Valitus, jonka Oscar Orlando Arango Jaramillo ym. on tehnyt 28.4.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-34/10, Arango Jamillo v. EIP, 4.2.2011 antamasta määräyksestä

(Asia T-234/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Oscar Orlando Arango Jaramillo (Luxemburg, Luxemburg), Maria Esther Badiola (Luxemburg), Marcella Bellucci (Luxemburg), Stefan Bidiuc (Grevenmacher, Luxemburg), Raffaella Calvi (Schuttrange, Luxemburg), Maria José Cerrato (Luxemburg), Sara Confortola (Vérone, Italia), Carlos D'Anglade (Luxemburg), Nuno Da Fonseca Pestana Ascenso Pires (Luxemburg), Andrew Davie (Medernach, Luxemburg), Marta De Sousa e Costa Correia (Itzig, Luxemburg), Nausica Di Rienzo (Luxemburg), José Manuel Fernandez Riveiro (Sandweiler, Luxemburg), Eric Gällstad (Rameldange, Luxemburg), Andres Gavira Etzel (Luxemburg), Igor Greindl (Canach, Luxemburg), José Doramas Jorge Calderon (Luxemburg), Monica Lledo Moreno (Sandweiler), Antonio Lorenzo Ucha (Luxemburg), Juan Antonio Magaña-Campos (Luxemburg), Petia Manolova (Bereldange, Luxemburg), Ferran Minguella Minguella (Gonderange, Luxemburg), Barbara Mulder-Bahovec (Luxemburg), István Papp (Luxemburg), Stephen Richards (Blaschette, Luxemburg), Lourdes Rodriguez Castellanos (Sandweiler), Daniela Sacchi (Mondorf-les-Bains, Luxemburg), Maria Teresa Sousa Coutinho da Silveira Ramos (Almargem do Bispo, Portugali), Isabelle Stoffel (Mondorf-les-Bains), Fernando Torija (Luxemburg), Maria del Pilar Vargas Casasola (Luxemburg), Carolina Vento Sánchez (Luxemburg), Pé Verhoeven (Bryssel, Belgia), Sabina Zajc (Contern, Luxemburg) ja Peter Zajc (Contern) (edustajat: asianajajat B. Cortese ja C. Cortese)

Muu osapuoli: Euroopan investointipankki

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan riidanalaisen määräyksen, hylkäämään EIP:n asiassa F-34/10 esittämän oikeudenkäyntiväitteen ja palauttamaan asian virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä voi antaa ratkaisun sekä pääasiassa sekä oikeudenkäyntikulujen osalta valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien vaatimusten mukaisesti;

toissijaisesti, koska tässä valituksessa esitetyt oikeuskysymykset ovat uusia, jakamaan oikeudenkäyntikulut osapuolten välillä oikeudenmukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoaavat kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka on jaettu kolmeen osaan ja joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka on tapahtunut määriteltäessä kanteen nostamiselle varattua kohtuullista määräaikaa EIP:n ja sen työntekijöiden välisessä riita-asiassa.

Valitusperusteen ensimmäisessä osassa valittajat väittävät, että virkamiestuomioistuin on antanut EIP:n työntekijöiden nostaman kanteen määräaikoja koskevalle oikeuskäytännölle sille kuulumattoman merkityksen ja on de facto jättänyt huomiotta kohtuullista määräaikaa koskevan säännön, joka on itsessään joustava ja joka mahdollistaa asiassa kyseessä olevien etujen tosiasiallisen vertailun, ja on sen sijaan soveltanut yksinomaan yleistä kolmen kuukauden määräaikaa.

Valitusperusteen toisessa osassa valittajat väittävät, että EIP:n ja sen työntekijöiden väliseen riita-asiaan sovellettavissa säännöksissä ei ole määrätty minkäänlaisista määräajoista, mutta virkamiestuomioistuin on soveltanut analogisesti virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 91 artiklan sekä työjärjestyksen 100 artiklan 3 kohdan mukaista kolmen kuukauden ja kymmenen päivän määräaikaa.

Valitusperusteen kolmannessa osassa valittajat vetoavat siihen, että suhteellisuusperiaatetta ja valittajien oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on valittajien mukaan katsonut suhteettomaksi valittajien esittämän määräajan, joka erosi muutamilla sekunneilla virkasuhteisiin sovellettavista viitemääräajoista.

Toinen valitusperuste, johon vedotaan toissijaisesti ja joka perustuu menettelysäännösten tulkinnassa tapahtuneeseen oikeudelliseen virheeseen, kun näitä säännöksiä tulkitaan ennalta-arvaamattomuuden periaatteen valossa.

Kolmas valitusperuste, johon vedotaan toissijaisesti ja joka perustuu siihen, että selvitysaineistoa on vääristelty ennalta-arvaamattoman tilanteen olemassaolon perustelemiseksi, ja siihen, että menettelyn tutkintavaihetta koskevia sääntöjä ja prosessinjohtotoimia koskevia sääntöjä on rikottu.

____________