vain harvoihin kokouksiin (18:aan 234 kokouksesta vuosina 1997–2002). Sen marginaalinen rooli ilmenee muun muassa sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevissa hakemuksissa esitetyistä lausunnoista. Esimerkiksi Redaelli mainitsee Tramen ainoastaan yhdessä kappaleessa, jossa se korostaa kyseisen yrityksen osallistuneen kilpailijoiden välisiin kokouksiin ainoastaan satunnaisesti. ITC:n ja DWK:n lausunnoissa ei esitetä mitään Tramen syyllisyyteen viittaavia väitteitä. Tréfileuropen lausunnossa Trame mainitaan ohimennen kahdesti tai kolmesti viittaamatta laisinkaan sen rooliin kartellissa. Samoin eräs ITC:n edustaja toteaa lausunnossaan, että ”niissä harvoissa kokouksissa, joihin Trame osallistui, sen edustajat olivat aina marginaalisessa ja täysin passiivisessa roolissa”, että ”muut Club Italian kokouksissa läsnä olleet italialaiset jänneteräksen tuottajat pitivät Tramea riippumattomana toimijana, joka toimii itsenäisesti markkinoilla ja jonka tuotannolliset ja kaupalliset valinnat ovat vaikeasti ennakoitavissa,” ja että ”Trame jätti usein toimittamatta tiedot, jotka muut Club Italian jäsenet olivat siltä pyytäneet”. Lisäksi on otettava huomioon, ettei Trame vienyt tuotteitaan ulkomaille, kun taas osa Club Italian puitteissa käydyistä keskusteluista koski nimenomaan vientiä, ja että pääosa Tramen liikevaihdosta muodostui kolmilankaisen punoksen ja valssilangan myynnistä.

299    Trame väittää, ettei se myöskään koskaan soveltanut väitettyjä sopimuksia ja pyrki aina välttämään tietopyyntöihin vastaamista. ITC:n 20.7.1999 pidetystä kokouksesta laatima pöytäkirja, jonka mukaan ”Tramella on toimintaa kaikkialla” (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 16056), ja Tréfileuropen lausunto, jonka mukaan Tramen ja Club Italian muiden jäsenten välille syntyi usein jännitteitä (hallinnollisen menettelyn asiakirja-aineiston s. 34619), vahvistavat sen kaupallisen riippumattomuuden. Myös Tramen myyntivolyymit suurenivat jatkuvasti, ja sen seitsenlankaisen punoksen tuotanto kasvoi 1 700 tonnista 7 410 tonniin vuosina 1997–2002. Sen markkinaosuus lisääntyi kilpailijoiden kustannuksella. Tällaiset tulokset eivät sovi yhteen mahdollisten markkinoiden jakohankkeiden kanssa. Silloinkin, kun tällaisista hankkeista tosiasiallisesti sovittiin, Trame ei soveltanut niitä, ja sen kaupallinen käyttäytyminen on jopa voimakkaasti heikentänyt niiden tehokkuutta.

300    Tramen kartelliin osallistumiseen liittyvien erityispiirteiden perusteella komission olisi siis pitänyt päätyä alentamaan sen sakkoa enemmän kuin 5 prosenttia; sakko on virheellinen, suhteeton ja kohtuuton.

301    Komissio kiistää tämän väitteen. Se muistuttaa, että Tramen osallistuminen kartelliin vahvistetaan useissa asiakirjoissa ja lausunnoissa. Lisäksi on virheellistä väittää, että Trame osallistui Club Italiaan ainoastaan rajoitetusti ja harvakseltaan, koska Tramen tilanteesta keskusteltiin jopa sen poissa ollessa. Trame ei ole näyttänyt toteen, ettei se osallistunut Club Italian kohteena olleeseen toimintaan tai ettei se ottanut kilpailijoiden kanssa vaihdettuja kaupallisia tietoja huomioon omassa toiminnassaan. Väitetystä sopimusten soveltamatta jättämisestä on todettava, ettei satunnainen huijaaminen vahvistettujen hintojen tai myönnettyjen kiintiöiden tai asiakkaiden suhteen sellaisenaan osoita, että Trame ei ollut pannut kartellisopimuksia täytäntöön (ks. riidanalaisen päätöksen 1018 perustelukappale). Käsiteltävässä asiassa Tramelle vuoden 2006 suuntaviivojen mukaisesti myönnetyssä sakonalennuksessa, joka on 5 prosenttia sakon perusmäärästä, on otettu asianmukaisesti huomioon sekä se, että rikkominen, johon Trame osallistui, kuuluu luonteeltaan vakavimpiin kilpailuoikeuden rikkomuksiin, että se, että Trame osallistui tähän rikkomiseen ainoastaan rajoitetusti.

 2. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

302    Tämän kanneperusteen yhteydessä Trame vetoaa yhtäältä rikkomiseen osallistumisensa marginaalisuuteen ja toisaalta sen vaikutuksettomuuteen. Laajemmin Trame väittää myös, ettei komissio ottanut asianmukaisesti huomioon sen kartelliin osallistumiseen liittyviä erityispiirteitä, kun se päätti myöntää Tramelle 5 prosentin sakonalennuksen huomioidakseen sen vähäisen tai rajoitetun roolin yhtenä kokonaisuutena pidettävässä rikkomisessa.

 a) Todisteet, joihin on vedottu lieventävien seikkojen toteamiseksi

303    Tältä osin on muistutettava, että Tramen tämän kanneperusteen yhteydessä esittämät väitteet on tutkittu riidanalaisessa päätöksessä kahdesta näkökulmasta, ensinnäkin tutkittaessa perusteluja, joilla pyritään osoittamaan, että Tramen ”vähäistä ja/tai passiivista roolia” on pidettävä lieventävänä seikkana (riidanalaisen päätöksen 19.2.2.3 jakso), ja toiseksi tutkittaessa perusteluja, joilla pyritään osoittamaan, että järjestelyjen ”soveltamatta jättämistä / huomattavan vähäistä osuutta” on pidettävä lieventävänä seikkana (riidanalaisen päätöksen 19.2.2.5 jakso) (ks. edellä 86 kohta).

304    Vähäisestä tai passiivisesta roolista komissio ensinnäkin huomauttaa, että vaikka vuoden 1998 suuntaviivojen mukaan sakon määrää voidaan alentaa, jos yrityksellä on ollut ”yksinomaan passiivinen tai seurailijan asema kilpailusääntöjen rikkomisessa”, nyt käsiteltävään asiaan sovellettavissa vuoden 2006 suuntaviivoissa tätä ei enää lueta lieventäväksi seikaksi. Komissio katsoo, että vaikka yrityksellä olisikin ainoastaan passiivinen tai seurailijan asema, se osallistuu silti kartelliin hakemalla siitä itselleen kaupallista hyötyä ja rohkaisemalla muita osallistujia panemaan sopimuksia täytäntöön. Passiivista tai seurailijan asemaa ei sen tähden voida pitää lieventävänä seikkana. Vuoden 2006 suuntaviivojen mukaan yrityksen ”huomattavan vähäinen” osuus rikkomisessa voidaan sen sijaan hyvittää, jos kyseinen yritys on ”tosiasiassa jättänyt soveltamatta [sopimuksia] ja käynyt käytännössä kilpailua markkinoilla”. Yksikään päätöksen adressaateista ei kuitenkaan ole kyennyt näyttämään tätä seikkaa toteen riittävällä tavalla (riidanalaisen päätöksen 983 perustelukappale).

305    Komissio kuitenkin tutki riidanalaisessa päätöksessä liitännäisenä kysymyksenä, olisiko vuoden 1998 suuntaviivoja mahdollista soveltaa rikkomiseen, joka on päättynyt 19.9.2002. Komissio täsmentää yleisesti, että ”sakkojen laskennasta annettujen vuoden 1998 suuntaviivojen perusteella yksikään osapuolista ei joka tapauksessa olisi ansainnut sakonalennusta passiivisen roolin perusteella”. Tämä olisi nyt käsiteltävässä asiassa edellyttänyt ”matalaa profiilia eli sitä, ettei yritys ole osallistunut aktiivisesti kilpailunvastaiseen sopimukseen tai sopimusten laatimiseen”, tai jopa ”passiivista asemaa” tai ”totaalista passiivisuutta” (riidanalaisen päätöksen 984 perustelukappale). Riidanalaisessa päätöksessä kuitenkin myös todetaan, että ”toisin kuin [Socitrelin, Companhia Previdenten, Fapricelan, Redaellin, SLM:n ja Itasin tapauksessa], komissio myöntää, että Proderacin ja Tramen rooli oli selvästi rajoitetumpi kuin muiden kartellin jäsenten ja että näille yrityksille on siten myönnettävä sakon määrän alennus” (riidanalaisen päätöksen 992 perustelukappale).

306    Väitteistä, joiden mukaan Trame ei olisi noudattanut sopimuksia ja joiden mukaan se olisi myös häirinnyt kartellia ja käyttäytynyt markkinoilla kilpailun edellyttämällä tavalla, komissio toteaa, että vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan oikeus sakon määrän alennukseen sen perusteella, että kartellijärjestelyjä on jätetty soveltamatta, edellyttää sitä, että yrityksen esittämillä seikoilla osoitetaan, että sinä aikana, jona yritys osallistui kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin sopimuksiin, se tosiasiassa pidättyi niiden soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla tai ainakin selvästi ja huomattavasti rikkoi velvoitteita, joilla kyseinen kartelli pantiin täytäntöön, siinä määrin, että se häiritsi kartellin toimintaa. Tältä osin komissio huomauttaa, että Trame on muiden tämän päätöksen adressaattien tapaan osallistunut säännöllisesti kokouksiin, joissa on keskusteltu hinnoista, kiintiöistä ja asiakkaista ja valvottu niitä. Komissio myös täsmentää, että jo pelkästään kartellin luonteen vuoksi sen täytäntöönpanosta seuraa merkittäviä kilpailun vääristymiä. Joka tapauksessa komissio katsoo, että kartellin todellista vaikutusta markkinoihin on nyt käsiteltävässä asiassa mahdoton mitata eikä sitä näin ollen otettu huomioon perusmäärän laskennassa. Komission mukaan yksikään yritys ei liioin ole osoittanut, että se olisi tosiasiallisesti pidättynyt kilpailuvastaisten sopimusten soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla tai ainakin selvästi ja huomattavasti rikkonut velvoitteita, joilla kyseinen kartelli pantiin täytäntöön, siinä määrin, että se häiritsi kartellin toimintaa. Tästä seuraa, ettei soveltamatta jättämisen tai huomattavan vähäisen osuuden perusteella voitu todeta ainuttakaan lieventävää seikkaa (riidanalaisen päätöksen 1013–1026 perustelukappale).

307    Siitä huolimatta komissio myönsi Tramelle (ja Proderacille) 5 prosentin alennuksen sakon perusmäärästä (riidanalaisen päätöksen 1026 perustelukappale). Se perusteli tätä seuraavasti:

”(1023)      Komissio on kuitenkin valmis myöntämään, että Proderacin ja Tramen osallistuminen rikkomiseen on ollut rajoitettua. Tähän on syynä se, että nämä osallistujat ovat toimineet kartellissa pelkästään sivuosassa, olleet muita vähemmän yhteydessä kartellin muihin jäseniin ja osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen ainoastaan rajoitetusti.”

”(1025)      Trame osallistui 4.3.1997–19.9.2002 ainoastaan 18 kartellikokoukseen, kun taas sen tilanteesta keskusteltiin useaan otteeseen myös sen poissa ollessa – –. Kuten Trefileurope vahvistaa, Trame oli Club Italiassa ainoastaan marginaalinen toimija, jolle syntyi jännitteitä muiden Club Italian jäsenten kanssa. Tämä vahvistetaan useissa kyseisen ajanjakson asiakirjoissa. Esimerkiksi 20.7.1999 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa mainitaan Tramen levittäytyvän kaikkiin suuntiin; 4.9.2000 käytiin keskustelu ’Trame-ongelmasta’; 30.8.2001 ilmoitettiin, että Trame oli päättänyt olla osallistumatta kartelliin, ja 11.1.2002 käytiin keskustelu, jonka aiheena oli ’Trame’.”

 b) Analyysi

308    Suuntaviivojen 29 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa komissio täsmentää, että sakon perusmäärän alentaminen lieventävien seikkojen perusteella edellyttää, että kyseinen yritys ”esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen, ja siten osoittaa, että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla. Pelkästään sitä seikkaa, että yritys on osallistunut rikkomiseen muita yrityksiä lyhyemmän ajan, ei katsota lieventäväksi seikaksi, sillä kyseinen seikka otetaan jo huomioon sakon perusmäärässä”.

309    Nyt käsiteltävässä asiassa komissio myönsi Tramelle (kuten Proderacille) 5 prosentin alennuksen sakosta, joka sille olisi riidanalaisen päätöksen tätä lieventävää seikkaa käsittelevässä osassa esitettyjen päätelmien perusteella pitänyt määrätä sen osallistumisesta kilpailusääntöjen rikkomiseen. Melko moniselitteisesti komissio totesi tästä yhtäältä, että edellytykset vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi lieventäväksi seikaksi lukemiselle eivät nyt käsiteltävässä asiassa täyttyneet, ja toisaalta, että Tramen osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen on kuitenkin ollut rajoitettua, mikä oikeuttaa alentamaan 5 prosentilla sakkoa, joka sille olisi muutoin pitänyt määrätä (riidanalaisen päätöksen 1022, 1023 ja 1026 perustelukappale).

310    Prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa komissio katsoo, että vuoden 2006 suuntaviivoissa tarkoitetun ”huomattavan vähäisen” osuuden ja riidanalaisessa päätöksessä Tramen osalta todetun ”rajoitetun” roolin välillä on tehtävä ero.

311    Komissio myös täsmentää, että silloin, kun vuoden 2006 suuntaviivoissa määritellyt edellytykset eivät täyty, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, jossa Tramelta puuttuu vaadittava näyttö voidakseen vedota tähän lieventävään seikkaan, on kuitenkin perusteltua tehdä ero sen mukaan, missä määrin yritykset ovat osallistuneet rikkomiseen.

312    Komissio toteaa, ettei 5 prosentin alennus perustunut vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun lieventävään seikkaan, vaan komissio käytti harkintavaltaansa ottaakseen huomioon Tramen roolin ja myönsi sille sakonalennuksen sen mukaan, missä määrin se oli osallistunut kartelliin.

313    On huomattava, että – kuten komissio prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa toteaa – vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdassa mainittujen lieventävien seikkojen luettelo ei ole tyhjentävä, mistä on selvänä osoituksena se, että tämä luettelo alkaa ilmauksella ”esimerkiksi” (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2011, Aragonesas Industrias ja Energía v. komissio, T-348/08, Kok., EU:T:2011:621, 279 ja 280 kohta).

314    Oikeuskäytännöstä ilmenee myös (ks. edellä 96 ja 98–103 kohta), että komission on määrittäessään sen sakon suuruutta, joka yritykselle määrätään sen osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, vahvistettava tämä sakko tapauskohtaisesti ottaen huomioon kyseisen yrityksen osallistumiseen liittyvät erityispiirteet. Erityisen tarpeellista tällainen tapauskohtainen vahvistaminen on silloin, kun kyse on – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – monitahoisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon on osallistunut erittäin pitkällä ajanjaksolla useita klubeja, joilla on keskenään vastakkaiset kaupalliset intressit, ja kun kyseisen yrityksen osallistumisessa kartelliin on siihen kuuluviin pääasiallisiin toimijoihin verrattuna useita erityispiirteitä.

315    Vaikka komissio voi vapaasti valita, missä sakon määrittämisen vaiheessa se katsoo asianmukaiseksi vahvistaa seuraamuksen tapauskohtaisesti vuoden 2006 suuntaviivoissa esitettyä yleistä menettelyä noudattaen – esimerkiksi Proderacille, Socitrelille ja Fapricelalle tämä tapauskohtainen vahvistaminen tehtiin ”määritettäessä sakon perusmäärää”, Proderacille ja Tramelle harkittaessa ”lieventäviä seikkoja” ja ArcelorMittalille, jonka sakkoa alennettiin 276,5 miljoonasta eurosta 45,7 miljoonaan euroon kahden muutospäätöksen nojalla, menettelyn ”loppuvaiheessa” –, on kuitenkin todettava, että silloin, kun sakon tapauskohtaisessa määrittämisessä ei ole otettu huomioon kaikkia merkityksellisiä seikkoja, unionin yleisen tuomioistuimen tehtävä on pyynnöstä ratkaista, millaista määrää on pidettävä asianmukaisena seuraamuksena kyseisen yrityksen käyttäytymisestä.

316    Kun komissio nyt käsiteltävässä asiassa myönsi ja vahvisti Tramelle 5 prosentin sakonalennuksen ottaakseen huomioon sen rajoitetun roolin yhtenä kokonaisuutena pidettävässä kilpailusääntöjen rikkomisessa, se otti huomioon seuraavat tekijät.

317    Komissio toteaa yleisesti, että Trame toimi kartellissa ainoastaan sivuosassa, että se osallistui vain harvoihin kartellin jäsenten tapaamisiin ja että se oli ainoastaan rajoitetusti osallisena kartellissa. Lisäksi komissio mainitsee, että Trame ”osallistui ainoastaan 18 kartellikokoukseen 4.3.1997–19.9.2002”, mutta korostaa, että ”sen tilanteesta keskusteltiin useaan otteeseen sen poissa ollessakin”. Komissio myös myöntää, että – kuten Tréfileurope ja 20.7.1999, 4.9.2000 ja 11.1.2002 pidettyjä kokouksia koskevat kolme esimerkkiasiakirjaa vahvistavat – Trame ”oli Club Italiassa ainoastaan marginaalinen toimija, jolla oli jännitteitä muiden osallistujien kanssa” (riidanalaisen päätöksen 1023 ja 1025 perustelukappale).

318    Komission mainitsemat seikat huomioon ottaen Tramen osallistumisessa kartelliin on tiettyjä erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon sakon määrän määrittämisessä. Vaikka tällaiset seikat jo sinänsä osoittavat, että Tramella oli kartellissa ainoastaan rajoitettu rooli, minkä komissio lisäksi myöntää, on kuitenkin todettava, ettei Tramelle myönnetyn alennuksen määrää (5 prosenttia) ole vahvistettu asianmukaiselle tasolle, kun otetaan huomioon sen osallistumiselle ominaisten merkityksellisten seikkojen luonne ja kokonaisuus.

319    Ensinnäkin se seikka, että Trame on toiminut kartellissa ainoastaan sivuosassa, ei ole suinkaan merkityksetön. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että Trame osallistui yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen muodostavista järjestelyistä ainoastaan Club Italiaan. Tramea ei siten voida kohdella yrityksenä, joka on osallistunut koko komission toteamaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen vuosina 1997–2002.

320    Tramen jo sinänsä rajallinen osallistuminen kartelliin toistui samanlaisena Club Italiassa, jonka ulkoiseen osaan Trame ei osallistunut laisinkaan. Komissio myöntää, ettei Tramella ollut vientiä Manner-Eurooppaan vuosina 1997–2002 (riidanalaisen päätöksen 651 perustelukappale), muttei ota tätä seikkaa huomioon arvioidessaan Tramen rajoitettua roolia. Koska vientiä ei ollut, Trame ei ole voinut osallistua sellaisiin menettelytapoihin, jotka eivät koskeneet Italiaa. Vaikkei Tramella ollut myyntiä Italian ulkopuolella, se saattoi silti Club Italiaan osallistumalla suojella asemiaan kotimaan markkinoilla ja siten välttyä tavanomaiselta kilpailulta. Tramen rooli Italian ulkopuolisilla markkinoilla oli kuitenkin olematon tai hyvin vähäinen.

321    Lisäksi Tramen osallistuminen seitsenlankaista punosta koskeviin sopimuksiin ei ollut samanluonteista kuin klubin pääasiallisten jäsenten osallistuminen, kuten käy ilmi niistä useista todisteista, joissa Club Italiaan kuuluvat toimijat on jaettu kahteen eri ryhmään. Trame oli myös pitkään tietämätön sekä rikkomisen yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta että siitä, että Club Italian puitteissa rikkominen koski myös kolmilankaista punosta.

322    Tramen osallistumisessa yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen on siis merkittäviä eroja verrattuna Tréfileuropen kaltaisten, kartellin kaikkiin osa-alueisiin osallistuneiden yritysten osallistumiseen.

323    Vaikka komissio toiseksi myöntää Trame osallistuneen vain harvoihin kokouksiin, se myös toteaa, että Tramen tilanteesta on muissa yhteyksissä keskusteltu sen poissa ollessakin. Asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että kokouksia, joissa Club Italian jäsenet ovat tosiasiallisesti ottaneet huomioon Tramen tilanteen kilpailun rajoittamiseksi, on vähemmän kuin niitä, joihin komissio viittaa riidanalaisessa päätöksessä (ks. 30.8.2001 pidetyn kokouksen osalta edellä 244 kohta ja sitä seuraavat kohdat ja 10.6.2002 pidetyn kokouksen osalta edellä 283 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Tiettyjen seikkojen perusteella voidaan lisäksi katsoa, että Trame saapui usein kokouksiin vasta myöhemmässä vaiheessa tai että se lähti tuottajajärjestöjen rakenteellisissa puitteissa järjestetyistä kokouksista ennen niiden päättymistä (ks. Tramen toimittama Tréfileuropen edustajan lausunto tai 9.10.2000 pidetyn kokouksen osalta edellä 124 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

324    Kolmanneksi komissio on näyttänyt selvästi toteen, että kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneet yritykset olivat tietoisia Tramen erityistilanteesta. Niistä asiakirjoista ja lausunnoista, joihin Trame on tältä osin vedonnut ja joista eräisiin viitataan myös riidanalaisessa päätöksessä, ilmenee, että Tramea pidettiin marginaalisena osallistujana, joka ei nauttinut kovinkaan suurta luottamusta Club Italiassa.

325    Tramen väitettä, jonka mukaan se ei ”koskaan” soveltanut ”väitettyjä” sopimuksia, joihin se oli osallistunut, ei kuitenkaan voida hyväksyä. Vaikka Tramen osallistuminen kartelliin onkin ollut rajoitettua, asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio on näyttänyt sen toteen riidanalaisessa päätöksessä.

326    Tämä päätelmä ei tarkoita, etteikö Tramen kaupallisesta käyttäytymisestään toimittamilla tiedoilla olisi merkitystä. Nämä tiedot viittaavat siihen, ettei Trame osallistunut täysimääräisesti kartelliin. Tramen tältä osin esittämät tiedot huomioon ottaen sitä, mitä komissio pitää riidanalaisessa päätöksessä pelkkänä ”huijaamisena”, voidaan myös luonnehtia aggressiiviseksi kaupalliseksi käyttäytymiseksi seitsenlankaisen punoksen markkinoilla Italiassa. Trame oli investoinut koneisiin uudistaakseen tuotantonsa ja lisätäkseen liikevaihtoaan (joka nousi seitsenlankaisen punoksen osalta 5,6 miljoonasta eurosta vuonna 1997 yli 9 miljoonaan euroon vuonna 2002) ja tuotantomääräänsä (joka nousi seitsenlankaisen punoksen osalta 1 700 tonnista vuonna 1997 noin 7 410 tonniin vuonna 2002), jotka kasvoivat jatkuvasti.

327    Nämä tulokset selittävät kartellin jäsenten useaan otteeseen Tramea kohtaan ilmaiseman epäluottamuksen. Koska Trame oli tullut seitsenlankaisen punoksen markkinoille myöhemmin kuin muut ja koska sen markkinaosuus kasvoi jatkuvasti, vaikka yhtenä kartellin keskeisistä tavoitteista oli vakauttaa markkinaosuudet jakamalla asiakkaat osallistujien kesken, Tramen kaupallinen käyttäytyminen poikkesi muiden Club Italian jäsenten käyttäytymisestä, sillä nämä pyrkivät ennemminkin etsimään markkinoita Italian ulkopuolelta ja välttämään keskinäistä kilpailua Italiassa.

 c) Päätelmä

328    Vaikka komission onkin katsottava olevan oikeassa todetessaan, että Tramen osallistuminen kartelliin oli tosiasiallisesti rajoitettua, mikä on siis perusteltua ottaa huomioon lieventävänä seikkana sakon määrää määritettäessä, on samalla todettava, ettei tällä perusteella määrätyssä sakonalennuksessa, jonka määrä oli vain 5 prosenttia, ole otettu riittävällä tavalla huomioon Tramen aseman erityispiirteitä kartellissa.

329    Tässä tilanteessa unionin yleisen tuomioistuimen asia on ratkaista täyden harkintavaltansa nojalla, kuten sitä on nyt käsiteltävässä asiassa pyydetty tekemään, millä tavoin Tramen rajoitettu rooli kartellissa on otettava huomioon sakon määrän määrittämisessä.

 F Moititun käyttäytymisen tahattomuus

 1. Asianosaisten lausumat

330    Trame väittää olevansa pienyritys, joka myy jänneterästä Italiassa. Sen osuus seitsen- ja kolmilankaisen punoksen yhteenlasketuista markkinoista vaihteli 6,5:n ja 10 prosentin välillä vuosina 1997–2002. Kun tarkastellaan pelkästään seitsenlankaista punosta, Tramen markkinaosuus Italiassa vaihteli 1,7 prosentin ja 5,1 prosentin välillä. Sillä ei ole omaa sisäistä oikeudellista osastoa, eikä se ole koskaan aiemmin kohdannut kilpailuoikeudellisia ongelmia. Se osallistui Club Italiaan ainoastaan satunnaisesti ja lähinnä erään tuottajajärjestöjen puitteissa ja kävi käytännössä edelleen kilpailua markkinoilla. Tramella ei ollut mitään konkreettista intressiä osallistua kartellin kokouksiin, eikä se ollut missään tapauksessa ainakaan tarkoittanut toimia tavalla, joka voisi merkitä kilpailusääntöjen rikkomista; se ei myöskään ollut osannut kuvitella, että sen omaksuman kaltaisella marginaalisella roolilla voisi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tramen syyksi luettua rikkomista ei siten voida pitää tahallisena, vaan se on ollut ainoastaan tuottamuksellista, mikä on yksi vuoden 2006 suuntaviivoissa mainituista lieventävistä seikoista. Sille määrätyn sakon määrää on näin ollen alennettava sen seikan huomioon ottamiseksi, että moitittu käyttäytyminen on ollut täysin tahatonta.

331    Komissio kiistää tämän väitteen.

 2. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

332    Trame vetoaa lähinnä siihen, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon, että sen syyksi luettuun rikkomiseen ei ollut syyllistytty tarkoituksellisesti ja tahallisesti vaan ainoastaan tuottamuksellisesti.

333    SEUT 101 artiklaa ei yleensä katsota rikotun, jollei ole näytetty toteen, että asianomaisilla yrityksillä on ollut tarkoitus osallistua kilpailua rajoittavaan menettelytapaan. SEUT 101 artiklan 1 kohdassa kiellettyjen ”sopimusten” tai ”yhdenmukaistettujen menettelytapojen” toteaminen edellyttää sitä, että yritys on tavalla tai toisella ilmaissut tahtonsa päästä yhteisymmärrykseen kartellin tarkoituksesta tai vaikutuksesta, joka on ”estää kilpailu sisämarkkinoilla tai rajoittaa tai vääristää sitä”. Tällaisia tahdonilmaisuja voivat olla positiiviset toimet, kuten sopimuksen allekirjoittaminen tai osallistuminen yhdenmukaistettuun menettelytapaan, mutta myös huolimattomuus tai pelkkä tuottamuksellisuus.

334    Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaan ”komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille – – sakon, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat – – [SEUT 101] artiklan määräyksiä”.

335    Vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdan toisessa luetelmakohdassa komissio täsmentää, että sakon perusmäärää voidaan alentaa, ”kun kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että rikkominen on ollut tuottamuksellista”.

336    Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava, että Tramen väite, jonka mukaan sen hyväksi olisi luettava lieventävänä seikkana se, että se rikkoi kilpailusääntöjä ainoastaan tuottamuksellisesti, ei pidä paikkaansa. Asiakirja-aineistosta nimittäin ilmenee – kuten komissio väittää –, että Tramen osallistuminen Club Italiaan ei ole voinut olla tuottamuksellista vaan seurausta Tramen tahallisesta toiminnasta, minkä osoittavat esimerkiksi muiden Club Italian jäsenten 4.3.1997 pidetyssä kokouksessa esittämät tiedot, joiden mukaan Trame halusi liittyä niiden joukkoon, kuten se tekikin joitakin päiviä myöhemmin 10.3.1997 pidetyssä kokouksessa ja useita kertoja sen jälkeen 19.9.2002 pidettyyn kokoukseen asti.

337    Yksikään niistä syistä, joihin Trame on vedonnut tuottamuksellisuutensa toteen näyttämiseksi, eli sen luonne pienenä perheyrityksenä, joka ei vie tuotteitaan vaan myy niitä ainoastaan Italiassa, sen vaatimaton alle 10 prosentin (kolmi- ja seitsenlankainen punos) tai jopa alle 5 prosentin (seitsenlankainen punos) markkinaosuus, sisäisen oikeudellisen osaston puuttuminen, sen väitetty tietämättömyys kilpailuoikeutta säätelevistä periaatteista tai sen kartelliin osallistumisen erityispiirteet, ei todista, ettei Trame toiminut tarkoituksellisesti, kun se liittyi Club Italiaan, irtisanoutui siitä ja liittyi siihen myöhemmin uudelleen ajanjaksolla, joka ulottui maaliskuusta 1997 syyskuuhun 2002.

338    Edellä todetusta seuraa, että viides kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 G Suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen liittyvät täydentävät kanneperusteet

 1. Asianosaisten lausumat

339    Toisen muutospäätöksen johdosta Trame mukautti kanneperusteitaan vedotakseen myös suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen sakon määrää määritettäessä, koska se katsoi saamansa kohtelun poikkeavan ArcelorMittalille ja Ori Martinille annetusta kohtelusta. Se huomauttaa, että komissio piti toisen muutospäätöksen perusteella kohtuuttomana ArcelorMittalille määrättyä sakkoa, jonka määrä oli 0,5 prosenttia sen liikevaihdosta, ja alensi sen 0,1 prosenttiin yrityksen liikevaihdosta. Sama pätee Ori Martinille ja SLM:lle myönnettyihin sakonalennuksiin. Vertailun vuoksi todettakoon, että komissio vahvisti Tramelle suurimman sallitun sakon, joka on 10 prosenttia sen liikevaihdosta, mikä on aiheuttanut yritykselle konkurssiriskin. Tramen mukaan tämä merkitsee suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

340    Komissio kiistää tämän väitteen.

 2. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

341    Tilanteet, jotka komissio otti huomioon ArcelorMittalille ja sen tytäryhtiöille sekä Ori Martinille ja sen tytäryhtiölle SLM:lle määrättyjen sakkojen alentamiseksi, poikkeavat selvästi Tramen tilanteesta.

342    Tramen katsotaan osallistuneen rikkomiseen suoraan, kun taas ArcelorMittalin ja Ori Martinin tapauksessa rikkomiseen osallistuminen perustuu siihen olettamaan, että koska näiden emoyhtiöiden omistusosuus rikkomiseen suoraan osallistuneiden tytäryhtiöidensä pääomasta on niin merkittävä, komissio voi velvoittaa yhtiöt maksamaan sakot yhteisvastuullisesti.

343    Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa ei ole loukattu suhteellisuusperiaatetta sen paremmin kuin yhdenvertaisen kohtelun periaatettakaan siltä osin kuin on kyse Tramelle määrätyn sakon arvioimisesta toisen muutospäätöksen adressaatteina olleiden yritysten mahdollisesti saamaan kohteluun nähden.

344    Edellä esitetystä ilmenee, että täydentävät kanneperusteet on hylättävä perusteettomina.

 H Maksukyvyttömyys

 1. Riidanalaisen päätöksen sisältö

345    Komission alkuperäisen hallinnollisen menettelyn aikana maksukyvyttömyyteen vetosi kaikkiaan 23 oikeushenkilöä, joiden joukossa oli Trame (riidanalaisen päätöksen 1133 perustelukappale).

346    Tästä tutkinnasta komissio ensinnäkin toteaa, että silloin, kun yritys väittää aiotun sakon vaikuttavan kielteisesti sen taloudelliseen tilanteeseen esittämättä kuitenkaan uskottavia todisteita, jotka osoittaisivat kyvyttömyyden maksaa aiottua sakkoa, komissio ei ole lähtökohtaisesti velvollinen ottamaan sakon suuruutta määrittäessään huomioon asianomaisen yrityksen taloudellista tilannetta, sillä tällaisen velvollisuuden hyväksyminen merkitsisi perusteettoman kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen (riidanalaisen päätöksen 1134 perustelukappale).

347    Toiseksi komissio huomauttaa suorittaneensa tutkintansa riidanalaisen päätöksen hyväksymishetkellä vallinneen tilanteen perusteella. Komissio tutki asianomaisten yritysten toimittamien tietojen pohjalta erikseen kunkin yrityksen taloudellisen tilanteen, niiden tilinpäätökset varainhoitovuosilta 2004–2009 sekä niiden alustavat kehitysarviot vuosiksi 2010–2012. Tutkinnassaan komissio otti huomioon myös maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutukset teräsalaan ja siitä kyseisille yrityksille aiheutuneet todennäköiset vaikutukset, jotka ilmenevät kysynnän laskuna, hintojen alenemisena ja rahoituksen saatavuuden vähenemisenä. Talouskriisin takia alan yrityksillä on etenkin vaikeuksia säilyttää luottolimiittejään pankeissa ja hankkia riittävästi pääomaa (riidanalaisen päätöksen 1135–1137 perustelukappale).

348    Kolmanneksi komissio korostaa, että yrityksen joutumisesta selvitystilaan ei välttämättä aina seuraa omaisuuden täydellinen arvonmenetys, joten se ei sellaisenaan oikeuta alentamaan sakkoa, joka yritykselle muuten olisi määrätty. Konkurssipesän selvitys nimittäin tapahtuu toisinaan organisoidusti ja vapaaehtoisesti laatimalla yritykselle uudelleenjärjestelysuunnitelma, jonka mukaisesti uudet omistajat tai johtajat jatkavat yrityksen ja sen omaisuuden kehittämistä. Kunkin maksukyvyttömyyteen vedonneen oikeushenkilön on siten osoitettava, ettei pätevää ja toimivaa vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jollei kohtuullisen lyhyen ajan kuluessa ilmene uskottavia viitteitä siitä, että saatavilla on yrityksen toiminnan jatkumisen mahdollistava vaihtoehtoinen ratkaisu, komissio katsoo olevan riittävän suuri riski siitä, että yrityksen omaisuus menettäisi merkittävästi arvoaan, jos se joutuisi selvitystilaan sakon määräämisen seurauksena (riidanalaisen päätöksen 1138 perustelukappale).

349    Kun vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdassa määritellyt edellytykset olivat täyttyneet, komissio määritteli kullekin yritykselle myönnettävän sakonalennuksen ottaen huomioon yrityksen kyvyn maksaa sille määrätyn sakon lopullinen määrä ja seuraukset, joita sakon maksamisesta voisi aiheutua sen kannattavuudelle (riidanalaisen päätöksen 1139 perustelukappale).

350    Näin ollen komissio hylkäsi Tramen vaatimuksen ja totesi, että vuoden 2009 lopussa käteisvarasaldo ja käytettävissä olevat varat olivat noin kaksi kertaa sakon suuruiset ja että vuosien 2010 ja 2011 käteisvarasaldot ja käytettävissä olevat varat olivat yli 2,5-kertaiset sakon määrään verrattuna. Nämä kaksi seikkaa riittivät perusteeksi maksukyvyttömyyden toteamista koskevan vaatimuksen hylkäämiseen. Hylkäämistä puolsivat muutkin seikat: rahoitusomaisuuden merkittävä väheneminen maaliskuussa 2009, kun Trame lainasi 1,46 miljoonaa euroa Sunset SpA ‑kiinteistöosakeyhtiölle, jonka omistavat samat osakkeenomistajat kuin Tramen, sekä Tramen pitkäaikaisen velkansa vakuudeksi antama kiinnitys, jonka arvo on selvästi suurempi kuin vakuudellisesta lainasta vielä maksamatta oleva määrä, sillä tämä merkittävä ero voi mahdollistaa lisäluoton myöntämisen (riidanalaisen päätöksen 1162 ja 1163 perustelukappale).

 2. Asianosaisten lausumat

351    Trame kiistää syyt, joihin riidanalaisessa päätöksessä vedotaan perusteena sen maksukyvyttömyyden toteamista koskevan hakemuksen hylkäämiselle. Ensinnäkin komissiolle 25.5.2010 toimitetuista tiedoista ilmenee, että 3,2 miljoonan euron sakon maksaminen vaikuttaisi merkittävästi sen jo ennestään heikkoon rahoitusasemaan. Käteisvarojen puuttuessa Trame joutuisi ottamaan lisää velkaa sakon maksamiseksi, ja rahoituslaitokset saattaisivat tällöin irtisanoa myöntämänsä lainat välittömästi takaisin maksettaviksi. Toiseksi Sunsetille annettu laina oli samojen osakkeenomistajien omistamalle kiinteistöosakeyhtiölle säännönmukaisesti myönnetty laina, joka on kirjattu asianmukaisesti kirjanpitoon. Tämä laina ei muuta vaikutuksia, joita sakon maksamisella on Trameen. Antamastaan kiinnityksestä Trame toteaa kolmanneksi, että lainatun määrän ja kiinnityksellä taatun määrän erotus ei ole mikään todiste mahdollisuudesta saada lisälainaa pankista, vaan se ainoastaan osoittaa Tramen olleen maksukyvyttömyystilassa ja joutuneen antamaan lainansa vakuudeksi kiinnityksen, joka arvo ylitti velkojan mahdollisesti esittämät vaatimukset. Lisärahoitusta ei siten voitaisi taata mitenkään muuten kuin toissijaisella kiinnityksellä.

352    Lisäksi Trame väittää vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdassa mainittujen edellytysten täyttyvän. Tramen suuret velat huomioon ottaen sakko, jonka määrä on 50 prosenttia yhtiön jo ennestään alijäämäisestä nettomääräisestä rahoitusasemasta, vaarantaisi väistämättä sen elinkelpoisuuden ja muuttaisi sen omaisuuserät täysin arvottomiksi.

353    Lisäksi Trame väittää saamansa kohtelun ja CB:lle ja Itasille, joilla oli paljon sitä tärkeämpi rooli kartellissa, annetun kohtelun vertailun perusteella, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu. Tramelle, vaatimattoman kokoiselle yritykselle, jonka on todettu osallistuneen kartelliin ainoastaan rajallisesti, määrättiin suurempi sakko (3,2 miljoonaa euroa) kuin CB:lle (2,5 miljoonaa euroa) ja Itasille (0,8 miljoonaa euroa).

354    Komissio kiistää nämä väitteet ja viittaa lähinnä riidanalaisen päätöksen sisältöön.

 3. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

 a) Alustavat huomautukset

 Vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohta

355    Vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdassa tarkastellaan, miten yrityksen maksukyky voi vaikuttaa kyseiselle yritykselle SEUT 101 artiklan rikkomisesta määrättävän sakon laskentaan. Tässä kohdassa todetaan seuraavaa:

”Poikkeustilanteissa komissio voi pyynnöstä ottaa huomioon yrityksen maksukyvyttömyyden erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa. Komissio ei alenna sakkoa tämän seikan perusteella pelkästään epäedullisen tai tappiollisen taloudellisen tilanteen vuoksi. Alennus voidaan myöntää vain sillä perusteella, että esitetään objektiiviset todisteet siitä, että sakon määrääminen näissä suuntaviivoissa vahvistetuin edellytyksin vaarantaisi väistämättä kyseisen yrityksen elinkelpoisuuden ja muuttaisi sen omaisuuserät täysin arvottomiksi.”

356    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun komissio antaa tällaisia käytännesääntöjä ja ne julkaisemalla ilmoittaa, että niitä sovelletaan tuosta hetkestä lähtien niissä tarkoitettuihin tilanteisiin, se rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä eikä voi poiketa näistä säännöistä sillä uhalla, että sen mahdollisesti katsottaisiin loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta (tuomio 28.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Kok., EU:C:2005:408, 211 kohta ja tuomio 12.12.2012, Ecka Granulate ja non ferrum Metallpulver v. komissio, T‑400/09, EU:T:2012:675, 40 kohta).

357    Aluksi on syytä huomauttaa, että vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdan mukaan sakkoa voidaan alentaa ainoastaan poikkeustilanteissa ja kyseisissä suuntaviivoissa vahvistetuin edellytyksin. Näin ollen on ensinnäkin osoitettava, että sakon määrääminen ”vaarantaisi väistämättä kyseisen yrityksen elinkelpoisuuden ja muuttaisi sen omaisuuserät täysin arvottomiksi”. Toiseksi on näytettävä toteen, että kyseessä ovat ”erityiset sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet”. On vielä muistutettava, että unionin tuomioistuimet ovat jo aiemmin vahvistaneet nämä kaksi edellytystä.

358    Ensimmäisestä edellytysten ryhmästä on todettu, että komissio ei sakon suuruutta määrittäessään ole velvollinen ottamaan huomioon kyseessä olevan yrityksen rahoitusvajetta, sillä se merkitsisi perusteettoman kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen (edellä 356 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, EU:C:2005:408, 327 kohta ja edellä 356 kohdassa mainittu tuomio Ecka Granulate ja non ferrum Metallpulver v. komissio, EU:T:2012:675, 94 kohta).

359    Muussa tapauksessa olisi vaarana, että näitä yrityksiä suositaan muiden, tehokkaampien ja paremmin hoidettujen yritysten kustannuksella. Tästä syystä yrityksen epäedullisen tai tappiollisen taloudellisen tilanteen toteaminen ei yksinään riitä perusteeksi vaatimukselle, jossa komissiota vaaditaan ottamaan huomioon yrityksen maksukyvyttömyys sakon määrän alentamiseksi.

360    Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että unionin viranomaisen toteuttama toimenpide johtaa tietyn yrityksen konkurssiin tai selvitystilaan, ei sellaisenaan ole unionin oikeuden mukaan kiellettyä. Vaikka sillä voidaan vahingoittaa omistajien, osakkeenomistajien tai osakkaiden taloudellisia etuja, yrityksen selvitystilaan asettaminen kyseisessä oikeudellisessa muodossaan ei merkitse kuitenkaan sitä, että myös yrityksen edustamat henkilöstöä sekä aineellisia ja aineettomia tekijöitä koskevat seikat menettäisivät arvonsa (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2004, Tokai Carbon ym. v. komissio, T‑236/01, T‑244/01–T‑246/01, T‑251/01 ja T‑252/01, Kok., EU:T:2004:118, 372 kohta ja edellä 356 kohdassa mainittu tuomio Ecka Granulate ja non ferrum Metallpulver v. komissio, EU:T:2012:675, 50 kohta).

361    Tästä oikeuskäytännöstä voidaan päätellä, että ainoastaan yrityksen edustamien henkilöstöllisten, aineellisten ja aineettomien tekijöiden eli sen omaisuuserien arvonmenetys voisi oikeuttaa ottamaan sakon suuruutta määritettäessä huomioon sen, että sakon määrääminen voi johtaa yrityksen konkurssiin tai selvitystilaan (edellä 356 kohdassa mainittu tuomio Ecka Granulate ja non ferrum Metallpulver v. komissio, EU:T:2012:675, 51 kohta).

362    Yrityksen joutuminen selvitystilaan ei merkitse kuitenkaan välttämättä sitä, että asianomainen yritys häviäisi. Yritys voi jatkaa olemassaoloaan sellaisenaan joko tilanteessa, jossa yhtiö pääomitetaan, tai tilanteessa, jossa toinen oikeushenkilö ottaa haltuunsa kaikki sen omaisuuserät. Tämä voi tapahtua joko konkurssissa olevan yhtiön omaisuuserien ostamisella vapaaehtoisesti tai niiden pakkomyynnillä siten, että toiminnan harjoittaminen jatkuu (ks. vastaavasti edellä 356 kohdassa mainittu tuomio Ecka Granulate ja non ferrum Metallpulver v. komissio, EU:T:2012:675, 97 kohta).

363    Vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohta on näin ollen erityisesti siinä olevan viittauksen, joka koskee asianomaisen yrityksen omaisuuserien muuttumista täysin arvottomiksi, osalta ymmärrettävä siten, että se koskee tilannetta, jossa yrityksen ostaminen kokonaan edellä tämän tuomion 362 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa vaikuttaa epätodennäköiseltä tai jopa mahdottomalta. Tällaisessa tilanteessa konkurssissa olevan yrityksen omaisuuserät muodostavat tekijät tarjotaan yksitellen myyntiin, ja on todennäköistä, että monet niistä eivät löydä ostajaa tai ne myydään parhaimmassa tapauksessa vain huomattavasti alennettuun hintaan (edellä 356 kohdassa mainittu tuomio Ecka Granulate ja non ferrum Metallpulver v. komissio, EU:T:2012:675, 98 kohta).

364    Siltä osin kuin on kyse jälkimmäisestä edellytysten ryhmästä eli erityisistä sosiaalisista ja taloudellisista olosuhteista, oikeuskäytännön mukaan tällaiset olosuhteet muodostuvat seurauksista, joita sakon maksamisella voisi olla etenkin työttömyyden kasvun tai kyseisen yrityksen ala- ja yläpuolella tuotantoketjussa olevien talouden alojen heikentymisen kannalta (edellä 102 kohdassa mainittu tuomio SGL Carbon v. komissio, EU:C:2006:433, 106 kohta ja edellä 356 kohdassa mainittu tuomio Ecka Granulate ja non ferrum Metallpulver v. komissio, EU:T:2012:675, 99 kohta).

365    Jos siis edellä esitetyt kumulatiiviset edellytykset täyttyvät, sellaisen sakon määräämistä, joka voi aiheuttaa asianomaisen yrityksen häviämisen, on pidettävä vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdassa asetetun tavoitteen vastaisena. Kyseisen kohdan soveltaminen asianomaisiin yrityksiin ilmentää siten konkreettisesti suhteellisuusperiaatetta siltä osin kuin on kyse kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista (ks. vastaavasti edellä 356 kohdassa mainittu tuomio Ecka Granulate ja non ferrum Metallpulver v. komissio, EU:T:2012:675, 100 kohta).

366    Kuten komissio aivan oikein huomautti välitoimista päättävässä tuomioistuimessa ja useaan kertaan myös unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisessa ja suullisessa käsittelyssä, koska vuoden 2006 suuntaviivojen 35 kohdan soveltaminen on viimeinen kilpailusääntöjen rikkomisesta yrityksille määrättävien sakkojen suuruutta määritettäessä huomioon otettava seikka, niiden yritysten, joille määrätään seuraamuksia, maksukyvyn arviointi kuuluu SEUT 261 artiklassa ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa tarkoitetun täyden harkintavallan piiriin.

367    Tämän harkintavallan ulottuvuudesta on muistutettava, että sen täytäntöönpano on seurausta tehokkaan oikeussuojan periaatteesta, joka on unionin oikeuden yleinen periaate, joka ilmaistaan nykyisin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja joka unionin oikeudessa vastaa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklaa (tuomio 8.12.2011, Chalkor v. komissio, C‑386/10 P, Kok., EU:C:2011:815, 51 kohta; tuomio 6.11.2012, Otis ym., C‑199/11, Kok., EU:C:2012:684, 47 kohta ja tuomio 18.7.2013, Schindler Holding ym. v. komissio, C‑501/11 P, Kok., EU:C:2013:522, 36 kohta).

368    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan noudattaminen ei nimittäin ole esteenä sille, että luonteeltaan hallinnollisessa menettelyssä ˮrangaistuksenˮ määrää aluksi hallintoviranomainen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että jollei hallintoviranomaisen päätös itsessään täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa määrättyjä edellytyksiä, päätös voidaan myöhemmin saattaa tutkittavaksi tuomiovaltaa käyttävässä elimessä, jolla on täysi harkintavalta. Tällaisen elimen ominaisuuksiin kuuluu toimivalta muuttaa alemmanasteisen elimen tekemää päätöstä miltä tahansa osin, sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta. Tuomiovaltaa käyttävällä elimellä on erityisesti oltava toimivalta tutkia kaikki sen käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa merkitykselliset tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat kysymykset (edellä 367 kohdassa mainittu tuomio Schindler Holding ym. v. komissio, EU:C:2013:522, 35 kohta; ks. asia Menarini Diagnostics v. Italia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.9.2011, nro 43509/08, 59 kohta ja asia Segame v. Ranska, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 7.6.2012, nro 4837/06, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

369    Myöskään sillä, että riidanalaista päätöstä ei ole tutkittu oma-aloitteisesti kaikilta osin, ei loukata tehokkaan oikeussuojan periaatetta. Unionin yleisen tuomioistuimen, jonka on kyllä vastattava kaikkiin esitettyihin kanneperusteisiin ja harjoitettava valvontaa niin oikeuskysymysten kuin tosiseikkoja koskevien kysymystenkin osalta, ei tätä periaatetta noudattaakseen ole välttämätöntä tutkia viran puolesta asiakirja-aineistoa uudelleen (edellä 367 kohdassa mainittu tuomio Chalkor v. komissio, EU:C:2011:815, 51 ja 66 kohta).

370    Lukuun ottamatta oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita, jotka niiden on tutkittava ja tarvittaessa otettava esille viran puolesta, unionin tuomioistuinten on harjoitettava laillisuusvalvontaa niiden seikkojen perusteella, jotka kantaja on esittänyt kanneperusteiden tueksi, eivätkä ne voi tukeutua komission harkintavaltaan, kun on kyse näiden seikkojen arvioinnista, perusteena sille, etteivät tuomioistuimet harjoita oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevaa perinpohjaista laillisuusvalvontaa (ks. vastaavasti edellä 367 kohdassa mainittu tuomio Chalkor v. komissio, EU:C:2011:815, 62 kohta).

371    Täyttä harkintavaltaa käyttäessään unionin tuomioistuinten on lähtökohtaisesti, ja jollei asianosaisten esittämien seikkojen tarkastelusta muuta johdu, otettava huomioon ratkaisun antamispäivänä vallitseva oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne katsoessaan, että niiden on perusteltua käyttää päätösten muuttamista koskevaa toimivaltaansa (ks. vastaavasti tuomio 6.3.1974, Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, 6/73 ja 7/73, Kok., EU:C:1974:18, 51 ja 52 kohta; tuomio 14.7.1995, CB v. komissio, T‑275/94, Kok., EU:T:1995:141, 61 kohta; tuomio 5.10.2011, Romana Tabacchi v. komissio, T‑11/06, Kok., EU:T:2011:560, 282–285 kohta ja tuomio 27.2.2014, InnoLux v. komissio, T‑91/11, Kok., EU:T:2014:92, 157 kohta).

372    Riidanalaisessa päätöksessä esitettyä päättelyä on arvioitava näiden yleisten toteamusten valossa ja ottaen huomioon asianosaisten unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämät tosiseikat ja oikeudelliset perusteet.

 Suhteellisuusperiaate ja yhdenvertaisen kohtelun periaate

373    Suhteellisuusperiaatteesta on muistutettava, että sen mukaan unionin toimielinten toimenpiteillä ei saa ylittää rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (tuomio 13.11.1990, Fedesa ym., C‑331/88, Kok., EU:C:1990:391, 13 kohta; tuomio 5.5.1998, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, C‑180/96, Kok., EU:C:1998:192, 96 kohta ja edellä 371 kohdassa mainittu tuomio Romana Tabacchi v. komissio, EU:T:2011:560, 104 kohta).

374    Menettelyissä, jotka komissio on pannut vireille määrätäkseen seuraamuksen kilpailusääntöjen rikkomisista, suhteellisuusperiaatteen soveltaminen merkitsee sitä, että sakot eivät saa olla suhteettomia tavoiteltuihin päämääriin nähden eli kyseisten sääntöjen noudattamiseen nähden ja että yritykselle kilpailua koskevan rikkomisen perusteella määrätyn sakon määrän on oltava oikeassa suhteessa rikkomiseen nähden, kun tätä arvioidaan kokonaisuutena ottamalla huomioon muun muassa rikkomisen vakavuus. Suhteellisuusperiaate edellyttää tässä yhteydessä, että komission on vahvistettava sakko suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otettuihin seikkoihin ja että sen on tältä osin sovellettava näitä seikkoja johdonmukaisesti ja objektiivisesti perustellulla tavalla (edellä 371 kohdassa mainittu tuomio Romana Tabacchi v. komissio, EU:T:2011:560, 105 kohta).

375    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta loukataan ainoastaan, jos toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua (edellä 371 kohdassa mainittu tuomio Romana Tabacchi v. komissio, EU:T:2011:560, 102 kohta).

376    Näitä periaatteita on sovellettava ratkaistaessa kysymystä siitä, onko komissio arvioinut oikein perusteet, joihin maksukyvyttömyyden huomioon ottamista sakon määrän määrittämisessä koskevan vaatimuksen tueksi on vedottu. Nyt käsiteltävässä asiassa näiden periaatteiden soveltamista helpottaa se, että maksukyvyttömyyden arvioimisessa huomioon otettavat seikat ovat samat kaikille yrityksille, vaikka niillä olisikin erilainen taloudellinen tilanne (ks. edellä 345–350 kohta). Tämä pätee niin yrityksen vakavaraisuutta ja likviditeettiä kuin sen tilinpäätöksen rakennetta ja osakeomistuksen luonnettakin koskeviin seikkoihin.

 b) Analyysi

377    Riidanalaisen päätöksen 1162 ja 1163 perustelukappaleessa (ks. edellä 350 kohta) komissio hylkää Tramen vaatimuksen sen väitetyn maksukyvyttömyyden huomioon ottamisesta sakon määrän alentamiseksi ja katsoo, että Tramella on riittävästi varoja 3,2 miljoonan euron sakon maksamiseen, kun otetaan huomioon erityisesti yrityksessä käytettävissä olevat varat ja sen mahdollisuudet saada lisälainaa pankista.

378    Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi 12.7.2011 antamallaan määräyksellä Emme v. komissio (T‑422/10 R, EU:T:2011:349) välitoimihakemuksen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Tätä ratkaisua perusteltiin sillä, ettei kiireellisyysedellytys täyttynyt (ks. edellä 43 ja 48 kohta).

379    Unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa Trame toteaa ilman muita täsmennyksiä esittäneensä 18.11.2013 komissiolle uuden vaatimuksen, jossa se vaati maksukyvyttömyytensä huomioon ottamista taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteensa perusteella. Tätä vaatimusta täydennettiin 20. ja 24.1.2014.

380    Suullisen käsittelyn aikana asianosaiset mainitsivat, että tämä vaatimus oli lopulta hylätty ilman, että oli toimitettu yrityksen nykyistä taloudellista tilannetta koskevia tietoja. Tältä osin komissio täsmensi, että se oli antamassaan vastauksessa ainoastaan vahvistanut riidanalaisessa päätöksessä aiemmin esitetyn arvioinnin.

381    Riidanalaisessa päätöksessä esitetystä arvioinnista on asianosaisten unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämät perustelut ja seikat huomioon ottaen todettava, ettei Trame ole osoittanut olevansa tilanteessa, jossa se olisi näyttänyt toteen, ettei se pysty maksamaan 3,2 miljoonan euron sakkoa maksukyvyttömyytensä vuoksi.

382    Kuten komissio riidanalaisessa päätöksessä Tramen sille toimittamien tietojen perusteella toteaa, sillä hetkellä, kun komissio teki päätöksensä seuraamuksen määrästä, Trame oli tilanteessa, jossa se kykeni maksamaan sakon.

383    Sivuhuomautuksena on ensinnäkin todettava, että vaikka otetaan huomioon Tramen väite, jonka mukaan sen nettomääräinen rahoitusasema oli todellisuudessa alijäämäinen kauppavelkojen ja lyhytaikaisten rahoitusvelkojen takia, on sittenkin oikein todeta, että yrityksen käteisvarasaldo ja sen käytettävissä olevat varat olivat ylijäämäiset. Tämä osoittaa, että Trame kykeni edelleen tuottamaan tuloja liiketoiminnallaan.

384    Toiseksi ja ennen muuta on todettava, että komissio on aivan perustellusti katsonut, että Tramen voitiin kohtuudella olettaa saavan lisävaroja pankilta tai joltakin toiselta yhtiöltä.

385    Siltä osin kuin on kyse kahden italialaisen pankin kanssa 11.10.2007 tehdystä kiinnelainasopimuksesta, johon ne vaativat 17,6 miljoonan euron arvoisen kiinnityksen, Trame ei kiistä, että osa alkuperäisestä 8,8 miljoonan euron lainasta oli jo maksettu takaisin.

386    Prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa komissio toteaa tältä osin, että Trame oli 31.1.2011 mennessä lyhentänyt 2,5 miljoonalla eurolla tätä 15 vuodeksi otettua kiinnelainaa, jonka tarkoituksena oli tukea yrityksen likviditeettiä.

387    Näin ollen komissio oli oikeassa todetessaan, että Tramen ja sen pankkien välisten liikesuhteiden perusteella ja ottaen huomioon, että Tramen liiketoiminta tuotti kriisitilanteesta huolimatta edelleen tuloja ja että mainitut pankit olivat saaneet vakuuden, jonka arvo oli kaksinkertainen lainan määrään nähden, jompikumpi niistä suostuisi lainaamaan Tramelle sakon maksamiseen tarvittavat varat tai ainakin osan niistä.

388    Kun asianosaisilta tiedusteltiin, pitikö oletus yrityksen käytettävissä olevista rahoitusvarannoista tosiasiallisesti paikkansa, komissio totesi tosiseikkojen vahvistavan sen, koska 31.1.2011 Trame olisi hyvin voinut saada 2,5 miljoonan euron etuoikeudettoman lainan toiselta niistä pankeista, jotka olivat myöntäneet sille kiinnelainan. Trame puolestaan ei ole esittänyt ainuttakaan väitettä kyseenalaistaakseen tämän oletuksen paikkansapitävyyden.

389    Vaikka Tramen käytettävissä olleet varat eivät olisikaan riittäneet sakon maksamiseen, komissio toteaa perustellusti riidanalaisessa päätöksessä, että Trame olisi pystynyt hankkimaan itselleen lisävaroja vaatimalla takaisinmaksettavaksi 1,46 miljoonan euron lainan, jonka se oli antanut maaliskuussa 2009 kiinteistöosakeyhtiölle, jonka omistivat samat osakkaat kuin Tramen.

390    Tramen tältä osin esittämien huomautusten perusteella ei nimittäin voida täysin sulkea pois sitä mahdollisuutta, että se olisi voinut vaatia palauttamaan tämän summan tai käyttää sitä saadakseen kokoon sakon maksamiseen tarvittavan lisärahoituksen. Näin ollen komission päätös ei tältä osin vaikuta suhteellisuusperiaatteen vastaiselta vaan päinvastoin käsiteltävän asian tosiseikkojen mukaiselta.

391    Väitteestä, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen rikkomista CB:n ja Itasin saamaan kohteluun verrattuna, on huomautettava, että kullakin yrityksellä oli erilainen taloudellinen tilanne ja että komissio katsoi nimenomaan näiden eroavuuksien perusteella eikä sen perusteella, millä tavalla yritykset olivat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen, että sakon määrää oli asianmukaista alentaa osittain kunkin yrityksen maksukyvyttömyyden huomioon ottamiseksi.

392    Edellä esitetyn perusteella komissio saattoi – kuten se teki riidanalaisessa päätöksessä – katsoa, että sillä on oikeus hylätä Tramen vaatimus, joka koski sen väitetyn maksukyvyttömyyden huomioon ottamista sakon määrän alentamiseksi.

 c) Päätelmä

393    Näin ollen maksukyvyttömyyttä koskeva kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 I Vaatimukset, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä määrätään sakko tai kyseisen sakon alentamista, unionin yleisen tuomioistuimen täyden harkintavallan käyttämistä ja sakon määrän määrittämistä

394    Unionin yleiselle tuomioistuimelle asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa SEUT 261 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, joka merkitsee enemmän kuin pelkkää laillisuusvalvontaa, jota harjoitettaessa voidaan vain hylätä kumoamiskanne tai kumota kanteen kohteena oleva toimi, tarkoittaa sitä, että tämä tuomioistuin voi korvata komission arvioinnin omalla arvioinnillaan ja siis muuttaa riidanalaista toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja myös ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi sakon määrää silloin, kun sen käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä (ks. vastaavasti tuomio 8.2.2007, Groupe Danone v. komissio, C‑3/06 P, Kok., EU:C:2007:88, 61 ja 62 kohta ja tuomio 3.9.2009, Prym ja Prym Consumer v. komissio, C‑534/07 P, Kok., EU:C:2009:505, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

395    Vaatimuksissaan Trame vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä määrätään sille sakko tai alentamaan tämän sakon määrää.

396    Edellä esitetystä jo ilmeneekin, että riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 17 kohta on aiheellista kumota siltä osin kuin komissio on katsonut, että Trame on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomisen yleiseurooppalaiseen osaan 4.3.1997–9.10.2000, on katsonut, että tämän osallistuminen on koskenut kolmilankaista punosta 4.3.1997–28.2.2000, ja on todennut tämän kilpailunvastaisiin menettelytapoihin osallistumisen 30.8.2001 ja 10.6.2002 väliseltä ajanjaksolta. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen on aiheellista kumota myös riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 17 kohta siltä osin kuin siinä määrätään Tramelle sakko, joka ei ole oikeasuhteinen seuraamuksena Tramen osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen 4.3.1997–19.9.2002; tämä sakko on määritetty ottaen huomioon Tramen osallistuminen riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa tarkoitettuun rikkomiseen.

397    Näin ollen on unionin yleisen tuomioistuimen asia määrittää sakko, joka Tramelle on määrättävä ottaen huomioon sen osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen.

398    Tältä osin on korostettava, että kun unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa sakon määrän, kyseessä ei ole mikään täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole sidottu komission laskutoimituksiin eikä suuntaviivoihin silloin, kun se käyttää täyttä harkintavaltaansa, vaan sen on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat (tuomio 5.10.2011, Romana Tabacchi v. komissio, T-11/06, Kok., EU:T:2011:560, 266 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

399    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen on määrittääkseen sen sakon suuruuden, joka määrätään seuraamukseksi Tramen osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen, otettava asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti huomioon rikkomisen vakavuuden lisäksi myös sen kesto, ja rangaistusten ja seuraamusten yksilöllisyyden periaatteen mukaan seuraamuksen määrittämisessä on otettava huomioon kunkin rikkojan erityistilanne kilpailusääntöjen rikkomiseen nähden. Näin on tehtävä erityisesti silloin, kun kyse on komission riidanalaisessa päätöksessä määrittelemän kaltaisesta monitahoisesta ja pitkäaikaisesta rikkomisesta, jolle on ominaista osallistujien heterogeenisuus.

400    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi ottaa huomioon seuraavat seikat.

401    Ensinnäkin asiakirja-aineistosta ilmenee todistelun kannalta riittävällä tavalla, että Trame on osallistunut useisiin Club Italian kokouksiin, joissa on käsitelty kiintiöiden jakamista ja hintojen vahvistamista Italian markkinoilla. Tällaiset järjestelyt kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Tramen osallistuminen Club Italiaan 4.3.1997–19.9.2002 on seuraamuksen arvioimisen kannalta olennainen seikka. Tässä yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon, että komissio ei noin yhdeksän kuukauden ajalta (30.8.2001–10.6.2002) ole kyennyt osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Trame on tosiasiallisesti osallistunut Club Italian kilpailunvastaisiin menettelytapoihin (ks. edellä 288–296 kohta).

402    Toiseksi voidaan todeta, että Trame on 28.2.2000 lähtien osallistunut Club Italian puitteissa kilpailunvastaisiin menettelytapoihin, jotka eivät ole koskeneet ainoastaan seitsenlankaista punosta vaan sen lisäksi ainakin kolmilankaiseen punokseen liittyvien arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtoa. Tässä ei kuitenkaan ole näytetty riittävällä tavalla toteen, että Trame tiesi tai sen olisi pitänyt tietää ennen tätä päivämäärää, että Club Italiassa käydyissä keskusteluissa käsiteltiin myös kolmilankaista punosta (ks. edellä 194–197 kohta).

403    Kolmanneksi voidaan todeta, että Trame on 9.10.2000 lähtien tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että osallistuessaan Club Italiaan se oli osallisena laajemmassa järjestelmässä, joka toimi useilla eri tasoilla ja jonka tavoitteena oli vakauttaa jänneteräksen markkinat yleiseurooppalaisella tasolla hintojen laskun estämiseksi (ks. edellä 144 ja 145 kohta). Trame on kuitenkin saanut tietää yhtenä kokonaisuutena pidettävästä rikkomisesta, josta komissio sitä syyttää, vasta myöhäisessä vaiheessa ja joka tapauksessa myöhemmin kuin muut yritykset.

404    Samalla on huomautettava, ettei komissio ole osoittanut Tramen osallistuneen Etelän sopimukseen, Club Españaan tai Addtek-nimistä asiakasta koskevaan koordinointiin, jotka ovat yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen olennaisia osia, eikä myöskään Club Italian ulkoiseen osaan, johon Trame ei edes voinut osallistua, koska se ei vienyt tuotteitaan Italiasta yhden tai useamman sellaisen valtion alueelle, joihin yhtenä kokonaisuutena pidettävä rikkominen kohdistui.

405    Neljänneksi nyt käsiteltävän asian tosiseikoista ilmenee, että Tramen osallistumisessa kartelliin on tiettyjä erityispiirteitä, jotka erottavat sen muista osallistujayrityksistä, kuten Club Italian pääasiallisista toimijoista ja Club Europen toimijoista, jotka osallistuivat kartelliin kaikilla sen tasoilla ja kaikilla asianomaisilla alueilla. Näin ollen on otettava huomioon erityisesti se, että Trame toimi kartellissa ainoastaan sivuosassa ja että sen osallistuminen oli rajoitettua sekä Club Italiassa että Italian ulkopuolella, mistä myös kartellin muut osallistujat olivat tietoisia (ks. edellä 318–324 kohta).

406    Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että 5 miljoonan euron suuruisella sakolla Tramea voidaan rangaista tehokkaasti sen lainvastaisesta käyttäytymisestä riittävän varoittavalla tavalla seuraamuksen olematta liian vähäinen. Tätä suurempi sakko olisi suhteeton kantajien syyksi luettuun rikkomiseen nähden, kun otetaan huomioon kaikki seikat, jotka ovat ominaisia Tramen osallistumiselle yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen.

407    Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa määritetty lainmukainen raja on 10 prosenttia liikevaihdosta, joten Tramelle edellisessä kohdassa määrätyn sakon lopullinen määrä ei kuitenkaan voi ylittää 3,249:ää miljoonaa euroa.

408    Tramelle määrätyn sakon määräksi on siten vahvistettava 3,249 miljoonaa euroa.

409    Unionin yleisen tuomioistuimen ei myöskään ole aiheellista hyväksyä kartellissa toimineen Tréfileurope Italian edustajan kutsumista ja kuulemista koskevaa pyyntöä, koska tällä toimenpiteellä ei ole merkitystä riita-asian ratkaisun kannalta, kun otetaan huomioon Tramen tästä kysymyksestä unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämän lausunnon sisältö, asianosaisten huomautukset ja asiakirja-aineistoon sisältyvien todisteet.

410    Kanne hylätään muilta osin.

 Oikeudenkäyntikulut

411    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.

412    Käsiteltävän asian olosuhteiden perusteella on määrättävä, että kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan asiassa T‑422/10. Trame vastaa omista kuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut asiassa T‑422/10 R.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä (asia COMP/38.344 – Jänneteräs) 30.6.2010 annetun komission päätöksen K(2010) 4387 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 annetulla komission päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen ja 4.4.2011 annetulla komission päätöksellä K(2011) 2269 lopullinen, 1 artiklan 17 kohta kumotaan siltä osin kuin komissio on katsonut, että Trafilerie Meridionali SpA, aiemmin Emme Holding SpA, on osallistunut kyseisen kilpailusääntöjen rikkomisen yleiseurooppalaiseen osaan 4.3.1997–9.10.2000, on katsonut, että tämä osallistuminen on koskenut kolmilankaista punosta 4.3.1997–28.2.2000, ja on todennut tämän kilpailunvastaisiin menettelytapoihin osallistumisen 30.8.2001 ja 10.6.2002 väliseltä ajanjaksolta.

2)      Päätöksen K(2010) 4387 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen ja päätöksellä K(2011) 2269 lopullinen, 2 artiklan 17 kohta kumotaan.

3)      Tramelle määrätyn sakon määräksi vahvistetaan 3,249 miljoonaa euroa.

4)      Kanne hylätään muilta osin.

5)      Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa T‑422/10.

6)      Trafilerie Meridionali vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut asiassa T‑422/10 R.

Frimodt Nielsen Dehousse Collins

Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä heinäkuuta 2015.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: italia.

1 –      Tästä tuomiosta esitetään vain kohdat, joiden julkaisemista unionin yleinen tuomioistuin pitää aiheellisena.